Olen ollut viime päivinä vähän haikeissa tunnelmissa. Saimme tänne etelään talven hetkeksi. Kaikki lapset pääsivät pulkkamäkeen ja tytöt olivat siellä joka päivä tuntitolkulla. Kun lumi oli satanut, Kanerva ja Kaapo kävivät ostamassa kaupasta piparkakkutaikinaa, leipoivat pipareita ja keittivät glögiä termariin. Sitten ne pakkasivat ne evääksi ja lähtivät pulkkavaljakkossa retkelle talviseen metsään. Taimi ja Touko kelpasivat matkaan, mutta Oiva jäi meille kotimieheksi.
Seuraavana viikonloppuna pääsimme laskettelemaan Peurikselle. Kanerva oli futisleirillä Eerikkilässä, mutta me muut kävimme rinteessä. Kaapo laski laudalla ja alkuhaasteiden jälkeen homma lähti sujumaan. Emppukin ilmestyi kaveriksi rinteeseen. Touko sai Kaapon viime vuotiset sukset ja sahasi omaa rinnettään tuttuun tapaan. Minä laskin ensin laudalla ja lopuksi Taimin kanssa suksilla. Koska lastenrinne oli vielä suljettu, piti kokeilla teleskooppihissiä. Ja niin se homma lähti sitten sujumaan Taimillakin. Aluksi oli vähän haasteita saada lapsi hissiin, mutta aina se lopulta huipulle saatiin. Rinteen alkuosan me laskimme käsi kädessä ja loppuosan se auraili itse. Lopuksi Taimi laski vielä Miehen kanssa ja lasku laskulta parani.
Olin niin haaveillut, että olisimme päässeet vielä maanantaina uudestaan, mutta ei siitä sitten mitään tullut, olin niin puhki töistä tullessani. Mutta uusia lumia odotellessa, ihanaa, että saatiin hiihtokausi käyntiin jo marraskuussa!
Nyt lumet ovat kokonaan sulaneet, ja ruoho taas vihertää.
Olemme ottaneet loppuvuodeksi lastenhoitajan, kuusi kertaa ja viisi tuntia kerrallaan. Olemme saaneet hoidettua paljon rästihommia, nyt on mm. ylijäämäkaappi roudattu Kierrätyskeskukseen. Mutta olemme myös rentoutuneet. Ensimmäisellä kerralla suuntasimme Nuuksioon. Ulkoilimme ensin ja kävimme katsomassa, kun Swinghilliä lumetettiin. Sitten söimme älyttömän hyvän aterian ja kiersimme vielä Haltian. Vaihtuvassa näyttelyssä oli esillä naiskuvaajien luontokuvia ja näimme myös vuoden luontokuvat. Perusnäyttelyyn oli tullut kokeiltavaksi selostus, ja se oli tosi hyvä.
Toisella kerralla olimme Ompussa. Hoidimme kauppa-asioita, haimme mm. Kanervalle pelipaidan, kävimme kirjastossa ja söimme herkulliset enchilladat uudessa meksikolaisessa. Hengailimme kirjastossa - sain taas pinon gradukirjoja - ja sain shoppailtua ison kassillisen vaatteita itselleni. Pääsinkin sitten Työeläkepäiville ihan uudessa asukokonaisuudessa, jee. Ensi viikolla on vielä projektin päättäjäiset ja nyt on sitten sinnekin vaatetta.
Kun tulimme kotiin, lapset vaikuttuvat jotenkin ihan huippuihanilta. Pelasimme lautapelejä: Toukon kanssa Halliklackia, Taimin kanssa Oppi ja Ilo matikka peliä ja Lentokenttäpeliä. Lentokenttäpeli on mun suosikki. Tontut toi sen lapsille vuosi tai kaksi sitten. Siinä pitää kuskata matkustajia joko kaupunkilomalle, rannalle, laskettelemaan tai metsään. Kaikki kävis mulle.
Kolmannen vapaahetken aloitimme taas asioita hoidellen. Kävimme syömässä Funky Burgerissa ja menimme sitten kahville ja keilaamaan. Keilaaminen on vaan niin siistiä!
Illalla perustimme kotiin kuntosalin. Kalle ja Kanerva veivät ensin Toukon Temppikseen synttäreille ja niiden oli tarkoitus mennä siitä sitten salille. Kuuden jälkeen lauantaina ei päässyt enää mihinkään, ne olivat käyneet Becomessa, Fressissä, uimahallilla, Crossfit8000:ssa ja Kivenlahteen avatulla uudella salilla. No, onneksi saimme tehtyä ihan kunnon lihaskuntotreenit täällä kotonakin. Lapset koristelivat pipareita ja katsoimme taas Possen.
Kun lapset oli laitettu nukkumaan, alkoi meidän leffailta. Katsoimme maailman surullisimman, mutta ihan huippuhyvän piirretyn Tulikärpästen hauta. Itkin leffan melkein alusta loppuun. Noiden leffojen lapsikuvaus on niin loistavaa ja leffan toinen päähenkilö, pieni tyttö, oli kuin meidän Taimi, että leffa ei voinut olla koskettamatta ja syvältä. Mutta tuollaisia leffoja on vaan pakko tehdä, jotta sotien järjettömyys tulee ilmi.
