Kun selaa blogia, huomaa, että olen luetellut nuo viisi tutkintoani nyt kolmeen kertaan.
Kai se vaan on jotenkin niin vaikeaa uskoa, että se oli nyt sitten siinä. Jatkossa on vain työ ja perhe, ja enemmän aikaa sille liikunnalle.
Lapset katsovat Pikkukakkosta, yksi on partiossa ja toinen kaverillaan. Kohta lähdetään isojen kanssa kenkäostoksille. Haluaisin ostaa samalla reissulla vähän vaatetta Oivalle, on kasvanut kaikista ulos. 90-senttiset L&B-housut on olleet käytössä kaikilla meidän lapsilla. Ja nyt ne joutaa kiertoon.
Olin tänään Oivan kanssa kotona, kun se oli vielä sairaana. Huomenna pääsee jo tarhaan. Leikimme tonttuja, soitin pianoa, opetin vähän Oivaakin, ja leikimme Duploilla. Etsin Oivalle junarataosia ja keräsin eläimet yhteen laatikkoon. Palikoiden lajittelu on minun tapani leikkiä.
Meillä oli niin ihanan rauhallinen päivä. Sain tehtyä työni ja hoidettua Oivan ja silti jäi aikaa leikille ja asioiden työstämiselle. Olen ollut nyt 19 vuotta töissä. Ja edessä on 25 vuotta. Kumpikin pitkiä pätkiä.
19 vuotta on mennyt hujauksessa. Olen tehnyt töitä asiantuntijana kemian ja tietotekniikan parissa. Olen myynyt, määritellyt ja vetänyt projekteja. Olen toiminut menetelmistökonsulttina. Nykyisessä työssäni johtajana pääsen yhdistämään vähän kaikkea osaamaani: huolehdin alaisistani ja asiakkaistani, suunnittelen ja toteutan, teen ja delegoin. Taloutta tarvitsen päivittäin. IT-alalta tarvitsen osaamista infrasta ja sovelluskehityksestä. Johdan palvelua ja toimin projektien omistajana, vedän myös projektia. Monipuolista hommaa ja työtä on paljon.
Lapset huutaa ja tappelee ämpäristä. Kuinkas muuten. Koko huusholli on täynnä leluja ja ne sai riidan aikaiseksi pesuaineämpäristä. Toinen luovutti ja toinen istuu ämpäri päässään.
45 minsaa lähtöön. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa tilanne haltuun.
Niskat ja hartiat on jumissa, kun on kökkinyt koko päivän läppärillä. Lapsi seisoo tuossa edessä ämpäri päässään. Haluaisi piirtää siihen tussilla, mutta tussi ei tartu. Touko tuli toiselta kaverilta ja lähtee toiselle. Kolme pyörii tässä ympärillä.
Mutta nyt luovutan koneen Kaapolle, eiköhän tiistai ollut tässä.
Tuesday, November 21, 2017
Valmistun!
No nyt on vihdoin valmista:
DI (Kemian tekniikka)
KTM (International Business)
HuK (Teoreettinen filosofia)
FM (Tietojenkäsittelytiede)
TM (Uskonnonfilosofia)
Minut on saattanut matkaan ja kannustanut eteenpäin enimmäkseen uteliaisuus, mutta myös itsensä etsiminen ja kunnianhimokin. Lukeminen, kirjoittaminen ja uuden oppiminen ovat minun keinoni ottaa maailma haltuun.
Seuraavat 25 vuotta aion työskennellä asiantuntijaorganisaation johtajana.
DI (Kemian tekniikka)
KTM (International Business)
HuK (Teoreettinen filosofia)
FM (Tietojenkäsittelytiede)
TM (Uskonnonfilosofia)
Minut on saattanut matkaan ja kannustanut eteenpäin enimmäkseen uteliaisuus, mutta myös itsensä etsiminen ja kunnianhimokin. Lukeminen, kirjoittaminen ja uuden oppiminen ovat minun keinoni ottaa maailma haltuun.
Seuraavat 25 vuotta aion työskennellä asiantuntijaorganisaation johtajana.
