Mummi kuoli eilen. Mummin toiseksi viimeinen koti oli Katriinan sairaalan osasto viiden huone seitsemän, jossa Mummi katseli kaunista maalaismaisemaa. Enimmäkseen Mummi kuitenkin istuskeli aulatilassa juttuseuraa odotellen. Mummi söi aulassa, katseli telkkaria ja jutteli pienen, mukavan mummon kanssa.
Katriinassa oli helppo käydä lasten kanssa. Yhdestä kaapista löytyi Afrikan tähti ja fortunapeli ja aina oli tarjolla kahvia ja keksejä. Lapset toivat Mummille askartelujaan ja piirustuksiaan ja laitoimme ne Mummin huoneen seinälle. Mummin ikkunalaudalla oli kuva meistä kolmesta sisaruksesta ja muki, jossa on kuva Mummin mussukoista, neljästä lapsenlapsesta.
Meillä oli viikolla kahdeksan hiihtoloma ja vietimme silloin paljon aikaa Mummin luona. Onneksi matkasuunnitelmani kariutuivat ja saimme olla paljon Mummin kanssa.
Lauantaina 10.3 olimme koko päivän Mummin luona lasten kanssa. Kävimme kahvilassakin ja istuskelimme aulassa. Lapset katsoivat Mummin kanssa Simbadin.
Sunnuntaina 11.3 kävin äidin kanssa konsertissa, Kivistön kirkkokuoro esiintyi osastolla kolme. Kappaleet olivat koskettavia, itkimme ja lauloimme yhdessä.
Aluksi kävimme päivittäin kahvilassa ja kerran kampaajallakin, mutta viimeisinä viikkoina olimme enimmäkseen osaston aulassa. 1,5 viikkoa sitten äiti jouduttiin siirtämään Peijaksen Päivystysosastolle, mutta äiti kuntoutui hienosti ja palasi vielä tassuttelemaan Katriinan käytäville.
Äidiltä löydettiin helmikuussa pitkälle levinnyt munasarjasyöpä. Äiti joutui sairaalaan 2.2 hengitysaikeuksien vuoksi. Äiti säilytti elämänilonsa ja -janonsa loppuun saakka. Tiistaina 13.3 kävimme Naistenklinikalla, jossa lääkäri totesi, ettei parannuskeinoa ole. Äiti kysyi kahteen otteeseen lääkäriltä, miten paljon hänellä on elinaikaa. Lääkäri vastasi molemmilla kerroilla, että sitähän meistä ei kukaan tiedä.
Keskiviikkoaamuna 14.3 kahdeksalta soitin äidille ja äiti kertoi, että yö oli mennyt vähän huonosti. Soitin hoitajalle, joka vahvisti tiedon. Muutaman tunnin kuluttua soittikin sitten lääkäri. A, M ja Vaari saapuivat kymmenen maissa Katriinaan.
Itse pääsin äidin luo kahdeltatoista. Vietin viisi tuntia äidin vierellä A:n kanssa rupatellen. Kelailimme äidin elämää, muistelimme ja nauroimmekin. Kuuden maissa saapuivat M ja L ja teimme vuoronvaihdon.
Lähtiessäni sanoin äidille, että älä pelkää, ei ole mitään pelättävää. Ja lopulta äiti ei pelännyt, vaan nukkui aamuyöllä 15.3 levollisena pois.
Mummi on nyt muuttanut Taivaan kotiin. 59 vuoden matka kulki Pakilan, Maunulan, Puistolan, Maunulan, Myyrmäen, Hämeenkylän ja Myyrmäen kautta perille asti.
Lepää rauhassa, äiti!
No comments:
Post a Comment