Vahvuuksia

Nappaan tänne talteen vielä yhden dokumentin. Nämä on kirjoitettu joulukalenteriin vuodeksi 2020. Miten ihana tapa tuoda esiin lasten vahvuuksia! Juuri nyt näiden lukeminen tuntui todella tärkeältä. Vaikka nämä on kirjoitettu viisi vuotta sitten, pitävät ne edelleen täysin paikkansa. 

Hän on utelias ja kiinnostunut monista asioista.

 

Hän iloitsee uuden oppimisesta.

 

Hän osaa katsoa maailmaa pilke silmäkulmassa ja näkee monia hauskoja asioita elämässään. Hän nauttii hassuista jutuista ja on huumorintajuinen.

 

Hän on luova ja kehittelee omia juttuja huoneessaan.

Hänelle musiikki, liikunta ja taide ovat tapoja tuoda esille luovuuttaan.

Hän näkee kauneutta luonnossa.

 

Hän on toiveikas ja uskoo hyvään, sekä ihmisissä että tulevaisuuden suhteen.

 

Hän on isoveli ja pikkuveli ja luovii hienosti perheen

keskimmäisenä lapsena ollen välillä iso ja välillä pieni.

Korona-ajan tee-se-itse leiri

 Korona-aikana kaikki lasten harrastukset pistettiin tauolle tarttumisriskin vuoksi. Kun korona alkoi 2020, oli meillä yksi tarhalainen, viskari-ikäinen, ja neljä koululaista. Jäimme koko kööri, mukaanlukien kaksi työläistä, etätöihin.

Minikääpä harrasti tuolloin futista, mutta lopetti sen, sillä harjoituksia jouduttiin jatkuvasti perumaan ja ne vähät, joita oli, pidettiin ulkona. Minikääpä sanoi, että äiti, etkö huomaa, että täällä on lunta - en minä halua pelata futista!

Toukolaisen rakas tanssiharrastus loppui myös korona-aikana. Pitkään suunniteltu kisamatka Amsterdamiin jouduttiin perumaan ja se harmitti ainakin minua ihan valtavasti. Taimisto harrasti tuolloin kilpauintia ja treenejä oli milloin missäkin, välillä jopa pulkkamäessä - ne oli kyllä kivoja treenejä ne! Muistan, kun uimahallit vihdoin avattiin - miten ihana oli päästä veteen!

Olimme ilmoittaneet lapset Kiljavalle hiihtolomaleirille. Leiri jouduttiin tietenkin perumaan, mutta me emme siitä lannistuneet vaan järjestimme oman leirin. Meillä oli asunto Niittykummussa, joten leiri oli luontevaa järjestää siellä. Taimisto ja Oivuska saivat valita mieleistään ohjelmaa. Kategorioiksi muodostui "Tosi kivaa" ja "Tosi, tosi kivaa". 

Näistä ohjelmista valitsin sitten meille sopivat ja aikataulutin ne seuraavasti:

Leiri oli oikein onnistunut. Teimme niin, että Taimisto sai osallistua leirille koko ajaksi ja veljet vuorottelivat: ensimmäisen yön leirillä vietti Oivuska ja toiseksi yöksi saapui Toukolainen. Kuntosalilla kävimme meidän työpaikalla - siellä ei korona-aikana käynyt ketään. Lumisota onnistui helposti leikkipaikalla mutta hiihdon kanssa oli haasteita - emme löytäneet Niittykummusta latuja, joten hiihtelimme sitten kävelyteitä pitkin. Pulkkamäki sujui jo paremmin.

Keilailemaan mentiin Tapiolaan ja luistelemassa käytiin lähikentällä Niittykummussa. Taisi käydä niin, että lumilautailuun ei riittäneet enää kellään rahkeet ja ekstendasimme leffaosuutta.

Mutta onnistunut leiri kaikein kaikkiaan!

