Syksyn satoa

Ollaan sairasteltu ihan huolella ja moneen otteeseen on pitänyt tehdä lista syksyn saldosta. Koska nyt on joulukuu, seuraavat taudit menevät sitten talven piikkiin. Eli:

3 korvatulehdusta
2 silmätulehdusta
1 keuhkoputkentulehdus
2-3*4 flunssaa
3 vatsatautia
2 enterorokkoa

Onneksi ollaa tankattu vitamiineja, vihanneksia ja käsidesiä ja pesty kädet ja pistetty käsidesit päälle. Ja bonuksena sitten pahoinvointia, liitoskipuja, supistuksia, närästystä ja selkäsärkyä. Olin tänään jopa saikulla kaksi tuntia em. oireyhtymän vuoksi, kun en pystynyt istumaan paikoillani. Edelleen on syntinen olo, vaikka ihan järkiratkaisun tein, paltsuissa on noloa makailla lattialla/pöydällä.

Nyt on muuten ne renkaat vaihdettu! Kylläpä onkin huojentunut olo. Oltiin koko remmi Suomenojan Euromastersissa ja saatiin ihan huippupalvelua. Ostettiin samalla kesäksi uudet vanteet ja myyjä kysyi, että kelpaavatko rouvalle. Sopivat kuulemma hyvin auton tyyliin. No, jos ne mahtuu niiden kumien sisään ja setti auton alle, niin ne ovat oikein hienot. Sain myös vinkin jarrutella reippaasti ollessani yksin reissussa, takapyörien jotkut osat olivat ihan ruosteessa yksiajajan jarrutuksen puutteesta. No, nyt täytyy tehdä sitten niitä reissuja Turkuun, Ouluun, Imatralle ja Tampereelle ja jättää perhe kotiin. Ja koko matkan sitten vain kiihdytän ja jarrutan.

Euromastersissa oli viitisen ukkoa hommissa ja kaikki rupettelivat kääpäin kanssa. Ihmettelin jossain vaiheessa, että missä Minikääpä on, ja Mies osoitti sen olevan yhden miehen sylissä paikkoja katselemassa. Oli kuulemma kolmen lapsen isä ja kolmen isoisä, nuorin oli kolme viikkoa. Kääpää vähän inhottivat kovat äänet, mutta Minikääpä ei ollut moksiskaan. Asentaja varoitti, että kohta kuuluu kova ääni, kun hän kiinnittää renkaan ja Miniäinen sanoi, ettei hän kuule mitään, kun on niin kova meteli.

Kun renkaat oli vaihdettu, käytiin vielä Entressen Rolssissa syömässä. Ei ollut mikään toiveiden täyttymys. Pöydät oli tosi likaset, sain wrapin sijaan salaatin ja lasten valkkaama lelukin oli rikki. Saimme sentään uuden tilalle, mutta mieluummin käyn kyllä liukumäki-Hesessä, missä tahansa Mäkkärissä tai Kauniaisissa ABC:lla, jos pitää roskaruokaa mättää. Syötyämme löysimme kuitenkin kauppakeskuksen 2B-kerroksesta muutaman oikean ravintolankin, joita pitää vielä kokeilla. Nyt ei pystynyt, kun mua tosiaan supisti ihan koko ajan ja oli tosi huono olo. Käytiin sentään muutamassa kaupassa pyörähtämässä ja Mieskin sai tehdä pienhankintoja Claes Ohlssonilta.

Toissa viikonloppuna oli Miehen 31-vuotissyndet. Juhlittiin niitä sunnuntaina meillä kotona ja perjantaina ukko pääsi sitten poikain (ja tyttöin) kanssa radalle. Siitä oli pidetty hyvää huolta ja viiden maissa se kotiutui onnellisena.

