Saimme lottovoiton: Miehen (ihana) isä vaimoineen kysyi, haluaisimmeko lähteä päiväksi Tallinnaan, he voisivat hoitaa lapset. No halusimmehan me! Pistimme loma-anomukset vetämään töihin ja kuin ihmeen kaupalla molempien päivän vapaa onnistui.
Niinpä aloitimme laivamatkan kohti Tallinnaa myrskyisenä aamuna. Koko päivän tärkein juttu oli, niin no, kahdenkeskisen ajan lisäksi, syöminen. Säimme aamiaisen laivan buffassa, maissa pippuripihvit, puoli kiloa karkkia päälle ja illaksi olisimme menneet vielä buffaan, mutta emme yksinkertaisesti kyenneet, joten minä valitsin katkarapuleivän ja Mies hampurilaisaterian.
Käyskentelmimme Tallinnassa ja minulla oli koko ajan vähän haikea fiilis - onhan se yksi nuoruuden maisemistani, sillä reissasimme siellä paljon lukioaikoinamme ja vielä myöhemminkin. Saimme shoppailla rauhassa, löysimme tosin lähinnä Miehelle pipon ja lapsille pienet tuliaiset, mutta tärkeintä olikin se päämäärätön kuljeskelu, johon harvoin on mahdollisuutta.
Samaan aikaan toisaalla olivat käävät leiponeet sämpylöitä, sienestäneet takapihalla, tehneet ovikransseja ja Pappa hoiti viulutunnit ja partioon kuskauksen.
Kun torstaille osui vielä Työeläkepäivä ja projektin välibileet ja sunnuntaina pääsin nauttimaan työkaverin luokse kahdeksan ruokalajin aasialaistyyppisen menun, kysyi Kääpä ihan oikeutetusti, miksen ole nykyään koskaan kotona.
No mutta nyt taas olen. Paitsi viikonloppuna, jonka vietän Minikäävän, Käävän ja 80 muun partiolaisen kanssa Kiljavalla, lapsuuden maisemissani. Jännä nähdä, miten paikka on lähes 30 vuodessa muuttunut. Ja jännä nähdä, miten hermoni kestävät sellaista lapsilaumaa, mutta onneksi meitä aikuisia on lähdössä mukaan iso joukko.
Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä rinkan pakkausta, fudista ja viulua. Kääpä esittää lauantain konsertissa Sätkynuken ja Iloisen rallatuksen. Toivotaan, että esitys menee putkeen. Minikäävällä on edessä viikon päästä uudentyyppinen koitos, elämänsä ensimmäinen shakkiturnaus. Saas nähdä, kuinka käy. Niillä on nelihenkinen joukkue ja jokainen saa pelata 3-4 matsia. Toivotaan, että Saunalahden ekaluokkalaiset tuovat voiton kotiin.
Friday, November 22, 2013
Thursday, November 07, 2013
Pyllypäivä
Heräsin eilen aikaisin, sillä olin mennyt nukkumaankin varhain - harvoin sitä nukkuu yhdeksää tuntia putkeen. Mietin jo, että lähden miltei heti töihin, kunnes muistin, että minullahan onkin etäpäivä. Pyrin pitämään yhden etäpäivän viikossa ja miltei aina se onnistuu.
No, söin siinä sitten aamiaisen ja aloitin työt jo kuudelta. Join ensin kupin teetä ja latasin sitten kahvinkeittimen, napsautin sen päälle ja jäin odottelemaan kahvintuoksua.
Kääpäläisiäkin alkoi valua ja Mies lähti joukkoineen.
Jo heti aamulla oli selvinnyt, että meillä ei ollutkaan kotarissa laajaa turvaa, kuten luulin. Taisku-Paisku nimittäin hajotti MacBookistamme lasin ja ajattelin, että kerrankin on sille kotivakuutukselle käyttöä. Olimme ottaneet suppean turvan aikoinamme, kun muutimme yhteen, mutta missään välissä sitä ei oltu upgreidattu lapsiversioksi. Voi pylly, sinne meni 600.
Kahvi ei ihmeekseni tuoksunut edelleenkään, vaikka aamu oli jo pitkällä. Ja kas, olin unohtanut laittaa veden sillä seurauksella, että kahvinkeittimen maksimivirtasuoja oli napsahtanut päälle ja hajottanut koko masiinan. Samoin kävi aikoinaan meidän popparikoneelle.
