Torttujuhlat

Laitoin Toukolaista päikkäreille, kun kuulin naapurihuoneesta supattelua. Kääpä ja Minikääpä hommailivat jotain, ehkäpä jopa jotain kiellettyä.

Kääpä sai siis toissapäivänä oman huoneen. Siirsimme kirjastohuoneen askartelupöydän lastenhuoneeseen ja Käävän sängyn kirjastoon. Raivasin myös muutamalle hyllylle tilaa Käävän tavaroille. Pöydäksi se sai lastenhuoneen työpöydän ja nyt sillä on ihan isojen likkojen huone. Tänään olikin seinille liimailtu lappuja, joissa luki "Kiitos omasta huoneesta, Katja ja Kalle!" Sain myös itse tehdyn kirjekuoren, jossa oli sama viesti sydämenmuotoisella paperilla. Lastenhuoniin oli sen sijaan ilmestynyt "Pääsy kielletty!" -kyltit.

Kääpä siis vaikuttaa tyytyväiseltä.

Harmiksemme Toukolainen oppi sitten eilen avaamaan ovet ja pääsee näin luikahtamaan edelleen Käävän kainaloon. Tänään ne sippasivat kyllä helposti, sen verran vilskettä oli torttujuhlissa. Lapset nukahtivat ennen hamstereita, joiden kanssa Touko nykyään viettää yöt. Joskus se herää keskellä yötäkin etsimään hamstereitaan, Zhu Zhu petsejä: "Missä on?" lapsi kyselee unenpöpperöisenä.

Käävät valmistelivat juhlia koko päivän. Ensimmäisinä valmistuivat kaksi 1 m^2 kokoista jättiläisjoulutorttua, jotka oli askarreltu joulupukin tuomista värillisistä aanelosista. Jos minä antaisin sinulle pinon papereita ja rullan maalarinteippiä, osaisitko väkertää siitä jättiläistortun? Minä en, mutta onneksi nuori polvi on edeltäjäänsä neuvokkaampaa.

Lapset olivat ihan innoissaan aikaansaannoksestaan esitellessään ensimmäisen tuotoksen. Käävät keksivätkin sitten järjestää aiheesta oikein juhlat. Saimme vielä yllätysvieraiksi Mummon ja Papan. Ja näin juhlat etenivät:

Ensin leikittiin muutama klassikkoleikki. Torttuhipassa yksi on hippa ja saadessaan jonkun kiinni, henkilö menee lattialle torttuasentoon. Kiinnijääneen voi pelastaa painamalla navasta ja huutamalla "Torttu!". Seuraavaksi leikimme "Torttu nukkuuta".

Sitten seurasi arvonta. Kääpä oli kirjoittanut lapuille kaikkien osallistujien nimet, joista nostettiin kaksi. Lapuista tuli Äiti ja Kanerva. Seuraavaksi nämä kaksi arpoivat keskenään kaksi lappua, numero nelosen ja kutosen. Nelospalkinto oli itse tehty tonttulakki (ei torttu-), jonka sai Kääpä ja kutospalkinnoksi sain Käävän askarteleman toukan.

Arvonnan jälkeen laulettiin "Torttu tuli talohon" ja "Torttu lähti matkaan kelkassansa kukko". Sitten olikin aarteenetsintää. Käävät olivat tehneet jokaiselle osallistujalle nimikoidun kartan. Ne oli teipattu kartonkiin ja Kääpä lähetti kunkin vuorollaan matkaan. Minun aarteeni oli uunin peltilokerossa, Papan lastenhuoneessa, Mummon Käävän huoneessa, Miehen leikkiuunissa ja Minikäävän sohvan takana. Kaikki aarteet oli pakattu itse tehtyihin taskuihin ja kussakin niistä oli paperista taiteltu joulutorttu. Jokainen sai eri värisen.

Aarteenetsinnän jälkeen otettiin muutama kierros Torttujuoksua. Siinä kierrettiin niitä jättiläistorttuja kahdeksikon muotoista rataa. Minä olin varannut lapsille kirjapalkinnot: Kääpä sai Mikko Mallikas lapsenvahtina, Toukolainen Tipu Topakan ja Miniäinen Valintamyymälän arvoituksen.

Sitten olikin jo aika siirtyä herkkupöytään. Olimme leiponeet Käävän kanssa, yllätys, yllätys, joulutorttuja. Kääpä leikkasi ne itse puoliksi, leikkasi niihin viillot, laittoi hillot ja voiteli, mutta itse taittelu oli eskarikäävälle vielä liian haastavaa. Mutta ensi jouluna sekin jo sujuu. Samalla katsoimme Mummon ja Papan kanssa kuvia vuodelta 2009 sekä Isomummolle tehdyn albumin.

Olipa se ilta. Kiitos torttujuhlista, Kääpä ja Minikääpä!

Muutama joulujuttu

Juttelimme jotain jouluruuista. Minikääpä totesi kauhistunut ilme kasvoillaan:
"Ai niin. Jouluna syödään sitä samaa ruokaa monta kertaa."

Olimme lähdössä uimakouluun. Kääpä oli ihan susiväsynyt. Se kiukkuili eikä meinannut jaksaa pukea. Matkalla autolle se meinasi tehdä ihan kokonaan stopin ja aloin jo olla aika epätoivoinen. Kun on taapero kainalossa, ei minulla riitä resurseja eskarilaisen roudaamiseen väkisin. No, sain kuitenkin lapset autoon ja vöihin ja pääsimme matkaan. Olimme ajaneet postilaatikoille, kun Kääpä lauloi reippaasti:

"Torttu lähti matkaan kelkassansa kukko..."

Aloimme nauraa kaikki ja loppumatka soljui erilaisten tonttu/torttu-laulujen siivittämänä.

Aina muuten kun Kääpä sanoo jotain hassua, se toteaa heti perään, että älä sitten laita sitä sinne Facebookiin. Tulee mieleen lukion matikanope Niskasen Marjatta, joka kertoi meille abeille mahtavia juttuja kommelluksistaan ja muisti aina lisätä, että älkääkö sitten laittako tätä sinne abikronikkaan.

Mutta sellaisia. Nyt pitäisi vielä paketoida lahjoja, mutta Kääpä ei saa jännitykseltään unta ja nuori herra Tuoksukukkakin nukahti meidän huoneeseen, jossa lahjakätkö sijaitsee. Tulee pitkä ilta.

Kauden päätöksiä

Viime viikon maanantai oli aivan mahtava. Vein Käävän kanteleeseen ja sinne saikin mennä aikuinen mukaan. Kääpä siitä olikin jotain puhunut, mutta Mies ei, joten unohdin asian aivan tyystin. Meillä ei ollut viemisiä nyyttäripöytään, mutta open lahjan sentään kävimme ostamassa juuri ennen tuntia.

Käävän ryhmässä on neljä eskarilaista. Osalla oli ylhäällä edessä 0 hammasta, osalla 1 rautahammas ja joku oli saanut jo molemmat uudet hampaat. Siinä ne mukulat sitten istuivat rivissä meidän aikuisten edessä ja jännittivät kilpaa. Ensin otettiin kannelkappaleet, sitten laulut, tanssit ja rumpukappaleet. Muutama laulu leikittiin ja laulettiin yhdessä aikuisten kanssa. Se niiden ope on kyllä aivan ihana!

Oli ihan mahtavaa nähdä, miten paljon uutta Kääpä oli nyt syksyn aikana oppinut. Se osasi hienosti soittaa kannelta ja laulaa samalla. Muut lapset olivat soittaneet jo vuoden kauemmin, mutta hyvin Kääpä oli hommat oppinut. Ja ystävänkin se oli saanut ryhmästä. Nappasin lapsen soittojen jälkeen syliin, ihana pieni likka!

Ensi keväänä, jos haluaa noita musiikkihommia jatkaa, pitää valita soitin. Ope suositteli Käävälle viulua, mutta minua ajatus vähän hirvittää. Olin maailman huonoin viulisti aikoinani, kun taas pianoa ja saksofonia soittelin ihan siedettävästi. Kääpä itse haluaisi aloittaa viulun soiton, sillä kaksi ystävääkin soittaa. Toisaalta meillä nököttää piano tuossa olkkarissa, ja olisi kiva, jos sitäkin joku soittelisi. Minä soittaisin nyt kotona ollessani, mutten ole edelleenkään löytänyt nuotteja. Ne kai katosivat muutossa vuosi sitten. No, mutta kevääseen on aikaa ja Käävän elämä on Käävän elämä. Ehkä siitä tulisi ihan taitava viulisti.

Ennen kannelta veimme Minikäävän uimakouluun. Sillä alkoi nyt alkeis kakkonen. Miniäinen on pelännyt aika kovasti vettä, mutta viime kesänä se vähän rohkaistui sen suhteen ja nyt syksyllä sitten tuuppasimme ukon uimakouluun. Hienosti se ensimmäinen kurssi ainakin sujui ja tämä toinenkin on mennyt kivasti. Minikääpä lähtee kouluun aina innoissaan, osallistuu hommiin ja uimakoulun jälkeen autoon astelee onnellinen, metrin mittainen, lierihattuinen mies.

Tiistaina kävin kerhon ja eskarin aikana Toukolaisen kanssa Ikeassa tekemässä joitain joululahjahankintoja. Uimakoulun jälkeen menimme uudestaan Ikeaan, sillä latasin meille vähän rahaa lahjakortille ensi vuodeksi, sai siis 10 % ekstraa päälle. Isot lapset pääsivät leikkihuoneeseen ja olivat ihan innoissaan. Kääpä teki tosi hienon askartelun, mutta se unohtui sitten sinne.

Keskiviikkoisin on minun oma iltani ja lähdin hummailemaan heti uimakoulun jälkeen. Sain jumppakortin kuukaudeksi ja käyn aina tuolloin kuntopiirissä ja joogapilateksessa. Olen seuraavana päivänä kyllä sitten ihan puhki. Tuossa joogapilateksessa käytetään ihan ihme lihaksia, ei yhtään samoja, joita tarvitsee taaperoa raahatessa, rattaita työntäessä tai pulkkaa vetäessä.

Torstaina olikin sitten joulujuhlapäivä. Käävän luokka piti vanhemmille ja pikkusisaruksille juhlat. Oli esityksiäkin. Me olimme myöhässä, sillä luulin, että luokassa saa vain piipahtaa piparilla ja mehulla ja meidän pulkkakaravaanilla vähän kesti. No, onneksi Kääpä ehti esitykseen. Minikääpä oli pukeutunut joulupukiksi ja sai ansaitsemaansa huomiota. Kääpä oli suunnitellut, että ne voivat sitten Minikäävän kanssa pelailla kaikkia kivoja pelejä, herkutella, sitten oli se esitys ja Kisu Pikkukuutakin, niiden eskarikirjaa, Kääpä halusi käydä läpi veikan kanssa. Kun aikaa oli varattu puoli tuntia, ei ihan kaikke ehditty. Harmitti, kun jouduimme lähtemään niin kiireellä, mutta Miniäinen piti saada yhdeksäksi omiin juhliinsa.

Kerho-ope oli tehnyt kaikille lapsille yllätyspussit ja joulupukki-Kaapo sai sitten jakaa ne kaikille. Ope oli ottanut Minikäävästä salaa kuvankin, kun se oli open mielestä niin suloinen joulupukkina. Kerhossa ei saa tosiaan kuvata, kun kaikki vanhemmat eivät ole antaneet siihen lupaa. Voi tätä elämää.

Mies oli mukana viemässä ja menimme vielä kolmisteen Ärrälle kahville. Mies käveli siitä sitten töihin ja me jatkoimme Toukolaisen kanssa puiston puurojuhliin. Oli lauluja ja hieno esitys, ja tietenkin riisipuuroa. Söimme molemmat kaksi lautasellista ja minä sain mantelin. Laulettiin "Tonttu tuli talohon" ja joku ehdotti, että tonttu halusi maitoa. "Taitoo!", osallistui Toukolainenkin.

Illalla vietimme kotona leffailtaa. Kaikki saivat kulhollisen juustonaksuja, sohva käännettiin 90 astetta ja kaikki istuivat rivissä. Touko jaksoi taas melkein koko leffan, Risto Räppääjä ja polkupyörävaras oli aikuisellekin ihan jees. Pohdiskelin siinä samalla niitä asuntoasioita, pitäisiköhän muuttaa Vantaalle?

Ja viikko vain jatkui. Perjantaina shoppailimme Sellossa, kyläilimme Käävän eskarikaverilla ja illalla oli suurtakin suurempi tapahtuma - Minikäävän eka graduointi taekwondossa. Miniäinen malttoi hienosti keskittyä. Teimme nilkkakaadon, ranneotteesta vapautumisen, potkuja ylä- ja alakautta ja lyöntejä. Piti rikkoa Hesareita ja lopuksi sai sitten heitellä silppua tatamilla. Ja aikuiset siivosivat lopuksi ja lapset yrittivät estää. Lopuksi jaettiin kunniakirjat, Minikääpä sai ekan natsan. Oli se vaan niin ylpeenä. Haimme Makuunista namipäivänamit ja ostin Miniäiselle Kung Fu Pandan lahjaksi. Illalla esitimme potkut ja lyönnit vielä muille ja Kääpäkin halusi taas treenata. Taekwondo olisi kiva harrastus myös Käävälle ja se kannel Minikäävälle, mutta meillä on ollut tähän asti tiukka yhden harrastuksen politiikka. Koululaisilla voi sitten olla useampia, kun osaavat kulkea niihin itse.

Lauantai oli varsin täysi. Minulla oli 9-15 yhtä kurssia Karakalliossa, mutta lähdin sieltä tunnin etuajassa kukkaostoksille. Miehen serkku valmistui ja oli kutsunut kaikki syömään Skattalle Jailbirdiin. Mentiin autolla jäähallilla ja siitä sitten ratikalla. Nähtiin samalla joulukatu ja Sokoksen ja Stockan ikkunat. Lapset haluaisivat muuttaa Helsinkiin, kun ei tarvitsisi mennä eskariin eikä kerhoon - ajeltaisiin vain ratikalla ja syötäisiin hyvää ruokaa.

Ruoka oli tosiaan hyvää, söimme kanaa ja härkää ja lapset vielä jätskiä päälle. Toukolainen toi pöytään muutaman keltaisen ankan ja syötti jätskiä myös niille. Leikkihuone oli todella hyvä ja eristysselliin sai käydä tutustumassa. Vangeista ja vankilasta riittikin sitten keskustelemista kotimatkalle.

Sunnuntaina lapset hakivat joulukuusen vaarin kanssa. Vaari on aina aimmin hakenut kuuset koko suvulle maalta, mutta viime jouluna se ei mennyt, kun oli niin paljon lunta. Nyt se ehdotti, että ne vois ostaa kuusen tuosta miltei naapurista. Samasta paikasta haimme viime vuonna kuusen sitten lopulta aattona joulukirkon jälkeen, kun vaaria ei kuulunut kuusineen. Olin niin varma, että kuusi taas saapuu meille, etten tajunnut edes soittaa.

No, tuossa se kuusi nyt nököttää ja on komea kuin mikä. Hienoin kuusi, mitä meillä on ollut. Tänään se saa sulaa ja toivottavasti aamulla ennen hässäköitä ehtisi siirtää sen olkkariin ja saisi siivottua eteisen. Mies teki kyllä uroteon kuusen kanssa. Se saapui joululahjaostoksilta (Miehen vastuulla on aina isä ja veljet) ja aloitti heti kuusen laiton. Sitä piti vähän tuunata, mutta hyvä siitä tuli. Saas nähdä, maltetaanko odottaa koristelun kanssa aattoon.

Nyt olisi vielä yksi uimakoulu ja eskaripäivä, ja sitten saisi loputkin hommat pakettiin tältä vuodelta. Lahjat on toki paketoimatta, mutta sitä varten on sitten se aatonaattoilta. Glögiä pitää muistaa ostaa, pipareita ja auraa jo onkin.

Leppoisaa joulun aikaa kaikille!

