Peter Pan

Mies ja käävät harjoittelivat ja esittivät tässä joulun alla näytelmän. Kuulemma uusia kohtauksia on tulossa, mutta tässä nyt se pätkä, jonka näin.

Näyttelijät:
-Kapteeni Koukku (Mies), asuna nahkatakki, merirosvohattu ja kaukoputkimiekka
-Peter Pan (Kääpä), asuna vihreä paita ja raidaliset legginssit sekä tikari
-Helinä (Kääpä), asuna vaaleansininen prinsessamekko
-Leena (Minikääpä), asuna vaaleanpunainen prinsessamekko

Leena nukkuu. Helinä on vangittuna on lyhtyyn. Helinä murtaa lyhdyn ja syöksyy pelastamaan Leenan. Salamannopeasti Helinä riisuu sinisen mekkonsa ja muuttuu vihreäasuiseksi Peter Paniksi. Kapteeni Koukku saapuu ja Peter Pan ja Kapteeni Koukku ottelevat.

Peter Pan voittaa ja vie Leenan laivaan. He suuntaavat kohti Lontoota ja näkevätkin pian tuttuja paikkoja ja Nanan.

Jotenkin näin se meni, Mies saa täydentää :) Räpsin ison liudan kuvia, joten ehkä niiden katsominen palauttaa vielä yksityiskohtia mieleen. Joka tapauksessa esitys oli aivan mahtava. Yleisö taputti seisaallaan ja huusi bravo. Harvoin sellaiseen törmää Suomessa.

Toivon tälle näyttelijäseurueelle kaikkea hyvää tulevaisuudelle.

Lahjat

Aiempina vuosina olen yrittänyt olla antimaterialisti ja väittää, etteivät lahjat ole joulussa se keskeinen juttu. No, eihän ne ole, vaan se Jeesus ja yhdessäolo, mutta silti lahjat merkitsevät minulle paljon. On mukava huomata, mitä lahjan antaja on kustakin ihmisestä ajatellut. Tässä siis lahjalistaus vm 2008. Saa skipata, jos on aidosti antimaterialisti, jota minäkin olen tässä yrittänyt.

Minikääpä:
-Luistimet
-Kypärä
-Villasukat ja lapaset
-Tennispalloja jääkiekkoon
-Villapaita
-3 Cars-pikkuautoa
-Cars-palapeli
-Kunnaksen Hullunhauska lintukirja
-Kiikarit
-2 Schleich-jääkarhua
-8 Disney-figuuria
-Lego City lakaisukone
-Lego City postiauto
-Myyrä kaupungissa DVD
-Iso autorata
-Muumi-palapeli
-Waltarin Kiinalainen kissa (yhteiseksi)
-Vilkas paloasema -kirja
-Matleena löytää onnen -kirja

Kääpä:
-Luistimet
-Kypärä
-Villasukat ja lapaset
-Tennispalloja jääkiekkoon
-Villatakki
-Vauva Bratz
-Isosisko Bratz ("tää on joku aikuinen")
-Prinsessa herätyskello
-Hello Kitty rannekello
-Kunnaksen Koiramäki
-6 Koiramäki-hahmoa
-Tatu ja Patu palapeli
-Lego Belville ratsastustalli
-Myyrän puuhat DVD
-Fur Real kissa, joka naukuu, kehrää ja liikkuu
-Käsilaukku, lompakko ja kampa
-Rölli-palapelikirja
-Samu ja Salla -kirja ja Franklin-puuhakirja

Siis ihan valtavasti noita paketteja! Meillä on vain niin hassu tilanne, että minun sukuni puolella ei ole muita kääpiä kuin nämä meidän omat ja myös Miehen puolen suku pitää lahjojen miettimisestä.

Aatto sujui tosiaan hyvin perinteisesti: ensin hirveä hösäys klo 9-14, sitten yhtä hulinaa 14-19 ja sitten oman perheen kesken chillailua hetken verran. Käävät menivät sänkyyn kasilta ja sippasivat kutakuinkin saman tien, mikä on todella harvinaislaatuista tässä perheessä.