Opiskelusta ja vuotta 2024

Kirjoitin 15.2.2018 seuraavasti:

”Viides tutkintotodistus noudettu. Ensimmäisen kerran astelin yliopistolle syksyllä 1995 ja TKK:lle 1996. 1999 valmistuin ja pääsin onneksi töihin, en ihan omalle alalleni, mutta IT-ala, tuo tulevaisuuden toivo, tarvitsi nuoria, reippaita tekijöitä. Työn ohessa opiskelin sitten yhtä ja toista: kansainvälistä liiketoimintaa, yritysjuridiikkaa, matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä, kasvatustieteitä, sosiaalipsykologiaa, kotimaista kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, yritysstrategiaa ja kansainvälistä markkinointia sekä uskonnonfilosofiaa. Mutta nyt tämä oli tässä: 22 vuotta opiskelua, joista 18 vuotta työn ohessa, riittää yhdelle ihmiselle. Kiitos ja kumarrus, sekä yhteiskunnalle että erityisesti Kallelle, joka on hoitanut suloisia lapsosia/kiukkupyllyjä silloin, kun äiti on lukenut tenttiin/kirjoittanut semmaa/väsännyt gradua. Kaiken ylijäävän ajan lupaan käyttää liikuntaan ja kavereihin – perhe ja työnantaja on ryövännyt aina oman aikansa joka tapauksessa.” 

No, eihän se ihan niin mennyt. Sen jälkeen olen opiskellut yhtä ja toista. Korona-aikana Kisakalliossa (tai oikeastaan Espoossa etänä) Personal Traineriksi ja sen jälkeen tein opeopinnot ja papin soveltavat. Sain viimeisen pappiskurssini valmiiksi syksyllä 2024. Samana vuonna opiskelin myös erkkapedan perusopinnot ja se tapahtuikin hieman yllättäen. Palataanpa hieman ajassa taaksepäin.

Sain ensin neljän kuukauden opettajan sijaisuuden. Hommat sujuivat ja minun oli mahdollista jatkaa myös kokonainen lukuvuosi. Minua tietysti kiinnosti. Ajatuksena oli, että koko perhe viettää Espanjassa kokonaisen lukuvuoden, paitsi Kääpä, jota kutsui Isänmaa ja Upinniemi. Minikääpä päätti, että tekee kaksi jaksoa lukio-opintoja Espanjassa ja palaa sitten kolmosjaksoksi Suomeen tanssimaan vanhat. Mies ei pystynyt olemaan töistä pois koko vuotta, mutta sai sovittua opintovapaan kevääksi. Mies sai myös opinto-oikeuden palautettua. Oivuskalle Espanja-vuosi vaikutti suht koht neutraalilta – kevät oli sujunut uudessa koulussa hyvin. Toukolainen empi ensin pitkään, mutta lähti kuitenkin reippain mielin matkaan. Taimistolla oli sujunut kevät Espanjassa hyvin, kaksi kaveriakin oli löytynyt, mutta kesällä Espanja ei enää houkutellutkaan. No, päätimme kuitenkin lähteä matkaan.

Taimisto joutui kuitenkin palaamaan maitojunalla kotiin, oli ihan liian kova ikävä omia kavereita ja futisjoukkuetta – futiksen harrastaminen Espanjassa oli ollut laiha lohtu eikä luokaltakaan ollut oikein löytynyt hengenheimolaista, kevään kaverit olivat muuttaneet takaisin Suomeen. Onneksi Mies oli kotona Espoossa. Mies vietti perjantai-iltoja tyttöjen kanssa ja sain viikoittain kuvia yhteisistä Vain elämää -hetkistä: joka kerta tytöt nukkuivat, milloin sohvalla, milloin lattialla. Selkeästi intti ja koulu vei voimat. Minikääpä lähti Suomeen valmistautumaan tansseihinsa marraskuun lopussa, ja minä jäin vielä joulukuuksi pienten poikien kanssa Espanjaan. Jouluksi tultiin kaikki kotiin.

Pohdimme pitkään, mitä teemme kevään suhteen. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut jäädä kevääksi Espanjaan Toukolaisen ja Oivuskan kanssa, sillä molemmilla oli sujunut syksy hyvin sekä koulussa että kavereiden suhteen. Päätimme kuitenkin, että olemme koko perhe kevään Suomessa, se olisi parasta koko perheen kannalta.

