Perhekerho forever

Kerroinko jo hiihtolomastamme? Äkkisältään näytti siltä, että ilmeisesti en. No, nyt on aika korjata vääryys, Otin siis kokonaiset kolme päivää lomaa, perjantain, maanantain ja perjantain.

Perjantaina K&K riensivät kouluun, mutta minä pääsin T&T:n ja Oivuskan kanssa elämämme ehkä viimeiseen perhekerhoon. Olemme käyneet perhekerhossa Tuomarilan asemalla ensimmäisen kerran syksyllä 2004. K oli silloin pikkuruinen vauva ja pelkäsi hälinää. Toiste emme menneet ja palasinkin töihin kääpäläisen ollessa 4 kk. Mies jäi kotiin vauvan kanssa enkä suositellut perhekerhoa.

Seuraavat kerhoilut olikin sitten seuraavana keväänä, sillä jäin K:n kanssa vielä hetkeksi hoitovapaalle. Intensiivistä kerhoilua oli luvassa syksyllä, kun reissasimme sinne 1-vuotiaan ja ison mahani kanssa. K viihtyi ja uskalsi jäädä jopa muiden lasten kanssa leikkimään.

Talven ja kevään 2006 säilyimme hengissä kerhon avulla. Kerran viikossa suuntasimme sinne. Pieni Miniäinen tuli kanssani kahvittelemaan ja iso 1-vuotias K jäi mielellään leikkimään ystäviensä kanssa.

Käävät kasvoivat ja työt kutsuivat. Palasin töihin kesällä Miniäisen ollessa 7 kk. Mies jatkoi Kääpäin kanssa kerhoilua. Jonkin aikaa pienet kerhoilivat siskoni A:n kanssa, joka hoiti lapsia, kunnes kääpäläiset sitten aloittivat tarhassa 1 v 2 kk ja 2 v 8 kk kunnioitettavassa iässä.

Monta vuotta mentiinkin sitten työ/tarharumbaa, kunnes Toukolainen syntyi keväällä 2009 ja perhekerho kutsui jälleen. Toukolaisen vauvavuonna muutimme Laaksolahteen. Olimme taas vuorotellen Touko-vauvan kanssa kotona, ensin minä, sitten Mies ja sitten taas minä. Välillä ajoimme Tuomarilaan tuttuun perhekerhoon, mutta kotiuduimme myös Karakallioon. K&K olivat ensin yhden kevään Laaksolahdessa seurakunnan päiväkerhossa, jonne Mies niitä kuskasi, ja syksyllä alkoikin K:lla eskari ja Miniäinen siirtyi Karakallioon kaupungin kerhoon. Kuskasimme Touko-vauvan kanssa lapsia eskariin ja kerhoihin ja kävimme itse Karakallion asukaspuistossa ja perjantaisin perhekerhossa, sinne otimme usein Miniäisenkin mukaan.

Asuimme Laaksolahdessa kolme vuotta ja yksi rakkaimpia muistoja noilta ajoilta on perhekerhon loppulaulu:

Käsi kädessä vielä hetki
tässä yhdessä lauletaan
kotimatka ja jokainen retki
Taivaan Isä käy siunaamaan.

Siinä minä seisoin pienten poikieni kanssa ja toivoin, että heidän polkunsa olisivat siunatut.

K aloitti koulun, Miniäinen ja Toukolainen pääsivät tarhaan Viherkallioon ja minä ja Mies kävimme töissä Karaportissa. Lähdimme joka aamu yhtä matkaa ja illalla keräsimme koko porukan autoon. Näin jatkui, kunnes sitten syksyllä 2011 meille saapui pikkuinen Taimi. Tuolloin palasimme jälleen Tuomarilan perhekerhoon ja kävimme siellä ahkerasti, kunnes menin töihin Taiskun ollessa 3 kk.

Mies oli kotona Minikäävän, Toukolaisen ja Taimi-vauvan kanssa, ekaluokkalainen Kääpä kävi aamupäivisin koulussa. Tuolta keväältä karsimme kaikki kerhoilut ja tarhailut pois. Mies pelasi lasten kanssa lautapelejä ja teki puutarhahommia. Syksyllä Mies palasi töihin, K&K menivät eskariin ja tokalle ja T&T saivat vihdoin tarhapaikat lähimmästä päiväkodista.

Elämä oli mallillaan, kunnes sitten päätimme muuttaa ja elämä meni taas uusiksi. K&K vaihtoivat Rastaalasta Saunalahteen ja aloittivat uudessa eskarissa/koulussa 1.12.2012. T&T vaihtoivat samaan aikaan Karamäestä Saunalahden päiväkotiin. Mies oli harjoitellut niiden kanssa elokuussa sen suositellun kaksi viikkoa mutta nyt jouduimme tekemään vaihdoin aika lailla lennosta, mutta hienosti pienet pärjäsivät.

Ja näin sitten elelimme onnellisena nelilapsisena perheenä, kunnes aloimme miettiä auton vaihtoa. Honda FR-V on täydellinen auto kuusihenkiselle perheelle, mutta ongelmana oli, ettei sitä enää valmistettu. Näin meillä oli siis vääjäämättä edessä vaihto 7-paikkaiseen ja ajattelin, että samalla vaivalla hommataan se seitsemäskin matkustaja. Niin onnellisesti kävikin, että Oivuskamme saapui maailmaan keväällä 2014 mutta sitä seitsemänpaikkaista autoa ei kyllä ole vieläkään.

Oivan myötä pääsimme vielä kerran perhekerhoon Tuomarilaan. T&T jäivät leikkimään mielellään ja minä sai kahvikaverikseni Karpalon. Oiva oli ensimmäisessä kerhossaan viikon vanhana. Minikääpä aloitti kaksiviikkoisena, mutta T&T saattoivat aloittaa jo ennen sitä. Maaliskuusta joulukuun loppuun kävimme kerhossa joka perjantai.

Mutta nyt, ympyrä sulkeutuu: Tuomarilan asemarakennus, jossa perhekerho kokoontui, on myyty ja perhekerhoilut minun osaltani Tuomarilassa ovat ohi. Menimme siis T&T:n ja Oivuskan kanssa vielä viimeiseen perhekerhoon Tuomarilan asemalle. T&T askartelivat ystävänpäiväkortin ystävilleen Toukolle ja Taimille ja me kaikki saimme herkkuja.

Kerhosta jatkoimme HopLoppiin riehumaan. Oiva nautiskeli pallomeressä ja T&T viuhtoivat hyväntuulisina. Söimme vielä Hesessä ja palasimme takaisin arkeen Tillinmäkeen.