Kisat

Kääpä suunnitteli tänään hänelle ja Minikäävälle erilaisia kilpailuja, joissa mitellä voimiaan. Lupasin lapsille auliisti riittävän määrän palkintoja. Varsinaiset kisat jouduimme valitettavasti siirtämään ajan puutteen vuoksi huomiselle.

Nyt kääpäin ollessa nukkumassa löytyi seuraava lappu, johon lajit oli kirjoitettu:

1. Potki masun
2. Lyä jalkoihin
3. Vedä toinen pikuparvelta alas
4. Hypä esten yli
5. Pitushypy

Jännityksellä odotan huomista.

Perjantai-illan herkut

Miehen ja lasten pikapizzat

-puolikkaita torttutaikinalevyjä
-ketsuppia
-paistettua jauhelihaa + sipulia
-puolikkaita kirsikkatomaatteja
-ananaspaloja
-juustoraastetta

Tehdään yhdessä isin kanssa hitaasti hassutellen.


Käävän banaanilaivat

-puolikkaita banaaneja
-mastoksi hammastikku ja purje paperista
-kermavaahtoa mereksi
-kiivipaloja kaloiksi

Tehdään suurella vakavuudella. Toukolainen pistelee mastoja paikoilleen, leikkaa ja maistelee kiiviä.

Oi ihana kevät!

Tai ei kai tammikuuta vielä ihan kevääksi lasketa, mutta tämä aurinko tekee ihmeitä.

Tänään oltiin Toukolaisen kanssa pankkiasioilla. Ei nyt sitten vieläkään osteta asuntoa, kun ei kerran sopivaa löydy, vaan lykätään asiaa vuodella. Ehkä tässä ilmaantuu joku kiva uudiskohde ennen sitä ja ensi keväänä voisi sitten muuttaa.

Meillä oli pankissa suolakaloja eväinä. Niiden voimin jatkoimme vielä Kauniaisten apteekkiin ja ihan tuli Ymmersta-ajat mieleen. Seuraavaksi ajoimme lounaalle Mäkkäriin. Minä otin jälleen kerran Fiesta-salaatin ja ystäväni nugetit, ranskalaiset ja maidon. Maidot se purskautteli jostain syystä rinnuksille mutta nyt kotona taas uppoaa. Rakentelimme vielä hetken Duploilla ja minä hörpin kahvit.

Meillä oli vielä tunti aikaa ennen kerhon ja eskarin päättymistä. Ajoimme Galleriaan hakemaan Käävän harvahammaskuvat (siis sellaiset, joissa puuttuu molemmat yläykköset) ja varasimme Minikäävälle ajan 5-vuotiskuvaukseen. Itselleni varasin kasvohoidon, elämäni ensimmäisen :) Juhlistin asiaa vielä laskiaispullalla, mantelimassatäytteisellä, sillä ystäväni veteli sikeitä. Miehelle ostin nimpparilahjan ja lapset valmistelevat vielä jatkoksi kortteja ja esityksiä. Kääpä meinaa soittaa pianoa.

Kun käävät oli noudettu, menimme varaamaan kahdelle vanhimmalle käävälle parturiajat. Samalla kävimme välipalavohvelilla Vohvelibaarissa, tai minä sulattelin edelleen sitä laskiaispullaani ja Toukolainen jatkoi uniaan. Lapset saivat viikkorahansa, kaksi euroa per nenä, ja sillä sai sitten valita T-kaupasta namipäivänamit. Aika ison satsin sillä sai, mutta tuskin jaksavat syödä kaikkea. Miniäinen ei ylttänyt hihnalle, mutta Kääpä avusti. Toukolaiselle ostin vaahtiksia ja minä sain ihania hedelmätäytelakuja.

Kurkkasimme lasten vanhan kerhon pihaan, josko ohjaajat olisivat olleet paikalla, mutta ei näkynyt. Mennään joku toinen kerta moikkaamaan Kaisaa ja Annemaria. Ajatella, vuosi sitten lapset aloittivat tuolla Laaksolahden kerhossa, ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Miniäinen aloitti uuden kerhon elokuussa ja Kääpä sen eskarinsa. Nyt on sitten pojilla uusi muutos edessä, kun päiväkoti alkaa.

Tällä viikolla ollaankin hummailtu. Tiistaina olimme porolohipastalla ja eilen söimme Sellossa Toukolaisen kanssa lounaaksi vuohenjuustotäytteisiä kevätkääryleitä, kanavartaita ja Caesar-salaattia. Ihanaa, kun on saanut vähän lintsata ruuanlaitosta!