Minä jouduin työskentelemään vielä tammikuun koululla ja palasin sen jälkeen Suomeen. Arvelin, ettei meillä olisi hetkeen rahaa reissata ulkomaille (nämä Espanjan hummailut eivät olleet taloudellisesti kovinkaan kannattavia), joten päätin matkustaa osittain maata pitkin Suomeen ja bongata samalla itselleni neljä uutta maata. Työni päättyivät perjantaina iltapäivällä, jonka jälkeen hain matkalaukkuni asunnolta ja pääsin matkaan. Matkustin ensin junalla Malagaan ja sieltä Barcelonaan. Yövyin Barcelonassa Easy Sants by Bossh! -hotellissa ja lähdin aamusta bussilla kohti Andorraa. Andorrasta olin varannut hotelliksi Hotel Best Andorra Centerin, sillä siellä oli mukavan näköinen uima-allas ja sijainti oli melko lähellä bussiasemaa. Matkani aikana Euroopassa oli maanviljelijöiden mielenosoituksia ja paljon bussivuoroja oli peruttu, joten sai vähän jännittää, kuinka käy. Pääsin kuitenkin Andorraan ja hengasin siellä päivän. Kävin vuorilla vähän patikoimassa ja ajattelin, että tänne voisin kyllä muuttaa. Tapasin kaupungilla britin, joka kertoi tulleensa sinne pakoon Brexittiä ja koronaa. Vuorien keskellä oli turvassa. Juuri kun olin saapunut Andorraan, sain Käävältä viestin: oli murtanut jalkansa intissä rynnäköidessään. Tämä tapaamani britti oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa asiasta puhuin.

Aamulla jatkoin Andorrasta Ranskan puolelle Toulouseen. Käppäilin vähän kaupungilla ja huomasin, että pyöräily oli täällä tosi suosittua – melkeen jokaiseen kuvaan osui pyöräilijä tai pari. Jatkoin vielä samana päivänä junalla matkaa kohti Pariisia. En ollut käynyt ennen Pariisissa, mutta halusin jättää siihen kaupunkiin tutustumisen toiseen kertaan. Niinpä vain juoksin metropysäkiltä toiselle halki heräilevän kaupungin ja jatkoin yöjunalla matkaa kohti Luxemburgia.

Samaan vaunuun sattui kokonainen jalkapallojoukkue ja mikäs olikaan kotoisempaa kuin matkustaa futareiden kanssa. Saavuin aamulla Luxemburgiin ja pidin myös siitä kaupungista kovasti. Erityisen vaikutuksen teki nuori mies, joka oli kuskannut pianon puistoon soitellakseen siellä. Illalla jatkoin bussilla Brysseliin. Nukuin yöni Hotel Europacityssä. Sen kanssa meinasi käydä köpelösti, sillä olin varannut hotellin kuukauden päähän. Onneksi löytyi vielä yksi vapaa huone, johon pääsin yöksi. Aamulla kiertelin hieman kaupungilla ja matkustin junalla lentokentälle. Lensin kotiin 4.2, jotta saan nauttia synttäriaamiaisesta.

Suomeen paluu oli karu. Muistin saman tammikuulta 2022, kun palasin kotiin – kontrasi Espanjan valon ja ilon ja Suomen alkuvuoden pimeyden välillä oli suuri. Vuonna 2022 palasin heti töihin ja sain elämääni rytmin, mutta nyt vuonna 2024 olin opintovapaalla vielä kevään, eikä päivissäni ollut juuri rakennetta. Tällaista en ollut kokenut sitten lasten vauva-aikojen!

Lopulta sain elämästä kiinni itselleni tutulla tavalla, opiskelemalla. Kääpä joutui kotihoitoon kinttunsa kanssa ja mietin, olisiko jotain mukavaa, mitä voisimme tehdä yhdessä nyt, kun inttiin ei päässyt. Tiesin, että Kääpä haaveile erityispedagogiikan opinnoista ja ajattelin, että voisimme tehdä yhdessä ensimmäisen kurssin avoimessa yliopistossa. Ilmoittauduin itse ja yllätyin, että se ei ollutkaan Käävän mielestä hauska tapa viettää yhteistä aikaa. Niinpä minä sitten päädyin opiskelijaksi. Olin toki kokenut sen tarpeelliseksi työskenneltyäni vuoden koulumaailmassa – yhä useampi nuori tarvitsi yksilöllistä tukea peruskoulusta ja lukiosta selvitäkseen ja minulla oli sen tyyppistä osaamista hävettävän vähän.

Opintojeni kautta päiviin löytyi rytmi ja sisältö. Pian alkoi myös papin opintoihin liittyvä kurssi ja olin välillä jopa kiireinen. Opintovapaani tarkoitus oli toki edistää väitöskirjaa, mutta se oli jäänyt täysin jumiin. Olin jättänyt sen esitarkastukseen joulukuussa 2023 eikä esitarkastuslausuntoja kuulunut. Kun ne lopulta sain, pääsin hommiin – erityisesti menetelmäosuutta piti vielä työstää. Sain väikkärin jätettyä uudelleen esitarkastukseen vasta syyskuussa 2024, sillä palasin kesäkuun alussa töihin ja se veikin kaiken ajan.

