Juhlaviikonloppu

Kääpälän elämään on mahtunut paljon surua, mutta onneksi sitäkin enemmän iloa.

Viime perjantaina minä pääsin naisteniltaan. Vein ensin Käävän partioretkelle Luukkiin ja sitten pojat hoitoon L:lle. Naistenilta pidettiin Pakilassa ja kävelin Lepolantieltä Alkutielle. Äitini oli kotoisin Lepolantieltä ja isäni on asunut nuoruutensa Alkutiellä. Nyt veljeni vaimoineen on tosiaan muuttanut Pakilaan, ja isä asuu siellä myös. Joten kai sinne meidänkin pitäisi sitten muuttaa. Törmäsin matkalla moniin rattaita työnteleviin isiin – voisikohan siellä olla hengenheimolaisiamme?

Lauantaillekin oli varattuna mukavaa ohjelmaa. Ensin pääsimme uuden, pienen kummipoikamme kastejuhlaan Ymmerstaan. Vauva oli suloistakin suloisempi ja lapset leikkivät nätisti. Pöytä notkui herkuista ja saimme oikein erinomaista karjalanpaistia. Kiitokset vielä, H ja S!

Ristiäisistä jatkoimme 3-vuotissynttäreille. Ystävämme E täytti vuosia Fredalla. Pojat leikkivät junaradalla ja pienet tytöt, Taimi ja E, ottivat kontaktia. Lauloimme onnittelulaulun ja päivänsankari sai puhaltaa kynttilät Hello Kitty –kakustaan. Pieni ihminen oli onnesta sykkyrällään. Minä sain vaihtaa kokemuksia lapsiperhearjesta ja – ei ehkä yllättäen – asuntoasioista. Ja pöytä notkui taas herkuista. Kiitokset kemuista, pikkuinen E!

Siskoni tuli meille sunnuntaina ja lähdimme kävelylle. Teimme kunnon lenkin ja sen jälkeen pakkasin ipanat autoon ja suuntasimme B:n 6-vuotissynttäreille Tuomarilaan. Lapset kisailivat, saivat palkintoja ja tyhjensivät ansiokkaasti herkkupöytää. Minä sain juttukaverikseni kohtalotoverin – epätoivoisen, asuntoa pääkaupunkiseudulta etsivän pikkulapsiperheen äidin. Juhlien päätteeksi oli yllätys, huoneellinen ilmapalloja. Kyllä olikin taas kotona rauhallista, kun lapsia oli vain neljä.

Illalla lähdin vielä kävelylle R:n kanssa. Saatiin taas viikko pakettiin ja maailma järjestykseen.

Tajusin tässä juuri, että sain äidiltäni lahjaksi

suvaitsevuuden
sitkeyden ja
elämänilon.

Ja kyvyn nauttia arjen pienistä ihmeistä. Äidin viimeisenä päivänä kuuntelimme ja katselimme, miten kevät tulee kohisten. Sain näyttää äidille uuden käyntikorttini. Juttelimme äidin elämästä ja Mummin mussukoista. Äidille lapset ja lapsenlapset olivat kaikki kaikessa. Tuntui hyvältä, kun kaikki sairaalassakin sanoivat, että meillä oli hyvä äiti. Ja niin meillä oli.