Tonttuja

Ollaan flunssassa miltei koko remmi. Oltiin juuri neljä päivää täällä kotona, mitä nyt kävin Toukon kanssa konsertissa ja kaupassa perjantaina. Isommat lapset kyllä ulkoilivat, mutta me oltiin Miehen kanssa ihan kanttuvei.

Saimme asukaspuiston kautta kaksi lippua Hääppösten jouluun. Esitys kesti 45 minuuttia ja Toukolainen malttoi kuunnella rauhassa puolet. Sen jälkeen se oli lähdössä sylistä muihin hommiin, mutta oikealla hetkellä esiin vedetty rusina-aski sai sen malttamaan vielä loppuajan.

Tänään sain rusina-askin voimalla puolikuntoiset pojat istumaan autossa, jotta pääsin rauhassa Alepaan ja Lidliin. Tai itse asiassa tarvittiin kaksikin askia, mutta sellaisia ihan pieniä vain. Mitäpä pienet pojat eivät tekisi rusina-askista, kunpa sama menetelmä pätisi noihin vähän isompiinkin poikiin, niin kotona kuin töissäkin.

Tiistaina meillä oli aika hässäkkää. Aamupäivällä oli perussetti eli töihin/eskariin ja minä sitten vein loput pulkalla kerhoon ja puistoon. Pulkkailtiin kotiin ja saimme iltapäiväksi vieraiksi kolme lasta äiteineen tästä ihan kulmilta. Hulina oli melkoinen, kun me äidit yritimme vielä vaihtaa kuulumisia. Äkkiä tajusin, että meidänhän pitää olla ihan pian Tapiola-salissa ja Käävän vieläpä tonttuna, joten mikrotin ruokaa, syötin ja puin lapset, etsin ja pakkasin tonttuvaatteet, skrabasin auton, noudin Miehen, ajoin kehä kakkosta ruuhkassa ja lumikasojen seassa Tapiolaan, löysin parkkipaikan ja olimme jopa ajoissa perillä! Törmäsin entiseen työkaveriin, jonka kymmenkuinen jälkikasvu esiintyi myöskin tonttuna samaisessa näytöksessä.

No, esityksen jälkeen menimme Mäkkäriin ja sitten vain eteisessä yökkärille ja hampaiden pesun kautta unille. Huh.

Toukolainen on alkanut rupatella yhä enemmän. Se puhuu paljon vähemmän kuin Kääpä saman ikäisenä mutta taas paljon enemmän kuin isoveljensä tuossa iässä, joka sanoi vain "Po!" kun puhui itsestään. Minä olin sentään äiti, mutta Mies ja sisko molemmat Anneja.

Meillä on nyt kolmas imuria pelkäävä lapsi. Imuroin muiden ollessa isä-lapsi-leirillä. Toukolainen huusi huolestuneena "Hätää! ja minä selitin "Ei mitään hätää!". "Hätää!" "Ei mitään hätää!"

Toinen vastaava luuppi on tämä:

for(kunnes äiti kyllästyy){
"Äitii!";
"Toukoo!";
"Oukoo!";
}

Säteet ja maahiset

Torstai oli aika hässäkkää. Mies vei Käävän eskariin ja minä Minikäävän kerhoon. Ajoimme Myrtsiin ja saimme klo 11 ajan korvalääkärille. Shoppailimme vähän joululahjoja ja kävin kahvilla, ukko nukkui. Toukolaisella oli sitten märkivä korvatulehdus, mikä selitti viikon rikkinäiset yöt. Haimme lääkkeet apteekista, Minikäävän kerhosta ja Käävän eskarista. Tulimme kotiin, söimme välipalan ja saimme vieraaksi siskoni, jonka kanssa laadimme kassa- ja tulosbudjetteja kouluhommaa varten. Neljältä söimme ja vein poikien kanssa Käävän viideksi eskarille.

17.30 alkoivat uuden koulurakennuksen avajaiset ja me saimme nähdä monta viikkoa tohistun esityksen "Säteet ja maahiset". Musiikkiluokkalaiset lauloivat ensin perinteisen Rastaala-laulun ja sen jälkeen oli eskarien vuoro. Yritin nähdä, eläytyä, keskittyä, bongata Kääpää, kuvata ja pitää 1-2 poikaa sylissä (Mies oli ennättänyt kyllä jo mukaan). Minuutissa koko homma oli ohi, tai ehkä siihen meni kaksi. Esitys oli toki vaikuttava, mutta silti jotenkin huvitti koko juttu.

Sama homma oli viime joulun esityksessä. Kääpä sai olla päiväkodin näytelmässä Prinsessa Ruusunen, Minikääpä esitti linnanmuuria. Siitäkin oltiin säpisty viikkotolkulla ja sitten itse esitys meni humauksessa.

Päivä oli kyllä sikälikin onnistunut, että sain pitkästä aikaa juteltua siskoni kanssa ja budjetoinnitkin lähes sujuivat. Olin jo pitkään kaivannut jotain älyllistä puuhaa ja nyt sitä oli tarjolla, joskin tilanne oli aika epäoptimaalinen. Kolme väsynyttä ja yksi lisäksi jännittynyt lapsi kaipasivat tauotta huomiota, mutta onneksi kaapissa oli keksejä.

Mutta, nyt menen tuon nukkatukan kanssa leikkimään. Se kinuaa lakuja eikä Pikku Kakkosen xylitol-pastilli kelpaa. Kinkkinen tilanne.

Kaksistaan

Mies ja isommat lapset lähtivät isä-lapsi-leirille ja me jäimme Toukon kanssa kahden. Veimme muun porukan leirikeskukseen ja juhlistimme yhteisen viikonlopun alkamista Lahnuksen Shellillä. Minä otin Paholaisen kanaa ja ystävälleni tilasin hodarin. Söin nakista kolmasosan, ystävä leivät ja vähän salaattipöydän antimia. Päälle join vielä ison mukillisen kahvia.

Ajelimme sitten kotiin lumisen Espoon halki. Leikimme illalla vähän, laitoimme pyykit kuivumaan ja pienten huutojen jälkeen sain ystävän unille.

Oli niin outoa olla täällä kahdestaan! Lueskelin, katsoin telkkaria (nukahdin piikkimatolle kesken Tartu mikkiin -ohjelman) ja ihmettelin vain oloa ja eloa. Valvoin kuitenkin puolille öin, mutta heräsin jostain syystä hyväntuulisena seitsemältä ystäväni kiukutelessa yläaulan lattialla. Luulen, että Miehen sarastusherätyskellolla on osuutta asiaan. Pidän siitä ilman niitä herätysääniä, linnunlaulu on kaikista pahin.

Pötköttelimme vielä hetken ja kahdeksalta menimme suihkuun ja kylpyyn. Tänään teimme vähän silityshommia, lajittelimme lehdet ja veimme ne ulkoilun yhteydessä roskikseen. Olemme myös leikkineet Little Peopleilla ja hamstereilla, tai Touko lähinnä. Niin, ja nukuimme toki parin tunnin päikkärit. Eilen luimme muutaman kirjan.

Ei ehkä vaikuta teistä, hyvät kanssakulkijat, kovinkaan ihmeelliseltä tai normiarjesta poikkeavalta, mutta tämä on nimenomaan sitä. Ihmeellisintä on tämä hiljaisuus. Nelivuotias ei höpötä jatkuvasti Transformers-, Star Wars - tai Hämähäkkimies-roolivaatteista eikä kuusivuotias selitä eskaripäivän kulkua (ja sitten me saimme valita esim. ...). En ole hermostunut, huutanut tai korottanut ääntäni kertaakaan.

Ystäväni juttelee toki myös: äitii, höh höh, oh-hoh, anna!, avaa!, ham, mitä?, (r)ikki! ja heittäytyy välillä maahan, jos hommat eivät suju. Äsken se puhdisti auton helman lumesta ja olisi kovasti halunnut lähteä reissuun eikä kotiin syömään. Mutta nappasin sen pulkkaan ja pienen lenkin jälkeen sain hyväntuulista ruokaseuraa.

Niin, tällaistako se oli ennen Minikääpää? Toukolainen on nyt 1 v 8 kk ja Kääpä oli Minikäävän syntyessä 1 v 6 kk, eli tätäkin yksilöä pienempi. Ja toki se maha vähän haittasi menoa. Joten ehkä meillä ei ole koskaan ollut näin seesteistä eloa sitten lasten syntymän.

Mutta tylsäksihän tämä kävisi. Tosin silloin voisi ehkä sitten tavoitella mustaa vyötä jossain budolajissa, käydä erilaisissa hemmotteluhoidoissa jatkuvalla syötöllä ja hoitaa vaativaa työtehtävää rouva toimitusjohtajana. Mutta aika aikaa kutakin, ehkä mustan vyön aika tulee vielä.

Herkkuruokia

En ole mikään kokkailijaluonne, mutta pidän kyllä tästä arjen pyörittämisestä ruuanlaittoineen. En suhtaudu syömiseen kovin vakavasti, mutta pidän tärkeänä, että lapset saavat suht koht terveellistä ja monipuolista ruokaa. Välillä on erikoispäiviä, jolloin syödään mitä sattuu, kuten esimerkiksi eilen. Söimme tukevan aamiaisen, Kääpä ja Minikääpä ottivat puuroa, minä ne kaksi ruispalaani kuten aina ja Toukolainen pisteli banaanin.

Menimme kymmeneksi asukaspuiston talviriehaan ja söimme siellä lounaaksi grillatut makkarat. Ohjelmassa oli pulkkailua, laululeikkejä ulkona, runopolku ja kuusenkoristelua sekä arpajaiset. Me ostimme kolme arpaa, joista yksi voitti. Saimme kolme eriväristä kannellista kippoa ja kolme eriväristä sieniliinaa. Lapset olivat ihan onnessaan aarteistaan!

Ajoimme sitten M-kummille ja tarjolla oli erilaisia herkullisia keksejä ja mehua ja teetä. Ja jälkkäriksi (nami)kalansilmät! Ne tekivät kyllä lapsiin vaikutuksen! Miniäinen jatkoi vielä kerhokaverinsa nelivuotissynttäreille ja sai varmasti lisää herkkuja.

Nyt onkin ollut paljon aihetta juhlaan. Mummille soitimme vain onnittelut viime perjantaina, M-enolle/kummille veimme synttärilahjaksi kymmenen joulutorttua (käsitin, että nyt ei pitänyt olla mikään painonpudotus meneillään vapaaottelumatsia varten) ja tiistaina juhlimme Miehen 33-vuotispäiviä. Aamupalaksi Mies sai hampurilaisen, donitseja ja cappuccinoa ja illalla söimme vielä naksuja ja vaaleanpunaista sydänkakkua, joka oli Miniäisen toive. Kääpä valitsi donitsit ja lahjaksi kilon namia. Varsinainen lahja on vielä matkalla, mutta toivottavasti sekin saapuu pian. Paras synttärilahja oli kuitenkin vapaailta, jonka Mies vietti shoppaillen pipon. Tavoitteena oli myös hanskat, mutta ne jäi vielä tällä erää hankkimatta.

Olemme ottaneet taas omat illat käyttöön. Miehen oma ilta on tiistaina ja minun keskiviikkona. Aloitimme tradition tällä viikolla, mutta valitettavasti nukuin onneni ohi enkä seitsemältä herättyäni jaksanut lähteä enää mihinkään. No, ensi viikolla sitten. Haaveissa olisi hierontaa, jalkahoitoa ja ehdottomasti ripset ja kulmat.

Pitkästä aikaa vietimmekin kunnon kotiviikonloppua. Sen kunniaksi aloitin (ja lopetin) pitkään haaveilemani kuvaprojektin. Tarkoitus oli vain tilata joulukortit, mutta sain laitettua vuoden 2009 albumiin, yli tuhat kuvaa! Aloitin seitsemältä illalla ja kolmen maissa yöllä alkoi olla valmista. Sunnuntaina Mies pisti sitten albumit tilaukseen ja pian pitäisi postista saapua kasa muistoja; Toukolaisen syntymää ja muuttoa Ymmerstasta Laaksolahteen.

Niin, mutta ne syömiset. Sain pientä inspiraatiota ruuanlaittoon Seinäjoen reissultamme ja sen kunniaksi meillä on syöty

1. Kanafilettä fetatäytteellä, riisiä ja varmaankin pikkutomaatteja ja
2. Kanaa, kierrepastaa, paprikatäytteisiä oliiveja, kaprista ja aurajuustoa (ja niitä pikkutomaatteja).

Nyt on vuorossa

3. Pekonipaprikajauhelihakermasoosi, tuoretagliatellea ja ruusukaalia.

Olisipas kyllä kiva taas kirjoittaa jotain tieteellistä tekstiä!

Isänpäivästä pitänee vielä kirjoittaa. Isi sai pojilta lahjaksi kaksi itsepainettua T-paitaa, Minikäävältä kortin ja Käävältä Pupu-pelin, ison nopan ja kortin. Kääpä askarteli myös kotona jonkin pahvijuiban, mutta sen funktio ei selvinnyt minulle.

Ai niin, tiistai meinasi unohtua! Silloin oli Käävän eskari ja Minikäävän kerho ihan normaalisti. Miniäinen valitsi lelupäiväksi keltaisen pehmoravun, jonka Käävän kummi toi 2-vuotislahjaksi. Hain isommat lapset ja suuntasimme Selloon. Miniäinen kävi kierroksilla ja Kääpää väsytti. Toukolainen sinnitteli hereillä, vaikka olin kuvitellut, että lapsi nukkuisi päikkärinsä rattaissa. Kävimme kaikki lelukaupat läpi ja Miniäinen suunnitteli lahjatoiveitaan. Se uskalsi itse kysyö BR-lelujen myyjältä, että löytyykö heiltä Spiderman-asua. Ja löytyihän se, mutta varastosta ei täytynyt noutaa. Minikääpä odotti lopuksi leluosastolla, kun me Käävän kanssa haimme ruuat.

Iltapäiväksi tulimme kotiin, jotta Touko saisi nukuttua, mutta eihän se ukko mitään nukkunut, pikku tirsoja vain autossa. Söimme ja lähdimme Ymmerstan koulun jumppaan. Mukaan tulikin uusia lapsia, kun vanhat päiväkotikaverit Benjamin ja Florian sekä pikkusisko Jennifer saapuivat paikalle. Lapset juoksivat, kiipeilivät ja keinuivat ja aikuiset saivat taas rupatella.

Jumpan jälkeen jäimme ulos leikkimään. Toukolainenkin dyykkaili lumikinoksissa ihan kuin isompikin lapsi. Testasimme vielä muutaman kunnon pulkkamäen ja varttia vaille seitsemän olimme valmiita lähtöön. Emme kuitenkaan tehneet niin, vaan menimme kaiken uhallakin kylään Ymmerstan ystävillemme. Punaposkiset lapset tuijottivat Toy Story kakkosta ja vain Toukolainen leikki vähän jääkaappimagneeteilla. Ja söi kaksi banaania. Puoli ysiltä kotiuduimme ja juhlimme vielä sankarimiestä. Kakulla oli hyvä houkutella pesue kotiin.

Böblingen, Bergen, Berlin, Bielefeld, Hinxton, St. Charles, Ballerup, Orlando

Fiilistelen tässä työmatkojani. Böblingen, Bergen, Berlin, Bielefeld, Hinxton, St. Charles, Ballerup, Orlando. Juuri nyt olisi ihana vetäistä jakkupuku päälle, heittää vähän kampetta laukkuun, ottaa taksi ja lähteä kentälle ja työmatkalle. Olisi ihanaa olla tärkeä ja hieno.

Todellisuudessa istun keittiön pöydän ääressä kulahtaneessa yökkärissä ja hörpin vihreää teetä häämatkamukista. Miehen omasta.

Uni ei tule, sillä tänään tuli päivällä vähän nukuttua. Vanha työkaverini väitteli eilen, ja saavuin kotiin puoli kuudelta. "Annetaan äidin nukkua, äiti tuli kotiin vasta aamulla". Oli kyllä ihan mahtavaa.