Mies sai lahjaksi X-boxille Lips-laulupelin ja jäi sitä testailemaan minun suunnatessa päiksyille. Tarkoitukseni oli mennä joulukirkkoon klo 23, mutta viime tipassa sain tietää ystävän estyneen ja päätin jättää yöajelut sikseen. Itse kirkon olisin kyllä ottanut, mutta tunnin ajelu ei vain nyt onnistu. Ja skrabaus päälle. Täytyy ryhdistäytyä huomenna, jos vaikka päästäisiin koko remmi.

Ollaan taas vaihteeksi vähän flunssaisia, tai Mies ja Käävät lähinnä, minähän sairastelin jo koko viime viikon. Myös M-eno oli kuumeessa, mutta jaksoi silti hulinoida kääpäin kanssa. Anne ja vaari hulinoivat myös. Mummi ja Isomummo istuivat lähinnä sohvalla tohinaa ihmettelemässä.

Meillä siis kävi ihan oikea joulupukki. Lahjoja oli tulossa kolmesta eri pisteestä, ja oli aikamoinen organisointi, että ne saatiin pisteeseen X eli oven taakse ennen pukin tuloa. Itse joulupukki oli varsin herttainen, ja hieman jännittynytkin illan ensimmäisessä sessiossa. Lapsia sen sijaan ei jännittänyt lainkaan. Ne tervehtivät pukkia iloisesti eteisessä ja seisoivat silmät tapittaen joulupukin edessä.

Kun kääpiä kehotettiin laulamaan, vetäisi Minikääpä ensin bravuurinsa "Ennä, ennä, eppäeettu" ja sen jälkeen laulettiin koko porukalla Joulupuu on rakennettu. Muu jengi meinasi lintsata kolmannesta säkeistöstä, mutta minä ja Kääpä jatkettiin, ja niin saatiin päivän kristillinen annoskin mukaan. Joulupukki jakoi muutaman kääpäin lahjan, tosin ensin väärästä säkistä, joka herätti hämmennystä, mutta kehotin rohkeasti pukkia valitsemaan lahjoja toisesta säkistä, jossa ennalta suunnitellut kolme kiinnostavaa, muttei liian, lahjaa per kääpä odotteli Tieturin kassissa. Lopuksi otettiin vielä muutama kuva pukin sylistä ja sitten homma oli hoidettu. Lapset huikkasivat heipat olkkarista ja siirtyivät pakettien kimppuun.

Juuri näin sen kuuluikin mennä.

Iltaan saatiin myös mahtumaan glögitarjoilu ennen pukin tuloa, varsinainen jouluateria ja päälle kahvit. Listaan nyt tähän meidän suvun jouluherkutkin, vaikka aika perinteisillä meillä mennään:

-glögi
-piparit
-juustoja (valko- ja sinihome)
-joulutortut
-omenat
-rusinat ja pähkinät
-konvehdit (tänä vuonna unohdettiin avata rasia)
-kinkku
-soppaloora, lanttulaatikko, porkkanalaatikko
-kotijuusto
-tytinä
-herneet (unohtuivat itse asiassa pakkaseen, taas)
-hillosipulit
-rosolli + vaaleanpunainen kermavaahto
-graavilohi
-perunat
-Italiansalaatti, sienisalaatti ja perunasalaatti (jälkimmäinen ei välttämätön)

Huh. Ei ihme, että masu on pullea. Tuon graavilohen kanssa on vähän niin ja näin, saisiko sitä syödä raskaana ollessaan. Itse olen syönyt tuota kaupan graavaamaa, kun se pahamainen listeria viihtyy vakuumipakkauksissa. Laskeskelin tässä, että tämä oli minun ja Miehen kahdeksas joulu, joista 50 % olen ollut raskaana. Ensimmäisenä raskausjouluna jätin kyllä graavilohen ehdottomasti väliin, mutta nyttemmin olen vähän lipsunut.

