Perjantaina oli Mummin hautajaiset. Kirkko oli kaunis ja päivä aurinkoinen. Valitsin valkoisen arkun ja päälle liljakimpun. Lauloimme päivä vain ja hetki kerrallansa ja Herra kädelläsi, lopuksi kanttori esitti On kaupunki jossain tuolla. Hyvästelimme äidin, Mummin, anopin, siskon, tädin ja ystävän. Muistotilaisuus pidettiin veikan ja L:n luona.
Olo oli haikea mutta helpottunutkin ja tänään on ollut tyhjä olo. Kuolema on niin lopullista.
Mutta onneksi elämä jatkuu Kääpälässä. Aamulla juhlimme 3-vuotiasta Toukoa, söimme herkkuaamupalaa ja avasimme patikit. Toukka sai Brion junarataa ja kaksi liikkuvaa veturia. Pappa ja Mikko kävivät myöhemmin ja toivat lahjaksi Duploja, kuorma-auton ja leijonan.
Sisko tuli meille yöksi ja teimme aamupäivällä pienen lenkin isojen likkojen kanssa, Kääpäkin pääsi siis mukaan. Yritimme bongata leskenlehtiä mutta ei niitä vielä ollut täällä Espoossa, vaikka kaveri Helsingissä oli ensimmäiset jo nähnytkin.
Teimme virpomisvitsoja mutta urakka jatkuu vielä huomenna. Vietimme Duplo-päivää, potkulautailimme ja pyöräilimme ja ihmeiden ihme: Minikääpäkin oppi ajamaan ilman appareita! Koko viime kesän se ajeli niin, ettei apparit osuneet maahan, mutta se ei silti antanut irrottaa niitä vielä. No, nyt se sitten viilettää pitkin pihaa onnesta soikeena. Toukolainen potkuttelee laudallaan pihaa ympäri.
Huomenna sitten virvotaan ja kauppareissukin pitää tehdä. Kevät on täällä!
Saturday, March 31, 2012
Monday, March 26, 2012
supermama
Määrittelin eilen 8 h.
Ajoin kotiin, olin lasten kanssa ja söimme.
Vein Minikäävän kanneltunnille ja lasipurkit kierrätykseen ja kävin ruokakaupassa.
Kävimme Miniäisen kanssa työpaikallani. Vein työpaikalle metrin kirjoja ja roudasin projektiin näytön ja Minikääpä telakan ja näppiksen. Me molemmat saimme kaakaot vaivan palkaksi, Miniäinen tosin kaatoi ensimmäisen satsin pöydälle.
Kotona päästiin iltapalapöytään. Lapset saivat katsoa Tero hoitaa -jakson ja menivät sitten nätisti nukkumaan. Paitsi Toukolainen, jota kiukutti ja Kääpä ja Miniäinen, joilla ei tullut uni.
Sain siis seurakseni muutaman käävän, kun leivoin pikkuleipiä äidin hautajaisiin.
Kun käävät nukkuivat, järkkäsin vielä joutessani koko huushollin, tai alakerran nyt ainakin. Puunasin vähän keittiötä, viikkasin pyykit ja laitoin rairuohot tulemaan.
Sain siiderin.
Ajoin kotiin, olin lasten kanssa ja söimme.
Vein Minikäävän kanneltunnille ja lasipurkit kierrätykseen ja kävin ruokakaupassa.
Kävimme Miniäisen kanssa työpaikallani. Vein työpaikalle metrin kirjoja ja roudasin projektiin näytön ja Minikääpä telakan ja näppiksen. Me molemmat saimme kaakaot vaivan palkaksi, Miniäinen tosin kaatoi ensimmäisen satsin pöydälle.
Kotona päästiin iltapalapöytään. Lapset saivat katsoa Tero hoitaa -jakson ja menivät sitten nätisti nukkumaan. Paitsi Toukolainen, jota kiukutti ja Kääpä ja Miniäinen, joilla ei tullut uni.
Sain siis seurakseni muutaman käävän, kun leivoin pikkuleipiä äidin hautajaisiin.
Kun käävät nukkuivat, järkkäsin vielä joutessani koko huushollin, tai alakerran nyt ainakin. Puunasin vähän keittiötä, viikkasin pyykit ja laitoin rairuohot tulemaan.
Sain siiderin.
