Alkuvuosi on ollut jostain syystä todella raskas. Sain joulukuussa opintoni
päätökseen ja valmistuin 14.12.2017. Sen jälkeen olen keskittynyt työn ja
perheen lisäksi vähän omiinkin harrastuksiin: käyn T:n uimakoulun aikana
uimassa ja vesijuoksemassa ja keskiviikkoisin minulla on oma liikuntaharrastus.
Olemme tehneet kuntopiirin ja kuntotestin, pelanneet korista ja lentistä
ja leikkineet liikuntaleikkejä – hiki on kyllä tullut!
Lisäksi olen nähnyt ystäviä. K:n kummia kävimme
tervehtimässä ja juhlimme samalla 12-vuotiasta K:ta. Söimme herkkuja ja
lapset esittelivät Ateneumin tuliaiset, Lush- ja vaateostoksensa.
M,L,L ja L ja Vaari olivat sitten puolestaan meillä juhlimassa. Hulina
oli melkoinen, kun M-eno ja serkukset pääsivät vauhtiin.
Kävimme myös juhlimassa 6-vuotiasta kummipoikaamme. Ihana
oli nähdä vanhoja Ymmerstan kavereita H:ta ja J:tä ja toki myös lapsia.
Ymmerstan vauvat ovat kasvaneet teineiksi. Ennen ne leikkivät lumikinoksessa
hammaspeikkoja ja nyt uskaltavat tuskin puhua toisilleen. Muistelin, miten
nukahdin kerran liukumäkeen K-vauvan nukkuessa vaunuissa ja K:n leikkiessä
liukumäen alla. Ja muistin, miten kiersimme Ymmerstan lenkkipolkua surressamme
keskenmenoa. Ja muistan myös eväsretket, joita teimme samoille poluille.
Joululomalla havahduin omaan uupumukseeni. Viimeiset kaksi
vuotta olivat olleet varsin työntäyteisiä ja kun en tehnyt töitä, joko
opiskelin, olin lasten kanssa tai tein kotihommia.
Tarvitsimme lepoa.
Laadin neljän kohdan ohjelman tilanteen ratkaisemiseksi:
1) Lapset vievät astiat ja pyykit huoneistaan
alakertaan ja vievät puhtaat kaappeihin
2) Kaikki koululaiset tekevät 5 minuuttia
kotihommia joka päivä: roskien vienti/astiat kaappiin/pöydän kattaminen ja
pyyhintä. Kutakin hommaa aina viikko kerrallaan ja sitten vaihdetaan. Kuulostaa
helpolta, mutta on käytännössä yllättävän haastavaa!
3) Otamme lastenhoitajan, 8*5 h
4) Matkustamme Kreikkaan toukokuussa
Tämän ohjelman avulla aiomme selvitä kesään asti.
Väsymys ja uupumus ei liity pelkästään työhön ja perheeseen
vaan syitä on toki muitakin. Olen luullut jo käsitelleeni äidin kuoleman, mutta
aina se vain pyörii mielessä näin alkuvuodesta, vaikka äidin kuolemasta on jo
kuusi vuotta. Äiti sairasti munasarjasyöpää. Diagnoosi saatiin tiistaina ja
torstaina äiti kuoli.
Äidin loppuaika meni kyllä niin hyvin kuin olla voi.
Vietimme paljon aikaa Katriinan sairaalassa, myös lapset olivat siellä paljon.
Äiti sai pitää T-vauvaa sylissä ja iloitsi aina lasten leikeistä ja
jutuista. Minun maailman lempein, rakastavin ja kultaisin, mutta myös sairas,
äitini kuoli 15.3.2012, 59-vuotiaana.
Prosessoin surua paloittain. T:n vauva-vuonna sille ei
ollut juurikaan aikaa, mutta näköjään palaan samaan asiaan aina vuosittain,
helmi-maaliskuussa.
Toinen ahdistusta aiheuttava asia on isäni alzheimer. Asiaan
on sopeutunut vähitellen, sillä isäni isällä oli Parkinsonin tauti ja siihen
liittyvä dementia ja isäni äiti kärsi alzheimerista. Siltikään asiaan ei ole
tottunut. Viime yönä näin ensimmäistä kertaa isäni sairaudesta unta. Isäni oli
työpaikallani, lymyili varastohuoneessa lätkäkamalaatikossa jääkiekkokypärä
päässään ja oli huolissaan, kun ei ollut saanut Anssia kiinni. Minun älykäs,
skarppi diplomi-insinööri-isäni muuttuu vähitellen höppänäksi vanhukseksi,
vaikka on vasta kuusikymppinen. Välillä asian hyväksyy, välillä se tuntuu
sietämättömältä.
Onneksi maailma on täynnä iloa tuottavia asioita. Pienenä uin paljon, sekä maalla Pusulassa että kerrostalon uima-altaassa Myyrmäessä. Edelleen uiminen on itselleni tosi rakas harrastus. Montrealissa ollessani tajusin, miten kroppani vaatii vettä - se kaipaa sitä olotilaa, kun olen turvassa veden ympärillä ja tunnen itseni niin kevyeksi.
Toinen itselleni rakas asia on lumilautailu. Isäni opetti minut laskettelemaan 8-vuotias ja siitä lähtien olen viihtynyt rinteessä. Nykyinen kotirinteemme on Peuramaa ja aina kun on mahdollista, lähdemme Rukalle, nuoruuteni rinteisiin.
Kolmas tärkeä harrastukseni on lukeminen. Nyt luen Juha Itkosen kirjoja. Luin juuri "Minun Amerikkani" ja "Kohti", nyt on menossa "Anna minun rakastaa enemmän" ja "Ajo". Olimme lauantaina Kallen kanssa kirjastossa ja lainasin kasan kirjoja. Jostain syystä minua kiinnosta nyt eri maat, lainasin nyt kasan Amerikkaa käsitteleviä kirjoja. Nuorena luin vain lunnontieteitä, ja psykologiaa, sosiaalipyskologiaa ja kasvatustieteitä, sitä kirjallisuuttakin, mutta nyt vanhemmiten olen kiinnostunut asioista, joita en lukiossa opiskellut lainkaan: hissa, ussa ja mantsa, minun entiset inhokkini, ovat nyt kiinnostuksenkohteitani.
Ja ei pidä unohtaa leikkimistä. Meillä on nyt viikon ollut kaikki Duplot olkkarin lattialla ja olemme rakennelleet iltaisin. Miten rentouttavaa! Pienillä on toki omat mielikuvitusleikkinsä, mutta me isotkin innostumme välillä. Samalla käyn läpi omien lasteni lapsuutta, on K:lle, K:lle, T:lle, T:lle ja O:lle ostettuja Duploja.
Minun lapseni ovat nyt 3, 6, 8, 12 ja 13. Pienet pojat täyttävät keväällä 4 ja 9. Ja kesällä isoin sisko 14. Kovaa vauhtia kasvavat. Kohta kukaan ei enää leiki Duploilla. Rakkaimmat laitetaan talteen ja loput kiertoon. Joskus ehkä ostamme Duploja Kallen kanssa toisillemme.
