Oivalluksia

Kun harrastaa erilaisia asioita kääpäin kanssa, saa elämään ihan uusia kulmia. Tässä lyhyt kooste.

 

Laskettelu

 

Nyt kun mä oon kasvanut ja sä oot laihtunut, meidän on helpompi mennä yhdessä hissillä.

 

Suunnistus

 

Nappikset ja suunnistuskengät on melkeen samat, suunnistuskengissä on vaan heikommat palikat.

 

-Ooksä vieläki suunnistuksessa?

-Ei sitä oo ainakaan tullu. Mä kysyn mun äidiltä.

-Oonks mä vieläki suunnistuksessa? 

-Joo.

-Oon mä.

 

Partio

 

-Mä näin tässä vihreen koppiksen.

-Oliks iso vai pieni?

-Ehkä 4 tai 8 muurahaista.

 

Partiossa on kivaa se, että täällä on kaikki ihan erilaisia.

Ja täällä saa jokainen olla just sellanen ku on.

 

Koulu

 

Matikka on vähän ku karatea. Molemmissa tehdään loputtomasti pieniä, turhia liikkeitä.

Karatekaan ei oo oikees käytös niin hyödyllistä. Must tuntuu, et mä en tuu yhtään paremmaks, vaik mä kirjotan näit samoi laskui koko ajan.

Kääpälän vuosi 2022

 Kulunut vuosi oli itselleni pitkästä aikaa todella raskas. Vähän jokaisella rintamalla oli ylimääräistä haastetta, eikä oikein mikään sujunut omalla painollaan, kuten viime vuosina on ollut tapana.

 

Vuotemme alkoi Espanjasta. Vietin siellä kaksi kuukautta kahden lapsen kanssa. Lapset olivat siellä koulussa ja muut lapset tulivat viettämään joululomaa. Viihdyimme Espanjassa todella hyvin. Itselleni tärkeintä oli ilo, valo ja vuoret. Elämämme oli myös aika leppoisaa: vedin jumppia ja patikointeja Sofia-opistolla, lapset olivat koulussa samassa rakennuksessa, pelasimme katulätkää, lauloimme kuorossa ja kävimme patikoimassa. Söimme aika usein ulkona, mutta teimme myös ruokaa kotona. Lasten koulu alkoi 9.30 ja päättyi 14.30 ja kuljimme yhtä matkaa. Monasti ehdimme aamulla churroille ja illallakin oli hyvin aikaa olla ja harrastaa. Suomessa lähdemme kotoa seitsemältä töihin ja saavumme kotiin puoli kuudelta – ilta jää joka päivä kolme tuntia lyhyemmäksi ja se kuluu tavallisesti lapsia kuskaillen. Espanjassa pääsimme kaikkiin harrastuksiin kävellen ja katulätkää harrastimme kaikki yhdessä.

 

Palasimme Suomeen tammikuun puolessa välissä. Paluu oli aika karu: oli kylmää, pimeää ja liukasta. Olin tottunut viettämään paljon aikaa ulkona, mutta nyt se oli hankalaa. Tuntui, ettei hiihto, luistelu tai lumilautailukaan oikein kiehtonut. Teimme kuitenkin Käävän ja Minikäävän kanssa reissun Tahkolle. Olimme 2020 Itävallassa Bad Gasteinissa juuri ennen koronaa, 2021 ekaa kertaa Tahkolla ja 2022 sitten uudestaan. 2019 olimme koko porukka Rukalla, 2018 ja 2017 tein Rukan reissut kolmen isoimman käävän kanssa. Meidän Tahkon reissumme alkoi vähän nihkeästi: Kääpä oksensi ja valvoimme kolmistaan koko yös pienessä huoneessamme. Mietin, että mitäköhän tästäkin tulee, jos me koko porukka saamme nyt sitten jonkin vatsataudin. Siinä valvoessamme saimme tietää, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, joten sota tästä vielä puuttuikin.  

 

Itse harrastin myös. Vuoden 2022 harrastuksia / vapaaehtoistöitä kuvaa hyvin, että yritin tehdä ihan liikaa. Innostuin uusista jutuista ja lopulta olin niin monessa mukana, että aikaa lepoon ja palautumiseen jäi aivan liian vähän. Valmensin kahden pienimmän joukkueessa, erityisesti kaikkein pienimmän valkkuna olin aktiivisesti, ohjasin pienimmän suunnistuskoulussa – kävin oikein kurssinkin tähän liittyen alkuvuodesta – ja partiossa tein useampaa pestiä: olin Kajon alaleirimestarina, SP:n Johtamisverkoston puheenjohtajana, Etelä-Korean Jamboreen leirilippukunnanjohtajana ja jatkoin lippukuntani samoajien ikäkausivastaavana.

 

Ensi vuoden tavoitteena onkin tekemisen karsiminen entisestään. Ikäkausivastaavan pestistä olen jo luopunut, mutta olemme jatkaneet sitä johtajaparini kanssa, sillä siihen ei olla saatu ketään tilalle. Kajo on ohi, mutta Jamboree-pesti jatkuu. Jatkan myös Johtamisverkoston puheenjohtajana. Sen sijaan lasten urheilu jää ensi vuonna vähemmälle: olen alkuvuoden taas Espanjassa, enkä jatka suunnistuskoulun ohjaajana. Myös futisvalmennuksesta tulee luonnollinen tauko.

 

Mutta sitten takaisin vuoteen 2022. Talvio oli raskas, mutta kevään myötä alkoi helpottaa. Keväällä tein suunnistusohjaajakurssin loppuun, kävimme raivaamassa puita Muurlassa ja osallistuin samalla partion kevätpäiville. Kävin Järvenpäässä Kohtauksessa ja Kiljavalla Jamppitapaamisessa. Tutustuin johtajanelikkooni, joka vaikutti oikein mukavalta. Ohjasin E:n PJ-PK-työn ja osallistuin tarpojien erätaitoretkelle. Johtamisverkosto tapasi syvennetyssä valiokunnassa Lopella. Aika monta reissuviikonloppua osui siis keväällekin.

 

Alkuvuonna olimme paljon kotona, mutta kesän myötä alkoivat reissut. Pääsin ensin Taimiston joukkueen kanssa Alandia Cuppiin. Olin ollut samassa turnauksessa Käävän joukkueen kanssa seitsemän vuotta sitten ja olin siitä asti odottanut, milloin pääsisin uudestaan. Ja nyt se aika koitti! Koin myös elämäni ensimmäisen koulumajoituksen. Se sujui yllättävän hyvin. Joukkueessa on ihan huiput aikuiset! Kun me olimme Ahvenanmaalla, osallistui muu perhe lippukuntamme leiriin Myyrään.

 

Jatkoin leirin jälkeen vielä töitä. Vuoden 2022 Juhannusreissu peruuntui, sillä sairastimme Miehen kanssa koronan. Juhannuksena olimme jo terveitä, mutta emme uskaltaneet lähteä reissuun, kun ei tiedetty, saavatko käävät tautia. Ilmeisesti kaikki olivat jo sairastaneet sen, sillä uusia potilaita ei ilmaantunut. Juhannuksen tienoilla oli todella helteistä ja vietimmekin kolme päivää rannalla. Olimme ensin kahtena päivänä Odilammella ja sitten vielä Myllyjärvellä. Ihania paikkoja molemmat! Mylliksellä emme olleetkaan olleet ennen perheen kanssa, mutta Odilampi oli tuttu paikka jo ajoilta, jolloin ensimmäiset käävät olivat pikkuisia.

 

Juhannuksen jälkeen olimme hetken vielä töissä, mutta sen jälkeen alkoi perheen yhteinen loma. Tänä vuonna teimme perheen yhteisen vaelluksen, joka suuntautui Pyhä-Luosto -reitille. Vaellukselle tuli mittaa 31 km, ja vietimme sillä kolme yötä. Lähdimme ajamaan aamulla Espoosta, söimme lounaan Oulussa ja ajoimme vielä illaksi Pyhälle. Kävelimme illalla Isokurun kautta Karhunjuomalammelle ja jäimme siihen telttoihin yöksi. Seuraavan yön vietimme Huttulomassa, jonka käävät nimesivät Hyttylomaksi. Olimme liikkeellä mielenkiintoiseen aikaan, sillä saimme nauttia samaan aikaan sekä hyttysistä, mäkäräisistä, polttiaisista ja herhiläisistä. Ihana combo! Osa porukasta yöpyi Huttuloman autiotuvassa taiteilijanaisen kanssa ja osa majoittui teltoissa.

 

Kolmanneksi yöksi kävelimme Pyhälammelle. Pidimme ruokatauon Kapustan päivätuvalla. Kaikki olivat siinä vaiheessa aivan puhki ja kellotin meille kahden tunnin tauon. Ihan kaikki taisivat nukahtaa ainakin hetkeksi. Ötököiden lisäksi oli todella kuuma ja se verotti kyllä voimia. Lisäksi reitillä oli yllättävän paljon nousuja ja laskuja, mutta hienosti käävät jaksoivat. Pyhälammelta saimme kävellä kaatosateessa Lampivaaran ametistikaivokselle. Ennen kaivokseen tutustumista nautimme jätskiä ja pullaa kahvilassa – maistui niin hyvältä! – ja sitten kävimme mainaamassa meille vähän timantteja, timuja. Kaivosvierailun jälkeen oli edessä vielä Luoston huiputus. Menomatkan kiipesimme rinnettä pitkin, mutta alas saimme laskeutua portaita. Mies ja lapset lähtivät kamojen kanssa takaisin Pyhälle ja sillä aikaa minä onnistuin varaamaan kääville sviitin ja meillekin ihan kivan huoneen. Siinä kelpasi palautua vaelluksen rasituksista.

