Peter Pan

Mies ja käävät harjoittelivat ja esittivät tässä joulun alla näytelmän. Kuulemma uusia kohtauksia on tulossa, mutta tässä nyt se pätkä, jonka näin.

Näyttelijät:
-Kapteeni Koukku (Mies), asuna nahkatakki, merirosvohattu ja kaukoputkimiekka
-Peter Pan (Kääpä), asuna vihreä paita ja raidaliset legginssit sekä tikari
-Helinä (Kääpä), asuna vaaleansininen prinsessamekko
-Leena (Minikääpä), asuna vaaleanpunainen prinsessamekko

Leena nukkuu. Helinä on vangittuna on lyhtyyn. Helinä murtaa lyhdyn ja syöksyy pelastamaan Leenan. Salamannopeasti Helinä riisuu sinisen mekkonsa ja muuttuu vihreäasuiseksi Peter Paniksi. Kapteeni Koukku saapuu ja Peter Pan ja Kapteeni Koukku ottelevat.

Peter Pan voittaa ja vie Leenan laivaan. He suuntaavat kohti Lontoota ja näkevätkin pian tuttuja paikkoja ja Nanan.

Jotenkin näin se meni, Mies saa täydentää :) Räpsin ison liudan kuvia, joten ehkä niiden katsominen palauttaa vielä yksityiskohtia mieleen. Joka tapauksessa esitys oli aivan mahtava. Yleisö taputti seisaallaan ja huusi bravo. Harvoin sellaiseen törmää Suomessa.

Toivon tälle näyttelijäseurueelle kaikkea hyvää tulevaisuudelle.

Lahjat

Aiempina vuosina olen yrittänyt olla antimaterialisti ja väittää, etteivät lahjat ole joulussa se keskeinen juttu. No, eihän ne ole, vaan se Jeesus ja yhdessäolo, mutta silti lahjat merkitsevät minulle paljon. On mukava huomata, mitä lahjan antaja on kustakin ihmisestä ajatellut. Tässä siis lahjalistaus vm 2008. Saa skipata, jos on aidosti antimaterialisti, jota minäkin olen tässä yrittänyt.

Minikääpä:
-Luistimet
-Kypärä
-Villasukat ja lapaset
-Tennispalloja jääkiekkoon
-Villapaita
-3 Cars-pikkuautoa
-Cars-palapeli
-Kunnaksen Hullunhauska lintukirja
-Kiikarit
-2 Schleich-jääkarhua
-8 Disney-figuuria
-Lego City lakaisukone
-Lego City postiauto
-Myyrä kaupungissa DVD
-Iso autorata
-Muumi-palapeli
-Waltarin Kiinalainen kissa (yhteiseksi)
-Vilkas paloasema -kirja
-Matleena löytää onnen -kirja

Kääpä:
-Luistimet
-Kypärä
-Villasukat ja lapaset
-Tennispalloja jääkiekkoon
-Villatakki
-Vauva Bratz
-Isosisko Bratz ("tää on joku aikuinen")
-Prinsessa herätyskello
-Hello Kitty rannekello
-Kunnaksen Koiramäki
-6 Koiramäki-hahmoa
-Tatu ja Patu palapeli
-Lego Belville ratsastustalli
-Myyrän puuhat DVD
-Fur Real kissa, joka naukuu, kehrää ja liikkuu
-Käsilaukku, lompakko ja kampa
-Rölli-palapelikirja
-Samu ja Salla -kirja ja Franklin-puuhakirja

Siis ihan valtavasti noita paketteja! Meillä on vain niin hassu tilanne, että minun sukuni puolella ei ole muita kääpiä kuin nämä meidän omat ja myös Miehen puolen suku pitää lahjojen miettimisestä.

Aatto sujui tosiaan hyvin perinteisesti: ensin hirveä hösäys klo 9-14, sitten yhtä hulinaa 14-19 ja sitten oman perheen kesken chillailua hetken verran. Käävät menivät sänkyyn kasilta ja sippasivat kutakuinkin saman tien, mikä on todella harvinaislaatuista tässä perheessä.

Mies sai lahjaksi X-boxille Lips-laulupelin ja jäi sitä testailemaan minun suunnatessa päiksyille. Tarkoitukseni oli mennä joulukirkkoon klo 23, mutta viime tipassa sain tietää ystävän estyneen ja päätin jättää yöajelut sikseen. Itse kirkon olisin kyllä ottanut, mutta tunnin ajelu ei vain nyt onnistu. Ja skrabaus päälle. Täytyy ryhdistäytyä huomenna, jos vaikka päästäisiin koko remmi.

Ollaan taas vaihteeksi vähän flunssaisia, tai Mies ja Käävät lähinnä, minähän sairastelin jo koko viime viikon. Myös M-eno oli kuumeessa, mutta jaksoi silti hulinoida kääpäin kanssa. Anne ja vaari hulinoivat myös. Mummi ja Isomummo istuivat lähinnä sohvalla tohinaa ihmettelemässä.

Meillä siis kävi ihan oikea joulupukki. Lahjoja oli tulossa kolmesta eri pisteestä, ja oli aikamoinen organisointi, että ne saatiin pisteeseen X eli oven taakse ennen pukin tuloa. Itse joulupukki oli varsin herttainen, ja hieman jännittynytkin illan ensimmäisessä sessiossa. Lapsia sen sijaan ei jännittänyt lainkaan. Ne tervehtivät pukkia iloisesti eteisessä ja seisoivat silmät tapittaen joulupukin edessä.

Kun kääpiä kehotettiin laulamaan, vetäisi Minikääpä ensin bravuurinsa "Ennä, ennä, eppäeettu" ja sen jälkeen laulettiin koko porukalla Joulupuu on rakennettu. Muu jengi meinasi lintsata kolmannesta säkeistöstä, mutta minä ja Kääpä jatkettiin, ja niin saatiin päivän kristillinen annoskin mukaan. Joulupukki jakoi muutaman kääpäin lahjan, tosin ensin väärästä säkistä, joka herätti hämmennystä, mutta kehotin rohkeasti pukkia valitsemaan lahjoja toisesta säkistä, jossa ennalta suunnitellut kolme kiinnostavaa, muttei liian, lahjaa per kääpä odotteli Tieturin kassissa. Lopuksi otettiin vielä muutama kuva pukin sylistä ja sitten homma oli hoidettu. Lapset huikkasivat heipat olkkarista ja siirtyivät pakettien kimppuun.

Juuri näin sen kuuluikin mennä.

Iltaan saatiin myös mahtumaan glögitarjoilu ennen pukin tuloa, varsinainen jouluateria ja päälle kahvit. Listaan nyt tähän meidän suvun jouluherkutkin, vaikka aika perinteisillä meillä mennään:

-glögi
-piparit
-juustoja (valko- ja sinihome)
-joulutortut
-omenat
-rusinat ja pähkinät
-konvehdit (tänä vuonna unohdettiin avata rasia)
-kinkku
-soppaloora, lanttulaatikko, porkkanalaatikko
-kotijuusto
-tytinä
-herneet (unohtuivat itse asiassa pakkaseen, taas)
-hillosipulit
-rosolli + vaaleanpunainen kermavaahto
-graavilohi
-perunat
-Italiansalaatti, sienisalaatti ja perunasalaatti (jälkimmäinen ei välttämätön)

Huh. Ei ihme, että masu on pullea. Tuon graavilohen kanssa on vähän niin ja näin, saisiko sitä syödä raskaana ollessaan. Itse olen syönyt tuota kaupan graavaamaa, kun se pahamainen listeria viihtyy vakuumipakkauksissa. Laskeskelin tässä, että tämä oli minun ja Miehen kahdeksas joulu, joista 50 % olen ollut raskaana. Ensimmäisenä raskausjouluna jätin kyllä graavilohen ehdottomasti väliin, mutta nyttemmin olen vähän lipsunut.

Ensi vuonna onkin sitten viimeinen Y-joulu, tai ties vaikka viettäisimme sitä vaihteeksi jossain muualla. Sitten vuoden päästä keväällä meillä olisi edessä muutto, jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mutta, katsotaan nyt, miten sovimme tänne viisihenkisenä perheenä. Voihan se olla, että jo huhtikuussa väsätään taas asunnonmyynti-ilmoitusta Oikotielle. Nyt se menee sentään jo rutiinilla, kun on harjoitusta.

Nyt on sitten suoritettu tämä joulun pakollinen osuus. Seuraavina päivinä voi suorittaa omaan tahtiin erinäisiä kyläilyjä, lueskelua, mässäilyä, ehkä sen kirkonkin ja pienimuotoista ulkoilua, jos sää sallii. Mutta nyt ei ole hoppu mihinkään, yhtäkään rastilistaa ei laadita ja kellot pistetään piiloon.

Rauhallista Joulua!

Rauhallista joulua!

Käävät katsovat Lumikkia, piparit ja tortut on juuri saatu leivottua. Mies kuorii perunoita ja sitten on vielä pöydän kattamista sun muuta pientä. Pian siis alkaa olla jouluvalmistelut paketissa ja saa vain ruveta nautiskelemaan. Vaikka aika hässäkkäähän se joulu aina on, kun vieraita tulee ja pöydässä pitää olla sitä sun tätä. Vaikka en itse juuri mitään kokkaakkaan, niin jo kippojen löytäminen kaikille herkuille on oma haasteensa.

Miniäinen oli ihan täpinöissään, kun pääsi vihdoin leipomaan piparkakkuja. Seeprat olivat tehneet niitä tarhassakin, mutta Leppäkertut eivät. Ostin taikinan pakkaseen jo monta viikkoa sitten, mutta vasta sen jälkeen huomasin, että kaulin oli mennyt rikki. Uuden saimme ostettua viime viikonloppuna, joten nyt sitten päästiin tositoimiin. Tosi hienosti homma sujui, sain samalla tehtyä pari pellillistä niitä joulutorttuja.

Joululomamme alkoi ihanan leppoisasti, sillä käävät pääsivät siskoni luo hoitoon kahdeksi yöksi. Kippasin ipanat sinne perjantaina tarhan jälkeen ja suuntasin Selloon. Löysin sieltä puolikuolleen mieheni, mutta urhoollisesti saatiin hommattua miltei kaikki loput lahjat (Mies vielä jätti muutaman haasteen aatonaatolle) ja sorruimme oikein heräteostoksiinkin. Kääpä sai ekat omat Bratzinsa (-40 %) ja molemmille ostimme pikku-Legoja (-25 %), Minikäävälle postiauton ja lakaisukoneen (siitä se on haaveillutkin) ja Käävälle ponitallin.

Saas nähdä, miten noiden lahjojen kanssa käy. Minikääpä on hokenut koko aamun, että "joulupukki tuo minulle isoja autoja". Sellaisia metallisia, joilla se aina leikkii Annen luona. Sellaista Anne oli suunnitellutkin, mutta päätyi viime hetkellä autorataan. No, onneksi Miniäisen synttärit ovat heti joulun jälkeen, joten sitten täytyy haalia noita isoja autoja.

Meille tulee tosiaan ekaa kertaa joulupukki. Laskin eilen, että tämä on kuudes joulumme Yyssä ja Käävän viides. Vuonna 2003 Kääpä olikin masumatkaajana (Kääpä käyttää tuota termiä masuvauvoista, ja se on nelivuotiaan suusta aika suloista). Minikääpä juhlii kolmatta kertaa, eikä enää juurikaan pelkää tonttuja, joulupukkeja, pimeää, valoisaa tai muutakaan.

Lapset ovat tuijottaneet moneen otteeseen Mikki Hiiren joulun. Siinä on vanhoja piirrosklassikoita, joista yhdessä ilkeä possupoika saa tarinan lopussa piiskaa pyllylle. Se on järkyttänyt lapsia, ja nyt kuulin seuraavan keskustelun:

Minikääpä: Noin ei saa tehdä!
Kääpä: Ei niin, mutta ennen vanhaan niin on tehty.

Missä tahansa liikummekin, lapset hokevat tuota "piiskaa pyllylle". Se nolottaa ehkä enemmän, kuin Käävän toteamus Sellossa:

-Äiti, sinun masusi on kyllä jo tosi iso! Ja sinun pyllysikin on kasvanut, se on todella muhkea!

Palaan vielä viime viikonloppuun. Eli perjantaina hummailimme Sellossa ja kävimme taas Chicosissa syömässä (Bonnieen ja Clydeen ei vaan voi kyllästyä) ja lauantaiaamupäivä menikin sitten rötvätessä. Koska Mies on siinä minua lahjakkaampi, hoitelin sitten pyykkihommia sun muita pikku puuhasteluja. Lopulta Mies heräsi ja kiiruhdimme kaupungille. Söimme ensin Namaskaarissa ja suuntasimme sitten Miehen ystävän luo pikkujouluihin. Sieltä jatkoimme Belgeen ystävien läksijäisiin. Ihan mahtava ilta. Kotona olimme 2.30 ja seuraava aamu oli kamalaakin kamalampi, vaikkei tämän mahan kanssa tarvitse potea edes darraa.

Noudimme lapset ja suuntasimme Hämiksen Mäkkiin. Lapset saivat dinosaurukset, ja Miniäinen onnistui huitaisemaan pyrstöllä Kääpää niin, että itku tuli. "Antees Kaneva", sanoi Minikääpä ja pian leikki jatkui. Käävät olivat rakettiryhmäläisiä ja kotiinlähtö oli taas yhtä hankalaa. Hämiksen Mäkki on kyllä ihan ykkönen. Tehdäänpä tähän pikaruokaranking vielä joulun kunniaksi.

1. Hämiksen Mäkki, + leikkipaikka, ripeys, - sijainti
2. ABC, + leikkipaikka, sijainti, - hinta
3. Ikea, + koko konsepti, - hulina
4. Muuralan Mäkki, + sijainti
5. Kauniaisten Mäkki, + sijainti, - hitaus
n. Liukumäki-Hese, koska liukumäki poistettiin ja jäljelle jäi vain kalliit purilaiset ja turkulaisuus.

Mutta apua, nyt on pakko alkaa toimia, vieraat on täällä tunnin päästä!

Tautilistan päivitys

3*korvatulehdus (12.12: toinen potilas terve, toisella krempat jatkuu, ei kuitenkaan vielä uutta kuuria. Lekuri sanoi, että varmaan näemme ensi viikolla)
2*silmätulehdus
1*keuhkoputkentulehdus
4*4*flunssa
4*vatsatauti
2*enterorokko
2*VTI
1*streptokokki G

Ei vaan jaksais. Onneksi käävät ovat sentään loistavia. Kun tuntuu kaikkein kurjimmalta, Kääpä saattaa tulla supattamaan korvaan: "Olet sydän, enkeli, kukka, rusetti". Muistaa taas, miksi tätä rumbaa pyörittää.

Mikrokääpä kasvaa ja voimistuu. Nyt Mies tuntee potkut jo ihan selvästi. Mikris on muutenkin varsin liikkuvainen otus. Kun yököttää ja närästää, ei mahassa hilluva reilu kilon otus yhtään helpota asiaa. Saas nähdä, miten meidän suurperhehaaveilujen kanssa käy, kun tämä odotus on ollut ihan eri luokkaa noihin edellisiin verrattuna. Tai no, liitoskivut, selkäkivut ja närästys ovat toki vanhoja tuttuja, mutta nyt sadan kappaleen Rennie-paketin rouskuttaisi yhden leffan aikana kevyesti. Herkuteltiin ajatuksella, että asettaisin Renniet somasti pieneen kulhoon ja lösähtäisin sohvalle Miehen kainaloon. Ja sitten vain nauha pyörimään.

Mutta nyt pidän tauon. Yritetään tavoittaa Minna, Anne ja Mummi ja sitten soitetaan pianolla "ylöspäin, alaspäin, mennään näin". Kääpä haluaa nimittäin oppia soittamaan nuolista.

