Kävin läpi omaa partiopolkuani. Aloitin partion sudenpentuna Kaivokselan Delfiineissä 1984. Kokoonnuimme Kaivokselassa kerrostalon väestönsuojassa. Sudareiden kokoukset olivat Kaivokselan kirkolla, mutta vartsalaisina pääsimme oikealle kololle. KaiDen huuto liittyykin juuri tuohon koloon: "Kellareiden kasvatit, Kaivokselan Delfiinit!"
Meillä oli aina keväisin ja syksyisin redu. Retkeilimme PäPan kämpillä Nuuksiossa Mörrimöykyssä, Korvenkolkassa ja Piilopirtillä sekä Kiljavalla. Kesällä ja talvella olin leireillä, kävin myös joka kesä Leirikesän leireillä Kiljavalla.
Ensimmäinen iso leirini oli PäPan Pyrske 1988 Sauvossa. Kuudennen luokan keväällä muutimme Hämeenkylään ja löysin sieltä itselleni uuden lippukunnan, Tavastit. Tavastien huuto on "Tatat-ta-ta-tat-Tavastit! Hähäh-hä-hä-häh-Hämeenkylä! V-A-N-T-A-A! Vantaa!". Tavasteilla oli oma kämppä Tuohitupa Karkkilassa ja siellä pidimme lippukunnan oman leirin.
Tavasteissa vedin omaa Murkku-vartiotani. Meidän huuto oli "Vartsoista parhain ja uutterin, ovat Murkut, aina, tietenkin!". Osallistuin 1990 Finnjamboree Tervakselle Kannonkoskella ja 1991 Partiokannuksen järjestämälle Nordtreffille, joka pidettiin Tanskassa Thorup Hedessä. Oli ihmeellistä, että tanskalainen haikki kulki pitkin peltoja. Tanskalaisilla oli helteelläkin villasukat jalassa vaelluskengissään. Vedin Murkkuja muutaman vuoden ja jatkoin sitten joukkueen apulaisjohtajana (JOJOA) - meillä oli Tavasteissa aika armeijamainen hierarkia.
Partion rinnalle tuli vaellusreissut Lappiin Vantaankosken seurakunnan kanssa. Ensimmäisen kahdeksan päivän vaellukseni tein riparikesänä 1991 Lemmenjoelle. Se oli sadevuosi - satoi koko ajan - eikä minulla ollut edes sadekamoja mukana. Luulin, että majoitutaan koko ajan samassa mökissä, mutta kyseessä olikin kahdeksan päivän vaellus :) Vaeltamassa kävinkin sitten joka kesä, 1992, 1993, 1994 ja 1995. Kävimme useamman kerran Lemmenjoella, pääsimme huuhtomana kultaakin, kiipesimme Saanan huipulle Kolmen valtakunnan rajalla ja vaikka mitä. Sitten minulla oli muutaman vuoden tauko ja seuraavan kerran lähdin vaeltamaan kavereiden kanssa Pallas-Hetta -reitille. Kallekin oli tuolloin mukana, kävimme vaeltamassa kihlajaiskesänä 2001 ja häävuonna 2002.
Olin myös seurakunnan lastenleireillä isosena. Olin Partaharjun suurleirillä, melontaleirillä ja oman seurakunnan lastenleireillä. Meitä oli leireillä iso kaveriporukka. Parasta oli ruuan jakaminen lapsille.
Kun Kanerva ja Kaapo olivat pieniä, vedin Leppävaaran Korvenkävijöissä Kettu-laumaa. Meillä oli kesällä 2006 lippukunnan oma leiri. Olin siellä muutaman yön Kaapon ollessa ihan pikkuinen vauva. LeKon huuto oli "Metsässä hiipii, korvessa viihtyy, LEKO". LeKossa erätaidot olivatkin kunniassa, sudaritkin laittelivat aina ruokansa trangialla itse.
Lapset syntyivät 2004, 2006, 2009, 2011 ja 2014 ja veivät työn ohella suurimman osan ajastani. Kanerva aloitti partion 2011 ja pääsi ensimmäiselle leirilleen PäPan Sarasteelle 2012. 2013 oli Karakarhujen oma leiri Mahla ja sitten muutimmekin Tillinmäkeen.
Syksyllä 2013 aloitimme Kanervan ja Kaapon kanssa Mavassa. Meidän huuto on "Mastonvartijat, leveät hartiat, piukea peppu, mahtava heppu!" Toimin Karhunpentujen akelana ja K ja K olivat vuoden samassa laumassa. 2014 oli Kaapon ensimmäinen leiri EPT:n Väiski. Kävin siellä vierailupäivänä. 2015 oli Ellin järjestämä Elämys. 2016 oli Finnjamboree Roihu, johon Kanerva jo pääsi. Me teimme Toukon kanssa sinne retken vierailupäivänä.
2017 oli MaVan oma leiri Leijona, joka oli Toukon ensimmäinen leiri. Sillä leirillä olikin ensimmäistä kertaa neljä edustajaa meidän perheestä, kun itsekin pääsin pitkästä aikaa leireilemään. Oli niin siistiä! Kuljin koko leirin ihan fiiliksissä. Sain mm. viedä mutaiseen ojaan pää edellä pudonneen sudarin suihkuun pesulle.
Kanerva ja Kaapo ovat vielä Kliffalla. Syksyllä alan vetää Taimin sudarilaumaa ja ensi kesänä on taas lippukunnan oma leiri. 2020 on sitten Väiskin vuoro. Näille leireille meiltä onkin sitten jo tosi paljon lähtijöitä, sillä Taimi tulee mukaan sudarina ja Oivan otan kaverikseni.
Partio on ollut minulle rakas harrastus jo 34 vuotta. On ihana nähdä, että se on tärkeä juttu myös omille lapsille. Loppuun vähän Partiomarssia:
