Olin jo eilen toiveikas minikäävän syntymän suhteen, niin säännöllisesti supisteli muutaman tunnin. Mutta ei, sainkin hirveän hedarin ja päivä mateli Maisan parissa. No, nyt on kääpä menossa unille ja pian päästään kivoihin hommiin: haetaan koristeet kellarista, pannaan kynttelikkö ikkunalle ja nostetaan kuusi sisään. Tervetuloa, joulu! Mies on myrtsinä, sillä on luvassa paketointia, jota se vihaa.
Huomenna sitten vaan ollaan ja syödään. Melkein kaikki on ostettu valmiina, kinkku ulkoistettu isälle ja laatikot mummolle. Aion mässäillä koko päivän: pipareita ja Auraa, sienisalaattia, kotijuustoa, konvehteja, siis kaikkia joulun herkkuja. Paitsi graavilohta en kyllä taida hirveästi uskaltaa ottaa, kun on kerran tämä minikääpä vielä mahassa.
Kääpä on ollut taas tänään todella kultainen: äiti pötköttää sohvalla ja kääpä häärää. Lueskelee kirjoja, kömpii toukkatunnelista, menee piiloon nunnun taakse (Pöö!), rakentelee Duploilla. Ja sitten tuijottaa niitä Maisoja. Maisojen lisäksi tällaisena hedaripäivänä otettiin astetta vahemmatkin konstit käyttöön ja mutusteltiin pipareita ihan kiitettävästi.
Voin taas muuten huoletta syödä niitä pipareita. Edellisellä neuvolakerralla olin lihonut kilon viikossa ja nyt sitten olin mukamas laihtunut neljässä päivässä kaksi kiloa... Niin ne vaa'at falskaa. Ei siis paineita mässäilyjen suhteen.
Meillä onkin ollut tässä nyt muutama oikein kunnon reissupäivä: keskiviikkona oltiin kymmenen tuntia putkeen reissun päällä ja eilenkin vielä. Käytiin keskiviikkona joulumahatapaamisessa, työpaikalla lahjoja noutamassa ja sitten vielä kevyttä shoppailua akselilla Forum-Stokka-Sello. Aika haipakkaa siis. Ryysiksestä huolimatta olin aistivinani ilmassa joulumieltä. Mm. eräs vanha mies nosti rattaat korokkeen yli ja kehui vielä ilmakumipyöriämme!
Eipä tänne kummempia, pian on aatto ja LA:kin häämöttää, rv 39+3!
Friday, December 23, 2005
Thursday, December 15, 2005
Kyllä se ymmärtää!
Kaikki aina kyselevät, että tajuaakohan kääpä vauvan tulon. Ennen itsekin epäröin, mutta nyt olen varma: kyllä ymmärtää! Meillä on nimittäin otettu esille kaikkea vauvan tavaraa ja selitetty, että vauva nukkuu pinnasängyssä ja vauva nukkuu kopassa. Voi sitä riemua, kun pinniksessä olikin Vauva-lehti ja sen kannessa tietysti vauva. Vauva olikin jo siellä!
Ai ei vakuuta vai? No, nunnu-argumentti viimeistään sulattaa kovasydämisimmänkin skeptikon. Nunnu on siis rakas unirätti, ja aina välillä kääpä antaa isin, äidin tai nuken nuuskuttaa nunnua ja tulee laittamaan sen korvalle. Eilen sitten oli luettu taas tosi paljon "äidin masussa on vauva" -kirjallisuutta. Illalla ihmeteltiin äidin mahaa ja selitettiin (jälleen kerran), että siellä on vauva, vauvan masu, pää ja jalat. Kääpä kysyi, että onko korvatkin. On korvat myös, ihan niinkuin isillä, äidillä ja käävälläkin. No, kääpäpä hakikin sitten nunnunsa ja laittoi sen masun päälle! Masuvauvakin sai nuuskuttaa nunnua :)
Eilen oli myös neuvolapäivä! Kaikilla mahakkailla pitäisi olla rattaat matkassaan. Niihin nojaten taivallettiin sitten bussipysäkille ja takaisin. Kaikki oli ok, paitsi että painoa oli tullut kilo viikossa (ne piparit?) ja hemppa laskenut reippaasti. Kerroin miehelle, että hemppa oli tippunut, oli 107, johon mies tokaisi, että hyvä! Jatkoi sitten mietteliäänä, että pitikö sen siis olla korkea vai matala...
