Karkkipäivä

Pitkästä aikaa oli sellainen viikonloppu, että kalenterissa oli paljon tyhjää. Minä ja Kääpä ollaan pienessä flunssassa ja Mies isommassa, mutta se ei meitä lannistanut.

Ajettiin ensin Laaksolahteen peräkärryn kanssa ja napattiin puutarhapöytä ja penkin mukaamme. Luvattiin hakea ne, kun lumet on sulaneet, ja nythän ne on.

Pihassa nähtiin Muukkosen pojat ja Käävän entinen ihastus Ville. Pihan liukumäki ja laiva oli maalattu ja törmättiin muutamaan entiseen naapuriin. Kiva oli nähdä, muttei kyllä ollut ikävä takaisin. Tuntuu, että se Laaksolahden aika oli sellainen välivaihe elämässä, vaikka syntyihän meille siellä Taimi, Touko kasvoi vauvasta taaperoksi, Kääpä aloitti koulun ja Minikääpä eskarin. Mutta kiva on asua elämää eteenpäin nyt Tillinmäessä.

Kävimme Käävän kanssa ruokakaupassa Karakalliossa ja ostimme kreikkalaisia piirakoita mukavalta tädiltä, jolla oli neljä tyttöä ja yksi poika. Namipäivänamit haimme Pakilasta ja ajoimme kotiin.

Mies kuskasi pöydän metsään ja minä tyhjensin kauppakassit. Jatkoimme matkaa Pakilaan ja jätimme sinne peräkärryn.

Kävimme Maunulassa Mummon ja Mummin haudoilla, veimme molemmille omat kanervat. Ajoimme sieltä Pitsa-Taxiin päivälliselle ja piipahdimme sen jälkeen Pirjo-tädillä. Pirjo ilahtui kovasti, sillä se ei pääse oikein minnekään liikkeelle keuhkoahtaumataudin vuoksi. Sen lisäksi sen muisti reistailee ja sitä ihmetyttää sen asunto, johon se on joutunut muuttamaan. Poika on kirjoittanut jääkaapin oveen: "olet asunut tässä asunnossa 30 vuotta", mutta vaikeahan sitä on uskoa.

Vierailu oli kaikinpuolin mukava. Kukin kääpä piirsi Pirjolle kuvan: Minikääpä Pirjon, Kääpä minut ja Pirjon, Toukolainen tosi hienon piirustuksen, jossa oli autotie, autoja, teltta telttailijoineen, kukkia ja perhosia. Taimi piirsi pikkuruisia täpliä.

Hengasimme hetken vanhalla pihallani. Taloyhtiössä ei taida asua enää montaakaan lasta. 50-60-luvuilla se oli täynnä lapsia, minun aikanani 70-luvulla meitä oli muutamia ja nyt taloissa asuu lähinnä mummoja.

Katsoin kartalta, Maunulasta Tillinmäkeen on 27 kilometriä. Fyysisesti lyhyt, henkisesti pitkä matka.

Partion syysretki ja Käävän kummipäivä

Tänään oli uuden lauman eka retki Latokasken maastoon. Vahvuus oli 7+3 ja minä sain K:n johdolla palauteltua mieliin suunnistustaitoja. Minikäävällä oli elämänsä ensimmäinen partioredu, Kääpähän on toki konkari.

Lounaaksi saimme Havaijin pataa, jonka resepti on tässä:
-reilu 400 g jauhelihaa
-Havaijinpata-ainekset
-Kaksi leppäkerttua

Yhden leppiksen näimme kiertelevän trangiaa ja niin vain se jäi sinne loukkuun. Toinen löytyi Käävän, toinen N:n lautaselta. Ihan reippaasti ne silti söivät.

Kolme tuntia metsäilyä teki hyvää ja flunssakaan ei tuntunut niin kurjalta. Nyt on kyllä superräkäinen olo ja huominen on kotipäivä. Saas nähdä, jääkö joku mulle kaveriksi. Toukolainen on ehkä potentiaalisin, mutta yö voi tehdä ihmeitä.

Ja vielä siitä kummipäivästä. Vein Käävän Laruun J:n luokse ja sieltä ne olivat lähteneet kaupungille ja treffanneet A:n. Ne oli vähän shoppaillu, herkutelleet (pastaa, jädeä, pirtelöä, Merkkareita) ja viideksi niillä oli aika Megazoneen. Ne pelasi pari kierrosta ja Käävän ennätyspisteet oli 10500, se oli tuhonnu sinisten ja punaisten tukikohdat. Tykkäsi siis kovasti ja nyt on suunnitteilla Miehen, Käävän ja Minikäävän Megazone-reissu.