Vein lapset yhdeksitoista mummolle ja papalle. Klo 12 alkoi väitös, jossa törmäsin vanhaan ystäväämme ja Stockan herkussa tapasin myös hänen vaimonsa. Ostin Joe Blascon meikkivoiteen, sillä olen sinnitellyt ilman Joeta jo pitkän tovin, kotiäidinhän ei juuri tarvitse tälläytyä. Sain kaupan päälle päivämeikkilahjakortin ja sen aion kyllä käyttää.

Stockalla törmäsin myös toiseen vanhaan tuttuun, entiseen työkaveriini ja uuteen tulokkaaseen. Oli tosi mukava törmätä, ja juttua täytyy ehdottomasti jatkaa Sanomatalon kahvilassa.

Riensin Pasilaan noutamaan juhlavaatteet ja neljäksi töihin, jossa juhlimme vanhan toimitalomme läksijäisiä. Sain skumppaa, hyvää ruokaa ja improvisaatioesityksiä. Säntäsin Sokoksen sukkahousuosaston kautta kuudeksi Bulevardille karonkkaan. Itse väitös sujui oikein mallikkaasti ja juhlatkin olivat oikein onnistuneet. Saimme tattikeittoa, yrttikuorrutettua siikaa ja jälkkärit, kahvit ja konjakit tietty. Ilta jatkui sitten samoilla kulmilla ja pääsimme lopuksi Lostariinkin, joka on oikein mainio mesta.

Tänään oli sitten Miehen vuoro hummailla ja mielelläni hoidin illan lapsia, kun sai olla hetken poissa kuvioista.

Viime viikko oli kyllä aika kiireinen. Käävällä oli uimakoulua ma-ke, maanantaina vein lapsen vielä uinnin jälkeen kanneltunnille, tiistaina kyläilimme kavereiden luona uimakoulun aikana ja jälkeen ja torstaina olimme ystävien luona kylässä Keravalla. Se oli kyllä vaarallinen matka: satoi ja kura roiskui, ja kuskin puoleisesta pyyhkijästä puuttui sulka lähes kokonaan. En nähnyt juuri mitään, ja Mies yritti katsoa vähän tietä puolestani. Missasimme liittymän ja käväisimme Järvenpäässä. Olimme lopulta reilun tunnin myöhässä, mutta ihana lasagne ja reippaat lapset pelastivat illan. Ja mukavaa oli toki rupatellakin.

Tiistaina vaihdomme Toukon kanssa talvirenkaat autoon, sillä iltapäiväksi oli luvattu lumimyräkkää ja meidän oli pakko päästä uimakouluun. Olisi sinne toki päässyt parilla bussillakin, mutta takaisin tuleminen kolmen lapsen kanssa, joista yksi oli uinnista väsynyt, ei houkuttanut. Voin vain suositella Kilon autofiksiä, homma sujui sutjakasti, vaikka autoja oli jonossa vaikka kuinka.

Me olimme tällä viikolla Toukolaisen kanssa mammoissa ja muksuissa ja muskarissa. Kummatkin sujuivat tällä kertaa ihan moitteettomasti, vaikka muskarissakin oli ollut vähän taukoa. Edellisenä torstaina taidettiin hakea Toukon kanssa tarra opiskelijakorttiin, sillä lähdin naisporukalla viime viikonlopuksi Seinäjoelle. Kaksi yötä, neljä naista ja iso, hiljainen talo tekivät ihmeitä.

Keskiviikkona dumppasin lapset uimnakoulun jälkeen Miehelle ja suuntasin kohti Me&i-kutsuja. Tällä kertaa emme tarvinneet mitään, mutta ihanaa oli silti ihastella mallistoa ja suunnitella seuraavia hankintoja. Ja saimme vielä hyvää kinkkupiirasta ja sydämen muotoisia mokkapaloja.

En muuten varmaan olekaan kirjoittanut Ryttylän reissustamme. Syyslomaviikonloppuna olimme kaksi yötä perheleirillä. Ohjelmassa oli mm. miekkailua, kasvomaalausta/hierontaa ja night cafe. Lapset sai jättää huoneisiin nukkumaan, jotta aikuiset pääsivät kahden kahville. Ihana juttu! Toisena iltana Mies tosin valitsi kahvilan sijaan oman sängyn, mutta minä hummailin molempina iltoina.

Minikääpä kokeili leirillä, miltä tuntuu laittaa muovikuula nenään. Lekurireissuhan siitä sitten tuli, mikä oli ihan hyvä, sillä Toukolaisella oli taas korvatulehdus. Tai se sama, ei ollut vain miedompi antibiootti purrut. Nyt pitäisi ukon olla kunnossa. Täytyykin varata aika korvakontrolliin ja mulle siihen maksa-arvotsekkiin.

Mitäpäs vielä. Niin, olen tässä pohdiskellut paikkaani työelämässä. Minulla on takana 12 työvuotta, joista 3 tutkimuksen parissa, 2 myyntityössä ja viimeiset 7 konsulttina. Olen viihtynyt oikein hyvin konsulttina, sillä se homma sopii uteliaalle ja lyhytjänteiselle luonteelleni. Uudet asiakkaat, uudet projektit ja uudet työnkuvat pitävät mielen virkeänä. Toisaalta nämä kolme tiimiläistäni, Herra Orava, Neiti Apina ja nuori herra Tuoksukukka pitävät myös mielen virkeänä omalla viehkeällä tavallaan. Nyt olen ollut lähes viisi kuukautta lasten kanssa ja aivoni alkavat olla jo aika valmiita pakkaamaan käsilaukkuun puhelimen, kalenterin ja autonavaimet ja suuntaamaan kohti älyllistä elämää. Toisaalta olen kaivannut juuri tätä: rakentelua Duploilla, nuoria Darth Vadereita ja prinsessoja, lastenkirjoja ja kolmea sohvakaveria saman peiton alla.

Haipakkaa, haipakkaa

Meillä on ollut niin monenmoista ohjelmaa, etten käy nyt kronologisesti tekemisiämme läpi, vaan pistän tähän vain ehdottomat kohokohdat.

Uskoitko?

Ollaan sairasteltu koko syksy. Nyt on Toukolla kolmatta päivää kuume ja mulla ja Miehellä antibiootit poskiontelontulehdukseen. Minikääpä nukahti tänään lattialle, joten eiköhän sekin ole tulossa kipeäksi. Nyt ne varmistelee sitä siskon kanssa tuolla pimeässä ja märässä ulkoilmassa. Ne näyttää ihan sieniltä kuravaatteineen ja lierihattuineen. Otin muutaman kuvankin tuosta takapihalta. Toukolainenkin osallistui, kun sisarukset pelleilivät oven takana ja pienin nauroi ja läpsytti ikkunaa.

Me tehdään just ökyruokaa. Ovella kävi kala-automies ja sorruin sikakalliisiin kalavartaisiin. Vaikuttaa kyllä ihan laadukkailta. Jos minä olisin rikas nainen, laittaisin aina sellaisia. Kaveriksi en laittaisi lohkoperunoita ja kermaviilikastiketta (oli sentään myös parsaa, pikkutomaatteja ja mozzarellaa) vaan jotain paljon fiinimpää. Ehkä tryffeleitä.

Mies pelasti päiväni tuomalla kotiin kilon karkkia. Eilinen sujui joten kuten salalakujen voimin, mutta kun tänään oli herkuiksi vain muutama mustikkakaurakeksi, tuntui päivä paljon pidemmältä.

Jaahas, sieltähän ne kurahousuveijarit saapuivatkin.

"Äiti, ulkona oli sellainen tosi iso vesilätäkkö, joka näytti ihan uima-altaalta. Siis sitä olisi ihan voinut luulla uima-altaaksi..."

Jep, Kääpä oli istunut siinä pyllyllään ja Minikääpä valitti, että Kääpä oli kastellut sen naaman. No, nyt on kone jo pyörimässä. Toukolainen leikkii tuossa hamstereilla. Ne on sen mielestä ihania, vaikkakin vähän pelottavia ja arvaamattomia. Touko komentaa hamstereita pontevasti ja ohjailee niiden kulkua, kun ne ovat omassa tunnelissaan. Jos ne pääsevät vapauteen, lapsi on heti hermostuneempi.

Olemme viime aikoina syöneet ihan hyvin. Lapset ihastuivat katkaraputonnikalapastaan, joka tehdään ruohosipuli hm... juttuun, siis siihen, jota sellainen ranskalainen kokki mainostaa telkkarissa. Mäkkärissä olemme kyllä myös käyneet, sillä nyt sieltä saa ihan kohtuuhyviä lastenkirjoja, ja minähän haluan tietenkin kerätä ne kaikki kahdeksan. Tällä viikolla pitäisi vielä käydä, niin saataisiin loput kaksi.

Viime viikolla saimme ystäviä kylään Oulusta asti. Perheeseen oli tullut uusi yksilökin, harvinaisen hyväntuulinen vauvaksi. Hengailimme täällä meillä, ulkoilimme Yyssä ja kävimmepä vielä yhdessä syömässäkin, ihan huiput pippuripihvit äideille ja maukkaat lihapullat lapsille. Kaikki kuusi kullanmurua käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti, jee!

Viime viikon tiistaina Kääpä ja Miniäinen pääsivät Miehen kanssa sirkukseen. Myös saksalainen ystäväperheemme tuli mukaan. Mies oli varannut paikat ihan maneesin vierestä ja oli ihan tuskissaan astmansa kanssa, kun eläinpöly, sahanpuru ja savu kiusasivat. No, mutta lapset olivat ihan fiiliksissä. Kotiin saapui kymmeneltä (arki-iltana) nauravaista väkeä valolelujen kanssa.

Me olimme Toukon kanssa kylässä K:lla Ymmerstassa. Oli mainio ilta, kaksi 1,5-vuotiasta Me&i-sydänpeppua kohtasi. Saimme myös vaihtaa tuoreimmat juorut, kun S ja J naapurista piipahtivat. Ajattelin, että saan olla illan ihan itsekseni, kun Touko menee nukkumaan, mutta pikkuäijä päättikin sitten valvoa puoli kymmeneen. No, oli kyllä ihan mukavaa nyhjätä ukkelin kanssa sohvalla, kun kerrankin sai olla ihan vain kahden.

Viime viikon keskiviikkona toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kutsuin kylään muutaman äidin lapsineen illalliselle. Ajatuksena oli, että saataisiin syötettyä lapset aika tehokkaasti, lapsille jäisi aikaa leikkiä ja aikuisille jutella. Miltei noin se menikin, mutta yllätyin siitä metelistä, mikä meistä lähti. Miehiä oli 2, naisia 4 ja lapsia 10, joten ei sen mikään ylläri pitänyt olla. Söimme pääkalloa/jauhelihakastiketta+pastaa, tomaattia, porkkanaa ja paprikaa, herkullisia mehuja ja jälkkäriksi ihanaa vaniljajätskiä ja kinuskikastiketta. Ei hassumpaa!

Isoimmat käävät saivat olla ulkona. Eskaritytöt hihittelivät ihastumisjuttuja ja isot pojat, eli meidän Minis ja M miekkailivat ja pienemmät känisivät vapautuneesti tässä alakerrassa.

Huh. Kun kaikki olivat lähteneet, pesin vielä astiat ja keräsin lelut lattioilta ja loppuillan pötköttelimmekin sitten lattialla. Lapset onneksi sippasivat heti.

Niin joo, jossain välissä piipahdin sairaalassakin. Olin kaksi yötä Jorvissa maksatulehduksen vuoksi. Ja ei, en käytä suonensisäisiä huumeita. Lääkäri uteli myös, että onko ollut sellaisia vähän tuntemattomampia seksikumppaneita. Kerroin, että juuri silloin, 19.10 oli kahdeksas hääpäivämme, joten lääkäri totesi "kumppanin siis olevan jo vähän liiankin tuttu". Juurikin näin.

Mies tuli lasten kanssa minua tapaamaan ja lapset olivat kyllä aika hämmentyneitä koko hommasta. Kävimme tietenkin kahvilla ja illalla vieraiden poistuttua sain katsoa Greyn anatomian ihan rauhassa. Siis kaikenkaikkiaan ihan onnistunut reissu, sellainen pieni äitilomanen: täysihoito, ei mitään erityistä ohjelmaa ja nippu vanhoja lehtiä luettavaksi. Pieni miinus tuli aamuherätykistä, kun verikokeet otettiin heti seiskalta.

Mutta joo, kyllä sitä taas osasi nauttia tästä arjesta tuollaisen pienen pysähtymisen jälkeen. On ihan kivaa noutaa Kääpää eskarista pienessä tihkusateessa ja arvuutella, että jokos se olisi kakka.

Mutta nyt syömään!

Syysloma

Ihanaa, lapset on kotona koko remmi! Leivottiin kaikkien kolmen kanssa sämpylöitä. Kääpä letitti pitkon, Minikääpä teki patongin ja Touko lähinnä maisteli ja tunnusteli taikinaa. Sille tein lopuksi nallesämpylän. Itse tein vielä pellillisen ja nyt ei sitten tarvitse lähteä kauppaankaan, kun leipääkin ilmestyi pöytään. Muuta sitten onkin.

Toukolainen on nyt unilla ja isot katsoo Star Warsia. Ajattelin, että saunotaan, kun Touko herää.

Huomenna lähdetäänkin sitten pariksi päiväksi perheleirille. Valmiiseen pöytään ja lapsilla oma ohjelma, jee!

Viime viikko oli kamalaa huisketta. Oltiin parturissa, Miniäisellä oli näet kerhokuvaus, serkun ja kaverin synttäreillä, kanteleessa tietenkin ja eskaria oli vielä lauantainakin. Torstaina pääsin kaupungille ilman lapsia ystäväni ja 1,5-vuotiaan kanssa kahvittelemaan. Tein vielä ihan mahtavia löytöjä Kampin Suomalaisesta, nyt on kääville pukinkonttiin isot pinot askarteluvehkeitä. Tuliaisiksi omille kääville ja lauantaiselle kyläilylle toin kivoja lattiapalapelejä.

Niin, lauantaina oli siis eskarissa Unicef-kävely ja syysmarkkinat. Mies leikkuutti tukkansa ja haettiin Mäkkäristä ruokaa ja K-raudasta taulukoukkuja. Kääpä sai markkinoiden lalukirppikseltä keppihevosen ja Miniäinen voitti dinon, johon voi piirtää tusseilla. Se hehkutti kaikille vastaantulijoille, miten se voitti pääpalkinnon arpajaisista. Ihana ukko!

Kolmeksi menimme Tuomarilaan kyläilemään. Lasten leikit sujuivat kivasti ja saksalaispojat olivat oppineet taas kovasti suomea. Askartelimme kastanjoista ja tammenterhoista eläimiä ja ukkeleitä, siilejäkin oli helppo tehdä. Kääpä teki Oman kanssa kaulanauhan. Tosi mahtava idea. on kuulemma tärkeä juttu syksyssä.

Askartelujen jälkeen aloitimme raclette-illan. Oli naudan ja possun sisäfulettä, nakkeja, paprikaa, kurkkua, omenaa, päärynää, tomaattia, suolakurkkua, juustoa, pikkumaissia ja herkkusieniä. Ja vähän punkkuakin otin, vaikka oltiin autolla. Ihan tosi huippu ilta! Oli jo tosi pimeää, kun päästiin kotiin ja itse fiilistelin vielä itäsaksatunnelmissa. Nukkumatti oli meille jaettua menneisyyttä ja kerroin, miten menimme aina sohvan taakse piiloon unihiekkaa.

Olin viime viikolla jotenkin tosi uupunut tähän kotiäidin arkeen, kun koko aika on tiukka aikataulu eikä lapsista saa koskaan breikkiä. Meillä ei siis juurikaan ole lastenhoitoapua ja tällä hetkellä siivoammekin itse. Minä en ole luonnostani mikään kodin hengetär, mutta jossain ruodussa yritämme kodin kuitenkin pitää.

Tykkään kyllä järjestellä tavaroita, mutta siihen se minun siivoiluni sitten jääkin. Mietin tässä, että josko taas kokeilisi siivoojaa, mutta meillä on ollut kaksi ihan onnetonta firmaa, joten kovin optimistisia emme sen suhteen ole. Mutta se asia jää vielä harkinta-asteelle.

