Mission impossible

Done
-Minikääpä lastenhuoneeseen
-Minikäävän kiinteiden aloitus
-Käävältä tutti pois (lepakkovauvat saivat loputkin)

To do
-Minikäävän yösyötöt pois
-Kääpä potalle
-Minikäävän vieroitus

Eli puolessa välissä ollaan. Haa, mies meni eilen käväisemään kääpäin huoneessa niiden haeskellessa unta. Toisessa sängyssä Kääpä heilutti maitomukia, piti toisessa kädessä nunnuaan ja puhui sekavia: "Kajeba maalasi mukiin..." Pinniksessä Minikääpä puolestaan piti kiinni varpaista, keinutteli itseään ja nauroi. Mies pakeni paikalta.

Tänään onnistuu kaikki!

Kääpä teki pissan pottaan, elämänsä ekan! Heiteltiin kääpää ilmaan ja soitettiin sitten kummille. Kääpä kertoi uutisen itse (Pisun tekis pottaan). Kääpä käyttää muuten s-imperfektiä, juoksis, tekis jne. Ja eikä tässä vielä kaikki: jauhelihakeitto oli taivaallista ja minikääpä söi kuin söikin bataattia! Perunat ja perunaparsakaalit se on kakonut aina ulos ja putsanut nyrkillä loput moskat suusta mutta bataatista ukkeli tykkäs. Ihanaa! Ei ehkä tartte imettää lasta enää rippijuhlissa. Vetäköön tuota bataattia vaikka lopun ikäänsä, kunhan maistuu muukin kuin maito.

Niin, ja sitten vielä jutuista suurin: kääpä lahjoitti yhden tuteistaan lepakkovauvalle. Iltapuurolla kääpä jupisi: "Pienelle lepakolle tutin antamaan. Ite laittaa Kaje." Ja niin myös tehtiin. Tutti jätettiin pihapöydälle ja siitä lepakkovauva sen sitten yöllä löysi. Kääpä näet tietää, että "lepakko valvoo koko yön". Täytyy toivoa, että kääpä raaskii lahjoittaa myös loput tutit lepakkovauvoille, kun yksi tuli jo niin iloiseksi.

Kyllä tämä on ihanaa aikaa, talossa kaksi pienen pientä kääpää, jotka ovat omissa sarjoissaan ihan huippuja. Minikääpä on muuten ryömijä, aloitti homman nelikuisena ja nyt pystyy kätevästi työntelemään siskon nukenrattaita. Pyöriä on erityisen hyvä maistella. Käävän rakkain asia on Iso Myyrä, joka kulkee mukana kaikkialle. Kääpä pääsikin kummin luo yökylään, kun äiti oli partioleirillä. Kotimiehet olivat ottaneet oikein rennosti, nukkuneet nokosia ja jättäneet yösyötötkin yhteen kertaan. Ehdin jo iloita, mutta kyllä nyt taas syödään tuttuun tapaan 3-4 kertaa yössä. Ja viideltä alkaa aamu.

Ihanat lapset!

Kyllä meillä on ihan huippumukulat. Vaikka välillä onkin ihan kamalaa, kun toinen käävistä kiukuttelee ja toinen karjuu. Mutta pääasiassa ovat oikein mainioita.

Nyt on vihdoin alkanut tapahtua myös minikäävälle: ukko kääntyy selältä mahalleen (tai no, kääntyi jo kuukausi sitten, mutta tämä kirjoittelu on vain jotenkin jäänyt), leikkii leluilla ja yrittää edetä mittarimatona. Peruuttamalla pääsee kyllä liikkeelle ja jumittaa sitten jossain nojatuolin alla. Muisteltiin just miehen kanssa, kun kääpä oli samanlainen.

Meidän käävät kääntyi sitten päivälleen samana päivänä, varsinaisia klooneja siis. Olin ihan superväsynyt ja nuokuin hiekkiksen reunalla. Valittelin muille vanhemmille, että olipas rassaava yö, kun äijä heräili tunnin välein. Iloitsin kuitenkin siitä, että toinen odotti ruokaa terhakkaasti etunojassa. Vasta iltapäivällä tajusin, että jos kerran vauvan laittaa sänkyyn selälleen ja sen ottaa sieltä mahalleen, niin kääntyähän se osaa.

Minikääpä myös nauraa räkättää, kun sille antaa suukkoja poskiin ja masuun. Ihana ukko.

Huh. Tulipas kirjoitettua kerrankin myös minikäävästä, kun yleensä vaan kerron noita Kajen juttuja. Mutta nyt niihin. Käävän elokuvamaku on kehittynyt siten, että ensin tsiigattiin Teletappeja, sitten siirryttiin Maisaan ja nyt sitten tuijotetaan Franklineja. Franklin on sellainen avulias kilpikonna ja joka tarinassa on noin eskarilaisille suunnattu opetus. Kääpä ei varmaankaan juuri niistä opetuksista välitä, mutta on hauskaa, että Franklin-kieli siirtyy puheeseen. Kas tässä:

"Jalkapallo hävinny. Kutsutaan sitä! Missä olet jalkapallo?" Välillä kyllä huhuillaan myös etanaa ja lepakkoa. "Missä ihmeessä on lompakko? Kaje essii."