 

Reissumme jatkoi Oulankaan, johon jäimme kahdeksi yöksi. Kävimme pienellä Karhunkierroksella ja minä tein Käävän kanssa reissun Riisitunturille. Se oli tosi ihana paikka! Pienellä Karhunkierroksella tapasimme tuttavaperheemme, jonka kanssa taitoimme kappaleen matkaa. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Hossassa ja kiersimme Ölkyn ylityksen. Sekin tuntui taas aika rankalta, kun korkeuseroja oli paljon, tosin upeat maisemat loivensivat rasitusta.

 

Kun pääsimme kotiin, alkoihin Hesa Cup. Kääpä oli käynyt jo nappaamassa hopeaa Stadi Cupista, mutta Hesa Cuppiin pääsivät sitten pienimmät. Sain peluuttaa Hesa Cupissa Oivuskan joukkuetta. Ekana päivänä teimme liian nopeat vaihdot, mutta tokana päivänä alkoi jo sujua. Oivuskan joukkue taisi voittaa muutaman matsin, mutta Taimisto tuli mitalli kaulassa kotiin. Piti oikein tarkistaa, että miten turnauksessa kävi. Pronssia sai niiden joukkue, vikassa pelissä kirvelevä 1-0 tappio TuPSille. Pelit meni vielä myöhään ja seuraavana päivänä oli leirille lähtö.

 

Olimme pakkailleet pikku hiljaa turnauksen lomassa. Lähdin Kajolle kaikkien lasten kanssa, Kalle jäi töihin. Bussi lähti klo 8 ja Taimisto oli jo valmiiksi väsynyt. Minä olin töissä staabilassa mestaritonttuni Oivuskan kanssa, Kääpä Pohjoisen saunalla ja Minikääpä teki samoajapestiä. Kaikki pääsimme vuoroillamme keittiölle ruuanjakoon. Toukolainen osallistui tarpojaohjelmaa ja siihen samaan olimme ilmoittaneet myös Taimiston. Se ei aina ihan sujunut, joten vietin etenkin alkuleiristä paljon aikaa kahden pienimmän kanssa ja johdin samalla alaleiriämme johtajaparini kanssa. Oli kyllä rankkaa! Puolessa välissä leiriä tajusin, että jään henkiin. Loppuleiristä Taimisto alkoi päästä paremmin mukaan tarpojameininkiin, jolloin minullakin oli helpompaa. Oivuskan kanssa homma sujui paremmin. Kävimme monta kertaa saunassakin. Se, mikä oli yllättävän haastavaa pienten kanssa, oli liikkuminen. Evolla etäisyydet ovat pitkiä ja pienten kanssa kävelyyn kuluu aikaa. Tätä ei oikein osannut ottaa huomioon – jokaiseen pieneen piipahdukseenkin olisi kääpien kanssa pitänyt varata tunti ylimääräistä aikaa. No mutta kaikesta huolimatta iso unelmani toteutui: pääsin suurleirille lasten kanssa. Onneksi en tinkinyt siitä.

 

Kajon jälkeen tein vielä pienen kansallispuistokierroksen ennen töihin paluuta. Ajoin Salamajärvelle ja yövyin siellä ihanassa luontotuvassa. Kiersin Salamajärven ja ajoin vielä Pyhä-Häkkiin halaamaan vanhoja puita. Toisen yön vietin Peurungan kylpylässä ja bongasin vielä kaksi kansallispuistoa, Lauhavuoren ja Kauhaneva-Pohjankankaan. Ihana irtiotto ja palautti hyvin partioleiristä.

 

Palasin hetkeksi töihin, mutta lähdimme vielä Käävän ja yhden partiokaverin kanssa vaeltamaan Hetta-Pallas-reitin. Lähdimme taas ajamaan aikaisin aamulla, söimme perinteisesti lounaan Oulussa ja saavuimme illalla Hettaan. Saimme venekyydin ja pääsimme matkaan. Reitin pituus on 55 km. Vietimme reitillä 4 yötä. Ensimmäisen yön nukuimme teltoissa Pyhäkurussa. Saimme kioskilta pullakahvit ja lähdimme hyvillä mielin matkaan. Hieman huolta herätti toimimaton Trangia, mutta päätimme selvitä omalla kaasutrangiallamme, vaikka lainapoltintakin meille tarjottiin. Seuraavan yön vietimme Sioskurussa ja sitten Hannukurussa, jossa pääsimme saunomaan. Viimeiseksi yöksi kävelimme Nammalakuruun. Reissu sujui hyvin, mutta tämäkin reitti oli yllättävän rankka. Olimme vaellelleet näissä maisemissa viimeksi vuosina 2001 ja 2003 ja vaikka en ole koskaan mikään urheilija ollutkaan, on parikymppisen peruskunto näköjään parempi kuin nelikymppisen, jonkun verran liikkuvan. Henkiin kuitenkin jäätiin mutta totesimme yhdessä, että ei Hetta-Pallas oikein toimi koko lippukunnan vaelluksella toisin kuin Repovesi muutama vuosi sitten. Mielellään palaan kyllä tänne vielä. Ensi vuodelle haaveissa on koko perheen vaellus UKK-puistoon.

 

Syksy olikin sitten omalta osaltani yhtä reissua reissun perään.Hetta-Pallas -vaelluksen lisäksi olimme Oivan kanssa Oravatonnissa Mynämäellä, kävin Muurassa naistenillassa, osallistuin Ogeli’s Nicen urheiluviikonloppuun Kisakeskuksessa, kävin konferenssimatkalla Ateenassa, meillä oli Jampin ennakkotapaaminen Kirisiskojen kämpällä Vihdissä, laajennetut valiokunnat Korpilammella ja Kajon päätösseminaari Vääksyssä. Kallen kanssa pääsin yhdeksi yöksi Backbyn kartanoon ja lisäksi pääsin Saunasiskojen matkalle Italiaan ja Sveitsiin. Laskin, että minulla oli elo-lokakuussa kymmenen reissue, joten olin kotona vain muutaman viikonlopun.

 

Mies pyöritti arkea kotona ja kaikki oli aina vähän rempallaan, sillä tähän meidän Kääpälän pyöritykseen tarvitaan kyllä kaksi aikuista. Hienosti Mies kuitenkin selvisi! Vaikka rakastankin reissaamista, odotin jo marras-joulukuuta ja useampia kotiviikonloppuja. Reissaaminen vaati veronsa ja marraskuu menikin sitten sairastellessa. Ensin jouduin hammashässäkkään, joka vaati kolme käyntiä päivystyksessä ja sen jälkeen sain laryngiitin. Menetin ääneni kesken puhelun ja siirryin palaveeraamaan parvekkeelle, koska tiesin, että pystyasento ja viileä ilma helpottaa oloa. Palaveri sujui hyvin siihen saakka, kunnes pudotin läppärini kaiteelta. “Eiköhän ruveta lopettelemaan”, totesin, juoksin alas ja siirsin äkkiä kaiken datan koneelta pois. Selvisin säikähdyksellä, sain lainaläppärin ja sillä nyt kirjoittelen tätäkin postaustani, sillä uusi koneeni ei ole vielä saapunut – sain sen sentään tilattua. Johtamisverkoston johtajaparini totesi, että ehkä universumi yrittää sanoa minulle, että luovuta jo! Älä enää yritä!

 

Kun kamalasta marraskuusta oli selvitty, sujuivat jouluvalmistelut helposti ja omalla painollaan. Lahjojen hankkiminen oli helppoa, sillä XS lelukauppa muutti työmatkani varrelle ja Finlayson perusti pop-up -myymälänsä samalle reitille. Jouluruuat ostin normiostosten yhteydessä ja ainoastaan joulukuusen kanssa hieman stressasin, sillä sen ehdimme hakea vasta aatonaattona. Hienon kumminkin saimme.

 

Minulla on siis ollut kiireinen vuoksi paitsi harrastusten, myös työn puolesta. Osallistuin isoon myyntiprojektiin ja kolmeen projektiin, joissa toimin kahdessa projektipäällikkönä ja yhdessä liiketoimintakonsulttina. Vaihdoin vuosi sitten tehtäviä. Olin viisi vuotta esihenkilönä ja vastasin muutamasta 15-25 hengen tiimistä. Ensimmäinen liittyi finanssialan tietojärjestelmäpalveluihin ja sain tiimini ulkoistuksen kautta. Seuraavassa työskentelin Data & Cloud -alueella. Nyt toimin Vice President Consulting Expert -tehtävässä ja työnkuvaani kuuluu myynti- ja toimitusprojekteja finanssialan asiakkaille, mutta ei esimiesvastuuta. Kokeilu on ollut kiinnostava, mutta olen kyllä huomannut, että kaipaan johtamista. Haluan johtaa asiantuntijaorganisaatiota ja uskon, että seuraava tehtäväni onkin taas sellainen.

 

Mutta entä käävät, nuo blogin varsinaiset kohteet? Pikkuisin kaikista käävistä, Oivuska, on jo toisella luokalla. Harrastuksiin on kuulunut futis ja suunnistus äidin kanssa ja partio ilman äitiä. Partio tosin jätettiin syksyksi tauolle, mutta piparit Oivuska kävi kyllä leipomassa Kettujen kanssa. Nyt joululomalla on tarkoitus miettiä, olisiko jokin näistä harrastuksista sellainen, jossa olisi kiva käydä myös ilman äitiä.

 

Taimisto jätti myös partion syksyksi tauolle, mutta hurahti oikein todella futikseen. Hänet valittiin nyt toista vuotta putkeen vuoden pakiksi ja on huomionosoituksesta kovasti mielissään. Taimisto on nyt vitosella. Vuoteen mahtui kurjikin juttuja, mutta nyt loppuvuodesta näyttää siltä, että kivoja kavereita on sekä koulussa, pihassa että futiksessa. Varsinainen koulutyö vaatii hieman enemmän huolellisuutta ja harkintaa tulevana vuonna, ehkäpä oikein systemaattista kokeeseen kertaamista voisi pohtia.