Syksyllä tein vielä yhden kurssin papin opintoihin liittyen, auttavan kohtaamisen, ja viimeisen kurssin erkkapedaan liittyen. Odottelen edelleen esitarkastuksen tuloksia, toisen olen onneksi jo saanut ja se oli vihdoin puoltava, ja joutessani olen opiskellut suhteellisuusteoriaa. Ensi kuussa aloitan kvanttifysiikan opinnot. Tarkoituksenani on saada fysiikan aineenopettajan pätevyys ja näiden kurssien jälkeen vaadittavien opintojen pitäisi olla kasassa.

Mikäli joskus vielä väittelen, aion sanoa, että esitarkastusprosessini oli niin pitkä, että ehdin sinä aikana valmistua papiksi ja fysiikan opettajaksi.

Haaveena ulkomailla työskentely & kuuden ammatin taktiikka

Siivoan tietokonettani ja löysin tällaisen 9.12.2023 kirjoitetun postauksen. Ei mennyt kuin reilu vuosi ja nyt pääsen julkaisemaan sen!

Olen asunut nyt neljään otteeseen pätkän ulkomailla. Ensimmäisen kerran vuonna 1999 asuin Puolassa Krakovassa. Olin silloin IAESTE-harjoittelussa Krakovan yliopistossa. Tein johdepolymeerien polymerointeja ja karakterisointeja. Minulla oli aivan ihanat ohjaajat! Olin juuri palauttanut diplomityöni ja valmistunut. Meillä oli Krakovassa tosi kiva porukka, nuoria aikuisia tulinne sinne ympäri Eurooppaa ja moni oli opintojensa loppuvaiheessa tai juuri valmistunut. Asuimme samassa asuntolassa ja reissasimme ja kokkailimme yhdessä. Teimme myös patikointimatkan vuoristoon ja kävimme luostarissa. Kävimme Gdanskissa, Gdyniassa ja Helissä. Minuun teki vaikutuksen Puolan katolilaisuus. Katukuvassa näkyi paljon nunnia ja puhelinkortissa oli Paavi.

Vuodesta 1999 olen haaveillut ulkomailla asumisesta ja työskentelystä. Kun palasin Suomeen, sain pian ensimmäisen oikean työpaikkani – pääsin Hewlett-Packardille myymään servereitä telecom-alan yrityksille. Työskentelin siellä kaksi vuotta ja sinä aikana aloimme seurustella Miehen kanssa. Menimme kihloihin 2001 ja naimisiin 2002. Siinä vaiheessa emme haaveilleet ulkomailla työskentelystä vaan pikemminkin perheestä ja perheasunnosta Kehän kolmosen sisäpuolelta - mikä tuntui ihan mahdottomalta haaveelta. Haaveemme toteutui vuonna 2004, kun Kääpä syntyi.

Seuraavat kymmenen vuotta menikin sitten tiiviisti pienten lasten kanssa. Minikääpä syntyi 2006, Toukolainen 2009, Taimisto 2011 ja Oivuska 2014. Vasta sitten tuntui, että perheemme on tässä.

Ensimmäiset vuodet viisilapsisena perheenä olivat raskaita. Kaikki energia meni arjen pyöritykseen. Oma henkireikäni oli opiskelu. Kun Kääpä oli pieni, opiskelin filosofiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Minikäävän vauva-aikana tein filosofian opintoja ja kotimaista kirjallisuutta. Kirjoitin myös gradun tietojenkäsittelytieteestä ja sain maisterin paperit siitä aineesta 2008.

Toukolaisen ollessa pieni hain lääkikseen, mutta jäin pisteen päähän Helsingistä, enkä hakenut silloin muualle. Mutta hyvä niin. Taimiston ollessa pieni en opiskellut mitään vaan halusin pikemminkin pian takaisin töihin. Vauvavuodesta tuli kuitenkin hyvin erilainen kuin olimme suunnitelleet, sillä anoppini, mummoni ja äitini kuolivat kaikki vuoden sisällä. Elokuussa anoppi kuoli, syyskuussa Taimisto syntyi, joulukuussa kuoli mummo ja maaliskuussa äitini. Vuosi meni vauvaa hoitaessa ja suriessa.