Oi ihanaa, nyt tajusin, miksi näitä lapsia hommataan. Mies hieroi hartioitani aamulla. Kääpä tuli myös myöhemmin hieromaan. "Hieroa äitiä." Ja toinen syy: kääpä tietää, ettei pienet voi ottaa namia, mutta "Antaa namia äidille!". Eilen tosin pussi oli siirretty kääpävarmaan paikkaan pöydälle, mutta sinnehän kääpä sitten kiipesi, tuoli keikkasi ja taas on kuhmu.

Oltiin sunnuntaina käävän kanssa kahdestaan shoppailemassa. Pari kertaa ollaan käyty likkojen kesken ja joka kerta reissu päättyy siihen, että käävällä on kakka housussa eikä vaihtovaippaa ole mukana. No kummiski, odotettiin sitten junaa. "Kaje ite kävelee". Käveli sitten aikataulujen alle ja tuijotti niitä. "Kuusi minuuttia, kuusi minuuttia. Missä se juna viipyy?"

Oltiin menossa kerhoon. "Ulkona saa huutaa." (pienellä äänellä) "Paapaapaa."
"Yks kivi mukaan. Kaje heittää pois. Yks kivi mukaan. Nostaa. Painava." (kääpä yrittää nostaan itseään suurempaa kiveä) "Apua äiti, auttamaan!"

Käävän kummi on tulossa pian kylään. Kääpä suunnitteli: "Heittää jalkapallon Annelle. Hakee pallon." (asettaa sen olkkarin lattialle) "Odottamaan siihen."

Tässä vielä vähän reaaliaikaista jutustelua. "Täältä otetaan jätskit. Antaa jätskiä Annelle. Lentokone lentää korkeelle. Syöttötuolille odottamaan siks aikaa. Nyt siivottu. Jäätelöt esiin tuolta. Avataan se. Anne antaa jätskiä Kajelle. Siihen istumaan, hyvään paikaan. Missä viipyä Anne. Kestää kauan. Ei kestä kauaa. Faaraon kissa Kaje. Hassu kissan tassu Kaje. Kissan tassu Kaje. Syöttötuoliin Anne nostaa. Anne nostaa syöttötuoliin. Menee Kaje syöttötuoliin. Pääsee. Haloo. Isi töissä. Anne tulee nyt. Kaje keinumaan pääsee vauvakeinuun. Tutti pois. Huiskaa Kaje. Jätskiä saadaan. "

Jokainen voi tahollaan pohtia, kannattaako meillä kyläillä vaiko ei.

Mies kertoi huippujutun:

kääpähän aina imettää nukkejaan ja muita otuksia. Mies vaihtoi käävälle yökkäriä ja paidan alta tipahti liivinsuojus, meidän kielellä läppä. Kääpä yritti asettaa sitä takaisin paikoilleen masun päälle, mutta mies totesi, ettei nyt tarvita läppää, kun mennään nukkumaan.

Ja äsken keinuessa muisteltiin taas: "Onni-vauva itki kerhossa." No niinpä. Oli muuten huippu-ulkoilut, kääpä kahlasi kaksi tuntia lammikossa, humpsahti välillä masulleen ja välillä selälleen veteen eikä ollut moksiskaan. Ihana likka! Minikääpäkin vähän ulkoili ja keinui. Ja mieskin saatiin houkuteltua ulos kolostaan, kunhan imurointi oli hoidettu.

Jakamisen vaikeus ja yhdys sanoja

Kääpä juoksee tuossa takana pallon kanssa: "Kaje pelas yhdessä. Yhdessä pelataan."

Mietin aina iltaisin Kääpälää, mutten juuri koskaan ehdi tai muista kirjoittaa. Sitten pitää yrittää kirjoittaa kaikki mielessä pyörineet asiat kerralla, vähän kuin tenttivastausta rustaisi. Eli tässä niitä nyt tulee.

Kääpä jupisi eilen liukumäen alla kulmat kurtussa: "Tuuli keinuu. Tuuli pois." Kehotin kääpää hetkeksi muihin hommiin, mutta: "Kaje odottaa." Kääpä jäpitti sinnikkäästi ja pääsi vihdoin keinuun. Likka voisi keinua kyllä tuntikaupalla. Keinua ja jorista samalla itsekseen. "Juuso kotona. Hilla reissussa. Enna itki. Kaje keinuu. Paapo nukkuu."

Kerhossa kääpä antoi pusuja vauvoille: "Onnille pusu, Annille pusu!". Kääpä on tosiaan oppinut pussaamaan suullaan, ennen se antoi aina pusuja otsallaan. Vielä tosin unohtuu usein tutti suuhun pussatessa, mikä hermostuttaa minikääpää.

Mies: "Yh-hyh"
Kääpä: "Yh-hyh"
Minikääpä: "Yh-hyh"

Ihanaa, kun on lomaa. Pienet menee päikkäreille mutta meidän isojen ei tartte, sillä nyt voi nukkua milloin huvittaa. Köllöttelin juuri tuolla suljetun oven takana ja vakoilin näiden touhuja. Perhettään on helppo rakastaa, kun välissä on ovi.

Oltiin viime viikonloppuna mökkeilemässä. Sopiva suhde, reilut kymmenen aikuista ja neljä lasta. Minikääpä olikin koko viikonlopun joko kumminsa tai erään toisen tädin sylissä ja kääpä hääräsi muiden lasten kanssa. Ja me sluibailtiin. Tuollaisten reissujen jälkeen alkaa taas kommuuniasumishaaveilu.