Thursday, March 22, 2012
Toukolaa
Inhosin pienenä kielten opiskelua. En oppinut sanoja, en osannut täyttää tarinoiden aukkoja ja en ymmärtänyt, miksi samaa kappaletta piti lukea uudestaan ja uudestaan. Mutta kaikkein eniten inhosin fraaseja.
Tuntui, että kielten opiskelu oli vain ulkoa opettelua eikä aivoja tarvittu.
No mutta, jos haluatte oppia toukolaa, aloittakaa seuraavasta fraasista:
Mulla on kova jano.
Mä haluun maitoo.
Mä en haluu vettä.
IKINÄ!
Viimesellä rivillä mahaa työnnetään vähän eteenpäin ja päätä taaksepäin, jotta koko kroppa menee kiukkuiseksi kaareksi.
Tuntui, että kielten opiskelu oli vain ulkoa opettelua eikä aivoja tarvittu.
No mutta, jos haluatte oppia toukolaa, aloittakaa seuraavasta fraasista:
Mulla on kova jano.
Mä haluun maitoo.
Mä en haluu vettä.
IKINÄ!
Viimesellä rivillä mahaa työnnetään vähän eteenpäin ja päätä taaksepäin, jotta koko kroppa menee kiukkuiseksi kaareksi.
Tuesday, March 20, 2012
Juhlaviikonloppu
Kääpälän elämään on mahtunut paljon surua, mutta onneksi sitäkin enemmän iloa.
Viime perjantaina minä pääsin naisteniltaan. Vein ensin Käävän partioretkelle Luukkiin ja sitten pojat hoitoon L:lle. Naistenilta pidettiin Pakilassa ja kävelin Lepolantieltä Alkutielle. Äitini oli kotoisin Lepolantieltä ja isäni on asunut nuoruutensa Alkutiellä. Nyt veljeni vaimoineen on tosiaan muuttanut Pakilaan, ja isä asuu siellä myös. Joten kai sinne meidänkin pitäisi sitten muuttaa. Törmäsin matkalla moniin rattaita työnteleviin isiin – voisikohan siellä olla hengenheimolaisiamme?
Lauantaillekin oli varattuna mukavaa ohjelmaa. Ensin pääsimme uuden, pienen kummipoikamme kastejuhlaan Ymmerstaan. Vauva oli suloistakin suloisempi ja lapset leikkivät nätisti. Pöytä notkui herkuista ja saimme oikein erinomaista karjalanpaistia. Kiitokset vielä, H ja S!
Ristiäisistä jatkoimme 3-vuotissynttäreille. Ystävämme E täytti vuosia Fredalla. Pojat leikkivät junaradalla ja pienet tytöt, Taimi ja E, ottivat kontaktia. Lauloimme onnittelulaulun ja päivänsankari sai puhaltaa kynttilät Hello Kitty –kakustaan. Pieni ihminen oli onnesta sykkyrällään. Minä sain vaihtaa kokemuksia lapsiperhearjesta ja – ei ehkä yllättäen – asuntoasioista. Ja pöytä notkui taas herkuista. Kiitokset kemuista, pikkuinen E!
Siskoni tuli meille sunnuntaina ja lähdimme kävelylle. Teimme kunnon lenkin ja sen jälkeen pakkasin ipanat autoon ja suuntasimme B:n 6-vuotissynttäreille Tuomarilaan. Lapset kisailivat, saivat palkintoja ja tyhjensivät ansiokkaasti herkkupöytää. Minä sain juttukaverikseni kohtalotoverin – epätoivoisen, asuntoa pääkaupunkiseudulta etsivän pikkulapsiperheen äidin. Juhlien päätteeksi oli yllätys, huoneellinen ilmapalloja. Kyllä olikin taas kotona rauhallista, kun lapsia oli vain neljä.
Illalla lähdin vielä kävelylle R:n kanssa. Saatiin taas viikko pakettiin ja maailma järjestykseen.
Tajusin tässä juuri, että sain äidiltäni lahjaksi
suvaitsevuuden
sitkeyden ja
elämänilon.
Ja kyvyn nauttia arjen pienistä ihmeistä. Äidin viimeisenä päivänä kuuntelimme ja katselimme, miten kevät tulee kohisten. Sain näyttää äidille uuden käyntikorttini. Juttelimme äidin elämästä ja Mummin mussukoista. Äidille lapset ja lapsenlapset olivat kaikki kaikessa. Tuntui hyvältä, kun kaikki sairaalassakin sanoivat, että meillä oli hyvä äiti. Ja niin meillä oli.