Tänään illalla oli vielä Käävän fudis. Vielä se jaksoi painaa, vaikka oli pitkä viikonloppu takana. Niillä on marraskuun alussa fudisleiri ja E pyysi sitä huonekaveriksi. Kiva juttu, E on oikein mukava ja reipas likka, kuten kaikki Tähtitytöt. Oon kyllä tosi iloinen tuosta fudiksesta, vaikka välillä se aikaa ja hermoja viekin.

Ai niin, Taimi on ollut tänään minunkin pupu. Se on aina sen vanhemman pupu, joka on vähiten kotona.

Uintia

Unohdin eilisestä postauksesta Minikäävän uuden taidon. Niillä oli viisi kertaa uintia koulun kanssa ja lisäksi se käy kerran viikossa uimassa iltiksessä. Superuintikuuri on kannattanut, sillä nyt se osaa myyrän lisäksi uida myös selkää.

Miniäisen uinnissa tapahtui iso hyppäys. Viime kesänä se arasteli vielä veden suhteen mutta nyt keväällä kun kävimme lasten kanssa uimassa, K&K sukeltelivat ja hassuttelivat kahdestaan veden alla. Uimataidon esteet oli siis vihdoin voitettu.

Ja nyt se sitten pysyy pinnalla sillä selkäuinnilla. Niin se Käävälläkin meni: ensin myyrää, sitten selkää ja lopulta koiraa.

Tänään on Käävällä jännä päivä, se saa viettää kummipäivää A:n ja J:n kanssa. Ne meinaa shoppailla, syödä hyvin ja mennä Megazoneen. Kääpä otti itselleen mukaan 25 egeä namirahaa - saas nähdä, millainen sokerihirviö saadaan illalla kotiin.

Syyskuuta

Voi apua, pitäisi raportoida melkein kuukausi kerralla! Yritän tiivistää, aloitan tärkeimmästä:

-Missä Taimin napa on?
-Ei ole napaa Aimilla. Isi otti Aimin napan.

-Onko Taimi äidin pupu?
-Ei. Aimi on isin pupu.

Ja sitten sellainen kyräilevä katse: ai sinunko pupusi - no en todella!

Saimme juuri uuden pöydän. Haimme ensin Pakilasta peräkärryn ja kyläilimme Vaarin luona. Taimi teki tietenkin kakan ja reissasi loppumatkan pyyhkeiden päällä, kun eihän meillä ollut tietenkään vaippaa mukana. Ajoimme L:n, P:n ja V:n uudelle kodille. V laitettiin boksiin, kun aikuiset hääräsivät pöydän kanssa. Tillinmäen päässä saimme naapurin T:n avuksi ja iltapalan saimmekin syödä jo uuden pöydän ääressä.

Kodin laitto on jäänyt taas muun elämän jalkoihin, vaikka nyt jo tiedän, millaisen kirjahyllyn haluan. Kirjahylly pitäisi hankkia, jotta saisi siirrettyä pianon, jotta saisi ostettua toisen sohvan, jotta mahtuisimme molemmat iltaisin löhöämään. Mutta po trubuti, pienin askelin.

Muuta elämää on ollut erityisesti fudis. Ennen kesää Käävällä oli yksi turnaus ja muutama matsi, mutta nyt kesän jälkeen sillä on ollut neljä turnausta ja laskimme juuri, että matseja on ollut 30. Kyllä siinä on riittänyt kuskaamista, mutta toisaalta matsit ovat olleet minun ja Käävän yhteistä aikaa. Välillä on otettu mukaan isi ja pienetkin.

Kääpä on oikea maalitykki, ja joka matsissa se tekee yleensä maalin ellei parikin. Ussanläksynä niiden pitää pitää houkutuspäiväkirjaa. Käävälle on tullut jo kaksi houkutusta: 1) pölistä tunnilla (en pölissyt) ja 2) tehdä pelissä maali (tein).

Minikäävällä olisi ollut tänään menoa. Etanan synttärit olisivat alkaneet viideltä ja 17.22 soi puhelin: "Ootko tulossa?" Niin se sitten missasi koko synttärit, kun lähdimme Vaarin luo ja pöydän hakuun.