Päivän touhut 6.12.2008

Tässä lyhyesti kuvattuna tavallinen lauantaimme. Ei sisällä dramatiikkaa ja saattaa olla varsin mielenkiinnotonta luettavaa, lähinnä sellaista historiallista dokumentaatiota vain, joka tuntuu eksoottiselta vuosien päästä. Tai jo ensi keväänä, kun olemme hermoraunioita koliikkivauvan ja alati tappelevien leikki-ikäisten kanssa.

Lapset heräsivät hyväntuulisina 7.40. Mies viritti tietsikan ja lapset katsoivat Doran ja Mikki Hiiren kerhotalon. Me aikuiset yritimme jatkaa unia, vaikka kainaloisia pistäytyi vähän väliä. Kuudennesta luukusta tuli joulupukkisuklaat. Käävät leikkivät istutusleikkiä pikkupihalla.

Satuja: Tatu ja Patu päiväkodissa, Joulupukkia ja Noitarumpua vähän matkaa, Tonttukirjasta ne tarinat, jotka on päiväkodissa jo luettu. Päiväkodin joulukalenteri on nimittäin tänä vuonna sellainen, että joka aamu lapset tapaavat uuden tontun. Yksi oli kiukkuinen, kun lapset olivat syöneet sen leivät ja toinen paiskoi vihaisena astioita lattialle, kun pöytä oli jätetty siistimättä illalla. Pienimmät kerttuset ovat olleet vähän järkyttyneitä tontuista. Kääpä pohdiskeli, että mahtavatkohan ne sittenkään olla oikeita ne tontut, mutta ei päässyt tulokseen.

Ruuat:
*Aamiaiseksi nakkeja ja munia, ruisleipää halukkaille, kahvia
*Lounaaksi muussia ja uunimakkaraa
*Välipalaksi lapsille kahdet nuuskijajätskit
*Iltaruuaksi joulutorttuja, kebaa ja pizzaa (tässä järjestyksessä) jälkkäriksi lisää torttuja. Tuttu pizzamies ihmetteli, miten ruoka maistuu herkkujen jälkeen, mutta hyvin se upposi.
*Iltapalaksi ruisleipää, lapset tekivät itse, Minikääpä sai tosin paahtamiskonsultointia. Lisäksi banskua, jos leipä oli syöty. Mies teki samalla taikatemppuja ja käävät harjoittelivat.

Päikkärit:
*Molemmat nukkuivat pienen taistelun jälkeen. Äitikin nukkui, tosin ilman taistelua. Mies muistutti, ettei saa nukkua koko iltaa, vaikka harvoinhan niin käy. Yleensä herään, kun käävät ovat sängyissään ja menen nukkumaan, kun kympin uutiset päättyvät. Tai no, saatan sentään valvoa pidempäänkin, mutta aika lyhyita nuo illat ovat. Ihmettelen, että koska se virkeä ja energinen keskiraskaus oikein alkaa, kun nyt on jo sentään viikko 25+3. Vai ollaanko tässä jo pian loppuraskaudessa väsymyksineen? Olen muuten kolme päivää tässä saikullakin selkäkipujen, supistusten ja tämän väsymyksen vuoksi. On myös ilmeisesti VTI ja närästystä. Naurettavaa olla saikulla raskauden vuoksi, mutta minkäs teet. Käävän ja Minikäävän sain 28- ja 29-vuotiaina, Heinä-KArhun syntyessä olen jo 33. Eli ikä, liikunnan puute, stressaava työ ja villit illat tekevät tehtävänsä.

Pyykit:
*tummat
*välikausipuvut + hanskoja iso satsi
*pyyhkeet
*Käävän mekko, jota ei saisi pestä koneessa, mutta joka säilyi ehjänä paljetteineen kaikkineen
*fleeset

Mies kuskasi ulos monen viikon lehdet ja pahvit. Minä otin Ymmersta Span.

Musiikkina Pariisin kevättä, Mukulamessua ja Tokyo Hotellia.

Vesivärimaalausta, sadutusta (Kääpä kertoi kaksi tarinaa ja kirjoitin ne ylös) ja palapelejä. Minikääpä leikki myös magneettieläimillä.

Minikääpä leikki bussilla, pikkuautoilla ja Mikki-Legoilla.

Dora ja Velmu -leikkiä. Kääpä oli Dora ja Mies ja Minikääpä Velmuja. Velmut yritti vohkia Doran eväät, joita se oli viemässä granmalle. Eväskoriin sullottiin kaikki astiat ja puuhedelmät. Velmuille pitää sanoa kolmasti "Ei saa vokkia eväitä, Veemu!". Leikki jatkoi aamusta iltaan ja meteliä riitti. Välillä sain lapset rauhoitettua muihin hommiin, kuten Käävän perunoiden pesuun ja Minikäävän kylpyyn pesemään sellaisia vaahtomuovipalasia, joista voi rakentaa tatamin. Pesua jatkettiin vielä kääpäporukalla. Minikäävältä tuli taas verta nenästä, tuuskahti sohvaan nenälleen. Käävän ääni taisi jäädä päiväkodin pihalle, sillä vuotaa nenä ja ääni on sellainen matala ja käheä.

Levitettiin Duplot ja etsittiin Dora-legoja. Meillä on Dora, Diego ja Nuuti ja yhdessä palikassa Velmu.

Kaivettiin kaikki pelit esiin.
*Aasinsiltamatsi (Äiti vs. Kääpä, tasapeli 7-7)
*Aasinsiltamatsi (Mies vs. Minikääpä, Miniäinen voitti kaksi peliä)
*Sikaa Käävän kanssa, Kääpä voitti Äidin
*Lapset tekivät kaupunkeja Hotelli-pelistä
*Mies haaveilee Battletechistä, Kääpä ikkuna-askarteluista ja Äiti palapeleistä. Minikääpä haluaa pelata taas huomenna Aasinsiltaa ja leikkiä Hotelli-pelillä.

Mies hoitaa iltapesut ja minä unisadut, kuten yleensä. Mies aina anelee satuvuoroa, mutta koska bloggaan juuri nyt, osui pippeli/peppuli/pimppi ja hammasvuoro jälleen hänelle. Taidan olla Battletechin velkaa.

Yritimme Miehen kanssa joka välissä laulaa Jääkärimarssia ja Maamme-laulua, mutta Minikäävän mielestä aina oli sopimaton hetki. Linnanjuhliakin meinattiin katsoa, mutta jotenkin ne meni sitten ohi tässä kaikessa tohinassa. Tarkoitus oli soittaa Minnalle, Samille, Annelle ja Mummille, mutta kaikki ne jäivät.

Ilta päättyy Saapuu jo yö, päättyvi työ ja Lentäkää, lentäkää kertut ja seeprat -lauluihin. Sen jälkeen todennäköisesti muutamat huutelut, halit, pisut ja vedenjuonnit ja aikuisten ilta voi alkaa.

Mutta nyt sain kaksi alastonta kääpää kontolleni, satuvuoro kutsuu.

p.s. Lapset sängyssä 22.15. Luvassa pieniä silmäpusseja.

Syksyn satoa

Ollaan sairasteltu ihan huolella ja moneen otteeseen on pitänyt tehdä lista syksyn saldosta. Koska nyt on joulukuu, seuraavat taudit menevät sitten talven piikkiin. Eli:

3 korvatulehdusta
2 silmätulehdusta
1 keuhkoputkentulehdus
2-3*4 flunssaa
3 vatsatautia
2 enterorokkoa

Onneksi ollaa tankattu vitamiineja, vihanneksia ja käsidesiä ja pesty kädet ja pistetty käsidesit päälle. Ja bonuksena sitten pahoinvointia, liitoskipuja, supistuksia, närästystä ja selkäsärkyä. Olin tänään jopa saikulla kaksi tuntia em. oireyhtymän vuoksi, kun en pystynyt istumaan paikoillani. Edelleen on syntinen olo, vaikka ihan järkiratkaisun tein, paltsuissa on noloa makailla lattialla/pöydällä.

Nyt on muuten ne renkaat vaihdettu! Kylläpä onkin huojentunut olo. Oltiin koko remmi Suomenojan Euromastersissa ja saatiin ihan huippupalvelua. Ostettiin samalla kesäksi uudet vanteet ja myyjä kysyi, että kelpaavatko rouvalle. Sopivat kuulemma hyvin auton tyyliin. No, jos ne mahtuu niiden kumien sisään ja setti auton alle, niin ne ovat oikein hienot. Sain myös vinkin jarrutella reippaasti ollessani yksin reissussa, takapyörien jotkut osat olivat ihan ruosteessa yksiajajan jarrutuksen puutteesta. No, nyt täytyy tehdä sitten niitä reissuja Turkuun, Ouluun, Imatralle ja Tampereelle ja jättää perhe kotiin. Ja koko matkan sitten vain kiihdytän ja jarrutan.

Euromastersissa oli viitisen ukkoa hommissa ja kaikki rupettelivat kääpäin kanssa. Ihmettelin jossain vaiheessa, että missä Minikääpä on, ja Mies osoitti sen olevan yhden miehen sylissä paikkoja katselemassa. Oli kuulemma kolmen lapsen isä ja kolmen isoisä, nuorin oli kolme viikkoa. Kääpää vähän inhottivat kovat äänet, mutta Minikääpä ei ollut moksiskaan. Asentaja varoitti, että kohta kuuluu kova ääni, kun hän kiinnittää renkaan ja Miniäinen sanoi, ettei hän kuule mitään, kun on niin kova meteli.

Kun renkaat oli vaihdettu, käytiin vielä Entressen Rolssissa syömässä. Ei ollut mikään toiveiden täyttymys. Pöydät oli tosi likaset, sain wrapin sijaan salaatin ja lasten valkkaama lelukin oli rikki. Saimme sentään uuden tilalle, mutta mieluummin käyn kyllä liukumäki-Hesessä, missä tahansa Mäkkärissä tai Kauniaisissa ABC:lla, jos pitää roskaruokaa mättää. Syötyämme löysimme kuitenkin kauppakeskuksen 2B-kerroksesta muutaman oikean ravintolankin, joita pitää vielä kokeilla. Nyt ei pystynyt, kun mua tosiaan supisti ihan koko ajan ja oli tosi huono olo. Käytiin sentään muutamassa kaupassa pyörähtämässä ja Mieskin sai tehdä pienhankintoja Claes Ohlssonilta.

Toissa viikonloppuna oli Miehen 31-vuotissyndet. Juhlittiin niitä sunnuntaina meillä kotona ja perjantaina ukko pääsi sitten poikain (ja tyttöin) kanssa radalle. Siitä oli pidetty hyvää huolta ja viiden maissa se kotiutui onnellisena.

Itse synttäripäivä ei sujunutkaan ihan niin sutjakkaasti. Olin ensinnäkin panikoinut, koska oltiin koko perhe oltu edellinen viikko flunssan ja vatsataudin kourissa ja nyt pitäisi sitten hommata kaikki synttäriherkut jollain ilveellä, kun se autokaan ei ollut käytössä. No, tuskaillessani asiaa naapurin kävelykaveri ehdotti pientä iltalenkkiä ja kävimmekin sitten Kauniaisissa herkkuostoksilla. Mies sai kinuskikakkua, Dallas-pullaa, prinssinnakkeja, pekonia ja munia, suklaavanukasta ja kahvia. Kyllä sillä setillä sopii sitten aamun aloittaa.

No, aamu alkoikin mukavasti Käävät heräsivät ennen seiskaa aloimme askarrella kortteja. Kääpä valitteli vatsaansa, mutta yritti silti urheasti väsätä korttiaan. Me rypistelimme Minikäävän kanssa silkkipaperista palloja kukkaketoa varten. Saimme ne valmiiksi ja Miniäinen siirteli ne ylpeänä lattialle. "Tässä ne liimataan". Pian paikalle saapui Kääpä, joka oksensi koko komeuden (ja sohvan ja maton) päälle. Hetken sitä itketti, mutta totesi sitten olon jo parempi ja ryhtyi korttipuuhiin.

Kauhistelin tilannetta, sillä jo banaaninkuoret ovat saada minut oksentamaan ja mietin, että pitääkö se päivänsankarimies herättää nyt siivoamaan. Päätin kuitenkin olla urhea sillä seurauksella, että seuraavana oksensin sitten minä. Itketti ja nauratti, kun nypin niitä silkkipaperipalloja ämpäriin.

No, kortit tuli kuitenkin lopulta hienot (+). Kääpä paketoi miehelle silkkipaperiin myös muutaman lahjan, pienen koristeomenan ja silkkikukan, jotka se löysi askartelulaatikosta.

Seuraavaksi siirryimme aamiasvalmisteluihin. Paistoimme kananmunia. "Mä rikoin ne keltavaiset ihan itse", ylpeili Kääpä myöhemmin Miehelle. PEkonit paloivat, sillä aina välillä piti pitää Kääpää kädestä sen oksennellessa. Pieni, oksentava lapsi on kyllä niin liikuttava. Reippaus ja hentous samassa paketissa, tukassa ponnari, ettei hiukset mene oksennukseen.

Mies sai kortit, lahjat, Hesarin ja aamiaisen sänkyyn ja hienon laulun toki myös. Sekä kaksi kainalokääpää. Iltapäivällä söimme sitä kakkuakin, ja Minikääpä totesi ilahtuneena: "Heinä-Kaahukin saa kakkua!"

Voi yöks, tutustuimme viikonloppuna kotihämähäkkiimme, jota tarkkailimme sen kutoessa seittiään lamppuun. Pari päivää myöhemmin sama otus löytyi sitten potasta ja Kääpä pääti ottaa sen lemmikikseen. Se piti sitä nenäliinassa ja suunnitteli heidän yhteistä taivaltaan. Miniäinen tuli paikalle, länttäsi sormen häkin päälle ja "kuoletti sen". Voi sitä surua. Päätimme pitää hämähäkille hautajaiset päikkäreiden jälkeen, mutta jotenkin se sitten jäi. Nyt se hämähäkin ruumis lojuu tuossa pöydällä odottaen viimeistä matkaansa. Jos nyt heitän ruumiin pois, käävät kysyvät heti aamusta, koska hautajaiset pidetään. Ja jos jätän sen tuohon, koko homma unohtuu ikiajoiksi. Lapsiperhedilemma.

Voi pylly. Mies ehdotteli äsken yrttivoipatonkia ja sanoin laittavani sen uuniin kirjoitussession jälkeen. Nyt se samainen ukko nukkuu tuossa sohvalla telkkarin (tai oikeastaan tietsikan, kun digiboksi hajosi) pauhatessa ja haaveilee jostain ihan muusta. Ei auta kuin kaivaa namipussi esiin ja siirtyä Vauva-palstalle.

Ankeuden keskeltä

Tässä sitä vaan sairastellaan. Ensin Kaapo sai silmä-, korva- ja keuhkoputketulehdukset, Kanervalla oli silmätulehdus ja flunssaa. Seuraavaksi molemmille napsahti tuo korvatulehdus ja ennen kuin kuuri oli syöty loppuun, iski uusi flunssa päälle. Viikkomme oli tällainen:

Ma Lapset tarhaan, aikuiset töihin. Kaapo oli kylmissään ja illalla nousi kuume.
Ti Lapset ja minä kotona sairastamassa.
Ke Lapset tarhaan, Mies töihin, minä kotona. Iltapäivällä tarhasta soitettiin, että Kaapolla on noussut kuume. Lapset kotiin.
To Kaikki kotona.
Pe Lapset tarhaan, Mies töihin, minä kotona. 11.15 soitettiin, että Kanervalle oli noussut kuume. Hain lapsen ja Mies lähti töistä kotiin, jotta pääsen lekuriin 13.20. Paluumatkalla soitettiin, että Kaapolla maha löysällä, joten saatiin sitten taas kolmaskin potilas tähän huusholliin.

Eihän tässä mitään, jos olisin kotiäitinä, mutta jatkuvasti töissä hommat kasaantuu eikä niistä ole mitään mahiksia enää suoriutua. No, kunhan tässä nyt jotenkin kärvistelisi helmikuun puoleen väliin. Mutta kyllä sinne tuntuu olevan matkaa, kun sairastetaan 24/7.

