Aloitimme loman perjantaina viettämällä pyjamapäivää. Se tekikin hyvää kaikille!
Lauantaille oli sitten suunniteltu pieni reissu. Menimme Haltialan tilalle katsomaan karitsoja ystävien kanssa. Lapset olivat ihmeissään. Lammasvauvoille sai antaa vettä tuttipullosta ja paijata. Toukolainen oli myös ihan innoissaan ja murisi lampaille.
Karitsojen jälkeen menimme munkki/pulla/piparikahville viihtyisään pikku kahvilaan. Tämä Haltiala täytyy kyllä ottaa ihan vakikohteeksi, tai ties vaikka muutettaisiin sinne kulmille Torpparinmäkeen tai Kartanonkoskelle. Kaffittelun jälkeen saimme vielä kutsun pupua katsomaan. Pupu sai lapsilta hapankorppua ja salaattia ja oli kyllä hämmästyttävän ujo. Mutta rohkeni sentään vähän nakertaa.
Sunnuntaina oli sitten toinen reissupäivä. Minua väsytti ja nukuin aamuvuoron jälkeen pienet päiksät. Herättyäni meni Mies jatkamaan uniaan ja lopulta pääsimme lähtemään klo 11.05. Tarkoituksenamme oli ehtiä Nummi-Pusulan Kärkölään pääsiäiskirkkoon kahdeksitoista. No, melkein ehdittiin. Tosin pienet pojat nukahtivat autoon ja Mies jäi sitten univahdiksi. Minä jä Kääpä pääsimme kirkkoon, joka huipentui virteen "sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset". Sehän kertoo toki meidän Toukolaisesta. Lauloimme Käävän kanssa ja katsoimme toisiamme. Ja voi sitä likkaa, tyttö oli oppinut pyhäkoulussa Isä Meidän -rukouksen. Oli se vaan aika raasu, kun se sopotti sitä muiden mukana. Niin pikkunen typsy.
Meillä oli kirkossa banskut eväänä ja heti niiden jälkeen pääsimme kirkkokahveille. Tapasimme tuttujakin, Ylirydön isännän ja emännän ja tutustuimme Pusulan kanttoriin. Vähän se toki houkuttaisi se Pusulaan muuttokin, mutta olisiko meistä maalaisiksi?
Lapsilla ei ollut kaikkien pullien ja keksien jälkeen nälkä, mutta aikuiset halusivat oikeaa ruokaa. Söimme lounaan Loukussa ja ajoimme sitten Vaarin mökille. M ja L riehuttivat lapsia ja Toukolainen harjoitteli kävelemistä vanhassa mökissä. Muutaman askelen uskalsi ottaa, kun toisessa kädessä oli kampa ja toisessa ripsari.
M ja L olivat lämmittäneet takkaa ja mökissä oli raukaisevan lämmintä. Tein myös todellisia löytöjä: eka-tokan musankirja, veikan "Otto-nalle retkeilee" ja Vaarin "Muistamaton mummo" vuodelta 1958.
Kävin lasten kanssa vähän ulkoilemassa ja palattuani Mies torkkui isossa korituolissa pienet pojat kainaloissaan. Kääpäkin tuli hetkeksi sisälle ja luin niille nuo kirjalöytöni. Toukolaiselle olinkin jo laulanut läpi sen musankirjan. Mietin, että otanko kirjat mukaan kotiin, mutta päätin jättää ne sinne. Josko niistä vaikka sitten muodostuisi mökkimuistoja meidän lapsille.
Illalliselle ajoimme M:n mökille Somerniemeen. Tarjolla oli lammasta kaikkine lisukkeineen. Käävät söivät isot annokset ja loput kolot täytettiin suklaamunilla. Toukolainenkin maisteli erilaisia kasviksia. Lapsia kauhistutti aluksi:
-Ai, onko nämä niitä eilisiä karvalampaita?
-Ei, nämä ovat lihalampaita, valehtelin.
Illalla ajoimme sitten kotiin vanhaa Turuntietä. Oli aika ihana körötellä pikku tietä koko matka. Ajoimme tuttujen paikkojen läpi ja jo Pusula polveilevine peltomaisemineen vaikutti yllättävän kotoisalta, vaikka minua pellot noin yleisesti ottaen ahdistavatkin. Mutta ehkä se onkin se tasaisuus, joka ahdistaa, ei ne pellot.
Maanantaille oli plänätty vielä vauvaperhe- ja sairaalavierailuja, mutta ne me skippasimme sujuvasti. Vuorossa oli siis toinen pyjamapäivä, tosin kyllä ulkoilimme aurinkoisessa kevätsäässä. Naapurin Jonne pludasi ja minä kiskoin kengän jorpakosta.
Vähänkö riemastuimme, sillä hiekkis oli sula! Tein pienen lenkin Toukon kanssa, joka sitten nukahtikin rattaisiin, ja tulin sitten hiekkiksen laidalle istuskelemaan. Tutustuin naapurin rouvaan, jolla on meidän kääpäin ikäiset lapset myös. Ja kuulemma pihassa asuu lisääkin tuota 3-6 -vuotiasta kansaa. Kivaa, meidän ei ehkä sittenkään tarvitse muuttaa mihinkään!
Maanantai-iltana kävimme vielä Minikäävän kanssa ABC:lla. Kääpä jäi ajelemaan fillarilla. Minikääpä kertoili kovasti omista suunnitelmistaan.
Ensin sille tuli mieleen, että siellä jossain päin maailmaa oli sortunut niitä taloja. Muistutin, että me, ja monet muutkin annoimme niille haitilaisille tietsikalla rahaa, jotta ne voivat rakentaa ne talot uudestaan. "No, onko meillä nyt sitten rahaa ostaa sitä ruokaa?" kysyi poika huolestuneena.
Minikääpä miettii myös omaa pientä taloaan. Taloon tulee vain olohuone ja keittiö, siis samanlainen mökki, kuin oli kesällä Hailuodossa. Ja keittiöön tarvitaan astioita. Minikääpä kysyi, saako hän ottaa Maisa-mukin mukaansa, kun muuttaa. Lupasin sen, ja sovimme myös, että käymme sitten yhdessä ostamassa lisää astioita. Lapsi kysyi myös, saako hän lainata meiltä kasseja pakkaamiseen. Lupasin myös sen.
Miniäinen meinaa asua yksin. Hän varmisti, että voiko perheessä olla vain yksi ihminen, pelkkä isi. Hän ei halua ottaa taloonsa äitiä, koska silloin tulee vauvoja. Yritin selittää, ettei niitä vauvoja pakosti tule, mutta Minikääpä pysyi kannassaan. Hän aikoo asua Nasujen kanssa, Nasu-veljen ja pikku-Nasujen. Pehmolelut kuuntelevat Miniäisen jutut.
