Kääpää

-Muistatko äiti kun me saimme viikonloppuna maistaa sitä kaljaa?
-???? Niin joo, tarkoitatko kokista?
-Joo. Mulla menee välillä vähän sanat sekaisin.

-Mulle tuli tänään päiväkodissa pieleen tuttiritari.
-Tarkoitat varmaan "mieleen".
-Ei kun pieleen.

Kääpä kuvaa. Sillä on oma digikamera, jolla se räpsii kuvia. Luulin tosin, ettei se toimi, mutta kyllä se sillä vaan kuvia ottaa.

-Poseerataan Minikäävän kanssa, Kääpä kuvaa. "Katsotaanpas mitä saatiin." (riemastuneena) "Saatiin kuva seinästä!"
-"Äiti, minä otan nyt sinusta kuvan." "Katsotaanpa, mitä saimme. Saimme äidin masun!"
-"Oho, äidin pepustakin on tullut kuva!"
-Oli myös otettu lähikuvia käävän naamasta, jossa näkyivät pienet sieraimet.

Siis kaikenkaikkiaan aivan mahtavia otoksia! Nyt ne tutkii tähtikarttaa. Käävän mielestä pitää mennä Otaniemeen, mutta mies meinaa pysytellä ihan vain täällä Yyssä.

Kuulumisia

Ollaan hengailtu paljon kääpäin kanssa ja tuntuu, että koko ajan on jotain hassuja juttuja meneillään. Eilen oltiin ystävän 2-vuotissynttäreillä. Kääpä olisi mieluummin halunnut mennä pyhäkouluun, mutta kun kerroin, että Miskakin tulee, valitsi Kääpä sittenkin synttärit. Kun ensimmäisen kerran mainitsimme synttäreistä ja Miskasta, tanssahteli Kääpä naurusuuna. Lapsi on saanut ystävän.

Synttärit menivätkin sitten ihan leppoisasti. Minikääpä leikki autoleikkejä päivänsankarin kanssa ja Kääpä ja Miska jatkoivat iloisia rosvoja. Me aikuiset keskityimme herkutteluun ja lörpöttelyyn. Tosin itselläni on edelleen sellainen hassu ääni, mutta pystyn sentään puhumaan. Mulla on siis taas joku ihme tauti, kuumetta/lämpöä ja sitten tämä kurkkukipu. Mutta Panadolilla selviää aina pätkän verran. Ja parit päikkärit pitää toki ottaa.

Myös lapset mättivät ihan huolella herkkuja. Minikääpä pyysi "Lisää! Ku!" eli lisää kakkua ja välillä totesi napakasti "Si!" ja sai keksin. Näytti kyllä niin pikkuiselta se ukko, vaikka olikin sammarit ja kauluspaita. Minikääpä oli kotona jo juhlatamineissaan, mutta totesi sitten, että jotain puuttuu ja saapuikin pian siskon prinsessahameen kanssa. "Hame!" Hame puettiikin, mutta Mies huijasi, ettei se mahdu haalareiden alle ja niin Miniäinen lähti juhliin ilman hametta.

Siskolainen ei sen sijaan suostunut mekkoon (tietenkään) muttei myöskään tunikaan ja legginsseihin, joten sai lopulta lähteä sinisessä lempipaidassaan ja sinisissä lempihousuissaan. Mutta tuokin kääpäläinen oli oikein kultainen, tosin hyppäsi portaissa ja satutti peppunsa ja dyykkaili kotimatkalla ojiin, mutta se nyt kuuluu asiaan kun kerrankin on lunta.

Olen tavannut muitakin ystäviä viime aikoina. Kävimme Minikäävän haltiakummin kanssa pizzalla (sekä ruoka että seura olivat erinomaisia) ja eilen illalla piipahti naapurin rouva talohaaveilemaan. Heillä on jo miltei tontti, kun taas meillä ei ole aavistustakaan sen sijainnista. Mutta yhtä kaikki haaveilu on aina ihanaa ja samalla siinä käytiin sitten läpi myös lastenkasvatuspulmat.