Niin joo, niitä yhdys sanoja vielä:
keinu heppa
leikki paikka
ilma pallo
(Puuha Pete)
Äiti laittaa pesu aine tta

No mutta. Ehkä panostan ihan täysillä tähän suklaaseen ja jätän nämä jorinat tällä erää. Palataan.

Kolmen viikon kommentit

Jestas, kylläpä on taas aika rientänyt. Yritän nyt pikapikaa kertoa kuulumisia. Ai niin, koska siteeraaminen on muuten mahdotonta, paljastetaan heti kärkeen: kääpä on Kanerva ja minikääpä Kaapo. Huh. Nyt on paljon helpompaa kirjoitella käävän kommentteja.

Kääpä toi veikalle tänään purulelun: "Haukkaa, Kaapo, haukkaa!" Ei miniäinen haukannut, mutta helistintä se osaa jo pitää kädessä. On aika liikkis, kun pitää kuskattaessa helistintä kädessä ja syö sitä samalla kun käsiään.

Kääpä juoruili mummolle: "Kaapo valvottaa". Mutta totta se on, veikan huuto kuuluu paljon kovempaa käävän huoneeseen kuin olkkariin, jossa me iltaisin oleilemme. Hii, mies rakentaa legoilla käävän kanssa ja kääpä haluaa, että rakennetaan roska-auto.

Me ollaan kaikki vähän sairasteltu, mulla oli angiina, miehellä poskiontelontulehdus ja käävällä kuumetta. Mutta viikonlopuksi meinataan parantua, sillä on mökkireissua tiedossa.

Olen jatkanut haalarihankintojen tekoa. Ihan ohimennen laskin, paljonko olen investoinnut lastenvaatteisiin tässä kuukauden, parin sisällä, ja vastaus oli, että 1/2 neliötä. Kukin päätelköön, onko se paljon vai vähän. Mutta jos sama tahti jatkuu, on parissa vuodessa törsätty yksi makkari.

Olenkin ollut huippukiireinen ns. oman elämän kanssa. Shoppailureissujen lisäksi olen ollut juhlistamassa kolmikymppisiä ruuan merkeissä ja käväisin Egotripin keikallakin + Bakersissa vähän bilettämässä. Nyt taas jaksaa pukluja ja vaippoja. Tai no, on kyllä ollut tylsääkin tylsempi päivä, kun ei päästy ulos. Kun jäpittää koko päivän sisällä, ehtii lukea aika monta kirjaa, laulaa aika monta laulua, tehdä aika monta palapeliä, kuunnella aika monta lastenlevyä ja katsoa aika monta Maisaa.

Kääpää kiinnostavat numerot. Se hääräsi itsekseen ja jupisi: "viisi, kuusi... kolme, neljä, viisi, kuusi... mennään, mennään... reissuun... kerhoon..." Nyt se sitten laskee varpaita: viisi, kuusi. Ja kortteja: viisi, kuusi.

Minikääpä on kyllä aika pallopää. Ja vähän reppana. Se olla möllöttää jossain nurkassa ja kun sitä moikkaa, se kujertaa ja hymyilee. Monet jutut pelottaa, kuten jumppalelu alkuun. Nyt jo kyllä tykkää siitä ja pitää yhdestä lelusta kiinni ja huiskaa toista. Ja välillä kiepsahtaa mahalta selälleen ja säikähtää sitäkin.

Parasta on, kun minikäävän laittaa seisomaan ja sisko tulee halimaan. Siinä ne on, sisarrukset, 60- ja 80-senttiset kaverrukset.

Sarvipää

Kääpä on viime päivinä istuskellut keittiön työtasolla ja autellut ruuanlaitossa. Samalla se vertailee tuttejaan ja tuoksuttelee eri teelaatuja (isi opetti). Eli ihan kivalta hommalta vaikuttaa. No, eikös se likka sitten pudonnut tänään päälleen tuohon lattialle. Hillitön kuhmu tuli otsaan, mutta verta ei näkynyt, mikä oli minulle helpotus. Isille kerrottiin päivän tapahtumat: "Kaje putoo. Pipi. Ikkee."

Tänään oli kyllä aika horrorpäivä sikäli, että käävät olivat hereillä 05 -> ja ensimmäinen aikuiskontakti tapahtui kello 17 miehen tullessa kotiin. Jännittää vähän käydä siellä seminaarissa, kun jossain vaiheessa varmasti lipsahtaa äitikieltä. Mutta aika ymmärtäväisiltä kaikki kyllä vaikuttaa. Täytyisi treffata vielä toista proffaa, kun pitäisi saada se gradu vauhtiin. Nyt jos sen kirjoittaa, ja kun siitä tulee kummiskin sellainen aika surkea, niin voi vedota imetysdementiaan. Tai ainakin valvottuihin öihin.

Kyllä tämä kotielämä sentään on ihanaa, kun on kaksi niin erilaista tapausta: toinen hymyilee ja kujertaa ja toinen höpöttää tauotta. Oltiin liukumäessä ja kääpä selitti: "Kaje kiipee. Kaje! Kaje! Kaje! Kaje laskee. Kaje kävelee. Kaje kiipee. Kaje! Kaje! Kaje! Kaje laskee. Kaje kävelee..." Joka portaan kohdalla todettiin tuo "Kaje!" eli tässä menen Minä. Yksivuotias kyllä tietää olevansa maailman napa. Suotakoon se hänelle vielä hetkeksi.