Shoppailimme eilen lapsille pieniä yllätyksiä. Lapset saivat yhteiseksi ämpärillisen Toy Story sotilaita ja illalla Mies opetti niille sotastrategioita ja joukkojen ryhmittymisiä. Myös jotain sota-aiheista tietsikkapeliä pelattiin. Aamulla lapset katsoivat Lego Ninja-ohjelman ja sen seurauksena Kääpä pääsi eskarissa poikien leikkiin. Se oli Salama, koska on nopea ja hyvä kiipeämään.

Toin myös uuden Summanmutikan. Minna-kummilta Kääpä sai sellaisen, jossa Pynnönen saapuu Summanmutikkaan ja tässä uudessa kirjassa kerrotaan Pynnösen paluusta. Toin Käävälle myös itseluettavan kirjan. Se on lukenut yhden vihreän banaanin, jossa kerrotaan Kanerva-keijusta, joka pelkää kissoja. Tämä uusi on nyt sininen banaani, astetta vaikeampi, ja illalla Kääpäläinen jo sitä aloitteli. Minikäävälle hain BR leluista synttärilahjaksi värityskirjan ja puukynät ja kaikki saivat myös uudet kevätpipot. Löysin kivat Kimperin pipot, jotka rimmaavat D&J-kevättakkien kanssa.

Eilen saimme vielä illalla vieraaksi Miehen ystävän herra T:n. Kiva oli rupatella!

Ajatella, enää kolme viikkoa tätä touhua ja sitten alkaa uudet kuviot!

Eteenpäin

Kääpä sai tulla maanantaina itse eskarista kotiin. Eskari päättyi yhdeltä, Kääpä puki ja lähti matkaan ystävänsä kanssa, jolla on lupa mennä äitiä vastaan parkkikselle asti. Ne olivat liukuneet ison mäen repun päällä alas, siten liukuu kuulemma paremmin. Sitten lapsi käveli itse ison mäen alas, loppupätkän tien reunustaa ja siitä sitten omaan pihaan ja kotiin. Kääpä oli jopa nähnyt, kun pihan Jesse tuli daksilla koulusta.

13.13 ovelle asteli punaposkinen, luminen ja ylpeä lapsi. "Saanhan tulla itse kotiin taas ensi maanantaina?" Itse asiassa Kääpä haluaisi tulla kotiin joka päivä itse, mutta siihen en sentään suostu. Tiistaina se käveli yhtä matkaa Ellan kanssa ja se oli hauskuuttanut ystävää (ja ystävän äitiä) kertomalla, mitä tapahtuu, kun Minikäävän kummisedän (joka on itse asiassa lasten eno) sormesta vetää. Ellasta se oli hausta juttu. Jos olisin eskarilainen, kertoisin teillekin.

Nyt sitten arki muuttuukin. Saimme pojille tarhapaikat ja minä palaan maaliskuun alussa töihin. Hiihtolomaviikko harjoitellaan päiväkodissa ukkojen kanssa. Minikääpähän on vanha tekijä mutta Toukolaiselle kaikki on uutta.

Maanantaina oli mukava päivä. Mummo ja pappa tulivat yllättäen piipahtamaan serkkujen kanssa ja lapset saivat ihan kunnon hulinat aikaiseksi. Lähdimme Käävän kanssa vielä kanneltunnille ja ryhmään oli tupsahtanut kolme uutta lasta Käävän ja Eevin lisäksi. Mukavaa oli taas.

Tänään jatkoimme Miniäisen kanssa taekwondossa. Vikana oli toffee, jota kokeilimme täällä kotonakin. Siinä lapset ovat masullaan päät vastakkain ringissä lattialla ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Aikuiset yrittävät katkaista ketjun vetämällä lapsia jaloista. Minä vedin Käävän jaloista ja Mies Minikäävän ja Toukolainen sai vain pitää muita kädestä. Kaikkia nauratti ja Toukolainen oppi uuden sanan "toffee". Tänään tuli myös ennätyspitkä lause: "Missä on auto?", kun kävelimme parkkikselle päin. Eilen juteltiin autoista ja Touko sanoi, että "Honda". Ja sehän se meidän auto on. "Oma", sanoo Touko, ja hiplaa vanteita.

Hurjin juttu taekwondossa oli seinälle kiipeäminen. Lapsi piti aikuista kädestä ja juostiin kovaa seinää kohti ja juostiin seinää ylös. Lapsi pyörähti ympäri aikuisen avustuksella ja homma oli hauskaa. Myös voltteja harjoiteltiin ja minä olin ainoa, joka ei uskaltanut.