Viime perjantaina minä pääsin naisteniltaan. Vein ensin Käävän partioretkelle Luukkiin ja sitten pojat hoitoon L:lle. Naistenilta pidettiin Pakilassa ja kävelin Lepolantieltä Alkutielle. Äitini oli kotoisin Lepolantieltä ja isäni on asunut nuoruutensa Alkutiellä. Nyt veljeni vaimoineen on tosiaan muuttanut Pakilaan, ja isä asuu siellä myös. Joten kai sinne meidänkin pitäisi sitten muuttaa. Törmäsin matkalla moniin rattaita työnteleviin isiin – voisikohan siellä olla hengenheimolaisiamme?
Lauantaillekin oli varattuna mukavaa ohjelmaa. Ensin pääsimme uuden, pienen kummipoikamme kastejuhlaan Ymmerstaan. Vauva oli suloistakin suloisempi ja lapset leikkivät nätisti. Pöytä notkui herkuista ja saimme oikein erinomaista karjalanpaistia. Kiitokset vielä, H ja S!
Ristiäisistä jatkoimme 3-vuotissynttäreille. Ystävämme E täytti vuosia Fredalla. Pojat leikkivät junaradalla ja pienet tytöt, Taimi ja E, ottivat kontaktia. Lauloimme onnittelulaulun ja päivänsankari sai puhaltaa kynttilät Hello Kitty –kakustaan. Pieni ihminen oli onnesta sykkyrällään. Minä sain vaihtaa kokemuksia lapsiperhearjesta ja – ei ehkä yllättäen – asuntoasioista. Ja pöytä notkui taas herkuista. Kiitokset kemuista, pikkuinen E!
Siskoni tuli meille sunnuntaina ja lähdimme kävelylle. Teimme kunnon lenkin ja sen jälkeen pakkasin ipanat autoon ja suuntasimme B:n 6-vuotissynttäreille Tuomarilaan. Lapset kisailivat, saivat palkintoja ja tyhjensivät ansiokkaasti herkkupöytää. Minä sain juttukaverikseni kohtalotoverin – epätoivoisen, asuntoa pääkaupunkiseudulta etsivän pikkulapsiperheen äidin. Juhlien päätteeksi oli yllätys, huoneellinen ilmapalloja. Kyllä olikin taas kotona rauhallista, kun lapsia oli vain neljä.
Illalla lähdin vielä kävelylle R:n kanssa. Saatiin taas viikko pakettiin ja maailma järjestykseen.
Tajusin tässä juuri, että sain äidiltäni lahjaksi
suvaitsevuuden
sitkeyden ja
elämänilon.
Ja kyvyn nauttia arjen pienistä ihmeistä. Äidin viimeisenä päivänä kuuntelimme ja katselimme, miten kevät tulee kohisten. Sain näyttää äidille uuden käyntikorttini. Juttelimme äidin elämästä ja Mummin mussukoista. Äidille lapset ja lapsenlapset olivat kaikki kaikessa. Tuntui hyvältä, kun kaikki sairaalassakin sanoivat, että meillä oli hyvä äiti. Ja niin meillä oli.
Friday, March 16, 2012
Hyvästi, Mummi!
Mummi kuoli eilen. Mummin toiseksi viimeinen koti oli Katriinan sairaalan osasto viiden huone seitsemän, jossa Mummi katseli kaunista maalaismaisemaa. Enimmäkseen Mummi kuitenkin istuskeli aulatilassa juttuseuraa odotellen. Mummi söi aulassa, katseli telkkaria ja jutteli pienen, mukavan mummon kanssa.
Katriinassa oli helppo käydä lasten kanssa. Yhdestä kaapista löytyi Afrikan tähti ja fortunapeli ja aina oli tarjolla kahvia ja keksejä. Lapset toivat Mummille askartelujaan ja piirustuksiaan ja laitoimme ne Mummin huoneen seinälle. Mummin ikkunalaudalla oli kuva meistä kolmesta sisaruksesta ja muki, jossa on kuva Mummin mussukoista, neljästä lapsenlapsesta.
Meillä oli viikolla kahdeksan hiihtoloma ja vietimme silloin paljon aikaa Mummin luona. Onneksi matkasuunnitelmani kariutuivat ja saimme olla paljon Mummin kanssa.