 

Toukolaisen vuosi meni mukavasti, varsinkin nyt tämä seitsemäs luokka on alkanut mukavasti, sillä Toukolainen pääsi vihdoin kaveriporukkansa kanssa taas samalle luokalle ja partiossakin on omat hengenheimolaiset. Partion lisäki Toukolainen aloitti teatteriharrastuksen ja on tykännyt siitäkin kovasti. Koulu on mennyt omalla painollaan, mutta ruotsin ja espanjan kanssa on ollut jonkinasteisia haasteita.

 

Minikääpä aloitti lukion! Lukiovalinta on osoittautunut erinomaiseksi, vaikka matka onkin ollut hitusen hankala. Lähilukio jäi 0,1 pisteen päähän. Minikäävän koulu on sujunut omalla painollaan sekä ysillä että nyt lukiossa. Miniäinen meinaa panostaa erityisesti matematiikkaan ja fysiikkaan ja se vaikuttaa hyvältä. Selkein panostus on kuitenkin pelaamiseen ja tietokoneen äärellä kuluvat illat ja viikonloput varsin tiiviisti. Keväällä Minikääpä suoritti ROK-kurssin ja toimi Taimiston ryhmässä johtajana, mutta nyt syksyllä partio on ollut tauolla. Sen sijaan Minikääpä on käynyt monta kertaa viikossa salilla kavereiden kanssa.

 

Kääpä on abi! Käävän koulu on sujunut myös omalla painollaan ja erityisesti Kääpä on panostanut kavereihin. Kääpä pelasi vielä syksyyn saakka futista, mutta vaihtoi loppuvuodesta salilla käymiseen. Kääpä tekee paljon partiohommia. Kajolla pesti oli saunalla ja syksyllä Kääpä oli järjestämässä Vimmaa. Omat tarpojat siirtyivät syksyllä samoajiksi ja ryhmän ohjaaminen jäi, mutta Kääpä jatkaa edelleen lippukunnan hallituksessa. Kääpä kirjoitti kaksi ainetta syksyllä ja keväällä on vuorossa vielä kolme. Näyttää siis siltä, että pääsemme juhlimaan lakkiaisia keväällä 2023!

 

Työn ja harrastusten lisäksi minäkin olen opiskellut. Sain opettajan pedagogiset valmiiksi syyskuussa, olen jatkanut väikkärin tekemistä ja nyt minulla on menossa papin opintoihin liittyvä seurakuntaharjoittelu. Pidän keväällä neljä kuukautta opintovapaata. Tarkoitus on tehdä väikkäri valmiiksi, tai siis esitarkastukseen asti ja opettaa samalla matematiikkaa ja kemiaa Espanjassa. Muutan taas Fuengirolaan. Pienimmät tulevat sinne joksikin aikaa kouluun, ja isoimmat lentävät lomailemaan luokseni. Toukolaisen kanssa on jo sovittu viikon reissu kahdestaan. Kääpä tulee käymään kirjoitusten jälkeen ja Minikääpä ainakin lomilla. Helmi-maaliskuuksi olen jo löytänyt asunnon, mutta huhti-toukokuu vielä puuttuu.

 

Eli siis uutta kohti ollaan vahvasti matkalla. Ja käävät kasvaa. Toivon, että vuonna 2023 oman elämäni suunta alkaa hahmottua ja saan karsittua elämästäni turhia rönsyjä pois.

 

Seesteistä vuotta 2023 Kääpälän lukijoille!

Kääpälä is back! + koronavuodet 2020-2021

 Viimeksi olen kirjoitellut vuonna 2019. Sen jälkeen elämä olikin pitkään vain koronaa.

Pääsimme Käävän ja Minikäävän kanssa hiihtolomalla 2020 Itävallan Alpeille Bad Gasteiniin. Olin haaveillut laskettelureissusta Alpeille koko elämäni ja vihdoin sain taas yhden unelman toteutettua.

Reissu oli ihana: laskimme pitkät päivät, saimme aurinkoa ja söimme hyvin. Meillä oli tosi kiva majoitus ihan lähellä hissejä. Kävimme myös kaksi kertaa kuumaan lähteeseen perustuvassa kylpylässä, jossa uitiin ulkosalla tähtitaivaan alla. Niin ihanaa!

Olin hakemassa Minikääpää pelikavereineen Esport Areenalta, kun minulle soitettiin. Minut asetettiin karanteeniin, sillä työkaverillani oli korona ja olin altistunut. Mietin, että jätänkö ukkelit Areenalle illallalla kello kymmenen, mutta päätin, etten jätä. Vein pojat kotiin ja kerroin uutiseni. 

Olin kaksi viikkoa karanteenissä enkä päässyt hamstraamaan vessapaperia. Sen sijaan kävelin paljon metsässä ja meren rannalla ja teimme perheen kanssa retkiä lähiluontoon.

Kesältä 2020 peruttiin kutakuinkin kaikki, mutta kesällä 2021 pääsimme sentään jo lippukunnan leirille Raundille. Lapset saivat aina välillä harrastaa ja välillä taas harrastukset jäivät tauolle. Välillä saatiin harrastaa sisätiloissa ja välillä treenit piti järjestää ulkona.

Taimisto harrasti tuolloin uintia. Uintia on vähän hankala harrastaa Suomessa talvisin ulkona, mutta onneksi uimahallit pystyttiin pitämään aina aika ajoin auki. Treeneinä oli paljon ulkoleikkejä ja jopa pulkkamäkeä. Minikääpä harrasti puolestaan futista ja kyllästyi toisena koronakeväänä pelaamaan futista ulkona lumihangessa. "Äiti, siellä sataa lunta!" Niinpä futis jäi. Toukolainen jätti tanssin korona-aikana. Niiden kisamatka Amsterdamiin peruuntui. Ilmoitin käävän vielä syksyksi EDU-ryhmään, mutta se halusikin lopettaa koko lajin. Jouduin kuitenkin maksamaan koko vuoden maksut ja se kyllä harmitti. Kääpä harrasti cheeria ja teatteria. Kisoja peruuntui ja siirtyi ja teatteriesitykset siirtyivät. Onneksi yhdeksännen luokan aikana valmisteltu esitys päästiin katsomaan ykkösen syksyllä. Hyvää kannatti odottaa!

Itse en harrastanut juuri muuta kuin partiota. Opiskelin kuitenkin korona-aikana Personal Trainerin tutkinnon. Olin haaveillut reissuista Kisakallioon, ostin oikein uuden laukunkin, mutta lopulta tein lähes koko tutkinnon etänä.

Omat työni ovat jatkuneet kutakuinkin normaalisti. Vedin yhtä tiimiä 2017-2019, ja lokakuussa 2019 sain vastuulleni Data & Cloud -tiimin perustamisen. Aloitimme myös alkuvuodesta 2020 uuden, ison projektin. Olimme palkanneet paljon uutta väkeä, mutta projektin käynnistäminen olikin tavanomaista haastavampaa, sillä jouduimme ensin koko porukka karanteeniin ja sen jälkeen etätöihin. Tutulla porukalla homma olisikin ollut helpompaa, mutta nyt meillä oli aloittanut parikymmentä uutta ihmistä, joihin oli vaikea tutustua pelkän Teamsin välityksellä. Kuitenkin ihmisten johtamisessa on tärkeää tuntea toinen.

Mies vaihtoi työpaikkaa ensin keväällä 2020 ja sitten syksyllä 2021. Minä olen sen sijaan ollut jo kymmenen vuotta samassa työpaikassa. Toki työnkuvani on muuttunut ja rikastunut koko ajan, pyöritin mm. muutaman vuoden gradupiiriä meillä töissä ja innostuin vihdoin itsekin väikkärin tekoon.

Ensimmäinen koronakevät oli tosi raskas. Meitä oli yhtäkkiä kotona useampi etätyöläinen ja -koululainen ja lisäksi etäviskari, jonka kanssa laskimme makaroneja ja ihmettelimme elämää. Mies viihtyi etätöissä, mutta itse livahdin toimistolle aina, kun sa vain mitenkään oli sallittua. Nautin siitä, että saan keskittyä töihini eikä kukaan ole keskeyttämässä tai oven takana odottelemassa.

Koska pariin vuoteen ei juuri kyläilty, pienimmät unohtivat kokonaan, keitä heidän sukulaisensa ovat. Keväällä 2021 teimme reissun Verkkokauppaan. Seuraava keskustelu kiteyttäköön korona-ajan tunnelmat:

Lapset, kattokaa, nyt me ollaan Helsingissä!

Ooh!

Mä en oo ikinä ollu Helsingissä!

Vaari ja Pappa asuu Helsingissä.

Tuol menee ratikka!

Oikeesti!

Tää on ihan sika siisti paikka!

Tuol on hotelli! Mä en ees tienny, et Suomes on hotelleja!

Hei koirapuisto! Mä en oo ikinä nähny koirapuistoo!

Saarenbaari! Mä en oo ikinä nähny baaria!

Fauna 2019

Kesä starttasi sudareiden ja seikkailijoiden leirillä Kavalahdesta Inkoosta. Meidän perheestä oli leirillä kaikki tytöt, Taimi leiriläisenä ja minä ja Kanerva johtajina. Paikka olikin tuttu, sillä siellä oli vuonna 2017 lippukunnan Leijona-leiri ja syksyllä vielä sudareiden Halloween-retki. Kanerva palasikin pian Inkoon maisemiin Ihqu-leirille.

Nukuin 11 ekan vuoden sudarin ja yhden äidin kanssa puolijoukkueteltassa. Ensimmäinen ilta ja yö sujuivat hyvin, kaikki olivat niin väsyneitä, että nukahtivat melkein heti. Toinen ilta ei mennytkään ihan niin putkeen ja vasta kolmantena iltana tajusimme laittaa Risto Räppääjän Book Beatista, silloin uni tuli mukavammin kaikille.