Hoidimme myös pankkiasioita ja törmäsimme Sellossa tuttuihin. Toukolainen sai seuraa autoiluun ja koko remmi pääsi yhdessä lounaalle. Pikkusisko M oli pieni, suloinen ja hikinen ja taaperot hassuttelivat pöydän päissä. Ja pastakin oli hyvää, tai pasti, kuten nuori neiti A ruokaa nimitti. "Lisää pastia!" kehoitettiin.

Eilen olimme Toukolaisen kanssa salaattilounaalla vohvelibaarissa ja löysimme synttärilahjankin eräälle varsin nuorelle ystävällemme. Kanafetasalaatti oli oikein mainiota, Toukolle maistui sämpylä ja lopuksi vähän kanakin. Vanhempi herra istahti kahville viereiseen pöytään. "Lehtiä", totesi Touko iltsikoista ja mies kehui, että sinähän osaat jo puhuakin. Touko oli aiva polleana ja velmuili loppuajan.

Eilen kerhon jälkeen saimme mukavan kutsun: "Tuletteko meidän kanssa lumikinokseen?" kysyi Miniäisen kerhokaveri Iiris. Koska eilinen oli jo buukattu, lykkäsimme lumikinostreffit tälle päivälle. Se kannatti, sillä saimme aurinkoisen pakkassään. Joku eskarilapsi tuli valittamaan, että joku tyttö yrittää purra lumilinnassa muita. "Ei niin saa tehdä", toruin. Myöhemmin kävi ilmi, että se tyttö olikin meidän Minikääpä punaisessa haalarissaan. Ja ystävä Iiris sinisessä haalarissaan hätyytti yhtä lailla muita pois linnasta.

Kävimme illalla vielä katsomassa uutta päiväkotia. Ihan kivalta vaikutti, piha on valtava ja päiväkoti on ihan metsän laidassa. Iso se on kylläkin ja juuri nyt olisi saumat saada angiina. Saas nähdä, millä pöpöllä me aloitetaan sitten maaliskuussa.

Ilmoitin tänään pomollekin, että olen palaamassa. Lupasi tilata koneen ja pöytä kuulemma onkin jo valmiina. Enää tarvitaan Käävälle iltapäivähoito ja homma on paketissa. Hirvittää jo nyt: aikaiset aamut, kolme kiukuttelevaa kääpää, sairastelukierteet. Mutta toisaalta: oma projekti, oma työ, tietokoneiden tasainan humina. Ja kaikki illat pyykin pesua ja syliäisiä. Tervetuloa, tarha-arki ja työelämä, olen valmis!

Niin joo, onpa muuten ihanaa, että arki alkoi tuon lomailun ja sairastelun jälkeen. Tekee niin hyvää, kun lapset ovat edes aamupäivät erossa toisistaan. Minikääpä tervehti pientä veljeään äänessään iloa ja hellyyttä: "Hei nukkatukkamies!"

Voittajaolo

Aletaan selvitä flunssasta, kaksi viikkoa siihen menikin. Me aikuiset olemme ainoat semiflunssaiset, lapset jo ihan kunnossa. Nyt vaan jännätään, saadaanko eskarista jo ensi viikolla parvorokko tähän jatkoksi.

Eilen pääsimme koko perhe jo ulkoilemaan, virkisti kummasti. Tehtiin lumitöitä, käävät hiihtelivät ja Toukolainen teki lumikakkuja ja kuskasi pulkkaa pitkin pihaa. Kääpä jäi vielä Villen ja Mikaelin kanssa pihalle, puoli kahdeksaan saa olla. Se oli ollut monot jalassa ja sukat oli ihan märät mutta mieli iloinen.

Käävät tekivät koko viikonlopun Miehen kanssa paperilennokkeja. Ne oppivat uuden mallin perjantaina ystävältään Isatoulta ja innostuivat siitä sitten. Lauantaiaamuna lennokkeja oli jo noin 40 ja kaikille oli annettu nimet. Homma jatkui Miehen kanssa ja oikein paperilennokkikirjakin kaivettiin esiin. Sunnuntaina ne siityivät sitten origameihin ja nyt on pöydät täynnä joutsenia.

Minä sen sijaan hummailin. Sain lauantaina puoli yhdeksän maissa kutsun yökylään. Pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin lähes saman tien. Valvoimme kahteen ja olin sunnuntaina elämäni kunnossa. Tarvitsen pieniä irtiottoja silloin tällöin ja tämä oli parasta mahdollista pakoa arjesta.

Viime viikolla leikittiin myös kovasti Ihmeperhettä. Käävät askartelivat kaikille naamiot ja ihan juhlatkin pidettiin. Ihmeperhehippa lanseerattiin ja leikittiin. Kääpä haluaa olla Esa, joka on supernopea. Se säntäilee täällä kotona ympäriinsä huippunopeudella. Itse asiassa minäkin halusin olla pienenä Esa. Pidin lippistä väärin päin ja loukkaannuin, jos joku luuli minua Katjaksi.