Pikemminkin viikon lukkaria voisi jotenkin selkiyttää. Nyt se menee näin:

ma 9.00 eskari, 13.00 haku, 18.00 kannel

ti 8.15 eskari, 9.00 kerho, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, jumppa, ulkoilu ja kyläily Ymmerstassa

ke 8.15 eskari, 9.00 kerho, 9.30 kerho/puistotreffit, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, avoimeen päiväkotiin

to 8.15 eskari, 9.00 kerho, 10.15 muskari, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, lasten kaveritreffit

pe 8.15 eskari, 9.00 kerho, 9.30 perhekerho, 12.00 kerhohaku, 12.15 eskarihaku, 17.30 taekwondo

Yritän tätä lukkaria kirjoitella jatkuvasti, mutta jotenkin se ei vain siitä selkiydy. En oikein viihdy täällä kotona, joten mieluummin olemme kaikissa riennoissa. Mutta sitten taas kotona eivät pyykit ja astiat peseydy, mutta toisaalta kämppä pysyy muuten kuosissa. Olen kyllä miettinyt, että ehkä minun olisi viisainta palata takaisin töihin, kun en tästä kotona jäpittämisestä oikein kiksejä (enkä rahaakaan) saa. Lasten kanssa olosta kyllä nautin, mutta miten ihmeessä voisin innostua kotihommista? Vai tarvitseeko minun edes?

Luomisesta

Nyt on kerrankin hyvä hetki: isommat tekevät yläkerrassa uusia palapelejään ja me napostellaan Toukon kanssa rusinoita ja banaanilastuja. Tai oli, yläkerrasta kuuluu jo nahinaa ja Touko känisee vieressä. Yritän kuitenkin.

Eli meidän lapset käy melkein joka sunnuntai pyhäkoulussa. Minikääpää on nyt alkaneet uskontoon liittyvät asiat kiinnostaa. Juttelimme ystäväperheestämme, jossa on viisi lasta. Minikääpä sanoi, että no sittenhän Jumala voi luoda meillekin viisi lasta, kun se toinenkin perhe on saanut niin monta.

Uimahallissa juttelimme saunassa erään rouvan kanssa. Hämmästelin saunan jyrkkiä, kaiteettomia lauteita ja kerroin, miten Myyrmäessä on lapsiturvallisempi sauna. Rouva arveli, että ehkä Myyrmäen halli on uudempi. Mietin, että voisikohan sekin olla 70-luvulta, kuten Myyrmäkikin. Minikääpä kysyi, että loiko Jumala sen Myyrmäen uimahallin. Kerroin, että ihmiset rakensivat sen. "Ai, oliko silloin jo ihmisiä", ihmetteli poika.

Saimme eilen vielä lisää uusia vaatteita, kun D&J-paketit saapuivat. Pojilla on nyt petrolinväriset housut ja valkoiset puserot, joissa on petrolinsinisiä tähtiä. Toukolla on laastari otsassa, kun Kalle luuli eilen rupea liaksi ja nyppäisi sen pois. Käävällä on ne uudet joogapöksyt ja T-paita, tosi suloinen sekin. Kun on oikein, oikein väsynyt, pitää aamulla tsempata sen verran, että saa lapsille kivat vaatteet päälle. Sitten voi koko päivän tuijotella niitä, pientä, peikonnäköistä pulleaa taaperoa ja kahta leikki-ikäistä siisteissä tukissaan. Vaikka kaikki menisi miten mönkään tahansa, ainakin ne näyttävät suloisilta.

No olipas se päivä!

Herättiin aamulla ihan normisti seiskalta. Toukolainen oli yskinyt yöllä ja oli aamullakin vähän räkäinen. Lapset söivät aamupalat ja Mies ja Kääpä lähtivät kahdeksalta eskariin ja töihin. Normaalisti meillä on lähtö 8.30, mutta tänään oli erikoispäivä ja lähdimme vasta ysiltä Toukon 1,5-vuotisneuvolaan.

Olin odottanut sitä kovasti. Ajattelin, että Toukolainen rakentelisi palikkatorneja ja saisin rupatella lapsen uusista taidoista. No, Touko olikin aika kiukkuinen ja lääkärin katsottua korvaa raivari alkoi. Touko karjui koko vastaanoton ajan, mutta sen verran lääkäri sai työtään tehtyä, että selvisi, että Toukon yöheräilyjen syynä oli korvatulehdus. Saimme koko joukon reseptejä, Minikääpä piirteli kiltisti kummituksia.

Ajoimme apteekille ja lupasin Minikäävälle reippauspalkinnoksi Mäkkärireissun. Reitti, jota normaalisti ajamme Kauniaisiin, oli poikki, ilmeisesti eilisen onnettomuuden vuoksi. Touko heräsi itkuisena ja pysähdyin Karamalmille antamaan särkylääkettä ja antibioottia. Ajoimme kahden huutavan pojan kanssa kotiin ja Mäkki-ruuan sijaan tarjosin pastaa ja Tikka Masalaa. Miniäinen otti pelkkää pastaa ja paljon ketsuppia.

Sitten pitikin jo lähteä hakemaan Kääpää. Eskari päättyi 12.15. Nappasin likan mukaan ja ajoimme kehystämölle. Meillä on lapsista ja koko perheestä sellaiset 40*60 canvas-taulut, jotka kaipaisivat kehyksiä. En vielä kuitenkaan tilannut mitän vaan ajoimme tien toiselle puolelle noutamaan lasten 1-, 4- ja 6-vuotiskuvia.

Sitten olikin jo kiire viedä Minikääpä kerhoon ja kerhokuvaukseen. Lapsi jäi taas iloisena ystäviensä Lindan ja Leilan kanssa ja me muut jatkoimme matkaa. Postiin oli tullut Me&i-paketti, ja se oli kyllä ihan nappi tällaiselle sairastelupäivälle. Kääpä sai vaaleanpunaiset joogapöksyt, kitin värisen T-paidan, mustan avaruuspaidan ja leggarit. Minikäävälle tuli froteinen pilvipaita, robottipaita ja turkoosi työkalupaita. Itse sain plyysipöksyt ja tunikan ja Toukolainen plyysisen kokopuvun, joka nyt sitten taitaakin olla liian pieni, sillä ukkeli oli ihmeekseni 81,5 cm. Ja sen kun piti olla se meidän vauva!

Tulimme sitten kotiin ja Kääpä oppi yllättäen lukemaan! Se tuli kirjan kanssa keittiöön ja kysyi, että lukeeko tässä "Peukaloputti ja luumupuu"? No lukihan siinä. Kääpä luki sitten kaikkea muutakin, kirjoitin hassuja sanoja ja etsimme tikkukirjaimisia kirjoja. Herra Hakkaraisen aakkosia Kääpä sitten luki, otin vähän videotakin, kun oli niin liikkis.

Mies haki illalla Minikäävän kerhosta töistä tullessaan ja minä lähdin vielä isompien kanssa uimahalliin. Ajoimme Jorville asti, kunnes tajusin, ettei pelkillä uikkareilla ja pyyhkeillä pääse sisään halliin vaan tarttee olla jotain maksuvehkeitäkin. Siispä takaisin kotiin. Menimme sitten tähän lähelle halliin, kun uusi ajomatka ei houkutellut. Leppävaaran uimahalli oli kyllä ihan passeli meidän porukalle, ei oltukaan ennen käyty. Kääpä ui hienosti myyrää ja tekee liukuja. Minikääpä ui jo aika rohkeasti ja sukeltaa välillä vahingossa mutta ei enää yhtään pelkää vettä. Ihanaa oli riehua iloisten poikasten kanssa.

Kun saavuimme kotiin, Touko oli jo unilla. Söimme iltapalat ja luin Eläinten uintiretken unisaduksi. Nyt syön Dumlen suklaanappeja ja ihastelen laihtumistani. Pitäisi varmaan vielä sovittaa ne omat vaatteet ja pakata synttärisankareille lahjat. Huomenna juhlitaan 7-vuotiasta serkkua ja perjantaina kääpäin 5-vuotiasta ystävää. Hulinaviikko jatkuu.

Lisää syksyä

Meillä on kyllä ollut ihana syksy, juuri sellainen, josta olen haaveillut. Kävelemme aina aamuisin poikien kanssa kerhoon. Matka on nelivuotiaalle aika pitkä, joten matkalle pitää kehitellä erilaisia kannusteita. Olemme bonganneet sieniä ja isoja keppejä ja erityisen mahtava on ollut vaahtera. Ensin siihen tuli neniä ja myöhemmin Minikääpä keräsi mahtavia kimppuja. Eskariin oli kiva mennä siskoa hakemaan nenämiehenä tai yllättää eskariopet kauniilla lehdillä.

Kääpä oli alkusyksystä eskarin jälkeen tosi väsynyt. Se sai raivareita ja potki, raapi ja sähisi. Nyt väsy on onneksi helpottanut ja iltapäivätkin ovat useimmiten varsin seesteisiä. Myös Minikääpää väsytti monasti kerhon jälkeen ja se jäi asfaltille pötköttämään. Onneksi nenäpuille ei ole kerholta pitkä matka.

Meillä on ollut kasvatusperiaatteena, että lapsia ei kuskata sinne tänne erilaisiin puuhamaihin, vaan lähinnä ollaan kotona, kerhoissa ja lähipuistoissa ja lapset saavat käyttää mielikuvitustaan. Sitä lapsilta kyllä löytyykin, sillä joka päivä syntyy uusia askarteluja ja majoja, kunhan vain pahvia, teippiä ja saksia on käytettävissä.

No, Kääpä kuitenkin totesi tässä eräänä päivänä, että hän on ehtinyt kokea kuudessa vuodessa monenlaista. Hän on

-ollut avioliittoleirillä
-käynyt metsäretkellä
-saanut kaksi rokotusta
-saanut yhden rokotuksen
-ollut Lintsillä
-matkustanut lautalla
-vieraillut delfinaariossa
-ollut asukaspuistossa
-nähnyt Kisu Pikkukuun ja hänen ystävänsä lentävän talonmiehen
-ollut Kreikassa ja lentokoneessa

Ajatella, noin paljon juttuja ja hän on vasta kuusi!

Lapset ovat hurahtaneet täysillä Star Warsiin. Niillä on miekkoja, Legoja ja roolivaatteita, mutta parasta on askarrella valomiekkoja itse pahvista ja piirtää hahmoja paperille. Toukolainen on Ewookki, Minikääpä usein Darth Vader tai Maul ja Kääpä Luke tai Prinsessa Leia. Pihan Ville näyttää kuulemma ihan Lukelta. Minulla on itselläni aika huterat SW-tiedot, mutta täytynee vähän prepata. Omassa lapsuudessani kaikki pihan tytöt oli prinsessa Leioja, mutta nämä lapset kaipaavat faktoja. Ja kun Kääpä oli Anakin, ei minulla ollut aavistustakaan, mikä hahmo voisin olla. Ehdotin hätäpäissäni sitä Leiaa ja Kääpää nauratti.

Meidän arkea syksyllä 2010

Jostain syystä tästä arjesta on muotoutunut aika hektistä. Yritän jotenkin saada sitä hektisyyttä aisoihin, mutta mistään en silti olisi valmis luopumaan. Näin se menee:

Maanantai

Poikien kanssa aamupäivä kotona, Mies vie Käävän eskariin. 12.30 lähdetään hakemaan likkaa, tai aiemminkin, jos Toukolainen on krämppä. Illalla on Käävän kanneltunti. Kääpä pyöräilee ja minä kävelen ja juoksen. Teen lenkin kun Kääpä soittelee.

Tiistai

Mies vie Käävän eskariin ja me lähdetään 8.30 kohti kerhoa, eväät on tehty reppuun. Mennään siitä sitten puistoon ja haetaan veikka 12.00 ja sisko 12.15. Iltapäivä ja ilta vietetään Ymmerstassa ystävien kanssa, jumpataan koululla 16-17.

Keskiviikko

Eskari ja kerho. Meillä on joka toinen keskiviikko Toukolaisen kanssa perhekerho, josta Touko ei oikein pidä. Iltapäivällä menemme avoimeen päiväkotiin.

Torstai

Eskari ja kerho. Meillä on Toukon kanssa puistossa muskari. Syömme aina lounaan puistossa. Illalla käyn yleensä Sellossa isoilla ruokaostoksilla.

Perjantai

Eskari ja kerho. Toukon kanssa menemme perhekerhoon ja se on jo lähtenyt sujumaan. Illalla menemme Kaapon kanssa taekwondoon.

Lauantaina siivotaan ja sunnuntaina mennään kirkkoon ja pyhikseen. Mulla on silloin vielä iltalenkki kaverin kanssa.

Näin on nyt menty 1,5 kk ja olen laihtunut viisi kiloa! Olen toki vähentänyt karkin syömistä, mikä on ollut sikäli helppoa, että stressi on hellittänyt huomattavasti verrattuna työelämään. Mutta tylsäähän tämä on pääosin, kaipaan älyllistä puuhastelua. Mutta toisaalta kiva kokeilla tällaistakin.

Toukolainen saa raivarit, lopetan.

Hipko

Olimme eilen veikan kutsusta Kontulassa. Oli pomppulinnaa, taikuria, tuli-showta, puhallusputkiammuntaa ja temppurata. Lapsille pidettiin oma taekwondotunti ja lopuksi saimme seurata näytösotteluita eri lajeissa. "Hyvä Maakoo!" me kannustettiin.

Oli kyllä tosi hyvä henki tuossa seurassa. Ei ihme, että veikka on viihtynyt. Kerhot ja eskari on lähtenyt sujumaan ihan kivasti. Kääpä haluaisi eskariin nyt viikonloppunakin ja Miniäinenkin meni kerhoonsa perjantaina ilman itkuja. Minikäävän kaveri olikin Iiris, eikä pieni poika, kuten veikkasin. Minikäävän ystävät ovat Iina, Kerttu, Vilma ja Veera ja viime kevään kerhossa taisi olla Malla. Joten samalla linjalla jatketaan. Kerhossa on kuulemma neljä poikaa ja neljä tyttöä, ihanan pieni ryhmä siis. Ja ope on oikein ihana.

Käävän ryhmässä on ilmeisesti 19 lasta ja yksi ope ja avustaja. Niilläkin tuntuu olevan siinä ryhmässä tosi seesteinen meininki. Hyvä niin.

Toukolainenkin aloitti perjantaina kerhotien. Se kulki koko aamun reppu selässä ja kerhossa meni heti reippaana istumaan tuolille se pikkuinen reppu selässään. Touko jutteli omaa kieltään muille lapsille ja leikki reippaana kaloilla. Suru tuli siitä, kun minä yritin tarjota pelkkiä Marie-keksejä, kun pöydässä oli muitakin herkkuja. Onneksi vohvelit kelpasivat, sillä niitä näyttivät muutkin lapset syövän.

Tänään olisi vuorossa pyhäkoulua ja taekwondoa. Huomenna alkaa Käävän kannel. Mutta nyt lopetan, jotan pientä kähinää kuuluu olkkarista.

Eka päivä

Tänään ne sitten alkoi, kerho ja eskari.

Lähdettiin koko porukka varttia vaille yhdeksän. Molemmilla oli uudet, vilkkuvat lenkkarit, päässä lippikset ja Käävällä uusi Helinä-reppu ja Minikäävällä Minnalta 1-vuotislahjaksi saatu Kettu-reppu, joka onkin ollut jo monessa mukana.

Mies vei Minikäävän kerhoonsa. Miniäinen tarrautui miehen jalkaa, reppuun ja mihin tahansa, mistä nyt kiinni sai. Kahdeltatoista hain kerhosta hyväntuulisen pojan, joka oli jo saanut uuden ystävänkin, jonka kanssa oli leikkinyt ilmeisesti autoja. Minikääpä ei muistanut kysyä pojan nimeä.

Kääpä meni eskariinsa tosi reippaana. Lapset huudettiin ulkoa sisään, joku isä videoi lapsensa tuntemuksia. Tavarat jätettiin naulakkoon ja Käävän ikkuna löytyi takarivistä ikkunan vierestä. Oikea haaveilijan unelmapaikka! Voi tuijotella metsää ja miettiä omiaan.