Mutta sitten vähän ilon aiheitakin. Minikääpä ei halua olla mikään muu kuin "Kaapo" tai vaihtoehtoisesti "Pyry Paavali, leikkikaveri". Jos sille ehdottaa, että Kaapo on äidin aarre, korjaa lapsi oitis "eikun Pyry Paavali, leikkikaveri". No sovitaan sitten niin.

Käävällä on 39 astetta kuumetta, mutta siitä huolimatta se on hurjan reipas. Mättää tuossa sipsejä ja vettä. Hyvä kun edes joku uppoaa. Minikääpä kyllä syö, mutta kaikki tulee heti ulos. Pahoittelen vulgaaria kielenkäyttöäni, mutta tätä se elämä nyt vaan on. Siitä lähtien, kun vauva tulee mahasta pois, ihmetellään kakan koostumusta ja muita eritteitä. Eikä se näemmä lopu leikki-ikäisenäkään.

Noina päivinä, kun lapset ovat olleet kotona sairastamassa, on meno ollut tosi villiä. Lapset ovat vuorotellen leikkineet vauvaa ja isä/äiti on pukenut sen vauvan. Sitten vauvaa roudataan ympäriinsä Brion taaperokärryssä ja vauvaa nyppii moinen. Myös majoja rakennellaan ja jatkuvasti saadaan jostain tyynystä riita aikaiseksi.

Toinen mahtijuttu on ollut leimailu. Löysin Käävän kadonneen mäkkärilelun ja riemuissaan on nyt leimailtu isin, äidin ja veikan käsiä. Ja veikan jalkoja ja poskia ja mahaa. Jos Miniäinen haluaa jotain, Kääpä suostuu, jos saa laittaa uuden leiman. Ja Miniäisestä se on ihan ok. Nyt on poika ihan täplikäs. Niin joo, myös Ikeaa meillä leikitään noiden leimojen kanssa.

Mies suunnittelee koti-isäksi jäämistä. Kun ei näitä sairasteluja ja työn tekoa voi oikein yhdistääkään. Mutta minua ei myöskään kiehdo uraäitiys. Tai no, jos olisikin joku kutsumusammatti, mutta pöytäkirjojen kirjoitus ja kalenterivarausten teko ei ole sitä. Mutta pian on aikaa pohdiskella sitä unelma-ammattiaan, kun hoitelee kotona kolmea kääpää.

No, vaikka otsikkona onkin "ankeuden keskeltä", elän tässä silti unelmaani. Ja onhan se ihana katsella pieniä paitaressuja hääräilemässä ja aina välillä ne kipuavat tuohon syliin istumaankin. Pienet reppanat. Tai no, ihan hyvän tuulisiahan nuo ovat, kun kuumelääkekin näemmä vaikuttaa. Jos vain pääsisi eroon työstressistä ja oppisi ottamaan lungimmin sen elämän osa-alueen kanssa. Nyt on minun vuoroni hoitaa sairaita lapsia, ehdin olla tuottoisa sitten joskus, kun käävät asuvat omillaan.

Minikääpä pyörähti tuossa kummitusboksereissaan ja ilmoitti olevansa "sakkolapsi", mitä se sitten lieneekään. Jäämme Miehen kanssa pohtimaan asiaa.

Isänpäivä ja Muurla

Viikonloppu alkoi työpaikan juhlilla ja koska takana oli monta rankkaa viikkoa, meni lauantaiaamupäivä nukkuessa ja kiukutellessa. No, kun ekat pyykit oli saatu kuivumaan, alkoi mielikin olla parempi. Pesimme viikonloppuna

-2*tummat
-1*vaaleat
-2*lakanat
-1*pyyhkeet
-1*villavaatteet

Eli seitsemän koneellista pyykkiä ja siihen sitten peruskäävänhoito päälle. Meidät oli kutsuttu mummolle ja papallekin sunnuntaina, mutta olimme niin ryytyneitä, että hengailimme vain kotona. Tai aika huisketta sekin oli. Käävät mm.

-Rakensivat majoja
-Leikkivät uimahallia: hyppivät uikkarit päällä sohvalta tyynymereen
-Kuuntelivat satuja (live + CD), katsoivat videoita
-Askartelivat mm. siilin, ukkeleita, robotin (ei valmistunut)
-Esiintyivät videotähtinä
-Minikääpä leikki tähteä täkkiin kietoutuneena ja lauloi Tuiki, tuiki, tähtönen
-Kääpä hoiti nukkeja ja osteli niille tarvikkeita kaupastani
-Kiukuttelivat
-Sairastivat, toisella nuha ja toisella yskä
-Leikkivät miehen kanssa Myyrää ja Kotkaa, jossa ammuskellaankin. Minikäävällä oli oma derivaattaleikkinsä. Derivaatta = Möhköfantti.
-Leipoivat teeleipiä
-Yllättivät isin antamalla lahjaksi hienot nalletaulut ja tuomalla aamiaisen vuoteeseen.
-Juttelivat papan, vaarin ja Sami-kummin kanssa puhelimessa.

Eli summa summarum, ei tehty mitään. Kääpäkin kertoi mummolle, että ollaan vaan oltu kotona. Mies tuossa soitti, että jäi kääpäin kanssa kotiin. Molemmat ovat lämpimiä. Toinen valittaa mahaa ja yskii, illalla oksensi vähän, mutta voi olla vaan siitä yskimisestä, ja toisella on nuha. Joten ehkä ihan hyvä, ettei kierrelty tartuttamassa näitä tautejamme.

Edellinen viikonloppu vietettiinkin sitten Muurlassa. Reissu oli aivan täydellinen: sai nukkua, rupatella ja rentoutua. S- ja M-kummit huolehtivat pääasiassa lapsista ja me toimimme vain taustavaikuttajina. Leikit sujuivat kutakuinkin mallikkaasti. Kääpä oli haaveillut leikeistä M:n kanssa ja puhetta oli myös "kolmesta pienestä tytöstä", jotka tulisivat paikalle. Pienet tytöt olivat kotona sairastamassa ja M leikki/tappeli mieluiten Minikäävän kanssa, mutta onneksi L löytyi kaveriksi ja yhdessä ne sitten hyörivät S:n ympärillä.

Jotenkin siellä Muurlassa vaan on aina niin levollinen tunnelma. On ihana tavata ystäviä ja olla vaan. Nyt oli vielä Pyhäinmiestenpäivä, joten edes kauppaan ja kirppiskierrokselle ei tarvinut lähteä. Olisipa elämä aina tuollaista, yhteisöllistä ja rauhallista.

Mutta nyt konetta virittelemään, puolelta alkaa paltsu.

Reissuja ja sairastelua

Jopa onkin ollut aika haipakkaa tämä elämä viime aikoina. Yritän tässä nyt tiivistää kolmen viikon tapahtumat ja sutkautukset. Aloitan jälkimmäisistä.

Minikääpää:

Miniäinen leikki Duploilla:
"Tää dinosaurus on tän kissan äiti. Tää norsu tulee näille kylään.
Lääkäri menee Selloon. Mä rakennan tähän Sellon.
Nyt mä teen ruokaa (lappaa ruokaa uuniin). Tää on savupiippu. Tää savupiippu tekee näille ruokaa."
Ukkeli jaksaa rakennella varsin pitkään Duploilla ja Legoilla ja mahtavinta on istahtaa viereen kuuntelemaan pojan juttuja. Onneksi se on nyt vihdoin alkanut jutella, jotta tietää, mitä sen äijän päässä oikein liikkuu.

"Sitten kun on isi, menee lääkäriin", totesi Minikääpä juteltuaan isin kanssa siitä, että hänestäkin kasvaa isona mies. Minikäävällä on muutenkin identiteettikriisi ja toisinaan se suunnittelee, mitä se tekee sitten, kun on iso tyttö.

"Neijonil on äätä", Miniäinen lauleskelee. Se on laittanut kalsareihinsa narunpätkän hännäksi. Välillä lauletaan: ”Aavi oitti Oojatin, vaikka te oli ienikin".

Minikäävällä on myös teologinen kautensa. Se pohtii, että tikapuita voi mennä taivaaseen Taivaan Isän luo. Käävät keskustelivat ruokapöydässä naamat vastakkain ja Kääpä kertoi nauraen:
-Äiti, Kaapo luulee, että Taivaan Isä on pieni!
-Nii-in, näin pieni, näyttää Minikääpä käsillään.

Kääpää:

Kääpä teki paperista molemmille karhupäähineet ja karhukaulukset. Kääpä on itse karhumuori. Aamulla tehtiin pahvilaatikosta pinnasänky nukelle, ja illalla siitä valmistettiin poneille talo. Eilen lapsi liimasi lentokoneen ja koko ajan sillä tuntuu olevan joku projekti vireillään. Ja tykotarpeiksi riittää valkoinen paperi, sakset ja liimapuikko. Ja välillä se saa himoitsemiaan pahvilaatikoita.

-Voiko kummia ottaa vaimoks?
-No voi periaatteessa. Ajattelitko jotain erityistä?
-No Sami-kummia. Jesseä ei voi ottaa, kun se on Annen entinen.

-Arvaas, kuka mieskummeista on kaikkein ihanin? No se taitaa olla se Sami.

Kääpä haluaa katsoa koko ajan ”pääsiäistä”. Minikääpä katselee myös, ja ilahtuu nähdessään Keijun, joka esittää kyllä enkeliä. Toin niille Seinäjoelta tuliaisiksi DVD:n, jossa kerrotaan Olipa kerran elämä -tyyliin Jeesuksen vaiheista. Saas nähdä, joudutaanko tässä vielä aivopesusyytöksiin. Mutta toisaalta, kyllä meillä asioista keskustellaan ja niitä saa kyseenalaistaakin. Ajattelen, että lapselle on hyvä tarjota jonkin sortin hengellinen kasvatus, niin on ainakin jotain, mitä vastaan kapinoida sitten murrosiässä.

No mutta sitten itse tapahtumiin. Tuntuu tärkeältä tilittää erityisesti arjen pienet poikkeamat. Harvoinpa tulee kerrottua, että maanantaina Mies vei Käävät tarhaan, molemmat aikuiset oltiin töissä, minä hain Käävät ja sitten syötiin ja katsottiin Pikku Kakkonen. Ja tiistaina sama homma. Ja keskiviikkona. Ja torstaina. Paitsi että torstain kruunaa kirjastoauto. Silloin vaellamme halki sateen ja pimeyden odottelemaan kirjastoautoa. Ja voi sitä riemua, kun suuri bussi vihdoin saapuu ja käävät pääsevät lämpimään, valoisaan autoon valitsemaan kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia jännittävillä kuulokkeilla.

Minulle kirjastoauto oli pelastus Minikäävän vauvakuukausina. Sain sieltä tenttikirjoja kotimaiseen kirjallisuuteen ja onnistuin säilyttämään yhteyden ulkomaailmaan. Toinen tukikohta oli lähikiska, jota piti sympaattinen albaanipariskunta. Heillä oli kuusi teini-ikäistä lasta ja ajattelin usein, että jos nuo ovat selvinneet kuudesta, pärjään minä mainiosti näiden kahden kanssa. Surullista kyllä, kiskan ovet on pistetty säppiin. Taidettiin olla lähes ainoat asiakkaat, muut hakivat maitonsa Sellosta tai Kauniaisista.

No mutta asiaan. Eli viikonloppuna vietimme kuusivuotishääpäiväämme erittäin onnistuneesti. Haimme Annen kanssa Käävät tarhasta ja pienet lähtivät Annen pakulla Hämikseen. Me noudimme postista paketin, äänestimme, tankkasimme auton, kävimme kaupassa ja söimme ABC:lla. Otin kanttarellihärkää ja Mies muistaakseni pizzan. Ihan ok oli. Yön nukuimme kotona ja minä heräsin tietenkin seiskan aikaan nauttimaan herkkuaamiaista. Mies liittyi toiseen kattaukseen yhdeltätoista, tarjolla oli:

-Aprikooseja, satsumoita, banaania
-Hyvää leipää, kinkkua, meetwurstia, kurkkua
-Pekonia, nakkeja, munia
-Brieä iso kimpale
-Kahvia, tuoremehuja

Ja olisi ollut vielä suklaakakkua (minulle) ja naanleipää (Miehelle, en minäkään ymmärrä), mutta niihin ei enää kyetty. Koska Mies nukkui niin pitkään (ja minä vietin hääpäivää itsekseni paikkoja järjestellen), jouduimme juoksemaan junaan ehtiäksemme teatteriin.

Kävimme katsomassa Missä kuljimme kerran, joka oli ihan huippu. Pidimme siitä molemmat, mutta ainoastaan minulla oli hihat ja paidanhelma märkinä esityksen jälkeen. En ikinä ymmärrä varata nenäliinoja, vaikka Käävän odotusaikana itkin vuolaasti mm. Nasun suuressa elokuvassa. Puoliajalla nautin oikein mainion lohileivoksen ja kahvitkin hörppäsimme. Niin joo, meillä oli myös irtokarkkeja eväinä.

Sitten suuntasimme hotellille. Yövyimme Vaakunassa, missä vietimme aikoinaan myös hääyömme. Saimme ihan mahtavan huoneen ja Mies totesikin, että näin isoa huonetta meillä ei ole koskaan ollut edes kääpäin kanssa reissatessamme. Myös teatterissa meillä oli ihan mahtavat paikat, joten päätimme jatkossakin tehdä kaikki vastaavat varaukset ihan viime tipassa.

Käävät viihtyivät siskon/tädin/kummin luona, ja yllätyksenä oli sirkusreissu. Kääpien mielestä ihmistykinkuula oli jännittävin, ja myös kaikki eläimet lueteltiin. Käävät kotiutuivat pian jälkeemme sunnuntaina. Niin, saimme siis sunnuntainakin mahtavan aamiaisen, vaikkakin omamme voitti hotellitarjonnan. Illalla luoksemme saapui vielä tuttavaperhe Oulusta. Ilta oli oikein leppoisa, mutta yö ei.

Miniäinen heräsi viisi kertaa itkeskelemään ja sanoi, että sitä pelottaa. Myös seuraava yö oli itkuinen ja keskiviikkona sitten selvisi, että ukkelilla oli silmä-, korva- ja keuhkoputkentulehdukset. Kääpä sai myös sen silmätulehduksen sekä jonkun oudon viruksen, joka aiheutti sille kutiavia täpliä. Kortisoni kuitenkin auttoi, ja täplät katosivat parissa päivässä. Miehellä oli koulutusta, joten olin ensimmäistä kertaa elämässäni poissa töissä kokonaiset kolme päivää putkeen lasten sairastelun vuoksi. Mies oli siis yhden päivän. Tauti jatkui vielä seuraavallakin viikolla, joten kaiken kaikkiaan käävät olivat yhdeksän päivää neljän seinän sisällä.

Yllättävän hyvin kaikki kuitenkin sujui. Teimme palapeleja, rakensimme Legoilla, leikimme nukeilla, katsoimme videoita ja tanssimme ja lauloimme. Minä pääsin arkirumbaa pakoon kokonaiseksi viikonlopuksi ystävien kanssa Seinäjoelle, ja Mies hoiti tuona aikana lapset urhoollisesti 39 asteen kuumeessa. Oli aika sippi tuo ukko, kun palasin. Mutta kyllä sitä sitten taas kotielämä maistui, kun oli saanut hetken maistaa vapautta.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä vielä Muurlaan. Mies on ihan puhki, lapset innoissaan ja minä jännittynyt. Mies haluaisi istua kotona koneen ääressä ja seikkailla rauhassa, mutta minä se vaan raahaan sen maailmalle ilman rakasta konettaan. En voi ymmärtää, miksi aikuinen mies lentelee illasta toiseen, yöunien kustannuksella, paikasta toiseen kotkan selässä ja välillä mättää jotain maahisia. Minäkin haluan jonkun typerän, addiktiivisen harrastuksen, jota voi harrastaa kotona siten, ettei kääpäläiset kömmi heti syliin! Joskus menen vessaan lukemaan rauhassa mainosposteja ja jo silloin on oven takana neljä kättä rummuttamassa. "Äitii, mitä teet?"