Auto kotona!

Sain ensin korjausajan autolle vasta 25.1 ja olin ajatellut ajaa auton huoltoon itse huolimatta siitä, että auto kulki noin kymppiä ja kierrokset viuhuivat miten sattuu. No, lopulta tulin järkiini, soitin vakuutusyhtiöön ja tilasin hinauksen. Honda lähti matkaan jo samana päivänä, tiistaina, eli viikon kuluttua hajoamisesta. Torstaina Vehosta soitettiin, että auto on kunnossa. Se piti vain buutata, sillä liian tyhjäksi mennyt akku aiheutti toimintahäiriön. Lasku 86 euroa ja minä olin varautunut moniin tonneihin.

Samaan aikaan, kun hinausäijä saapui pihaan, tuli toinen mies kuuden ruokakassin kanssa. Tilasimme ruuat kotiin nyt toista kertaa ja olemme olleet palveluun todella tyytyväisiä. Nyt olimme siis kipeitä ja autottomia, mutta ei kaupassakäynti mitään herkkua ole noiden kolmen ystävänkään kanssa: kaikille vaatteet päälle, rattaiden ja lasten pakkaus autoon, organisointi kaupassa (yleensä isommat leluosastolle odottamaan, Toukolainen + kiukuttelijat mukaan ostoksille), kassien roudaus kotiin ja purku. Eli maksan kernaasti kympin siitä, että minun kontolleni jää vain tuo viimeisin vaihe.

Mies oli Käävän kanssa tiistaina uimakoulussa. Maanantaina se ei päässyt, kun oli vielä kipeä ja tiistaina minä puolestani olin meistä aikuisista flunssaisempi. Tällä kertaa menomatka sujui jouhevammin, sillä ystävät ottivat aiemman bussin ja ehtivät seuraavaan hyvin. Takaisin ne tulivat taas taksilla. Kääpä haastatteli kuskia taksilla ajamisesta. Kuski kertoi, että taksin ja oman auton ajamisessa on erona se, että taksissa on automaattivaihteet.

Menomatkalla Vehoon torstaina keskustelimmekin sitten automaatti- ja manuaalivaihteisten autojen eroista. Matka sujui mukavasti yhdellä bussilla, suolatikkujakin oli mukana. Pian Minikääpä huudahti: "Minä näin Hondan merkin!" ja olimmekin Pitskun Veholla. Kaikilla oli ollut jo omaa autoa ikävä ja tuntui hyvältä saada se kotiin.

Juhlistimme tapausta ajamalla Kauniaisten Mäkkiin (Pitskussa ei ollut parkkipaikkaa) ja lapset käyttäytyivät sielläkin taas moitteettomasti. Ne oikein odottivat kotiinpääsyä, kun yleensä haluavat aina jatkaa reissua. Lapset keksivät kivat leikit uusilla Mäkkäri-leluillaan, Toukokin pääsi taas mukaan. Minikäävän lelu näytti olevan rikki jo Mäkkärissä. Sanoin, että sen voi kyllä sitten vaihtaa. "Niin, Toukon kanssa", totesi Minikääpä.

Eilen ne tekivät Toukolaisen alasänkyyn ihan mahtavan majan. Annoin niille sinne keksejä välipalaksi ja Toukokin pääsi mukaan herkuttelemaan herättyään päiväunilta. Laitan sen usein unille meidän sänkyyn, kun sinne voi mennä helpommin kaveriksi.

Ollaan tosiaan oltu nyt kaksi viikkoa sairaana. Putken aloitti Toukolainen itkeskelemällä kolme yötä. Epäilin korvatulehdusta, mutta olikin vain jokin perusflunssa, johon kuului ihan karmaiseva yskä. Seuraavaksi taudin sai Minikääpä ja sitten Kääpä, Mies ja lopuksi sitten minä. Joten arki ei lähtenytkään rullaamaan ihan toivotulla tavalla.

Onneksi se Kääpäläinen sai kuitenkin uimakoulunsa käytyä. Jatkokurssi sujui hienosti ja Kääpä oppi uimaan selkää. Niiden piti näyttää 15 metrin uimataito, ja Kääpä oli ehdottanut, että hän voisi uida selkää, kun se sujuu paremmin. Ja voi sitä riemua, kun lapsi oli jaksanut uida lipuille asti! Illalla juhlimmekin sitten syömällä vanukasta, sipsejä ja juustonaksuja.