Kääpä on muuten oikein uhmisten uhmis. Iltapalaksi oli puuroa ja Mies lupasi oikein mansikkahilloakin.

-Minä otan pelkkää mansikkahilloa ilman puuroa.
-Ei se käy. Puuron kanssa saa mansikkahilloa, ei ilman.
-Mutta minä otan vain mansikkahilloa. Pelkkää mansikkahilloa, ymmärrätkö äiti?
-Ei pelkkää mansikkahilloa voi syödä, sehän on melkein pelkkää sokeria.
-Ei pidä paikkaansa äiti, ei mansikkahillo ole pelkkää sokeria. Minä syön mansikkahilloa iltapalaksi. Otan vain mansikkahilloa, en puuroa ollenkaan.
-Pelkkää mansikkahilloa ei ole tarjolla, tämä asia on nyt loppuunkäsitelty.
-Minulle mansikkahilloa, pelkkää mansikkahilloa!

Huoh. Joka asiasta pitää vängätä, ihan vaan periaatteen vuoksi. Onneksi sentään Minikäävän uhmittelu on vähän hellittänyt ja pieni mies on ollut viime aikoina niin säyseä että. Oikeastaan vähän liiankin säyseä, sillä koska meidän lapsi ja sellainen pieni Jalo ovat kilttejä ja hiljaisia, puetaan ne aina ensimmäisinä tuulikaappiin hikoilemaan. Seeprat ja isot leppäkertut pääsevät laatoille odottamaan, mutta Kaapo ja Jalo seisovat toppatamineissaaan nenät kiinni ikkunassa. Ne kaikkein pienimmät ukot.

Molemmat käävät osaavat muuten kävellä varpaillaan, ovat päiväkodin jumpassa oppineet. Ihan huippua on, kun Minikääpä kävelee, kun sen koko naama venyy varpaisilleen :) Parasta on pistää siskon hilekengät jalkaan ja kävellä sitten varpaillaan, tulee vähän haastetta.

Viime viikonloppu oli muuten ihan huippu: käävät olivat yökylässä siskollani ja hengattiin miehen kanssa kahdestaan. Ensin Selloon lastenvaateostoksille, sitten Chicosiin syömään (kuinka ollakaan, Bonny & Clyde ja All American Club Burger), sitten Prismaan ruoka- ja leluostoksille (kolme pakettia dubloja: dinoja ja kauppa). Sen jälkeen kaipasimmekin kahvia ja suuntasimme Nihtisillan ABC:lle (alkaa olla jo kantis) ja kun hiukoi, kävimme vielä Mäkkärissä. Kiskoin taas sen texmex-salaatin, joka on ihan huippu. Sunnuntain vietimme sitten tietokoneella, kunnes oli aika noutaa lapset ja sännätä ystävien kanssa leffaan. Katsoimme lukiokavereiden kanssa Sooloilua ja se oli kyllä ihan huippu. Oli kyllä pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, että oikein rentoutuikin. Yleensä sitä on vaan viikonlopun jälkeen ihan puhki ja odottaa, että saa istuskella toimistossa tietokoneiden huminassa. Vaikka nykytyöni onkin aikamoista hälinää ja huisketta.

No mutta, kun miettii tuota yhteistä viikonloppuamme, voi todeta, ettei me ainakaan mitään romantikkoja olla. Mutta kyllä me tästä elämästä nautiskellaan, esimerkiksi tuosta Prisman reissusta. On niin mahtavaa käydä kaupassa kahdestaan, kun saa rauhassa hassutella eikä tarvitse miettiä, pitääkö käydä pissalla ja onko jollain kakka.