Sunday, November 12, 2017
Isänpäivä ja turnausreissu
Jopas oli viikonloppu. Koko viikko oli ollut töissä yhtä hässäkkää - tai no, samaa hässäkkää on jatkunut jo 9 kk putkeen. Lapsi oli lähdössä Tallinnaan turnausreissulle: tavarat oli pakattu, kouluun ilmoitettu, että pitää lähteä jo klo 12 ja mies soitti vielä varmistussoiton, että onhan passi varmasti mukana. No, neljältä soittaa joukkueenjohtaja ja kertoo, että lapsi ei nyt ilmeisesti pääse reissuun, sillä passi on kotona Tillinmäessä ja laiva lähtee puolen tunnin kuluttua. Olin palaverissa Tapiolassa ja laskeskelin, että en mitenkään ehtisi tuomaan passia. Ensin kyllä kiistin kaiken, olinhan pakannut edellisenä iltana passin itse "se on siellä vihreässä laukussa". No eipäs ollut, vaan pikkuveli oli löytänyt passin eteisen penkiltä kotoa.
Koska lapsemme joukkue on aivan ehdottomasti paras joukkue maailmassa, ei lapsi jäänyt rannalle vaan yhden pelaajan isä ajoi Tillinmäkeen tuhatta ja sataa, etsi Kaapon käsiinsä ja kiisi satamaan. Valmentaja juoksi tuojaa vastaan ja viimeisellä minuutilla kaksikko juoksi laivaan. Nostosilta nostettiin ja laiva lähti.
Reissu oli ollut ikimistoinen: hyviä pelejä, ekat 11 vs. 11 pelit isolla kentällä, laivalla oli tehty traileri, herkuteltu buffassa ja turnauksessa tutustuttu ruotsalaisiin ja virolaisiin pelaajiin.
Juuri nyt olen niin iloinen lapsen harrastuksesta.
Me puolestamme vietimme isänpäivää. Kaapo meni kaverilleen yöksi perjantaina ja Taimi eskarikaverilleen lauantaina. Me muut shoppailimme: kävimme ostamassa joulukalenterit, Toukon kanssa kävimme jopa Stockalla etsimässä Baby Lips -joulukalenteria, mutta sellaista ei tänä vuonna kuulemma olekaan, ja ostimme samalla Olarin Prismasta isänpäiväherkut. Kaapon ollessa treeneissä kävin jo vähän jouluostoksilla. Nyt on peli avattu ja 10+ lahjaa kasassa. Tästä se lähtee.
Sunnuntaina onnittelimme ensin oman isän. Veimme sänkyyn perinteisen aamiaisen (munia, pikkunakkeja ja pekonia, Taimin tekemä voileipä, vaniljaproteiinivanukasta, vadelmapiiras ja kahvia) ja lahjat. Lapset olivat tehneet hienot kortit ja Oiva leiponut päiväkodissa isille pipareita. Voi miten ylpeänä se toi lahjan. Taimi oli kortin lisäksi piirtänyt vaikka kuinka monta piirustusta ja Toukon kortista löytyi mahtava runo. Kaapokin oli tehnyt hienon kortin ja muistanut jopa ottaa sen koulusta mukaan.
Vietimme rennon aamupäivän kotona. Sankari sai levätä, mutta ehdimme kuitenkin hoitaa monia asioita, pestä pyykit ja suunnitella ensi viikon ennen kuin lähdimme onnittelureissuun.
Ajoimme ensin Koskelaan Papan luo. Päivi on ollut nyt kaksi vuotta sairaalassa, josta 1,5 tuolla Koskelassa. Paikka oli oikein viihtyisä ja kodikas. Mies oli keittänyt kahvit termariin ja söimme suklaasuukkoja. Lapsetkin olivat yllättävän rauhallisesti.
Koskelasta kaahasimme Pakilaan Vaarin luo. Saimme lohikeittoa ja herkkuja, mm. älyttömän hyvää kakkua. Kun Papan luona oltiin oltu ihmisiksi, oli Vaarin luona jo vähän levottomammat tunnelmat serkusten kohdatessa. Oli kiva nähdä teitä kaikkia Vaari, M, T, M&L, L&L ja A!