Meillä oli kyllä aika tuskanen päivä, sillä kaikki herkut oli lopussa. Kääpä on pitkään muistellut erästä pikku sattumusta:
"Karkkii"
"Ei meillä ole karkkia eikä pienet voi sitä ottaa."
"Tyttö. Junalla. Loppu." Eli junassa tyttö söi karkkia ja sitten se loppui.
No nyt sitten tarina sai rinnakkaisversion:
"Keksii"
"Meillä ei ole keksiä, keksit on loppu."
"Kaje. Junalla. Isi." Eli isi antoi junassa keksiä.

Kyllä se elämä pyörii siis tuollakin tytöllä noiden herkkujen ympärillä. Ja tosi kova juttu tuntui olevan, kun matkaevääksi oli otettu muutama muumikeksi. Niin joo, nyt sitten tulee yhä pidempiä lauseita ja uusia sijamuotoja. Tänään mentiin "Annen pihaan" ja todettiin, että "Kaapo nukkuu rattaissa". Ja aina pitää soittaa isille, Annelle ja mummille.

Mutta kyllä tuo kääpä näyttää vielä niin vauvalta. Sillä hapsottaa tukka, tutti on suussa ja nyt sitten vielä se kuhmu otsassa. Otin siitä tänään kuvia, kun se leikki kassakoneella ja uudella nukkekodilla ja on se vaan niin pieni. Masukin pullea kuin mikä. Minikääpä sen sijaan on vielä varsin hoikka poika kuten kaksikuisilla on tässä perheessä tapana. Mutta eiköhän sekin muutu vielä pulleammaksi.

Kääpä on nyt vihdoin saanut pitää minikääpää sylissä. Kääpä istuu ihan vakavana eikä hymyilytä yhtään. "Kaje paijaa."

Kääpä heittää myös hyvää läppää. Ei välttämättä kerro koko tarinaa, vaan vihjaa meille tutusta jutusta, että "hattu nappaa" eli tuuli nappaa Hipsun hatun. "Joo, Hissun" ja sitten nauretaan yhdessä. Luulen, että kääpä oikein näkee, miten tuuli sen hatun nappaa, sillä osoittaa sormella taivaalle ja tuijottaa. Kaikki, jotka omistatte "Täältä tulevat Teletapit" -elokuvan, kannattaa tsekata tuo kohtaus, uskomattoman hauska ja jännittävä.

Tänään olisin kyllä kernaasti ollut töissä enkä näiden vajukkien kanssa, mutta toisaalta pitäisi nauttia joka hetkestä, sillä tätä kotiäidin pestiä on jäljellä tällä erää enää 2,5 kk. Sitten lomaillaan pitkään yhdessä ja sen jälkeen palaankin taas sorvin ääreen. Mies jää tänne uhmaajan ja aloittelevan ryömijän kanssa. Herkullinen asetelma.

Hassua, että kirjoitin näinkin pitkästi, vaikka oikeasti meille ei ole tapahtunut yhtään mitään. Päivän ainoa kalenterimerkintä on "Inno 19.30" mutta senkin missasin (nukuin). En ymmärrä, miten ihmiset ylipäätään pystyvät katsomaan mitään tiettyjä ohjelmia. Itse tsemppaan maanantaisin niiden kotirouvien kanssa mutta siihen se sitten jääkin. Illat vaan hujahtaa ja ohjelmat jää katsomatta vaikka yritän panostaa telkkariin.

Sääli, ettei tähän voi liittää videota, sillä ihan parasta on, kun "Kaje tepsuttaa". Puhumattakaan siitä, kun "Kaje tanssii". Tepsutus on hauskaa, mutta tanssi suoritetaan hyvin vakavailmeisenä.

Jestas, tärkein meinasi unohtua, eli "Pissa. Yh-hyh." Koiranpissaa on tuolla tienpenkoilla ja kääpä onneksi tietää, että "Koira. Pissa. Ei koske". Ja sitten mennään ja joka pissan kohdalla todetaan "Pissa. Yh-hyh." Ja kotona katsellaan ikkunasta: "Pissa. Yh-hyh." Huoh. Odotan todella aikuisiltaa 25.3.

Byysat

Vaihdettiin tuossa käävälle päivävaatteita. "Puetaan käävälle housut." "Byysat", totesi neiti. Eilen kääpä teki tuhmuuksia ja yritti napata äidin silmälasit, joihin ei saa koskea. Selitin, ettei niin saa tehdä, sillä äidille tulee muuten paha mieli ja äiti lähtee pois. "Selloon, Selloon!", kehoitti kääpä. Sinnehän isikin aina äidin lähettää, jos äidillä on ollut huono päivä.

Minikääpä edistyy: hymyilee, kujertaa ja kääntyilee mahalta selälleen. On aika mehevä pakkaus ja karstapää, kuten siskokin aikoinaan.

Minäkin edistyn: sain semmatyön lähetettyä ja nyt on sitten enää tuomio ja neljä muuta kertaa jäljellä. Ollaan oltu kaksi kertaa semmassa minikäävän kanssa, sisko on parkissa hoidossa. Ekalla kerralla miniäinen nukkui tunnin ja sitten mentiin. Nyt viimeksi minikääpä seurusteli, söi ja seurusteli ja meni sitten unille. Eräs opiskelijoista totesi, että minikääpä näyttää enemmän filosofilta kuin yksikään meistä.

Tänään on taas saunapäivä, kääpäin viikon kohokohta. Tai no, kääpä odottaa myös kerhoa ja hoitoa. Ennen saunaa mennään ulos. Kääpä osaa jo mennä itse liukumäestä ja eilen jopa nousi ylös itse eikä jäänyt joka laskun jälkeen maahan protestoimaan.

