Syyskuuta

Voi apua, pitäisi raportoida melkein kuukausi kerralla! Yritän tiivistää, aloitan tärkeimmästä:

-Missä Taimin napa on?
-Ei ole napaa Aimilla. Isi otti Aimin napan.

-Onko Taimi äidin pupu?
-Ei. Aimi on isin pupu.

Ja sitten sellainen kyräilevä katse: ai sinunko pupusi - no en todella!

Saimme juuri uuden pöydän. Haimme ensin Pakilasta peräkärryn ja kyläilimme Vaarin luona. Taimi teki tietenkin kakan ja reissasi loppumatkan pyyhkeiden päällä, kun eihän meillä ollut tietenkään vaippaa mukana. Ajoimme L:n, P:n ja V:n uudelle kodille. V laitettiin boksiin, kun aikuiset hääräsivät pöydän kanssa. Tillinmäen päässä saimme naapurin T:n avuksi ja iltapalan saimmekin syödä jo uuden pöydän ääressä.

Kodin laitto on jäänyt taas muun elämän jalkoihin, vaikka nyt jo tiedän, millaisen kirjahyllyn haluan. Kirjahylly pitäisi hankkia, jotta saisi siirrettyä pianon, jotta saisi ostettua toisen sohvan, jotta mahtuisimme molemmat iltaisin löhöämään. Mutta po trubuti, pienin askelin.

Muuta elämää on ollut erityisesti fudis. Ennen kesää Käävällä oli yksi turnaus ja muutama matsi, mutta nyt kesän jälkeen sillä on ollut neljä turnausta ja laskimme juuri, että matseja on ollut 30. Kyllä siinä on riittänyt kuskaamista, mutta toisaalta matsit ovat olleet minun ja Käävän yhteistä aikaa. Välillä on otettu mukaan isi ja pienetkin.

Kääpä on oikea maalitykki, ja joka matsissa se tekee yleensä maalin ellei parikin. Ussanläksynä niiden pitää pitää houkutuspäiväkirjaa. Käävälle on tullut jo kaksi houkutusta: 1) pölistä tunnilla (en pölissyt) ja 2) tehdä pelissä maali (tein).

Minikäävällä olisi ollut tänään menoa. Etanan synttärit olisivat alkaneet viideltä ja 17.22 soi puhelin: "Ootko tulossa?" Niin se sitten missasi koko synttärit, kun lähdimme Vaarin luo ja pöydän hakuun.

Kiva oli kyllä nähdä Vaaria. Saimme juuri kuulla, että siltä on löydetty aivokasvain. Kuukauden kuluttua selviää tarkemmin, millaisesta kasvaimesta on kyse. Vielä ei kerrota lapsille, josko vaikka kerrankin selviäisimme säikähdyksellä. Kunpa se olisi hyvälaatuinen ja leikkaus olisi mahdollinen.

Viime aikoina olemme nähneet paljon kavereita, yhteen viikkoon mahtui neljät kemut:

1) W:n perhe käväisi kylässä. Oli helteinen syyskuinen lauantai-ilta ja hörpimme teetä terassilla.

2) Käävällä oli maanantaina synttäribileet. Vieraita oli 24, puolet Rastaalasta ja puolet Saunalahdesta. Pidimme tietokilpailun, Toukolaisen huoneessa oli disco ja Mies oli koodannut Pythonilla aarteenetsintäohjelman, joka generoi neljälle joukkueelle aarteenetsinnät.

3) Torstaina pidin POMPdeLUX-kutsut, jopa lapsettomat! Käävällä oli matsi ja Mies oli muiden kanssa T:n luona kylässä. Minä sain miettiä muutaman tunnin vain ja ainoastaan lastenvaatteita, kylläpä teki hyvää!

4) Perjantaina juhlimme 2-vuotiasta Taiskua. Aamulla lauloimme onnittelulaulut ja veimme sänkyyn kaksi pakettia. Toisesta löytyi kynä ja muistikirja ja Kääpä oli vähän pettynyt, kun sisko ei malttanut avata Käävän omilla rahoillaan ostamaa potkulautaa. Mutta illalla olikin sitten kiva aloittaa juhlat potkuttelemalla. Vähän kiire kyllä tuli: lähdin töistä 16.10, hain T&T:n tarhasta, K&K:n koululta ja säntäsin kotiin siivoamaan ja kattamaan pöytää, sillä vieraat saapuivat viideltä. Hyvin saatiin hommat kuntoon, kun Pappa haki väärään bussiin hypänneen Miehen.

Mutta sellaisia tänne. Olemme kaiken muun lisäksi tempautuneet mukaan harrastusrumbaan.
-Minikäävällä on temppukoulu, partio, bändikerho ja uinti ja
-Käävällä on fudis, partio, viulu, teoria ja bändikerho.
Onneksi sentään suurin osa harrastuksista on koululla ja partiossa me käydään kolmistaan. Fudis vaatii eniten aikaa ja kuskaamista, mutta toisaalta halusimme kokeilla sitä, kun Käävällä tuntuu intoa riittävän. Nyt se on pelannut välkillä poikien kanssa ja on edelleen tosi innoissaan lajista.

Minä aloitin teologian opinnot ja yritän selvittää, mitä ovat Qumranin tekstit ja septuaginta tai jotain sinne päin.

Pidimme eilen Käävän kanssa T&T:lle koulua. Toukolainen osaa hyvin kirjaimet ja tunnistaa aika monia sanoja. Numerot se osaa myös ja laskee yhteenlaskuja. Se haluaisi kovasti aloittaa koulun, fudiksen ja temppujumpan. Fudikseen se pääsee kesällä ja temppujumppaa lupasin selvitellä. Mutta miten selittää nelivuotiaalle, että eskariinkin on vielä kaksi vuotta? Onneksi on noita isoja sisaruksia, joiden kouluun pääsee aina.

Minikääpä on muuten yllättävän särmä koululainen. Se lukee ihan hyvin ja on haka matikassa ja erityisesti ilahduttaa, miten itsenäisesti se kouluhommansa hoitaa. Turhaan olin huolissani sen koulutien aloituksesta. Ja tyttöjenkin suhteen asiat ovat hyvin - ne oli kuulemma kävelleet käsikynkkää E:n kanssa, vaikka minä luulin niiden olevan vain kavereita.

Kääpä sen sijaan seukkaa J:n kanssa. Ne haaveilee leffareissusta, kun J:tä ei kutsuttu Käävän synttäreille, sillä J on poika. Kääpä kävi katsomassa Smurffit kakkosen P:n ja H:n kanssa, joten niiden pitää mennä katsomaan joku muu leffa.

Voi tuota nuorta lempeä! T&T on sentään vielä sinkkuja.