Hain lapset tarhasta. Käyskentelimme pihojen poikki ja pieni mies kohtasi tytön. Tyttö oli ihana ja villi, uskalsi juosta sukkasillaan liukumäen alas asti. Pieni mies katseli ihaillen. Kysyi varovasti, että saako ottaa kengät pois, mutta ei saanut.
Tytön kaverina oli poika, veli varmaan, koululaisia kumpainenkin. Kuljimme yhtä matkaa kotiamme kohti. Minikääpä bongasi voikukka-apajan ja päätti toimia kukan. Poika kertoi äidille, että aikoo antaa sen tytölle.
90-senttinen mies ojensi kukan isolle tytölle. Iso tyttö hihitti, katkaisi varren ja laittoi kukinnon toisen pojan päähän. Pieni mies katsoi ja kertoi vakavana äidille, ettei pitänyt siitä. Äiti selitti, että tyttö ei ehkä ollut koskaan saanut kukkia eikä tiennyt, että pitää sanoa kiitos ja viedä kukka vaikka maljakkoon.
Matka jatkui. Lisää voikukkia! Poika poimi uuden kukan ja antoi sen taas tytölle. Nyt tyttö kiitti ja piti kukan. Kääpä selitti, että nyt tyttö ei katkaissut vartta ja laittanut kukkaa pojan päähän. Pieni mieskin vaikutti tyytyväiseltä.
Lopulta päästiin kotiovelle. Pieni mies päätti antaa tytölle vielä pullonkorkin, aarteista suurimman. Tyttö otti sen ja heitti pois, korkki kilahti asfalttiin.
Pieni mies haki korkin ja antoi sen äidille. Äiti otti korkin, pani taskuun talteen ja lupaa säilyttää pullonkorkin, aarteista suurimman, ikuisesti.
Friday, June 19, 2009
Thursday, June 11, 2009
Hei hulinaa
Päivät ja viikot vain humahtavat ohi, enkä ehdi edes yhtä postausta laittaa. Tässä syy.
Käynnistetään meidän perheen arkirumba ensin laittamalla päälle Toukolaisen rytmi: ruokailu kahden tunnin välein. Ruuan jälkeen röyhtäytys, sitten kakatus ja vaipan vaihto, sen jälkeen hetki seurustelua ja sitten nukkumaan laitto. Ja tämä pyörii siis kahden tunnin syklillä.
Seuraavaksi otetaan mukaan Kääpä ja Minikääpä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Aamuvaatteet, ulkovaatteet, univaatteet. Pisut ja pesut päälle.
Ja sitten tietenkin astiat koneeseen, puhtaat pyykit narulle, puhtaat astiat kaappiin, leluja laatikoihin ja sen sellaista.
Ja tämä systeemi pyörii kaikkina päivinä. Ja tällaisena päivänä ei vielä olla ns. tehty mitään. Mutta mehän tehdään: käydään kerhoissa, kaupassa ja retkillä, tavataan ystäviä ja mennään Ikeaan. Ja nyt sitten ollaan pesty ja maalattu aitaa.
Niin joo, nämä toimet tehdään vielä sellaisessa väsymyssumussa. Kuvittele, että heräät reilun kahden kuukauden ajan joka yö tunnin parin välein. Nukahdat ja juuri kun uni alkaa, onkin taas ruoka-aika.
Mutta nautin tästä suuresti. Kun oli tässä pikkupoikien välissä 2,5 vuotta töissä, osaa taas nauttia tästä kotiäidin pestistä. Ja tilanne on toki uusi, kun nyt meillä asuu kaksi leikki-ikäistä ja sitten tuo vauva, joka on oikea onnen Touko.
Mutta tämä oli vasta pohjustusta sille, miksen ole ehtinyt kirjoitella. Ja nyt asiaan.
Aloitan vaikka tästä päivästä ja peruutan taaksepäin, kunnes Touko herää.