Käävän vieressä istui Aleksi, Aleksin vieressä Ella ja Käävän edessä Emma. Kääpä oli tehnyt ensimmäisen eskaritehtävän ja askarrellut niminallen. Kääpä oli sanonut Aleksille, että sen nalle on hieno, ja Aleksi oli sanonut Käävälle, että niin sinunkin. Kääpä oli nähnyt ruokalassa pihan uudet ekaluokkalaiset Sofian, Villen ja Petran muttei Iidaa, joka puolestaan oli huomannut Käävän.

Kahdeltatoista löysimme poikien kanssa iloisen Kääpäläisen ja jäimme vielä hetkeksi eskarin pihalle. Minikäävälle oli jäänyt kerhoeväistä puolikas banaani syömättä ja se piti pienen piknikin.

Päätimme lähteä vielä kauppaan ostamaan välipalajätskit ekan päivän kunniaksi. Me olimme Toukolaisen kanssa jo kolmatta kertaa kaupassa, sillä ensin haimme lounaan asukaspuistoon, sitten hain lääkkeeksi pistaastisuklaapatukan ja nyt sitten vielä jätskikeikka. Se oli tosin ihan tarpeellinenkin reissu, sillä kaapista puuttui leipä, maito ja iltaruoka. No, mutta muuta sitten olikin.

Isot kääävät valitsivat jättituutit, minä sain lakujätskin ja Toukolaiselle otin vaniljapurkin. Se saikin sen syötyä hyvin itse rattaissa. Menimme syömään jätskit asukaspuistoon ja samalla nappasin Toukolle taas maidot matkalle.

Kävelimme metsän kautta kotiin ja rupattelimme yhden perheen kanssa, jossa oli uunituore ekaluokkalainen. Lapset kiipeilivät kaltseilla ja Toukolainenkin nukahti viimein päiksyilleen.

Iltapäivällä kotiin saapui harvinaisen ryytynyt seurue, joka katsoi jakson Olipa kerran elämää ja vähän Barbababoja. Minä otin pienet tirsat ja ryhdistäydyin sitten ruuanlaiton suhteen.

Ilmoitin Käävän kantelemuskariin, vaikka etsiskelin jotain muskaria Toukolaiselle. Nyt on sitten meidän lapsillakin ihan oikeat harrastukset, Käävän kannel maanantaisin ja Minikäävän taekwondo perjantaisin. No, ehkä jätän oman salikorttini ostamisen suosiolla, sillä tässä systeemissä tulee vääjäämättä käveltyä vähintään tunti päivässä. Mutta katsotaan tilanne uudestaan syksymmällä.

Näin se siis alkoi, syksy 2010.

Eskarikääpä

Kirjaanpa tänne ylös Käävän omia ajatuksia eskarista. Reppuun piti kirjata, mitä lapsi haluaa oppia ja kokea. Kääpä haluaisi

-leikkiä
-opetella vähän laskemaan
-oppia aakkoslaulun kokonaan ja
-tietää, miten luonto kasvaa.

Isi ja äiti toivovat, että lapsi kokisi onnistumisen iloa ja saisi oman ystävän.

Minikääpä sai kummiltaan kortin luostarista. Kävi ilmi, että naapuriperhe on ortodokseja ja paikka oli tuttu. Puhuttiin sitten lasten kastamisesta ja siitä, että tyttövauvoja ei saisi viedä alttarin taakse, mutta Isä Mitro mogasi keskimmäisen kohdalla.

Kääpä kuunteli hämmästyneenä.

-Ai miksi ei saa viedä?
-Niin, ortodokseilla naiset eivät voi toimia myöskään pappeina, vai oliko se niin?
-Ai miksi?
-No, ajatellaankohan siinä uskonnossa, että vain miehet voivat päästä ihan lähelle Jumalaa.
-Ei se ole niin, tiesi Kääpä varmasti.

Pusula

Pääsimme vihdoin mökillemme Pusulaan. Lapset olivat odottaneet sitä koko kesän, mutta jotenkin mökkeily oli tässä muussa huiskeessa jäänyt.

Pääsimme perille lauantaina viiden maissa. Meitä odotti herkullinen päivällinen: savustettua lohta, uusia perunoita, pinaattikastiketta Kallelle, salaattia, vuohenjuustoa ja viininlehtikääryleitä. Jams. Valkoviiniäkin otin.

Lapset taisivat kyllä uida jo ennen ruokaa, ja sen jälkeen, ja saunan yhteydessä. Ja sunnuntaiaamulla ja aamupäivällä ja iltapäivällä. Itse uin muutamaan otteeseen ja ihanaa oli.

Vaari toi heti saavuttuamme liukumäen ja Miehelle koottavaksi potkulaudan. Kaikki kolme hihkuivat riemusta ja säntäsivät liukumäessä ees taas. Toukolainenkin, 1 v 4 kk, liukui muiden mukana. Se meni tikkaat ylös ihan sujuvasti, istui ylös ja tarttui kahvoihin, joiden varassa roikkui, kunnes voimat ehtyivät. Sitten se jäykisti itsensä tiukaksi paketiksi, liukui selällään alas, löi päänsä ja nauroi. Ja taas uudestaan.

Sama liukumäki pantiin sitten sunnuntaina veteen. Kääpä tykkäsi, Minikääpää pelotti ja Toukolaisen sain kerran tulemaan alas, mutta se kauhistutti. Toukolainen keskittyikin sitten muihin hommiin. Isommat lapset uittivat laivojaan ja Toukoa kiinnosti vesiratas.

Sunnuntaina söimme lounaaksi makkaraa ja nakkeja, ihan niinkuin Kaapojen maassa. Oli ihan herkkua, kun puugrillissä tekee. Sitten taas kimpsut ja kampsut kasaan ja kotiin. Oli kyllä väsynyttä porukkaa ja itsekin nukuin parin tunnin päikkärit ennen kävelylenkkiä ystävän kanssa. Sunnuntaina 20.30-21.30 on kyllä ehdottomasti viikon luksushetki.

Pidin viime viikolla myös lastenvaatekutsut. Rakastan sitä hurmosta, jolla vaateasiaan uppoutuu! Viikko oli muutenkin aika hässäkkää, sillä olimme molemmat töissä eikä lapsilla ollut hoitopaikkaa. Mummo ja pappa hoitivat ma ja ke ja siskoni otti perjantain ja nyt tämän maanantain. Vielä yhdeksi päiväksi jos saisi hoitajan, niin sitten olisi tehtävä suoritettu ja voisi hyvillä mielin jäädä vuoden mittaiselle pikku lomaselle. Siis hoitovapaalle. Ei tulekaan Toukosta vielä Peukaloista eikä Kaaposta Tikanpoikaa, mutta hyvä näin. Jospa tiedossa olisi sitten vähän lungimpi vuosi, kun talossa ei ole kahta IT-konsulttia yhtä aikaa.

Iik, huomenna alkaa Käävän eskari ja Minikäävän kerho. Oma vauva on jo niin iso. Eilen se itki illalla, kun oli paininut pihan Villen kanssa ja nyt olkapäähän ja sääreen sattui. Kääpä on ihastunut ja ne on pussannutkin. Poika haluaa olla vain ystävä. Leikeissä Kääpä on prinsessa Leia ja poika tietenkin Luke.

Kaapojen maa

Tänään sain taas kuulla Kaapojen maasta. Kaapo on kuulemma tiennyt Kaapojen maasta aina, ihan vauvasta asti. Tunnuslaulukin on keksitty:

"Kaapo, ja Kaapojen maa,
siellä ne Kaapot asustaa saa."

Kaapojen maassa asuu vain Kaapoja ja Laapoja sekä Totto, joka myy kaikille telttoja, sillä Kaapojen maassa asutaan teltoissa. Kaapojen maassa on vain lapsia. Kaapojen maan keskellä kasvaa taikapuu, josta voi poimia leluja. Yhdellä asukkaalla on riittävän pitkät tikapuut sekä työkaluja.

Kaapojen ja Laapojen maassa ei pestä koskaan hampaita. Kaapojen maassa ei syödä myöskään herkkuja, vain nakkeja, lettuja, makkaraa, mustikoita ja vattuja.

Iina yökylässä ja muita kesäjuttuja

Aloitan jo torstaista. Iina, Aada, Joona ja Päivi tulivat pienelle visiitille. Leikit sujuivat hyvin, vaikka hulina olikin melkoinen. Päätimme kuitenkin toteuttaa lasten pitkäaikaisen haaveen yökyläilystä. Kanerva menisi perjantaina Aadalle ja Iina tulisi meille.

Mies saapui töistä ja lähdimme vielä päivällisen jälkeen Ikeaan. Lapset Toukolaista lukuun ottamatta pistettiin parkkiin ja pikaisesti etsittiin joku TV-taso. Nyt telkkari oli ollut kuukauden kahden tuolin päällä ja oli ihmeeksemme edelleen ehjä.

Löysimme kivat, halvat tasot, aurinkolampun ja pikkuhenkareita ja söimme vielä jätskit ja Mies pizzan. Lapset kuukahtivat illalla helposti.

Perjantaille oli luvassa sairaalareissua. Lasten isomummo on murtanut kätensä ja tädilläni on keuhkoahtaumatauti. Otimme vielä Mummin mukaan ja suuntasimme Malmille. Veljeni ja siskoni olivatkin jo siellä. Siirsimme isomummon ulos pyörätuolissa ja huomasimme, että täti pötköttää ihan Mummon yläkerrassa. Saimme hänetkin sitten aurinkoon. Täti oli kuntoutunut jo niin hyvin, että pääsi itse kulkemaan rollaattorilla ilman happiviiksiä. Mahtava juttu! Mummoakin vierailu piristi. Hengasimme pihalla reilun tunnin ja lapset söivät välipalahedelmiä. Aikuiset saivat kahvia talon puolesta.

Puoli viideltä olimme sitten ystävien pihassa ja vaihdoimme tytöt. Minä sain Toukolaisen lisäksi kaksi nelivuotiasta ja Joona-pojalle jäivät ystäviksi eskaritytöt.

Oma yökyläilijämme hyppäsi heti autoon Kanervan paikalle ja unohti siinä tohinassa kenkänsäkin. Lapset leikkivät ensin sisällä, söimme tomaattikanaa ja spagettia ja sitten pienet lähtivät pyöräilemään. Koska Toukolaisen maito oli lopussa, lähdin lasten kanssa Karakallioon. Kuljimme metsän kautta ja söimme ketunleipiä ja vattuja. Asukaspuistossa lapset leikkivät kotia, Iina oli äiti ja Kaapo lapsi. Lapset keinuivat rengaskeinussa ja Kaapo aneli hiljaisempia vauhteja, Iina on villi likka. Molemmat ovat 4,5-vuotiaita, mutta Iina on Kaapoa päätä pidempi. Nappi pari kumminkin.

Vasta puistossa Iina huomasi, että jalkaan sattuu. Kanervalta lainatut kengät olivat hiertäneet vanhat pipit puhki, ja kantapäät olivat ihan verillä. Kävelimme sitten kaikki paljain jaloin ja varoimme laseja. Kaupasta ostimme jätskit ja lauantaiksi namipäivänamit. Ja minäkin sain namia! Laihdutan (jo miltei viikko takana) ja pidän perjantaisin karkkipäivän. Avasin karkkipussin lääkintämielessä jo matkalla, sillä vieraan, nilkuttavan nelivuotiaan maanitteleminen reitin loppuun oli välillä haastavaa.

Piipahdimme vielä Käävän eskarin pihalla, löysimme kotilot ja lapset tekivät niille pikkupihassa kodit. Kahdeksalta oli iltatoimet hoidettu ja lapset halusivat sänkyyn. Ensin ne nukkuivat kerrossängyn yläsängyssä, sitten lattialla, sitten toinen kerrossängyn alasängyssä ja toinen lattialla ja lopulta ne nukahtivat toinen omaan sänkyynsä ja toinen yläsänkyyn. Iltasipattelut ja supattelut veivät kolme tuntia ja vasta yhdeltätoista oli parivaljakko kuukahtanut.

Kaapo ja Iina ovat menossa isona naimisiin. Ne suunnittelivat vauvojen nimiä.

-Olisiko Maria hyvä?
-Joo, ja Maija myös.
-Muistatko Maijan Ullanmäestä?
-Ai päiväkodista? Oliko se se, jolla oli iso vilkkuva kuula?
Keskiviikona tein pienen irtioton ja lähdin ilman lapsia Prismaan ruokaostoksille. Törmäsin entisen poikaystäväni äitiin ja oli todella ihana jutella! Suosittelin tuliaisiksi Bakuganeja ja sorruin itse Salama Mc Queen –duploihin. Lapset tykkäsivät niistä kovasti. Toin ne Toukolaiselle, mutta lelut piti jakaa niin, että jokainen sai kaksi autoa.

Ihan huippujuttu oli myös viime viikolla, kun pääsin vihdoin jalkahoitoon. Jalkani ovat kaivanneet sellaista koko ikänsä, vaikka suonkin niille aina silloin tällöin erilaisia jalkakylpyjä. Jalkaterapeuttini oli vastavalmistunut ja innostunut. Sain läksyksi jumpata päivittäin pikkuvarpaitani. Kävin samalla reissulla myös vähän shoppailemassa ja löysin muutaman joululahjan ja kassillisen kirjoja. Kirjat olivat Minikäävälle pettymys, mutta Kääpä oli kuvasanakirjastaan innoissaan. Siinä on tavutettuja, tekstattuja sanoja, joita on helppo lukea. Käävän suosikkileikki onkin nyt eskari, sillä Kääpä haluaisi oppia lukemaan ennen esikoulun alkua.

Eskari jännittää muutenkin ihan kamalasti. Olemme olleet eskarin pihalla leikkimässä ja kurkkineet ikkunoista sisään. Lapset istuvat siellä pulpeteissa ja eskarilaisia aloittaa syksyllä 60. 60 harvahammasta, sanon aina. Toivon, että Kääpä löytäisi oikein sellaisen sydänystävän, jonka kanssa voisi jakaa ilot ja surut. Mutta ehkä sen aika on myöhemmin.

Kääpä istui eskarin ikkunalaudalla ja puhalteli saippuakuplia. Toivon, että Kääpä muistaa sen jännittyneen kutkutuksen silloinkin, kun eskari on muuttunut arjeksi ja aikaisiksi aamuheräämisiksi.

Minikääpä aloittaa kerholaisena. Koko kesän olimme valmistelleet poikia tarhan aloitukseen. Minikäävän oli tarkoitus mennä Tikanpoikiin ja Toukon Peukaloisiin. Nyt päätinkin jäädä vuodeksi hoitovapaalle, jolloin Minikäävästä tulee kerholainen. Saimme kerhopaikan päiväkodin tiloista ja maanantaisin ja perjantaisin käymme Toukolaisen kanssa perhekerhossa. Aamupäivät vietämme asukaspuistossa, sillä eskari ja kerho alkavat ysiltä, kerho päättyy klo 12 ja eskari yhdeltä.

Haaveilen vielä Elixia-jäsenyydestä, mutta katsotaan nyt, mahtuisiko sellainen tähän arkeen. Toisaalta lasten kanssa tulee käveltyä paljon, sillä kaikki tarvittava on tässä kävelyetäisyydellä, joten erillisiä jumppia ei välttämättä tarvitsisi. Mutta toisaalta on se vaan niin luksusta fillaroida ohjaajan kannustaessa.

No mutta sellaisia. Tänään menemme vielä lasten kanssa uimaan Odilammelle. On tänä kesänä kyllä uitukin: kesäkuun alussa Vierumäellä järvessä ja hallissa, Pieksamäen leirillä joka ilta järvessä, viikonloppu Muurlassa lammessa ja kerta Odilammella ja Luukissa ystävien kanssa. Lisäksi pihassa on uima-allas, jossa on polskittu ahkerasti.

Rakastan uimista, mutta Mies ei. Miehelle ranta on vaarallinen paikka ja minua taas pehmoinen, suloinen vesi suorastaan hemmottelee. Odilampi on varsinkin ihana, kun voi uida ulpukoiden seassa. Minikääpä on oppinut tänä kesänä uimaan renkaan kanssa ja Kääpä uskaltaa nyt hypätä laiturilta veteen. Toukolainen nauttii uimisesta ja mieluiten istuu rannassa läiskyttämässä.

