Oivuska on jo 1 v. 8 kk. Sen uusin taito on varpaillaan kävely. Tosi ylpeänä se yhtenä aamu hipsutteli ympäri huushollia. Ja toki pitää kävellä varpaillaan myös isoon pussilakananunnuun kietoutuneena.
Oiva on myös alkanut juttelemaan. Ennen joulua se sai putket ja silloin selvisi, että molempiin korviin oli syksyn aikana kehittynyt liimakorva. Ihmettelinkin, että miksi niin paljon kesällä puhunut poika oli syksyn jälkeen niin hiljainen. Luulin, että motoriset taidot vain kehittyvät nyt vuorollaan, mutta syynä olikin, ettei lapsi kuullut juuri mitään.
No mutta nyt juttua riittää. Sanoja on paljon, ja toki keskeisimmistä lähdetään liikkeelle: isi, äiti, kakka, tutti, kyytiin, lentää, auto, vauva, anna, maito, ruoka, karkki... Tänään Oiva sanoi "tässä on kirjaa (kirjoja)". Eka lause taisi olla "anna maitoo". Mutta mukava juttu, että puhetta rupeaa tulemaan, niin ei tarvitse itkemällä kertoa asioitaan.
Oltiin äsken Oivan ja Taimin kanssa ulkoilemassa. Lunta oli satanut valtavasti ja lisää tuiskutti edelleen. Oiva ei oikein ole pulkkailun ystävä, kun on vaarana kaatua, ja lunta voi mennä naamaan, ja muutenkin lunta tuiskuttaa, ja vähän jännääkin se on. Mutta saatiin me sentään postit haettua.
Toukolainen on sairaana. Se heräsi perjantaina haukkomaan henkeään ja sehän oli kurkunpääntulehdus. Lauantaina se sai ilmeisesti enterorokon, joka oli ollut pikkuveljelläkin, sillä kurkku oli tosi kipeä ja kuume nousi. No, nyt odottelemme pilkkuja. Tänään se on jo kyllä paremmassa kunnossa ja jaksaa pelatakin kännykällään. Touko sai Kaapon vanhan kännykän, kun Kaapo sai synttärilahjaksi uuden. Nyt se on ihan koukussa johonkin peliin ja kännyaikaa pitää todella vahdata, muuten se pelaisi aamusta iltaan.
Toukolainen rakastaa telinevoikkaansa ja käy ihan mielellään myös fudiksessa. Touko on ketterä poika ja selkeästi tuo Temppis on edemmän sen juttu kuin fudis, mutta kivoja harrastuksia molemmat. Nyt talvikaudella ne pelaa kouluvuorolla myös korista, lentistä ja säbää ja joka kerta niillä on myös temppurata.
Toukolla tuli perjantaina täyteen 100 päivää eskaria. Sitä olisi juhlittu eskarissa, mutta koska lapsi oli sairaana, päätimme juhlia illalla kotona siskon treenien jälkeen. Touko laati ostoslistan, jossa oli vähän jokaiselle jotain:
APESINMEHU
PIARI
SIPIST
KARKI
TEV
PIKUPLA
Lisäksi saimme siskon leipomia sämpylöitä ja kaupan sushia. Kaikki innostuivat lopuksi vielä esiintymäänkin, vitsejä, tanssia, temppuja ja hassuttelua, joten ihan hyvät juhlat saimme kasaan ihan näin omin voiminkin.
Teemme tässä samalla Kaapon kanssa matikkaa. Ja enkku pitäisi lukea. Oiva nukkuu ja Kanerva on S:n kanssa laskettelemassa. Minä olin eilen K&K:n ja Taimin kanssa ja tänäänkin meinaan mennä.
Kaapo on ulkoillut paljon nyt lumien tultua. Ne käy kavereiden kanssa luistelemassa, hiihtämässä ja pulkkamäessä. Ja joku lumilinnaprojekti niillä on aina vireillä. Nyt niiden pitäisi korjata Kanervan kanssa K:n ja S:n tekemä hyndä.
Kaapo tykkää siitä Temppiksestä myös tosi paljon. Torstaina pääsimme Omapomppuun ja oli ihana katsoa, miten kivaa niillä oli. Tuo teline-tramppa on kyllä huippu harrastus. Ohjaajat on ihania ja jokainen lapsi saa kehittyä omaan tahtiinsa, sillä mitään kilpailuja ei ole. 16 kertaa syksyllä ja 16 kertaa keväällä ja Omapomput päälle.