Eilen Kääpä pääsi jo eskarin kanssa luistelemaan. Ihan hienosti meni ja tänään menevät taas. Käävän ystävä pikkuveljineen ja äiteineen uskaltautuu tänään kyläilemään tästä flunssastani huolimatta. Ihana saada juttuseuraa! Meinataan leipoa poikien kanssa nyt aamupäivällä sämpylöitä välipalaksi.

Niin joo, olin keskiviikkona flunssaa uhmaten menetelmäkollegojen kanssa kaupungilla. Söin lohialkupaloja, lammasta, juustoja ja creme bruleeta. Ihan jees, vaikka tuo lammas olikin vähän vikatikki. Mietin myös hiilisiikaa tai sisäfilepihviä, mutta päädyin tuollaiseen satsiin. Jatkoimme vielä yhdelle, ja join flunssaani ihanaista hehkuviiniä. Se kyllä helpotti hetkeksi.

Olen nyt vähän kahden maailman rajalla - toisaalta haikailen työelämään, mutta silti mikään suuri roihu ei ole syttynyt rintaani jonkin tietyn asian puolesta. Mutta täytyykö sen roihun syttyäkään? Voisiko motiivina olla puhtaasti parempi palkka kuin tästä hoitotyöstä (400 euroa nettona) tai se, että nyt Toukolainen alkaa olla ihan tarhattava: kommunikoi jonkin verran, leikkii mielellään muiden kanssa ja haluaa olla iso poika.

Iso muutos Toukossa on kyllä tapahtunut tässä puolessa vuodessa. Elokuussa Touko oli 1 v 4 kk, aika vauva vielä ja nyt hoitoon menisi sitten reipas, 2-vuotias taapero. Mietin jopa, että pitäisikö sen haitulatukka, kääpäin mielestä nukkatukka, leikata, mutta se olisi ehkä sittenkin vielä liian iso askel.

Hyviä hetkiä

Meillä hajosi auto tiistaina. Nyt sitten kaksi viikkoa elellään ilman autoa, juuri kun olisi Käävän uimakoulu naapurikaupungissa. Viimeksi menimme bussilla. Ensimmäinen bussi oli niin paljon myöhässä, että missasimme seuraavan. Jatkoimme matkaa toisella bussilla ja vaihdoimme kolmanteen ja olimme lopulta vartin myöhässä. Sain Käävän suit sait sukkelaan altaaseen ja itse uinnista se myöhästyi lopulta vain muutaman minuutin.

Onneksi pääsimme, sillä Kääpä on vedessä niin omassa elementissään. Tällä kurssilla ne on opetelleet selkää ja Kääpä pääsi uimaan sitä oikein isoon altaaseen. Hienosti meni! Minä uin jälleen 600 m, kuten maanantainakin. Uin viidessä minsassa sata metriä, joten tuo 600 hoituu juuri puolessa tunnissa, jonka itse uimakoulu kestää.

Uimakoulun jälkeen menin Käävän kaveriksi lastenaltaaseen. Polskimme ja riehuimme ja skabasimme. Kääpä ui sitä selkäänsä paremmin kuin minä!

Saunoimme kunnolla, uimme vielä kerran ja lähdimme kotiin taksilla. Kaksi uimakoulukertaa olisi vielä jäljellä, saas nähdä, miten niistä suoriudumme.

Tiistaina oli myös Toukolaisen lääkäri. Olimme iltapäivällä neuvolassa ja täti kurkkasi samalla äijän korvat. Kuulemma punoitti, mutta ei siellä kuitenkaan mitään tulehdusta ollut. Saimme kyydin ihanalta ystävältä juuri, kun olin kuvitellut, että me pyöritetään ihan keskenämme tätä härdelliä. Oli mukava jutella vielä autossa lekurin jälkeen Toukolaisen kuorsatessa istuimessaan. Olemme tosiaan rampanneet Toukon kanssa aika paljon lekurissa. Saavuttuamme Pikku Jätin ovelle lapsi totesi ilahtuneena "Leikkiä!" eli paikka oli tullut tutuksi. Toukolainen leikkii yleensä autoilla ja veneillä, mutta nyt ehdittiin vain pyöräyttää muutama kierros ruoria.

Niin, päivällä kävimme siis Minikäävän 5-vuotistesteissä. Sellainen KeHu-testistö, joka Kääpä teki aikoinaan, eli 1,5 vuotta sitten, tarhassa. Kun Minikääpä on nyt kerhopoika, se teki sen neuvolassa. Olin ajatellut, että iltapäivällä Toukolainen nukkuu rattaissaan ja minä saan jutella Käävän kanssa eskaripäivän tapahtumista. No, Toukolainen karjui tunnin putkeen eikä suostunut nukahtamaan lainkaan. Kielsin Kääpää koskemasta veikkaan ja lopulta siltäkin tuli itku. Otin Kääpäläisen syliin ja annoin toisen karjua.