Olen muuten aloittanut/jatkanut lomahaaveilujani. Johonkin pitäisi päästä. Ehkä Barcelonaan, Kanarialle, Joutsaan tai Tampereelle. Rukan matka saattaisi myös olla tiedossa, mutta lomien järjestely onkin sitten vähän haastavampaa, kun mies vaihtoi juuri työpaikkaa. Mutta katsellaan nyt. Pian on toki pääsiäinen ja minulla naisten päivät, mutta kyllä tähän talveen pieni reissu sopisi. Ei olla koskaan taidettu muuten viettää talvilomaa, mutta nyt kahden työläisen ja kahden kääpäläisen perheessä lomantarve on ihan toista luokkaa kuin joskus sinkkuaikoina. Ehkä sitä pitäisi vaan lykätä kalenteriin johonkin kohtaan L-O-M-A ja kehitellä sitten siihen jotain. Sinänsä reissaaminen on nyt jo aika helppoa, kun ipanat ovat vähän kasvaneet ja mm. kävelevät omin jaloin ja syövät kaikkea mahdollista. Rahaakin ehkä olisi, kun me ei sitä autoa kuitenkaan saada korjattua ja lohkista asennettua, mutta mistä ryöstää aikaa?

No, Meidän Perhe -lehden mukaan lapsiperheiden suurin haaste vuonna 2008 on ajan hallinta, joten emme ole yksin.

Tämä meinasi unohtua:
Automatkalla Kääpä ihmetteli, että mikä täällä haisee.
-Hei, täällähän haisee Ikealle!
-Joku taisi kyllä äsken paukutella...
-Ei, täällä haisee Ikean lihapullille. Se se on!

Nihtisillan ABC eli viikonloppu pelastettu

Ollaan sairasteltu koko viikonloppu, Minikäävällä eilen kuumetta, mies jatkaa omaa tautiaan ja mulla vaan flunssaa. Täällä sitten ollaan möhitty, edes kauppaan ei eilen päästy. No, jotain kivaa piti kuitenkin keksiä ja päätimme lähteä Kauniaisten mäkkäriin. Kääpä sai hirveät raivarit, kun olisi halunnut mennä pallomeripaikkaan eli Heseen, mutta se on sunnuntaisin kiinni. Onneksi raivo vähän heltyi, kun oli istunut kymmenen minsaa pöydässä katsellen muiden syömistä. Itse söin sellaisen uuden tex mex salaatin ja chilimozzarellatikut ja oli kyllä tosi hyvää.

Ruuan jälkeen suuntasimme sitten tuolle ABC:lle, joka on ihan mäkkärin naapurissa. Ensin lapset pääsivät leikkipaikkaan, joka oli ihan bueno. Minikääpä ei tosin uskaltanut laskea liukumäestä vaan kiipesi vaan portaita ees taas. Aika pienin huudoin pääsimme sitten siirtymään kaupan puolelle, kunnes Kääpä näki kissan, jonka olisi halunnut, ja huuto alkoi taas. Kissaa ei kuitenkaan ostettu, vaan sen sijaan iltapalaksi hedelmäpiltit, molemmille likoille tiskiharjat (ei iltapalaksi) ja lapsille purkkaa. Kääpä kehräsi. Niin ja toki ruokaa. Ihan ok ostospaikka, jos täytyy käydä näin sunnuntaisin.

Mutta nyt on siis viikonloppu suoritettu. Nihtisillan ABC teki siitä ihan oikean viikonlopun, johon sisältyi ripaus uutta ja seikkailua, ripaus hemmottelua ja ripaus herkuttelua.

Minikäävän sanasto

Po, Kaapo, Aapo = Kaapo
ko = sisko
Anni, Anne, ti = äiti
si = isi

ka = ruoka, purkka, kakka, jalka
sa = pizza
saa = pizzaa
pi = ketsuppi
ki = nakki

tää = piirtää
taa = pelottaa, valo voittaa, taputtaa, vilkuttaa
sää = lisää

pi = pippeli, jeeppi
pa = vaippa
sa = pissa
ta = potta

ki = rikki

En!
anna
avaa
vaapaat = varpaat
nenä
ovi
pinni (haluaa usein hienostella ja laittaa pinnejä tukkaan)
aamen ("Sä oot Kaapo hävittäny sen avaimen, missä lie." "Aamen!")

Iina
Seija
Anne
Mummo
Pappa

Pa! = Heippa!

Kääpä osaa piirtää!