Hulinaviikonloppu

Vaikka vietämmekin hyvin seesteistä elämää ja kuljemme lähinnä töiden ja tarhan väliä, kertyi viikonlopulle niin paljon menoa, että jostain piti jopa luopua. Päätimme jättää taloyhtiön talkoot väliin, vaikka lapset olisivatkin olleet innokkaita haravoijia. Suuntasimme sen sijaan mummon ja papan luo lasten serkun 5-vuotissynttäreille.

Koolla olikin sitten lähes kaikki serkukset, nuorimmalla ikää 2 kk, sitten 2-, 2,5-, 4- ja 5-vuotiaat ihmiset ja onneksi myös 14-vuotias pidemmän linjan isosisko, joka oli ainoa, jonka syli kelpasi 2-vuotiaalle tuoreelle isosiskolle. Myös vauva huuteli aika paljon ja se hämmensi – alkaako sama rumba tosiaan taas pian meilläkin. Mies oli kyllä ihan innoissaan vauvasta ja sai sen jopa syömään ja unille, joten onneksi edes joku meistä tulee juttuun tuon kummallisen ihmislajin kanssa. Minun erityisalaani ovat sitten vähän vanhemmat uhmailijat. Saas nähdä, kumpi meistä hallitsee teinit.

Rapussa törmäsimmekin yhteen sellaiseen. Teini hymyili ja moikkasi ja ihmettelin, miksei Mies tervehdi veljeään. Tukan takana lymyili kuitenkin lasten serkku, joka ehti jo livahtaa ovesta, ennen kuin tunnistimme kyseisen lapsen. No, meidän käävillä ei onneksi vielä edes oikein tukka kasva kunnolla, joten noihin vuosiin on aikaa.

Herkuttelimme siis mummon luona. Saimme kinuskikakkua, omenapuolukkapiirakkaa ja serkukset ahmivat kipollisen karnevaalikeksejä. Lapset viihtyvät hyvin mummolassa, sillä lapsille on valtavasti leluja ja tietenkin myös seuraa toisistaan. Saimme vielä makaronilaatikkoa for the road ja ajelimme sitten Martsariin illanistujaisiin.

Käävät ehtivät nukahtaa jossain kehä ykkösen ja kolmosen välissä ja nukkuivat kuin pienet murmelit perille päästyämme. Mies jäi sitten autoon univahdiksi hörppimään kahvia termarista ja minä lähdin tervehtimään ihmisiä. Palasin autolle mukanani kolme pullaa, ja sillä välin myös Mies oli saanut unen päästä kiinni, vaikka vakuuttikin vain ajatelleensa keskittyneesti.

Minikääpä oli aika itkuinen herättyään, joten menimme hetkeksi rauhassa pötköttelemään sängylle. Hipsimme keittiöön, jossa Kääpä istuikin Miehen sylissä mättämässä herkkuja. Miniäinen otti muutaman naksun ja uskaltautui sitten muiden lasten kanssa leikkeihin. Kului puolisen minuuttia ja Minikääpä seisoi itkien keittön ovella. Hän ei ollut mahtunut mukaan.

Lopulta leikit alkoivat sujua ja miltei heti olikin sitten lähdettävä. Hyvin tyypillistä meidän kääville. Ajoimme vielä Mäkkärin kautta ja puoli ysiltä talo oli täynnä väsynyttä väkeä.

Sunnuntaina suuntasimme sitten 3-vuotissynttäreille. Jostain syystä Kääpä vonkui vain kotiin, mutta kuuteen asti sinnittelin ja sitten oli mentävä. Tapasin vanhoja perhekerhotuttuja ja oli ihana vaihtaa kuulumisia. Kääpä halusi lähteä prinsessana ja Minikääpäkin laittautui vaaleanpunaisiin prinsessavehkeisiinsä. Miehen mielestä ei ollut oikein sopivaa lähteä kahden prinsessan kanssa liikenteeseen, mutta minusta alle 3-vuotiaat saavat puketua miten lystäävät. Tällaiset keskustelut käydään meillä aina englanniksi, ettei loukata kääpäin herkkiä tunteita. No, jostain syystä Miniäinen halusikin sitten olla juhlissa ”Kaapo” ja puki sammarit ja kauluspaidan. Perille päästyämme sisko esitteli ylpeänä prinsessa-asuaan (ja ajatelkaa, puoli vuotta sitten sama lapsi halusi pukeutua vain siniseen traktoripaitaan). Minikääpä murjotti ja katui syvästi asuvalintaansa. Ei olisi halunnut riisua edes haalariaan, mutta onneksi olin napannut sille mukaan muutaman pinnin ja ruskeat avokkaat, ja niinpä se suostui juhliin. Pian asuasiat kuitenkin unohtuivat ja Miniäinen kuskasi onnellisena leikkiostoskärryjä.

Viikonloppu oli muutenkin puuhakas. Meillä on pitkään ollut sellainen keskeneräinen huoneidenvaihtoprojekti. Käävät muuttivat pikkuhuoneeseen, mutta puolet niiden tavaroista + purettu pikkuparvi jäi meidän huoneeseemme. Nukuimme myös patjoilla lattialla, sillä pohdimme, haluammeko lainkaan normaalia parisänkyä vai löytäisimmekö näppärän vuodesohvan. Makkariin tarvittiin myös säilytystilaa uudelle tulokkaalle ja vanhoille huonekaluille oli löydettävä paikkansa. Lisäksi viikonlopulle oli buukattu viisi koneellista pyykkiä. Niinpä me

- Tyhjensimme vitriinikaapista astiat ja lasit
- Tyhensimme lipaston
- Laitoimme lapsille legoleikit olkkariin
- Pesimme ja kuskasimme kuivaushuoneeseen ne viisi koneellista
- Siirsimme kääpäin sänkyjen ja pöydän paikkaa
- Kuskasimme hyllyköt makkarista kääpäin huoneeseen
- Siirsimme vitriinikaapin meidän makkariin
- Ja lipaston olkkariin
- Ja kokosimme sängyn. Ja petasimme.
- Purettu pikkuparvi odottelee nyt eteisessä jatkosijoituspaikkaansa. Kai sekin vielä mahtuu verkkokellariin, mahtuuhan?

Eipä tarvinut illalla kauaa haeskella unta. Niin joo, ja kerroinko jo, että makuuhuoneen kaapeissa on nykyisin myös ovet? Ne Mies laitteli viime viikonloppuna. Ja seuraavaksi sitten tehdään se talo.

Itse asiassa Kääpä esitti eilen aika tiukan kysymyksen: ”Äiti, miksi sinä et ole johtaja?” Nii-in. Sanopa se. Selittelin olevani ”päällikkö”, joka on tavallaan sellainen ”pikkujohtaja”, mutta Kääpä taisi pitää minua epäonnistuneena luuserina. Käävälle on selvinnyt myös, ettei meidän perhe voi ostaa uudisasuntoa mummon naapurista Hermannista, koska meillä ei ole siihen varaa. Ei johtajia, ei rikkauksia. Vain tavallista arkea, töitä ja tarhaa. Kova paikka tuoreelle prinsessalle.

Minikääpä on täti

Minikääpä on täti: sillä on miehen virttynyt harmaa teepaitanunnu kietaistuna hameeksi, siipinä selässä pellejen sirkuksen kulissit ja se kipsuttelee pinsessakengillään.
-Nyt minä en ole enää täti, minä olen Kaapo.
Minikääpä haluaa myös leikeissä olla pieni:
-Minä olen nyt äiti. Ole sinä iso äiti, minä olen pikku äiti. Tai:
-Minä olen mato. Ole sinä iso mato, minä olen pikku mato.

Aiemmin Minikäävän piti saada yöksi aina vauvatossut, sellaiset Neuvostoliitosta ostetut ryppyisen mummon virkkaamat tekeleet. Nyt vauvatossut ovat ihan out, ja Miniäinen menee nukkumaan jalassaan Jenkeistä tuodut muovihärpäkkeet, ihanan ihanat pinsessakengät. Kapitalismi rules.

Olimme taas liukumäki-Hesessä ja lastenvaatekutsuilla. Käävät kohtasivat liukkarissa 5-vuotiaan Leon. Kaikki kolme kihersivät, kun Leo sanoi Minikääpää herraksi ja Kääpää naiseksi. Kääpä halusi olla leikissä ”hyvä”, joten poika totesi hänen olevan sitten hyvis. Ihana oli katsella niiden kiherrystä.

Ajelimme sunnuntai-iltana kääpäin kanssa Keravalta ystävien luota kotiin. Kääpiä pelotti pimeys ja Kääpä rukoili:
-Taivaan Isä, siunaa ja varjele meitä, ettei meitä pelottaisi pimeys. Nyt sun pitää äiti taputtaa.
-Tai jospa vain sanottaisiin ”Aamen”.

Kääpä piti taas pienet juhlat. Jotenkin Kääpä on sisäistänyt, että juhlat aloitetaan sytyttämällä kynttilä ja rukoilemalla. Tämä tuntuu aika oudolta, sillä emme käy vastaavan kaavan mukaisissa juhlissa. Lähinnä ravaamme lasten synttäreillä ja nyt pari viikkoa sitten oli serkun nimiäiset. Edelliset ristiäisetkin ovat Minikäävän omat kolmisen vuotta sitten. Yksissä hautajaisissa olemme olleet, häissä emme. Emme myöskään rukoile ääneen kotona, paitsi sen ruokarukousrimpsun. Jotenkin Käävälle on vain luontevaa jutella Taivaan Isälle. Ehkä Käävästä tuleekin se meidän perheen pappi, tai sitten ateisti henkeen ja vereen. Tai jotain siltä väliltä.

Viime viikonloppuna olimme Miehen kanssa sopineet, että kun minä heräsin lasten kanssa aikaisin lauantaina, on Miehen vuoro puolestaan sunnuntaina. Lapset sitten heräsivätkin ja hipsivät katsomaan aamuohjelmia, Mies sai sentään telkkarin auki. Mies kuitenkin jatkoi sohvalla uniaan sillä seurauksella, että Käävät ramppasivat luonani milloin minkäkin asian takia. Mielestäni se ei ollut ihan sopimusehtojemme mukaista toimintaa ja varsin kovaäänisesti ja sarkastiseen sävyyn ilmaisinkin sen Miehelle, eli siis huusin makkarin ovella naama punaisena. Kääpä kulki ohi yökkärissään ja sylissään nippu prinsessalehtiä ja mutisi hiljaa: ”Onpas kummallinen aamu”.

Minikääpä rakastaa suukottelua.
-Haluatko pusun?
-Joo. Tuonne. Ja tuonne. Ja tuonne. Päähän. (Ilahtuneena) Paljon putuja!
Minä saan myös pieniä suukkosia sinne tänne. Ihana ukko!

Saldovapaa

Sain vihdoin pidettyä kauan haaveilemani saldovapaan keskellä viikkoa. Päivä alkoi leppoisasti, kun ei kerrankin ollut kiire minnekään. Suuntasimme kymmeneksi Martsariin, mutta ehdimme katsoa lastenohjelmat, syödä, pukea ja leikkiä hoppuilematta.

Menimme mammaraamikseen, jossa lasten on tarkoitus leikkiä ja aikuisten rupatella. No, nämä meidän leikkijät olivat ilmeisesti sen verran suuressa äitivajeessa, että istuivat sylissäni miltei 1,5 tuntia putkeen. Kääpä sentään kävi vähän leikeissä, mutta Minikääpä lähinnä piirteli sylissäni. No, kävihän se näinkin.

Mammaraamiksen jälkeen pääsimme lounasvieraiksi. Saimme huippuhyvää kanapastaa, pullaa ja omenoita, ja koko remmi oli oikein tyytyväinen. Lapsillakin sujuivat leikit ihmeen hyvin.

Kyläilyn jälkeen jatkoimme samoilla linjoilla ja menimme mummin luo Myrtsiin. Äiti ilahtui suunnattomasti yllätysvisiitistämme. Lapset saivat pillimehut ja suuntasimme vielä shoppailemaan. Käävälle ostettiin talvitakki ja meille ja mummille isot kasat ruokaa. Ja lapsille luvatut muovailuvahat ja ektsrana Baby Bornille vaippoja ja Cars-auto. Lopuksi syötiin vielä mäkkärissä ja saatiin taistelevat heinäsirkat. Oltiin kotona vasta miehen jälkeen, eli reissussa ihan täysi päivä.

Istuimme tänään aamupalapöydässä ja lueskelin asuntoliitettä Hesarista. Mummo kertoi, että heidän naapuriinsa Hermanniin rakennetaan uutta taloa.
-Kukakohan sitä mahtaa rakentaa?
-Varmaankin Alli Katanen, vastasi Kääpä.

Yritetään tässä saada lapsia päikkäreille. Ne on niin surkeita nukahtamaan. Kääpä nyt pärjää hyvin ilman unia, mutta Minikääpä kyllä tarvitsisi omansa. Äsken Miniäinen tepsutteli tuohon dinosauruskalsareissaan ja toivotti hieman tunnustellen: "Huomenta!". Ei onnistunut, äijä passitettiin takaisin sänkyyn.

Mikko Mallikkaan maailma ja elämä siitä eteenpäin

Aloitan tilityksen perjantaista 12.9. Päivä oli poikkeuksellinen, sillä rankan työviikon päätteeksi olin kutakuinkin pelikunnossa ja lastattuani käävät autoon mietimme, minne mennä. Ruokaahan sitä oli saatava ja sovimme Miehen kanssa, että treffaamme Sellossa. Ja kerrankin kun minä sain päättää, jätimme Raxin, Chicosin ja Hesen kauaksi taakse ja suuntasimme kiinalaiseen. Lapset ihmettelivät Buddhaa (noinko se muka kirjoitetaan) ja niitä istuikin sitten joka oksalla. Latasin lapsille kaikenlaista lautasille, mutta mahat ne saivat täyteen lähinnä mustilla oliiveilla ja ananaksella, jota menikin sitten monta kipollista. Mieskin saapui ja aikamme mätettyämme päätimme mennä pitkästä aikaa kirjastoon.

Ja kas kummaa, kirjastoon oli laadittu aivan mahtava Mikko Mallikas -näyttely. Lapset saivat kiipeillä taloissa ja autojen katoilla, oli puumajoja ja liukumäkiä. Ja Mikko Mallikkaan koti keittiöineen, olkkareineen ja vaatekomeroineen. Ja tietenkin myös kummitustunneli. Lopulta saimme houkuteltua lapset myös kirjojen pariin ja veimme kotiin saaliinamme ison pinon uusia tuttavuuksia.

Lauantaina sitten laiskottelimme. Meillä käy nykyisin siivooja, joten viikonloppuisin ei tarvitse tuskailla, koska sitä jaksaisi siivota. Riittää, että pesee pyykit ja astiat ja hoitaa ruuat pöytään. Niin, ja kaupassa pitää toki käydä. Mutta siinä meillä se aika sitten meneekin. Nostan hattua lapsiperheille, joissa molemmat vanhemmat tekevät täyttä työpäivää ja hoitavat vieläpä siivouksen itse. Yhden tällaisen perheen tunnemme, tai sitten ei ole vain ollut vain puhetta siivoojan käytöstä. Tai sitten me tosiaan olemme sitä pullamössösukupolvea. Mutta on meillä sentään lieventävä asianhaara, jonka tapaamme kevään korvilla.

No, koko lauantai meni käävillä siihen, että odotettiin Sami-kummin saapumista. S nimittäin muutti Espooseen ja lupasi tulla meitä samalla tervehtimään. Kääpä oli ihan haltioissaan, sekä kummistaan että kummin tuomasta lapin tuliaisesta, kukkarosta, jossa oli Ihan Oikeita Rahoja. Kääpä on vähän suunnitellut, että S-kummista voisi tulla hänen vaimonsa. Mutta katsellaan nyt vielä.