Pian Minikääpä sitten pääsikin testiinsä. Se oli kuulemma aluksi murissut neuvolan tädille, mutta sitten yhteistyö oli käynnistynyt ihan mallikkaasti. Minua vähän jännitti, sillä Minikääpä ei juuri piirrä saatika kirjoita, vaikka muuten askarteleekin kovasti.

No, ihan hienon ihmisen se oli piirtänyt, oli kaulat, masut ja kaikki. Oman nimen se oli jäljentänyt mallista ja piirrellyt vaikka mitä kuvioita. Tarinan se malttoi kuunnella ja osasi hienosti vastata kysymyksiin. Ihana, taitava Miniäinen!

Toukolainen on myös saanut uusia taitoja. Eilen Kääpä suri, kun olin heittänyt Likanaaman, vuonna 2005 Jenkeistä tuodun Kaalimaan kakaran, jonka naama sotkeutui mustaan mönjään jotenkin mystisesti yläkaapissa ennen leikkeihin antamista, roskikseen. Kukaan ei ollut leikkinyt likanaamalla aikoihin ja jostain on pakko luopua. Touko katsoi Kääpää vakavana silmiin, käveli ihan lähelle, paijasi ja pörrötti vähän tukkaa ja halasi.

Hetken päästä Minikääpää harmitti ja taas sama juttu: vakavoituminen, paijaus, hali.

Minikäävän synttäreistä en ole tainnutkaan kirjoittaa. Saimme sukulaissynttäreiden vieraiksi Mummon, Papan, Vaarin, Merjan, Annen, Markon ja Liisamarin. Vieraat tulivat kivasti portaittain, että hulina jatkui lähes viisi tuntia. Mietimmekin Miehen kanssa, että itse asiassa nämä aikuissynttärit ovat huomattavasti lastenkutsuja rankempia.

Juhlat jatkuivat seuraavana sunnuntaina, kun saimme vieraaksemme Minna-kummin. Minnalla oli tuttuun tapaan lahjoja kaikille, myös minulle (kiitos!) ja siitä se säpinä sitten alkoikin. Pelailimme Käävän huoneessa Rimmaako?-peliä, söimme marjapiirakkaa ja aikuiset yrittivät jutella ja lapset saada kaikein huomion. Ihana oli nähdä!

Tiistaina ollessamme uimakoulussa vieraili sitten Minikäävän Tapsa-kummi. Silläkin oli pussillinen paketteja ja käävät riemuitsivat jälleen. Ne oli hommaillu selkeesti jotain miesten juttuja naisväen ollessa poissa.

Vielä pitäisi sitten järkätä lastenkutsut. Minikäävän kerhossa on yhdeksän lasta, ja ajattelimme pitää yhdet juhlat erikseen heille. Nyt sitten kerhon kokoonpano on muuttumassa: Miniäisen parhaat ystävät Linda ja Leila ovat ilmeisesti siirtymässä päiväkotiin ja tilalle on tullut kaksi uutta lasta, Niilo ja Roope. Ja Minikääpäkin hakee tarhapaikkaa. Olisin palaamassa töihin, mutta Espoon kaupungilta ilmoitettiin, että siiheksi on lähes mahdotonta saada mitään tarhapaikkoja. Toukokuun puolesta välistä voisi löytyä ehkä jotain, mutta siihen on tuskastuttavan pitkä aika.

Minua ei siis ole luotu kotiäidiksi. Kuolen tähän yksinäisyyteen ja tylsyyteen! Vaikka rakastankin lapsiamme, he ovat parasta koko maailmassa, on 13 tuntia päivässä liikaa. Kuka jaksaa leikkiä Legoilla, hamstereilla, palikoilla ja roolivaatteilla 13 tuntia päivässä? Kirjojen lukemisesta pidän ja tänään luin Toukolaisen päikkäreiden aikaan kolme tarinaa kääville ja illalla vielä viisi lisää Minikäävälle. Mutta sitten se arki: 5 ateriaa, 100 kertaa lelut paikoilleen ja sellaista epämääräistä hääräämistä koko päivä. Kun olen töissä, teen kyllä kotihommat Miehen kanssa, mutten kuskaa alituiseen yhtä Lego-kypärää, vauvahamsterin lusikkaa tai Pet Shopin skeittiä paikoilleen. Kun olen kotona, tavaroiden pitää olla paikoillaan. Joka ilta. Ellei sitten olkkarin lattialla ole ihan mahtava leikki.