Lauantaina 10.3 olimme koko päivän Mummin luona lasten kanssa. Kävimme kahvilassakin ja istuskelimme aulassa. Lapset katsoivat Mummin kanssa Simbadin.
Sunnuntaina 11.3 kävin äidin kanssa konsertissa, Kivistön kirkkokuoro esiintyi osastolla kolme. Kappaleet olivat koskettavia, itkimme ja lauloimme yhdessä.
Aluksi kävimme päivittäin kahvilassa ja kerran kampaajallakin, mutta viimeisinä viikkoina olimme enimmäkseen osaston aulassa. 1,5 viikkoa sitten äiti jouduttiin siirtämään Peijaksen Päivystysosastolle, mutta äiti kuntoutui hienosti ja palasi vielä tassuttelemaan Katriinan käytäville.
Äidiltä löydettiin helmikuussa pitkälle levinnyt munasarjasyöpä. Äiti joutui sairaalaan 2.2 hengitysaikeuksien vuoksi. Äiti säilytti elämänilonsa ja -janonsa loppuun saakka. Tiistaina 13.3 kävimme Naistenklinikalla, jossa lääkäri totesi, ettei parannuskeinoa ole. Äiti kysyi kahteen otteeseen lääkäriltä, miten paljon hänellä on elinaikaa. Lääkäri vastasi molemmilla kerroilla, että sitähän meistä ei kukaan tiedä.
Keskiviikkoaamuna 14.3 kahdeksalta soitin äidille ja äiti kertoi, että yö oli mennyt vähän huonosti. Soitin hoitajalle, joka vahvisti tiedon. Muutaman tunnin kuluttua soittikin sitten lääkäri. A, M ja Vaari saapuivat kymmenen maissa Katriinaan.
Itse pääsin äidin luo kahdeltatoista. Vietin viisi tuntia äidin vierellä A:n kanssa rupatellen. Kelailimme äidin elämää, muistelimme ja nauroimmekin. Kuuden maissa saapuivat M ja L ja teimme vuoronvaihdon.
Lähtiessäni sanoin äidille, että älä pelkää, ei ole mitään pelättävää. Ja lopulta äiti ei pelännyt, vaan nukkui aamuyöllä 15.3 levollisena pois.
Mummi on nyt muuttanut Taivaan kotiin. 59 vuoden matka kulki Pakilan, Maunulan, Puistolan, Maunulan, Myyrmäen, Hämeenkylän ja Myyrmäen kautta perille asti.
Lepää rauhassa, äiti!
Katriinassa oli helppo käydä lasten kanssa. Yhdestä kaapista löytyi Afrikan tähti ja fortunapeli ja aina oli tarjolla kahvia ja keksejä. Lapset toivat Mummille askartelujaan ja piirustuksiaan ja laitoimme ne Mummin huoneen seinälle. Mummin ikkunalaudalla oli kuva meistä kolmesta sisaruksesta ja muki, jossa on kuva Mummin mussukoista, neljästä lapsenlapsesta.
Meillä oli viikolla kahdeksan hiihtoloma ja vietimme silloin paljon aikaa Mummin luona. Onneksi matkasuunnitelmani kariutuivat ja saimme olla paljon Mummin kanssa.
Lauantaina 10.3 olimme koko päivän Mummin luona lasten kanssa. Kävimme kahvilassakin ja istuskelimme aulassa. Lapset katsoivat Mummin kanssa Simbadin.
Sunnuntaina 11.3 kävin äidin kanssa konsertissa, Kivistön kirkkokuoro esiintyi osastolla kolme. Kappaleet olivat koskettavia, itkimme ja lauloimme yhdessä.
Aluksi kävimme päivittäin kahvilassa ja kerran kampaajallakin, mutta viimeisinä viikkoina olimme enimmäkseen osaston aulassa. 1,5 viikkoa sitten äiti jouduttiin siirtämään Peijaksen Päivystysosastolle, mutta äiti kuntoutui hienosti ja palasi vielä tassuttelemaan Katriinan käytäville.
Äidiltä löydettiin helmikuussa pitkälle levinnyt munasarjasyöpä. Äiti joutui sairaalaan 2.2 hengitysaikeuksien vuoksi. Äiti säilytti elämänilonsa ja -janonsa loppuun saakka. Tiistaina 13.3 kävimme Naistenklinikalla, jossa lääkäri totesi, ettei parannuskeinoa ole. Äiti kysyi kahteen otteeseen lääkäriltä, miten paljon hänellä on elinaikaa. Lääkäri vastasi molemmilla kerroilla, että sitähän meistä ei kukaan tiedä.
