Kuulumisia

Ollaan hengailtu paljon kääpäin kanssa ja tuntuu, että koko ajan on jotain hassuja juttuja meneillään. Eilen oltiin ystävän 2-vuotissynttäreillä. Kääpä olisi mieluummin halunnut mennä pyhäkouluun, mutta kun kerroin, että Miskakin tulee, valitsi Kääpä sittenkin synttärit. Kun ensimmäisen kerran mainitsimme synttäreistä ja Miskasta, tanssahteli Kääpä naurusuuna. Lapsi on saanut ystävän.

Synttärit menivätkin sitten ihan leppoisasti. Minikääpä leikki autoleikkejä päivänsankarin kanssa ja Kääpä ja Miska jatkoivat iloisia rosvoja. Me aikuiset keskityimme herkutteluun ja lörpöttelyyn. Tosin itselläni on edelleen sellainen hassu ääni, mutta pystyn sentään puhumaan. Mulla on siis taas joku ihme tauti, kuumetta/lämpöä ja sitten tämä kurkkukipu. Mutta Panadolilla selviää aina pätkän verran. Ja parit päikkärit pitää toki ottaa.

Myös lapset mättivät ihan huolella herkkuja. Minikääpä pyysi "Lisää! Ku!" eli lisää kakkua ja välillä totesi napakasti "Si!" ja sai keksin. Näytti kyllä niin pikkuiselta se ukko, vaikka olikin sammarit ja kauluspaita. Minikääpä oli kotona jo juhlatamineissaan, mutta totesi sitten, että jotain puuttuu ja saapuikin pian siskon prinsessahameen kanssa. "Hame!" Hame puettiikin, mutta Mies huijasi, ettei se mahdu haalareiden alle ja niin Miniäinen lähti juhliin ilman hametta.

Siskolainen ei sen sijaan suostunut mekkoon (tietenkään) muttei myöskään tunikaan ja legginsseihin, joten sai lopulta lähteä sinisessä lempipaidassaan ja sinisissä lempihousuissaan. Mutta tuokin kääpäläinen oli oikein kultainen, tosin hyppäsi portaissa ja satutti peppunsa ja dyykkaili kotimatkalla ojiin, mutta se nyt kuuluu asiaan kun kerrankin on lunta.

Olen tavannut muitakin ystäviä viime aikoina. Kävimme Minikäävän haltiakummin kanssa pizzalla (sekä ruoka että seura olivat erinomaisia) ja eilen illalla piipahti naapurin rouva talohaaveilemaan. Heillä on jo miltei tontti, kun taas meillä ei ole aavistustakaan sen sijainnista. Mutta yhtä kaikki haaveilu on aina ihanaa ja samalla siinä käytiin sitten läpi myös lastenkasvatuspulmat.

Kääpä on muuten oikein uhmisten uhmis. Iltapalaksi oli puuroa ja Mies lupasi oikein mansikkahilloakin.

-Minä otan pelkkää mansikkahilloa ilman puuroa.
-Ei se käy. Puuron kanssa saa mansikkahilloa, ei ilman.
-Mutta minä otan vain mansikkahilloa. Pelkkää mansikkahilloa, ymmärrätkö äiti?
-Ei pelkkää mansikkahilloa voi syödä, sehän on melkein pelkkää sokeria.
-Ei pidä paikkaansa äiti, ei mansikkahillo ole pelkkää sokeria. Minä syön mansikkahilloa iltapalaksi. Otan vain mansikkahilloa, en puuroa ollenkaan.
-Pelkkää mansikkahilloa ei ole tarjolla, tämä asia on nyt loppuunkäsitelty.
-Minulle mansikkahilloa, pelkkää mansikkahilloa!