Vastasin leirillä pelilaaksosta, jossa pelattiin ulkona Afrikan tähteä, Kimbleä ja muistipeliä. Kanerva ja muutama muu samoaja olivat rosvoja ja N pankkiiri. Lisäksi oli vesilaakso, pandalaakso ja kädentaitolaakso, kaikki tosi kivoja!

Pääsin itsekin monta kertaa uimaan, sillä leirillä oli tosi lämmin keli. Lapsetkin pääsivät uimaan joka päivä vähintään kerran, vesilaakso- ja saunapäivinä kahdesti.

Ja ruoka, se oli ihan taivaallisen hyvää! Keittiöstä vastasi I, reipas lukiolainen, joka hoiti homman oikein mallikkaasti. Saimme spagettia, sosekeittoa, hodareita, munkkeja ja pääsimme ostamaan jätskikiskasta jädeä.

Oli kyllä antoisa leiri, partio on vaan niin parasta!

Barcelona 2018 ja Pärnu 2019

Kaapon joukkue on tehnyt kaksi ulkomaanreissua tämän kahden vuoden aikana, mitä ollaan mukana oltu.

Ensimmäinen turnausreissu tehtiin Barcelonaan, turnaus oli Barcelona Football Cup. Lensimme Barcelonaan ja ajoimme sieltä bussilla Salouhun, jossa majoituimme mökkikylässä. Meidän mökissä nukkui Kaapo, R ja S ja huonekaverini oli A.

Ensimmäisenä päivänä otimme paikan haltuun. Pojat kävivät uimassa ja teimme retken rantaan. Kaikki kahlasivat meressä vaatteet päällä. Kaapo hihkui riemusta.

Pelejä oli yhteensä kuusi ja hävisimme kaikki, emme tehneet yhtään maalia! Vastassa oli ulkomaisia joukkueita Ranskasta, Belgiasta, Romaniasta, Englannista ja Irlannista. Tosi taitavia joukkueita kaikki. Kun meidän veskaa harmitti tappio Belgian pelistä ja se jäi maahan makaamaan, nosti Belgian pelaaja sen maasta ja tsemppasi hienosti.

Meillä oli 13 pelaajaa ja vain kaksi matkusti ilman vanhempia, reissu oli siis varsin leppoisa. Meidän pojat pelasivat aamusta iltaa pötyä eivätkä kaivanneet pelien lisäksi sen kummempaa ohjelmaa.

Lauantaina matkustimme bussilla Barcelonaa katsomaan futista ja näimme, miten Messi teki hattutempun. Istuin Kaapon kanssa kahdestaan ja se hihkui taas jännityksestä ennen pelin alkua.

Olin ajatellut, että Kaapo haluaisi nukkua muiden poikien kanssa samassa huoneessa, mutta se halusikin nukkua äidin kanssa.

"Millainen vauva minä olin?" se avasi keskustelun ekana iltana.

Tänä kesänä teimme viiden päivän reissun Pärnuun. Yövyimme kylpylähotellissa ja kylpylä olikin ahkerassa käytössä. Itsekin uin joka päivä kahdesti ja kävin kolme kertaa lenkillä. Ihan hyvä sporttiloma siis!

Tällä kertaa pojat yöpyivät keskenään ja siitä aiheutuikin melkoinen härdelli. Ensimmäisen iltana ne sammuivat heti span jälkeen, toinen yö meni hulinaksi ja kolmas ja neljäs ilta sujui sitten jo paremmin, kun tajusimme käydä kuuntelemassa huoneet vartin välein. Päivystimme alakerrassa ja teimme vuorotellen kierrokset.

Tällä kertaa pelit sujuivat hitusen paremmin, teimme jopa hattutempun eli kolme maalia (kuudessa ottelussa). Haastavaksi tilanteen teki se, että kyseessä olivat ensimmäiset ison kentän pelit. Täytyy nyt treenata ison kentän pelejä ahkerasti ja sopia harkkamatseja, eiköhän se lähde siitä sujumaan.

Parasta reissussa oli vierailu läheiseen vesipuistoon Tervise Paradiisiin. Poikia lähti mukaan 12 ja keski-ikäisiä 4. Muodostimme kivasti Annen kanssa perheen ja saimme pienen alennuksen. Sitten mentiinkin jo yhteisellä pyyhkeellä ja shampoolla, mutta huoneita ei sentään vaihdettu, Anne jatkoi Minnan ja minä Marin kanssa kämppiksinä.

Vikana päivänä menimme taas rannalle. Kaapo, R ja L menivät pomppimaan trampalle jousen varassa. Kaapoa jännitti, mutta R tsemppasi ihanasti ja lopulta kaikki kolme pääsivät hyppimään.

Turnausbiisit olivat Juhannussimaa, Mennään Rinon veneelle ja Ikuinen vappu.

Harrastuksista

Vietämme parhaillaan perheen yhteistä viikon pituista lomaa. Esikoinen on vielä riparillaan ja vanhin poika lähtee tänään kaverinsa perheen kanssa mökille. Kun esikoinen palaa, teemme risteilyn Ruotsiin ja sitten lapsi lähteekin Jamboreelle Jenkkeihin.

Itse aloitin lomani tänä vuonna häkellyttävän aikaisin, olin jo juhannusviikon lomalla. Ja toisaalta palaan sitten töihin 15.7 oltuani kokonaiset neljä viikkoa lomalla.

Minun kesääni kuuluu viisi reissua:

1) Sudenpentujen ja seikkailijoiden partioleiri Fauna Kavalahdessa
2) Juhannusreissu Pusulaan ja Muurlaan
3) Kaapon joukkueen turnausreissu Pärnuun
4) Tukholma
5) Mastonvartijoiden vaellus Repovedelle

3/5 on valmiina, toivottavasti loputkin sujuvat hyvin.

Vaikka olemme siis vielä lomamoodissa, on syksyn kuviot jo pitänyt suunnitella.

Oiva jatkaa hienosti menneitä uimakouluja. Se kävi uimakoulu ykkösen syksyllä 2018 ja uimakoulu kakkosen keväällä ja seuraavaksi on sitten vuorossa kolmonen. Ilmoitin sen sille kahteen kertaan, ensin kahden viikon kesäkurssille ja sitten vielä alkusyksyn kurssille. Sen jälkeen onkin sitten vuorossa vesirallit. Oiva tykkää tosi paljon uimisesta. Parasta on uiminen ja sukeltelu kahdestaan.

Taimi jatkaa partiossa Koralleissa ja me jatkamme Kallen kanssa akeloina. Korallit on kyllä paras lauma ikinä! Taimi sai nyt kaikki uinnin vesirallit käytyä. Keväällä 2018 se teki uimakoulu kakkosen ja kesällä kolmosen, syksyllä vesiralli ykkösen ja keväällä kakkosen ja kolmosen ja kesällä vielä nelosen. Uinti on Taimin juttu. Ilmoitin sen syksyksi Cetus Mixiin, jota on kahdesti viikossa. Vähän kyllä jännittää, että miten se lähtee sujumaan.

Touko jatkaa tanssiaan. Syksyllä on neljä viikkotuntia ja tunnit menevät niin, että Touko pääsee pitkästä aikaa myös partioon. Haluaa jatkaa samassa porukassa kuin viime vuonna. Toukon ryhmä siirtyy nyt seikkailijoiksi.

En muista, olenko kertonut Toukon tanssiharrastuksesta juurikaan tänne Kääpälään, joten kirjoitan siitä vähän pidemmin. Kesällä 2017 Touko innostui tanssimisesta ja ne teki esityksiä pihan lasten kanssa. Touko halusi kuitenkin pitää sen vain kotiharrastuksena. Syysloman jälkeen lapsi halusi kuitenkin mennä kokeilemaan tanssituntia ja aloittikin sitten tanssin kerran viikossa. Kevääksi Touko siirtyi ESI Välkkeet -ryhmään, jossa tunteja on kahdesti viikossa. Syksyllä 2018 Touko aloitti EDU-ryhmässä, ja tuntien määrä kasvoi jo neljään. Syksyllä Touko pelasi vielä fudista, mutta jäi toistamiseen talvitauolle ja päätti keväällä lopettaa futiksen kokonaan. Se oli minusta hyvä päätös.

Vähän jännitti, että miten neljä harrastuskertaa viikossa sujuu, kun Touko kaipaa kovasti omaa aikaa, mutta hyvin on kaikki mennyt. Tanssikoulu on tässä Tillinmäessä, joten sinne pääsee pyörällä tai kävellen. Lisäksi tulevat sitten vielä kisa- ja esitystreenit. Touko on nyt 1,5 vuoden sisällä esiintynyt ainakin toukkana, merirosvona, painonnostajana, poikana, kadonneena lapsena ja kalana. Keväällä niillä oli aika urakka, kun kevätnäytöksiä oli 6 kappaletta ja jokaisessa 4 esitystä, yhteensä 24 esitystä! Tanssi vaikuttaa kyllä kivalta harrastukselta.

Kaapon harrastukset ovat fudis ja partio. Talvisin sen löytää kyllä useimmiten rinteestä, jossa se hyppii lumilaudalla ja kesäisin trampalta, jossa se tekee voltteja. Kaapo pelasi ja treenasi syksyllä ahkerasti, mutta joutui jäämään puoleksi vuodeksi tauolle jalkavaivan vuoksi. Ilmoitin sen kuitenkin Pärnun turnausreissulle ja myimme ahkerasti Pilkkoset-sukkia. Jalka oli kuitenkin parempi ja Kaapo pääsi takaisin treeneihin toukokuussa ja pääsi siis pelaamaan turnaukseen. Ihan mahtava juttu!