Keskiviikkoaamuna 14.3 kahdeksalta soitin äidille ja äiti kertoi, että yö oli mennyt vähän huonosti. Soitin hoitajalle, joka vahvisti tiedon. Muutaman tunnin kuluttua soittikin sitten lääkäri. A, M ja Vaari saapuivat kymmenen maissa Katriinaan.
Itse pääsin äidin luo kahdeltatoista. Vietin viisi tuntia äidin vierellä A:n kanssa rupatellen. Kelailimme äidin elämää, muistelimme ja nauroimmekin. Kuuden maissa saapuivat M ja L ja teimme vuoronvaihdon.
Lähtiessäni sanoin äidille, että älä pelkää, ei ole mitään pelättävää. Ja lopulta äiti ei pelännyt, vaan nukkui aamuyöllä 15.3 levollisena pois.
Mummi on nyt muuttanut Taivaan kotiin. 59 vuoden matka kulki Pakilan, Maunulan, Puistolan, Maunulan, Myyrmäen, Hämeenkylän ja Myyrmäen kautta perille asti.
Lepää rauhassa, äiti!
Saturday, March 03, 2012
Mummia ja duunia
Jatkan vielä vähän hiihtolomaviikosta.
Torstaina vietimme kotipäivää ja teimme illalla pienen retken Karakallioon, pulkkamäkeen ja kauppaan. Innostuimme oikein shoppailemaan ja Taisku sai tuttipulloja ja me isommat uudet huulirasvat.
Perjantaina olimme taas Mummin luona. Käävät saivat hoitajalta jätskit ja joulukalenterit - niin, joulukalenterit! Sillä oli kolme partiolaisten joulukalenteria ja käävät saivat avata kaikki luukut kerralla.
Lauantaina oli sitten iiik ihana päivä, menimme Selloon Robinin keikalle! Faija skitsoo, Hiljainen tyttö ja Frontside ollie olivat kaikki ihania ja fanitimme Käävän ja Minikäävän kanssa nimmarijonossa. Mies oli huutolais-Taimin ja -Toukon kanssa kahvilassa. Valintamme meni sikäli pieleen, ettemme saaneet nimmareita muttemme juuri nähneet itse esitystäkään. Mutta fiilis oli mahtava!
Menimme kotiin Prisman kanssa ja huomasin, että Friends-Legot olivat vihdoin saapuneet. Kääpä sai muutaman paketin, Toukolainen Angry Birdsejä ja Pay Balden, Miniäinen Angry Birdsejä ja Hero Factoryn ja Taiskukin ekat omat prinsessa-Legot. Me saimme miehen kanssa Helsinki-mukit ja sitten olikin valmista. Surun ja huolen keskellä pitää välillä hummailla, vaikkei se mitään muutakaan.
Sunnuntaina saimme sitten Mummin lomille. Kävimme ensin A:n kanssa Mummin luona siivoamassa. Jynssäsimme keittiön ja kävimme läpi postit ja paperit. Sitten siirryimme meille tänne Kääpälään ja Mummi sai kuulla Käävän, Minikäävän ja minun piano- ja viuluesityksiä. Söimme makaronilaatikkoa ja lähdimme illalla vielä kylään M&L:lle. Kääpä ja Miniäinen jäivät saunomaan, kun minä heitin Mummin sairaalaan. Siinä meitä olikin sitten kaksi väsynyttä mutta onnellista naista.
Viikolla 9 minulla oli kolme työpäivää vanhassa ja kaksi uudessa paikassa. Vaihdoin siis pelipaitaa, sillä johan tässä tulikin viisi vuotta täyteen vanhassa duunissa. Mukava oli saada hommat päätökseen vanhassa työssä ja kiva on taas aloittaa uutta.
Maanantai-iltana pääsin pikashoppailuille Selloon. Sain parit housut, kevättakin, vaa'an ja silmälasit. Nyt kelpaa aloittaa kevät.
Tiistaina oli Käävän kehityskeskustelu. Se hallitsee ekaluokkalaisen taidot hienosti ja on kaikille ystävällinen. Kehityskohteeksi valitsimme pulpetin siisteydestä huolehtimisen.
