Kulunut
vuosi oli itselleni pitkästä aikaa todella raskas. Vähän jokaisella rintamalla
oli ylimääräistä haastetta, eikä oikein mikään sujunut omalla painollaan, kuten
viime vuosina on ollut tapana.
Vuotemme
alkoi Espanjasta. Vietin siellä kaksi kuukautta kahden lapsen kanssa. Lapset
olivat siellä koulussa ja muut lapset tulivat viettämään joululomaa. Viihdyimme
Espanjassa todella hyvin. Itselleni tärkeintä oli ilo, valo ja vuoret. Elämämme
oli myös aika leppoisaa: vedin jumppia ja patikointeja Sofia-opistolla, lapset
olivat koulussa samassa rakennuksessa, pelasimme katulätkää, lauloimme kuorossa
ja kävimme patikoimassa. Söimme aika usein ulkona, mutta teimme myös ruokaa
kotona. Lasten koulu alkoi 9.30 ja päättyi 14.30 ja kuljimme yhtä matkaa.
Monasti ehdimme aamulla churroille ja illallakin oli hyvin aikaa olla ja
harrastaa. Suomessa lähdemme kotoa seitsemältä töihin ja saavumme kotiin puoli
kuudelta – ilta jää joka päivä kolme tuntia lyhyemmäksi ja se kuluu
tavallisesti lapsia kuskaillen. Espanjassa pääsimme kaikkiin harrastuksiin
kävellen ja katulätkää harrastimme kaikki yhdessä.
Palasimme
Suomeen tammikuun puolessa välissä. Paluu oli aika karu: oli kylmää, pimeää ja
liukasta. Olin tottunut viettämään paljon aikaa ulkona, mutta nyt se oli
hankalaa. Tuntui, ettei hiihto, luistelu tai lumilautailukaan oikein kiehtonut.
Teimme kuitenkin Käävän ja Minikäävän kanssa reissun Tahkolle. Olimme 2020
Itävallassa Bad Gasteinissa juuri ennen koronaa, 2021 ekaa kertaa Tahkolla ja
2022 sitten uudestaan. 2019 olimme koko porukka Rukalla, 2018 ja 2017 tein
Rukan reissut kolmen isoimman käävän kanssa. Meidän Tahkon reissumme alkoi
vähän nihkeästi: Kääpä oksensi ja valvoimme kolmistaan koko yös pienessä
huoneessamme. Mietin, että mitäköhän tästäkin tulee, jos me koko porukka saamme
nyt sitten jonkin vatsataudin. Siinä valvoessamme saimme tietää, että Venäjä on
hyökännyt Ukrainaan, joten sota tästä vielä puuttuikin.
Itse
harrastin myös. Vuoden 2022 harrastuksia / vapaaehtoistöitä kuvaa hyvin, että
yritin tehdä ihan liikaa. Innostuin uusista jutuista ja lopulta olin niin
monessa mukana, että aikaa lepoon ja palautumiseen jäi aivan liian vähän.
Valmensin kahden pienimmän joukkueessa, erityisesti kaikkein pienimmän valkkuna
olin aktiivisesti, ohjasin pienimmän suunnistuskoulussa – kävin oikein
kurssinkin tähän liittyen alkuvuodesta – ja partiossa tein useampaa pestiä:
olin Kajon alaleirimestarina, SP:n Johtamisverkoston puheenjohtajana,
Etelä-Korean Jamboreen leirilippukunnanjohtajana ja jatkoin lippukuntani
samoajien ikäkausivastaavana.
Ensi vuoden
tavoitteena onkin tekemisen karsiminen entisestään. Ikäkausivastaavan pestistä
olen jo luopunut, mutta olemme jatkaneet sitä johtajaparini kanssa, sillä
siihen ei olla saatu ketään tilalle. Kajo on ohi, mutta Jamboree-pesti jatkuu.
Jatkan myös Johtamisverkoston puheenjohtajana. Sen sijaan lasten urheilu jää
ensi vuonna vähemmälle: olen alkuvuoden taas Espanjassa, enkä jatka
suunnistuskoulun ohjaajana. Myös futisvalmennuksesta tulee luonnollinen tauko.
Mutta sitten
takaisin vuoteen 2022. Talvio oli raskas, mutta kevään myötä alkoi helpottaa. Keväällä
tein suunnistusohjaajakurssin loppuun, kävimme raivaamassa puita Muurlassa ja
osallistuin samalla partion kevätpäiville. Kävin Järvenpäässä Kohtauksessa ja
Kiljavalla Jamppitapaamisessa. Tutustuin johtajanelikkooni, joka vaikutti
oikein mukavalta. Ohjasin E:n PJ-PK-työn ja osallistuin tarpojien
erätaitoretkelle. Johtamisverkosto tapasi syvennetyssä valiokunnassa Lopella.