Teimme vähän joulukalenteri- ja sukkabusineksia ja säntäsimme sitten satamaan hakemaan reissaajaa. Siellä se odottelikin joukkueenjohtajan kanssa - olimme taas viimeisiä - ja saimme tytön mukaamme. Se oli onnellinen ja kertoili kuulumisia.
Olen niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen perheestäni ja suvustani. Mummo ja Mummi asuvat Taivaassa mutta Vaari ja Pappa täällä maan päällä. Pappa hoivaa P:tä Koskelassa ja M pitää huolta Vaarista, jolla on alzheimer. Vaari ja M yrittävät pitää huolta myös A:ta. Me puolestamme pidämme huolta viidestä lapsestamme. Huolenpitoa siis riittää, mutta myös välittämistä ja kohtaamisia. Kun antaa paljon, myös saa.
Koska lapsemme joukkue on aivan ehdottomasti paras joukkue maailmassa, ei lapsi jäänyt rannalle vaan yhden pelaajan isä ajoi Tillinmäkeen tuhatta ja sataa, etsi Kaapon käsiinsä ja kiisi satamaan. Valmentaja juoksi tuojaa vastaan ja viimeisellä minuutilla kaksikko juoksi laivaan. Nostosilta nostettiin ja laiva lähti.
Reissu oli ollut ikimistoinen: hyviä pelejä, ekat 11 vs. 11 pelit isolla kentällä, laivalla oli tehty traileri, herkuteltu buffassa ja turnauksessa tutustuttu ruotsalaisiin ja virolaisiin pelaajiin.
Juuri nyt olen niin iloinen lapsen harrastuksesta.
Me puolestamme vietimme isänpäivää. Kaapo meni kaverilleen yöksi perjantaina ja Taimi eskarikaverilleen lauantaina. Me muut shoppailimme: kävimme ostamassa joulukalenterit, Toukon kanssa kävimme jopa Stockalla etsimässä Baby Lips -joulukalenteria, mutta sellaista ei tänä vuonna kuulemma olekaan, ja ostimme samalla Olarin Prismasta isänpäiväherkut. Kaapon ollessa treeneissä kävin jo vähän jouluostoksilla. Nyt on peli avattu ja 10+ lahjaa kasassa. Tästä se lähtee.
Sunnuntaina onnittelimme ensin oman isän. Veimme sänkyyn perinteisen aamiaisen (munia, pikkunakkeja ja pekonia, Taimin tekemä voileipä, vaniljaproteiinivanukasta, vadelmapiiras ja kahvia) ja lahjat. Lapset olivat tehneet hienot kortit ja Oiva leiponut päiväkodissa isille pipareita. Voi miten ylpeänä se toi lahjan. Taimi oli kortin lisäksi piirtänyt vaikka kuinka monta piirustusta ja Toukon kortista löytyi mahtava runo. Kaapokin oli tehnyt hienon kortin ja muistanut jopa ottaa sen koulusta mukaan.
Vietimme rennon aamupäivän kotona. Sankari sai levätä, mutta ehdimme kuitenkin hoitaa monia asioita, pestä pyykit ja suunnitella ensi viikon ennen kuin lähdimme onnittelureissuun.
Ajoimme ensin Koskelaan Papan luo. Päivi on ollut nyt kaksi vuotta sairaalassa, josta 1,5 tuolla Koskelassa. Paikka oli oikein viihtyisä ja kodikas. Mies oli keittänyt kahvit termariin ja söimme suklaasuukkoja. Lapsetkin olivat yllättävän rauhallisesti.
Koskelasta kaahasimme Pakilaan Vaarin luo. Saimme lohikeittoa ja herkkuja, mm. älyttömän hyvää kakkua. Kun Papan luona oltiin oltu ihmisiksi, oli Vaarin luona jo vähän levottomammat tunnelmat serkusten kohdatessa. Oli kiva nähdä teitä kaikkia Vaari, M, T, M&L, L&L ja A!
Teimme vähän joulukalenteri- ja sukkabusineksia ja säntäsimme sitten satamaan hakemaan reissaajaa. Siellä se odottelikin joukkueenjohtajan kanssa - olimme taas viimeisiä - ja saimme tytön mukaamme. Se oli onnellinen ja kertoili kuulumisia.