Kävin myös pankissa supernuivan pankkineuvojamme luona. Se selitti laveasti, miten me olemme kannattamattomia asiakkaita, kun meillä on vain määräaikaistalletuksia tai asuntolainaa. Se selitti ystävällisesti hymyillen, miten meidän pitäisi ostaa rahasto-osuuksia ja korkokattoja, sillä niistä pankki saa ne varsinaiset tuotot. Mainio myyntipuhe!
Keskiviikkona tapasin vielä vanhan pomoni ja luovutin vanhan läppärini. Torstaina sain sitten uuden läppärin ja uuden pomon. Näillä mennään nyt sitten ainakin muutama vuosi.
Illalla olin naisten saunaillassa. Röhnötystä takan edessä, lämpimiä löylyjä ja ihan oikea siideri ja hyvää ruokaa.
Olin ajatellut ottaa Mummin lomille lauantaiksi, mutta sen vointi oli niin huono, ettei se meinannut jaksaa edes päivähuoneeseen. Se sai jotain hoitavaa astmalääkettä ja lopulta happiviikset. Mummin syöpä on munasarjoissa, mutta nestettä kertyy vatsaan niin paljon, että se painaa keuhkoja.
Mummin jälkeen kävimme syömässä Puksun Mäkissä A:n kanssa. Käävät pääsivät askartelemaan ja Minikääpä teki nallen, Kääpä Hello Kittyn ja Toukolainen pandan.
Illalla mennään Mummin luo, kunhan Kääpäläinen on juhlinut kaverisynttärinsä.
Käävät ottavat tilanteen aika lungisti, mutta minä tietenkin hermoilen. Taimi on nukkunut vähän huonosti ja Mieskin on ollut kuumeessa. Mutta onneksi tulee kevät!
Taimisto on muuten kovasti kasvanut. Se on sellainen iloinen pieni punkero. Osaa kääntyä ja kieriä napansa ympäri. Ja jos lähistöllä on jotain kiinnostavaa, vaanii se ensin suu auki ja haukkaa sitten napakasti.
Toukolainen pottailee. Olen luvannut sille pissasta yhden ja kakasta kaksi tarraa ja nyt taitaa olla kasassa jo 18. Nyt se tanssii alasti tuossa telkkarin edessä tukka pörrössä ranteitaan pyöritellen.
Minikääpä alkaa muuttua eskarilaiseksi. Siitä on tullut ihan ison pojan näköinen, vaikka pituutta onkin vain 105 cm. Se opettelee salaa kirjaimia ja tekee tosi hienoja askarteluhommia.
Kääpä on reipas ekaluokkalainen. Nyt se hoitaa läget ja viulun Miehen valvonnassa, mutta minä luen sille illalla usein Ellaa, kun uni ei vielä tule.
Mutta nyt me mennään Toukolaisen kanssa aamupalalle, kuka nyt Galaksia jaksaisi.
Torstaina vietimme kotipäivää ja teimme illalla pienen retken Karakallioon, pulkkamäkeen ja kauppaan. Innostuimme oikein shoppailemaan ja Taisku sai tuttipulloja ja me isommat uudet huulirasvat.
Perjantaina olimme taas Mummin luona. Käävät saivat hoitajalta jätskit ja joulukalenterit - niin, joulukalenterit! Sillä oli kolme partiolaisten joulukalenteria ja käävät saivat avata kaikki luukut kerralla.
Lauantaina oli sitten iiik ihana päivä, menimme Selloon Robinin keikalle! Faija skitsoo, Hiljainen tyttö ja Frontside ollie olivat kaikki ihania ja fanitimme Käävän ja Minikäävän kanssa nimmarijonossa. Mies oli huutolais-Taimin ja -Toukon kanssa kahvilassa. Valintamme meni sikäli pieleen, ettemme saaneet nimmareita muttemme juuri nähneet itse esitystäkään. Mutta fiilis oli mahtava!
Menimme kotiin Prisman kanssa ja huomasin, että Friends-Legot olivat vihdoin saapuneet. Kääpä sai muutaman paketin, Toukolainen Angry Birdsejä ja Pay Balden, Miniäinen Angry Birdsejä ja Hero Factoryn ja Taiskukin ekat omat prinsessa-Legot. Me saimme miehen kanssa Helsinki-mukit ja sitten olikin valmista. Surun ja huolen keskellä pitää välillä hummailla, vaikkei se mitään muutakaan.