Kiva oli kyllä nähdä Vaaria. Saimme juuri kuulla, että siltä on löydetty aivokasvain. Kuukauden kuluttua selviää tarkemmin, millaisesta kasvaimesta on kyse. Vielä ei kerrota lapsille, josko vaikka kerrankin selviäisimme säikähdyksellä. Kunpa se olisi hyvälaatuinen ja leikkaus olisi mahdollinen.

Viime aikoina olemme nähneet paljon kavereita, yhteen viikkoon mahtui neljät kemut:

1) W:n perhe käväisi kylässä. Oli helteinen syyskuinen lauantai-ilta ja hörpimme teetä terassilla.

2) Käävällä oli maanantaina synttäribileet. Vieraita oli 24, puolet Rastaalasta ja puolet Saunalahdesta. Pidimme tietokilpailun, Toukolaisen huoneessa oli disco ja Mies oli koodannut Pythonilla aarteenetsintäohjelman, joka generoi neljälle joukkueelle aarteenetsinnät.

3) Torstaina pidin POMPdeLUX-kutsut, jopa lapsettomat! Käävällä oli matsi ja Mies oli muiden kanssa T:n luona kylässä. Minä sain miettiä muutaman tunnin vain ja ainoastaan lastenvaatteita, kylläpä teki hyvää!

4) Perjantaina juhlimme 2-vuotiasta Taiskua. Aamulla lauloimme onnittelulaulut ja veimme sänkyyn kaksi pakettia. Toisesta löytyi kynä ja muistikirja ja Kääpä oli vähän pettynyt, kun sisko ei malttanut avata Käävän omilla rahoillaan ostamaa potkulautaa. Mutta illalla olikin sitten kiva aloittaa juhlat potkuttelemalla. Vähän kiire kyllä tuli: lähdin töistä 16.10, hain T&T:n tarhasta, K&K:n koululta ja säntäsin kotiin siivoamaan ja kattamaan pöytää, sillä vieraat saapuivat viideltä. Hyvin saatiin hommat kuntoon, kun Pappa haki väärään bussiin hypänneen Miehen.

Mutta sellaisia tänne. Olemme kaiken muun lisäksi tempautuneet mukaan harrastusrumbaan.
-Minikäävällä on temppukoulu, partio, bändikerho ja uinti ja
-Käävällä on fudis, partio, viulu, teoria ja bändikerho.
Onneksi sentään suurin osa harrastuksista on koululla ja partiossa me käydään kolmistaan. Fudis vaatii eniten aikaa ja kuskaamista, mutta toisaalta halusimme kokeilla sitä, kun Käävällä tuntuu intoa riittävän. Nyt se on pelannut välkillä poikien kanssa ja on edelleen tosi innoissaan lajista.

Minä aloitin teologian opinnot ja yritän selvittää, mitä ovat Qumranin tekstit ja septuaginta tai jotain sinne päin.

Pidimme eilen Käävän kanssa T&T:lle koulua. Toukolainen osaa hyvin kirjaimet ja tunnistaa aika monia sanoja. Numerot se osaa myös ja laskee yhteenlaskuja. Se haluaisi kovasti aloittaa koulun, fudiksen ja temppujumpan. Fudikseen se pääsee kesällä ja temppujumppaa lupasin selvitellä. Mutta miten selittää nelivuotiaalle, että eskariinkin on vielä kaksi vuotta? Onneksi on noita isoja sisaruksia, joiden kouluun pääsee aina.

Minikääpä on muuten yllättävän särmä koululainen. Se lukee ihan hyvin ja on haka matikassa ja erityisesti ilahduttaa, miten itsenäisesti se kouluhommansa hoitaa. Turhaan olin huolissani sen koulutien aloituksesta. Ja tyttöjenkin suhteen asiat ovat hyvin - ne oli kuulemma kävelleet käsikynkkää E:n kanssa, vaikka minä luulin niiden olevan vain kavereita.

Kääpä sen sijaan seukkaa J:n kanssa. Ne haaveilee leffareissusta, kun J:tä ei kutsuttu Käävän synttäreille, sillä J on poika. Kääpä kävi katsomassa Smurffit kakkosen P:n ja H:n kanssa, joten niiden pitää mennä katsomaan joku muu leffa.

Voi tuota nuorta lempeä! T&T on sentään vielä sinkkuja.