No, kahvinkeitin oli halpa, 20 euroa, ja nyt saamme ostaa kunnon koneen, mutta etäpäiväni oli muodostumassa katastrofiksi. Onneksi laitoin statuspäivityksen Facebookkiin, sillä sain heti pannukahvivinkin. Ja niinpä keittelin kahvit ns. kolmen Muumi-mukin menetelmällä, tarvitsin vain pienen kattilan, suodatinpussin ja puruja, ne kolme Muumi-mukia ja siivilän. Myöhemmin sain kuulla, että olisi kannattanut hyödyntää sitä rikkinäistä kahvinkeitintä, mutta silloin oli jo myöhäistä - kaksi mukilista sopivan vahvaa maitokahvia lämmitti mukavasti.
No, seuraavan pyllyilyn järjesti sitten YIT, joka tuli tekemään mittauksiaan kesken työpäivän ja jouduin jäpittämään hetken ulkona. Onneksi sentään ehdin uimaan (kilsa!!!) ja elämä hymyili hetken.
Olin tehnyt päivällä makaronilaatikon ja pannaritaikinan jääkaappiin odottamaan, joten pistin vain makruraatikon uuniin ja jäimme Taimiston kanssa ulkoilemaan. Tulimme sisälle ja laitoin myös parsakaalit, kukkakaalit ja porkkanat tulille. Sain hetken hegähtää ja käperryimme viltin alle katsomaan Pikku Kakkosta.
Kunnes huomasimme palaneen käryn - kasvikset olivat palaneet pohjaan. Laatikko oli vielä vähän raakaa, mutta söimme sen tyytyväisinä Miniäisen kanssa, T&T:lle ei taaskaan maistunut.
Käävällä oli perjantaina enkun sanakoe, ja odotelin sitä kotiin lukemaan. Se lupasi lukea J:n kanssa ja sai luvan jäädä päivällispöytään. Kotiin tuli väsynyt Kääpä, joka soitti kyllä viulun reippasti, mutta sanojen kohdalla alkoi kiukkuilu. Pelastimme illan lukemalla kahdestaan Käävän kanssa vitsejä.
Illan viimeisen pyllyilyn järjesti Nobina. Kävi ilmi, etteivät Saunalahden bussit 65 ja 165 kulje huomenna, joten Mies lähti illalla viemään fillaria tarhalle, jotta voi sitten kärrätä pienet ensin tarhaan ja hörpätä niiden kanssa isänpäiväkahvit ja polkea sieltä sitten kolme kilsaa Kökkeliin junalle, jotta pääsee Pitskuun lekuriin. Minä saan auton, jotta pääsen ensin duuniin ja paltsuihin, sieltä sitten Minikäävän kanssa hammikseen yhdeksi, iltapäiväksi kotiin etätöihin ja tarhan kautta neljäksi futsal-matseihin.
Viikonloppu, tule jo ja ole meille armollinen!
No, söin siinä sitten aamiaisen ja aloitin työt jo kuudelta. Join ensin kupin teetä ja latasin sitten kahvinkeittimen, napsautin sen päälle ja jäin odottelemaan kahvintuoksua.
Kääpäläisiäkin alkoi valua ja Mies lähti joukkoineen.
Jo heti aamulla oli selvinnyt, että meillä ei ollutkaan kotarissa laajaa turvaa, kuten luulin. Taisku-Paisku nimittäin hajotti MacBookistamme lasin ja ajattelin, että kerrankin on sille kotivakuutukselle käyttöä. Olimme ottaneet suppean turvan aikoinamme, kun muutimme yhteen, mutta missään välissä sitä ei oltu upgreidattu lapsiversioksi. Voi pylly, sinne meni 600.
Kahvi ei ihmeekseni tuoksunut edelleenkään, vaikka aamu oli jo pitkällä. Ja kas, olin unohtanut laittaa veden sillä seurauksella, että kahvinkeittimen maksimivirtasuoja oli napsahtanut päälle ja hajottanut koko masiinan. Samoin kävi aikoinaan meidän popparikoneelle.