Luulimme jo jonkin aikaa, että perheemme oli siinä: kaksi tyttöä, kaksi poikaa, kevät-, kesä-, syys- ja talvivauvat. Mutta niin vain aloimme haaveilla vielä viidennestä villahoususta ja saimme kuin saimmekin vielä Oivuskan vuonna 2014. On onni olla perheen viides lapsi: Oivuska sai kaksi rakastavaa isosiskoa ja kaksi hoivaavaa isoveljeä. Toki sisaruksilla riitojakin on, mutta uskon, että iso perhe on lapselle rikkaus.

Minä olin jo pitkään haaveillut uusista opinnoista. Hain ex tempore teologiseen opiskelemaan uskonnonfilosofiaa ja pääsin aloittamaan opinnot vuonna 2013. Tein ensin polkuopintoja avoimessa ja sitten siirryinkin jo maisteriopintoihin. Oivuska kävi pienenä heprean tunneilla ja hän kokee, että se on ensimmäinen vieras kieli, jota hän on opiskellut. Seuraavaksi sitten enkkua ja espanjaa.

Olin aina aiemmin opiskellut mahdollisimman nopeasti, mutta nyt päätin pikemminkin opiskella hitaasti. Haaveilin salaa papin ammatista ja halusin rauhassa pohdiskella, olisiko minusta siihen. Valmistuin teologian maisteriksi 2017, mutta en tehnyt papin soveltavia opintoja enkä näin saanut papin pätevyyttä. Palasin kuitenkin soveltavien opintojen pariin uudestaan vuonna 2022. Aiemmin tuntui mahdottomalta sovittaa niitä työn oheen, mutta nyt päätin yrittää.

Tein syksyllä 2022 ensimmäisen 3 op kurssin. Se oli todella ihana! Opiskelin samalla myös jatko-opintoihini liittyen etiikan historiaa. Pidin siitäkin kurssista tosi paljon. Opinnot olivat jälleen hyvää vastapainoa työlleni, joka oli edelleen hektistä ja välillä myös tarkoituksetonta. Onko minun tehtäväni rakentaa tietojärjestelmiä koko työurani ajan?

Seuraava kurssin, soveltaviin opintoihin kuuluvan kuuden viikon harjoittelun, tein Espoon Tuomiokirkkoseurakunnassa 5.12.2022-15.1.2023. Sain sen tehtyä työn ohessa, sillä harjoitteluun liittyvät tehtävät ajoittuivat pääasiassa iltoihin ja viikonloppuihin.

Harjoitteluni alkoi riparin aloitustapaamisella. Tein kansainväliseen messuun esirukouksen, osallistuin riparille, retriittiin ja äitilomaselle. Toimin tapaninpäivänä liturgina Tuomiokirkossa ja sain saarnata jouluaattona Suvelan kappelissa ja äitilomasella Hvittorpissa. Ensimmäinen saarna jännitti ihan mielettömästi, toinen sujui jo paremmin. Kävin myös päivä- ja perhekerhossa sekä häissä, hautajaisissa ja kotikasteessa. Kuuden viikon jakso oli todella antoisa, näin monipuolisesti seurakunnassa tehtävää työtä.

Kesällä sain kunnian toimia pappina kahdella riparilla. Olin Oulun seurakuntien partioriparilla Rokualla ja Espoonlahden seurakunnan riparilla Poikkeusharjussa Parkanossa. Molemmilla ripareilla minulla oli hyvä ja luonteva olla omana itsenäni. Oli helppo hengittää. Konfirmaatiot sujuivat myös ihan kivasti. Oulussa minua ei jännittänyt juurikaan, mutta Espoonlahdessa, omasa kotikirkossani, sitten sitäkin enemmän. Jännitys iski kesken saarnan ja kiiruhdin sen nopeasti loppuun. Pidän saarnojen kirjoittamisesta. Toivon, että opettajan työn myötä esiintymisjännitykseni on vähän helpottanut.