Sunnuntaina olikin sitten reissupäivä. Matkasimme junalla ja metrolla Vuosaareen ystävän 3-vuotiskemuihin. Paikka kuhisi kirkuvia lapsia ja meidän matkalla nukahtaneilla käävillä meni hetki, ennen kuin pääsivät juoneen mukaan. Mutta siis kaikin puolin mainiot juhlat herkkuineen, kiitokset vielä! Kävimme mennessämme intialaisessa syömässä. Miniäinen söi ihan innoissaan ison annoksen kanaa, mutta Kääpäläinen vain muutaman haarukallisen uhkaamalla, että muuten jää karkit saamatta.

Siitä alkoikin sitten oikea hulinaviikko. Maanantaina vedin naisten piirin, vaikka olin niin vannonut jättäväni pestin viime kevääseen. Oli oikein ihanaa ja rentouttavaa pakoa arjesta, joten olisin ollut varsinainen huuhkain sen hylätessäni.

Tiistaina mies oli koko yön verkostoitumassa, siis ihan työasioissa, ja me suuntasimme ystävien luo syömään ja leikkimään. Minikääpä olin vähän itkuinen eikä suostunut ruokapöytään vaan jäi maahan kyykyssä itkeskelemään. Kohta maahan lorisikin sitten pissa. Miniäinen sai ystävältään lainaksi vaaleanpunaiset sukkahousut, ja kyseli huolestuneena, että ovathan nämä varmasti isojen poikien housut. No toki. Parasta oli, että alle ei tarvinnut laittaa edes kalsareita, sillä ystävä käyttää vielä vaippaa, eikä voinut siten lainata pikkuhousuja. Minikääpä halusi sitten kotonakin pukeutua pelkkiin sukkiksiin, ilman kaasareita. Ilmiselvä tuleva hevimies.

Keskiviikkona vietimme jälleen kummipäivää. Tällä kertaa saimme vieraaksemme Minnan. Lapset olivat hokeneet monta päivää, että äiti ja Minna hakee meidät päiväkodista, ja niin siinä sitten kävikin. Punaisiin kurahousuihin sonnustautunut Minikääpä bongasi Minnan pihan toisessa laidassa ja juoksi suorinta tietä halaamaan. Kääpä katseli vieressä vähän kateellisena, mutta saipa sitten istua ihan riittämiin sylkyssäkin. Käävät ovat nykyisin hyvin tietoisia siitä, kuka on kenenkin kummi.

Pääsimme myös livahtamaan K-rautaan kummin vahtiessa kääpiä. Yritimme ostaa tapettia meidän makkariin ja saranoita irronneisiin kaapin oviin, mutta lopulta ainoaksi onnistuneeksi ostokseksi jäivät silmäsalmiakit. No, siitä on hyvä jatkaa.

Kaikenkaikkiaan viikko hurahti älytöntä vauhtia, ja pian oltiinkin taas viikonlopussa. Lauantaina saimme vieraaksemme kolmannen kummin (+ siskon ja tädin), siis yhden ihmisen kaiken kaikkiaan. Käävät riemuitsivat ja saimme jälleen aikaa olla kahden. Tällä kertaa vaelsimme herkkuostoksille Kauniaisiin. Oli niin täydellinen syyspäivä, etten muistanut sellaisia olevankaan.

Sunnuntaina sitten juhlittiin uuden serkkuvauvan nimiäisiä. Ja taas saatiin herkkuja ja käävät mummon ja papan huomiota. Menimme jälleen julkisilla, toiseen suuntaan junalla ja bussilla ja toiseen ratikalla ja junalla. Kyllä on huoletonta reissata, kun ei tarvitse murehtia suunnistuksesta eikä pelätä, että littaa jonkun kollegan. Kun Mies saa kortin, voidaan mennä autolla vaikka vessaan, mutta nyt kun minä olen se ainokainen kuski, autolla ajetaan vain pakolliset kauppa- ja kesälomareissut. Piste ja aurinkolukko.

Ai niin, kävimme tarhamatkalla seuraavan keskustelun:

-Vaaleanpunainen on minun lempivärini.
-Niin, vaaleanpunainen onkin nätti väri.
-Sitä eivät voi käyttää pojat.
-No kyllä vaaleanpunaista voi käyttää ihan kuka vaan, niin tytöt kuin pojatkin.
-No kyllä minä tiedän, että Taivaan Isän mielestä vaaleanpunainen sopii kaikille, mutta MINÄ olen sitä mieltä, että se käy vain tytöille.

Sairastelua

Blah, olin viime viikon flunssassa ja olo on edelleen hutera. Tokaa päivää olen silti töissä, mutta nyt on sitten muun perheen vuoro. Mies aloitti sairastelun jo viikonloppuna ja eilen tarhasta sitten soitettiin, että sieltä löytyisi kaksi meille kuuluvaa kekälettä.

Mies haki lapset ja tosi nuutanoita ne olivatkin. Ja itkuisia myös. Mies antoi niille kuumelääkettä, joka sai Minikäävän ihan villiksi. Se hyppi ja pomppi ympäriinsä ("Osaan mä yppiä!") ja kävi kerroksilla. Vasta Maisa sai sen rauhoittumaan. Kääpä olikin sitten kuumeisempi, ja otti pienet tirsatkin illalla.

Viime viikolla Miniäinen oli tiistain kotona, kun oli niin köhäinen ja räkäinen. Siinä me sitten podettiin, Minikääpä ja minä, ja ihmeteltiin toisiamme. En muista, koska olisin ollut kahden Minikäävän kanssa kokonaisen päivän, en ehkä ikinä. No, jo oli aikakin. Soitimme sitten mummille, ja lapsi kertoi:

"Mä olen onnellinen.
Isi Kaneva öissä.
Ikko äiväkodissa."

Kääpä pääsi siis päiväkodin juuresjuhliin, tosin kamalan huudon saattelemana. Ja Minikääpä puolestaan huusi kotona, kun ei päässyt niihin *%#*? juuresjuhliin. Siitä tulikin sitten päiväkodista sanomista, kun asetimme sisarukset eriarvoiseen asemaan. Just just. On hieman eri asia hoitaa kuumeisena yhtä lasta kuin nujakoivia sisaruksia.

Ei-kääpää

Täällä kirjoittelee henkisesti hyväkuntoinen, mutta fyysisesti varsin raihnainen rentoutuja. Fyysinen raihanani on eräs niskanikama, joka tuntuu siltä, kuin joku olisi tunkenut sen läpi sukkapuikon. Yrittänen saada hierojan huomiselle.

Eli siis vietimme Miehen kanssa kahden viikonlopun Siuntiossa. Ulkoilimme kuulaassa syyssäässä. Oioimme peltojen poikki kivikirkolle ja kirkonkylän tonttien rakentamistilannetta tarkistamaan. Sängystä löytyikin sitten iso kasa heinää, sitä oli jopa sukkien sisällä. Ei meistä olisi landeiksi.

Lauantai-iltana ryhdistäydyimme ja suoritimme pakollisen uintikeikan. Myös höyrysauna oli ihana. Kun tarvittavat liikunnat oli hoidettu pois alta, keskityimme loppuajan herkutteluun ja rötväämiseen. Näin söimme:

-Pe ilta: Lommilan mäkki, kevätrullia, katkiksia ja kanawrap, jätskiä.
-La aamu: Buffet-aamiainen, jonka jälkeen tarvittiin aikaa sulatteluun.
-La ap: Siirsimme ateriaa nauttimalla pientä caffelassa, valitsin valtaisan anjovisleivän. Sulattelua.
-La lounas: Ajoimme kylille Varubodeniin, sain ihanan rasvaisen metsästäjänleikkeen lohkoperunoilla. Pienet unet.
-La ilta: Joskus kasin kieppeillä söimme, sain merianturaa lohitäytteellä, ja se oli hyvää se.
-Su aamu: Buffet-aamiainen
-Su lounas: Lommilan mäkki, nugetteja ja katkiksia, jätskiä.

Täytynee mennä vaateostoksille tässä alkuviikosta, tai palkata personal trainer. Kumpikohan tulisi edullisemmaksi? Kansantaloudellisesti ajatellen varmaankin tuo jälkimmäinen.

Kääpää

Ollaan touhuttu aika paljon kääpäin kanssa ja silloinhan niitä mahtavia juttuja kuuleekin. Tässä osa.


Minikääpää:

Kirja humpsahti inhottavasti muiden kirjojen taakse hyllyssä ja sadattelin kuin vanha merimies: Voi pylly!
Alaston Minikääpä nousee pontevasti seisomaan ja kiistää heti: Ei oo pylly mä!

Loikoilin eilen selälläni, jolloin luokseni kömpi pieni miniäinen.
-Aako ulla ähän?
-Tule vain.
Minikääpä pötkötti mahallaan päälläni.
-Itä ulla on uutta?
-Ei mitään.
-Avaa uu!
Lapsi kurkottuu ihan lähelle, vajaan sentin päähän suusta.
-Pahalta haiti.

Minikääpä väittää myös, että sillä on "ito ippeli". Se osaa pissata seisaallaan pitäen itse pippelistä (ja itse asiassa koko systeemistä) kiinni. Päiväkodissa ne oli olleet ihan ihmeissään, eikä ollut haitannut, vaikka pissaa oli mennyt vähän vaippapaketeillekin. Ei pitäisi häiritä pissaavaa poikaa.

Kääpää:

-Äiti, päiväkodissa puhuttiin ja telkkaristakin minä näin, että on olemassa sellainen maa, jossa kuolee ihmisiä.
Juteltiin sitten pakolaisista ja muusta ja korostin, että se maa on tosi kaukana. Onpa.

-Taivaan Isä, anna minulle oma lapsi sitten kun olen aikuinen. Aamen.


Olemme kyläilleet viime aikoina paljon, kun ei ole ollut mitään pakollisia harrastusrientoja. Olimme naapuritalossa U:n ja S:n luona riehumassa ja jatkuvasti sai pelätä, että joku tulee pää edellä yläsängystä alas. Hauskaa oli ja kaikki kolme lasta kävivät ihan ylikierroksilla.

Saimme myös ystäväperheen ex tempore visiitille ja se kyllä piristi. Viisi lasta sai aikaan samanlaisen vilskeen kuin nuo kaksikin, joten kai niitä meille useampikin sopisi.

Sunnuntaina kävimme sitten moikkaamassa pientä Elsaa, lasten kuusi viikkoa vanhaa serkkua. Oli se kyllä pieni ja söi vaan koko ajan. Hui. Lapset olivat ihan innoissaan ja tuijottivat ruokailevaa vauvaa koko illan. Herkuteltiin omenapiiraalla ja donitseilla ja pappa laittoi matkaan vielä ison rasian valkoviinimarjoja. Niitä me ollaan nyt sitten naposteltu alkuviikko.

Pääsin viime viikolla myös shoppailemaan ystäväni kanssa. Oli ihan mahtavaa. Mentiin ensin kiinalaiseen, mutta koska minä olin vetänyt pohjiksi ison salaatin ja ystävä hampparin, ei ruoka oikein uponnut mutta shoppailtiin sitten senkin edestä. Löydettiin jopa ihan uusia kauppoja Sellosta, mikä on jo todellinen ihme, sillä niin intensiivisesti siellä on tullut toisinaan oleiltua.

Kääpä sai kyläkutsun tarhakaverilleen. Täytyy se tässä organisoida. Muutenkin tuntuu, että elämä pitäisi keskittää Ymmerstaan. Ei sitä arkisin ehdi eikä jaksa reissata muualle ja täällä Yyssä asuu kuitenkin koko joukko kääpäin kavereita vanhempineen.

Vaikka on käävissä kyllä toisilleenkin leikkikavereita. Viimeksi ne oli poliisit Kling ja Klang. Illalla löysin sitten rivin vangittuja nukkeja matkasängystä. Keskusteltiin siitä, miten lapset ei voi joutua vankilaan, aikuiset rosvot vain. Ja siitä, että rosvo ei halua tulla meidän kotiin silloin, kun me olemme kotona, sillä muuten poliisi vie rosvon vankilaan ja sitä rosvo ei halua. Kaikesta tästä keskustelusta huolimatta Kääpä pelkää kuollakseen, että rosvo rikkoo ikkunan eikä poliisi ehdi paikalle.

Omaa aikaa ja herkuttelua

Saimme lapset viikonlopuksi, siis oikein kahdeksi yöksi, siskolleni hoitoon. Mies oli perjantai-illan töissä, joten varauduin omaan iltaan Pasilan aseman K-kaupan kautta. Ostin illaksi muutaman lehden ja naposteltavaksi goudaa ja viinirypäleitä sekä tapas-keksejä. Jätskiä löytyikin pakkasesta. Ruuaksi sain niin niin herkkua seuraavan reseptin mukaisesti:

450 g aurajuustokanafilesuikaleita
paprika
iso rasia herkkusieniä

Paistetaan kanat melkein valmiiksi, joukkoon paprika melko isoina paloina ja lopuksi puolikkaat herkkusienet. Nautitaan miniluumutomaattien, jääsalaatin ja tzatzikin (miten lie kirjoitetaankin) kanssa. Jams. Mies ei siihen koskenut, joten sain mättää sitä sitten useammallakin aterialla, eilen illalla söin viimeisen erän.

Perjantai-illan vietin tosiaan lueskellen ja lauantaina lähdimme sitten muutaman koneellisen jälkeen Selloon. Hengailimme siellä viisi tuntia, kävimme tosin pariin otteeseen syömässä. Ostimme pinon kirjoja ja telttapussin. Illalla skippasimme kaverin bileet, mies katsoi Ramboa ja minä luin.

Sunnuntaina odottelimme jo malttamattomana kääpäin saapumista. Niillä oli ollut hyvä reissu, olivat päässeet puistoonkin Amandan, siskon kaverin lapsen, kanssa. Sunnuntaina pyöräiltiin ja lähdimme vielä lasten kanssa naapuripihaan ihan illasta. Pihassa olivat Sara, Eetu, Sameli, Joni, Joona, Jaakko, Jenna, Veera, Joonatan, Alexander, Kanerva ja Kaapo vanhempineen, joten lapsilla piisasi leikki- ja aikuisilla juttuseuraa.

Maanantai olikin sitten vaikea. Minikääpä sanoi heti herättyään "Annea ikävä" ja loppuaika sitten hoettiinkin "Ei Äiväkotiin! Ei Äiväkotiin!". Sinne se oli siskoineen kuitenkin tuupattava, joten lähdin töihin vähän surkein mielin.

Tänään lapsilla oli sen sijaan hyvä aamu. Kääpä löysi heti alkumatkasta madon, ja molemmat kulkivat koko matkan silmät loistaen mato Käävän kädessä.

Otettiin muutes siivooja, kun ei tuolle imuroinnille meinaa löytyä aikaa eikä energiaa. Saas nähdä, millainen tämä firma on. Edellisellä oli nimittäin "vaikeuksia rekrytoida imurointitaitoista henkilökuntaa". Samat resursointipulmat ne taitavat siis olla alalla kuin alalla. Lamaa odotellessa.

Vaatteita ja vattuja

Meillä olikin tiistaina oikein seikkailupäivä. Kääpä oli tehnyt päiväkodissa kartan, ja sen avulla lähdimme suunnistamaan lähimetsään. Kääpä tutki tärkeänä karttaansa ja valitsi kaikkein tiheimmät pöheiköt. Me yritimme Minikäävän kanssa pysyä perässä, mutta se ei ollut helppoa, minä kun olen suuri ja Minikääpä vielä hitusen hutera.

Seikkailu kannatti, sillä löysimme valtavasti vattuja. Keräsin kääville kourallisen. Puskettuamme yhden puskan läpi päädyimme mansikkapaikalle, pienelle aukiolle, jolta löysimme muutaman mehevän metsämansikan.

Olimme ihan puhki seikkailun päätteeksi, mutta onneksi metsästä kotiovelle oli vain kolmisen metriä. Eläköön lähiöt!

Keskiviikkona saimme vieraita. Kääpäin päiväkotikaveri äiteineen tuli visiitille valtavan vaatekassillisen kanssa. Lapset leikkivät majaleikkiä kolme tuntia putkeen ja me aikuiset saimme lärpätellä ihan rauhassa. Ja Kääpä sai hyllyt täyteen ihania syysvaatteita. Suurkiitokset vielä!

