Nunnupäät

Käävällä on nunnu, ja nykyisin itse asiassa kolmekin. Nunnu on tyynyliina ja se antaa käävälle lohtua, ja kun ensimmäinen katosi kauppareissulla, otettiin varanunnu käyttöön. Nyt nunnuja on kertynyt tosiaan jo se kolme, ja kaikki ovat kerralla käytössä. Onneksi unille mentäessä riittää 1-3 nunnua, eli kaikkia ei tarvitse välttämättä pyydystää. Kääpä on kyllä tosi liikkis huolehtiessaan kolmesta nunnusta. Kömpii unisena huoneestaan ja raahaa kaikkia kolmea nunnua ja ehkä vielä jotain myyrää lisäksi. Niin, vaikka osaa kääpä toki laskea, ainakin siihen kolmeen: rakentaessaan junarataa kääpä totesi ensimmäisen ratapalkin kohdalla "Kaje (=käävän nimitys itsestään) rake.", sitten tuli "toinen" ja kolmannen kohdalla todettiin "lisää".

Tänään kääpä halusi leipää ja huikkasi isille: "anna leipää, iso!" Mutta sitten otsikon aiheeseen. Eli mikään ei ole niin hauskaa ja jännittävää, kun kulkea nunnu päässä. Koska nunnuja on nyt kolme, riittää niistä meille kaikille kävelijöille ja käävän riemastus oli suuri, kun isi ja äiti ilmaantuivat nurkan takaa nunnupäinä. Siinä sitä sitten hiippailtiin koko porukka tyynyliinat päässä ja kääpä nautti. Ja miksei mekin, mutta sitä ei myönnetä.

Kääpä nautti myös hurjasta mäenlaskusta. Vietettiin kavereiden tupla 29-vuotissynttäreitä Ulliksella ja kääpä nauroi pulkassaan ala- ja ylämäet. Myös "nakki" ja "maito" maistuivat. Mäkisession jälkeen käytiin Mäkkärissä. Kääpä nukkui, minikääpä söi ja sitten mentiinkin shoppailemaan, koko perhe tietysti toppatamineissa. Mies sai jotain leffoja (telkkarisarja?, ei kuitenkaan Lost) ja käävälle löytyi ihana ruskeavalkoinen pallopaita.

Minikääpä nukkuu, ihme kyllä. On valvonut pari vuorokautta putkeen, tai huutanut ja torkahtanut, huutanut ja torkahtanut. Tai siis ei niinkään torkahtanut, vaan lopulta saanut unen tolkuttoman rattaiden vispauksen tuloksena. Koska vispausta tarvittiin lopulta myös keskellä yötä, päätimme luopua siitä ja nukuttaa minikäävän omaan sänkyyn. Nyt se alkaa vihdoin ymmärtää, mistä on kyse, ja pari kertaa on nukahtanut jo muutamaan paijailuun, siis ilman huutoa. Nyt miniäinen nukkuu kapalossaan puoliksi naamallaan - taika-asento, johon nukahti ennätysnopeasti.

Mutta nyt ei ajatus kulje pätkän vertaa ja nämäkin rivit olisi pitänyt olla aiheesta "Konstruktivismi luonnontieteissä", joten lopetan suosiolla. En toki siirry tuohon konstruktivismiin vaan jatkan palstailulla.