No, kahvinkeitin oli halpa, 20 euroa, ja nyt saamme ostaa kunnon koneen, mutta etäpäiväni oli muodostumassa katastrofiksi. Onneksi laitoin statuspäivityksen Facebookkiin, sillä sain heti pannukahvivinkin. Ja niinpä keittelin kahvit ns. kolmen Muumi-mukin menetelmällä, tarvitsin vain pienen kattilan, suodatinpussin ja puruja, ne kolme Muumi-mukia ja siivilän. Myöhemmin sain kuulla, että olisi kannattanut hyödyntää sitä rikkinäistä kahvinkeitintä, mutta silloin oli jo myöhäistä - kaksi mukilista sopivan vahvaa maitokahvia lämmitti mukavasti.
No, seuraavan pyllyilyn järjesti sitten YIT, joka tuli tekemään mittauksiaan kesken työpäivän ja jouduin jäpittämään hetken ulkona. Onneksi sentään ehdin uimaan (kilsa!!!) ja elämä hymyili hetken.
Olin tehnyt päivällä makaronilaatikon ja pannaritaikinan jääkaappiin odottamaan, joten pistin vain makruraatikon uuniin ja jäimme Taimiston kanssa ulkoilemaan. Tulimme sisälle ja laitoin myös parsakaalit, kukkakaalit ja porkkanat tulille. Sain hetken hegähtää ja käperryimme viltin alle katsomaan Pikku Kakkosta.
Kunnes huomasimme palaneen käryn - kasvikset olivat palaneet pohjaan. Laatikko oli vielä vähän raakaa, mutta söimme sen tyytyväisinä Miniäisen kanssa, T&T:lle ei taaskaan maistunut.
Käävällä oli perjantaina enkun sanakoe, ja odotelin sitä kotiin lukemaan. Se lupasi lukea J:n kanssa ja sai luvan jäädä päivällispöytään. Kotiin tuli väsynyt Kääpä, joka soitti kyllä viulun reippasti, mutta sanojen kohdalla alkoi kiukkuilu. Pelastimme illan lukemalla kahdestaan Käävän kanssa vitsejä.
Illan viimeisen pyllyilyn järjesti Nobina. Kävi ilmi, etteivät Saunalahden bussit 65 ja 165 kulje huomenna, joten Mies lähti illalla viemään fillaria tarhalle, jotta voi sitten kärrätä pienet ensin tarhaan ja hörpätä niiden kanssa isänpäiväkahvit ja polkea sieltä sitten kolme kilsaa Kökkeliin junalle, jotta pääsee Pitskuun lekuriin. Minä saan auton, jotta pääsen ensin duuniin ja paltsuihin, sieltä sitten Minikäävän kanssa hammikseen yhdeksi, iltapäiväksi kotiin etätöihin ja tarhan kautta neljäksi futsal-matseihin.
Viikonloppu, tule jo ja ole meille armollinen!
Monday, November 04, 2013
Pikaisia huomioita
Elämme harrastusrumban keskellä. Kääpäläinen oli fudisleirillä pe-su ja eilen oli futsal-turnaus Myyrmäki-hallissa. Kääpä oli ihan onnessan, kun katsomossa kannusti äidin lisäksi myös Vaari ja A-kummi. Hyvin matsit menivätkin, 1-1, 2-1 ja 3-1. Ekassa Kääpä oli maalissa, tokassa pakkina ja kolmannessa hyökkääjänä, siinä se teki yhden maalinkin. Se pääsi pelien välissä säpisemään myös Vaarin kanssa, kun se on entinen futari myös.
Viime viikolla Minikääpä kysyi: "Äiti, ehtiikö leikkiä ennen partiota?" ja Kääpä selitti viuluopelle, ettei se ole ehtinyt värittää nuottivihostaan perhosia. Minun lapseni eivät ehdi leikkiä eivätkä värittää!
No, onneksi joka ilta ei ole harrastuksia ja leikillekin on aikaa. Viikonloppuna leikittiinkin sitten monta päivää aamusta iltaan, kun ulkona satoi vettä. Toukolainen ja Taimisto innostuivat nukkeleikeistä, ja maanantaina tarhaan pääsivät rakkaat vauvat, Toukon Peppu-Peppu Shakki-Matti ja Taimin Nakki-Nakki.