Eli tänään lähdimme avoimen päiväkodin retkelle ankkapuistoon. Nukuimme pitkään, minäkin nousin ylös vasta kahdeksalta, ja olo oli aika tukkoinen. Jotain flunssaa pukkaa taas tähän väliin. En oikein osannut päättää, lähdetäänkö vaiko ei, mutta siinä yhdeksän jälkeen päätin, että retkelle on päästävä, sillä se on ainoa keino saada päivän aikuiskontakti ennen Miehen kotiutumista. Lapsilla oli askartelut meneillään, mutta patistin ne pukemaan.
Koska minä olin jo lähtövalmis, päätin hoidella muutamia juttuja; maksoin laskuja, hoidin sähköposteja ja hain vakuutuskorvauksia. No, sitten olikin jo kiire. Olisimme ehtineet kymmeneksi, ellei Touko-pojalle olisi tullut hirmuinen nälkä, ja syötin sen vielä autossa. Missasimme yhteislähdön, mutta ei kysyvä tieltä eksy. Pääsimme leikkihetkeen ja makkaranpaistoon ihan kunnialliseen aikaan.
Eilinen oli myös aika haipakka. Valvoin neljästä saakka, joten tuntui ihan luontevalta lähteä reissuun heti aamusta. Toukolla oli korvien jälkitarkastus ja myös Minikäävän korvat katsottiin. Ei tulehdusta, isommalla alipainetta ja kokeilemme nyt allergialääkettä. Jonotimme lääkkeet apteekista, haimme valokuvia Leppävaarasta ja söimme lounaan kahvilassa. Touko jatkoi unia tuolin päällä.
Käväisimme kotona ja menimme sitten naapuripihaan leikkimään oululaisten ystävien kanssa. Sitten kotiin ja ruokaa ja illalla vielä maalauskärpäsen puremana 3,5 tuntia aidan maalausta. Se oli kyllä päivän paras hetki: ei lapsia mailla halmeilla ja työn tuloksen näkee heti. Saimme piha-aidan nyt kertaalleen maalattua, jee!
Kääpä pääsi tiistaina leikkimään kavereiden luokse ja me teimme Miniäisen kanssa pikaisen Sello-keikan Toukolaisen ruokailujen välissä. Saimme vaihdettua rikkoutuneen paidan, löysimme Toukolle bodyn ja potkarit ja ostimme herkkuja illaksi. Unohdimme ostaa rakettispagettia, mikä oli Minikäävän mielestä hassu juttu.
Maanantaina olisi ollut tarhapäivä, mutta lapsilla oli posket täynnä punaisia pilkkuja ja epäilimme parvorokkoa. No, eihän se mitään rokkoa ollut, vaan ruoka-aineallergiaa, mutta tulipa vietettyä kotipäivää. Saimme tosiaan vieraita Oulusta asti ja lapset ehtivät leikkiä sekä sisä- että ulkoleikkejä. Maanantai on myös Käävän fudispäivä ja menimme treeneihin koko perheen voimin. Myös siskoni liittyi kannustusjoukkoihin. Päätimme hakea iltapalan Mäkkäristä, ja koska olen hurahtanut yhteen Nummelasta löytyneeseen asuntoon, päätimme ajaa sinne iltapalalle. Paikka olikin ihan huippu, ja olisin ihan valmis muuttamaan. Mutta katsotaan nyt.
Sunnuntai olikin aika haipakka päivä. Tai sen piti olla oikein leppoisa, mutta kaikenlaista pientä pukkasi. Olin lastenvaatekutsuilla, kävin äänestämässä, pesimme naapurin kanssa 2,5 tuntia aitaa, heitin Miehen Jorviin päivystykseen ja sitten se perussoppa päälle. Toukolaisen kasteilmoitus oli lehdessä, saimme sentään sen asian hoidettua.