Minikääpäkin kastettiin eikä ole enää pikku pakana. Pieni mies käyttäytyi erittäin moitteettomasti ja moitteettomasti käyttäytyi myös sisko, joka istui kummitätinsä sylissä ja lausui koko session aikana vain muutaman sanan: "Jumala. Jeesus. Isi. Äiti. Paapo. Tutti. Nunnu." Siinäpä ne tärkeimmät olivatkin.

Kääpäin äiti syö tässä suklaata ja myhäilee tyytyväisenä: viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut ainakin neljä ostosreissua, siis ei mitään ruokakauppakeikkoja vaan kunnon shoppailuja. Nyt on sitten kääville kevättamineet kunnossa ja jotain jo ensi talveakin varten, kuten minikäävälle numeron 20 goret. Saas nähdä, mahtuvatko pikkumiehelle ensi talvena.

Oi että, viimeksi partiokin sujui hienosti ja molemmat joukkueet saivat täydet pisteet heikoista jäistä pelastautumisesta. Välillä olen kyllä ihan helisemässä niiden lasten kanssa, mutta toisinaan kokee sitten niitä onnistumisen elämyksiäkin. Kuten esimerkiksi silloin, kun 9-vuotias tyttö nimitti itseään pitkään Laupiaaksi Samarialaiseksi esitettyään sitä näytelmässämme.

Mutta sellaisia täältä Kääpälästä tällä erää, palaillaan!

Näitä meillä hoetaan

"Kukke. Kuokaa. Tissii. Täys! Hoitaa." Kääpä imettää nukkeja, kenguruita ja legoukkoja. Kääpä nostaa vähän paidanhelmaa ja nukke syö masusta. Ja nuket käy myös potalla, toisin kuin kääpä. Nukkejen peput pestään pikkuisessa legolavuaarissa ja kuivataan pyyhkeeseen.

Seuraavia juttuja käydään läpi uudestaan ja uudestaan:

Tattu. Pallo. Kaakuun! Kaakuun! (Artun ilmapallo lähtee karkuun)

Pipi. Ikkee. Pois! Hei hei pipi! (Käävälle tuli sormeen pipi mutta se parani)

Immään. Taito. Puukaa. Pilli. (Käävällä purskahti pillistä maito silmään)

Hissu. Tattu. Pappaa! Kaakuun! (Hipsun hattu lähti karkuun, tuuli nappasi sen)

Lapa! Lapa! Äiti. Kikki. Kotiin. (Äidin lapanen oli mennyt rikki ja äiti jätti sen kotiin)

Isi. Töissä. Junalla. (Isi on töissä ja meni sinne junalla)

Mutta tässä näitä. Kääpä ja minikääpä hääräävät tuossa vieressä, mutta pakko kirjata näitä ylös, etteivät vallan unohdu. No nyt se menee nuken kanssa: "Kakka. Peppu. Kyypyyn, kyypyyn." Niin joo, nuken nimi on yllättäen Paapo. Kukke pääsi kylpyyn taikinakulhoon.

Nunnupäät

Käävällä on nunnu, ja nykyisin itse asiassa kolmekin. Nunnu on tyynyliina ja se antaa käävälle lohtua, ja kun ensimmäinen katosi kauppareissulla, otettiin varanunnu käyttöön. Nyt nunnuja on kertynyt tosiaan jo se kolme, ja kaikki ovat kerralla käytössä. Onneksi unille mentäessä riittää 1-3 nunnua, eli kaikkia ei tarvitse välttämättä pyydystää. Kääpä on kyllä tosi liikkis huolehtiessaan kolmesta nunnusta. Kömpii unisena huoneestaan ja raahaa kaikkia kolmea nunnua ja ehkä vielä jotain myyrää lisäksi. Niin, vaikka osaa kääpä toki laskea, ainakin siihen kolmeen: rakentaessaan junarataa kääpä totesi ensimmäisen ratapalkin kohdalla "Kaje (=käävän nimitys itsestään) rake.", sitten tuli "toinen" ja kolmannen kohdalla todettiin "lisää".

Tänään kääpä halusi leipää ja huikkasi isille: "anna leipää, iso!" Mutta sitten otsikon aiheeseen. Eli mikään ei ole niin hauskaa ja jännittävää, kun kulkea nunnu päässä. Koska nunnuja on nyt kolme, riittää niistä meille kaikille kävelijöille ja käävän riemastus oli suuri, kun isi ja äiti ilmaantuivat nurkan takaa nunnupäinä. Siinä sitä sitten hiippailtiin koko porukka tyynyliinat päässä ja kääpä nautti. Ja miksei mekin, mutta sitä ei myönnetä.

Kääpä nautti myös hurjasta mäenlaskusta. Vietettiin kavereiden tupla 29-vuotissynttäreitä Ulliksella ja kääpä nauroi pulkassaan ala- ja ylämäet. Myös "nakki" ja "maito" maistuivat. Mäkisession jälkeen käytiin Mäkkärissä. Kääpä nukkui, minikääpä söi ja sitten mentiinkin shoppailemaan, koko perhe tietysti toppatamineissa. Mies sai jotain leffoja (telkkarisarja?, ei kuitenkaan Lost) ja käävälle löytyi ihana ruskeavalkoinen pallopaita.