Ja sitten se haikeus. Liittyi tuohon lumien sulamiseen, leffa oli tosi surullinen mutta haikeutta tuo myös lasten kasvu. Ne ovat jotenkin niin pieniä ja hauraita, ja uskomattoman luottavaisia, mutta kuitenkin niin vahvoja ja rohkeita. Jokainen lapsi. Ja niin vaan ne kasvavat, kurkottavat yksi kerrallaan kohti aikuisuutta. Ja meidän homma on saattaa ne matkaan ja vilkuttaa ovelta.
Mutta on sinne sentään matkaa. Matkaa on.
Saturday, November 19, 2016
Wednesday, November 02, 2016
Arvojärjestys
Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet aika kamalia. Koko ajan on ollut kamala kiire ja tuntuu, etten ole ollut läsnä enkä ole ehtinyt kuunnella, en töissä enkä kotona. Nyt vasta tajusin, että syynä on se, että arvojärjestykseni on ollut taas rempallaan. Niin käy helposti - työ valtaa yhä enemmän tilaa elämästäni ja tulee lopulta uniin asti. Ja vähän vapaa-aikamme ryöväävät lasten harrastukset: kuskaukset, kannustukset, varustehankinnat ja tasoryhmämurheet.
Toisaalta syksyyn on mahtunut paljon iloa: omia ja lasten onnistumisia.
Se oikea arvojärjestys on tällainen. Opimme tämän avioliittoleireiltä, joilla kävimme vuosina 2007, 2008, 2009 ja 2010.
1. Jumala
Itse uskon kristittyjen Jumalaan, mutta korkeampi voima voi olla mikä tahansa, kunhan se ei ole Minä. Liika minäkeskeisyys johtaa itselläni vääriin valintoihin, omien rajojen ylittämiseen ja ylisuorittamiseen. Kun pitää suhteellisuudentajun mukana, ymmärtää, ettei yksi ihminen tällä planeetalla kovin suurta muutosta saa aikaan, mutta parhaansa pitää toki tehdä.
2. Minä
Oma hyvinvointi ja jaksaminen tulee heti seuraavaksi. Miten minä voin? Mitä minä haluan? Miltä minusta tuntuu tänään? Unohdan helposti itseni kaiken kiireen keskellä.
3. Puoliso
Olen supersuorittaja, supertehokas ja aikaansaapa. Niin tehokas, että helposti teen itse enkä kysele muiden mielipiteitä. Laadin listoja ja suoritan elämääni.
Onneksi puolisoni on erilainen. Parhaimmillaan hän pysäyttää minut hetkeksi, jolloin ehdin kyseenalaistaa aikeeni, tai huonoimmillaan murjottaa ja pakenee pelimaailmaansa, jos viikossamme on liikaa tapahtumia.
4. Lapset
Ne kalleimmat aarteemme tulevat vasta sijalla neljä. Onnelliset lapset kasvavat perheessä, jossa vanhemmilla on aikaa myös itselleen ja parisuhteelleen. Sitten on, mistä antaa lapsillekin. Olen iloinen siitä, että minulla on lasten kanssa niin paljon yhteisiä harrastusjuttuja. Kaikkien kanssa luemme. Kaapon, Toukon ja Taimin kanssa käymme lätkässä, Kanervaa kannustan fudismatseissa. Taimin kanssa käymme tiistaisin uimakoulussa ja Toukon kanssa keskiviikkoisin partiossa. Oivan kanssa sylitellään, hassutellaan ja leikitään junaradalla ja autoilla. Eniten lapset kaipaavat läsnäoloa ja kuulluksi tulemista ja siinä olen huono, mutta yritän kyllä.
5. Työ
Työ on itselleni tosi tärkeä juttu. Haluan oppia uutta, haluan edetä uralla, haluan arvostusta ja valtaakin. Päivitin juuri Linkedinin ja tajusin, että olen tehnyt töitä nyt 18 vuotta. Se on jo aika pitkä aika, mutta edessä on vielä ainakin 25 vuotta työelämää, jos vain elän sinne asti. Mitä haluan työelämältä? Miten paljon olen valmis panostamaan? Tiedän vahvuuteni: hahmotan hyvin suuria kokoaisuuksia ja minun on helppo pilkkoa ne osiin yksittäisiksi tehtäviksi tiimeille ja ihmisille. Olen myös hyvä puhumaan ja kirjoittamaan. IT-ala on tarjonnut minulle ihan sopivia hommia näille ominaisuuksille, mutta mitenkäs seuraavat 25 vuotta? Olen miettinyt papin ammattia, mutta sen kaavamaisuus hirvittää. Konsultin roolissa työnkuva vaihtelee vuodesta toiseen ja siitä pidän.