Partiossa Kaapo siirtyi tarpojaksi ja sait uudet johtajat J:n ja I:n. Kevät sujui tosi hyvin. Minusta partiossa on parasta juuri se, että nuoret johtavat saavat ryhmän vastuulleen. Ja toisaalta nuorille on tärkeää saada itseään muutamaa vuotta vanhempia roolimalleja.

Kanerva siirtyy puolestaan nyt syksyllä tarpojasta samoajaksi ja saa toivottavasti oman ryhmän vedettäväkseen, syksyllä sillä on ryhmänohjaajakoulutus ROK. Kesällä se oli jo johtajana Faunalla ja toimi mm. rosvona ja juonsi iltaohjelman.

Kanerva jatkaa teatteriharrastustaan, nyt kaksi vuotta takana. Keväällä niillä oli kuusi esitystä, kävin katsomassa "8B, taru yökoulun herrasta" kahdesti ja se oli kyllä huippu! Uutena harrastuksena meidän perheeseen rantautui cheerleading, jonka Kanerva aloitti keväällä. Sekin vaikuttaa oikein mukavalta. Keväällä treenejä oli kerran viikossa ja nyt syksyllä niitä on kahdesti.

Syksyn harrastuskuviot ovat siis hyvällä mallilla. Oivan harrastus on kerran, Taimin kolme, Toukon neljä-viisi, Kaapon neljä ja Kanervan neljä kertaa viikossa. Ei mitään ihan mahdotonta kuskausmielessäkään.

Koulun suhteen täytyy ensi vuonna tsempata erityisesti Kanervan ysillä ja Kaapon seiskalla. Taimi menee tokalle ja Touko neloselle. Pienemmillä on varmaankin aika iisiä, mutta Toukolla alkaa uutena kielenä espanja. Seiskoilla ei tule onneksi uusia kieliä, mutta niitä onkin jo ihan riittävästi, Kaapo opiskelee suomen lisäksi englantia, saksaa ja ruotsia, Kanervalla on saksan tilalla espanja.

Matikka sujuu kaikilla hyvin. Lapsista osa on oikeita lukutoukkia, osa ei lue niinkään innokkaasti. Onneksi matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa on vähän sivuja luettavana :)

Oiva siirtyy tarhassa viskariin. Siitä on tullut kyllä niin iso poika! Se osaa uida ja pyöräillä ja auttelee mielellään kaikissa kotihommissa. Niillä on kavereiden kanssa ihan himmeitä juttuja aikakoneista ja vaippamaasta. Välillä on mukava vähän vakoilla.

Itse aloitin triathlonin treenaamisen alkuvuonna. Kävin triathlon-koulun ja opettelin vaparin Cetuksen vapari 1 ja 2 kursseilla. Uinnin tekniikka on parantunut huimasti. Juoksuun ei ole tullut vielä juurikaan toivomaani vauhtia. Jaksan kyllä juosta pitkiäkin matkoja, mutta olen ihan tolkuttoman hidas. Juoksin Kanervan kanssa Naisten kympin 2015, 2016 ja nyt taas 2019. Ekana vuonna olin tyytäväinen, että pääsin ylipäätään maaliin, aika olo 1 h 29 min. Tokana vuonna olin treenannut koko syksyn ja talven futista kahdesti viikossa ja ajattelin, että tulee varmasti parempi aika. Ja vielä mitä, sama 1 h 29 min taas. No nyt sitten juoksin matkan vähän puolikuntoisena oltuani kaksi viikkoa flunssassa ja taas sama 1,5 h. Kanerva on juossut joka kerta alle tuntiin, vaikka onkin mennyt ekan kilsan mun vauhtia. Nyt vähän jännäsin, miten sillä sujuu, kun lopetti marraskuussa fudiksen eikä ole juossut sen jälkeen yhtään, mutta oli siellä vielä vanhoja pohjia.

No mutta ei auta kuin mennä eteenpäin vain. Elokuussa on ekat triathlon-kisat, joihin osallistun. Ne pidetään uimastadikalla ja matkat on tosi lyhyitä, mutta hyvä se on kokeilla. Eniten minua jännittää juuri lajista toiseen vaihdot. Täytyykin treenata niitä nyt loppukesästä.

Kalle treenasi keväällä escrimaa, sellaista filippiiniläistä taistelulajia. Vaikutti kyllä oikein hauskalta! Nyt se treenaa taas painojen kanssa ja lenkkeilee. Tikis ollaan siis molemmat :)

Pitkästä aikaa!

Kääpälässä vietetään joulua. Eilen lapset kävivät kierroksilla, mutta tänään on jo asteen verran seesteisempää.

Meidän syksy on kulut töiden, lasten ja harrastusten parissa.

Olen käynyt torstaisin Taimin ja Oivan kanssa uimassa, Oiva uimakoulu ykkösessä ja Taimi vesiralli ykkösessä. Olemme käyneet paljon uimassa viikonloppuisinkin, Espoonlahdessa, Kirkkonummella ja Keski-Espoossa. Olen käynyt uimassa paljon itseksenikin, sekä uimahalleissa, Espoonlahdessa ja Leppävaarassa ja töissä Tapiolassa. Muutimme tiimini kanssa Pitäjänmäeltä Tapiolan toimipisteeseen 29.11 ja pääsen nyt töissäkin uimaan, jee!

Keskiviikkoisin pidän Kallen kanssa partiota. Meidän lauman nimi on Korallit. Lapsia on 13 ja kaikki ihan huippuja! Syksyllä teimme leikki- askartelu ja tarina -merkkejä. Vuorottelemme kokouksissa Kallen kanssa ja joskus menemme molemmat ja otamme Oivan mukaan. Kalle kävi Pinkissä ja olimme syksyllä koko perhe sudariretkellä. Kanerva oli töissä keittiössä, Kaapo hoiti Oivaa, Touko oli Ilvesten kanssa ja me vedimme vuorotellen Korallien ohjelmaa. Retki sujui tosi hyvin! Touko oli vain vähän väsynyt, sillä oli edellisen viikonlopun tanssileirillä.

Touko pääsi tanssissa EDU-ryhmään, mikä tarkoitti, että treenien ja kisojen määrä lisääntyi. Toukon pienryhmä osallistui syksyllä kaksiin kisoihin, Glow-kisaan, joka pidettiin SYKissä Helsingissä ja Dance&Show-kisaan Ylöjärvellä. Sen lisäksi niillä oli yleisökenraalit Tapiolassa ja joulunäytös Kannusalissa. Syksy sujui tanssin osalta hienosti. Touko meni treeneihin itse pyörällä. Pamina ja Matti opettivat show-tanssia ja Nina balettia. Anni teki niiden Merirosvo-kisakoreografian.

Kaapo on pelannut ahkerasti futista ja käynyt partiossa kaverinsa Vertin kanssa. Kaksi joukkuetta yhdistyi ja nyt niiden luokalta jo kahdeksan poikaa pelaa samassa joukkueessa, lisäksi EPS Akatemiassa 2 poikaa ja 3 tyttöä. Niillä on välkillä hyvät matsit. Kaapon nilkka vain on reistaillut koko syksyn ja se joudutaan leikkaamaan. Mutta onneksi kyseessä on pieni operaatio ja jalan pitäisi olla juoksukunnossa taas kesällä. Vaikka nilkka reistaileekin, pystyy Kaapo kuitenkin lautailemaan. Se on käynyt rinteessä jo ainakin 15 kertaa, vaikka Peuris avattiin vasta joulukuun alussa. On nyt ollut 9 päivää putkeen mäessä ja oppinut paljon uusia temppuja.

Kanerva on harrastanut maanantaisin teatteria, ne tekee itse käsikirjoitusta kevään esitykseen, ja tiistaisin partiota. Minifoonit voitti tarpojien kalenterien myyntikisan ja oli Punkussa, partiotaitokisassa, neljänsiä. Tämä onkin niiden viimeinen tarpojavuosi. Syksyllä niistä tulee samoajia ja ne saa oman ryhmän vetääkseen. Kanerva lopetti jalkapallon joulukuussa pelattuaan kymmenen vuotta - oli aika tehdä jotain muuta. Se kävi vielä syksyllä turnausreissulla Ruotsissa, mutta sitten se oli siinä. Nyt se on menossa cheerleading-leirille viikon päästä, miettii, josko aloittaisi uuden harrastuksen. Vaikuttaa kyllä kivalta, ne on vähän treenanneet Toukon kanssa kotona.

Lapset harjoittelivat jouluksi tanssiesityksen. Touko teki koreografian ja tanssijoina oli Touko, Taimi ja Kanerva. Esitys oli kyllä tosi hieno! Tanssi voisi olla ihan kiva harrastus meidän tytöillekin. Taimi on nyt innostunut koriksesta. Kävimme kokeilemassa yksissä treeneissä ennen joulua ja menemme vielä uudestaan loman jälkeen. Vaikutti kyllä kivalta touhulta sekin.

Minulla on itselläni nyt paljon harrastuksia. Luen paljon, harrastamme koko perhe sitä partiota ja sitten käyn uimassa ja lumilautailemassa lasten kanssa.

Olen nyt syksyllä pitänyt muutamia lomapäiviä ihan vain itsekseni. Olen syönyt brunssin uimahallissa, käynyt sitten uimassa ja vesijuoksemassa ja mennyt sen jälkeen lounaalle ja ehkä vähän shoppaillut. Iltapäiväksi olen mennyt kotiin päiväunille ja hakenut sitten Oivan. Täydellistä!