Minulla on kuuden ammatin taktiikka. Minulla on 20 vuotta työelämää jäljellä ja ajattelin jakaa sen kuuden eri ammatin kesken. Aion työskennellä johtajana, konsulttina, yrittäjänä, tutkijana, pappina ja opettajana. Saa nähdä, miten kuuden ammatin taktiikkani käytännössä toteutuu ja miten aika jakaantuu eri ammattien kesken. Ensimmäiset reilut 20 työvuotta kului lähinnä konsulttina ja johtajana, jonkin verran tein myös tutkijan työtä. Nyt olen päässyt kokeilemaan opettajan ja papin työtä. Yrittäjäksi en ole vielä ryhtymässä, ellei sitten kaveriporukalla syntyisi jokin yritysidea, jota voisi kokeilla mahdollisimman vähäisellä riskillä.

Vuodesta 1999 alkanut haaveeni ulkomailla työskentelystä sai vihdoin jatkoa vuonna 2021. Olin aloittanut korona-aikana liikuntaneuvojan ja Personal Trainerin opinnot Kisakalliossa. Niihin opintoihin liittyvä harjoittelu vei minut Sofia-opistolle Fuengirolaan. Mukaani sain Taimiston ja Toukolaisen ja he kävivät siellä Fuengirolan kotikoulua. Asuimme tuolloin Los Bolichesissa kirkkoa vastapäätä. Vietimme joulun 2021 Espanjassa ja paras lahja ikinä oli se, kun kävimme Toukolaisen ja Taimiston kanssa noutamassa loppuperheen juna-asemalta joulun viettoon. Loppiaisen jälkeen palasimme Suomeen. Kun harjoittelu päättyi, mietin, miten pääsisin takaisin Fuengirolaan.

Minulla oli monta opetettavaa ainetta: kemia, matematiikka, tietotekniikka, uskonto ja filosofia. Sain vihdoin haettua näistä opinnoista vastaavuustodistukset. Puuttuvan pedagogisen pätevyyden hankin Haaga-Heliasta vuonna 2022. Nyt olisin siis pätevä aineenopettaja! Laitoin rehtorille viestiä, että voisin tulla tekemään sijaisuuksia kouluun ja sainkin vähän yllättäen neljän kuukauden sijaisuuden helmikuusta 2023. Lähdin Fuengirolaan tammikuun viimeisenä päivänä. Toukolainen kävi luonani lomailemassa reilun viikon helmikuussa ja maaliskuussa saapui Taimisto. Taimisto kävi koulua Espanjassa muutaman kuukauden. Huhtikuussa saapuivat pojat ja Oivuska jäi siitä kouluun viideksi viikoksi. Kääpä vieraili Fugessa kirjoitusten jälkeen. Asuimme tuolloin kahdessa paikassa rantakadulle, ensin lähellä Torreviejaa 2 kk ja viimeiset 2 kk vähän tilavammassa asunnossa Los Bolichesin keskustassa.

Kesäkuussa 2023 lensin suoraan Käävän ylioppilasjuhliin. Mies ja Kääpä olivat pistäneet ne kahdestaan pystyyn, minun vastuullani oli kutsujen lähettäminen. Oli niin ihana nähdä Kääpä ja kaikki sukulaiset ja ystävät! Jouduin lähtemään heti juhlien jälkeen työmatkalle Montrealiin. Kun kesään mahtui vielä kaksi riparia ja Korean Jamboree, en juuri ehtinyt viettää aikaa kotona Tillinmäessä. Mutta ehkä senkin aika vielä tulee.

Minikääpä lähti ensin Etelä-Koreaan Jamboreen oheismatkalle, jonka aikana matkustettiin ympäri maata. Me saavuimme Toukolaisen kanssa perässä. Partiolaisten neljän vuoden välein järjestettävä suurleiri Jamboree pidettiin tällä kertaa Saemangaenumissa. Leiriä koetteli lämpäaalto, infra oli puutteellista ja pisteenä iin päälle aluetta uhkasi taifuuni, jonka vuoksi jouduimme lähtemään leiriltä evakkoon. Meidän leirilippukuntamme evakuoitiin yliopistolle. Arki sujui siellä hyvin - meitä kuljetettiin ohjelmiin ja löysimme jopa Mäkkärin nurkan takaa. Kävimme Soulissa Gangnamissa ja vähän shoppailemassa. Leirin avajaiset ja päättäjäiset olivat K-pop ilotusta ja vähän itsekin innostuin tuosta musiikkilajista. Karaokebussi ja messut kruunasivat viimeisen Korea-päivän.