Kääpäläinen on tähän asti piirrellyt leijonia, lätäköitä, ukkosta ja karttoja, mutta no, ne ovat näyttäneet aina aika samanlaisilta. Tänään sitten tuli Leppis-lehti, jossa oli lasten piirtämiä kuvia perheistään. Kysyin Käävältä, että haluaisiko sekin piirtää meidän perheen. Kääpä sanoi, ettei osaa, mutta halusi kuitenkin yrittää.

No, sitten aloitimme. Kääpä piirsi pään, silmät, suun, kaulan, masun, jalat, varpaat, kädet ja sormet. Ja isin, äidin, Käävän ja Minikäävän. Ekassa kuvassa Kääpä oli aikuinen, isi kolmevuotias ("hän on ihan pieni") ja äiti juuri tullut masusta. Tokassa kuvassa Kääpä ja Minikääpä olivat menossa isin ja äidin kanssa kiskalle ostamaan karkkia. Kääpä halusi itse kirjoittaakin selityksen. Ja sitten Kääpä piirsi vielä kolmannen kuvan, jossa meitä oli vain kolme, sillä Minikääpä oli vielä äidin masussa. Mutta jonkin ajan kuluttua se tuli sitten masusta pois ja Kääpä piirsi senkin. Siis aivan ihania piirustuksia! Ja toinen luuli, ettei mukamas osaa piirtää. Kaipasi vaan näemmä vähän rohkaisua.

Minikäävän päivään sen sijaan kuuluu kurjempi juttu. Minikääpä tarjosi eilen päiväkodissa Muumi- ja Karnevaalikeksejä, kun oli Miniäisen synttärijuhlinnat. No, hoitaja ei sitten antanut pojalle keksejä lainkaan, kun tämä ei suostunut syömään hapankorppuja! Minikäävän olisi pitänyt syödä ihan pieni pala. Hoitaja kysyi, että haluatko keksejä, johon poika oli vastannut, että "en". Olin ihan kurjuuksissani, kun kuulin tästä. Ihmekös Minikääpä oli eilen vähän vaikeena, kun kysyin, että tänäänhän saitte niitä sinun synttärikeksejäsi. No, voi olla, että äiti ottaa tämän asian raskaammin kuin poika itse...

Sen sijaan kiva juttu oli, kun samainen hoitaja kertoi, miten he viettävät hoivahetkiä yhdessä. Minikääpä retkottaa ihan rentona hoitajan sylissä ja hoitaja rasvaa ukkelin jalat ja naaman ja pieni nauttii tuosta hemmottelusta. Suloinen ukko!

Ukkeli osaa muuten uusia sanoja: pinni ja nami tulevat ihan kokonaan, maito on to, autokin on to ja muutenkin yleensä se viimeinen tavu riittää. Mutta kovasti se Minikääpä kuitenkin juttelee, kun oli miltei kaksi vuotta ihan kokonaan puhumatta.

Huomenna mennäänkin neuvolaan. Tarkoitus oli mennä molempien lasten kanssa, mutta koska Kääpä pääsee huomenna päiväkodin kanssa teatteriin, menemmekin ukon kanssa kahdestaan. Kääpä pääsee sitten samalle reissulle ensi viikolla. Ihan kiva, että saavat ihan täyden huomion, kun yleensä aina joka paikkaan mennään koko remmi.

Niin joo, sokerina pohjalla: Mies oksentaa. Saa nähdä, miten meidän muiden käy. Johan tässä olenkin ollut kaksi päivää terveenä, tosin molempina iltoina olen ollut ihan sippi, lämpöäkin on ollut ja olen nukkunut parin tunnin päiksät. No, eiköhön tämä mene sillä tavalla perinteisesti, että sairastelen itse koko viikonlopun ja sitten alkuviikosta sairastuvat lapset. Saan käydä puolikuntoisena töissä stressaamassa tällä viikolla ja sitten vielä olla töistä poissa lasten sairastelujen takia. Ja viikonlopunkin toki missaan.

Jeps, eli näin optimistisissa tunnelmissa ollaan täällä. No, ehkä huominen tuo muutakin mukavaa tullessaan kuin vesisateen. Ei sitten enää kerätä jääkäreitäkään tarhamatkalla. Nyt meillä on pikkupihalla neljä jääkäriä (Käävän laskujen mukaan) ja tarkoituksena oli jatkaa jääkärimarssia myös huomenna. Eilen marssittiin 45 minuuttia mutta tänään oltiin jo alle puolessa tunnissa kotona. Hyvä käävät!