Minikääpä nukkuu, ihme kyllä. On valvonut pari vuorokautta putkeen, tai huutanut ja torkahtanut, huutanut ja torkahtanut. Tai siis ei niinkään torkahtanut, vaan lopulta saanut unen tolkuttoman rattaiden vispauksen tuloksena. Koska vispausta tarvittiin lopulta myös keskellä yötä, päätimme luopua siitä ja nukuttaa minikäävän omaan sänkyyn. Nyt se alkaa vihdoin ymmärtää, mistä on kyse, ja pari kertaa on nukahtanut jo muutamaan paijailuun, siis ilman huutoa. Nyt miniäinen nukkuu kapalossaan puoliksi naamallaan - taika-asento, johon nukahti ennätysnopeasti.

Mutta nyt ei ajatus kulje pätkän vertaa ja nämäkin rivit olisi pitänyt olla aiheesta "Konstruktivismi luonnontieteissä", joten lopetan suosiolla. En toki siirry tuohon konstruktivismiin vaan jatkan palstailulla.

Kääpä häärää:

"Seisoo. Vetää. Hyvää ruokaa. Lisää! Pois! Menee." On mukava, kun voi rauhassa puuhailla omiaan ja kuulee, missä mennään ja mitä tapahtuu. Hiljaisuus on vaaran merkki.

Kääpä ymmärtää, mistä minikäävän maito tulee, sillä jatkuvasti jutellaan siitä, että vauvan maito tulee äidin tissistä ja kääpä saa maitoa nokkamukista. Eilen sitten kääpä kiipesi sohvalle viereeni ja totesi "Nukke. Ruokaa." Kääpä haki imetystyynyn ja asetti nuken siihen. Ihmettelin, että mitenkäs nukelle nyt ruokaa annetaan, kun ei ole tuttipulloa eikä mitään, johon kääpä totesi että "Äiti. Tissi." No, sieltähän se vauvan maito toki tulee. Nukke sai unimaidot.

Kyllä nämä viikonloput ovat ihan luksusta ja erityisesti sunnuntait, kun on saunapäivä. Minikääpä tosin nukkui onnensa ohi eikä päässyt kylpyyn, mutta muu perhe saunoi sitten senkin edestä.

Päästiin tänään kolmistaan ulos, kun mies imuroi. Kääpä laski liukurilla, kuskasi lumikokkareita, pisti lunta ämpäriin, keinui ja kiikkui. Ja minikääpä nukkui vaunuissaan. Olen tullut ihan riippuvaiseksi noista ulkoiluista, vaikka mainiota oli myös aloittaa päivä Teletapeilla ulkoilun sijaan. Kääpä osaa nyt Teletappien ja Maisan ystävien nimet (Maisa, Keke, Nipa, Tevvu ja Tattu). Käävän omia ystäviä ovat mm. Hivva perhekerhosta, Ommi, jonka synttäreillä oltiin perjantaina sekä Imoa, joka on puolestaan serkku. Kääpä osaa myös kieliä ja laulaa "Meisii, Meisii...".

Minikääpä sen kun olla möllöttää. Tai no, onhan se toki hymypoika ja naureskelee keltaiselle naamalle punaisella pohjalla. Ja syö. Ja nukkuu. Mutta kyllä se sentään kasvaa. Ihan jännittää, kun mennään neuvolaan kuun lopussa, että paljonkos se miniäinen on kasvanut. Ja siskollakin on neuvola. Niin ja äidillä myös. Äiti ainakin kasvaa, jos noista kekseistä mihinkään on.

Oi että, olin ystävän kanssa kahvilla! Ihan ihmeellistä puuhaa! Juteltiin kaikessa rauhassa muutama tunti ja hörpittiin samalla teetä ja laskiaispullaakin oli. Eikä kukaan kiivennyt kertaakaan syliin tai halunnut maitoa. Hämmentävää elämää.

No, olenhan sentään päässyt partioonkin muutamaan otteeseen. Ne lapset on kyllä ihan mahdottomia tai sitten minusta vain ei ole noihin hommiin. Onneksi urani opettajana kariutui aikoinaan. Ensi kerralla lasketaan mäkeä, saas nähdä, montako ruumista tulee.

Ai niin, olen nähnyt Poliittisia Unia. Siinä presidenttiehdokkaista oli maalattu muotokuvat. Tarjan taulu oli sellainen, kun se on, mutta Saulin taulu oli koko seinän kokoinen ja Saulia symboloi lämpimänpunainen sydän keskellä. Tapasin näyttelyssä ystäväni, joka oli Matti Vanhasen kaveri.

Miksi kerron unia? No, ensinnäkin, pienten lasten vanhemmille on iso juttu, että unia ylipäänsä näkee, sillä se kertoo siitä, että on edes kerran yön aikana onnistunut pääsemään niin syvään horrokseen, että unien näkeminen on mahdollista. Ja toisaalta, ehkäpä poliittinen kantani on tämän unen myötä muuttumassa. Jos on, en tosin tiedä, mihin suuntaan.

Minikääpä ähisee ja puhisee ja kohta saattaakin olla ruoka-aika. Raivostuttavaa, että kukun vielä tässä, vaikka tarjolla olisi ollut vähintäänkin kolmen tunnin yhtäjaksoinen uniputki. Mutta jos litkii teetä, capua ja cokaa pitkin iltaa, ei voi muuta odottaa.

Niin joo, ristiäiset buukattu ja 3/4 kummeista houkuteltu mukaan minikäävän kasvatukseen. Toivottavasti saamme vielä neljännenkin pyydykseen.