Tein myös pieniä puuhasteluja: kokosin uuden kirjahyllyn, siirsin viitisen metriä kirjoja ja puoli kuutiota lehtiä hyllystä toiseen, panin nojatuoliin uuden päällisen ja siirsin sen kääpäin huoneesta olkkariin, siirsin sohvan paikkaa ja tyhjensin vitriinikaapin. Lopuksi mies vielä siirsi kaapin huoneen toiseen laitaan ja vaikutti tyytymättömältä. No, puuhastelin siinä sitten tavaroita siirrellen ja hyllyjä fiksaillen (tiedättehän, miten näppärää on siirrellä Lundian hyllyjä, kun jokainen hylly on lastattu kirjoilla) ja sain kaipaamani palkinnon: uninen mies kömpi kuudelta olkkariin ja totesi, että siitähän tuli hieno! Vielä on hommia tällekin päivälle, mutta aika pitkälle sain projektin vietyä yhdessä illassa. Tuli vaan sellanen inspis.
Tällä viikolla olikin muuten sitten vika hoito+koulukeikka mahakkaana. Ihan huippua, keväällä vasta jatketaan. Täytyy sitten katsoa, miten menetellä minikäävän kanssa. En tiedä oikein vieläkään laitokseni vauvamyönteisyydestä, mutta aika nollilla lienee. Käävälle on sentään parkki varattuna heti helmikuusta.
Ja sitten vielä viikon dramaattisin (copypastaus odotuspalstalta):
Arvatkaas muuten mitä hurjaa meille eilen kävi! Oltiin turvavöissä takapenkillä tytön kanssa, tai tyttö siis istuimessa ja siskoni pistäytyi huoltsikalla. Yhtäkkiä viereen parkkeerattu paku sytty palamaan! Kauheella kiireellä sitten avattiin vyöt ja syöksyttiin ulos savun seasta. Juostiin vaan vauvan kanssa kauemmas ja jotkut miehet oli sitten siirtänyt autoa vähän pidemmälle ja poliisit sitten vielä lisää. Ja tämä tapahtui vieläpä bensiksellä, onneksi ei koko pysti palanut! No, kun palo oli sammutettu, jatkettiin tyynen rauhallisina shoppailureissua, sain Lundialta lisähyllyä ja Tilkulle haettiin kaukalo. Sorruin myös sitteriin, meillä kun ei sellaista ennen ollut. Nyt yhdeksänkiloinen isosisko katsoo siinä Teletappejaan :)
Mutta sellaisia siis tänne kääpälään. Ja loppuun tietty rv:t, 38+3!
Ai ei vakuuta vai? No, nunnu-argumentti viimeistään sulattaa kovasydämisimmänkin skeptikon. Nunnu on siis rakas unirätti, ja aina välillä kääpä antaa isin, äidin tai nuken nuuskuttaa nunnua ja tulee laittamaan sen korvalle. Eilen sitten oli luettu taas tosi paljon "äidin masussa on vauva" -kirjallisuutta. Illalla ihmeteltiin äidin mahaa ja selitettiin (jälleen kerran), että siellä on vauva, vauvan masu, pää ja jalat. Kääpä kysyi, että onko korvatkin. On korvat myös, ihan niinkuin isillä, äidillä ja käävälläkin. No, kääpäpä hakikin sitten nunnunsa ja laittoi sen masun päälle! Masuvauvakin sai nuuskuttaa nunnua :)
Eilen oli myös neuvolapäivä! Kaikilla mahakkailla pitäisi olla rattaat matkassaan. Niihin nojaten taivallettiin sitten bussipysäkille ja takaisin. Kaikki oli ok, paitsi että painoa oli tullut kilo viikossa (ne piparit?) ja hemppa laskenut reippaasti. Kerroin miehelle, että hemppa oli tippunut, oli 107, johon mies tokaisi, että hyvä! Jatkoi sitten mietteliäänä, että pitikö sen siis olla korkea vai matala...
Tein myös pieniä puuhasteluja: kokosin uuden kirjahyllyn, siirsin viitisen metriä kirjoja ja puoli kuutiota lehtiä hyllystä toiseen, panin nojatuoliin uuden päällisen ja siirsin sen kääpäin huoneesta olkkariin, siirsin sohvan paikkaa ja tyhjensin vitriinikaapin. Lopuksi mies vielä siirsi kaapin huoneen toiseen laitaan ja vaikutti tyytymättömältä. No, puuhastelin siinä sitten tavaroita siirrellen ja hyllyjä fiksaillen (tiedättehän, miten näppärää on siirrellä Lundian hyllyjä, kun jokainen hylly on lastattu kirjoilla) ja sain kaipaamani palkinnon: uninen mies kömpi kuudelta olkkariin ja totesi, että siitähän tuli hieno! Vielä on hommia tällekin päivälle, mutta aika pitkälle sain projektin vietyä yhdessä illassa. Tuli vaan sellanen inspis.