Sunnuntaina saimme sitten Mummin lomille. Kävimme ensin A:n kanssa Mummin luona siivoamassa. Jynssäsimme keittiön ja kävimme läpi postit ja paperit. Sitten siirryimme meille tänne Kääpälään ja Mummi sai kuulla Käävän, Minikäävän ja minun piano- ja viuluesityksiä. Söimme makaronilaatikkoa ja lähdimme illalla vielä kylään M&L:lle. Kääpä ja Miniäinen jäivät saunomaan, kun minä heitin Mummin sairaalaan. Siinä meitä olikin sitten kaksi väsynyttä mutta onnellista naista.
Viikolla 9 minulla oli kolme työpäivää vanhassa ja kaksi uudessa paikassa. Vaihdoin siis pelipaitaa, sillä johan tässä tulikin viisi vuotta täyteen vanhassa duunissa. Mukava oli saada hommat päätökseen vanhassa työssä ja kiva on taas aloittaa uutta.
Maanantai-iltana pääsin pikashoppailuille Selloon. Sain parit housut, kevättakin, vaa'an ja silmälasit. Nyt kelpaa aloittaa kevät.
Tiistaina oli Käävän kehityskeskustelu. Se hallitsee ekaluokkalaisen taidot hienosti ja on kaikille ystävällinen. Kehityskohteeksi valitsimme pulpetin siisteydestä huolehtimisen.
Kävin myös pankissa supernuivan pankkineuvojamme luona. Se selitti laveasti, miten me olemme kannattamattomia asiakkaita, kun meillä on vain määräaikaistalletuksia tai asuntolainaa. Se selitti ystävällisesti hymyillen, miten meidän pitäisi ostaa rahasto-osuuksia ja korkokattoja, sillä niistä pankki saa ne varsinaiset tuotot. Mainio myyntipuhe!
Keskiviikkona tapasin vielä vanhan pomoni ja luovutin vanhan läppärini. Torstaina sain sitten uuden läppärin ja uuden pomon. Näillä mennään nyt sitten ainakin muutama vuosi.
Illalla olin naisten saunaillassa. Röhnötystä takan edessä, lämpimiä löylyjä ja ihan oikea siideri ja hyvää ruokaa.
Olin ajatellut ottaa Mummin lomille lauantaiksi, mutta sen vointi oli niin huono, ettei se meinannut jaksaa edes päivähuoneeseen. Se sai jotain hoitavaa astmalääkettä ja lopulta happiviikset. Mummin syöpä on munasarjoissa, mutta nestettä kertyy vatsaan niin paljon, että se painaa keuhkoja.
Mummin jälkeen kävimme syömässä Puksun Mäkissä A:n kanssa. Käävät pääsivät askartelemaan ja Minikääpä teki nallen, Kääpä Hello Kittyn ja Toukolainen pandan.
Illalla mennään Mummin luo, kunhan Kääpäläinen on juhlinut kaverisynttärinsä.
Käävät ottavat tilanteen aika lungisti, mutta minä tietenkin hermoilen. Taimi on nukkunut vähän huonosti ja Mieskin on ollut kuumeessa. Mutta onneksi tulee kevät!
Taimisto on muuten kovasti kasvanut. Se on sellainen iloinen pieni punkero. Osaa kääntyä ja kieriä napansa ympäri. Ja jos lähistöllä on jotain kiinnostavaa, vaanii se ensin suu auki ja haukkaa sitten napakasti.
Toukolainen pottailee. Olen luvannut sille pissasta yhden ja kakasta kaksi tarraa ja nyt taitaa olla kasassa jo 18. Nyt se tanssii alasti tuossa telkkarin edessä tukka pörrössä ranteitaan pyöritellen.
Minikääpä alkaa muuttua eskarilaiseksi. Siitä on tullut ihan ison pojan näköinen, vaikka pituutta onkin vain 105 cm. Se opettelee salaa kirjaimia ja tekee tosi hienoja askarteluhommia.
Kääpä on reipas ekaluokkalainen. Nyt se hoitaa läget ja viulun Miehen valvonnassa, mutta minä luen sille illalla usein Ellaa, kun uni ei vielä tule.
Mutta nyt me mennään Toukolaisen kanssa aamupalalle, kuka nyt Galaksia jaksaisi.
Subscribe to:
Posts (Atom)