Torstaina Käävät halusivat jälleen vadelmaan ja saivat tällä kertaa houkuteltua sinne Miehen. Mies oli ihan sippi, mutta lähti silti. Hetken päästä kolme naurusuuta palasi kippojen kanssa. Kääpä oli poiminut vadelmia myös minulle, muttei sitten raaskinutkaan jakaa marjoja. No, minulle riitti kolme marjaa vallan mainiosti.

Illalla Kääpää itketti. Lapset on menossa viikonlopuksi Annen luo, jota ne aina odottavat kovasti, mutta nyt Käävällä oli jo etukäteen kova ikävä äitiä.

-Kun äiti sinä tuoksutkin niin hyvälle! Sinä olet niin ihana ja rakas! Minä voisin aina vaan haistella sinua!

Kääpä itkeskeli pari tuntia ja käytiin aina sitä vuoron perään lohduttelemassa. Sovittiin, että Kääpä voi soitella äidille ja tulee sitten kotiin, jos ikävä kasvaa liian suureksi. Luulen kyllä, että kun Annelle on päästy ja touhut aloitettu, unohtuu ikäväajatukset saman tien. Minikääpä kuunteli tarkkaavaisena ja huudahti ennen nukahtamistaan:

-Ikävä äitiä! Ikävä isiä! Ikävä Annea!

Siinä sitä on ikävöimistä kerrakseen.

Äiti valvoo, Kääpä pelkää ja Minikääpä ylistää

Huh huh, olen kyllä ihan sippi. Menin nukkumaan 22.30. Klo 01 Käävän jalkoja särki, villasukka toiseen jalkaan ja 10 ml särkylääkettä. Pissatus, ei tulosta. Klo 02 Minikääpä itkeskeli. Yritän herättää Miestä, joka ei mukamas kuullut mitään. Sanoin, että saa sitten vaihtaa lakanat, jos kyseessä oli pissahätä. Klo 03 Minikääpä itkee kylmissään pissalammikossa. Mies menee paikalle ja tiuskii Miniäiselle, joka istuu potalla ilman vaatteita. Patistan Miehen nukkumaan, vaihdan vaatteet ja lakanat ja peittelen Minikäävän. Kääpä haluaa juotavaa ja juo. Klo 04.30 Kääpää itkettää. Pissatan, mutta ei saalista. Klo 06.00 kello soi.

Käävän kanssa käytiin illalla seuraava keskustelu:
-Äitii, mua pelottaa!
-Mikä sinua pelottaa?
-No että rosvot tulee meidän kotiin.
-Ovet on kyllä lukossa, ei rosvot pääse tänne.
-Entä ikkunat?
-Myös ikkunat on lukossa.
-No entä jos rosvo rikkoo ikkunan vasaralla?
-Ei rosvo niin tekisi. Poliisi tulisi heti ja veisi rosvon vankilaan, ja sinne rosvot eivät halua.
-Ai niinkö?
-Jep. Ja nyt hyviä öitä. Ei mitään hätää, isi ja äiti on tässä ihan lähellä.

Minikäävästä on kehkeytynyt varsinainen junamies. Se leikkii jatkuvasti junaradalla, puuhailee iptkiä aikoja itsekseen ja lauleskelee samalla:

|:Uu-maa-laa
unnia unnia!:|

|:Ylittyt hellaa:|

|:Unnia, unnia
littutteellee:|

Ja jottei menisi ihan hihhuliksi, laulaa Miniäinen myös "Ennä, ennä, eppääeettu". Meillä on tosiaan kaksi Jippii-levyä ja yksi levy avioliittoleiriltä, ja jostain syystä se on napannut niistä juuri nuo osiot. Varsinainen Pyry Paavali siis.

Ja näitä kaikkia siis hoetaan leikin tiimellyksessä, kun kukaan ei ole kuulemassa.

Kesäloma 2008

No jopas on hassua. Istun täällä toimistossa, avokonttorissa. Tuuletin humisee ja T-paidassa on vähän vilu. Välillä joku aivastaa.

Tulee mieleen töihin paluu vuonna 2006. Silloin olin ollut vuoden kotona ja toimistossa oli outoa, kun vauvat eivät huutaneet ja kahvia sai kitata rauhassa. Vuonna 2007 fiilis oli aika normaali, ihmiset tosin tulivat töihin shortseissa ja läpykkäissä suoraan mökeiltään. Mutta nyt 2008 palaan taas noihin parin vuoden takaisiin tunnelmiin. Tämä outo hiljaisuus. Huminaa ja vaimeaa näppiksen naputusta. Ensi viikosta istunkin sitten yksin huoneessani. Miten kestän hiljaisuutta?

No mutta, tarkoitus on tässä käydä läpi kesäloman kulku, joten asiaan.

Loma alkoi taas perinteisesti Käävän synttäreillä 28-29.6. Leivoimme raparperipiirakoita ja mansikkakakkuja, siivosimme ja touhusimme. Lauantaina juhlimme ystävien kanssa ja saimme paikalle haalittua jopa neljä lapsivierasta. Se oli Käävälle ihan passeli määrä ja hulinaa oli riittämiin. Sunnuntaina saapuivat sitten sukulaiset. Päivä eteni varsin leppoisissa merkeissä. Kääpä sai uimarenkaan ja kellukkeet ja käävät heittivät yhtenään vaatteet veks ja uivat olkkarin matolla. Myös uusia potkulautoja kokeiltiin ja kaikki selvisivät hengissä.

Näiden rientojen jälkeen olikin päässyt hyvin eroon työkiireistä. Suuntasimme maanantaina kääpäin kanssa Stadiin ja ekaksi Stokkan Rolssiin syömään. Kassalla huomasin, että eihän minulla ole matkassa mitään maksuvälineitä, mutta onneksi saimme pari lastenateriaa käteisellä. Hengasimme Stokkalla ja katsoimme sekä ne karpit että eläinosaston kalat pariin otteeseen. Kävimme myös leikkipaikalla ja Kääpä tuli liukumäestä nenälleen. Törmäsin myös Tomiin, vanhaan luokkakaveriin, joka syötteli poikastaan. Kun leluosasto ja sen tunnin ilmainen lastenhoito oli hyödynnetty, oli aika suunnata capuccinolle. Sitähän saa Suuresta Kuusta, vaikka olisi lompakko kotona. Valitsimme kylläkin ison pinoa kirjoja, jotka Mies kiltisti maksoi työjutuista irrottuaan.

Minä halusin vielä Etolaan, josta löytyi muutama himoitsemani muoviämpäri sekä Käävän synttärilahjarahoilla Baby Born. Sen kanssa touhuttiinkin sitten seuraava päivä. Vauva söi ja joi, kakkasi ja pissasi ja lopulta jouduimme turvautumaan kestovaippoihin kertisten loputtua. Söimme vielä Chicosissa ja sitten kotsaan.

Tiistaina saimme odotetun vieraan, Minikäävän haltiakummi kävi tervehtimässä päivänsankaria ja kummipoikaansa. Käävillä oli ollut selvästi ikävä, niin tiiviisti ne M:ssä roikkuivat. Illalla oli luvassa vielä fillarointia ja pistäydyttiin naapuripihassakin.

Keskiviikkona pääsimme Selloon lasten kanssa. Ostimme pussillisen lapsille vaatteita, ja ne ovat itse asiassa vieläkin siellä pussissa. Täytynee varmaan miehellekin esitellä saaliimme, kunhan tässä kerkiää. Käävät pääsivät myös hampurilaiskauppaan ja karuselliin, joten reissu oli oikein onnistunut. Päivä oli sikäli hieman kiusallinen, että torstaina oli reissuun lähtö ja Mies vaan oksenteli eilisen baari-illan jäljiltä. Siitä huolimatta saimme tavarat autoon ja starttasimme kohti Joutsaa heti torstaiaamusta.

Ensin morjenstimme isomummon. Käävät hengasivat sen kanssa palvelutalon pihalla ja juoksivat pitkin käytäviä. Ja tikkaritkin saivat. Vähänkö hämmästyimme, kun törmäsimme mummoon jo kaupassa. Harvoin sitä Joutsassa tuttuihin törmää. Mummollakin meni pasmat niin sekaisin, että unohti kokonaan, mitä tuli ostamaan. Isomummon jälkeen suuntasimme Miehen kummitädille. Kahvittelimme siinä kaikessa rauhassa ja illaksi sitten mökille. Perjantai oli sitten sellainen perinteinen mökkipäivä ja Miehen iloksi lähes kaikki pakollinen tuli suoritettua: oltiin joella, ammuttiin, ajettiin mopolla (Vähänkö säikähdin, kun huomasin Mies + Kääpä –yhdistelmän viilettävän mopon kyydissä. Minikääpä pääsi myös.), saunottiin, rötvättiin, lueskelin, grillattiin ja hengattiin pihalla.

Lauantaiaamuna lähdettiin sitten kohti Pieksamäkeä ja leirielämää. Käävät saivat taas ihanat hoitajat, Elinan ja Emman. Majoituksemme oli asuntolassa vähän kauempana, ja tutustuimme Pieksamäkeenkin kattavammin. Ihan majapaikan lähellä oli puisto, jossa kävimme kiipeilemässä, liukumassa, pelaamassa fudista ja poimimassa kukkia. Osasin potkia palloa yllättävän hyvin ja pallopelkonikin näytti vähän laantuneen.

Tutustuimme myös muihin perheisiin majapaikassamme, sillä meillä oli yhteinen keittiö + telkkaritila. Eräs kristitty 1,5-vuotias komensi siellä muita lapsia huutelemalla "Hiljaa, kakarat!" ja se teki meihin vaikutuksen. Kääpä tutustui puolestaan tämän yksilön veljeen, Eemeliin. Kääpä kysyi Eemeliltä, voiko istua tämän viereen iltapalapöytään. "Istu vain, kultaseni", vastasi poika.

Itse leiri tuli taas tarpeeseen, mutta leppoisampaa tämä oli nyt kuin viime kesänä. Maanantaina grillasimme viime vuoden ryhmämme kanssa ja aika paljon tuntui kaikille tapahtuneen. Myös tämä uusi ryhmämme oli oikein mukava, vaikkakin erilainen kuin tuo viime vuotinen.

Shoppailimme taas ison kasan kirjoja, joista tosin hävitin osan jonnekin. Ainakin kolme pokkaria katosi auton pakkauksessa, mikä tuntuu vähän oudolta. Mutta ehkä en tarvitsekaan juuri niitä kirjoja.

Leiriltä lähdimme sitten kohti Oulua. Olimme ihan puhki ja alkumatka oli aika tuskainen haasteellisine suunnistuksineen. Oulussa katsastimme ensin Kaakkurin Citymarketin ja suuntasimme sitten ystäväperheemme luo. Tarjolla oli peräpohjalaisia herkkuja, kuten rieskaa ja savustettua lohta. Illalla siemailimme viiniä, valkkari toi kesäfiilistä. Lapset pomppivat trampalla. Sunnuntaina kävimme Potna Pekka –ajelulla ja maanantaina Nallikarissa. Löysimme valtavan kiipeilytelineen, jonka huipulta Minikääpä vain astui alas. Pudotus oli nelisen metriä, mutta onneksi isäntäperheen mies pyydysti Miniäisen viime tipassa ennen maata. Minikääpä hymyili ja jatkoi matkaa.

Nallikarista ajoimme Kokkolaan, jossa yövyimme Kaarle-hotellissa. Illan hengasimme sitten Kokkolassa. Löysimme ihan ok buffet-paikan, mutta kyllä Sellon Rax on sentään parempi. Aamulla jatkoimme kohti Vaasaa, juoksimme asuntomessut läpi ja ajoimme yöksi Joutsaan. Saavuimme perille 00.30, ja oli aika sippi Kokkola-Vaasa-Joutsa –etapista. Käävät olivat onneksi nukahtaneet autoon ja ne vain nosteltiin peteihinsä.

Pientä jännitystä matkaan toi bensan loppuminen. Seurasimme tiiviisti kilometrimittaria. Viime tipassa löysimme automaatin, ja saimme tankin täyteen nettiyhteyden ja tilisiirron jälkeen. Kahvia sain sitten Vaajakoskelta Jyväskylän jälkeen.

Vietimme taas muutaman päivän Joutsassa jo hyväksi havaitulla metodilla. Mies osti muuten Pieksamäeltä jousipyssyn, ja sen parissa jatkettiin harjoituksia. Tai toiset jatkoi ja toiset ei. Saan juuri ja juuri venytettyä jousen, mutta mitään kiksejä en siitä saa, joten Mies hoitakoon sen homman.

Perjantaina lähdimme kotia kohti. Kylläpäs tuntui hyvältä olla himassa 16 päivän reissun jälkeen! Lauantaina saimme vieraaksemme enoni, joka oli ostanut kulmilta itselleen kauko-ohjattavan helikopterin. Päiksyjen jälkeen noudin äidin ja siskon meille kyläilemään.

Sunnuntai vierähtikin sitten pyykkiä pesten, mutta maanantaina ryhdistäydyimme: pesimme kaikki ikkunat (ekaa kertaa viiteen vuoteen) ja paikkasin pikkuhuoneen seinät sellaisella pikasilottimella. Sitten maalikaupaan ja seinien pesu. Tiistaina maalasimme huoneen pariin kertaan ja illalla lähdimme vielä Askoon ja Ikeaan. Kääpä pääsi hoitopaikkaan ja Minikääpä kierrokselle ja liukumäkeen. Törmäsimme myös yksiin kavereihimme.

Keskiviikkona fiilistelimme maalattua huonetta ja päätimme lähteä päikkäreiden jälkeen Lintsille. Se oli kääpäin eka Lintsi-keikka. Molemmat olivat ihan intoa täynnä. Olimme tappiin asti ja ehdimme kiertää kaikki alle metristen 11 laitetta, joissain tosin kävimme pari-kolme kertaa. Minikääpä rakasti kuumailmapallolaitetta, joka on vähän niin kuin lasten Mustekala. Se nojaili rennosti selkänojaan, piti käsivarsiaan reteästi ja hihkui. Kysyin, että pelottaako. ”No ei pelota”, vastasi Minikääpä nyreänä ja jatkoi hihkumistaan. Kääpä piti pikkuisesta junasta, joka kiertää vesitornin ympäri. Miniäinen ei. Viime tipassa tajusimme, ettei sinne pääse aikuiset. Juna lähti ja Minikääpä huusi koko matkan. Mutta Kääpä halusi uudestaan. Molempien suosikkeja olivat Kot kot, jossa bongattiin tipuja (3 reissua) ja Rekkaralli, jossa sai ajaa, ylläri ylläri, rekalla (2 reissua). Kun lisäksi mansikat, kirsikat, hattarat ja popparit sekä miehen pakolliset purilaiset oli vedetty ja matkanamitkin hankittu, lähdimme kohti Pasilaa. Pääsimme 22.14 junaan pikkuisella pyrähdyksellä, sillä se oli muutaman minsan myöhässä. Käävät olivat ihan pirteitä koko junamatkan, mutta aika hyvin ne sippasivat sitten kotiin päästyämme.

Miehen reissukiintiö oli tältä erää täynnä, mutta me suuntasimme vielä yhdeksi yöksi Pusulaan isomummon ja siskon kanssa ja kahdeksi Muurlaan ystävien luo. Olikin aika hulinaa, kun lapsia oli 3+3+1+2 eli siis yhdeksän. Grillattiin, kokattiin, uitiin ja poimittiin vadelmia. Käävän kummi vahti urhoollisesti ipanoita ja hengaili rennosti neljänkin lapsen kanssa metsässä. Lapset viettivtä lähes koko Pusula-päivän järvessä, ja yöllä Kääpä sitten itkeskelikin särkeviä jalkojaan. Seuraavana yönä reistaili sitten Minikääpä, joten olin aika kypsä yh-elämään reissun jälkeen. Onneksi sain ottaa heti päikät kotiin päästyämme.