Ensi vuonna onkin sitten viimeinen Y-joulu, tai ties vaikka viettäisimme sitä vaihteeksi jossain muualla. Sitten vuoden päästä keväällä meillä olisi edessä muutto, jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mutta, katsotaan nyt, miten sovimme tänne viisihenkisenä perheenä. Voihan se olla, että jo huhtikuussa väsätään taas asunnonmyynti-ilmoitusta Oikotielle. Nyt se menee sentään jo rutiinilla, kun on harjoitusta.

Nyt on sitten suoritettu tämä joulun pakollinen osuus. Seuraavina päivinä voi suorittaa omaan tahtiin erinäisiä kyläilyjä, lueskelua, mässäilyä, ehkä sen kirkonkin ja pienimuotoista ulkoilua, jos sää sallii. Mutta nyt ei ole hoppu mihinkään, yhtäkään rastilistaa ei laadita ja kellot pistetään piiloon.

Rauhallista Joulua!

Rauhallista joulua!

Käävät katsovat Lumikkia, piparit ja tortut on juuri saatu leivottua. Mies kuorii perunoita ja sitten on vielä pöydän kattamista sun muuta pientä. Pian siis alkaa olla jouluvalmistelut paketissa ja saa vain ruveta nautiskelemaan. Vaikka aika hässäkkäähän se joulu aina on, kun vieraita tulee ja pöydässä pitää olla sitä sun tätä. Vaikka en itse juuri mitään kokkaakkaan, niin jo kippojen löytäminen kaikille herkuille on oma haasteensa.

Miniäinen oli ihan täpinöissään, kun pääsi vihdoin leipomaan piparkakkuja. Seeprat olivat tehneet niitä tarhassakin, mutta Leppäkertut eivät. Ostin taikinan pakkaseen jo monta viikkoa sitten, mutta vasta sen jälkeen huomasin, että kaulin oli mennyt rikki. Uuden saimme ostettua viime viikonloppuna, joten nyt sitten päästiin tositoimiin. Tosi hienosti homma sujui, sain samalla tehtyä pari pellillistä niitä joulutorttuja.

Joululomamme alkoi ihanan leppoisasti, sillä käävät pääsivät siskoni luo hoitoon kahdeksi yöksi. Kippasin ipanat sinne perjantaina tarhan jälkeen ja suuntasin Selloon. Löysin sieltä puolikuolleen mieheni, mutta urhoollisesti saatiin hommattua miltei kaikki loput lahjat (Mies vielä jätti muutaman haasteen aatonaatolle) ja sorruimme oikein heräteostoksiinkin. Kääpä sai ekat omat Bratzinsa (-40 %) ja molemmille ostimme pikku-Legoja (-25 %), Minikäävälle postiauton ja lakaisukoneen (siitä se on haaveillutkin) ja Käävälle ponitallin.

Saas nähdä, miten noiden lahjojen kanssa käy. Minikääpä on hokenut koko aamun, että "joulupukki tuo minulle isoja autoja". Sellaisia metallisia, joilla se aina leikkii Annen luona. Sellaista Anne oli suunnitellutkin, mutta päätyi viime hetkellä autorataan. No, onneksi Miniäisen synttärit ovat heti joulun jälkeen, joten sitten täytyy haalia noita isoja autoja.

Meille tulee tosiaan ekaa kertaa joulupukki. Laskin eilen, että tämä on kuudes joulumme Yyssä ja Käävän viides. Vuonna 2003 Kääpä olikin masumatkaajana (Kääpä käyttää tuota termiä masuvauvoista, ja se on nelivuotiaan suusta aika suloista). Minikääpä juhlii kolmatta kertaa, eikä enää juurikaan pelkää tonttuja, joulupukkeja, pimeää, valoisaa tai muutakaan.