6. Omat harrastukset
Minulla on nyt neljä harrastusta: uskonnonfilosofia, uinti, partio ja lumilautailu. Ja tietenkin se lukeminen. Tänä syksynä uskonnonfilosofia, eli se gradun kirjoittaminen, on vaatinut ihan liikaan, ja samoin partio. Lisäksi tein yhden kirjatentin.
7. Lasten harrastukset
Lapsia on paljon, joten harrastuksiakin on paljon. Nyt minusta tuntuu, että tämä osio on ihan balanssissa. Taimilla on uinti ja lätkä, Toukolla partio ja lätkä ja iltiksessä uinti ja kokkis, Kaapolla partio, temppis ja lätkä ja Kanervalla fudis ja temppis.
Toisaalta syksyyn on mahtunut paljon iloa: omia ja lasten onnistumisia.
Se oikea arvojärjestys on tällainen. Opimme tämän avioliittoleireiltä, joilla kävimme vuosina 2007, 2008, 2009 ja 2010.
1. Jumala
Itse uskon kristittyjen Jumalaan, mutta korkeampi voima voi olla mikä tahansa, kunhan se ei ole Minä. Liika minäkeskeisyys johtaa itselläni vääriin valintoihin, omien rajojen ylittämiseen ja ylisuorittamiseen. Kun pitää suhteellisuudentajun mukana, ymmärtää, ettei yksi ihminen tällä planeetalla kovin suurta muutosta saa aikaan, mutta parhaansa pitää toki tehdä.
2. Minä
Oma hyvinvointi ja jaksaminen tulee heti seuraavaksi. Miten minä voin? Mitä minä haluan? Miltä minusta tuntuu tänään? Unohdan helposti itseni kaiken kiireen keskellä.
3. Puoliso
Olen supersuorittaja, supertehokas ja aikaansaapa. Niin tehokas, että helposti teen itse enkä kysele muiden mielipiteitä. Laadin listoja ja suoritan elämääni.
Onneksi puolisoni on erilainen. Parhaimmillaan hän pysäyttää minut hetkeksi, jolloin ehdin kyseenalaistaa aikeeni, tai huonoimmillaan murjottaa ja pakenee pelimaailmaansa, jos viikossamme on liikaa tapahtumia.
4. Lapset
Ne kalleimmat aarteemme tulevat vasta sijalla neljä. Onnelliset lapset kasvavat perheessä, jossa vanhemmilla on aikaa myös itselleen ja parisuhteelleen. Sitten on, mistä antaa lapsillekin. Olen iloinen siitä, että minulla on lasten kanssa niin paljon yhteisiä harrastusjuttuja. Kaikkien kanssa luemme. Kaapon, Toukon ja Taimin kanssa käymme lätkässä, Kanervaa kannustan fudismatseissa. Taimin kanssa käymme tiistaisin uimakoulussa ja Toukon kanssa keskiviikkoisin partiossa. Oivan kanssa sylitellään, hassutellaan ja leikitään junaradalla ja autoilla. Eniten lapset kaipaavat läsnäoloa ja kuulluksi tulemista ja siinä olen huono, mutta yritän kyllä.
5. Työ
Työ on itselleni tosi tärkeä juttu. Haluan oppia uutta, haluan edetä uralla, haluan arvostusta ja valtaakin. Päivitin juuri Linkedinin ja tajusin, että olen tehnyt töitä nyt 18 vuotta. Se on jo aika pitkä aika, mutta edessä on vielä ainakin 25 vuotta työelämää, jos vain elän sinne asti. Mitä haluan työelämältä? Miten paljon olen valmis panostamaan? Tiedän vahvuuteni: hahmotan hyvin suuria kokoaisuuksia ja minun on helppo pilkkoa ne osiin yksittäisiksi tehtäviksi tiimeille ja ihmisille. Olen myös hyvä puhumaan ja kirjoittamaan. IT-ala on tarjonnut minulle ihan sopivia hommia näille ominaisuuksille, mutta mitenkäs seuraavat 25 vuotta? Olen miettinyt papin ammattia, mutta sen kaavamaisuus hirvittää. Konsultin roolissa työnkuva vaihtelee vuodesta toiseen ja siitä pidän.
6. Omat harrastukset
Minulla on nyt neljä harrastusta: uskonnonfilosofia, uinti, partio ja lumilautailu. Ja tietenkin se lukeminen. Tänä syksynä uskonnonfilosofia, eli se gradun kirjoittaminen, on vaatinut ihan liikaan, ja samoin partio. Lisäksi tein yhden kirjatentin.
7. Lasten harrastukset
Lapsia on paljon, joten harrastuksiakin on paljon. Nyt minusta tuntuu, että tämä osio on ihan balanssissa. Taimilla on uinti ja lätkä, Toukolla partio ja lätkä ja iltiksessä uinti ja kokkis, Kaapolla partio, temppis ja lätkä ja Kanervalla fudis ja temppis.
Subscribe to:
Posts (Atom)