Tällä viikolla olikin muuten sitten vika hoito+koulukeikka mahakkaana. Ihan huippua, keväällä vasta jatketaan. Täytyy sitten katsoa, miten menetellä minikäävän kanssa. En tiedä oikein vieläkään laitokseni vauvamyönteisyydestä, mutta aika nollilla lienee. Käävälle on sentään parkki varattuna heti helmikuusta.
Ja sitten vielä viikon dramaattisin (copypastaus odotuspalstalta):
Arvatkaas muuten mitä hurjaa meille eilen kävi! Oltiin turvavöissä takapenkillä tytön kanssa, tai tyttö siis istuimessa ja siskoni pistäytyi huoltsikalla. Yhtäkkiä viereen parkkeerattu paku sytty palamaan! Kauheella kiireellä sitten avattiin vyöt ja syöksyttiin ulos savun seasta. Juostiin vaan vauvan kanssa kauemmas ja jotkut miehet oli sitten siirtänyt autoa vähän pidemmälle ja poliisit sitten vielä lisää. Ja tämä tapahtui vieläpä bensiksellä, onneksi ei koko pysti palanut! No, kun palo oli sammutettu, jatkettiin tyynen rauhallisina shoppailureissua, sain Lundialta lisähyllyä ja Tilkulle haettiin kaukalo. Sorruin myös sitteriin, meillä kun ei sellaista ennen ollut. Nyt yhdeksänkiloinen isosisko katsoo siinä Teletappejaan :)
Mutta sellaisia siis tänne kääpälään. Ja loppuun tietty rv:t, 38+3!
Sunday, December 11, 2005
Huomenta!
Maisaa ja Muumeja, mitenkäs muuten se aamu alkaisi. Nyt vongutaan Teletappeja, käyn vaihtamassa. Päädyttiinkiin lopulta elokuvaan "Maisa maatilalla".
Mitäs muuta meidän elämään kuuluu? No, takana on ainakin leppoisa viikonloppu, joka tosin alkoi varsin vauhdikkaasti seitsemän tunnin shoppailusessiolla. Kääpä nukkui rattaissa kolmen tunnin unet (ihmeiden ihme!) ja sitten jatkettiin vielä nelisen tuntia, tosin syötiin pariinkin otteeseen. Perjantai oli myös perhekerhopäivä ja nyt ollaan sitten joululomalaisia sen suhteen. Lauantaina päästiin saunaan, kääpä kylpisi aina tuntikaupalla. Katsottiin myös leffoja, uusi Batman ja Kissojen valtakunta, jälkimmäinen tosin jatkuu vielä.
Nyt alkaa sitten pikkujouluputki olla puolessa välissä. Glögillä on käyty, itsenäisyyspäivää vietetty ja firman pikkujoulutkin hoidettiin kunnialla miehen huojahdellessa kuumeisena vieressä. Leffana oli FC Venus, suosittelen! Vielä olisi tarkoitus suorittaa kuoron joululaulajaiset ja ystävän puurojuhlat ja sitten sopisikin jo vauvan syntyä.
Ei vaiskaan, oon ihan hermona ja ottaisin minikäävän tänne meille vaikka heti. Ja käynnistyspäivä on vasta 12.1! En nimittäin usko, että nämä meidän käävät ymmärtävät itsekseen mahasta poistua, möhisivät siellä koko ikänsä ellei häädettäisi. Samanlaisia möhijöitä ovat kuin äitinsä, sanoo mies.
Vielä olisi yksi koulupäivä jäljellä, tai kaksikin, mutta valitsen vain toisen. Ihan mukavaa rupatella välillä muustakin kuin mahasta ja käävistä, vaikka on niilläkin kielipeleillä puolensa.
"Hyvä tavaton, kissa on saanut poikasia!"