Ki!

Voi Minikääpäläistä. Lauantai alkoi surkeissa merkeissä ukkelin herätessä märästä sängystä, oli vaippa falskannut. No, pieni sai nukuttua pari tuntia ja oli jo ihan hyväntuulinen mies sännätessään leikkeihin. Autot siis esiin! Pian sänkymme vierestä kuului surkea ääni: "Ki! Ki!". Minikäävän jeepistä, siis siitä unikaverijeepistä, jota hoidetaan ja työnnellään rattaissa, oli irronnut pyörä. Jeeppi oli mennyt rikki. Eikä sitä saa edes korjattua. Voi surku. Onneksi jeeppi on edelleen Minikäävän rakas ja kelpaa unikaveriksi. Siis se "pi".

Me likat ollaan päästy parille shoppailureissulle. Ensin käytiin Ikeassa. Käävät saivat lorupussit ja niihin yhdet lorueläimet. Kääpä lauleskelikin kaikille ohikulkijoille "Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa" ja ihmetteli, miksei kukaan halunnut ottaa lorua. Aikuisille ostettiin vaaterekki. Nyt kun kuusi on poissa, sen paikalle olisi tarkoitus siirtää piano ja pianon paikalle puolestaan tuo rekki, jossa voisimme säilyttää työvaatteitamme (siis niitä samoja farkkuja ja reisitaskuhousuja, mutta arkisin niitä kutsutaan "työvaatteiksi"). Haaveena olisi, että meidän huoneeseen mahtuisi myös kirjahylly lastenkirjoille, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Mutta sitten sinne meidän omaan taloon haluan suuren, suuren kirjaston, jossa saa olla erikseen lasten ja aikuisten osastot!

Kääpä pääsi hoitoon Ikean leikkipaikkaan ja oli piirtänytkin siellä. Ennen hoitoa vedimme nakit ja ranskalaiset sekä jätskin ja kierroksen päätteeksi Kääpä sai vielä pehmiksen. Olipa se jätski iso kun tyttö on niin pieni. Voi sitä naurusilmää, kun sai jäden käteensä! Oli kyllä niin jätskissä että.

Seuraava shoppinki suuntautuikin sitten Selloon. Löysimme Käävälle Popista ensi talveksi haalarin, tälle talvelle hatun ja molemmille likoille vielä paidat. Minikäävälle toimme Hesestä synttärilahjaksi Rölli-pussukan, Miehelle kaksi hampurilaista ja Kääpä sai vielä reippauspalkinnoksi oman auton, ei Hesestä tosin vaan Prismasta. Viime yönä Kääpä toivoikin, että häntäkin voi nyt sitten kutsua automieheksi. Shoppailu päättyi jälleen jätskeihin, Kääpä valitsi peikkojätskin ja minä lakudippipehmiksen, jams.

Käävän leikit on ihan hassuja. Minä pötköttelin sängyssä (kuten viimeisen kahden viikon aikana olen tehnyt varsin usein) ja Kääpä toi minulle nukkensa hoitoon. Kääpäläinen ojensi tyhjän shampoopullon sanoen: "Tälle pitää antaa sitten illalla avioliittolääkettä, siis leikkiavioliittolääkettä". Tänään leikimme tarhasta tullessamme "jääkärimarssia". Sitä leikitään kulkemalla 500 metrin matka 45 minuutissa lumikokkareita kuljetellen. Välillä voi vähän laulaakin, siis Jääkärimarssia tietenkin.