Aika monta reissuviikonloppua osui siis keväällekin.
Alkuvuonna
olimme paljon kotona, mutta kesän myötä alkoivat reissut. Pääsin ensin
Taimiston joukkueen kanssa Alandia Cuppiin. Olin ollut samassa turnauksessa
Käävän joukkueen kanssa seitsemän vuotta sitten ja olin siitä asti odottanut,
milloin pääsisin uudestaan. Ja nyt se aika koitti! Koin myös elämäni
ensimmäisen koulumajoituksen. Se sujui yllättävän hyvin. Joukkueessa on ihan
huiput aikuiset! Kun me olimme Ahvenanmaalla, osallistui muu perhe
lippukuntamme leiriin Myyrään.
Jatkoin
leirin jälkeen vielä töitä. Vuoden 2022 Juhannusreissu peruuntui, sillä
sairastimme Miehen kanssa koronan. Juhannuksena olimme jo terveitä, mutta emme
uskaltaneet lähteä reissuun, kun ei tiedetty, saavatko käävät tautia.
Ilmeisesti kaikki olivat jo sairastaneet sen, sillä uusia potilaita ei
ilmaantunut. Juhannuksen tienoilla oli todella helteistä ja vietimmekin kolme
päivää rannalla. Olimme ensin kahtena päivänä Odilammella ja sitten vielä
Myllyjärvellä. Ihania paikkoja molemmat! Mylliksellä emme olleetkaan olleet
ennen perheen kanssa, mutta Odilampi oli tuttu paikka jo ajoilta, jolloin
ensimmäiset käävät olivat pikkuisia.
Juhannuksen
jälkeen olimme hetken vielä töissä, mutta sen jälkeen alkoi perheen yhteinen
loma. Tänä vuonna teimme perheen yhteisen vaelluksen, joka suuntautui
Pyhä-Luosto -reitille. Vaellukselle tuli mittaa 31 km, ja vietimme sillä kolme
yötä. Lähdimme ajamaan aamulla Espoosta, söimme lounaan Oulussa ja ajoimme
vielä illaksi Pyhälle. Kävelimme illalla Isokurun kautta Karhunjuomalammelle ja
jäimme siihen telttoihin yöksi. Seuraavan yön vietimme Huttulomassa, jonka
käävät nimesivät Hyttylomaksi. Olimme liikkeellä mielenkiintoiseen aikaan,
sillä saimme nauttia samaan aikaan sekä hyttysistä, mäkäräisistä, polttiaisista
ja herhiläisistä. Ihana combo! Osa porukasta yöpyi Huttuloman autiotuvassa
taiteilijanaisen kanssa ja osa majoittui teltoissa.
Kolmanneksi
yöksi kävelimme Pyhälammelle. Pidimme ruokatauon Kapustan päivätuvalla. Kaikki
olivat siinä vaiheessa aivan puhki ja kellotin meille kahden tunnin tauon. Ihan
kaikki taisivat nukahtaa ainakin hetkeksi. Ötököiden lisäksi oli todella kuuma
ja se verotti kyllä voimia. Lisäksi reitillä oli yllättävän paljon nousuja ja
laskuja, mutta hienosti käävät jaksoivat. Pyhälammelta saimme kävellä
kaatosateessa Lampivaaran ametistikaivokselle. Ennen kaivokseen tutustumista
nautimme jätskiä ja pullaa kahvilassa – maistui niin hyvältä! – ja sitten
kävimme mainaamassa meille vähän timantteja, timuja. Kaivosvierailun jälkeen
oli edessä vielä Luoston huiputus. Menomatkan kiipesimme rinnettä pitkin, mutta
alas saimme laskeutua portaita. Mies ja lapset lähtivät kamojen kanssa takaisin
Pyhälle ja sillä aikaa minä onnistuin varaamaan kääville sviitin ja meillekin
ihan kivan huoneen. Siinä kelpasi palautua vaelluksen rasituksista.
Reissumme
jatkoi Oulankaan, johon jäimme kahdeksi yöksi. Kävimme pienellä
Karhunkierroksella ja minä tein Käävän kanssa reissun Riisitunturille. Se oli
tosi ihana paikka! Pienellä Karhunkierroksella tapasimme tuttavaperheemme,
jonka kanssa taitoimme kappaleen matkaa. Kotimatkalla pysähdyimme vielä
Hossassa ja kiersimme Ölkyn ylityksen. Sekin tuntui taas aika rankalta, kun
korkeuseroja oli paljon, tosin upeat maisemat loivensivat rasitusta.