Itse synttäripäivä ei sujunutkaan ihan niin sutjakkaasti. Olin ensinnäkin panikoinut, koska oltiin koko perhe oltu edellinen viikko flunssan ja vatsataudin kourissa ja nyt pitäisi sitten hommata kaikki synttäriherkut jollain ilveellä, kun se autokaan ei ollut käytössä. No, tuskaillessani asiaa naapurin kävelykaveri ehdotti pientä iltalenkkiä ja kävimmekin sitten Kauniaisissa herkkuostoksilla. Mies sai kinuskikakkua, Dallas-pullaa, prinssinnakkeja, pekonia ja munia, suklaavanukasta ja kahvia. Kyllä sillä setillä sopii sitten aamun aloittaa.

No, aamu alkoikin mukavasti Käävät heräsivät ennen seiskaa aloimme askarrella kortteja. Kääpä valitteli vatsaansa, mutta yritti silti urheasti väsätä korttiaan. Me rypistelimme Minikäävän kanssa silkkipaperista palloja kukkaketoa varten. Saimme ne valmiiksi ja Miniäinen siirteli ne ylpeänä lattialle. "Tässä ne liimataan". Pian paikalle saapui Kääpä, joka oksensi koko komeuden (ja sohvan ja maton) päälle. Hetken sitä itketti, mutta totesi sitten olon jo parempi ja ryhtyi korttipuuhiin.

Kauhistelin tilannetta, sillä jo banaaninkuoret ovat saada minut oksentamaan ja mietin, että pitääkö se päivänsankarimies herättää nyt siivoamaan. Päätin kuitenkin olla urhea sillä seurauksella, että seuraavana oksensin sitten minä. Itketti ja nauratti, kun nypin niitä silkkipaperipalloja ämpäriin.

No, kortit tuli kuitenkin lopulta hienot (+). Kääpä paketoi miehelle silkkipaperiin myös muutaman lahjan, pienen koristeomenan ja silkkikukan, jotka se löysi askartelulaatikosta.

Seuraavaksi siirryimme aamiasvalmisteluihin. Paistoimme kananmunia. "Mä rikoin ne keltavaiset ihan itse", ylpeili Kääpä myöhemmin Miehelle. PEkonit paloivat, sillä aina välillä piti pitää Kääpää kädestä sen oksennellessa. Pieni, oksentava lapsi on kyllä niin liikuttava. Reippaus ja hentous samassa paketissa, tukassa ponnari, ettei hiukset mene oksennukseen.

Mies sai kortit, lahjat, Hesarin ja aamiaisen sänkyyn ja hienon laulun toki myös. Sekä kaksi kainalokääpää. Iltapäivällä söimme sitä kakkuakin, ja Minikääpä totesi ilahtuneena: "Heinä-Kaahukin saa kakkua!"

Voi yöks, tutustuimme viikonloppuna kotihämähäkkiimme, jota tarkkailimme sen kutoessa seittiään lamppuun. Pari päivää myöhemmin sama otus löytyi sitten potasta ja Kääpä pääti ottaa sen lemmikikseen. Se piti sitä nenäliinassa ja suunnitteli heidän yhteistä taivaltaan. Miniäinen tuli paikalle, länttäsi sormen häkin päälle ja "kuoletti sen". Voi sitä surua. Päätimme pitää hämähäkille hautajaiset päikkäreiden jälkeen, mutta jotenkin se sitten jäi. Nyt se hämähäkin ruumis lojuu tuossa pöydällä odottaen viimeistä matkaansa. Jos nyt heitän ruumiin pois, käävät kysyvät heti aamusta, koska hautajaiset pidetään. Ja jos jätän sen tuohon, koko homma unohtuu ikiajoiksi. Lapsiperhedilemma.

Voi pylly. Mies ehdotteli äsken yrttivoipatonkia ja sanoin laittavani sen uuniin kirjoitussession jälkeen. Nyt se samainen ukko nukkuu tuossa sohvalla telkkarin (tai oikeastaan tietsikan, kun digiboksi hajosi) pauhatessa ja haaveilee jostain ihan muusta. Ei auta kuin kaivaa namipussi esiin ja siirtyä Vauva-palstalle.