Eteenpäin

Kääpä sai tulla maanantaina itse eskarista kotiin. Eskari päättyi yhdeltä, Kääpä puki ja lähti matkaan ystävänsä kanssa, jolla on lupa mennä äitiä vastaan parkkikselle asti. Ne olivat liukuneet ison mäen repun päällä alas, siten liukuu kuulemma paremmin. Sitten lapsi käveli itse ison mäen alas, loppupätkän tien reunustaa ja siitä sitten omaan pihaan ja kotiin. Kääpä oli jopa nähnyt, kun pihan Jesse tuli daksilla koulusta.

13.13 ovelle asteli punaposkinen, luminen ja ylpeä lapsi. "Saanhan tulla itse kotiin taas ensi maanantaina?" Itse asiassa Kääpä haluaisi tulla kotiin joka päivä itse, mutta siihen en sentään suostu. Tiistaina se käveli yhtä matkaa Ellan kanssa ja se oli hauskuuttanut ystävää (ja ystävän äitiä) kertomalla, mitä tapahtuu, kun Minikäävän kummisedän (joka on itse asiassa lasten eno) sormesta vetää. Ellasta se oli hausta juttu. Jos olisin eskarilainen, kertoisin teillekin.

Nyt sitten arki muuttuukin. Saimme pojille tarhapaikat ja minä palaan maaliskuun alussa töihin. Hiihtolomaviikko harjoitellaan päiväkodissa ukkojen kanssa. Minikääpähän on vanha tekijä mutta Toukolaiselle kaikki on uutta.

Maanantaina oli mukava päivä. Mummo ja pappa tulivat yllättäen piipahtamaan serkkujen kanssa ja lapset saivat ihan kunnon hulinat aikaiseksi. Lähdimme Käävän kanssa vielä kanneltunnille ja ryhmään oli tupsahtanut kolme uutta lasta Käävän ja Eevin lisäksi. Mukavaa oli taas.

Tänään jatkoimme Miniäisen kanssa taekwondossa. Vikana oli toffee, jota kokeilimme täällä kotonakin. Siinä lapset ovat masullaan päät vastakkain ringissä lattialla ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Aikuiset yrittävät katkaista ketjun vetämällä lapsia jaloista. Minä vedin Käävän jaloista ja Mies Minikäävän ja Toukolainen sai vain pitää muita kädestä. Kaikkia nauratti ja Toukolainen oppi uuden sanan "toffee". Tänään tuli myös ennätyspitkä lause: "Missä on auto?", kun kävelimme parkkikselle päin. Eilen juteltiin autoista ja Touko sanoi, että "Honda". Ja sehän se meidän auto on. "Oma", sanoo Touko, ja hiplaa vanteita.

Hurjin juttu taekwondossa oli seinälle kiipeäminen. Lapsi piti aikuista kädestä ja juostiin kovaa seinää kohti ja juostiin seinää ylös. Lapsi pyörähti ympäri aikuisen avustuksella ja homma oli hauskaa. Myös voltteja harjoiteltiin ja minä olin ainoa, joka ei uskaltanut.

Hoidimme myös pankkiasioita ja törmäsimme Sellossa tuttuihin. Toukolainen sai seuraa autoiluun ja koko remmi pääsi yhdessä lounaalle. Pikkusisko M oli pieni, suloinen ja hikinen ja taaperot hassuttelivat pöydän päissä. Ja pastakin oli hyvää, tai pasti, kuten nuori neiti A ruokaa nimitti. "Lisää pastia!" kehoitettiin.

Eilen olimme Toukolaisen kanssa salaattilounaalla vohvelibaarissa ja löysimme synttärilahjankin eräälle varsin nuorelle ystävällemme. Kanafetasalaatti oli oikein mainiota, Toukolle maistui sämpylä ja lopuksi vähän kanakin. Vanhempi herra istahti kahville viereiseen pöytään. "Lehtiä", totesi Touko iltsikoista ja mies kehui, että sinähän osaat jo puhuakin. Touko oli aiva polleana ja velmuili loppuajan.

Eilen kerhon jälkeen saimme mukavan kutsun: "Tuletteko meidän kanssa lumikinokseen?" kysyi Miniäisen kerhokaveri Iiris. Koska eilinen oli jo buukattu, lykkäsimme lumikinostreffit tälle päivälle. Se kannatti, sillä saimme aurinkoisen pakkassään. Joku eskarilapsi tuli valittamaan, että joku tyttö yrittää purra lumilinnassa muita. "Ei niin saa tehdä", toruin. Myöhemmin kävi ilmi, että se tyttö olikin meidän Minikääpä punaisessa haalarissaan. Ja ystävä Iiris sinisessä haalarissaan hätyytti yhtä lailla muita pois linnasta.

Kävimme illalla vielä katsomassa uutta päiväkotia. Ihan kivalta vaikutti, piha on valtava ja päiväkoti on ihan metsän laidassa. Iso se on kylläkin ja juuri nyt olisi saumat saada angiina. Saas nähdä, millä pöpöllä me aloitetaan sitten maaliskuussa.

Ilmoitin tänään pomollekin, että olen palaamassa. Lupasi tilata koneen ja pöytä kuulemma onkin jo valmiina. Enää tarvitaan Käävälle iltapäivähoito ja homma on paketissa. Hirvittää jo nyt: aikaiset aamut, kolme kiukuttelevaa kääpää, sairastelukierteet. Mutta toisaalta: oma projekti, oma työ, tietokoneiden tasainan humina. Ja kaikki illat pyykin pesua ja syliäisiä. Tervetuloa, tarha-arki ja työelämä, olen valmis!

Niin joo, onpa muuten ihanaa, että arki alkoi tuon lomailun ja sairastelun jälkeen. Tekee niin hyvää, kun lapset ovat edes aamupäivät erossa toisistaan. Minikääpä tervehti pientä veljeään äänessään iloa ja hellyyttä: "Hei nukkatukkamies!"