Olen niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen perheestäni ja suvustani. Mummo ja Mummi asuvat Taivaassa mutta Vaari ja Pappa täällä maan päällä. Pappa hoivaa P:tä Koskelassa ja M pitää huolta Vaarista, jolla on alzheimer. Vaari ja M yrittävät pitää huolta myös A:ta. Me puolestamme pidämme huolta viidestä lapsestamme. Huolenpitoa siis riittää, mutta myös välittämistä ja kohtaamisia. Kun antaa paljon, myös saa.
Wednesday, November 08, 2017
Pusula, Lontoo ja sudarien Halloween-retki
Olen nyt ollut kesäloman jälkeen kolme kuukautta töissä ja pitänyt sinä aikana neljä päivää lomaa. Nuo päivät on käytetty todella harkiten:
1) Koululaisilla oli Espoossa ensimmäistä kertaa viikon syysloma. Lauantain olimme kotona koko perhe, mutta sunnuntaiaamusta lähdin kolmen koululaisen kanssa mökille Pusulaan. Isoimmat suunnittelivat kalastavansa ja kaksi virveliä ja viehelaatikko pakattiinkin mukaan.
Kun saavuimme perille, pääsimme heti valmiiseen pöytään. M oli tehnyt meille spagettia ja bolognesekastiketta. Söimme hyvin ja sitten lapset aloittivatkin kalastuspuuhat. A ja Vaari jäivät meille kavereiksi.
Kokosin lipaston, haravoimme lehtiä ja illalla söimme paistia. Vaari lämmitti meille saunan. Saunan jälkeen katsoimme telkkarista Possea ja söimme sipsejä ja karkkia.
Toinen mökkipäivämme meni varsin samanlaisissa tunnelmissa. Illalla paistoimme kodassa makkaraa ja lettuja. Taikina onnistui lopulta, kun lisäsimme vielä muutaman munan.
Kalastajiakin onnisti viimein. K:lla oli jo kertaalleen iso hauki kiinni, mutta pienempi K ei saanut sitä haaviinsa. Kanerva sai Kaapon hauen haaviin asti ja niinpä Kaapo pääsi perkauspuuhiin ja saimme syödä kotona päivälliseksi herkullista haukea.
2) Koululaiset olivat muutaman päivän keskenään kotona. Lauantaina me lähdimme Kanervan kanssa Lontooseen moikkaamaan Kanervan S-kummia. Ensimmäisen päivän vietimme kaupungilla. Näimme Euroopan korkeimman rakennuksen, ihailimme näköaloja View Gardenista, matkustimme metrolla, junalla ja kaksikerroksisessa bussilla, kuljeskelimme St Jamesin puistossa ja näimme pelikaanit ja mustan joutsenen. Kävimme katsomassa vahdinvaihdon Buckinghamin palatsilla ja käväisimme kuninkaallisessa matkamuistopuodissa.
Toisen päivän vietimme studiolla, jossa on tehty Harry Potter -elokuvat. Kiertelimme näyttelyssä viisi tuntia ja tosifanimme K oli ihan haltioissaan. Se videoi ensin ja tutki sitten kaiken vielä tarkemmin. Paikka oli kyllä tosi mahtava. Itse pidin eniten Viistokujasta.
Kolmantena päivänä kävimme juna-asemalla, jossa on laituri 9 3/4. Piipahdimme British Libraryssä ja näimme Alang Turingin Enigma-laitteen. Lopuksi vietimme useamman tunnin British Museumissa. Olin itse käynyt siellä 25 vuotta sitten ja otin nyt samat kuvat muumioista kuin silloin ysin jälkeen. Kahlasimme läpi Egyptin, Mesopotamian, Babylonian, Kreikan, Rooman, Persian ja Japanin. Lopuksi ihailimme vielä kreikkalaista temppeliä ja sen marmoripatsaita. On se kyllä valtava museo! Sinne olisi ihana mennä niin, että voisi vaellella osastoilla useamman päivän.
3) Kolmas reissuni oli Halloween-retki Inkoon Kavalahteen - samaan paikkaan, jossa oli lippukuntamme kesäleiri. Retkellä oli noin 50 sudaria ja 20 aikuista - erittäin hyvä suhde siis. Sudarit tekivät lauantaina esiintyjäjeljen: tekivät roolihahmoja, rekvisiittaa, puvustukset, maskit ja suunnittelivat näytelmän ja lopuksi esittivät sen. Ihan huikeita näytelmiä! Jokainen ryhmä kävi vuorollaan kammokujalla ja lopuksi oli vielä disco.