Myös laskettelu on Kaapon rakas harrastus. Tänä talvena me ollaan uskallettu jättää ne E:n kanssa kahdestaankin rinteeseen, kunhan joku vie ja joku hakee. Ne hyppelee hyndistä ja kuvaa videoita.
Kaapolla on paljon kavereita. E:n kanssa ne tosiaan skimbaa ja käy temppiksessä, R:n kanssa niiden yhteinen juttu on piirtäminen ja A:n kanssa puolestaan hassuttelu, laskettelu ja temppis. Ja toki nuo 9-10-vuotiaat pojat pelaakin, kännyllä pädillä, tietsikalla ja konsolilla, eli millä vaan. Onneksi Kaapo ja nämä sen kaverit on liikkuvia ja leikkiviä lapsia ihan luonnostaan, joten niitä ei tarvitse patistaa pulkkamäkeen. Meidän pihassa ja naapurustossa on sitten vielä J, O, A ja A, ja etenkin kesäisin ne pyyhältää pitkin Tillinmäkeä ja rantaankin ne pääsee itse fillareillaan. Ja kesäisin ne käy myös hyppimässä pyörillä tässä lähellä montuilla.
Kaapo ja Touko on molemmat taitavia erilaisten tietsikkaohjelmien käytössä ja myös kouluhommat sujuvat. Oiva on myös fiksu ja luonteeltaan varsinainen hassuttelija. Se harrastaa tilannekomiikkaa ja hurmaa hymyllään kaikki.
Ihania pieniä ukkoja nämä meidän 1-, 6- ja 10-vuotiaat!
Sunday, January 24, 2016
Friday, January 22, 2016
Arkea
Kirjoitan Kanarian reissusta myöhemmin, nyt päällimmäisenä mielessä on tämä arki, joka ei lähtenyt käyntiin ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä ennen tämän päivän Aamu-Taimi:
-Äiti, voiksä tuoda mun repun?
-Voit hakea sen ihan itse.
-Miksi mun pitää tehdä kaikki työt täällä kotona?
-Äiti kyllä tekee melkein kaikki työt. (Touko taustalta)
-No sit sä voit hakea sen repunkin!
On lauantaiaamu, lapset heräsivät kuudelta - Taimi uteliaana (onko jo aamu?), Oiva itkuisena ja Touko kaameaan kurkkukipuun, joka nosti kyyneleet silmiin. Toukolaisella on kurkunpääntulehdus. Eilen se heräsi haukkomaan henkeään ja nyt sitten tämä kurkkukipu. Nyt tilanne on rauhoittunut: lääke, kylmä maito ja kuuma kaakao auttoivat, Oiva tiskaa ja Taimi piirtää. Astiat on laitettu kaappiin ja uusi satsi hurisee koneessa ja pahvit odottavat ulkona viejäänsä.
******
Pidettiin suihkutauko, Oiva jäi vielä ammeeseen lotraamaan. Kello on nyt 7.37, vielä 40 minsaa Ryhmä Hauhun.
Kanarialla Taimi odotti eniten kotiin pääsyä, koska silloin alkaisivat uudet Ryhmä Hau -jaksot. Nyt niitä on tainnut tulla kaksi, tosin molemmat ollaan katsottu jälkeen päin Areenasta, mutta nyt olisi tarkoitus katsoa oikein ensi-esitys telkkarista.
Meillä on tosiaan ollut aika raskaat kaksi viikkoa. Saavuimme kotiin kaksi viikkoa sitten puoli yhdentoista maissa illalla. Laitettiin lapset sänkyyn ja aloin setvimään viikon nettipimennon aiheuttamaa aukkoa gmailissa. Sain harrastuskuviot järjestykseen ja työmeilit vilkaistua.
Aamuksi laitoin herätyksen 7.30, sillä pelissä piti olla 8.30. No, heräsinkin sitten jo kuudelta, mutta päätin nousta 6.30. Istuskelin koneella ja ihmettelin, kun kello näytti 8.37. Eikä - minun surkea Lumiani eli vielä Kanarian ajassa! Herätin K:n 7.40, joka puki reippaasti ja lähdimme heti. Olimme kuplalla 8.50, kun peli alkoi yhdeksältä. Pelin jälkeen tulimme kotiin, hoidimme hammaspesut ja aamupalat ja otimme loppupäivän lungimmin.