Bis bald!

Mitämitämitä,

miltei kuukauden tauko kääpälöinnissä! No, ei auta kuin selitellä:

-Koulu alkoi, partio alkoi
-Tentin 32 klassikkoa ja hieman teorioita päälle
-Tämä elämä nyt on vaan tällaista haahuilua
-Täällä lappaa vieraita (no ei vaiskaan, aika harvoin meillä kukaan käy, kun vertaa siihen, että jäpitetään täällä päivät läpeensä)

No mutta kumminkin. Jos olisin kirjoitellut, olisin maininnut mm. seuraavaa:

-Minikääpä hymyili!!! 6.2 oli tuo mahtava päivä
-Kääpä on kultainen: rakentaa Duploilla, hoitaa nukkeja, rakastaa minikääpää, juttelee kovasti, hyppää ja pyörii
-Kääpäsanastoa: peipää=leipää, Kikko=Mikko, pyppää=hyppää, kikka=hikka=likka ja kun kerron vielä, että piiloon=piiloon ja lisää=lisää, arvaatte logiikan. Eli kaksoiskonsonantti sanan keskellä lannistaa alkukirjaimen kaltaisekseen ja niin saattaa käydä, vaikka keskellä olisi vain yksöiskonsonantti.
-Sunnuntai oli yllätysten päivä. Ensimmäinen yllätys oli aamiainen ja lahjat vuoteeseen, sitten ("kohde liikkuu!") suihkusta tullessani oli pöytään katettu kakkukahvit ja vielä iltayllätykseksi oli varattu brieä ja kuivaa omenasiiderä. Kunpa aina olisi synttärit! Ja mikä mies!

Niin, ikänestorimme on siis 1 v. 7 kk ja tuo juniorikin täytti jo pyöreän kuukauden. Puhumattakaan äidistä, joka on tosiaan varsin iäkäs. On kyllä mennyt vauhdilla tämä minikäävän ensimmäinen kuukausi. Tänään oltiin neuvolassa ja saatiin mittojakin: 55 cm ja 4965 g eli viiden kilon jäpikkä, painoa oli tullut kilo kahdessa viikossa. Kuten varmaan äidillekin, sillä mätän keksejä ja salmiakkia päivät pääksytysten. Pitäisi ostaa vaaka ja aloittaa laihis. Mutta jotenkin se vaa'an osto aina jää ja painoa nyt ei kannata tarkkailla, jos ei voi kirjata lähtötilannetta, johon verrata. Joten mässäily jatkuu.

Hyvät ihmiset, jos tätä jorinaa nyt joku lukee, vältelkää Pirkka-capua! Sorruin sellaiseen karamelliversioon ja se on ihan kamalaa litkua. Pitäisi olla maidonvaahdotin, jotta siihen saisi edes jotain tolkkua.

Apua, huomenna on viimeinen leppoisa kahden aikuisen ja kahden lapsen päivä, sitten mies menee töihin. No, toisaalta ihan kiva nähdä, miten pärjätään kolmistaan, mutta kyllä hieman hirvittää. Onneksi perjantaina on sentään perhekerho, niin näen muitakin aikuisia edes sen 1,5 h. Se tässä kotiäitiydessä on kamalinta, että nykyiset kollegat tahi tiimitoverit eivät osaa puhua ja kakkaavat vaippaan. Tai siis osa porukasta toki puhuu, mutta vasta muutaman sanan kerrallaan. Muistaakseni meillä töissä nämä hommat sujuivat vähän jouhevammin, mutta voihan aika toki kullata muistot.

Kotiäitiyttä tosiaan takana miltei vuosi putkeen, jos siis elokuuta ei lasketa. Eli siis 9 kk täsmälleen. Ja vielä 4 kk edessä, mitä luultavimmin, ellei tuo mies nyt ole muuttunut työnrakastajaksi tässä viidessä viikossa. Mutta se selvinnee torstaina ja vaaraa tuskin on.

No mutta, eipä tänne Kääpälään kummempia tällä erää. Paitsi että meille on ilmestynyt uusi arvoesine: kääpä piirsi ja mies taitteli ja tuloksena on loistokas origamijoutsen.

Jos joskus tarjoat meille kupin teetä,

pakkaa se kuplamuoviin ja lähetä postitse! Mies hyppii kuplamuovin päällä ja kääpä nauraa kippurassa lattialla. Minikääpä on unilla. Se nukahtaa parhaiten syliin isin tai äidin pikkusormi suussa. Tai ainakin tänään temppu toimi jo kahdesti, saas nähdä, miten on huomenna.

Äiti pääsi eilen shoppailemaan. Koska aikaa oli vain syöttöjen väli, piti tunnissa hoitaa ulkoiluhousut, vauvakirja, paristot ja huonekalutöpsykät. Ja yritin tietenkin löytää jotain kivaa kääpäläisille. No, homma olisi muuten toiminutkin, ellei housujen sovittaminen olisi ollut niin rankkaa, että sen päälle tarvittiin hampurilaisateria. Ja jos ei kauppakeskus olisi niin valtava! Minulle riittäisi kirjakauppa ja muutama lelu- ja lastenvaatekauppa. Ja sitten sellainen puoti, jossa olisi jättiläiskokoisille äideille vaatebundleja tyyliin kolmet housut ja viisi paitaa, päällä kokona pituus ja paino. Sillä nythän paino on tiedossa, kun on neuvolassa rampattu. Tai siis painosta pois neljä kiloa vauvaa sun muut mahahärpäkkeet.