Meillä oli rekellä hyvät ruuat: lauantaina saimme lounaaksi sadonkerjuukeittoa, johon sai päälle paistettua pekonia ja päivälliseksi saimme papupataa, joka oli maukasta sekin. Iltapalaksi oli Halloween-ruokia: muumionakkeja, sipsejä, nachoja, porkkanoita ja kukkakaalia sekä dipattavaksi guagamolea sekä herkullista, tuoretta leipää. Aamulla saimme riisipuuroa ja evääksi ennen lähtöä oli leivät, pillimehut, banskut ja lakut.
Toisena päivänä sudarit kiersivät suunnistusaiheisilla rasteilla. Minä opetin karttamerkkejä. Yllättävän hyvin ne lapsoset tunsivat ne.
Siinä olivatkin sitten syksyn reissut. Kanerva lähtee fudisturnaukseen Tallinnaan nyt perjantaina, mutta me muut jäämme kotimiehiksi. Minä pääsen vielä ennen joulua työmatkalle Kanadaan. Juhlin siellä, kun Suomi täyttää sata vuotta. Meidän pitää perheen kanssa juhlia ennen minun matkaani.
Keväällä olen menossa Kaapon kanssa fudisreissulle Barcelonaan, teologian nestoreiden kanssa Geneveen ja perheen kanssa haluaisin lähteä Rukalle laskettelemaan.
Ai niin, ja uskokaa tai älkää, minä valmistun! Joulukuussa saan teologian maisterin paperit ja sitten olen DI, KTM, HuK, FM ja TM. Oiskohan se sitten siinä se opiskelupuoli.
Mutta on kyllä hyvä fiilis. Vielä muutama viikko töitä ennen tuota reissua, sitten viikko Kanadassa, ja sitten enää pari viikkoa, niin onkin jo joulu.
Ensi viikolla saamme vihdoin keittiön lattian kuntoon ja toivottavasti taas astianpesukoneenkin toimimaan. Olemme eläneet nyt kolme kuukautta ilman astianpesukonetta ja se on suurperheessä aika tuskaa. Mutta nyt tosiaan vihdoin jo taas voiton puolella, jee!
1) Koululaisilla oli Espoossa ensimmäistä kertaa viikon syysloma. Lauantain olimme kotona koko perhe, mutta sunnuntaiaamusta lähdin kolmen koululaisen kanssa mökille Pusulaan. Isoimmat suunnittelivat kalastavansa ja kaksi virveliä ja viehelaatikko pakattiinkin mukaan.
Kun saavuimme perille, pääsimme heti valmiiseen pöytään. M oli tehnyt meille spagettia ja bolognesekastiketta. Söimme hyvin ja sitten lapset aloittivatkin kalastuspuuhat. A ja Vaari jäivät meille kavereiksi.
Kokosin lipaston, haravoimme lehtiä ja illalla söimme paistia. Vaari lämmitti meille saunan. Saunan jälkeen katsoimme telkkarista Possea ja söimme sipsejä ja karkkia.
Toinen mökkipäivämme meni varsin samanlaisissa tunnelmissa. Illalla paistoimme kodassa makkaraa ja lettuja. Taikina onnistui lopulta, kun lisäsimme vielä muutaman munan.
Kalastajiakin onnisti viimein. K:lla oli jo kertaalleen iso hauki kiinni, mutta pienempi K ei saanut sitä haaviinsa. Kanerva sai Kaapon hauen haaviin asti ja niinpä Kaapo pääsi perkauspuuhiin ja saimme syödä kotona päivälliseksi herkullista haukea.
2) Koululaiset olivat muutaman päivän keskenään kotona. Lauantaina me lähdimme Kanervan kanssa Lontooseen moikkaamaan Kanervan S-kummia. Ensimmäisen päivän vietimme kaupungilla. Näimme Euroopan korkeimman rakennuksen, ihailimme näköaloja View Gardenista, matkustimme metrolla, junalla ja kaksikerroksisessa bussilla, kuljeskelimme St Jamesin puistossa ja näimme pelikaanit ja mustan joutsenen. Kävimme katsomassa vahdinvaihdon Buckinghamin palatsilla ja käväisimme kuninkaallisessa matkamuistopuodissa.