Saavuin Koreasta Suomeen maanantain ja tiistain välisenä yönä ja tiistaina lähdimmekin Minikäävän kanssa jo Espanjaan. Minulla alkoi työt ja Minikäävällä koulu, lukion toinen luokka. Asuimme ensimmäiset kaksi viikkoa Girasolissa kahdestaan. Kävin joka ilta uimassa ja haaveilenkin asumisesta kerrostalossa, jonka pihalla on uima-allas.

Koulussa opetin seiskoille matikkaa ja kemiaa, yseille matikkaa ja kemiaa ja lukiossa kemiaa ja lyhyttä matikkaa. Minulla oli koko syksyn todella paljon opetusta. Alku oli todella raskas, mutta vähitellen arki lähti sujumaan. Pelasimme padelia ja katulätkää, uimme, shoppailimme Miramarissa ja söimme aiempaa vähemmän jätskiä, sillä asuimme nyt kauempana rantakadusta. Taimisto pelasi jonkin aikaa futista paikallisessa joukkueessa ja Oivuska pääsi lokakuussa futiskerhoon. Myös koululla järkättiin palloilukerhoa ja kaikki välkät kuluivat futiksen parissa, mutta silti Oivuska kaipasi Suomesta eniten juuri jalkapalloa. Taimiston ikävä kavereita ja futista kohtaan äityi niin kovaksi, että hän joutui palaamaan Suomeen jo syyskuussa. Siitä lähtien mina asuin poikien kanssa Espanjassa ja Mies tyttöjen kanssa Suomessa. Kääpä suoritti tuolloin varusmiespalvelustaan Upinniemessä.

Kun olimme ensimmäistä kertaa Espanjassa, pelasimme katulätkää, lauloimme kuorossa, patikoimme ja lapset kävivät kerhossa Majakalla. Toisella kertaa katulätkä oli vaihtunut säbään. Lauloin edelleen kuorossa ja teimme joitain patikkaretkiä. Aloitimme myös padelin. Nyt kolmannella kerralla en ehtinyt kuoroon, kun opetus meni sen kanssa päällekkäin. Patikoimaan emme ole päässeet vielä kertaakaan!

Sen sijaan olemme tehneet retket Marokkoon, Gibraltarille ja Malagaan. Kävimme ensin poikien kanssa Marokossa. Pääsimme ratsastamaan kamelilla, söimme herkullisen marokkolaisen aterian, seikkailimme vanhassa kaupungissa ja sain pitää käärmettä kaulallani. Ihan uskomaton reissu! Gibraltarilla pääsimme Isoon Britanniaan. Shoppailimme (Oivuskaa ilahdutti erityisesti Pokemon-joulukalenteri), kävimme katsomassa Rockilla asuvia apinoita ja piipahdimme tippukiviluolassa. Yksi apinoista hyppäsi reppuselkääni ja se vähän säikäytti. Hieno reissu tämäkin! Teimme vielä matkan Malagaan ja kävimme Picasso-museossa, Alcazaban linnassa ja söimme päivälliseksi herkullisia tapaksia. Tällä kolmannella reissulla ei siis laulettu kuorossa eikä patikoitu, mutta sen sijaan tehtiin lähiretkiä.

Väitöskirjakin on vähitellen edennyt. Kuvittelin jo, että saan jättää sen esitarkastukseen keväällä, mutta ohjaajani halusikin vielä yhden artikkelin. Viides artikkeli julkaistiin kirjassa, neljä muuta ovat konferenssipapereita. Nyt pitäisi olla riittävästi artikkeleita ja johdantokin on kirjoitettu. Tein siitä ensimmäisen version jo keväällä ja nyt syksyllä palasin vihdoin sen pariin. Olen kirjoittanut väikkäriä torstai-iltaisin. Silloin kokoontuu virtuaalisesti yhteisöllinen porukka. Kirjoitamme kukin väitöskirjojamme tomaattimenetelmällä. 25 minuuttia työskennellään, ja sen jälkeen höpötellään viisi minuuttia. Ja sitten otetaan toinen tomaatti eli 25 minuutin työskentelysessio. Mukavaa ja tehokasta! Lokakuussa oli Oivuskan futis, ja ehdin sen jälkeen aina mukaan muutamaksi tomaatiksi. Nyt marras-joulukuussa olen kerinnyt mukaan pidemmäksi pätkäksi. Väitöskirja on nyt kielentarkastuksessa ja lähtee vielä joulukuussa esitarkastukseen. Jos kaikki sujuu hyvin, väittelen keväällä 2024.