Lapset ovat tuijottaneet moneen otteeseen Mikki Hiiren joulun. Siinä on vanhoja piirrosklassikoita, joista yhdessä ilkeä possupoika saa tarinan lopussa piiskaa pyllylle. Se on järkyttänyt lapsia, ja nyt kuulin seuraavan keskustelun:

Minikääpä: Noin ei saa tehdä!
Kääpä: Ei niin, mutta ennen vanhaan niin on tehty.

Missä tahansa liikummekin, lapset hokevat tuota "piiskaa pyllylle". Se nolottaa ehkä enemmän, kuin Käävän toteamus Sellossa:

-Äiti, sinun masusi on kyllä jo tosi iso! Ja sinun pyllysikin on kasvanut, se on todella muhkea!

Palaan vielä viime viikonloppuun. Eli perjantaina hummailimme Sellossa ja kävimme taas Chicosissa syömässä (Bonnieen ja Clydeen ei vaan voi kyllästyä) ja lauantaiaamupäivä menikin sitten rötvätessä. Koska Mies on siinä minua lahjakkaampi, hoitelin sitten pyykkihommia sun muita pikku puuhasteluja. Lopulta Mies heräsi ja kiiruhdimme kaupungille. Söimme ensin Namaskaarissa ja suuntasimme sitten Miehen ystävän luo pikkujouluihin. Sieltä jatkoimme Belgeen ystävien läksijäisiin. Ihan mahtava ilta. Kotona olimme 2.30 ja seuraava aamu oli kamalaakin kamalampi, vaikkei tämän mahan kanssa tarvitse potea edes darraa.

Noudimme lapset ja suuntasimme Hämiksen Mäkkiin. Lapset saivat dinosaurukset, ja Miniäinen onnistui huitaisemaan pyrstöllä Kääpää niin, että itku tuli. "Antees Kaneva", sanoi Minikääpä ja pian leikki jatkui. Käävät olivat rakettiryhmäläisiä ja kotiinlähtö oli taas yhtä hankalaa. Hämiksen Mäkki on kyllä ihan ykkönen. Tehdäänpä tähän pikaruokaranking vielä joulun kunniaksi.

1. Hämiksen Mäkki, + leikkipaikka, ripeys, - sijainti
2. ABC, + leikkipaikka, sijainti, - hinta
3. Ikea, + koko konsepti, - hulina
4. Muuralan Mäkki, + sijainti
5. Kauniaisten Mäkki, + sijainti, - hitaus
n. Liukumäki-Hese, koska liukumäki poistettiin ja jäljelle jäi vain kalliit purilaiset ja turkulaisuus.

Mutta apua, nyt on pakko alkaa toimia, vieraat on täällä tunnin päästä!

Tautilistan päivitys

3*korvatulehdus (12.12: toinen potilas terve, toisella krempat jatkuu, ei kuitenkaan vielä uutta kuuria. Lekuri sanoi, että varmaan näemme ensi viikolla)
2*silmätulehdus
1*keuhkoputkentulehdus
4*4*flunssa
4*vatsatauti
2*enterorokko
2*VTI
1*streptokokki G

Ei vaan jaksais. Onneksi käävät ovat sentään loistavia. Kun tuntuu kaikkein kurjimmalta, Kääpä saattaa tulla supattamaan korvaan: "Olet sydän, enkeli, kukka, rusetti". Muistaa taas, miksi tätä rumbaa pyörittää.

Mikrokääpä kasvaa ja voimistuu. Nyt Mies tuntee potkut jo ihan selvästi. Mikris on muutenkin varsin liikkuvainen otus. Kun yököttää ja närästää, ei mahassa hilluva reilu kilon otus yhtään helpota asiaa. Saas nähdä, miten meidän suurperhehaaveilujen kanssa käy, kun tämä odotus on ollut ihan eri luokkaa noihin edellisiin verrattuna. Tai no, liitoskivut, selkäkivut ja närästys ovat toki vanhoja tuttuja, mutta nyt sadan kappaleen Rennie-paketin rouskuttaisi yhden leffan aikana kevyesti. Herkuteltiin ajatuksella, että asettaisin Renniet somasti pieneen kulhoon ja lösähtäisin sohvalle Miehen kainaloon. Ja sitten vain nauha pyörimään.