No mutta, siinähän se sitten olikin, Kesäloma 2008. Seuraavaa odotellessa. Loppukevennyksenä vielä kääpää:

Matkustetaan autossa, Kääpä ohjaa leikkiä.
-Te, isi ja äiti, olisitte käyneet naimisissa, mutta teillä ei ole vielä lapsia.
-Ai miksi meillä ei ole lapsia?
-No kun te ette ole vielä Taivaan Isältä pyytäneet.

Kääpä herää kiukkuisena Muurlassa.
Kääpä: Sinä olet äiti tyhmä! Minä en aio enää asua teidän kanssanne!
Miska: Ai muutatko sinä Afrikkaan?
Kääpä: Ei kun Saksaan! Ja minä menen sinne kävellen!

Niin joo, Minikäävänkin juttu on alkanut luistaa. Se osallistuu usein keskusteluun –ko, -kö –liittein.

-Katsokaa, lehmä!
-Ai lehmäkö?
-Ja tuolla on hevonen.
-Hevonenko?

Kanervan kehityskeskustelu

Postaan tänne Miehen yhteenvedon Käävän kehityskeskustelusta.

Tilannetietona, että kampaamoreissu sujui mainiosti ja nyt on käävillä hienot tukat. Istuivat tuolissa tikkaria syöden. Kääpä sai polkkatukan ja Minikäävälle leikattiin hieno poikatukka. Ukko näyttää nyt tosi suloiselta. On näköjään saanut samanlaiset korvat kuin Miehellä, niitä ei vaan näkynyt haituloiden alta. Ennen kampaajaa kiskottiin banskut, sitten oli nuo tikkarit ja kampaajan jälkeen mentiin liukumäkiheseen. Kääpä hihkui siellä jonkun Joonan kanssa. Minikäävällä tuli kakka housuun. Illan päätteeksi käävät ostivat omilla rahoillaan namipussit ja olivat niin tärkeinä että.

*************
Yleistä
- Kanerva on herkkä lapsi - saattaa olla esim. väsyneenä itkuinen ja silloin tulee vanhempia ikävä.
- Aikaisemmin Kanervan oli vaikea suhtautua kieltoihin, mutta tätä ei enää käy ja Kanerva ymmärtää, että kieltojen takana on jokin pätevä syy.

Sosiaaliset taidot
- Kanerva ottaa huomioon muut ja pääse sekä päästää mukaan leikkeihin. Ei vielä erityistä ystävää, mutta ei myöskään mitään ongelmia kenenkään kanssa.
- Puhuttiin vähän siitä, että Kanervalla saattaa välillä olla liian myöntyväinen esim. leikkeihin mukaan päästääkseen, mutta osaa myös sanoa ei
ja lopettaa leikin jos se ei ole kivaa.
- Pitää huolta veikasta, mutta on kuitenkin hyvin irtautunut tästä ryhmänvaihdon yhteydessä, eikä kanna vastuuta veikasta eli luottaa siihen, että
aikuiset hoitavat lapsia.
- Iloinen ja "kirkassilmäinen" innostuva lapsi

Motoriset taidot
- Ei mitään erityistä, eli ihan normaali 4v lapsi motorisesti.

Kielelliset taidot
- Osaa ilmaista itseään ja tunteitaan sujuvasti
- Ymmärtää ohjeita, myös monimutkaisempia

**************

Kappaleen matkaa

Jaahas, 2,5 työpäivää jäljellä ennen kauan kaivattua kesälomaa. Ajattelin tässä vähän fiilistellä kulunutta vuotta. Joten jos kaipailet lähinnä kääpäin kuulumisia, unohda tämä postaus. Tässä tosin lyhyesti:

-Kaapo pärjää ilman vaippaa, joskus yövaippakin on kuiva. Juttelee päivä päivältä enemmän. On suloinen nuori mies, omien sanojensa mukaan ”iso yttö”.
-Kanerva opettelee kirjaimia. Oppii koko ajan uutta isommilta seepratytöiltä.
-Tänään on lapsilla ensimmäinen kampaaja/parturi. Jännittää vähän, kuinka se sujuu, kun Kallekin on silloin vielä töissä. Meinataan kyllä ostaa jotain herkkusia kaupasta. Käävät ovat kyllä sellaisia perusrauhallisia, mutta jos ne saavat uhmaraivarit, eivät herkkuset kyllä auta.

Eli nyt siihen kuluneeseen vuoteen. Minullahan uusi vuosi alkaa aina syksystä ja kesä on välikautta, jota ei lasketa.

Aloitin siis keväällä 2007 hommat uudessa työpaikassa ja lapset puolestaan Leppäkertuissa. Päädyin projektiin Ruoholahteen ja ostimme auton. Kesä 2007 kuluikin sitten reissaten ja elokuussa oli karu paluu arkeen. Olin elokuun edelleen Ruoholahdessa ja kuljimme silloin koko remmi yhdessä töihin ja tarhaan. Lapset puoli kasiksi hoitoon, Kalle Lauttasaareen ja Katja Ruoholahteen. Ja illalla sama toisinpäin. Lasten tarhapäivät venyivät ja oli alituinen hoppu. Aamuisin olin vielä ihan unessa ja pelotti hypätä rattiin. Aamupalaksi otin juotavan jugurtin, jonka hörpin ajaessani.

Ruoholahden projekti loppui kuin seinään ja kuljetukset menivät uusiksi. Palasin Pasilaan ja Mies siirtyi jälleen julkisiin. Aloitimme uudestaan aamu- ja iltavuorot, toinen vie ja toinen hakee. Taisin aluksi olla aamuvuorolaisena, mutta koin illat lasten kanssa valtavan rankoiksi. Minikääpä taisi olla takertumisiässä ja kaipasi kovasti minua tarhapäivien jälkeen. Jossain vaiheessa sitten vaihdoimme ja minä pääsin iltavuoroon eli vein lapset tarhaan. Nyt keväällä systeemiksi vakiintui se, että minä säntään seiskaksi töihin ja Kalle vie lapset. Illat ovat tätä nykyä leppoisampia, kun Käävätkin leikkivät jo yhdessä tai touhuavat omiaan.

Pidän aamuvuoroista. Erityisesti pidin niistä Kanervan ollessa vauva. Tulin seiskaksi töihin ja toimisto humisi hiljaisuuttaan. Sain rauhassa hörppiä teetä ja orientoitua päivän töihin. Tein tuolloin ihan omaa juttuani, ja päivät olivat muutenkin itse suunniteltavissa. Vuoden 2007 alussa olin projektipäällikkönä ja myös nyt 2008 olen tehnyt hommaa, jossa päivät eletään kalenterivarausten ehdoilla. Ruoka syödään, kun löytyy sopiva puolen tunnin sloti. Koin tilanteen alussa varsin ahdistavaksi, mutta nyt olen oppinut raivaamaan omaa aikaa kalenterivarausten väliin. On tärkeää käydä läpi seuraava päivä ja tuleva viikko, eikä vain pyyhältää palaverista toiseen. Myös kahvikupillisille on oltava tilaa.

Sain marras-joulukuussa kuulla uudesta tehtävästäni. Hyppäsin liikkuvaan junaan ja kapinoin. Miksi juuri minä? Juuri kun olin päättänyt, että minusta tulee isona menetelmäkonsultti, jouduinkin aivan toisenlaisiin hommiin. Ja sain vieläpä viisi ukkoa vastuulleni. Kapinoin aikani, mutta päätin sitten lähteä mukaan. Tai siis päätös oli jo toki tehty, mutta lopulta myös sielu suostui.

Ennen joulua olikin sitten aika haipakkaa. Veto oli ihan veks rankan vuoden jälkeen, mutta monta asiaa oli saatava kuntoon ennen 1.1 alkavaa uutta tehtävää. Joululoman vietinkin sitten angiinan kourissa ja jatkoin sairastelua tammi-helmikuussa kunnon flunssaputkella. No, opin ainakin sen, etten ole korvaamaton. Ukot olivat saaneet hommat käyntiin hienosti ilman minuakin, mutta silti sairastelu harmitti. Meille oli myös tuloillaan Paavo elokuulle, mutta tammikuun lopussa viikolla 12 selvisi, ettei sieltä ketään saavukaan. Surimme.

Kevättä kohden alkoi kuitenkin taas elämä voittaa. Uusi työ alkoi sujua, homma pyöri ja sairasteluputki hellitti. Maaliskuun isoin juttu oli Käävän siirtyminen Leppiksistä Seeproihin. Kaikki sujui hienosti ja Kääpä on nyt virallisesti sitten Iso. Osaa ja tietää kaiken. Tekee itse kaiken. Muistaa kaiken. Ja ikäväksemme kantaa myös huolta kaikesta.

Omat kehityskohtani ovat tällä erää selkeät. Ensinnäkin rakennan tässä ammatti-identiteettiäni. Kuka minä olen ja millaisissa tehtävissä viihdyn ja olen parhaimmillani? Mihin minun kannattaisi energiani suunnata? Toinen asia on sitten äitiys. Elämä on mennyt niin vinhaa vauhtia eteenpäin, että vasta nyt tajuan tulleeni äidiksi, siis esikoisen täyttäessä kokonaiset neljä vuotta. Lueskelen äitiyskirjallisuutta (uskokaa tai älkää, sitä on valtavasti) ja vertailen omaa äitiyttäni kirjoihin ja muihin äiteihin. Missä mielessä olen samanlainen kuin oma äitini? Entä mummi tai mummu? Käsittelen äitiyttä myös tunnetasolla. Kun on vauvoja sylissä, ei juurikaan ehdi miettiä, miltä juuri nyt tuntuu. On syötettävä, syötävä, vispattava tai vaihdettava vaippaa. Toinen tahtoo syliin tai pissalle tai purkkaa tai uima-altaan. Mies rakastaa, väsyy, kiukuttelee, pakenee. Mieti nyt siinä sitten itseäsi!

Mutta nyt mietin. Mietin minuuttani, äitiyttäni ja sitä ammatti-identiteettiäni. Luen, lojun ja kirjoitan. Rötvään ja nappaan käävät syliin. Kuuntelen ja leikin, olen läsnä. Elän.

Huh-heijaa.

Mistäs sitä aloittaisi. Olen tässä muutamana päivänä tuntenut itseni oikein elinvoimaiseksi ja virkeäksi, joten päätimme lähteä tiistaina liukumäki-Heseen syömään, sillä Mies sai olla töissä niin pitkään kuin lystäsi. Niin, siis perinteisesti olemme käyneet pallomer-Hesessä ja tuo liukumäki-Hese on uudempi löytö.

No, olimme siellä sitten oikein ajan kanssa, lapset söivät ja liukuivat. Yllätyksekseni Minikääpä kiusasi toista kääpää eikä päästänyt noin nelivuotiasta tyttöä mäkeen. En ole ennen nähnyt sen kiusaavan muita kuin siskoaan, joten tilanne oli sikäli yllättävä.

Pääsimme Tiimarin ja kampaajan (kääville on nyt aika varattuna!) kautta autolle, mutta kaipasin lisähaasteita. Niinpä suuntasimme Ikeaan. Istutin molemmat käävät rattaisiin, ne mahtuivat siihen sopivasti vierekkäin ja aloitimme kierroksen. Törmäsin myös Olli Ikkalaan, ex-opeeni. Ei moikattu. Sitten lastenosastolle ja liukumäkeen. Käävät käyttäytyivät tällä erää ihan hillitysti, kunnes Minikääpä tarttui pippeliinsä itkuisena. "Pissa tulee." Ja peppuunsa. "Akka tulee." Lastasin lapset kärryihin. Minikääpää ei voinut istuttaa, joten se matkusti nyt polvillaan ja Kääpä seisten. Suuntasimme lähimpään vessaan ja Miniäisen noustessa kärryistä, jäi maahan pieniä jalkapohjan muotoisia kakkaläikkiä. Se tassutteli kuitenkin urheasti vessaan. Lattia oli kakassa, kaikki vaatteet olivat kakassa eikä vaihtovaatteita ollut tietenkään mukana. No, onneksi paita oli sentään puhdas siihen saakka, kunnes Miniäinen länttäsi hihan rattaisiin, jotka nekin olivat siinä kakassa. Kääpä yökkäili ja mietin, että miten sen äitihaaveiden nyt käy. Jouduin jättämään Käävät vessaan kahdestaan ja säntäsin hakemaan alakerrasta vaippaa ja tilaamaan siivoojaa. Siellä ne odottelivat ihan reippaina, toinen pylly paljaana ja toinen huolestuneena. Olivat irrottaneet jonkun osan seinästä. Se ei minua huolestuttanut. Lopulta pääsimme vessasta ulos. Jonossa odotti äiti tyttärineen. Pahoittelin, että koko vessa on kakassa jäljiltämme ja äiti-kollega lohdutti: "No, meidän jälkeemme se on myös oksennuksessa."

Olipa se reissu. Lopuksi ostimme vielä lapsille tuoksupussit, joita ne kuskasivat omissa kärryissään. Siirryimme sellaisiin hylättyämme kakkarattaat. Lopuksi nautimme vielä jätskit ja minä sain capua ja omenapiirakkaa.

Koska tiistai oli varsinainen hulinapäivä, päätimme ottaa keskiviikkona rauhallisemmin. Kävimme pikaisesti autokorjaamolla näyttämässä vuoden aikana kertyneet kolhut (3 kpl) ja suuntasimme sitten kotiin. Olimme hyvällä tuulella kotiin päästyämme. Minikääpä karkasi rappuun ja säntäsin nappaamaan sitä. Sain pojan pyydykseen, jolloin Kääpä karkasi myös. Säntäsin perään, kuten myös Minikääpä ja naurun ollessa ylimmillään Minikääpä pamautti pontevasti oven kiinni. Ja hymyili tyytyväisenä.

Siinä sitä sitten oltiin. Minä sukkasillani, lapsilla sentään kengät. Ei kännyä, eikä niitä perhanan avaimia. Minikäävällä tosin oli kaksi Siemensiä, joihin oli maalarinteippiin kirjoitettu "Kaapo", mutta niistä nyt ei ollut apua. Kääpä suri menetettyä jätskiautoa ja koki syyllisyyttä. Selitin, että sellaista vain tapahtuu ja vakuutin, ettei se ollut kenenkään syy. No, hetken kuluttua rappuun ilmestyi Linnean isä. Soitimme Miehelle, joka päätti lähteä kotiin päin ja pääsimme naapureille kylään. Lapset olivat ihan onnessaan kahdesta gerbiilistä, Penni-koirasta ja tramboliinista. Ihan kiva kyläreissu siis.

Illalla sitten Mies grillasi, minä otin nokoset ja lopulta saimme jopa vihaiset, yliväsyneet Käävätkin unille. Kääpää huoletti vielä kymmenen aikaan selkkaus päiväkodin Iivarin kanssa, mutta puoli yhdeltätoista sekin oli selvitetty ja toinenkin lapsi nukahti.

Aamulla sitten seiskaksi töihin. Mies menee Käävän kehityskeskusteluun 7.30.

Sienipäivää!

Olimme sunnuntaina kaupassa ja Kääpä ehdotti, että ostetaankos sieniä. Kääpä oli kuulemma saanut idean Muumipeikon vuodenajoista, jossa ollaan syksyllä sienimetsässä. No, sehän sopi ja Kääpä valitsi niitä ison pussillisen. Illalla sitten grillattiin ja eikös Mies unohtanut sienet kokonaan, ja paprikat myös. No, sovimme Käävän kanssa, että maanantaina vietetään sienipäivää. Kääpä tähdensi, että sienet ovat likoille, mutta heltyi sitten antamaan vähän maistiaisia myös Minikäävälle.

Aamulla autossa Kääpä kertoi sienipäivästä. Ajattelin, että niillä on joku retki, mutta tajusin sen sitten liittyvän grillaukseen. Tullessani töistä kotiin toivotin kaikille hyvää sienipäivää. Kääpä ihmetteli, että kenellä oikein on syntymäpäivä. Ei kun hyvää Sienipäivää! Kasvot kirkastuivat.