Huoh. Joka asiasta pitää vängätä, ihan vaan periaatteen vuoksi. Onneksi sentään Minikäävän uhmittelu on vähän hellittänyt ja pieni mies on ollut viime aikoina niin säyseä että. Oikeastaan vähän liiankin säyseä, sillä koska meidän lapsi ja sellainen pieni Jalo ovat kilttejä ja hiljaisia, puetaan ne aina ensimmäisinä tuulikaappiin hikoilemaan. Seeprat ja isot leppäkertut pääsevät laatoille odottamaan, mutta Kaapo ja Jalo seisovat toppatamineissaaan nenät kiinni ikkunassa. Ne kaikkein pienimmät ukot.

Molemmat käävät osaavat muuten kävellä varpaillaan, ovat päiväkodin jumpassa oppineet. Ihan huippua on, kun Minikääpä kävelee, kun sen koko naama venyy varpaisilleen :) Parasta on pistää siskon hilekengät jalkaan ja kävellä sitten varpaillaan, tulee vähän haastetta.

Viime viikonloppu oli muuten ihan huippu: käävät olivat yökylässä siskollani ja hengattiin miehen kanssa kahdestaan. Ensin Selloon lastenvaateostoksille, sitten Chicosiin syömään (kuinka ollakaan, Bonny & Clyde ja All American Club Burger), sitten Prismaan ruoka- ja leluostoksille (kolme pakettia dubloja: dinoja ja kauppa). Sen jälkeen kaipasimmekin kahvia ja suuntasimme Nihtisillan ABC:lle (alkaa olla jo kantis) ja kun hiukoi, kävimme vielä Mäkkärissä. Kiskoin taas sen texmex-salaatin, joka on ihan huippu. Sunnuntain vietimme sitten tietokoneella, kunnes oli aika noutaa lapset ja sännätä ystävien kanssa leffaan. Katsoimme lukiokavereiden kanssa Sooloilua ja se oli kyllä ihan huippu. Oli kyllä pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, että oikein rentoutuikin. Yleensä sitä on vaan viikonlopun jälkeen ihan puhki ja odottaa, että saa istuskella toimistossa tietokoneiden huminassa. Vaikka nykytyöni onkin aikamoista hälinää ja huisketta.

No mutta, kun miettii tuota yhteistä viikonloppuamme, voi todeta, ettei me ainakaan mitään romantikkoja olla. Mutta kyllä me tästä elämästä nautiskellaan, esimerkiksi tuosta Prisman reissusta. On niin mahtavaa käydä kaupassa kahdestaan, kun saa rauhassa hassutella eikä tarvitse miettiä, pitääkö käydä pissalla ja onko jollain kakka.

Olen muuten aloittanut/jatkanut lomahaaveilujani. Johonkin pitäisi päästä. Ehkä Barcelonaan, Kanarialle, Joutsaan tai Tampereelle. Rukan matka saattaisi myös olla tiedossa, mutta lomien järjestely onkin sitten vähän haastavampaa, kun mies vaihtoi juuri työpaikkaa. Mutta katsellaan nyt. Pian on toki pääsiäinen ja minulla naisten päivät, mutta kyllä tähän talveen pieni reissu sopisi. Ei olla koskaan taidettu muuten viettää talvilomaa, mutta nyt kahden työläisen ja kahden kääpäläisen perheessä lomantarve on ihan toista luokkaa kuin joskus sinkkuaikoina. Ehkä sitä pitäisi vaan lykätä kalenteriin johonkin kohtaan L-O-M-A ja kehitellä sitten siihen jotain. Sinänsä reissaaminen on nyt jo aika helppoa, kun ipanat ovat vähän kasvaneet ja mm. kävelevät omin jaloin ja syövät kaikkea mahdollista. Rahaakin ehkä olisi, kun me ei sitä autoa kuitenkaan saada korjattua ja lohkista asennettua, mutta mistä ryöstää aikaa?

No, Meidän Perhe -lehden mukaan lapsiperheiden suurin haaste vuonna 2008 on ajan hallinta, joten emme ole yksin.

Tämä meinasi unohtua:
Automatkalla Kääpä ihmetteli, että mikä täällä haisee.
-Hei, täällähän haisee Ikealle!
-Joku taisi kyllä äsken paukutella...
-Ei, täällä haisee Ikean lihapullille. Se se on!