Mutta se kotiäitiys. Inhoan tämän asunnon muovimattoja ja tyylitöntä, pyökkireunaiskaappikeittiötä. Enkä halua, että tiskipöytä kiiltää ja sormenjäljet ovat peileistä poissa. Minulle on ihan sama, onko listat pyyhitty vai ei. En siis saa kiksejä näistä kotitöistä. En voi suorittaa niitä, kun milloinkaan ei ole valmista.

Töissä on erilaista. Syntyy dokumentin versio 2.3. Lähtee palaverikutsu. Pidetään palaveri (eikä syödä edes pullaa) jos toinenkin. Tulee valmista ja asiat etenevät. Mikään ei oikeasti tietenkään muutu, mutta erilaisia raportteja voi pinota, järjestää, lajitella ja heittää sitten pois. Ja printata uusia, ja alleviivata! Ja kirjoittaa taas.

Oi, haluaisin niin töihin, ihanan lineaariseen maailmaan tämän kaaoksen keskeltä.

Niin, ne hyvät hetket? Ajattelin nimittäin kirjoittaa kaikki lähipäivien ihanat asiat muistiin ennen kuin ne unohtuvat arjen jalkoihin. Yksi on ainakin tämä: kävelimme Minikäävän kerhoon. Tietä ei oltu aurattu, rattaiden pyörissä ei ollut ilmaan ja Minikääpä ei olisi jaksanut kävellä. Sitten näimme sen: suuren lumikinoksen, jonka keskeltä tökötti lamppu. Minikääpää hykerrytti - lamppu kinoksessa!

Juhlahumua

Olen niin nauttinut tästä lomasta lasten kanssa. Tämä viikko on erityisen huippu, sillä Mieskin on lomilla.

Lomailu alkoi aika lailla jouluaatosta. Se sujuikin varsin perinteisesti. Kävimme yhdeltä kirkossa tuossa Laaksolahden kappelilla. Minikääpä kohtasi siellä kerhokaverinsa, jonka kanssa tuli juttua pikkusisaruksista. Ystävä kertoi niiden vauvan nimen, johon Minikääpä: "Meillä ei ole vauvaa. Meillä on taapelo. Meidän taapelon nimi on Touko."

Seuraavaksi sitten katettiin juhlapöytä ja aloitettiin herkuttelu. Vieraina oli tuttuun tapaan Anne-kummi/täti, Marko-kummi/eno, Vaari, Mummi ja Isomummo. Kääpä oli varannut Isomummolle sohvalta sellaisen paikan, josta se voi koko ajan ihailla kuusta.

Kuudelta saapui sitten joulupukki. Kääpä ja Minikääpä ojensivat sille ison joulupukkikiiltsikan ja pukki puolestaan roudasi sisään säkkikaupalla paketteja. Minikääpä avasi omansa salamannopeasti, repäisi vain paperia hiukan ja heti lahjan selvittyä siirtyi seuraavaan. Aivan kuten veljeni toimi aikoinaan. Kääpä sen sijaan nautiskeli omista paketeistaan ja avasi niitä vähitellen ja kierteli välillä katselemassa, mitä muut saivat. Toukolainen ei avannut paketteja. Se oli saanut aamulla Riikka-kummin paketista hamsterin ja kulki onnellisena hamsteri sylissään. Avasimme Toukolaisen lahjat sitten vähitellen illan mittaan ja loput seúraavana päivänä.

Käävällä oli neljä toivetta: iso Star Wars -lego, askartelutarvikkeita, hamstereita ja että pääsisi isona tontuksi. Joulupukki ottikin viimeisen toiveen esiin ja Kääpä vaikutti tyytyväiseltä, olihan sen tonttujen löytämään lahjatoivelistaan kirjattu.

Joulupäivänä pääsimme valmiiseen pöytään Merjalle. Oli kiva nähdä Tomppaakin pitkästä aikaa, myös Isomummo oli mukana. Veikka olikin lähtenyt ajamaan jo yöllä Tornioon.

Aamupäivällä saimme mukavia vieraita, kun H ja O pistäytyivät. Käävät saivat joululahjaksi vitsikirjoja ja niistä onkin riittänyt hupia. Kääpä kutsuu niitä "hassuttelukirjoiksi" ja se ehdoton suosikki on: "Mitä eroa on hampurilaisella ja serveteillä?" "En tiedä." "No, syö sinä sitten servetit niin minä syön hampurilaisen."