Mutta nyt pidän tauon. Yritetään tavoittaa Minna, Anne ja Mummi ja sitten soitetaan pianolla "ylöspäin, alaspäin, mennään näin". Kääpä haluaa nimittäin oppia soittamaan nuolista.

Päivän touhut 6.12.2008

Tässä lyhyesti kuvattuna tavallinen lauantaimme. Ei sisällä dramatiikkaa ja saattaa olla varsin mielenkiinnotonta luettavaa, lähinnä sellaista historiallista dokumentaatiota vain, joka tuntuu eksoottiselta vuosien päästä. Tai jo ensi keväänä, kun olemme hermoraunioita koliikkivauvan ja alati tappelevien leikki-ikäisten kanssa.

Lapset heräsivät hyväntuulisina 7.40. Mies viritti tietsikan ja lapset katsoivat Doran ja Mikki Hiiren kerhotalon. Me aikuiset yritimme jatkaa unia, vaikka kainaloisia pistäytyi vähän väliä. Kuudennesta luukusta tuli joulupukkisuklaat. Käävät leikkivät istutusleikkiä pikkupihalla.

Satuja: Tatu ja Patu päiväkodissa, Joulupukkia ja Noitarumpua vähän matkaa, Tonttukirjasta ne tarinat, jotka on päiväkodissa jo luettu. Päiväkodin joulukalenteri on nimittäin tänä vuonna sellainen, että joka aamu lapset tapaavat uuden tontun. Yksi oli kiukkuinen, kun lapset olivat syöneet sen leivät ja toinen paiskoi vihaisena astioita lattialle, kun pöytä oli jätetty siistimättä illalla. Pienimmät kerttuset ovat olleet vähän järkyttyneitä tontuista. Kääpä pohdiskeli, että mahtavatkohan ne sittenkään olla oikeita ne tontut, mutta ei päässyt tulokseen.

Ruuat:
*Aamiaiseksi nakkeja ja munia, ruisleipää halukkaille, kahvia
*Lounaaksi muussia ja uunimakkaraa
*Välipalaksi lapsille kahdet nuuskijajätskit
*Iltaruuaksi joulutorttuja, kebaa ja pizzaa (tässä järjestyksessä) jälkkäriksi lisää torttuja. Tuttu pizzamies ihmetteli, miten ruoka maistuu herkkujen jälkeen, mutta hyvin se upposi.
*Iltapalaksi ruisleipää, lapset tekivät itse, Minikääpä sai tosin paahtamiskonsultointia. Lisäksi banskua, jos leipä oli syöty. Mies teki samalla taikatemppuja ja käävät harjoittelivat.

Päikkärit:
*Molemmat nukkuivat pienen taistelun jälkeen. Äitikin nukkui, tosin ilman taistelua. Mies muistutti, ettei saa nukkua koko iltaa, vaikka harvoinhan niin käy. Yleensä herään, kun käävät ovat sängyissään ja menen nukkumaan, kun kympin uutiset päättyvät. Tai no, saatan sentään valvoa pidempäänkin, mutta aika lyhyita nuo illat ovat. Ihmettelen, että koska se virkeä ja energinen keskiraskaus oikein alkaa, kun nyt on jo sentään viikko 25+3. Vai ollaanko tässä jo pian loppuraskaudessa väsymyksineen? Olen muuten kolme päivää tässä saikullakin selkäkipujen, supistusten ja tämän väsymyksen vuoksi. On myös ilmeisesti VTI ja närästystä. Naurettavaa olla saikulla raskauden vuoksi, mutta minkäs teet. Käävän ja Minikäävän sain 28- ja 29-vuotiaina, Heinä-KArhun syntyessä olen jo 33. Eli ikä, liikunnan puute, stressaava työ ja villit illat tekevät tehtävänsä.