Bändikerhoissa sujuu hyvin: Minikääpä soittaa bassoa, Kääpä sähkökitaraa ja räppää. Minikäävän uimataito vahvistuu, nyt myyrää menee jo monta metriä ja selkää vaikka kuinka. Temppukoulussa se on ainakin oppinut sen kärrynpyörän ja voi sitä riemua, kun Miniäinen sai isonsiskon ylimääräiset fudisshortsit. Toukolainen on aloittanut fudiksen, se treenaa tekiksen nurkalla siskon treenien aikana ja sillä on aina nappikset, syndit ja keltaiset Hongan sukat. Taimistokin treenaa, ja oma pallo on kova juttu. Ihmeekseni myös Minikääpä innostui fudiksesta, kun sai treenata sisätiloissa, eikä ollut märkää eikä kylmää.
Viikonloppuna oltiin M:n, A:n, B:n ja V:n luona Halloween-pirskeissä. Taimi oli tiikeri, Touko keiju ja Miniäinen luuranko. Veimme tuliaisiksi silmämunia ja muutamia hämähäkkejä.
Partiolaiset saivat joulukalenterinsa myytyä, muutama niillä on vielä tosin toimittamatta. Reilussa tunnissa ne kiersivät meidän taloyhtiön ja kävivät muutamassa paikassa naapuritaloyhtiössä ja se oli siinä, kaikki kalenterit oli myyty. Pappa ja Päivi ostivat kaksi kalenteria ja kolme meni meille, mutta 19 ne myivät naapureille. Kiitokset kaikille pieniä partiolaisia tukeneille!
Mutta nyt, ryhdistäydyn ja jatkan hommia. Leppoisaa sateista marraskuuta kaikille! Kun sataa, ei tarvitse könytä ulos, vaan saa lukea ja pelata lautapelejä. Kääpälä kiittää.
Viime viikolla Minikääpä kysyi: "Äiti, ehtiikö leikkiä ennen partiota?" ja Kääpä selitti viuluopelle, ettei se ole ehtinyt värittää nuottivihostaan perhosia. Minun lapseni eivät ehdi leikkiä eivätkä värittää!
No, onneksi joka ilta ei ole harrastuksia ja leikillekin on aikaa. Viikonloppuna leikittiinkin sitten monta päivää aamusta iltaan, kun ulkona satoi vettä. Toukolainen ja Taimisto innostuivat nukkeleikeistä, ja maanantaina tarhaan pääsivät rakkaat vauvat, Toukon Peppu-Peppu Shakki-Matti ja Taimin Nakki-Nakki.
Bändikerhoissa sujuu hyvin: Minikääpä soittaa bassoa, Kääpä sähkökitaraa ja räppää. Minikäävän uimataito vahvistuu, nyt myyrää menee jo monta metriä ja selkää vaikka kuinka. Temppukoulussa se on ainakin oppinut sen kärrynpyörän ja voi sitä riemua, kun Miniäinen sai isonsiskon ylimääräiset fudisshortsit. Toukolainen on aloittanut fudiksen, se treenaa tekiksen nurkalla siskon treenien aikana ja sillä on aina nappikset, syndit ja keltaiset Hongan sukat. Taimistokin treenaa, ja oma pallo on kova juttu. Ihmeekseni myös Minikääpä innostui fudiksesta, kun sai treenata sisätiloissa, eikä ollut märkää eikä kylmää.
Viikonloppuna oltiin M:n, A:n, B:n ja V:n luona Halloween-pirskeissä. Taimi oli tiikeri, Touko keiju ja Miniäinen luuranko. Veimme tuliaisiksi silmämunia ja muutamia hämähäkkejä.
Partiolaiset saivat joulukalenterinsa myytyä, muutama niillä on vielä tosin toimittamatta. Reilussa tunnissa ne kiersivät meidän taloyhtiön ja kävivät muutamassa paikassa naapuritaloyhtiössä ja se oli siinä, kaikki kalenterit oli myyty. Pappa ja Päivi ostivat kaksi kalenteria ja kolme meni meille, mutta 19 ne myivät naapureille. Kiitokset kaikille pieniä partiolaisia tukeneille!
Mutta nyt, ryhdistäydyn ja jatkan hommia. Leppoisaa sateista marraskuuta kaikille! Kun sataa, ei tarvitse könytä ulos, vaan saa lukea ja pelata lautapelejä. Kääpälä kiittää.
Subscribe to:
Posts (Atom)