Viikonloppu oli muuten aika haipakka. Olin vielä aika heikossa hapessa, mutta kunnon vanhemmat ovat valmiita tekemään uhrauksia pienokaistensa puolesta. Niinpä perjantaina juhlimme Minikäävän 2-vuotissynttäreitä perheen kesken (Kääpä sai kakkua ja linnan), lauantaina saapuivat sukulaiset ja sunnuntaina pidettiinkin sitten naamiaiset. Paikalla oli 2 tiikeriä, 1 prinsessa, 1 inkkari, 1 hämähäkkimies, 1 teräsmies sekä 1 merirosvo. Pienempi tiikereistä esiintyi myös ajoittain prinsessatiikerinä. Molemmilla kekkereillä oli tarjolla poppareita, kanapaprikapiirasta sekä leppiskakku, josta olen haaveillut aika tarkalleen 21 vuotta. Leppiksen nahan kaulitseminen oli kyllä aika haasteellista, etenkin kun kaulin hajosi jo lauantaina, mutta onneksi Mies tarjoutui sokerileipuriksi ja hoiti homman kotiin sunnuntaina. 2-vuotiaalle leppäkertulle kakku sopi oikein hyvin. Voi olla, että kolmivuotiaalla onkin jo sitten esittää omia toiveita.

Vaikka esittäähän se Miniäinen niitä asioitaan jo ihan hienosti. Eilisestä asti oli odotettu tämänpäivästä jumpalle menoa. Lapset käyvät siis päiväkodin kanssa koululla jumpalla ja se on aina ihan ykkösjuttu. Pienimmät kärrättiin sinne rattailla ja hoitaja erehtyi kysymään Minikäävältä, että sopiiko sinulle, että istut tässä rattaissa, kun me muut jumpataan. Minikääpä tuijotti kysyjää ja kertojan mukaan oli kuin pään päällä olisi voinut nähdä puhekuplan "Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?" ja niinpä Minikääpä pääsi kuin pääsikin jumppaamaan.

Onhan hän siis jo Iso Poika. Tänään Minikääpä tarjosi päiväkodissa synttärikeksejä ja sai hauvakortin. Ja toki sille laulettiinkin. Iso poika, joka on 2 vuotta eikä tarvitse enää tuttia, haluaa ehdottomasti jumppaan!

Tänään Pikkukakkosessa tuli pelottava Tuttiritari. Kääpä pelkäsi kainalossani mutta Minikääpä leikki autoillaan. Yhtäkkiä ukkeli katsoi minua surkeana ja totesi "Taa!", palottaa. Niinpä sain sitten toisenkin kainaloisen.

Niin joo, minullakin oli suuri päivä, sillä pääsin vihdoin töihin parin viikon sairastelun jälkeen. Ehdin 6.30 junaan ja olin kyllä aika sippi, kun palailimme varttia vaille viisi jääkärimarssiltamme. Toivottavasti huominen sujuu jo hieman leppoisammin. Nyt illalla oli noussut jälleen lämpö ja nukuinkin parin tunnin päiksät. Mutta eiköhän tämä olo tästä kohene taas huomiseksi. Lääkitsen tässä illan mittaan itseäni vielä suklaalla, tai ehkä jopa poppareilla. Kunpa vain tuon Miehenkin saisi irrotettua koneen äärestä, niin voisi haastatella häntä tokasta päivästä uudessa työpaikassa. Mullakin oli uuden projektin eka päivä, joten olisihan tässä sananen vaihdettavana. No, kumminkin vaan naureskellaan kääpäläisten toilailuille, mutta mikäs sen tärkeämpää onkaan.

Hyvää uutta vuotta!

Jopas onkin sairasteltu. Mulla on angiina ja mies on ollut kuumeessa päivätolkulla. Mullakin oli korkea kuume neljä päivää, nyt on enää väsynyt olo ja se kurkku edelleen kipeä. Pystyn kuitenkin puhumaan. Ensimmäiset kolme päivää vain nukuin, en puhunut enkä syönyt. Olipa outoa olla niin pitkä aika kommunikoimatta, lääkäriinkin menin lapun kanssa, johon olin kirjannut oireet.

No se siitä sairastelusta. On tässä sentään ehditty juhliakin. Uuden vuoden vietto aloitettiin Miehen työpaikalla, jonne suuntasimme koko porukalla, sillä Miehellä ei ole korttia, minulla on, ja meillä on nykyisin sen auto. Mies syötti tunteja ja me olimme tiimi. Otimme vettä automaatista ja makoilimme sohvalla emmekä häirinneet työkaveriamme, jolla ei ollut aikaa kahvitaukoon. Minikääpä keksi tuolit, joissa on pyörät alla, ja niillä ne sitten suhasivat pitkin työpaikan käytäviä vuorotellen toisiaan työnnellen.

