Äitienpäiväjuhlintaa

Jopas oli viikonloppu!

Lauantaina hengailimme aamupäivän omalla pihalla ja kotihommissa, mies mm. imuroi ja pesi lattiat. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin sitten mummolle ja papalle. Käävät saivat hengailla serkkujensa kanssa ja me sitten vain mätettiin herkkuja. Illalla katsoimme vielä ihan huippuleffan, joka kertoi Valo Aholasta, sellaisesta koulupojasta sortokauden aikoihin.

Sunnuntaiaamu oli jännittävä. Heräsin itse normiaikaan eli siinä ennen seiskaa ja odottelin sitten muun perheen heräilyä. Miehellä oli kello soimassa kasilta, mutta käävät ehtivät ensin. Mies kömpi niiden kanssa ja pian keittiöstä kuuluikin sipinää ja supinaa. Jossain vaiheessa joukot hajosivat ja aurinkolasipäinen Minikääpä säntäsi luokseni kahden voikukan kanssa. Mies haki kuitenkin vielä tässä vaiheessa joukkonsa pois.

Hetken kuluttua saapuikin sitten koko seurue. Tarjottimelle oli lastattu

-pikkunakkeja, munia ja pekonia
-jugurttia
-kääretorttua
-kahvia ja appelsiinimehua
-pääkallokarkkeja ja
-maljakossa ne kaksi voikukkaa.

Myös Hesari toimitettiin vuoteeseen. Ja sitten se paras osuus eli lahjat:

-Minikäävän korttiin oli tehty punaisella maalilla ja pienillä sormilla pilkkuja
-Lahjaksi sain tyynyliinan, johon oli painettu iso kukka ja teksti "Äidille". Kukan terälehdet olivat Minikäävän kädenjäljet, aika pienet siis.
-Käävän korttiin oli piirretty punainen pisaran muotoinen sydän, jonka reunus oli pistelty puuvillalangalla. Kortissa oli runona "Sydän sykkii, rakkautta, iloa, voitko kuulla sykkeen, pum pum pum." Käävät osasivat laulaa sen hienosti.
-Käävältä sain lahjaksi helmistä tehdyn sydänkorun, siis sellaisen todella kauniin.

Kääpää vähän suretti, kun joutui antamaan korun minulle. Onneksi Käävällä on kuitenkin oma sydänkorunsa ja saimme sitten pitää kumpikin niitä omiamme.

Juhlallisuudet jatkuivat siten, että sain syödä aamiaista rauhassa ja lueskella lehden. Käävät tosin kävivät minua aina toisinaan tervehtimässä. Aamiaisen jälkeen Mies lähti ryhmineen ulos ja minä sain katsoa Remonttireiskan ja Tilan ihan rauhassa. Jee jee jee.

Ikävä oli jo kova, mutta pian Tilan jälkeen näin ikkunasta pyöräilevän Käävän ja Minikääpää rattaissa työntävän Miehen. Ne olivat kipaisseet Kauniaisiin kukkaostoksille ja sain kauniin Gerberan (siis luullakseni, sellaisen keltaisen kumminkin).

Syötiin, unille (minä myös) ja unien jälkeen reissuun. Sitä ennen tosin hörppäsimme kahvit ja maistelimme kinuskikakkua. Ensin mummin luo herkuttelemaan ja sieltä sitten isomummolle. Oli mukavaa nähdä koko joukko mummoja ja erityisen hauskaa oli istuutua viikonlopun viidenteen kakkukahvipöytään. Ajettiin Mäkkärin kautta kotiin, sillä ruumis ja sielu kaipasivat jotain suolaista.

Kympiltä Käävät unille. Äitienpäivä suoritettu.