Lasten kanssa rannalla on jotain tuolta väliltä – pienet ihmiset pitää säilyttää hengissä ja itse tekee mieli livahtaa aina pikku uintireissulle.

Mutta nyt me mennään!

p.s. Uitiin, ja ihanaa oli! Touko kahlaili ja hörppi vettä, Kääpä ui ja tärisi ja Miniäinen leikki ulpukanlehdillä ja halusi hypätäkin! Hämpyn Mäkistä saatiin taas ruokaa ja ajeltiin maalaismaisemien kautta kotiin.

Vierumäki ja häähumua

Tässä pikaisesti kesäkuun alkupuolen tapahtunut, jotta voi taas kokea lisää.

Tiistaina kävimme lasten kanssa jättämässä jäähyväiset avoimelle päiväkodille. Hengasimme siellä aika tehokkaasti Toukolaisen vauva-ajan, mutta Espoolle se ei riitä. Niinpä paikka pistettiin pakettiin ja kuukaudessa saadaan uskomattomat tuhannen euron säästöt. No, kaikesta huolimatta oli oikein mukavaa tavata vanhoja ystäviä. Jatkoimme samoilla linjoilla ja kävimme lasten vanhassa päiväkodissa. Oli ihana nähdä, miten kääpiä oli kaivattu! Kaapo hengasi Iinan ja Arianin kanssa ja isot tytöt kinastelivat siitä, kuka saa leikkiä ensin Kanervan kanssa. Voi että. Samat lapset ovat olleet tuolla 1-2-vuotiaasta ja nyt kahdeksan lasta tuosta porukasta lähtee eskariin kuka minnekin.

Sain eilen postia: meidän Kaapo aloittaa Tikanpojissa ja Touko Lintusten Peukaloisissa 2.8, siis ihan kohta! Hirvittää vähän, mutta eiköhän ne ukot pärjää. Kanervan eskarirakennuskin valmistuu siiheksi ja tyttö pääsee uusiin tiloihin 59 muun eskarilaisen kanssa. Siinä riittää harvahampaita.

Mutta nyt taas kesäkuuhun. Olin pitkään haaveillut junamatkasta kaupungille lasten kanssa. Sainkin sitten sovittua treffit entisen työkaverin kanssa ja puistoilimme ja kävimme syömässä yhdessä. Lapsia oli 3+1 ja koko ajan vähintään yhdellä oli nälkä, pissahätä tai muu harmitus. Jatkoimme vielä omalla porukalla Stockan leluosastolle ja käävät saivat valita lelut. Toukolle en keksinyt mitään, mutta Kääpä valitsi suihkutettavan, väriä vaihtava auton ja Minikääpä Transformerssin. Nyt Minikääpä kerää sitten Transformersseja, joita sillä on tuo yksi ja Turtleja, joita on myös yksi. Bakuganeja meille onkin kertynyt isompi satsi ja ihmeiden ihme: puolen vuoden leikkimisen jälkeen Minikääpä löysi niiltä jalat! Tulin toissapäivänä töistä ja ovelle säntäsi nelivuotias silmät loistaes. "Äiti, äiti, Bakuganeilla on jalat!" Kaikki seisoivat rivissä korteillaan keittiön pöydällä. Ja kyllä se hämmästyttikin. Miniäinen sai niitä tammikuussa synttärilahjaksi on siitä lähtien leikkinyt niillä melkein joka päivä, mutta jalat olivat silti jääneet löytymättä.

Lauantaina vietimme lakkiaisia. Kirjoituksista oli 15 vuotta ja ystäväni oli leiponut pöydän täyteteen ihania kakkuja. Kaikki olivat oikein herkullisia ja parasta oli se, että saimme kerrankin syödä ja jutella rauhassa, sillä saimme tuupattua käävät mummolle ja papalle, jotka asuivat ihan kulmilla.

Seuraavalle päivälle oli sovittu puhvelipuistotreffit. Näimmekin sitten koko joukon Ymmerstan ystäviä, niin äidin kuin kääpäinkin. Kääpä sai ajaa ystävänsä sähköautolla ja on nyt aloittanut säästämisen omaa varten. Minua se vähän hirvittää, mutta meille olisi sille kyllä sopiva talli ulkovarastossa.

Maanantaina oli reissuun lähtö. Ajoimme Vierumäelle ja yövyimme neljä yötä mukavassa mökissä. Lapset olivat ihan innoissaan, sillä molemmille oli mökissä omat huoneet, omat sängyt, omat vaate- ja lelukaapit ja pöytätasot. Voi mitä luksusta!

Viikko vierähtikin vauhdilla järvessä uiden, käpyjä keräten ja isolla kivellä istuskellen. Tai siis nämä olivat toki kääpähommia, me aikuiset istuskelimme myös, mutta lähinnä sohvalla ja laiturilla. Lähellä oli myös pieni lampi, hiekkis ja tenniskentät, ja Mies ja Kääpä innostuivat pelaamisesta. Teimme myös retken isolle leikkipaikalle ja vikana iltana söimme huippuhyvää ruokaa läheisessä hotellissa. Omassa annoksessani oli mukava sortimentti metsäsieniä, smpukkaa ja parmankinkkua ja pienet söivät lohta ja perunakakkua. Mies valitsi tietenkin pizzan ja riipi kaprikset pois. Mutta hyvää oli sekin. Jälkkäriksi käävät saivat vielä herkkujätskit ja Toukolainen inisi osuutensa myös. Syömisen jälkeen kuskasin suurimman ja pienimmän miehen mökille ja lähdin kahden jäljelle jääneen kanssa lillumaan.

Uimahalli oli ihana! Kaikki altaat olivat tosi lämpimiä ja Miniäinenkin uskaltautui lipumaan uimarenkaansa kanssa koko uima-ajan. Yleensä se vain järkkää kahvikutsuja pikkualtaassa, mutta nyt olimme kolmistaan ihan syvässä altaassa.

Tuli kyllä yksi läheltä piti -tilanne. Tein juuri vesijumppaliikkeitä vähän kauempana kun kuulin Käävän kysyvän, voiko kokeilla meritähtikelluntaa. Annoin toki luvan ja jatkoin jumppaani. Sivusilmällä huomasin kellukkeen altaa reunalla ja tajusin, että lapsi on viskannut kellukkeet pois. Ja siellä se sitten pärskikin, upposi veden alle ja nousi pintaan, upposi ja nousi. Minikääpä lipui renkaansa kanssa vieressä ja oli yrittänyt nostaa siskoa hiuksista pinnalle. Syöksähdin paikalle ja nappasin tytön syliin. Säikähdimme kaikki kolme tosi paljon, mutta onneksi sen pahemmin ei sattunut. Jatkoimme vielä uimista ja löysimme mahtavat hierontalaitteet, jotka sinkosivat käävät lähes toiselle puolelle allasta.

Seuraavana päivänä lähdimme sitten ajelemaan kotiin. Olimme luvanneet lapsille lelut matkan varrelta Kärkkäiseltä ja kyllä sielä sitten vähän muutakin löytyi. Juuri ja juuri saatiin maksettua ja mahdutettua kärryllinen tavaraa jo täpötäyteen autoomme ja ajoimme kaatosateen ja iltapäiväruuhkan läpi kotiin.

Ihana oli tulla! Yhden illan purimme tavaroita ja valmistauduimme seuraavan päivän häihin. Sulhanen oli komea ja morsian kaunis ja bonuksena oli vielä pikkiriikkinen vauva, joka oli vielä ihan kuutamolla. Ruoka oli herkullista ja jouduimme syömään valtavasti.

Sunnuntaille olin kutsunut vieraita. Valmennuskurssiystäväni tuli pienimpien lasten kanssa kyläilemään. Ensin ujosteltiin ja sitten riehuttiin ja tapeltiin, eli aika perinteinen kyläily siis.

Pari iltaa olenkin hummaillut vaihteeksi omissa riennoissani, ensin duuni-illanistujaisissa ja eilen pidin meillä naisten illan, sillä muu porukka on Miehen veljen luona maalla. Matkustivat sinne eilen ja palaavat vasta huomenna, joten joudun viettämään tämän illan ihan itsekseni. Voi voi. Joudun ehkä kenkä- ja housuostoksille tai sitten haen Petikosta Lundiaa. Eniten kyllä houkuttaisi maata sohvalla hiljaisuutta kuunnellen.

Kesä!

Koitokseni on vihdoin ohi! Osallistuin keskiviikkona pääsykokeeseen ja nyt sitten saa taas tehdä niitä puuhia, joita on lykännyt viimeiset puoli vuotta.

Aloitin rohkeasti siivoamalla. Tai siis siivosimme lauantaina 10 h, minä, Mies ja lapset. Järkkäsin lastenhuoneen aarrelaatikot, pikkuroinat ja muut nippelit paikoilleen. Mies imuroi ja pesi lattiat, minä kuskasin ja järkkäsin tavaroita, meidän perinteinen työnjako siis. Mies lähti lasten kanssa Selloon ja minä jatkoin. Välillä pötköttelin kirjastohuoneen karvalankamatolla ja sain taas uuden idean siivouskohteesta. Järjestin jopa portaiden alla olevan "pienen joulun", jonne lapset tekivät majansa muutettuamme. Siellä säilytämme joulu- ja pääsiäiskoristeita, ja lapset kömpivät sinne välillä fiilistelemään.

Olin ihan puhki rupeaman jälkeen, mutta lähdinkin sitten naisten saunailtaan. Ajoin Turun motaria ja kuuntelin suomipoppia täysillä. Mikä vapaus!

Myös lapset ovat saaneet asioitaan päätökseen: pyhäkoulu ja kerhot ovat nyt sitten paketissa. Keskiviikkona kokeen jälkeen olimme kerhon kevätretkellä Hvittorpissa. Saimme voileipiä, mansikkakakkua ja kahvia. Ja lapset lauloivat kaikki klassikot: Jumalan kämmenellä, Ken on luonut kukkasen ja lopuksi sitten Suvivirsi. Voih. Nyt on sitten molempien kerhoura lopussa ja syksyllä koko remmi siirtyy hoitoon, Kääpä eskariin koululle ja pienet ukot päiväkotiin.

Sunnuntaina pääsimme vihdoin uimaan. Kun olen ollut päivät töissä ja illat kurssilla tai kirjastossa, on uimahallireissuista tingitty. Mutta nyt lapset ottivat sitten kaiken irti: Kääpä polski, vaikka huulet olivat ihan siniset ja Minikääpä tarjoili taas kaffea pikkualtaan väelle. Minä istuin porealtaassa ja olin onnellinen.

Kävimme myös kirkossa, Mäkissä ja siskolla. Toukolainen paijasti innoissaan kissaa, nappasi sitä reippasti naamasta ja turkista kiinni ja nauroi. Touko on itsekin vähän kissamainen, tykkää puskea päätään kaulaa vasten ja kiehnätä sylissä.

Minulla loppuu myös projekti tänään ja työmatka muuttuu taas huomisesta alkaen. Mietin, että josko sitä taas kokeilisi julkisia, kun on tuolla autolla tullut suhattua nyt puoli vuotta. Jos vaikka Mieskin saisi tässä pian kortin, niin pääsisivät sitten kääpäin kanssa kesäreissuille. Me ainakin kierrettiin viime kesänä lähes kaikki Espoon asukaspuistot, ihan huippuja ovat!

Mutta nyt on siis kesä ja Toukolainen tasan 1 v 2 kk. Pian julitaan 6-vuotiasta Kääpää ja kai meidän pitää 4,5-vuotiasta Minikääpääkin vähän juhlistaa. Ensi viikolle on luvassa mökkireissu työpaikan mökille. Kääpä on ostanut kumiveneen ja odottaa venereissua. Käävät ovat piirtäneet listat tavaroista, jotka pitää pakata mukaan. Mutta sitä ennen on luvassa vielä monet kyläilyt ja reissut, sillä lukemiselle menetetyt puoli vuotta pitää kiriä takaisin.

Vappu ja muuta keväistä

Vappuviikonloppu tuntui ihanan pitkältä. Hain isommat käävät kerhosta neljältä ja aloitimme hulinat. Lapset olivat pukeutuneet tiikeriksi ja prinsessaksi ja jäivät pihaan jahtaamaan isompia lapsia. Hain sisältä Toukolaisen ja hengasimme sitten pihalla. Kääpä viihtyi muiden isojen tyttöjen kanssa ja pojat leikkivät hiekkiksella. Minikääpä teki Toukolaiselle muotilla kakkuja ja minä jäpitin penkillä.

Ehdin jo hetken olla tylsistynyt olooni, kunnes muistin, että tässähän minä nyt elän unelmaani! Olin palaverissa piirtänyt haaveita paperille ja yksi niistä oli, että saisi vain istua penkillä hiekkiksen vieressä ja nauttia lapsista ja kesästä. Ja siinä minä nyt istuin, onneni miltei unohtaneena.

Pihalla tuntuu olevan ihan mukavia lapsia, siis näiden meidän omien lisäksi. Ne opettivat kääville kirkkistä, joka on yksi yhteiskuntaelon perustaitoja, eikä iso tyttö huutanut ”Kaapo ja Kanerva rotta nähty”, vaikka meidän lapset kyyhottivät kyyryssä viereisessä (lehdettömässä) puskassa.

Toukolainenkin on jo ihan oikea ulkoilija. Kääpä sanoi, ettei sille saa laittaa hanskoja, muuten se ei leiki. Ja niin jätin hanskat pois ja sain seurata, miten pieni ukko lapioi hiekkaa. Kengät tuntuu Toukon jalkaan vielä vähän oudoilta, eikä kävely silloin suju, mutta sisätiloissa ukkeli juoksee jo melkoista vauhtia.

Olimme tiistaina näet nostalgisessa Ymmerstan koulun jumpassa, ja siellä pieni Touko valloitti rohkeasti koko salin. Seikkaili ensin salin toiseen laitaan ja juoksi sieltä sitten nauraen äidin luokse. Heittäytyi syliin jo metri ennen maalia ja sai tosiaan skarpata, ettei seikkailija lentänyt turvalleen. Tällaista sanaa meillä kotona käytettiin. ”Se seisoo tumput suorana tuolla ulkona, ei kai se oo lentäny turvalleen?”

No mutta. Isommat käävät leikkivät sopuisasti muiden lasten kanssa, ja vanhaa kunnon karhu nukkuutakin leikittiin. Minikääpä, hurmuri nro 1, oli ihan onnessaan, kun sai neljän tytön huomion. Ja ihanin tietysti oli oma sisko. Miniäinen onkin päättänyt muuttaa isona Käävän kanssa samaan kotiin. Diilissä on hyvinä puolina mm. se, ettei tartte pussata eikä mennä häihin, eikä tule sitten niitä vauvojakaan. Nyt taas kelpaa suunnitella omaa yksitasoista, puurunkoista, tiiliverhoiltua taloaan, kun ei tarvitse murehtia tuosta perheestä.

Vappu jatkui vielä lauantaina, kun saimme kutsun vappujuhliin. Meiltä lähti matkaan yksi hoikka, kaunis ja lahjakas missiprisessa sekä kaksi tiikeriä. Tiikeri laittoivat tassunsa reppuun, kipittivät autoon, ottivat toisiaan kädestä ja lauloivat koko menomatkan:

Pikkuiset tiikerit, pikkuiset tiikerit, ovat iloisia!

Juhlatkin sujuivat hyvin. L maalasi tiikereille raidat, itsensä punaiseksi ja veljensä mustaksi. Pieni V maalasi myös naamansa, kunnes huomasimme, ettei väri lähde millään pois ja meikkivoide on lopussa. No, näillä mentiin, kunnes sitten ystävällinen E toi kaikenlaisia meikinpoistovehkeitä, mutta ei ne värit lähteneet oikein niilläkään. Tiikerit pääsivät lopuista raidoistaan vasta sunnuntai-iltana kylvyssä. Myös S pääsi kemuihin, ja siinä me sitten rupateltiin ja keittiön ovi oli kiinni, ettei lasten melu kantaudu. Hyvät juhlat!