Niin joo, koska olen nyt "vain kotona", päätin mennä taloyhtiön hallitukseen. Se onkin ihan mukava juttu, kun saa osallistua aikuisten asioihin. Yritän samalla motivoida itseäni nykyiseen asuntoomme, vaikka se onkin auttamattomasti liian pieni. Mutta niin halpaa asumista! Jos nyt sitten säästämme asumiskuluissa 12000 euroa vuodessa, niin mihin se raha häviää? Ei minulla ole tiliä, johon nuo tonnit tipahtaisivat kuukausittain, edes kertatalletusta ei tehdä vuosittain. Joten sinänsä säästö on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos sen törsää saman tien pizzoihin, hampurilaisiin ja lasten vaatteisiin (voitte arvata, kuka investoi mihinkin hyödykkeeseen).
Huh. Tulipas arkistoitua kappale arkea kesäkuulta armon vuonna 2009. Nyt lähtee päivän neljäs mukillinen kahvia, suussa maistuu edelleen sytytysneste puistogrillauksen jäljiltä. Häivytän sytytysnesteen makua karkilla.
Käynnistetään meidän perheen arkirumba ensin laittamalla päälle Toukolaisen rytmi: ruokailu kahden tunnin välein. Ruuan jälkeen röyhtäytys, sitten kakatus ja vaipan vaihto, sen jälkeen hetki seurustelua ja sitten nukkumaan laitto. Ja tämä pyörii siis kahden tunnin syklillä.
Seuraavaksi otetaan mukaan Kääpä ja Minikääpä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Aamuvaatteet, ulkovaatteet, univaatteet. Pisut ja pesut päälle.
Ja sitten tietenkin astiat koneeseen, puhtaat pyykit narulle, puhtaat astiat kaappiin, leluja laatikoihin ja sen sellaista.
Ja tämä systeemi pyörii kaikkina päivinä. Ja tällaisena päivänä ei vielä olla ns. tehty mitään. Mutta mehän tehdään: käydään kerhoissa, kaupassa ja retkillä, tavataan ystäviä ja mennään Ikeaan. Ja nyt sitten ollaan pesty ja maalattu aitaa.
Niin joo, nämä toimet tehdään vielä sellaisessa väsymyssumussa. Kuvittele, että heräät reilun kahden kuukauden ajan joka yö tunnin parin välein. Nukahdat ja juuri kun uni alkaa, onkin taas ruoka-aika.
Mutta nautin tästä suuresti. Kun oli tässä pikkupoikien välissä 2,5 vuotta töissä, osaa taas nauttia tästä kotiäidin pestistä. Ja tilanne on toki uusi, kun nyt meillä asuu kaksi leikki-ikäistä ja sitten tuo vauva, joka on oikea onnen Touko.
Mutta tämä oli vasta pohjustusta sille, miksen ole ehtinyt kirjoitella. Ja nyt asiaan.
Aloitan vaikka tästä päivästä ja peruutan taaksepäin, kunnes Touko herää.
Eli tänään lähdimme avoimen päiväkodin retkelle ankkapuistoon. Nukuimme pitkään, minäkin nousin ylös vasta kahdeksalta, ja olo oli aika tukkoinen. Jotain flunssaa pukkaa taas tähän väliin. En oikein osannut päättää, lähdetäänkö vaiko ei, mutta siinä yhdeksän jälkeen päätin, että retkelle on päästävä, sillä se on ainoa keino saada päivän aikuiskontakti ennen Miehen kotiutumista. Lapsilla oli askartelut meneillään, mutta patistin ne pukemaan.
Koska minä olin jo lähtövalmis, päätin hoidella muutamia juttuja; maksoin laskuja, hoidin sähköposteja ja hain vakuutuskorvauksia. No, sitten olikin jo kiire. Olisimme ehtineet kymmeneksi, ellei Touko-pojalle olisi tullut hirmuinen nälkä, ja syötin sen vielä autossa. Missasimme yhteislähdön, mutta ei kysyvä tieltä eksy. Pääsimme leikkihetkeen ja makkaranpaistoon ihan kunnialliseen aikaan.