Pian pääsimmekin sitten herkuttelemaan. Oli pippurinakkeja, viherpippuribratwursteja ja ihan tavallisia Wilhelmejä. Ja sitten se iso pussillinen niitä sieniä. Käävät rohmusivat sieniä lautasilleen. Sienet ja makkarat pilkottiin ja aloitettiin herkuttelu. Ja kas kas, kymmenisen minuuttia siinä meni ja niin vaan löytyivät kaikki sienet, kuinka ollakaan, äidin lautaselta. Hetkeen ei kyllä vietetä sienipäivää. Mies totesikin, että se on vuosittainen traditio. Ai niin, ja sienipäivä päättyy iltakarkkeihin, mieluiten Miehelle pehmeitä hedelmiä, lapsille vaahtiksia ja minulle kovia salmiakkipääkalloja.

Kesä alkoi!

Viikonloppu meni kaikenlaisessa tohinassa. Perjantaina miehellä oli työpaikkariento, ja meillä vieraili kolme naista ja kaksi ylimääräistä lasta. Melu oli korvia huumaava ja ihmettelin, oliko meilläkin tuollaista minikäävän ollessa vauva. Mutta siis ihanaa oli, tervetuloa toistekin. Saimme vieläpä tuliaisina pihakukat ja ison kasan herkkuja, joten kaikki osapuolet pysyivät tyytyväisinä.

Lauantaina lähdimme sitten aamiaisen jälkeen mökille kevättalkoisiin. Koukkasimme ensin isomummon Pakilasta ja sitten vielä siskon/kummin/tädin Hämpystä ja lähdimme matkaan. Käväisimme Karkkilassa kaupassa ja olimme silti ekoja mökillä. Käävät säntäsivät saman tien rantaan heittelemään keppejä. Ihmeen hyvin ne kyllä uskoivat, että rantaan ei saa mennä yksin.

Vahinkojakin sattui. Kääpä kiipesi tammeen ja naarmutti masunsa, Minikääpä kippasi neljä kertaa päälleen polkuautolla ja kerran halkaisi huulensa. Eläinsaalis oli seuraava:

• Sammakko, joka löytyi pumppukaivosta. Vaari ohjeisti, että kansi pitää jättää aina raolleen, etteivät sammakot jää vangiksi.
• Sitruuna- ja kaaliperhoset. Minikääpä seuraili niitä rantaan saakka ja hämmästyi, kun ei voinut jatkaa matkaa perhosten lennellessä järven yllä.
• Pieni myyrä, joka livahti talon alle niin, etteivät käävät sitä huomanneet, vaikka seisoivat ihan vieressä.

Nyt oli sitten UPM vienyt metsät ja näky oli aika ankea. Mutta minkäs teet, pakkohan sitä puuta on välillä myydäkin.

Saimme hyvin hommia tehtyä. Haravoimme ja kärräsimme lehtiä siskon kanssa ja käävät auttelivat. Pikkuharava ei kyllä kelvannut kenellekään, sillä molemmat ovat niin isoja että. Kääpä haluaisi olla poika ja Minikääpä tyttö. Kääpä kyselikin isomummolta, että voiko hän sitten isona ostaa pippelin. Isomummo arveli, ettei se oikein käy päinsä. ”Ai miksi?” ” No kun sinä olet tyttö.” Saunassa Kääpä vielä tarkensi, että hän haluaisi ne molemmat, pippelin ja pimpin. Käävän haaveena on myös mennä naimisiin isin kanssa ja saada poikavauva, jonka nimi on Kaapo. Eikös tämä olekin joku ihan normaali kehitysvaihe, eikös olekin? Minikääpä sen sijaan hipsuttelee vain prinsessahameessaan. Sai olla kaupassa hameella ja oli niin ylpeä. Maalla hame sen sijaan piti ottaa pois, kun se ei oikein sopinut niihin pihahommiin. Mutta paluumatkalle pistettiin taas röyhelöt päälle. Kylläpä mies ilostui, kun löysi palattuamme hikisen, kiukkuisen, vastaheränneen prinsessamekkoisen Miniäisen, jolle kelpasi vain äiti.

Niin joo, on se Minikääpä vielä vähän vauva. Se nukahti lauantaina riippukeinuun ja iloitsimme isomummon ja siskon kanssa, että ukko saa otettua siinä päikkärit, kun ei olisi muuten malttanut mennä unille lainkaan. Ihastelimme ukkelia ja huikkasin vaarillekin, että Kaapo nukkuu keinussa. No, vartin päästä se samainen vaari surrutteli ruohonleikkurinsa kanssa keinulle, ajoi nurtsin alta ja hyvä ettei päältä, heilutteli ja kieputteli keinua. Tuli sitten hämmästyneenä kertomaan, että ai, se Kaapo olikin tuolla keinussa! Siihen se Miniäinen sitten tietysti heräsi ja oli ihan pihalla. Se tuhisi puolisen tuntia sylissäni peppu pystyssä ja kurkkasi aina välillä ympärilleen ja mietti, missä ihmeessä me oikein ollaan. Lopulta se lähti siskon perään autoleikkeihin.

Sunnuntaina sitten palailtiin, syötiin ja nukuttiin päikkärit. Unien jälkeen lähdettiin pihalle pyöräilemään ja iltaruualle ABC:lle. Syötiin hampparit ja käävät pääsivät leikkipaikalle. Myös ruokaa saatiin, joten uusi viikko voi taas alkaa.

Äitienpäiväjuhlintaa

Jopas oli viikonloppu!

Lauantaina hengailimme aamupäivän omalla pihalla ja kotihommissa, mies mm. imuroi ja pesi lattiat. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin sitten mummolle ja papalle. Käävät saivat hengailla serkkujensa kanssa ja me sitten vain mätettiin herkkuja. Illalla katsoimme vielä ihan huippuleffan, joka kertoi Valo Aholasta, sellaisesta koulupojasta sortokauden aikoihin.

Sunnuntaiaamu oli jännittävä. Heräsin itse normiaikaan eli siinä ennen seiskaa ja odottelin sitten muun perheen heräilyä. Miehellä oli kello soimassa kasilta, mutta käävät ehtivät ensin. Mies kömpi niiden kanssa ja pian keittiöstä kuuluikin sipinää ja supinaa. Jossain vaiheessa joukot hajosivat ja aurinkolasipäinen Minikääpä säntäsi luokseni kahden voikukan kanssa. Mies haki kuitenkin vielä tässä vaiheessa joukkonsa pois.

Hetken kuluttua saapuikin sitten koko seurue. Tarjottimelle oli lastattu

-pikkunakkeja, munia ja pekonia
-jugurttia
-kääretorttua
-kahvia ja appelsiinimehua
-pääkallokarkkeja ja
-maljakossa ne kaksi voikukkaa.

Myös Hesari toimitettiin vuoteeseen. Ja sitten se paras osuus eli lahjat:

-Minikäävän korttiin oli tehty punaisella maalilla ja pienillä sormilla pilkkuja
-Lahjaksi sain tyynyliinan, johon oli painettu iso kukka ja teksti "Äidille". Kukan terälehdet olivat Minikäävän kädenjäljet, aika pienet siis.
-Käävän korttiin oli piirretty punainen pisaran muotoinen sydän, jonka reunus oli pistelty puuvillalangalla. Kortissa oli runona "Sydän sykkii, rakkautta, iloa, voitko kuulla sykkeen, pum pum pum." Käävät osasivat laulaa sen hienosti.
-Käävältä sain lahjaksi helmistä tehdyn sydänkorun, siis sellaisen todella kauniin.

Kääpää vähän suretti, kun joutui antamaan korun minulle. Onneksi Käävällä on kuitenkin oma sydänkorunsa ja saimme sitten pitää kumpikin niitä omiamme.

Juhlallisuudet jatkuivat siten, että sain syödä aamiaista rauhassa ja lueskella lehden. Käävät tosin kävivät minua aina toisinaan tervehtimässä. Aamiaisen jälkeen Mies lähti ryhmineen ulos ja minä sain katsoa Remonttireiskan ja Tilan ihan rauhassa. Jee jee jee.

Ikävä oli jo kova, mutta pian Tilan jälkeen näin ikkunasta pyöräilevän Käävän ja Minikääpää rattaissa työntävän Miehen. Ne olivat kipaisseet Kauniaisiin kukkaostoksille ja sain kauniin Gerberan (siis luullakseni, sellaisen keltaisen kumminkin).

Syötiin, unille (minä myös) ja unien jälkeen reissuun. Sitä ennen tosin hörppäsimme kahvit ja maistelimme kinuskikakkua. Ensin mummin luo herkuttelemaan ja sieltä sitten isomummolle. Oli mukavaa nähdä koko joukko mummoja ja erityisen hauskaa oli istuutua viikonlopun viidenteen kakkukahvipöytään. Ajettiin Mäkkärin kautta kotiin, sillä ruumis ja sielu kaipasivat jotain suolaista.

Kympiltä Käävät unille. Äitienpäivä suoritettu.

Ruka

Reissu oli oikein onnistunut. Lähdimme ajamaan maanantaina 21.4, saavuimme illalla perille, vietimme neljä lumista päivää Rukalla ja ajelimme lauantaina 26.4 kotiin. Siskoni lähti myös matkaan, joten ajoimme pari kolme tuntia ja sitten vaihdoimme. Ei paha siis. Reissu oli kyllä sikäli rankka, että kaikki rytmit heittivät häränpyllyä, mutta onneksi työ/tarhapäiviä oli vain kolme ennen vappulomaa.

Lapset olivat ihan haltioissaan lumesta. Rukalle oli rakennettu jättimäinen lumiukko, jonka suojissa saattoi laskea pulkkamäkeä. Kääpä rakasti vauhdin hurmaa, mutta Minikääpä taputteli mieluummin lumikakkuja ämpärin kanssa. Rukalle oli tullut myös eturinteen puolelle leikkipaikka, josta käävät tykkäsivät.

Lomalla tuli myös herkuteltua. Söimme kiinalaista, pizzaa, wingsejä, pariin otteeseen Merjan laittamaa ruokaa (uunipossua ja poronkäristystä) sekä munkkeja, munkkeja ja munkkeja. Lapsetkin saivat aamu- ja iltapalaksi parina vikana päivänä suklaamuroja, elämänsä ensimmäistä kertaa, mikä järkytti isäni naisystävää. Hah. Käävät lappavat puuroa joka aamu tarhassa, joten välillä on syytä vähän irrotella.

Reissu oli kyllä niin erilainen kuin Rukan reissut ennen muinoin. Aamupäivisin leikimme useimmiten omalla pihalla (pulkkamäkeä/lumikakkuja), sitten söimme ja nukuimme päikkärit. Iltapäivisin lähdimme useimmiten kylille.

Torstaina oli erikoispäivä, suuntasimme Tropiikkiin. Paikka oli kääville uskomattoman ihmeellinen, sillä kumpikaan ei ole koskaan ollut edes uimahallissa. Aluksi ne läträsivät lasten altaassa, mutta uskaltautuivat sitten rohkeasti isojen puolelle. Molemmat rakastivat vesiliukumäkeä. Kääpää vähän pelotti, mutta Minikääpä ei ilmeisesti vielä oikein osannut pelätä veden vaaroja. Se raukka luottaa vielä horjumattomasti vanhempiinsa. Ja minäkin pääsin sitten vesihierontoihin sun muihin, ihanaa, ihanaa oli!

Vappu

Aattona lähdin hyvissä ajoin töistä, mutta niin vaan jouduin kääntymään takaisin ja ipanat odottivat päiväkodin pihassa. Puoli viideksi pääsin tarhalle ja suuntasimme sitten saman tien vappupallojen ostoon. Kääpä valitsi sellaisen, jossa Puh ja Tikru painivat ja Minikääpä halusi ehdottomasti pienen merirosvopallon. Se oli omastaan tosi ylpeä, mutta Kääpää valinta painoi vielä pitkään. Se ilmoitti moneen otteeseen, että päästää pallon taivaan tuuliin. Kai sitä harmitti, ettei palloa saanut ottaa mukaan kaupungille (ajatelkaa: tuplarattaat, täysi juna, 2- ja 3-vuotiaat ja vielä bonuksena kaksi vappupalloa ees taas reissaamassa) eikä edes lähimetsään. Mietimme myös, surettiko sitä viime vapun Ihaa-pallo, joka jäi junan oven väliin ja karkasi maailmalle.

Mies oli vapun kuumeessa, mutta siitä huolimatta pääsimme Jippii-konserttiin keskustaan. Oli ihan huippua: Kääpä joraili innoissaan ja Minikääpä sippasi syliini. Oli ihan mahtava reissu!

Perjantai olikin sitten ulkoilupäivä. Olimme viisi tuntia naapuripihassa. Kääpä rakensi elämänsä ensimmäisen majan. Se raahasi parimetrisiä puita pitkin metsiä ja rakensi majaansa urhoollisesti, vaikka maja näyttikin Saran mielestä ihan padolta. Aluksi maja oli Käävän ja ystävänsä Adelen, mutta iltapäivällä Sara ja Veeti (koululainen!) auttoivat Kääpää majan teossa. Ette usko, miten tohkeissaan Kääpä oli, kun sai leikkiä niin isojen kanssa. Sara totesi:

-Me olemme vähän niin kuin Kanervan palvelijoita. Nytkin minä haen astioita, jotta ne voivat hörpätä seepransa kanssa teet.

Lauantaina teimme sitten suursiivouksen. Minä olin tehnyt aiemmin inventaarin verkkokellarissa ja nyt oli vaatehuoneen vuoro. Otin kaikki tavarat pois, heitin jotain roskiin ja ängin ne sitten takaisin. Mies imuroi ja pesi lattiat ja yhdessä laitoimme vielä pihan kuntoon. Siirsimme laudat lattialta, lakaisimme alla olevat laatat ja pesimme laudat ja pöytäryhmän. Ei vaan meinaa tuo siitepöly millään irrota. Tein inventaaria myös askartelukaapissa. Kävin läpi ison pinon kääpäin piirustuksia ja yritin lajitella niitä säästettäviin ja pois laitettaviin. Ei ole helppoa hommaa, kun mistään ei raaskisi luopua. Nyt keksin, että kootaan niistä nippu vielä mummille ja loput vaan sitten pois.

Meillä on ihan valtavasti kaikkea roinaa, mutta aika vähän sellaista, mistä voisi luopua. Nyt heitin julmasti roskiin neljännellä luokalla tekemäni pehmopupun, ala-asteella saadun kissan sekä muutaman rikkinäisen kilpikonnalampun. Enempään en pystynyt. Olin toisaalta valtavan huojentunut, ettemme tarvitse mitään uutta, kun meillä on jo kaikki tarpeellinen.

No, sunnuntaina suuntasimmekin sitten Selloon shoppailemaan. Ostimme tosin vain tarpeellisia asioita, Käävälle kesäkengät, päiväkotiin kaksi valkoista tyynyliinaa, ruokaa ja kaasugrillin. Sitten pyörimme ympäri Espoota ja Kauniaisia etsimässä grilliin kaasua, mutta sitä emme saaneet. No, eipä ole grillikään vielä kasassa, sillä tulimme kasilta kotiin ja suuntasimme saunaan. Iltapalaksi oli sitten patonkia ja pullaa, kun pakasteet ehtivät sulaa reissun venyessä.

Minikäävän fillariin piti ostaa myös uusi sisäkumi. Toivottavasti oli siitä kyse. Miniäinen sai tosiaan pomoni pojan vanhan fillarin ja osasi heti ajaa sillä. Ukolla ei ole lähellekään kaikkia hampaita, tukkaa ei senkään vertaa, sanoja muutama, mutta sinnikkäästi se vaan sotki. Kun ylämäkeen ajo oli hieman rankempaa, kun ei takapyörässä ollut ilmaa, se välillä talutti ja jatkoi sitten polkemista.

-Apua äiti! (työnnän)
-Ite ajaa! (työntää käteni pois vihaisena)

Nyt sitten pitäisi orientoitua näihin töihin, mikä ei ole helppoa, kun on 16 päivästä ollut kolmena töissä. Tahtoo kotiäidiksi! Siis kilttien lapsien ja aurinkoisten päivien kotiäidiksi.