Tänään mennään ostamaan siskon kanssa Lundiaa. Meinaan pistää sohvan taakse sellaisen tason, niin on vähän laskutilaa. Ja tason alle voi sitten kätkeä jotain roinaa, kaivataan taas ainakin metri hyllytilaa kirjoille. Yritetään lainailla kirjoja aina tilaisuuden tullen ystäville, nytkin on siis se metri lainassa, mutta jonain päivänä ne palaavat taas kotiin. Ja joululahjatoiveena on tietysti lisää kirjoja.
Tiedän kyllä, että kirjastojakin on, tuossa ihan kulmilla vielä, mutta minulla on hyvä syy. Meillä oli nimittäin lapsuudenkodin kirjahyllyssä Vanhus ja meri, Kärpästen herra sekä muutama muu pakollinen oppikoululaisen perusteos ja silloin päätin, että sitten kun olen iso, meillä on tosi paljon kirjoja. Ja nyt sitten tuskaillaan hyllytilan kanssa.
Äh, kääpä sörkki DVD:tä, jouduin lopettamaan shown, joten leppoisa kirjoitteluhetki alkaa olla ohitse. Tuonne se vaelsi nunnun kanssa, tietää, ettei olisi saanut koskea. Minä menen suihkuun, jospa päästäisiin tänään vaikka vähän tuonne uloskin vaeltelemaan.
Mitäs muuta meidän elämään kuuluu? No, takana on ainakin leppoisa viikonloppu, joka tosin alkoi varsin vauhdikkaasti seitsemän tunnin shoppailusessiolla. Kääpä nukkui rattaissa kolmen tunnin unet (ihmeiden ihme!) ja sitten jatkettiin vielä nelisen tuntia, tosin syötiin pariinkin otteeseen. Perjantai oli myös perhekerhopäivä ja nyt ollaan sitten joululomalaisia sen suhteen. Lauantaina päästiin saunaan, kääpä kylpisi aina tuntikaupalla. Katsottiin myös leffoja, uusi Batman ja Kissojen valtakunta, jälkimmäinen tosin jatkuu vielä.
Nyt alkaa sitten pikkujouluputki olla puolessa välissä. Glögillä on käyty, itsenäisyyspäivää vietetty ja firman pikkujoulutkin hoidettiin kunnialla miehen huojahdellessa kuumeisena vieressä. Leffana oli FC Venus, suosittelen! Vielä olisi tarkoitus suorittaa kuoron joululaulajaiset ja ystävän puurojuhlat ja sitten sopisikin jo vauvan syntyä.
Ei vaiskaan, oon ihan hermona ja ottaisin minikäävän tänne meille vaikka heti. Ja käynnistyspäivä on vasta 12.1! En nimittäin usko, että nämä meidän käävät ymmärtävät itsekseen mahasta poistua, möhisivät siellä koko ikänsä ellei häädettäisi. Samanlaisia möhijöitä ovat kuin äitinsä, sanoo mies.
Vielä olisi yksi koulupäivä jäljellä, tai kaksikin, mutta valitsen vain toisen. Ihan mukavaa rupatella välillä muustakin kuin mahasta ja käävistä, vaikka on niilläkin kielipeleillä puolensa.
"Hyvä tavaton, kissa on saanut poikasia!"
Tänään mennään ostamaan siskon kanssa Lundiaa. Meinaan pistää sohvan taakse sellaisen tason, niin on vähän laskutilaa. Ja tason alle voi sitten kätkeä jotain roinaa, kaivataan taas ainakin metri hyllytilaa kirjoille. Yritetään lainailla kirjoja aina tilaisuuden tullen ystäville, nytkin on siis se metri lainassa, mutta jonain päivänä ne palaavat taas kotiin. Ja joululahjatoiveena on tietysti lisää kirjoja.
Tiedän kyllä, että kirjastojakin on, tuossa ihan kulmilla vielä, mutta minulla on hyvä syy. Meillä oli nimittäin lapsuudenkodin kirjahyllyssä Vanhus ja meri, Kärpästen herra sekä muutama muu pakollinen oppikoululaisen perusteos ja silloin päätin, että sitten kun olen iso, meillä on tosi paljon kirjoja. Ja nyt sitten tuskaillaan hyllytilan kanssa.
Äh, kääpä sörkki DVD:tä, jouduin lopettamaan shown, joten leppoisa kirjoitteluhetki alkaa olla ohitse. Tuonne se vaelsi nunnun kanssa, tietää, ettei olisi saanut koskea. Minä menen suihkuun, jospa päästäisiin tänään vaikka vähän tuonne uloskin vaeltelemaan.
Subscribe to:
Posts (Atom)