Taimi on lähtenyt nyt ekan syksyn iltiksestä aina 16.30. Tammikuusta alkaen Taimi saa lähteä jo kolmelta. Minä alan kulkea töihin enemmän bussilla. Menemme viikolla 8 Rukalle ja aion ostaa bussilipun itselleni siihen saakka. Tästä Tillinmäestä menee suora bussilinja Tapiolaan. Matka on hidas, sillä bussi kulkee pikkuteitä ja kiertelee kaikki kylät, mutta toisaalta pysäkki on lähellä ja bussissa voi lukea. Kalle voi sitten mennä autolla Kauklahteen ja sieltä junalla töihin.

Ehkä vuosi 2019 on vähemmän kaoottinen. Vuodet 2016-2018 ovat olleet töissä todella kiireisiä. Viimeiset puoli vuotta turbulenssia on ollut jo vähän liikaakin. 2015 palasin töihin Oivan jälkeen ja tein koko vuoden mukavaa projektia, enkä edes opiskellut töiden ohessa. 2016-2017 olivat töissä kiireisiä ja sen lisäksi tein teologian opintoni loppuun. 2018 olen tehnyt vain töitä, mutta tarkoitus oli palata jälkeen liikunnan pariin, sillä se jäi todella vähälle noina kahtena opiskeluvuonna. Siinä onnistuinkin: uin paljon, lautailin, kesän pelasin fudista. Keväällä oli kuntostartissa, joka oli tosi hyvä.

Kalle vaihtoi syksyllä työpaikkaa. Elokuussa sillä oli kiire töissä, kun piti saada maailma valmiiksi ja seuraaja perehdytettyä. Syyskuusta joulukuuhun sillä on ollut kiirettä uudessa työpaikassa. Toivottavasti meidän molempien työrintamalla palikat loksahtavat kohdalleen ja saamme työ-ja vapaa-ajan balanssiin vuonna 2019. Kaikille toivon terveyttä ja erityisesti lapsille ystäviä. Koulussa on ollut tänä syksynä paljon kiusaamista, jonka en toivo ensi vuonna jatkuvan.

Rauhallista joulun jatkoa ja onnellista vuotta 2019!

Hemmottelupäivä

Otin yhden ylimääräisen vapaapäivän ihan vain itselleni. En suunnitellut mitään erityistä, paitsi että ajattelin mennä bussilla Isoon Omenaan ja niin tein.

Minulla oli smoothie-lahjakortti ja aloitin päiväni Jungle Juice Barista ja nautin inkivääriä sisältävän flunssankarkoitussmoothien. Se oli ihan tosi hyvää!

Smoothieta siemaillessani huomasin Your Facen ikkunassa ihanan luumun värisiä vaatteita. Menin sisään ja löysin itselleni kahdet housut ja kaksi paitaa. Ostin sellaisen luumunvärisen, mutta myös metsänvihreän. Ihania syksyisiä sävyjä! Sain myös pitkästä aikaa hyvin istuvat farkut. Ja toki ostin ne vakkarihousut, mustat suorat housut Your Facen mallistosta.

Hoidin myös kaksi asiaa, löysin T:lle merirosvotanssiasuun raitapaidan ja ostin T:n kaverisynttärilahjan.

Sitten palkitsin itseni Fuku-lounaalla.

Lounaan jälkeen menin leffaan, kävin katsomassa kotimaisen Tyhjiön. Se oli ihan jees, vaikkakin näkyi, että oli miehen kirjoittama. Mutta ihan hyvää kuvausta kumminkin. Työn suhteen ihan jees, mutta äitiyden kuvaus ei osunut ja uponnut kohdallani.

Leffan jälkeen mietin, että tarvitsisin vielä alusvaatteet ja kas, siinä olikin Funky Lady. Sain tosi hyvää palvelua! Lopuksi kävelin vielä kenkäkauppaan ja ostin mustat, nahkaiset syyskengät, joista olen haaveillut jo pitkään.

Juhlistin onnistunutta päivääni nauttimalla Starbucksissa laten ja croissantin. Illalla lähdin vielä ystävän kanssa unelmailtaan Munkkiniemeen. Nyt on unelmat selvillä: haluan johtaa ihmisiä, päästä perheen kanssa lomareissuun ja tarvitsen 7-paikkaisen auton.

Hemmottelupäivä tuli tarpeeseen. Nyt laskeudumme syyslomaan ja luvassa on uimahallireissu, käynti Korkeasaaressa lasten ja ystävän kanssa ja retki Nuuksioon toisen ystävän ja lasten kanssa. Teen myös vähän töitä: yhden työreissun ja osallistun Azure-koulutuspäivään. Sitten vietänkin neljä yötä Kiljavalla partiojohtajakurssilla. Haluan oppia johtamista ja mikäs onkaan siihen parempi paikka kuin partio. Partion johtamisperiaatteet todellakin allekirjoitan: tekemällä oppii, valtaa ja vastuuta nuoremmille, aikuinen tukee taustalla, yhdessä tekeminen sitouttaa ja motivoi.

Ihanaa syksyä Kääpälän lukijoille! Tuokoon se meidän kaikkien elämään uusia tuulia - syksy on hyvä aika astua uutta kohti.

Partiojuttuja

Palasin juuri Kliffalta, Pääkaupunkiseudun Partiolaisten (PäPa) leiriltä, jolla oli 5500 leiriläistä. Oli ihan huippua! Huolehdin muutamasta sisupartiolaisesta ja pääsin seikkailijoiden kanssa Sukeltaja- ja Metsurilaaksoihin ja sudareiden kanssa Kisällilaaksoon.

Kävin läpi omaa partiopolkuani. Aloitin partion sudenpentuna Kaivokselan Delfiineissä 1984. Kokoonnuimme Kaivokselassa kerrostalon väestönsuojassa. Sudareiden kokoukset olivat Kaivokselan kirkolla, mutta vartsalaisina pääsimme oikealle kololle. KaiDen huuto liittyykin juuri tuohon koloon: "Kellareiden kasvatit, Kaivokselan Delfiinit!"

Meillä oli aina keväisin ja syksyisin redu. Retkeilimme PäPan kämpillä Nuuksiossa Mörrimöykyssä, Korvenkolkassa ja Piilopirtillä sekä Kiljavalla. Kesällä ja talvella olin leireillä, kävin myös joka kesä Leirikesän leireillä Kiljavalla.

Ensimmäinen iso leirini oli PäPan Pyrske 1988 Sauvossa. Kuudennen luokan keväällä muutimme Hämeenkylään ja löysin sieltä itselleni uuden lippukunnan, Tavastit. Tavastien huuto on "Tatat-ta-ta-tat-Tavastit! Hähäh-hä-hä-häh-Hämeenkylä! V-A-N-T-A-A! Vantaa!". Tavasteilla oli oma kämppä Tuohitupa Karkkilassa ja siellä pidimme lippukunnan oman leirin.

Tavasteissa vedin omaa Murkku-vartiotani. Meidän huuto oli "Vartsoista parhain ja uutterin, ovat Murkut, aina, tietenkin!". Osallistuin 1990 Finnjamboree Tervakselle Kannonkoskella ja 1991 Partiokannuksen järjestämälle Nordtreffille, joka pidettiin Tanskassa Thorup Hedessä. Oli ihmeellistä, että tanskalainen haikki kulki pitkin peltoja. Tanskalaisilla oli helteelläkin villasukat jalassa vaelluskengissään. Vedin Murkkuja muutaman vuoden ja jatkoin sitten joukkueen apulaisjohtajana (JOJOA) - meillä oli Tavasteissa aika armeijamainen hierarkia.

Partion rinnalle tuli vaellusreissut Lappiin Vantaankosken seurakunnan kanssa. Ensimmäisen kahdeksan päivän vaellukseni tein riparikesänä 1991 Lemmenjoelle. Se oli sadevuosi - satoi koko ajan - eikä minulla ollut edes sadekamoja mukana. Luulin, että majoitutaan koko ajan samassa mökissä, mutta kyseessä olikin kahdeksan päivän vaellus :) Vaeltamassa kävinkin sitten joka kesä, 1992, 1993, 1994 ja 1995.  Kävimme useamman kerran Lemmenjoella, pääsimme huuhtomana kultaakin, kiipesimme Saanan huipulle Kolmen valtakunnan rajalla ja vaikka mitä. Sitten minulla oli muutaman vuoden tauko ja seuraavan kerran lähdin vaeltamaan kavereiden kanssa Pallas-Hetta -reitille. Kallekin oli tuolloin mukana, kävimme vaeltamassa kihlajaiskesänä 2001 ja häävuonna 2002.

Olin myös seurakunnan lastenleireillä isosena. Olin Partaharjun suurleirillä, melontaleirillä ja oman seurakunnan lastenleireillä. Meitä oli leireillä iso kaveriporukka. Parasta oli ruuan jakaminen lapsille.

Kun Kanerva ja Kaapo olivat pieniä, vedin Leppävaaran Korvenkävijöissä Kettu-laumaa. Meillä oli kesällä 2006 lippukunnan oma leiri. Olin siellä muutaman yön Kaapon ollessa ihan pikkuinen vauva. LeKon huuto oli "Metsässä hiipii, korvessa viihtyy, LEKO". LeKossa erätaidot olivatkin kunniassa, sudaritkin laittelivat aina ruokansa trangialla itse.

Lapset syntyivät 2004, 2006, 2009, 2011 ja 2014 ja veivät työn ohella suurimman osan ajastani. Kanerva aloitti partion 2011 ja pääsi ensimmäiselle leirilleen PäPan Sarasteelle 2012. 2013 oli Karakarhujen oma leiri Mahla ja sitten muutimmekin Tillinmäkeen.

Syksyllä 2013 aloitimme Kanervan ja Kaapon kanssa Mavassa. Meidän huuto on "Mastonvartijat, leveät hartiat, piukea peppu, mahtava heppu!" Toimin Karhunpentujen akelana ja K ja K olivat vuoden samassa laumassa. 2014 oli Kaapon ensimmäinen leiri EPT:n Väiski. Kävin siellä vierailupäivänä. 2015 oli Ellin järjestämä Elämys. 2016 oli Finnjamboree Roihu, johon Kanerva jo pääsi. Me teimme Toukon kanssa sinne retken vierailupäivänä.