Uutta vuotta vietimme aika poikkeuksellisesti. Mummo ja Pappa piipahtivat meillä vähän ennen aattoa ja ehdottivat, että kääväthän voisivat tulla heille yöksi uudenvuodenaattona. No, sehän sopi paremmin kuin hyvin. Heitimme käävät Pasilaan ja hyppäsimme ratikkaan. Kuljeskelimme pitkin kaupunkia ja söimme Namaskaarissa. Mies katsoi seuraavana päivänä kartasta, että olimme kävelleet kahdeksan kilometriä. No, kyllä se tuntuikin. Ajoimme illalla vielä kotiin ja noudimme käävät aamupäivällä. Kaikki oli mennyt hyvin, paitsi että Toukolaisen hamstereista oli pitänyt poistaa yöllä patterit.

Aaton aloitimme kuitenkin kotosalla. Söimme nakit ja perunasalaatit ja skoolasimme pommacilla. Toukolaisen mielestä skoolaaminen oli ihan mahtavaa ja se haluaa skoolailla aina vain. Kuudelta ammuimme raketit. Minikääpä ja Toukolainen katselivat raketteja muiden jätkien kanssa kinoksesta, mutta Kääpää pelotti ja se pyrki koko ajan syliin.

Miehen loman aloitimme Huimalassa. Viihdyimme siellä viisi tuntia ja kaikilla oli kyllä todella hauskaa. Viimeksi Huimalassa parikuinen Toukolainen huusi, Miniäinen halusi olla yläkerrassa ja Kääpä alakerrassa. Nyt Touko dyykkaili villisti pallomereen ja isommat käävät kiipeilivät kuin mitkäkin apinat. Koska minulla ei ollut vauvaa kainalossa, saatoin hippaloida kiipelytelineessä ja laskea kaikki liukumäet läpi.

Tänään saimme vieraita. Toukolaisen kummit käväisivät pelaamassa muutaman kierroksen Bakuganeilla ja ihastelemassa Miniäisen Star Wars -asuja. Eilen näin pitkästä aikaa erästä äitikaveriani ja tuli oikein haikeus, kun muisteli avoimen päiväkodin, sen lakkautetun, aikaisia hetkiä. Kävin myös viimeistä kertaa kuntopiirissä ja joogapilateksessa. Yhteensä viisi kertaa ehdin käydä lainalipullani. Nyt täytyy kehitellä uusia juttuja, ja ensi viikollahan me päästään taas Minikäävän kanssa taekwondoon.

Me olimme Toukon kanssa leiponeet marjapiirakkaa vieraille. Tein kolme kerralla. Touko istui keskellä pöytää ja läpytteli pienellä, pullealla kädellään taikinaa tasaiseksi. Lopuksi se napsi marjoja suuhun piirakkavuoista. Ihana apulainen :)

Opettamista

Olen opettanut aina ja kaikkialla. Pihan lapsille opetin lukemista ja laskemista Hiirulaisten kerhossa, Annelle ja Markolle samoja hommia ja pianonsoittoa päälle, Mariannea ja Jenniä opetin soittamaan pianoa ja Minnaa ja Jenniä nokkista. Myöhemmin opetin Leenalle matikkaa kerhon vetämisen lomassa.

Lukioaikoina en opettanut mitään enkä oppinut juuri itsekään. Olin sitä mieltä, että yhteiskunta on mätä ja kaikkien olisi syytä muuttaa vuoristoon mietiskelemään. Joku myöhäinen uhmaikä ilmeisesti.

Sittemmin olen opettanut servereiden ominaisuuksia työkavereille, tietokoneen toimintaa, tietorakenteita, bioinformatiikkaa ja tietokannan hallintaa tietojenkäsittelytieteen opiskelijoille, Rationalin tuotteiden käyttöä ja niihen liittyviä prosesseja kaikille halukkaille ja matikkaa, fyssaa ja kemiaa Tompalle, Temelle, Henkulle ja Jesselle.

Eikä opettaminen ole jäänyt vieläkään. Nyt saan opettaa pianon soittoa omalle tyttärelleni, ihan niitä samoja kappaleita, joita opetin aikoinani meidän Annelle ja Markolle ja sille naapurin tytölle.

Opettaminen on jotenkin mun juttu. Eipä siis ihme, että minusta tuli... IT-konsultti.

Aikuisuutta

Minikääpä selitti aamulla meidän sängyssä:

-Sitten kun minä olen aikuinen, minä vaan lepäilen joka päivä.
-No mistäs sinä sitten meinaat saada rahaa?
-Pankista.
-No mutta ei sinne pankkiin tule rahaa, jos et käy töissä.
-Ai sinne mun ihan omaan pankkiin?
-Niin.
-No, kyllä minun sitten täytyy tehdä töitä.