Pyykit:
*tummat
*välikausipuvut + hanskoja iso satsi
*pyyhkeet
*Käävän mekko, jota ei saisi pestä koneessa, mutta joka säilyi ehjänä paljetteineen kaikkineen
*fleeset

Mies kuskasi ulos monen viikon lehdet ja pahvit. Minä otin Ymmersta Span.

Musiikkina Pariisin kevättä, Mukulamessua ja Tokyo Hotellia.

Vesivärimaalausta, sadutusta (Kääpä kertoi kaksi tarinaa ja kirjoitin ne ylös) ja palapelejä. Minikääpä leikki myös magneettieläimillä.

Minikääpä leikki bussilla, pikkuautoilla ja Mikki-Legoilla.

Dora ja Velmu -leikkiä. Kääpä oli Dora ja Mies ja Minikääpä Velmuja. Velmut yritti vohkia Doran eväät, joita se oli viemässä granmalle. Eväskoriin sullottiin kaikki astiat ja puuhedelmät. Velmuille pitää sanoa kolmasti "Ei saa vokkia eväitä, Veemu!". Leikki jatkoi aamusta iltaan ja meteliä riitti. Välillä sain lapset rauhoitettua muihin hommiin, kuten Käävän perunoiden pesuun ja Minikäävän kylpyyn pesemään sellaisia vaahtomuovipalasia, joista voi rakentaa tatamin. Pesua jatkettiin vielä kääpäporukalla. Minikäävältä tuli taas verta nenästä, tuuskahti sohvaan nenälleen. Käävän ääni taisi jäädä päiväkodin pihalle, sillä vuotaa nenä ja ääni on sellainen matala ja käheä.

Levitettiin Duplot ja etsittiin Dora-legoja. Meillä on Dora, Diego ja Nuuti ja yhdessä palikassa Velmu.

Kaivettiin kaikki pelit esiin.
*Aasinsiltamatsi (Äiti vs. Kääpä, tasapeli 7-7)
*Aasinsiltamatsi (Mies vs. Minikääpä, Miniäinen voitti kaksi peliä)
*Sikaa Käävän kanssa, Kääpä voitti Äidin
*Lapset tekivät kaupunkeja Hotelli-pelistä
*Mies haaveilee Battletechistä, Kääpä ikkuna-askarteluista ja Äiti palapeleistä. Minikääpä haluaa pelata taas huomenna Aasinsiltaa ja leikkiä Hotelli-pelillä.

Mies hoitaa iltapesut ja minä unisadut, kuten yleensä. Mies aina anelee satuvuoroa, mutta koska bloggaan juuri nyt, osui pippeli/peppuli/pimppi ja hammasvuoro jälleen hänelle. Taidan olla Battletechin velkaa.

Yritimme Miehen kanssa joka välissä laulaa Jääkärimarssia ja Maamme-laulua, mutta Minikäävän mielestä aina oli sopimaton hetki. Linnanjuhliakin meinattiin katsoa, mutta jotenkin ne meni sitten ohi tässä kaikessa tohinassa. Tarkoitus oli soittaa Minnalle, Samille, Annelle ja Mummille, mutta kaikki ne jäivät.

Ilta päättyy Saapuu jo yö, päättyvi työ ja Lentäkää, lentäkää kertut ja seeprat -lauluihin. Sen jälkeen todennäköisesti muutamat huutelut, halit, pisut ja vedenjuonnit ja aikuisten ilta voi alkaa.

Mutta nyt sain kaksi alastonta kääpää kontolleni, satuvuoro kutsuu.

p.s. Lapset sängyssä 22.15. Luvassa pieniä silmäpusseja.