Kun
pääsimme kotiin, alkoihin Hesa Cup. Kääpä oli käynyt jo nappaamassa hopeaa
Stadi Cupista, mutta Hesa Cuppiin pääsivät sitten pienimmät. Sain peluuttaa
Hesa Cupissa Oivuskan joukkuetta. Ekana päivänä teimme liian nopeat vaihdot,
mutta tokana päivänä alkoi jo sujua. Oivuskan joukkue taisi voittaa muutaman
matsin, mutta Taimisto tuli mitalli kaulassa kotiin. Piti oikein tarkistaa,
että miten turnauksessa kävi. Pronssia sai niiden joukkue, vikassa pelissä
kirvelevä 1-0 tappio TuPSille. Pelit meni vielä myöhään ja seuraavana päivänä
oli leirille lähtö.
Olimme
pakkailleet pikku hiljaa turnauksen lomassa. Lähdin Kajolle kaikkien lasten
kanssa, Kalle jäi töihin. Bussi lähti klo 8 ja Taimisto oli jo valmiiksi
väsynyt. Minä olin töissä staabilassa mestaritonttuni Oivuskan kanssa, Kääpä
Pohjoisen saunalla ja Minikääpä teki samoajapestiä. Kaikki pääsimme
vuoroillamme keittiölle ruuanjakoon. Toukolainen osallistui tarpojaohjelmaa ja
siihen samaan olimme ilmoittaneet myös Taimiston. Se ei aina ihan sujunut,
joten vietin etenkin alkuleiristä paljon aikaa kahden pienimmän kanssa ja
johdin samalla alaleiriämme johtajaparini kanssa. Oli kyllä rankkaa! Puolessa
välissä leiriä tajusin, että jään henkiin. Loppuleiristä Taimisto alkoi päästä
paremmin mukaan tarpojameininkiin, jolloin minullakin oli helpompaa. Oivuskan
kanssa homma sujui paremmin. Kävimme monta kertaa saunassakin. Se, mikä oli
yllättävän haastavaa pienten kanssa, oli liikkuminen. Evolla etäisyydet ovat
pitkiä ja pienten kanssa kävelyyn kuluu aikaa. Tätä ei oikein osannut ottaa
huomioon – jokaiseen pieneen piipahdukseenkin olisi kääpien kanssa pitänyt
varata tunti ylimääräistä aikaa. No mutta kaikesta huolimatta iso unelmani
toteutui: pääsin suurleirille lasten kanssa. Onneksi en tinkinyt siitä.
Kajon
jälkeen tein vielä pienen kansallispuistokierroksen ennen töihin paluuta. Ajoin
Salamajärvelle ja yövyin siellä ihanassa luontotuvassa. Kiersin Salamajärven ja
ajoin vielä Pyhä-Häkkiin halaamaan vanhoja puita. Toisen yön vietin Peurungan
kylpylässä ja bongasin vielä kaksi kansallispuistoa, Lauhavuoren ja
Kauhaneva-Pohjankankaan. Ihana irtiotto ja palautti hyvin partioleiristä.
Palasin
hetkeksi töihin, mutta lähdimme vielä Käävän ja yhden partiokaverin kanssa
vaeltamaan Hetta-Pallas-reitin. Lähdimme taas ajamaan aikaisin aamulla, söimme
perinteisesti lounaan Oulussa ja saavuimme illalla Hettaan. Saimme venekyydin
ja pääsimme matkaan. Reitin pituus on 55 km. Vietimme reitillä 4 yötä.
Ensimmäisen yön nukuimme teltoissa Pyhäkurussa. Saimme kioskilta pullakahvit ja
lähdimme hyvillä mielin matkaan. Hieman huolta herätti toimimaton Trangia,
mutta päätimme selvitä omalla kaasutrangiallamme, vaikka lainapoltintakin
meille tarjottiin. Seuraavan yön vietimme Sioskurussa ja sitten Hannukurussa,
jossa pääsimme saunomaan. Viimeiseksi yöksi kävelimme Nammalakuruun. Reissu
sujui hyvin, mutta tämäkin reitti oli yllättävän rankka. Olimme vaellelleet
näissä maisemissa viimeksi vuosina 2001 ja 2003 ja vaikka en ole koskaan mikään
urheilija ollutkaan, on parikymppisen peruskunto näköjään parempi kuin
nelikymppisen, jonkun verran liikkuvan. Henkiin kuitenkin jäätiin mutta
totesimme yhdessä, että ei Hetta-Pallas oikein toimi koko lippukunnan
vaelluksella toisin kuin Repovesi muutama vuosi sitten. Mielellään palaan kyllä
tänne vielä. Ensi vuodelle haaveissa on koko perheen vaellus UKK-puistoon.