2017 oli MaVan oma leiri Leijona, joka oli Toukon ensimmäinen leiri. Sillä leirillä olikin ensimmäistä kertaa neljä edustajaa meidän perheestä, kun itsekin pääsin pitkästä aikaa leireilemään. Oli niin siistiä! Kuljin koko leirin ihan fiiliksissä. Sain mm. viedä mutaiseen ojaan pää edellä pudonneen sudarin suihkuun pesulle.

Kanerva ja Kaapo ovat vielä Kliffalla. Syksyllä alan vetää Taimin sudarilaumaa ja ensi kesänä on taas lippukunnan oma leiri. 2020 on sitten Väiskin vuoro. Näille leireille meiltä onkin sitten jo tosi paljon lähtijöitä, sillä Taimi tulee mukaan sudarina ja Oivan otan kaverikseni.

Partio on ollut minulle rakas harrastus jo 34 vuotta. On ihana nähdä, että se on tärkeä juttu myös omille lapsille. Loppuun vähän Partiomarssia:

Kun usko puhdas, säihkyvä on,

niin vuoret siirtää voi.

Tää sielun varmuus horjumaton

ain sankareita loi.

Jos uskos hyvään, oikeaan

vain syttyy uudestaan,

käy joukkohon ja horjuttaa

ei milloinkaan, sua esteet saa.

Uintireissuja ja synttäreitä

Olemme juhlineet meidän lapsia nyt oikein urakalla.

Kaapon sukulaissynttärit saatiin pidettyä vielä kutakuinkin ajallaan. Vaari, M, L, L ja L saapuivat meille yhtenä lauantai-iltana ja serkukset riekkuivat pitkään. M-kummin kanssa juhlimme Kaivokselassa.

Toukon S- ja M-kummit kävivät kakkukahveilla yhtenä sunnuntaina, oli mukava rupatella rauhassa pitkästä aikaa. Toukon ja Oivan yhteissukulaissynttäreitä juhlittiin pari viikkoa sitten. Kaapon M-kummi kävi tuomassa herkkuja ja ison pinon ihania, itse kudottuja villasukkia. Kiitos vielä tätäkin kautta! :) Oivan kummit pääsivät juhliin, {K, P, V ja L}, {E ja J} ja sitten suklaisista V&M ja {M, L, L, L}. Hulina oli melkoinen ja puheensorinaa riitti. Kiitos vielä kaikille, oli kiva nähdä!

Sitten päästiinkin juhlimaan kaverisynttäreitä. Kaapo, Touko ja Kanerva pitivät kaverisynttärit meillä kotona. Ensin tiistaina, vappupäivänä saimme luoksemme vitosluokkaisia poikia, sitten seuraavana tiistaina joukon tokaluokkalaisia ja saman viikon perjantaiana vielä ne teinitytöt. Nyt on tälle vuodelle jäljellä enää Oivan kaverisynttärit, Kanervan sukulaissynttärit ja Taimin synttärit, joten voiton puolella ollaan :)

Kaikki juhlat sujuivat hienosti. Kaapon kaverit pelasivat ensin kukin kierroksen jotain pleikkapeliä, söivät sitten herkkuja, kävivät alkamassa pötyä ulkona ja istuivat sitten vähän vielä herkkupöytään.

Toukon ystävät avasivat lahjat pullonpyörityksellä, herkuttelivat, etsivät aarretta ja juoksentelivat metsässä. Jostain syystä Toukon ystävät laulavat juhlissa aina "Hei hoi haukea".

Kanervan juhlista en sitten tiedäkään juuri mitään, paitsi että herkkuja oli syöty ja tärkeistä asioista keskusteltu, jopa vähän diipimmistä.

Mies teki työreissun Madridiin ja minä sain vuorostani huolehtia koko pesueesta. Teimme paljon uimahallireissuja. Torstaina oli Taimin uimakoulu, se lepakkovuoro, ja otin Oivan mukaan. Koska hallissa oli ihan rauhallista, Oiva uskalsi kokeilla itsekseen jopa sukeltamista. Etukäteen se puhui, että on oppinut sukeltamaan, ja niin se sitten sukelsi. Ja jokaisen sukelluksen jälkeen taputti itselleen.

Taimikin on oppinut hienosti uusia juttuja. Uimaope kehui sitä tosi taitavaksi.

Lauantaina olimme Oivan, Taimin ja Toukon kanssa Kirkkonummella uimassa. Minä olin enimmäkseen Oivan kanssa ja T&T kahdestaan. Hyvin pärjättiin tällä porukalla, kun Oiva ui kellukkeilla ja T&T osaavat nyt uida.

Sunnuntaina kävimme vielä omassa hallissa Espoonlahdessa. Nyt Oiva sukelsi jo muutaman metrin ja Taimi halusi käydä isossa altaassa uimassa ja posottikin sitten sata metriä, kaksi taukoa se piti matkalla, toisen puolessa välissä ja toisen vähän ennen loppua.

Uinti on kyllä vaan niin siistiä! Se on sellaista hommaa, jota voisin tehdä joka päivä lasten kanssa tai yksin. Nyt aloitin myös taas futiksen. Yhdet treenit on takana ja tänään on toiset. Se on kyllä ihan huippua!

Niin joo, pääsin myös elämäni ekoihin tanssikisoihin, kun Toukon ryhmä osallistui Glowhun. Niiden esitys oli "Toukka" ja se meni tosi hienosti. A-täti oli katsomassa myös ja pääsi maalamaan tanssijoiden kasvoihin pilkkuja ja sarvia ja kiinnittämään tuntosarvia pinneillä.

Pääsimme myös Toukon kanssa hommiin lipunmyyntiin. Minä myin lippuja kollegan kanssa ja Touko sai leimata.

Tanssikisoissa oli ihan oma tunnelmansa. Se jännittynyt kihinä ennen esitystä ja se huojennus ja ilo, kun oma esitys on onnellisesti ohi. Ihania toukkia oli Esi Välkkeet! :)

Nyt olen sitten lyhyen ajan sisällä saatu kolme uutta kokemusta: Kanervan teatteriesitys (Leipäjonoballadi, aivan mieletön!), tanssikisat ja viime viikonloppuna uimakisat. Lasten harrastuksissa on niin paljon hienoja juttuja, että näiden kevätnäytösten ja kisojen voimalla jaksaa taas kuskata ne pimeät syysillat, kun punaviinilasillinen sohvan nurkassa tuntuisi oikelta ratkaisulta, mutta sen sijaan sahaat autolla väliä Latokaski-Nöykkiö-Espoonlahti-Matinkylä-Tillinmäki.

Äitienpäiväviikonloppu

Vietin aurinkoista äitienpäiväviikonloppua aika pitkälti kentän laidalla.

Perjantai alkoi K:n kaverisynttäreillä. Kemut alkoivat klo 15.30. Lähdin töistä kolmelta ja hain Toukolaisen pois jaloista, jotta teinit pääsivät puhumaan salaisuuksiaan rauhassa. Seuraavaksi haimme Kaapon kaveriltaan yökyläreissulta. Sitten haimme Oivuskan. Voi sitä riemua tarhan pihalla, kun isot veljet tulivat hakemaan! Kolme vähän jo ruskettunutta rimppakinttua, iloisina auringosta ja alkavasta viikonlopusta.

Taimi oli varahoidossa vanhassa päiväkodissaan. Suuntasimme seuraavaksi sinne. Löysimme iloisen Taimin, joka oli saanut viettää päivän lempihoitajansa, Katti Matikaisen kanssa, jonka kahvipapu Taimi on. Otimme vielä kuvia kolmesta entisestä päiväkotilaisesta hoitajan kanssa. Oiva löysi leppäkertun, jolla oli valkoiset pilkut.

Nyt olin keräillyt kyytiin Toukon, Kaapon, Oivan ja Taimin ja ajoimme kohti Jufua, jossa meillä oli treffit Miehen kanssa. Kello oli puoli viisi ja pääsimme vielä lounasbuffaan. Lapset olivat nälkäisiä ja söivät sushit sitä mukaa, kun niitä valmistui. Pienille maistui myös hedelmäsalaatti.

Koska teinit vielä juhlivat, haimme seuraavaksi jätskit ja suuntasimme omaan pihaan ulkoilemaan. Puoli kahdeksalta, neljän tunnin jälkeen, juhlat olivat ohi ja pääsimme kotiin. Nappasin autooni K&K:n ja suuntasimme Omppuun ostoksille. Meillä oli tunti tehokasta peliaikaa ja kävimme läpi Levis-kaupan, Stadiumin, H&M:n ja Zaran. Saimme saaliiksi ison nipun T-paitoja ja shortseja, uimashortsit ja farkkutakin. Lopuksi haimme vielä eväitä viikonlopun peleihin.

Lauantaina heräsin aikaisin Toukolaisen kanssa. Lähdimme Karuselliturnaukseen Leppävaaraan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pelaajat olivat hikisiä. Kumipuru mustasi mukavasti naamat ja kintut. Meillä oli todella rauhallinen päivä kahdestaan. Kaksi ensimmäistä peliä oli melkein peräkkäin ja sitten oli pidempi tauko. Söimme joka pelin jälkeen vähän eväitä ja pullollisen vettä. Touko pelasi koko päivän oikeaa laitaa.

Kaapolla oli samaan aikaan peli Tekiksellä. Kaapo sai kyydin peliin ja kun me saavuimme kotiin, lähti Mies nyt vuorostaan kannustamaan.

Pelaaja ja kannustaja saapuivat ja huijasivat, että peli oli mennyt huonosti. 3-0 ne olivat kuitenkin voittaneet, Kaapukka oli pelannut laitaa, kärkeä ja ylempää keskikenttää. Kaupassakin ne olivat käyneet samalla reissulla, jotain salaista ilmeisesti.