Syksyn satoa

Ollaan sairasteltu ihan huolella ja moneen otteeseen on pitänyt tehdä lista syksyn saldosta. Koska nyt on joulukuu, seuraavat taudit menevät sitten talven piikkiin. Eli:

3 korvatulehdusta
2 silmätulehdusta
1 keuhkoputkentulehdus
2-3*4 flunssaa
3 vatsatautia
2 enterorokkoa

Onneksi ollaa tankattu vitamiineja, vihanneksia ja käsidesiä ja pesty kädet ja pistetty käsidesit päälle. Ja bonuksena sitten pahoinvointia, liitoskipuja, supistuksia, närästystä ja selkäsärkyä. Olin tänään jopa saikulla kaksi tuntia em. oireyhtymän vuoksi, kun en pystynyt istumaan paikoillani. Edelleen on syntinen olo, vaikka ihan järkiratkaisun tein, paltsuissa on noloa makailla lattialla/pöydällä.

Nyt on muuten ne renkaat vaihdettu! Kylläpä onkin huojentunut olo. Oltiin koko remmi Suomenojan Euromastersissa ja saatiin ihan huippupalvelua. Ostettiin samalla kesäksi uudet vanteet ja myyjä kysyi, että kelpaavatko rouvalle. Sopivat kuulemma hyvin auton tyyliin. No, jos ne mahtuu niiden kumien sisään ja setti auton alle, niin ne ovat oikein hienot. Sain myös vinkin jarrutella reippaasti ollessani yksin reissussa, takapyörien jotkut osat olivat ihan ruosteessa yksiajajan jarrutuksen puutteesta. No, nyt täytyy tehdä sitten niitä reissuja Turkuun, Ouluun, Imatralle ja Tampereelle ja jättää perhe kotiin. Ja koko matkan sitten vain kiihdytän ja jarrutan.

Euromastersissa oli viitisen ukkoa hommissa ja kaikki rupettelivat kääpäin kanssa. Ihmettelin jossain vaiheessa, että missä Minikääpä on, ja Mies osoitti sen olevan yhden miehen sylissä paikkoja katselemassa. Oli kuulemma kolmen lapsen isä ja kolmen isoisä, nuorin oli kolme viikkoa. Kääpää vähän inhottivat kovat äänet, mutta Minikääpä ei ollut moksiskaan. Asentaja varoitti, että kohta kuuluu kova ääni, kun hän kiinnittää renkaan ja Miniäinen sanoi, ettei hän kuule mitään, kun on niin kova meteli.

Kun renkaat oli vaihdettu, käytiin vielä Entressen Rolssissa syömässä. Ei ollut mikään toiveiden täyttymys. Pöydät oli tosi likaset, sain wrapin sijaan salaatin ja lasten valkkaama lelukin oli rikki. Saimme sentään uuden tilalle, mutta mieluummin käyn kyllä liukumäki-Hesessä, missä tahansa Mäkkärissä tai Kauniaisissa ABC:lla, jos pitää roskaruokaa mättää. Syötyämme löysimme kuitenkin kauppakeskuksen 2B-kerroksesta muutaman oikean ravintolankin, joita pitää vielä kokeilla. Nyt ei pystynyt, kun mua tosiaan supisti ihan koko ajan ja oli tosi huono olo. Käytiin sentään muutamassa kaupassa pyörähtämässä ja Mieskin sai tehdä pienhankintoja Claes Ohlssonilta.

Toissa viikonloppuna oli Miehen 31-vuotissyndet. Juhlittiin niitä sunnuntaina meillä kotona ja perjantaina ukko pääsi sitten poikain (ja tyttöin) kanssa radalle. Siitä oli pidetty hyvää huolta ja viiden maissa se kotiutui onnellisena.