Syksy
olikin sitten omalta osaltani yhtä reissua reissun perään.Hetta-Pallas
-vaelluksen lisäksi olimme Oivan kanssa Oravatonnissa Mynämäellä, kävin
Muurassa naistenillassa, osallistuin Ogeli’s Nicen urheiluviikonloppuun
Kisakeskuksessa, kävin konferenssimatkalla Ateenassa, meillä oli Jampin
ennakkotapaaminen Kirisiskojen kämpällä Vihdissä, laajennetut valiokunnat
Korpilammella ja Kajon päätösseminaari Vääksyssä. Kallen kanssa pääsin yhdeksi
yöksi Backbyn kartanoon ja lisäksi pääsin Saunasiskojen matkalle Italiaan ja
Sveitsiin. Laskin, että minulla oli elo-lokakuussa kymmenen reissue, joten olin
kotona vain muutaman viikonlopun.
Mies
pyöritti arkea kotona ja kaikki oli aina vähän rempallaan, sillä tähän meidän
Kääpälän pyöritykseen tarvitaan kyllä kaksi aikuista. Hienosti Mies kuitenkin
selvisi! Vaikka rakastankin reissaamista, odotin jo marras-joulukuuta ja
useampia kotiviikonloppuja. Reissaaminen vaati veronsa ja marraskuu menikin
sitten sairastellessa. Ensin jouduin hammashässäkkään, joka vaati kolme käyntiä
päivystyksessä ja sen jälkeen sain laryngiitin. Menetin ääneni kesken puhelun
ja siirryin palaveeraamaan parvekkeelle, koska tiesin, että pystyasento ja
viileä ilma helpottaa oloa. Palaveri sujui hyvin siihen saakka, kunnes pudotin
läppärini kaiteelta. “Eiköhän ruveta lopettelemaan”, totesin, juoksin alas ja siirsin
äkkiä kaiken datan koneelta pois. Selvisin säikähdyksellä, sain lainaläppärin
ja sillä nyt kirjoittelen tätäkin postaustani, sillä uusi koneeni ei ole vielä
saapunut – sain sen sentään tilattua. Johtamisverkoston johtajaparini totesi,
että ehkä universumi yrittää sanoa minulle, että luovuta jo! Älä enää yritä!
Kun
kamalasta marraskuusta oli selvitty, sujuivat jouluvalmistelut helposti ja
omalla painollaan. Lahjojen hankkiminen oli helppoa, sillä XS lelukauppa muutti
työmatkani varrelle ja Finlayson perusti pop-up -myymälänsä samalle reitille.
Jouluruuat ostin normiostosten yhteydessä ja ainoastaan joulukuusen kanssa
hieman stressasin, sillä sen ehdimme hakea vasta aatonaattona. Hienon kumminkin
saimme.
Minulla on
siis ollut kiireinen vuoksi paitsi harrastusten, myös työn puolesta.
Osallistuin isoon myyntiprojektiin ja kolmeen projektiin, joissa toimin
kahdessa projektipäällikkönä ja yhdessä liiketoimintakonsulttina. Vaihdoin
vuosi sitten tehtäviä. Olin viisi vuotta esihenkilönä ja vastasin muutamasta
15-25 hengen tiimistä. Ensimmäinen liittyi finanssialan
tietojärjestelmäpalveluihin ja sain tiimini ulkoistuksen kautta. Seuraavassa
työskentelin Data & Cloud -alueella. Nyt toimin Vice President Consulting
Expert -tehtävässä ja työnkuvaani kuuluu myynti- ja toimitusprojekteja
finanssialan asiakkaille, mutta ei esimiesvastuuta. Kokeilu on ollut
kiinnostava, mutta olen kyllä huomannut, että kaipaan johtamista. Haluan johtaa
asiantuntijaorganisaatiota ja uskon, että seuraava tehtäväni onkin taas
sellainen.