Toisen päivän vietimme studiolla, jossa on tehty Harry Potter -elokuvat. Kiertelimme näyttelyssä viisi tuntia ja tosifanimme K oli ihan haltioissaan. Se videoi ensin ja tutki sitten kaiken vielä tarkemmin. Paikka oli kyllä tosi mahtava. Itse pidin eniten Viistokujasta.
Kolmantena päivänä kävimme juna-asemalla, jossa on laituri 9 3/4. Piipahdimme British Libraryssä ja näimme Alang Turingin Enigma-laitteen. Lopuksi vietimme useamman tunnin British Museumissa. Olin itse käynyt siellä 25 vuotta sitten ja otin nyt samat kuvat muumioista kuin silloin ysin jälkeen. Kahlasimme läpi Egyptin, Mesopotamian, Babylonian, Kreikan, Rooman, Persian ja Japanin. Lopuksi ihailimme vielä kreikkalaista temppeliä ja sen marmoripatsaita. On se kyllä valtava museo! Sinne olisi ihana mennä niin, että voisi vaellella osastoilla useamman päivän.
3) Kolmas reissuni oli Halloween-retki Inkoon Kavalahteen - samaan paikkaan, jossa oli lippukuntamme kesäleiri. Retkellä oli noin 50 sudaria ja 20 aikuista - erittäin hyvä suhde siis. Sudarit tekivät lauantaina esiintyjäjeljen: tekivät roolihahmoja, rekvisiittaa, puvustukset, maskit ja suunnittelivat näytelmän ja lopuksi esittivät sen. Ihan huikeita näytelmiä! Jokainen ryhmä kävi vuorollaan kammokujalla ja lopuksi oli vielä disco.
Meillä oli rekellä hyvät ruuat: lauantaina saimme lounaaksi sadonkerjuukeittoa, johon sai päälle paistettua pekonia ja päivälliseksi saimme papupataa, joka oli maukasta sekin. Iltapalaksi oli Halloween-ruokia: muumionakkeja, sipsejä, nachoja, porkkanoita ja kukkakaalia sekä dipattavaksi guagamolea sekä herkullista, tuoretta leipää. Aamulla saimme riisipuuroa ja evääksi ennen lähtöä oli leivät, pillimehut, banskut ja lakut.
Toisena päivänä sudarit kiersivät suunnistusaiheisilla rasteilla. Minä opetin karttamerkkejä. Yllättävän hyvin ne lapsoset tunsivat ne.
Siinä olivatkin sitten syksyn reissut. Kanerva lähtee fudisturnaukseen Tallinnaan nyt perjantaina, mutta me muut jäämme kotimiehiksi. Minä pääsen vielä ennen joulua työmatkalle Kanadaan. Juhlin siellä, kun Suomi täyttää sata vuotta. Meidän pitää perheen kanssa juhlia ennen minun matkaani.
Keväällä olen menossa Kaapon kanssa fudisreissulle Barcelonaan, teologian nestoreiden kanssa Geneveen ja perheen kanssa haluaisin lähteä Rukalle laskettelemaan.
Ai niin, ja uskokaa tai älkää, minä valmistun! Joulukuussa saan teologian maisterin paperit ja sitten olen DI, KTM, HuK, FM ja TM. Oiskohan se sitten siinä se opiskelupuoli.
Mutta on kyllä hyvä fiilis. Vielä muutama viikko töitä ennen tuota reissua, sitten viikko Kanadassa, ja sitten enää pari viikkoa, niin onkin jo joulu.
Ensi viikolla saamme vihdoin keittiön lattian kuntoon ja toivottavasti taas astianpesukoneenkin toimimaan. Olemme eläneet nyt kolme kuukautta ilman astianpesukonetta ja se on suurperheessä aika tuskaa. Mutta nyt tosiaan vihdoin jo taas voiton puolella, jee!
Subscribe to:
Posts (Atom)