Seuraavaksi oli taas minun vuoroni lähteä reissuun. Nappasin Taimin mukaan ja lähdimme Espoonlahteen moikkaamaan M-kummia ja kannustamaan V-kaverin uinteja. Kanerva tuli sinne myös Ompusta suoraan, oli ollut siellä kaverinsa kanssa ostoksilla.

Olipas jännittävää olla ensimmäistä kertaa uimakilpailuissa! Uimareita kannustettiin ihan eri tavalla kuin futareita. Taimia meteli vähän hirvitti. Istuskelimme kyllä paljon myös ulkona nurtsilla, M-kummi teki Taimille voikukkaseppeleen. Ja se lämpö yllätti! En tajunnut, että uimahallissa on niin kuuma. Taimi piirsi kisoista kuvan. Uimareista näkyy aina vain yksi käsi tai silmä kerrallaan. Ja ratoja on tosiaan kahdeksan. Samoissa kisoissa oli paitsi V, myös Kaapon vanha kaveri I ja meidän tuttu tyttö I, joten saimme kannustaa sekä Cetusta että Salon Uimareita.

Illalla väsytti: puolet päivästä auringossa ja puolet lämpimässä uimahallissa. Illalla piti vielä vähän valvoa, jotta selvisi, että Suomi voitti Kanadan 5-1 ja Euroviisuissa ei oikein taaskaan pärjätty.

K oli superväsynyt sunnuntaina, oli katsonut isin kanssa Euroviisut tappiin asti ja nukkui vain viisi tuntia. Aamulla tehtiin salaisia valmisteluja ja pian sain sänkyyni herkullisen aamiaisen (pikkunakkeja, pekonia, häränsilmä, vadelmia, vesimelonia, mustikoita, mansikoita, Auraa ja maitohavia), kortteja, sydänkorun, uuden aamiaisastiaston ja kukkia: Oivalta orvokin, Taimilta jonkun köynnöskasvin, Kanervalta, Toukolta ja Taimilta valkovuokkoja ja Kanervalta vielä kimpun valkoisia ruusuja. Oi onnea! Kun saavuin alakertaan, odotti vielä yksi yllätys: pesty ja öljytty fillari!

Paras äitienpäivä ikinä!

Kahdeltatoista starttasimme sitten taas Karuselliturnaukseen. Otin mukaan Kaapon ja Taimin. Ne skuuttailivat, kävivät änkkäripuistossa, pelailivat, kannustivat ja söivät mokkapalaa. Neljä tuntia kuumassa auringonpaahteessa oli yllättävän rankkaa, mutta hyvin kaikki sujui.

Touko pelasi turnauksessa tosi hienosti. Ekana päivänä sitä laitaa ja tokana päivänä kärkeä. Saaliina oli yksi viiri ja kaksi vihreää korttia, ja mitskut tietty kaulaan ja diplomi kouraan.

Ajoimme Lepuskista suoraan Espoonlahteen. K:n peli oli juuri päättynyt, Mies ja Oiva olivat olleet siellä kannustamassa. Tytöt hävisivät vähän harmillisesti. Väsymys ja nälkä helpotti, kun lapset saivat Burger Kinigissä Crispy Chickeneitä, tuplajuustoja ja nugetteja. Helppo resepti. Karuselliturnausporukka sai jätskit ja kuulemma Oivakin oli saanut herkkuna Tekikseltä.

Kotona huilasimme hetken ja siirryimme sitten kahvipöytään. M ja Kaapo olivat valinneet ihan huippuhyvän marjakakun, Dallas-pullaa ja pikkupullia. Joimme vielä iltakahvit, pesimme lapset ja laitoimme sänkyyn. Toukolaisella ei meinannut uni tulla, vaikka oli jo hierottu pohkeita ja juteltu moneen otteeseen, ja K hiippaili vielä alakertaan katsomaan Suomi-Saksa pelin loppuun.

Olipas se viikonloppu! Ihana, aurinkoinen ja täydellinen.

Nyt istun viileässä toimistossa ja alan piirrellä Power Pointteja, Excelin kanssa tässä onkin jo touhuttu. Vielä vähän Wordihommia siihen päälle niin päivä onkin paketissa.

Ihania lapsia ja elämäni housut

Viime päivinä on ollut ilo katsella meidän kääpäläisiä. Kevät ja valo saa aikaan sen, että sopua riittää tavallista paremmin.

Palkkasimme viikonloppuna K&K:n töihin: Isompi hoiti Oivaa ja pienempi Taimia tunnin ajan ja me pääsimme kahdestaan kävelylle. Lähdimme oikein seikkailureitille, sillä tuolle vitosen lenkillemme oli rakennettu uusi tie ja sitä pitkin pääsimme Vanttilaan ja kummallisille Espoon kaupungin maille. Tunnin seikkailun jälkeen lapsoset olivat taas niin ihania.

Taimille juttu oli iso. Ne olivat käyneet K:n kanssa metsässä ja Taimi kirjoitti siitä jutun oikein päiväkirjaansakin. Siinä K ja Taimi hymyilevät metsässä. Maassa on viime syksyn lehtiä, mutta lumet ovat jo sulaneet.

Maanantaina K kysyi lupaa, voiko lähteä kaverinsa ja Taimin kanssa Tillinmäen kentälle. Annoin luvan. Kello tuli kahdeksan eikä kaksikkoa kuulunut. Lähdin vastaan. Ne olivatkin menneet koulun kentälle pelaamaan pötyä ja Taimi kuulemma jopa voitti kerran, vaikka Taimi ei itse siihen uskonutkaan - olisi sitä mieltä, että pojat antoivat hänen voittaa. Reippaasti Taimi kuitenkin potkutteli ison mäen ylös asti, vaikka kello oli jo paljon.

Toukolainen oli eilen kaverillaan. Ne olivat nähneet parittelevat etanat. Niiden ympärillä oli limaa ja vaikka T yritti vähän irrottaa niitä, ne eivät halunneet. T:n kaverilla on pupuja, tyttö ja poika. T kertoi, että niille on tehty sellainen leikkaus, etteivät ne voi saada vauvoja. "Siis jos ne edes ihastuisivat".

Voisivatko puput olla ihan vaan kavereita?

Eli siis kevät.

Oiva on miettinyt kovasti tulevaisuuttaan. Aiemmin siitä piti tulla lallikuski, mutta nyt se miettii, että ryhtyisi hoitajaksi päiväkotiin. Vaikea vielä sanoa, kumpaan on enemmän taipumuksia. Kovaa vauhtia se menee potkupyörällään, mutta toisaalta hoitaa myös taitavasti nukkeja.

Ja sitten tähän väliin ne elämäni housut.

Olen aina vihannut jalkojani. Minulla on paksut reidet ja paksut pohkeet, leveä lantio ja kapea vyötärö. Hyvä kroppa lumilautailuun, opiskeluun ja synnyttämiseen, mutta malliksi minusta ei olisi.

Koska olen vihannut jalkojani, on housujen ostaminen ollut aina ihan mahdotonta. Ja myös siksi, että tuollaiselle vartalolle on vain vähän malleja tarjolla.

Mutta nyt. Nyt olen löytänyt elämäni housut:

1) Työhousut. Suorat musta housut Your Facesta. Minulla on kokoja 42, 44 ja 46 ja olen viimeiset neljä vuotta reissannut noiden kokojen väliä seuraavasti: 42 -> 44 -> 46 ja nyt taas matka kohti pienempiä lukuja. - 5kg, mutta vielä on matkaa inhimillisiin mittoihin.

2) Juoksuhousut. Ostin omani kauan sitten jostan Myrtsin futsalturnauksesta. Nyt tarvitsisin uudet, mutten muista merkkiä. Yritän metsästää sellaiset.

3) Sadehousut. Ostin omani viime kesän partioleirille ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä sadehousuina ja kuorihousuina noiden juoksuhousujen päällä.

4) Lautailuluhousut. Ostin talvella Rukalla itselleni ihanat lautailuhousut. Niissä on reisissä lämmikettä ja henkselit, jotta selkään ei tuule, kun laittaa lautaa jalkaan.

Näiden lisäksi ostan välillä Stadiumista collarihousuja, mutta niitä ilmankin pärjäisin.

Ja sitten taas lapsiin. Minikääpä on hurahtanut futikseen ihan täysillä. Se lähtee treeneihin aina silmät loistaen ja iltaisin ne käy koulun pihalla pelaamassa. Taidot ovat menneet kovasti eteenpäin. K on myös edelleen innoissaan ja T palailee talvitauolta futiksen pariin.

Meille onkin luvassa oikein futiskesä:

-P09 Haukat pelaavat Espoonliigaa
-P06 pelaa Uudenmaan piirin kolmosta
-T04 pelaa Uudenmaan piirin ykköstä
-Minä teen ehkä paluun futiksen pariin
-Isot pojat pelaavat MM-kisojaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoliväliin

Tämän kevätkauden olen käynyt MLL:n liikuntastartissa. Eilen oli vika kerta. Teimme tiukat tabata-treenit ja joimme päälle ohjaajan tuomat skumpat. Olipa kyllä kiva kevät! Kaksi peräkkäistä kertaa missasin sairastelun takia, mutta muuten pääsin aina mukaan. Tosi monipuolista treeniä. Lihaskunto on nyt erinomaisella tasolla, mutta aerobisessa on vielä tekemistä.

Loppuun vielä K:n jengiläisen ei poliittisesti korrekti vitsi. Treeneissä harjoiteltiin eilen keskittämistä ja K valitti, ettei osaa. S varoitti, että jos ei osaa keskittää, joutuu keskitysleirille.

Mutta nyt töiden pariin.