Saimme laukkuja purettua ja pyykkejä pestyä ja maanantaina olikin kiva viedä lapset tarhaan ja eskariin ja ajella kohti Pitäjänmäkeä. Olimme ehtineet Kehä kakkoselle, kun tarhasta soitettiin: "huomasitteko, että tällä lapsella, jonka juuri toitte tarhaan, on pilkkuja? Hoitajat laskivat niitä puhelimessa ja arvioivat määräksi 50. Itse olin huomannut pari tuntia aiemmin yhden täplän mahassa lasta pukiessani, mutta hetkeä myöhemmin se oli saanut 49 kaveria. Ja muutaman tunnin kuluttua täpliä oli jo 100. Minä pääsin töihin ja Mies Pikku Jättiin. Molemmilla oli kiireinen viikko töissä ja vuorotellen saimme pilkkupojan riesaksemme/iloksemme. Kaiken lisäksi olimme buukanneet samalle viikolle hammaslääkärin, puheterapian, oikomishoidon ja tutkimuksen Jorviin, mutta ihmeen kaupalla saimme myös (yli)työt hoidettua.
Minulla oli joogakertoja käyttämättä., kolme kertaa kolmelle päivälle. Maanantaina ja tiistaina pääsin joogaan ja torstaina futiksen kuntopiiriin. Keskiviikkona kuskasin K:ta. Kaikki nämä illat Mies päivysti kotona. Perjantaina meillä olikin K:n (ja M:n ja E:n) kanssa lähtö Tampereelle turnaukseen. Mies hoiti urhoollisesti muut neljä kääpää ja hengissä ne kaikki oli, kun sunnuntai-iltana kotiuduimme.
Sitten koitti maanantai. Olin oikein illalla fiilistellyt, että vihdoin pääsemme normaalisti töihin, tarhaan, eskariin ja kouluun, kunnes matka jälleen katkesi - automme hyytyi Tillinmäkeen. Ihana naapuri kuskasi meidät tarhalle ja koululle ja päivä kääntyi etätöiksi. Auto hinattiin korjaamoon ja pomo myönsi minulle sijaisauton. Sitä ennen Mies järjesti meille Papan auton lainaan. Asiat alkoivat sujua. Kunnes illalla ollessani tyttöjen kanssa pulkkamäessä Oiva tökkäsi Miestä kynnellä silmään niin että sarveiskalvo nirhautui, saikkua kolme päivää.
Suhasin pikkubussilla lapsia tarhaan ja kotiin, hoidin työt, kotihommat ja harrastukset. Mies ja K tekivät meille päivälliset. Auto hinattiin korjaamoon maanantaina ja tutkittiin torstaina - siinä välissä ehdin ajaa yhden kolarinkin sillä pikkubussilla. Perjantaiaamun yllätys olikin sitten Toukon kurkunpääntulehdus.
No, ei tätä kyllä jaksaisi ilman näitä:
1) "Äiti, sinä uskalsit laskea hyppylistä! Jes!" (haleja ja ylävitosia Taimilta)
2) "Katja, sä oot kyllä ollut tosi reipas tänään!" (Mies)
3) Taimia kiukutti tarhasta tullessa. Oiva haki ison peittonunnunsa, peitteli sillä Taimin ja kömpi viereen pötköttämään ja pyyhki vielä siskon kiukun kyyneleet.
+ Pollea Oiva, joka esittelee uutta taitoaan, varpailla kävelyä.
-Äiti, voiksä tuoda mun repun?
-Voit hakea sen ihan itse.
-Miksi mun pitää tehdä kaikki työt täällä kotona?
-Äiti kyllä tekee melkein kaikki työt. (Touko taustalta)
-No sit sä voit hakea sen repunkin!
On lauantaiaamu, lapset heräsivät kuudelta - Taimi uteliaana (onko jo aamu?), Oiva itkuisena ja Touko kaameaan kurkkukipuun, joka nosti kyyneleet silmiin. Toukolaisella on kurkunpääntulehdus. Eilen se heräsi haukkomaan henkeään ja nyt sitten tämä kurkkukipu. Nyt tilanne on rauhoittunut: lääke, kylmä maito ja kuuma kaakao auttoivat, Oiva tiskaa ja Taimi piirtää. Astiat on laitettu kaappiin ja uusi satsi hurisee koneessa ja pahvit odottavat ulkona viejäänsä.
******
Pidettiin suihkutauko, Oiva jäi vielä ammeeseen lotraamaan. Kello on nyt 7.37, vielä 40 minsaa Ryhmä Hauhun.
Kanarialla Taimi odotti eniten kotiin pääsyä, koska silloin alkaisivat uudet Ryhmä Hau -jaksot. Nyt niitä on tainnut tulla kaksi, tosin molemmat ollaan katsottu jälkeen päin Areenasta, mutta nyt olisi tarkoitus katsoa oikein ensi-esitys telkkarista.