Sunnuntaina seikkailimme. Tein Käävän ja Minikäävän kanssa iltakävelyn tarkoituksenamme löytää eräs leikkipuisto, jonka ohi olin monasti kävellyt, mutta jonka sijaintia en osannut paikallistaa. Nyt katsoimme oikein kartasta reitin ja löytyihän se. Ihana puisto: isoja autoa, pienille kiikkuja, muutama kiippis ja pesäkeinu. Mennään sinne taas illalla, jos vaan jaksetaan.

Viime sunnuntaina juhlimme pyhäkoulun kevätjuhlia. Ihanaa, että edes jonkun homman saa pakettiin. Käävät tapasivat taas neljä ystäväänsä ja pikniksuunnitelmiakin tehtiin kesän varalle. Koska olimme liikenteessä, päätimme tehdä samaan syssyyn vauvavierailun. Tapasimme yhdeksänviikkoisen A-vauvan, joka oli pian lähdössä reissuun perheineen. Oli ihana huomata, miten isot veljet pitivät huolta siskostaan ja nämä meidän käävät puolestaan hoivasivat omaa veljeään. Saimme myös shoppailukärpäsen pureman ja kävimme hakemassa Käävälle uuden 16-tuumaisen, vaaleanpunaisen pyörän. Toukolainen (tai pikemminkin Toukolaisen isi) olikin jo saanut sillä viikolla uudet turkoosit matkarattaat ja Miniäinen hienon harmaan, isojen poikien turvaistuimen autoon, jossa on kiltin robotin kuva. Minikääpä on omien sanojensa mukaan rauhallinen poika, eikä pidä hurjista jutuista eikä pahiksista.

Kylläpä tuli hyvä mieli noista shoppailuista! Kai meihin ihmisiin on jotenkin syvälle rakennettu sellainen ominaisuus, että meidän pitää metsästää ja keräillä perheelle tarveaineita. Meidän perhe sai nyt sitten rattaat, pyörän ja turvaistuimen, ja olo on tyytyväinen ja onnistunut.

Loppuun vielä vähän Minikääpää. Lapset yrittävät usein houkutella minua kotiäidiksi, sillä heidän mielestään isi on niin tiukka. Yritän selitellä, että kyllä äitikin on silloin tiukka, kun on kotona ja toisaalta, että aikuisten pitää pitää huolta lapsista. Meillä on vain yksi Kaapo, eikä mistään saa uusia, selitimme. No, voihan aina saada uusia lapsia, yritti pieni mies uhmakkaasti, mutta jatkoimme sinnikkäästi, että mistään ei saa samanlaista Kaapoa, josta me niin kovasti pidämme.
Voi noita nelivuotiaita! Kääpä oli ihan samanlainen vielä jokin aika sitten, mutta nyt se oikein pursuaa omaa erinomaisuuttaan. Mutta niin, Minikääpä siis houkutteli minua jäämään kotiin. Olen monesti selittänyt, että isi ja äiti haluavat vuorotella lastenhoidossa, koska molemmat haluavat olla paljon lasten kanssa. Ja että myös työnteko on tärkeää ja mielekästä ja että siitä saa rahaakin. Minikääpä ei oikein tuntunut uskovan vakuutteluja, mutta lopulta kirkastui:

-Äiti, kyllä sinä pärjäisit täällä meidän kanssa kotona. Kyllä sinä osaisit tehdä nämä kaikki kotityöt, ihan niin kuin isikin.

Niin, kai se naisten työssäkäyminen onkin pohjimmiltaan pakoa kotitöistä.

Pääsiäisloma

Aloitimme loman perjantaina viettämällä pyjamapäivää. Se tekikin hyvää kaikille!

Lauantaille oli sitten suunniteltu pieni reissu. Menimme Haltialan tilalle katsomaan karitsoja ystävien kanssa. Lapset olivat ihmeissään. Lammasvauvoille sai antaa vettä tuttipullosta ja paijata. Toukolainen oli myös ihan innoissaan ja murisi lampaille.

Karitsojen jälkeen menimme munkki/pulla/piparikahville viihtyisään pikku kahvilaan. Tämä Haltiala täytyy kyllä ottaa ihan vakikohteeksi, tai ties vaikka muutettaisiin sinne kulmille Torpparinmäkeen tai Kartanonkoskelle. Kaffittelun jälkeen saimme vielä kutsun pupua katsomaan. Pupu sai lapsilta hapankorppua ja salaattia ja oli kyllä hämmästyttävän ujo. Mutta rohkeni sentään vähän nakertaa.

Sunnuntaina oli sitten toinen reissupäivä. Minua väsytti ja nukuin aamuvuoron jälkeen pienet päiksät. Herättyäni meni Mies jatkamaan uniaan ja lopulta pääsimme lähtemään klo 11.05. Tarkoituksenamme oli ehtiä Nummi-Pusulan Kärkölään pääsiäiskirkkoon kahdeksitoista. No, melkein ehdittiin. Tosin pienet pojat nukahtivat autoon ja Mies jäi sitten univahdiksi. Minä jä Kääpä pääsimme kirkkoon, joka huipentui virteen "sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset". Sehän kertoo toki meidän Toukolaisesta. Lauloimme Käävän kanssa ja katsoimme toisiamme. Ja voi sitä likkaa, tyttö oli oppinut pyhäkoulussa Isä Meidän -rukouksen. Oli se vaan aika raasu, kun se sopotti sitä muiden mukana. Niin pikkunen typsy.

Meillä oli kirkossa banskut eväänä ja heti niiden jälkeen pääsimme kirkkokahveille. Tapasimme tuttujakin, Ylirydön isännän ja emännän ja tutustuimme Pusulan kanttoriin. Vähän se toki houkuttaisi se Pusulaan muuttokin, mutta olisiko meistä maalaisiksi?

Lapsilla ei ollut kaikkien pullien ja keksien jälkeen nälkä, mutta aikuiset halusivat oikeaa ruokaa. Söimme lounaan Loukussa ja ajoimme sitten Vaarin mökille. M ja L riehuttivat lapsia ja Toukolainen harjoitteli kävelemistä vanhassa mökissä. Muutaman askelen uskalsi ottaa, kun toisessa kädessä oli kampa ja toisessa ripsari.

M ja L olivat lämmittäneet takkaa ja mökissä oli raukaisevan lämmintä. Tein myös todellisia löytöjä: eka-tokan musankirja, veikan "Otto-nalle retkeilee" ja Vaarin "Muistamaton mummo" vuodelta 1958.

Kävin lasten kanssa vähän ulkoilemassa ja palattuani Mies torkkui isossa korituolissa pienet pojat kainaloissaan. Kääpäkin tuli hetkeksi sisälle ja luin niille nuo kirjalöytöni. Toukolaiselle olinkin jo laulanut läpi sen musankirjan. Mietin, että otanko kirjat mukaan kotiin, mutta päätin jättää ne sinne. Josko niistä vaikka sitten muodostuisi mökkimuistoja meidän lapsille.

Illalliselle ajoimme M:n mökille Somerniemeen. Tarjolla oli lammasta kaikkine lisukkeineen. Käävät söivät isot annokset ja loput kolot täytettiin suklaamunilla. Toukolainenkin maisteli erilaisia kasviksia. Lapsia kauhistutti aluksi:
-Ai, onko nämä niitä eilisiä karvalampaita?
-Ei, nämä ovat lihalampaita, valehtelin.

Illalla ajoimme sitten kotiin vanhaa Turuntietä. Oli aika ihana körötellä pikku tietä koko matka. Ajoimme tuttujen paikkojen läpi ja jo Pusula polveilevine peltomaisemineen vaikutti yllättävän kotoisalta, vaikka minua pellot noin yleisesti ottaen ahdistavatkin. Mutta ehkä se onkin se tasaisuus, joka ahdistaa, ei ne pellot.

Maanantaille oli plänätty vielä vauvaperhe- ja sairaalavierailuja, mutta ne me skippasimme sujuvasti. Vuorossa oli siis toinen pyjamapäivä, tosin kyllä ulkoilimme aurinkoisessa kevätsäässä. Naapurin Jonne pludasi ja minä kiskoin kengän jorpakosta.

Vähänkö riemastuimme, sillä hiekkis oli sula! Tein pienen lenkin Toukon kanssa, joka sitten nukahtikin rattaisiin, ja tulin sitten hiekkiksen laidalle istuskelemaan. Tutustuin naapurin rouvaan, jolla on meidän kääpäin ikäiset lapset myös. Ja kuulemma pihassa asuu lisääkin tuota 3-6 -vuotiasta kansaa. Kivaa, meidän ei ehkä sittenkään tarvitse muuttaa mihinkään!

Maanantai-iltana kävimme vielä Minikäävän kanssa ABC:lla. Kääpä jäi ajelemaan fillarilla. Minikääpä kertoili kovasti omista suunnitelmistaan.

Ensin sille tuli mieleen, että siellä jossain päin maailmaa oli sortunut niitä taloja. Muistutin, että me, ja monet muutkin annoimme niille haitilaisille tietsikalla rahaa, jotta ne voivat rakentaa ne talot uudestaan. "No, onko meillä nyt sitten rahaa ostaa sitä ruokaa?" kysyi poika huolestuneena.

Minikääpä miettii myös omaa pientä taloaan. Taloon tulee vain olohuone ja keittiö, siis samanlainen mökki, kuin oli kesällä Hailuodossa. Ja keittiöön tarvitaan astioita. Minikääpä kysyi, saako hän ottaa Maisa-mukin mukaansa, kun muuttaa. Lupasin sen, ja sovimme myös, että käymme sitten yhdessä ostamassa lisää astioita. Lapsi kysyi myös, saako hän lainata meiltä kasseja pakkaamiseen. Lupasin myös sen.

Miniäinen meinaa asua yksin. Hän varmisti, että voiko perheessä olla vain yksi ihminen, pelkkä isi. Hän ei halua ottaa taloonsa äitiä, koska silloin tulee vauvoja. Yritin selittää, ettei niitä vauvoja pakosti tule, mutta Minikääpä pysyi kannassaan. Hän aikoo asua Nasujen kanssa, Nasu-veljen ja pikku-Nasujen. Pehmolelut kuuntelevat Miniäisen jutut.

Vielä kaksi asiaa

Nämäkin piti kirjoittaa talteen.

Tankkasimme Muurlassa ja menin sisälle maksamaan.

-No kui pal sää ny otit?
-Ai mitä? Siis en mä tiiä!
-No, mää meen ulos kattoo.

Oli sellanen mekaaninen mittari ja summa olisi itse pitänyt painaa mieleen.

Toinen maalaisjuttu tapahtui meillä Laaksolahdessa. Hain perhettä kerhosta. Arvelin, että pojat ovat kaupassa, kun Käävän kerho jatkuu tunnin pidempään kuin Minikäävän. Kysyin myyjältä, onko tästä mennyt ohi mies kahden pojan kanssa, toinen kävelee ja toinen on kärryissä.

-No, ei niitä nyt voi kaikkia muistaa, vastasi myyjä, mutta jatkoi sitten:
-Vai oliko sillä musta takki?
-Alfa-merkkinen?
-Tumma tukka?
-Vähän partaa?

Mun Mies.

Touko 1 v.

Eilen juhlittiin. Paikalle pääsivät R- ja M-kummit, mummo, pappa, mummi, vaari ja A-täti. Oli aika hulina!

Toukolainen oppi uuden taidonkin, taaperokärryjen työntämisen eteenpäin ja peruuttaen. No, kuuluuhan taaperon toki kärryä työnnelläkin. Välillä piti mennä itse kyytiin ja istuskella kärryn laidalla polleana.

Kakkukynttilä piti puhaltaa kahteen kertaan, kun vieraita saapui parissa erässä, ja se olisi ollut mahdotonta ilman isosiskon ja -veikan apua. Kakun syönti sentään sujui ihan omin voimin. Kakku maistui ja välillä piti heiluttaa päätä onnellisena.

Myös pakettien avaaminen oli mieluista, erityisesti ne pakettinarut. Toukolainen sai Name itin farkkuhaalarit ja Mayoralin vihreän pikeepaidan, Jukka-palikkalaatikon, Plaston traktorin, FP:n kannettavan koulun ja Tomppa on iso -kirjan. Sisko teki Toukolaiselle lahjaksi oman kirjan ja veikka lahjoitti omista pehmoistaan pienen pupun. Kyllä ukon kelpasi.

Koska sunnuntain virpominen jäi vähän lyhyeen äidin väsymyksen takia, oli kääville luvattu, että ne saavat virpoa synttärivieraat sitten keskiviikkona. Kaksi pientä noitaa hoitikin homman varsin mallikkaasti ja aika paljon tuli saalistakin, jopa yksi kolikko! Kääpä laskeskeli, että se on syönyt jo viisi Kinderiä tänä pääsiäisenä. Eilen meni ainakin kolme ja yksi puputikkari ja muutama Muumi-tikkari päälle. Mies vielä yritti, että säästetään herkut namipäiväksi mutta minä hellyin ja niin ne vaan mättivät niitä namejaan onnellisina. Toukolainenkin oli kakun jäljiltä ihan sokerihumalassa ja heräsi kesken unien sänkyyn taputtamaan.

Nyt ei ole sitten talossa vauvoja, ainakaan vuoteen. Mutta kuka tietää, josko meille vielä joskus sellainen saapuisi. Mutta nyt keskitytään näihin kolmeen kääpään. Yhteen, jolta heiluu jo kolmas hammas, toiseen, jolle on juuri puhjennut kolmas hammas ja kolmanteen, joka suunnittelee yksikerroksisen talon rakentamista hänelle ja Iinalle ja äidin olisi hyvä asua siellä myös. Kaupassa ei tarvitse käydä, sillä lehmät antavat heille maitoa ja kanat munia. Maitotölkit pitää sentään taitella itse.

Ai niin, paras juttu meinasi unohtua: olimme Muurlassa isojen kääpien kanssa silloin viikonloppuna ja Mies ja Toukolainen viettivät äijäaikaa ihan kahdestaan. Ne kuuntelivat vihaamaani musiikkia ja katsoivat Doctor Philliä. Touko istui haara-asennossa lattialla ja tuijotti vakavana. Välillä tunnelma tiivistyi, vauva imi tuttia ja tuijotti, kunnes sitten saatiin case loppuun ja päästiin taputtamaan. Ensin varovasti ja sitten riehakkaasti. Oli kiva, kun sai taputtaa muiden mukana. Mies ja Touko taputtivat ja sitten taas vakavoiduttiin. Jakson lopussa sai taputtaa monta minuuttia putkeen. Aikuisten ja vauvojen maailmat kohtasivat.

Kiirettä pukkaa

Meillä on ollut viime aikoina ihan leppoisia viikonloppuja, mutta tämä ei sitä todellakaan ollut.

Perjantain työpäivä sujui oikein mallikkaasti ja sain hommat pakettiin. Nappasin kaverin kyytiin Pasilasta, haimme isommat lapset ja ajoimme ystävien mökille. 23 tuntia mökkeilyä oli täydellisen rentouttavaa, etenkin kun Mies ja Toukolainen jäivät kotijoukoiksi.

No, lauantaina kahdelta oli lähdettävä kotia kohti, sillä lapset oli kutsuttu synttäreille. Kolme tuntia nelivuotissynttäreitä saksaksi oli aika moista ja korvissa soi, kun päästiin kotiin.

Kelloja siirrettiin la-su-välisenä yönä, joka tarkoitti, että minun piti sännätä pirun aikaisi sunnuntaina rakentajakouluun. Kolme tuntia koulua oli ihanaa ja sen jälkeen juoksin vielä messut läpi.

Minä haluan rakentaa talon!

Nyt sitten pohdin, että rakentaisimmeko omakotitalon jonnekin näille main vai sitten mökin Kärkölään. Olen ihan fiiliksissä jälkimmäisestä vaihtoehdosta: lapset voisivat käydä koulunsa täällä ja sitten kesät ja viikonloppuja voitaisiin olla tuolla mökillä. Sieltä ajelisi kyllä töihinkin kesällä, mutta ei kyllä ympäri vuoden.