Itse synttäripäivä ei sujunutkaan ihan niin sutjakkaasti. Olin ensinnäkin panikoinut, koska oltiin koko perhe oltu edellinen viikko flunssan ja vatsataudin kourissa ja nyt pitäisi sitten hommata kaikki synttäriherkut jollain ilveellä, kun se autokaan ei ollut käytössä. No, tuskaillessani asiaa naapurin kävelykaveri ehdotti pientä iltalenkkiä ja kävimmekin sitten Kauniaisissa herkkuostoksilla. Mies sai kinuskikakkua, Dallas-pullaa, prinssinnakkeja, pekonia ja munia, suklaavanukasta ja kahvia. Kyllä sillä setillä sopii sitten aamun aloittaa.

No, aamu alkoikin mukavasti Käävät heräsivät ennen seiskaa aloimme askarrella kortteja. Kääpä valitteli vatsaansa, mutta yritti silti urheasti väsätä korttiaan. Me rypistelimme Minikäävän kanssa silkkipaperista palloja kukkaketoa varten. Saimme ne valmiiksi ja Miniäinen siirteli ne ylpeänä lattialle. "Tässä ne liimataan". Pian paikalle saapui Kääpä, joka oksensi koko komeuden (ja sohvan ja maton) päälle. Hetken sitä itketti, mutta totesi sitten olon jo parempi ja ryhtyi korttipuuhiin.

Kauhistelin tilannetta, sillä jo banaaninkuoret ovat saada minut oksentamaan ja mietin, että pitääkö se päivänsankarimies herättää nyt siivoamaan. Päätin kuitenkin olla urhea sillä seurauksella, että seuraavana oksensin sitten minä. Itketti ja nauratti, kun nypin niitä silkkipaperipalloja ämpäriin.

No, kortit tuli kuitenkin lopulta hienot (+). Kääpä paketoi miehelle silkkipaperiin myös muutaman lahjan, pienen koristeomenan ja silkkikukan, jotka se löysi askartelulaatikosta.

Seuraavaksi siirryimme aamiasvalmisteluihin. Paistoimme kananmunia. "Mä rikoin ne keltavaiset ihan itse", ylpeili Kääpä myöhemmin Miehelle. PEkonit paloivat, sillä aina välillä piti pitää Kääpää kädestä sen oksennellessa. Pieni, oksentava lapsi on kyllä niin liikuttava. Reippaus ja hentous samassa paketissa, tukassa ponnari, ettei hiukset mene oksennukseen.

Mies sai kortit, lahjat, Hesarin ja aamiaisen sänkyyn ja hienon laulun toki myös. Sekä kaksi kainalokääpää. Iltapäivällä söimme sitä kakkuakin, ja Minikääpä totesi ilahtuneena: "Heinä-Kaahukin saa kakkua!"

Voi yöks, tutustuimme viikonloppuna kotihämähäkkiimme, jota tarkkailimme sen kutoessa seittiään lamppuun. Pari päivää myöhemmin sama otus löytyi sitten potasta ja Kääpä pääti ottaa sen lemmikikseen. Se piti sitä nenäliinassa ja suunnitteli heidän yhteistä taivaltaan. Miniäinen tuli paikalle, länttäsi sormen häkin päälle ja "kuoletti sen". Voi sitä surua. Päätimme pitää hämähäkille hautajaiset päikkäreiden jälkeen, mutta jotenkin se sitten jäi. Nyt se hämähäkin ruumis lojuu tuossa pöydällä odottaen viimeistä matkaansa. Jos nyt heitän ruumiin pois, käävät kysyvät heti aamusta, koska hautajaiset pidetään. Ja jos jätän sen tuohon, koko homma unohtuu ikiajoiksi. Lapsiperhedilemma.

Voi pylly. Mies ehdotteli äsken yrttivoipatonkia ja sanoin laittavani sen uuniin kirjoitussession jälkeen. Nyt se samainen ukko nukkuu tuossa sohvalla telkkarin (tai oikeastaan tietsikan, kun digiboksi hajosi) pauhatessa ja haaveilee jostain ihan muusta. Ei auta kuin kaivaa namipussi esiin ja siirtyä Vauva-palstalle.