Mutta entä
käävät, nuo blogin varsinaiset kohteet? Pikkuisin kaikista käävistä, Oivuska,
on jo toisella luokalla. Harrastuksiin on kuulunut futis ja suunnistus äidin
kanssa ja partio ilman äitiä. Partio tosin jätettiin syksyksi tauolle, mutta
piparit Oivuska kävi kyllä leipomassa Kettujen kanssa. Nyt joululomalla on
tarkoitus miettiä, olisiko jokin näistä harrastuksista sellainen, jossa olisi
kiva käydä myös ilman äitiä.
Taimisto
jätti myös partion syksyksi tauolle, mutta hurahti oikein todella futikseen.
Hänet valittiin nyt toista vuotta putkeen vuoden pakiksi ja on
huomionosoituksesta kovasti mielissään. Taimisto on nyt vitosella. Vuoteen
mahtui kurjikin juttuja, mutta nyt loppuvuodesta näyttää siltä, että kivoja
kavereita on sekä koulussa, pihassa että futiksessa. Varsinainen koulutyö
vaatii hieman enemmän huolellisuutta ja harkintaa tulevana vuonna, ehkäpä
oikein systemaattista kokeeseen kertaamista voisi pohtia.
Toukolaisen
vuosi meni mukavasti, varsinkin nyt tämä seitsemäs luokka on alkanut mukavasti,
sillä Toukolainen pääsi vihdoin kaveriporukkansa kanssa taas samalle luokalle
ja partiossakin on omat hengenheimolaiset. Partion lisäki Toukolainen aloitti
teatteriharrastuksen ja on tykännyt siitäkin kovasti. Koulu on mennyt omalla
painollaan, mutta ruotsin ja espanjan kanssa on ollut jonkinasteisia haasteita.
Minikääpä
aloitti lukion! Lukiovalinta on osoittautunut erinomaiseksi, vaikka matka onkin
ollut hitusen hankala. Lähilukio jäi 0,1 pisteen päähän. Minikäävän koulu on
sujunut omalla painollaan sekä ysillä että nyt lukiossa. Miniäinen meinaa
panostaa erityisesti matematiikkaan ja fysiikkaan ja se vaikuttaa hyvältä.
Selkein panostus on kuitenkin pelaamiseen ja tietokoneen äärellä kuluvat illat
ja viikonloput varsin tiiviisti. Keväällä Minikääpä suoritti ROK-kurssin ja
toimi Taimiston ryhmässä johtajana, mutta nyt syksyllä partio on ollut tauolla.
Sen sijaan Minikääpä on käynyt monta kertaa viikossa salilla kavereiden kanssa.
Kääpä on
abi! Käävän koulu on sujunut myös omalla painollaan ja erityisesti Kääpä on
panostanut kavereihin. Kääpä pelasi vielä syksyyn saakka futista, mutta vaihtoi
loppuvuodesta salilla käymiseen. Kääpä tekee paljon partiohommia. Kajolla pesti
oli saunalla ja syksyllä Kääpä oli järjestämässä Vimmaa. Omat tarpojat
siirtyivät syksyllä samoajiksi ja ryhmän ohjaaminen jäi, mutta Kääpä jatkaa
edelleen lippukunnan hallituksessa. Kääpä kirjoitti kaksi ainetta syksyllä ja
keväällä on vuorossa vielä kolme. Näyttää siis siltä, että pääsemme juhlimaan
lakkiaisia keväällä 2023!
Työn ja
harrastusten lisäksi minäkin olen opiskellut. Sain opettajan pedagogiset
valmiiksi syyskuussa, olen jatkanut väikkärin tekemistä ja nyt minulla on
menossa papin opintoihin liittyvä seurakuntaharjoittelu. Pidän keväällä neljä
kuukautta opintovapaata. Tarkoitus on tehdä väikkäri valmiiksi, tai siis
esitarkastukseen asti ja opettaa samalla matematiikkaa ja kemiaa Espanjassa.
Muutan taas Fuengirolaan. Pienimmät tulevat sinne joksikin aikaa kouluun, ja
isoimmat lentävät lomailemaan luokseni. Toukolaisen kanssa on jo sovittu viikon
reissu kahdestaan. Kääpä tulee käymään kirjoitusten jälkeen ja Minikääpä
ainakin lomilla. Helmi-maaliskuuksi olen jo löytänyt asunnon, mutta
huhti-toukokuu vielä puuttuu.
Eli siis
uutta kohti ollaan vahvasti matkalla. Ja käävät kasvaa. Toivon, että vuonna
2023 oman elämäni suunta alkaa hahmottua ja saan karsittua elämästäni turhia
rönsyjä pois.
Seesteistä
vuotta 2023 Kääpälän lukijoille!