No, tätä nyt sitten pähkäilen. Sunnuntaina kävin vielä lasten kanssa virpomassa ja sitten olinkin kyllä niin sippi, ettei mitään rajaa. Viikonloppu suoritettu.

Maanantaina saimme vieraaksemme ystäväperheen. Ilta oli yllättävän rauhallinen siihen nähden, että talossa oli viisi 0-5-vuotiasta. Leikit sujuivat ja aikuiset saivat jutella, asunnoista, kuinkas muuten.

Ääh. Pitäisikö tässä nyt sitten ruveta rakentamaan mökkiä?

Toukolaista

On jo pitkään pitänyt raportoida Toukolaisen uusi taito, mutta niin vaan se on jäänyt muiden juttujen jalkoihin. Mutta siis:

taisi olla viime viikolla, kun Touko-poika hoksasi, miten noustaan seisomaan. Aiemmin se on kyllä seisoskellut ilman tukea, mutta vain siten, että on kivunnut ensin pystyyn vaikka sohvan laitaan ja siitä sitten irrottanut.

Nyt lapsi punkesi keskeltä lattiaa ylös, v a r o v a s t i, ja kun homma onnistui, selkä kaarelle ja ihan himmeä tuuletus. "Hyvä Toukoo", muut kannustivat, ja Toukolainen örisi innoissaan.

Ja sama homma sitten uudestaan. Ja uudestaan. Välillä pepulleen ja taas ylös. Tuuletusta ja örinää.

Kiirettä pitää

Viikonloppu oli taas ihana kaiken sen hässäkän jälkeen.

Lauantaina osallistuimme yhteisvastuutapahtumaan täällä Laaksolahdessa. Oli ongintaa, kasvomaalausta, palo- ja poliisiautot, halikoiria, partiolaisia, makkaraa ja vohveleita.

Hienoin juttu olivat tietenkin nuo autot. Niissä sai käydä sisälläkin. Käävät rupattelivat palomiesten kanssa ja saivat kokeilla tulipalon sammuttamistakin. Molemmat käävät uskalsivat ja Kääpä halusi kokeilla toisenkin kerran.

Seuraavaksi menimme kasvomaalaukseen. Kääpä otti poskeen pienen, kultaisen sydämen ja Minikäävälle tein Muumipapan hattuineen. Kääpä löysi myös ystävänsä ja ne riensivät uudestaa paloautoille. Me menimme Minikäävän kanssa onkimaan. Lapsi sai rusinoita ja retkihaarukan ja -veitsen. Kääpä onki myöhemmin ja sai rusinoita ja tarroja.

Molemmat olivat ihan onnessaan ja päättivät mennä laavuun istuskelemaan. Siellä ne sitten kököttivät lierihatut päässään, rupattelivat partiolaisten kanssa ja tarjosivat niille rusinoita.

Tapasimme myös lasten vanhan hoitajan päiväkodista. Kääpä oli riemuissaan, mutta Minikääpä ei tunnistanut. Yritin vihjata, että te olettekin sitten molemmat entisiä seeproja, mutta edelleenkään eivät kellot soineet. Vasta autossa Minikääpä hoksasi: "Siis oliko se ihan tavallinen Katri?"

Likat sai makkarat ja pojat vohvelit, ostimme vähän leluja kirppikseltä ja valitsimme puusta lapsille rukouskortit. Sitten olikin aika jättää tämä ihanan rauhallinen tapahtuma ja sännätä marketin hulinaan.

Lapset ovat saaneet synttärilahjaksi omia rahoja, ja nyt ne keksivät viimein niille käyttöä. Kääpä osti Muumipapan työkalut ja Minikääpä Muumitalon. Myyrmannissa oli joku hässäkkä ja käävät väsyivät tyystin. Ne makailivat lattialla ja odottivat kotiinpääsyä. No, saimme sentään ruokaakin ja pääsimme vihdoin kotiin. Mies kokosi Muumipapan työkalupakkia ja minä Muumitaloa.

Ilta menikin sitten oikein mukavasti, sillä päätimme järjestää Muumijuhlat. Levitimme kaksi suurta Muumi-päiväpeittoa olkkariin, tunnistimme Muumi-soittimia ja muumilaaksolaisia, herkuttelimme, katsoimme Poliisimestari-jakson, piirsimme Muumi-taidetta piparkakkumuoteilla ja luimme vähän matkaa pyrstötähteä. Ipanat sippasivat aika helposti, Toukolainen nukkui juhlien ajan.

Sunnuntaina menimme Käävän kanssa pyhikseen, Miniäinen jäi mieluummin kotiin siivoamaan. Ja illalla saimme sitten vielä vieraita Ymmerstasta. Lapsilla sujui leikit ja aikuiset sai juoruilla.

Eilen jouduimme viemään pienimmän käävän lekuriin. Se oli ollut jo useamman päivän kröhäinen ja heräillyt parina yönä puolen tunnin välein. No, syykin selvisi: ukolla oli korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus, tuttu setti vuoden takaa.

Saimme neljää lääkettä ja tämä lapsemme on sellainen, ettei se suostu nielemään mitään lääkkeitä. Aiemmat kaksi ovat pitäneet kaikista mahdollisista lääkkeistä ja imeneet niitä tyytyväisinä ruiskusta, mutta Toukolainen ei toimi näin. Se taistelee viimeiseen asti ja kun aikuinen pitää poskista kiinni, on ukon pakko niellä mömmöt.

No, kunpa se antibiootti rupeisi nyt pian vaikuttamaan. On se vaan niin ressukka, kun nenä on tukossa, korviin sattuu ja hammaskin on puhkeamassa. Mutta reipas mies se on, pieni patukkaa leikkii sinnikkäästi muiden kanssa ja käy välillä vähän sylissä inisemässä.

Tänään juodaankin sitten Minikäävän nimpparikahvit. Miniäinen on odottanut juhlia kovasti ja erityisesti erästä kummia on ikävä. Kakkuna on Minikäävän valitsemaa vaaleanpunaista sydänkakkua, ihan parasta.

Viikko 11/2010

Tällä viikolla olemme todella ahkeroineet.

Minä tietenkin hoidan nämä työ- ja kouluhommat ja Mies kodin ja lapset, mutta sen lisäksi olemme saaneet hoidettua monia pitkään rassanneita juttuja.

Tiistaina vein auton huoltoon. Tajusin kerrankin jäädä odottelemaan huollon valmistumista. Aiemmin olen jättänyt auton päiväksi huoltoon ja seikkaillut sitten busseilla. Viime kevät oli erityisen haastava, sillä huolto oli juuri Toukolaisen syntymän jälkeen ja olin vielä aika tokkurainen alituisen valvomisen ja hormonihuurujen vuoksi enkä meinannut löytää Olarin Vehoa. No, tällä kertaa sain ajan Pitskuun ja koska olen nyt enemmän järjissäni, oli reissu ihan mukava. Hörpin kaksi tuntia capua ja laskin kemmaa. Miinusta tuli tietenkin tuolta päivältä, mutta sain tunnit loppuviikosta kasaan kumminkin. Nyt oli siis huolto hoidettu.

Illalla olin koulussa ja kävin samalla katsomassa tätiäni sairaalassa. Enonikin oli paikalla ja tunnin ajan sain kuunnella juttuja lapsuudestani ja sukumme historiasta. Oli kyllä tosi mielenkiintoista ja huomasin, että ehkä minullakin on juuret, joita olen itselleni kovasti kaipaillut.

Keskiviikolle Mies oli varannut lapsille parturiajat heti kerhon jälkeen. Suuntasin suoraan töistä parturiin Miehen avuksi. Mettinen istuskeli rattaissaan ja päätimme aloittaa Minikäävästä. Hän nostikin sitten ihan kamalan metakan, kun ilmeisesti kammattiin vähän kovakouraisemmin. Ikinä ennen ei Miniäinen ole itkenyt parturissa, mutta nyt on sekin nähty. Seuraavaksi leikattiin Käävän tukka ja siitä tuli oikein sievä. Kampaaja vielä föönäsi vähän latvoja ja likka oli sievä kuin rusina.

Koska seuraavaan asiakkaaseen oli aikaa puoli tuntia, päätimme myös tasata minulta latvat. Hiusten päät alkoivatkin olla aika hamppua, mikä ei toki sinänsä haittaa, kun pidän tukkaa aina nutturalla. No, nyt sitten pestiin ja leikattiin vielä minunkin hiukseni ja olen jopa ollut kaksi päivää töissä hiukset auki! Ooh.

Mies meni lasten kanssa etukäteen autoon ja minä jäin maksamaan. Vähän kauhistutti, kun olen kuullut hirveitä summia, mitä naisten hiustenleikkuusta joutuu maksamaan. No, summa ei ollut ihan hirveä - rouva laskutti meiltä kolmelta yhteensä 45 euroa :) Ja auton kahden tunnin huoltoon oli eilen mennyt 400.

No, sitten oli tukat leikattu, mieskin oli käynyt juuri viime viikolla. Menimme Hämpyn Mäkkiin ja siskon luo kylään. Ehdimme nähdä myös vilauksen vaarista, joka oli menossa työjuttuihin veikan kanssa. Jotain valoja siis menivät tarkastamaan. Parturissa oli ollut koira ja siskolla kissoja, joten Miehen oli pakko jossain välissä luovuttaa ja pääsimme ihan ihmisten aikaan kotiinkin.

Torstaille olin sitten varannut katsastuksen, elämäni ensimmäisen. Jos huollossa sai capua, sai täällä katsastuksessa vielä parempaa capua ja ässäkeksejä päälle. Kyllä kelpasi, ja aikaa meni 20 minsaa ja toinen mokoma matkoihin. Ei paha. Ja tuota katsastusta olin jännittänyt etukäteen vaikka kuinka.

Opetin tostaina taas myös vähän matikkaa. Oli oikein ihanaa! Torstaina oli vikat sessiot ja nyt vaan pidetään peukkuja, että likalla on hyvä laskufiilis keskiviikkona.

Illalla kävimme kääpäin kanssa suihkussa ja kylvyssä ja vietimme elokuvailtaa. Kesken Totoron soi ovikello ja L&B-vaatteet saapuivat. Saimme Käävän kanssa samanlaiset turkoosit mekot ja valkoiset leggarit, aivan ihanat! Miniäinen sai kaksi uutta puolipooloa ja hippaloikin sitten loppuillan pelkkä punainen poolo päällään. Toukolaiselle oli tilattu elänbody ja myssy, ihanat nekin!

Minikääpä söi niin paljon suolapähkinöitä, ettei sille oikein uponnut iltapala, mutta kasvupyrähdys-Kääpä kyllä söi. Pötkötin Käävän kanssa yläsängyssä ja luimme vanhan Muumi-klassikon. Kääpä sai sen 2-vuotislahjaksi ja silloin sitä piti lukea monta kertaa päivässä.

Tälle vuodelle on luvassa monenmoista jännitystä. Pientä jännitystä aiheuttavat tietenkin nämä työkuviot, mutta isoista jännityksistä tein oikein jännitysten janan. Seuraava iso juttu tapahtuu viikolla 15, kun saadaan tietää Käävän eskaripaikka. Sen jälkeen pitäisi aika pian tietää, mihin pienet ukot on lykätty. Kunpa nyt vain pääsisivät samaan hoitopaikkaan!

Ajatelkaa, meidän Kääpäläinen menee eskariin! Puhuttiin Miehen kanssa, että nykyään ne laittaa kyllä vauvoja ihan kouluunkin asti, esimerkiksi se yhden Lotta-vauvan. No, kai se on vain hyväksyttävä, että käävät kasvaa ja kohta sitten ostetaan yhdessä Ikeasta astiasto omaan kotiin.

Kevät!

Olemme olleet koko remmi flunssassa, mutta viime viikonloppuna oli jo koko porukka terveenä. Viikonlopulle olikin sitten kasautunut ihan kiitettävästi ohjelmaa, joten viikkosiivous jäi, mutta sen sijaan

Siivosimme Toukon kanssa kirjastosta Playmobil-leikit pois ja laitoimme taulut seinälle. Samaan syssyyn ripustimme taulut myös lastenhuoneeseen ja nyt on enää muutama taulu jäljellä. Kiinnityskoukut näet loppuivat.

Sain neulekäärmeen valmiiksi. Aloitin kutomisen Kanervan ollessa vauva ja nyt sitten viisi vuotta myöhemmin käärme on totta. Olisin kyllä kutonut pidemmänkin, nyt se sellainen Käävän kokoinen eli noin metrin, mutta harmaa lanka, jolla kudoin joka toisen osan, pääsi loppumaan. Ja mitään uusia lankojahan ei toki osteta. Mutta hieno siitä tuli. Kääpä virkkasi sille vielä pienen keltaisen kaulaliinan. Kääpä oppi siis sormivirkkaamaan ja virkkasi kaulaliinan myös toiselle käärmeelle ja ystävälleen, joka juhli 6-vuotissynttäreitään.

Kääpäin ystävien synttärit ovat ihana juttu. Ja olen todella iloinen, että lapset saavat synttärikutsuja ja nykyisin molemmat pääsevät aina kaikille synttäreille. Tilanne varmaan muuttuu, jos Kanerva saa eskarista omia kavereita, nythän kaikki ystävät ovat vielä yhteisiä. Mutta siis ne synttärit: lahjat, kortit, vaatteet ja lähdöt. Viime tipassa lapset haluavat aina vielä tehdä kortit, enkä minä raaski sitä kieltääkään. Ja hienojahan niistä tulee ja useimmiten ihan ehditäänkin juhliin. Sunnuntaina tosiaan juhlittiin yhtä ystävistä ja lapsia oli paikalla 16! Kun lapset juhlivat, minä sain shoppailla rauhassa. Löysin Käävälle keväthousut ja sitten ostin ruokaa. Ooh mitkä shoppingit. Onneksi meidän Toukolaisella ei ole vielä oikein omia ystäviä, joten voidaan juhlia näitä 1-vuotissynttäreitä nyt maaliskuussa kummien ja sukulaisten voimin.

Saimme vielä vieraita sunnuntai-iltana. Ystäväni saapui kyläilemään 3-vuotiaan tyttärensä kanssa ja Käävän oli hyvin vaikea hahmottaa, mitä sen ikäinen osaa. Kääpä muisteli, että tämä taisi olla niitä pieniä, jotka osaavat jo leikkiä pikkulegoilla. Legoleikit kuitenkin jäivät, sillä käävät päätyivät pelaamaan numeromuistipeliä ja lopuksi rakentelivat duploilla.

Perjantaina raahauduin ysin aikaan niin kuolleena ja raatona kotiin kuin ihminen vain voi. Olin tehnyt reippaasti ylitöitä, käynyt sillä kurssillani ja opiskellut päälle 10 h ja halusin vain nukkua. Lauantaiaamuksi oli sitten sovittu kyläily tuttavaperheen luona. Koska Touko oli vielä vähän räkäinen, päätin mennä sinne isompien kääpäin kanssa kolmistaan. Reippasti lähdimme matkaan. Aluksi oli ulkoilua. Oli pieni kirpakka pakkanen ja aurinko paistoi ihmeen lämpimästi. Jäpitin siinä, käävät leikkivät ja oikein tunsin, miten energia virtasi suoniini. Akut latautuivat. Ulkoilun jälkeen siirryimme sisään pizzantekoon, käävät saivat hoitaa täyteosion. Perheen kolmas lapsi, 6-viikkoinen pieni tyttö, huusi vain. Minikääpä ihmetteli, että miten vauvalla voikin olla niin pieni pää.

Nyt vain kohti uutta viikonloppua. Puolessa välissä viikkoa lintsaan valmennuskurssilta ja pidän lastenvaatekutsut. Pahis mikä pahis.

Niin joo, ihmettelin töissä perjantaina, että mitä tuolla ulkona oikein tapahtuu. Ensin yksi mies tuijotteli vartin ikkunasta ulos ja seuraavaksi eräs rouva seisoskeli siinä ikkunan ääressä toisen mokoman. Uteliasuuteni heräsi, ja päätin mennä kurkkaamaan.

-Lumi sulaa, nainen selvensi.