Eilinen oli myös aika haipakka. Valvoin neljästä saakka, joten tuntui ihan luontevalta lähteä reissuun heti aamusta. Toukolla oli korvien jälkitarkastus ja myös Minikäävän korvat katsottiin. Ei tulehdusta, isommalla alipainetta ja kokeilemme nyt allergialääkettä. Jonotimme lääkkeet apteekista, haimme valokuvia Leppävaarasta ja söimme lounaan kahvilassa. Touko jatkoi unia tuolin päällä.
Käväisimme kotona ja menimme sitten naapuripihaan leikkimään oululaisten ystävien kanssa. Sitten kotiin ja ruokaa ja illalla vielä maalauskärpäsen puremana 3,5 tuntia aidan maalausta. Se oli kyllä päivän paras hetki: ei lapsia mailla halmeilla ja työn tuloksen näkee heti. Saimme piha-aidan nyt kertaalleen maalattua, jee!
Kääpä pääsi tiistaina leikkimään kavereiden luokse ja me teimme Miniäisen kanssa pikaisen Sello-keikan Toukolaisen ruokailujen välissä. Saimme vaihdettua rikkoutuneen paidan, löysimme Toukolle bodyn ja potkarit ja ostimme herkkuja illaksi. Unohdimme ostaa rakettispagettia, mikä oli Minikäävän mielestä hassu juttu.
Maanantaina olisi ollut tarhapäivä, mutta lapsilla oli posket täynnä punaisia pilkkuja ja epäilimme parvorokkoa. No, eihän se mitään rokkoa ollut, vaan ruoka-aineallergiaa, mutta tulipa vietettyä kotipäivää. Saimme tosiaan vieraita Oulusta asti ja lapset ehtivät leikkiä sekä sisä- että ulkoleikkejä. Maanantai on myös Käävän fudispäivä ja menimme treeneihin koko perheen voimin. Myös siskoni liittyi kannustusjoukkoihin. Päätimme hakea iltapalan Mäkkäristä, ja koska olen hurahtanut yhteen Nummelasta löytyneeseen asuntoon, päätimme ajaa sinne iltapalalle. Paikka olikin ihan huippu, ja olisin ihan valmis muuttamaan. Mutta katsotaan nyt.
Sunnuntai olikin aika haipakka päivä. Tai sen piti olla oikein leppoisa, mutta kaikenlaista pientä pukkasi. Olin lastenvaatekutsuilla, kävin äänestämässä, pesimme naapurin kanssa 2,5 tuntia aitaa, heitin Miehen Jorviin päivystykseen ja sitten se perussoppa päälle. Toukolaisen kasteilmoitus oli lehdessä, saimme sentään sen asian hoidettua.
Niin joo, koska olen nyt "vain kotona", päätin mennä taloyhtiön hallitukseen. Se onkin ihan mukava juttu, kun saa osallistua aikuisten asioihin. Yritän samalla motivoida itseäni nykyiseen asuntoomme, vaikka se onkin auttamattomasti liian pieni. Mutta niin halpaa asumista! Jos nyt sitten säästämme asumiskuluissa 12000 euroa vuodessa, niin mihin se raha häviää? Ei minulla ole tiliä, johon nuo tonnit tipahtaisivat kuukausittain, edes kertatalletusta ei tehdä vuosittain. Joten sinänsä säästö on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos sen törsää saman tien pizzoihin, hampurilaisiin ja lasten vaatteisiin (voitte arvata, kuka investoi mihinkin hyödykkeeseen).
Huh. Tulipas arkistoitua kappale arkea kesäkuulta armon vuonna 2009. Nyt lähtee päivän neljäs mukillinen kahvia, suussa maistuu edelleen sytytysneste puistogrillauksen jäljiltä. Häivytän sytytysnesteen makua karkilla.
Subscribe to:
Posts (Atom)