Kaupan kautta sitten kotiin ja bileet pystyyn: nakkeja, perunasalaattia ja omenamehua kristallilaseista. Yksi tosin hajosi, mutta oli se sen väärti. Minikääpäkin joi oikein varovasti kahdella kädellä, kun oli niin hienot lasit.

Ruuan jälkeen oltiin ihan puhki, mutta velvollisuudet kutsuivat. Siirryimme lähimetsään tihkusateeseen tarpomaan kohti koulun kenttää, jolta raketteja voi katsella. Kentällä oli vähän liian hurjaa, joten siirryimme läheiselle pihalle. Käävät touhusivat hiekkalaatikolla (olivatkin olleet muuten viikon sisällä vanhempien sairastellessa), eivätkä raketit juuri kiinnostaneet. Mies sytytti tähtisädetikun, johon Kääpä totesi: "Laita isi se pois".

No, sitten vaan kiskan kautta kotiin. Lapset saivat suklaapatukat, vaahtokarkit ja karkkihelminauhat, jota Minikääpä ei saanut järsittyä. Piti kuitenkin limaista korua kaulassaan ja nuoleskeli sitä aina välillä.

Kotona sitten valettiin tinat, tässä tulokset:

Minikääpä: merihevonen ja koralleja
Kääpä: ankka
Minä: kampela tai kukka
Mies: myyrä tai siili, riippuu tarkastelukulmasta
Koko perhe: tietynlainen nainen

Näiden perusteella päättelen meidän perheelle vuodelle 2008 seuraavaa:
*Mies viihtyy uudessa työpaikassaan, pääsee teologiseen ja ajaa kortin
*Minä suorastaan lumoudun työstäni eikä mikään muu kuin nykyinen työtehtävä saa silmiäni loistamaan
*Koko perhe lähtee reissuun
*Käydään Kauniaisissa moikkaamassa ankkoja, kuten ennenkin

Kotona sentään jo tähtisädetikutkin innostivat ja molemmat uskalsivat melkein pitää niitä kädessäkin. Otettiin paljon kuvia ja tänään onkin sitten tarkoitus katsoa lomakuvat läpi. On päiväkodin joulujuhlaa, aattoa ja arkea: ruuan valmistusta, ruuan syömistä ja sen sellaista.

Jestas, loman tärkein saavutus meinasi unohtua: Minikääpä on tutiton! Minari antoi tuttinsa tonttuvauvoille. Tutit jätettiin illalla kuusen alle ja siitä ne tontut ne sitten hakivat. Minikääpä oli niin, niin iso ja reipas poika, että pärjäsi yhden yön kolmen nunnun, yhden jeepin ja yhden mehiläisen turvin. Mutta kyllä se oli sitten aamulla polleana, vaikka illalla vähän itkettikin. Nyt meillä on sitten nunnun kaverina unijeeppi, sellanen iso, painava metallirohjake, jota ilman ei mennä unille. No, kai se on sentään hampaille parempi eikä hidastuta puheen kehittymistä.

Minikääpä joriseekin jo aika lailla:

"No niin. No niin. No niin."
Komentaa itseään kuljeskellen ympäriinsä: "Aapo! Aapo! Aaaapo!"
Kulkee nunnu tai joulukalenteri päässään ja leikkii kummistusta ja örisee.
Toistelee kaikkia sanoja ja osallistuu keskusteluun. Jos asia on erityisen hankala, toteaa vain: "Aamen!"

Voi että, tänään oli ihan huippuherätys: Mies ja käävät olivat tehneet yhdessä lihapullia ja ranskiksia. Kääpä teki neljä ja Minikääpä yhden. Oli kyllä tosi hyvää! Nyt ne leikkivät piilosta. Mies ja Kääpä keskenään ja Minikääpä itsekseen.

Mutta sellaisia tällä erää. Ja kohta takaisin nukkumaan :)