Meillä on tosiaan ollut aika raskaat kaksi viikkoa. Saavuimme kotiin kaksi viikkoa sitten puoli yhdentoista maissa illalla. Laitettiin lapset sänkyyn ja aloin setvimään viikon nettipimennon aiheuttamaa aukkoa gmailissa. Sain harrastuskuviot järjestykseen ja työmeilit vilkaistua.
Aamuksi laitoin herätyksen 7.30, sillä pelissä piti olla 8.30. No, heräsinkin sitten jo kuudelta, mutta päätin nousta 6.30. Istuskelin koneella ja ihmettelin, kun kello näytti 8.37. Eikä - minun surkea Lumiani eli vielä Kanarian ajassa! Herätin K:n 7.40, joka puki reippaasti ja lähdimme heti. Olimme kuplalla 8.50, kun peli alkoi yhdeksältä. Pelin jälkeen tulimme kotiin, hoidimme hammaspesut ja aamupalat ja otimme loppupäivän lungimmin.
Saimme laukkuja purettua ja pyykkejä pestyä ja maanantaina olikin kiva viedä lapset tarhaan ja eskariin ja ajella kohti Pitäjänmäkeä. Olimme ehtineet Kehä kakkoselle, kun tarhasta soitettiin: "huomasitteko, että tällä lapsella, jonka juuri toitte tarhaan, on pilkkuja? Hoitajat laskivat niitä puhelimessa ja arvioivat määräksi 50. Itse olin huomannut pari tuntia aiemmin yhden täplän mahassa lasta pukiessani, mutta hetkeä myöhemmin se oli saanut 49 kaveria. Ja muutaman tunnin kuluttua täpliä oli jo 100. Minä pääsin töihin ja Mies Pikku Jättiin. Molemmilla oli kiireinen viikko töissä ja vuorotellen saimme pilkkupojan riesaksemme/iloksemme. Kaiken lisäksi olimme buukanneet samalle viikolle hammaslääkärin, puheterapian, oikomishoidon ja tutkimuksen Jorviin, mutta ihmeen kaupalla saimme myös (yli)työt hoidettua.
Minulla oli joogakertoja käyttämättä., kolme kertaa kolmelle päivälle. Maanantaina ja tiistaina pääsin joogaan ja torstaina futiksen kuntopiiriin. Keskiviikkona kuskasin K:ta. Kaikki nämä illat Mies päivysti kotona. Perjantaina meillä olikin K:n (ja M:n ja E:n) kanssa lähtö Tampereelle turnaukseen. Mies hoiti urhoollisesti muut neljä kääpää ja hengissä ne kaikki oli, kun sunnuntai-iltana kotiuduimme.
Sitten koitti maanantai. Olin oikein illalla fiilistellyt, että vihdoin pääsemme normaalisti töihin, tarhaan, eskariin ja kouluun, kunnes matka jälleen katkesi - automme hyytyi Tillinmäkeen. Ihana naapuri kuskasi meidät tarhalle ja koululle ja päivä kääntyi etätöiksi. Auto hinattiin korjaamoon ja pomo myönsi minulle sijaisauton. Sitä ennen Mies järjesti meille Papan auton lainaan. Asiat alkoivat sujua. Kunnes illalla ollessani tyttöjen kanssa pulkkamäessä Oiva tökkäsi Miestä kynnellä silmään niin että sarveiskalvo nirhautui, saikkua kolme päivää.
Suhasin pikkubussilla lapsia tarhaan ja kotiin, hoidin työt, kotihommat ja harrastukset. Mies ja K tekivät meille päivälliset. Auto hinattiin korjaamoon maanantaina ja tutkittiin torstaina - siinä välissä ehdin ajaa yhden kolarinkin sillä pikkubussilla. Perjantaiaamun yllätys olikin sitten Toukon kurkunpääntulehdus.
No, ei tätä kyllä jaksaisi ilman näitä:
1) "Äiti, sinä uskalsit laskea hyppylistä! Jes!" (haleja ja ylävitosia Taimilta)
2) "Katja, sä oot kyllä ollut tosi reipas tänään!" (Mies)
3) Taimia kiukutti tarhasta tullessa. Oiva haki ison peittonunnunsa, peitteli sillä Taimin ja kömpi viereen pötköttämään ja pyyhki vielä siskon kiukun kyyneleet.
+ Pollea Oiva, joka esittelee uutta taitoaan, varpailla kävelyä.
Subscribe to:
Posts (Atom)