Sain siis ne uudet ulkoiluhousut ja kyllä oli juhlaa haahuilla käävän kanssa tuolla jäisillä kaduilla. Emme nähneet muita ihmisiä, tuuli kylmästi ja kääpä liukasteli. Mutta tulipas ulkoiltua.

Käävän uudet sanat ovat tietenkin vauva ja veikan etunimi. Niin, ja hirvi, se, jolla on pupusukat.

Meitä on neljä!

Niin siinä sitten vain kävi, että minikääpä päätti tulla itsekseen maailmaan eikä mitään käynnistelyjä tarvittu. 4.1 klo 9.40 syntyi pikkuisin kääpäläinen ja olikin sitten ihmeekseni poika, vaikka koko odotusajan puhui likoista. On kyllä varsin hurmaava nuorimies, näyttää isänsä tapaan myyrältä.

Kääpäkin sai olla sairaalassa, saatiin perhehuone. Kääpä oli uskomattoman reipas likka ja hurmasi kaikki. Pari päivää sitten nautittiin valmiista aterioista ja pyykkihuollosta, mutta oli se kyllä ihanaa päästä kotiinkin. Perjantaina tultiin ja hienosti on kaikki sujunut. Kääpä huolehtii minikäävästä: kun pikkuveikkaa vähän itketti vaipanvaihdossa, tuli isosisko lohduttamaan veikkaa heiluttelemalla helistintä.

Meillä on kolme periaatetta:
1. Pidetään käävät hengissä
2. Nukutaan molemmat riittävästi
3. Ulkoillaan kumpikin joka päivä

Ainakin tämä päivä sujui periaatteiden 1-3 mukaan, mutta saas nähdä, kuinka käy huomenna. Se hyvä puoli muuten on talvivauvasta, että kun sitä ei saa viedä kahteen viikkoon ulos, ei tule itsekään hötkyiltyä sen kummemmin. Yllättäen en kuolekaan, vaikka jää muutamat alehaalarit saamatta :)

Nyt heräsi minikääpä, sillä on ruokis, menen.

Voi hemmetti, täällä sitä taas kukutaan.

Eilen nukahdin 2.30 ja kääpä heräsi tuttuun tapaan kuudelta. Aika pieniksi jäävät nämä yöunet. Eilen sentään tuijottelin kaksnelosta (ekaa kertaa!), mutta tänään ei ole sitäkään hupia. No, onneksi on vielä joululahjakirjoja ja herkkuja jäljellä.

Meillä on kyllä suurkultakääpä. Se on niin uskomattoman reipas likka, neuvolareissuilla, ostoksilla ja kotona. Hommattiin sille viikonloppuna parkkitalo ja se on ihan ässä. Kääpää naurattaa, kun auto menee hissillä ylös jaa tulee ramppia pitkin alas. Jos käännetään huomio hetkeksi kirjallisuuden pariin, kääpää naurattaa myös, kun Maisa menee portaita. Kumma tyyppi.

Onpa miellyttävää kirjoittaa, kun minikääpä puskee pyllyssä. Mutta tätä se elämä nyt vaan on. Mutta onneksi enää max 1,5 viikkoa ja sitten minikääpäkin asustaa jo mahan tällä puolen. Huojentava ajatus!

Kirjoittelin tuossa muutama tunti sitten ystävälleni piitkän, pitkän meilin, mutta se vaan katosi. Taisin tuhertaa sitä liian kauan. Viimeksi ryssin samaisen homman pukkaamalla tällä mahallani tietokoneen sammuksiin (mieheni koneen, jossa oli joku kosketushäiriö). Lienee parasta olla meilailematta tuon kyseisen ystävän kanssa ja kirjoittaa kuulumiset tänne Kääpälään.

Sellaista käävän "top x"-listaa olen mietiskellyt, ja tässä vähän tietoa siitä, mitkä on kovia juttuja näinä aikoina.

-Fudis isin kanssa (heitot, potkut, pukkaus). Ei pelkää palloja toisin kuin äitinsä.
-Pulkkailu (tumput suorina sivuilla)
-Lääkärileikki: kuunnellaan keuhkoja ja sydäntä, ensin mahan puolelta ja sitten selkäpuolelta, katsotaan korvat. Lääkäri tunnustelee myös kaularauhaset.
-Minttu ja Maisa
-Nukkevauvat, joita aina itkettää ja sitten pitää halia. Joskus vauva saa myös maitoa tai vitamiineja tai viedään nukkumaan omaan pieneen sänkyyn. Mitä pienempi vauva, sen parempi. Ja mitä vähemmän vaatetta, sen parempi.
-Duplot ja se uusi parkkitalo

Eli tuollaista ohjelmaa on meillä päivisin. Ja sitten jutellaan: "Isi" "Kotiin!" "Kakku!" "Keke!" "Mennään!". Mutta ihan parasta on sellainen kääpäläiskieli, jota isi ja äiti ei vielä oikein ymmärrä. Se on sellaista kummallista pulputusta ja sitä juttua tulee erityisesti iltaisin, hieman ennen unilauluja.

No mutta sellaisia tällä erää. Minikääpä jumppaa siihen malliin, että ei tässä nukkua vielä voi, mutta ehkäpä kirja ja suklaa voisivat olla seuraava valinta.

Ja loppuun toki vielä: 41+0!