Kesä alkoi!

Viikonloppu meni kaikenlaisessa tohinassa. Perjantaina miehellä oli työpaikkariento, ja meillä vieraili kolme naista ja kaksi ylimääräistä lasta. Melu oli korvia huumaava ja ihmettelin, oliko meilläkin tuollaista minikäävän ollessa vauva. Mutta siis ihanaa oli, tervetuloa toistekin. Saimme vieläpä tuliaisina pihakukat ja ison kasan herkkuja, joten kaikki osapuolet pysyivät tyytyväisinä.

Lauantaina lähdimme sitten aamiaisen jälkeen mökille kevättalkoisiin. Koukkasimme ensin isomummon Pakilasta ja sitten vielä siskon/kummin/tädin Hämpystä ja lähdimme matkaan. Käväisimme Karkkilassa kaupassa ja olimme silti ekoja mökillä. Käävät säntäsivät saman tien rantaan heittelemään keppejä. Ihmeen hyvin ne kyllä uskoivat, että rantaan ei saa mennä yksin.

Vahinkojakin sattui. Kääpä kiipesi tammeen ja naarmutti masunsa, Minikääpä kippasi neljä kertaa päälleen polkuautolla ja kerran halkaisi huulensa. Eläinsaalis oli seuraava:

• Sammakko, joka löytyi pumppukaivosta. Vaari ohjeisti, että kansi pitää jättää aina raolleen, etteivät sammakot jää vangiksi.
• Sitruuna- ja kaaliperhoset. Minikääpä seuraili niitä rantaan saakka ja hämmästyi, kun ei voinut jatkaa matkaa perhosten lennellessä järven yllä.
• Pieni myyrä, joka livahti talon alle niin, etteivät käävät sitä huomanneet, vaikka seisoivat ihan vieressä.

Nyt oli sitten UPM vienyt metsät ja näky oli aika ankea. Mutta minkäs teet, pakkohan sitä puuta on välillä myydäkin.

Saimme hyvin hommia tehtyä. Haravoimme ja kärräsimme lehtiä siskon kanssa ja käävät auttelivat. Pikkuharava ei kyllä kelvannut kenellekään, sillä molemmat ovat niin isoja että. Kääpä haluaisi olla poika ja Minikääpä tyttö. Kääpä kyselikin isomummolta, että voiko hän sitten isona ostaa pippelin. Isomummo arveli, ettei se oikein käy päinsä. ”Ai miksi?” ” No kun sinä olet tyttö.” Saunassa Kääpä vielä tarkensi, että hän haluaisi ne molemmat, pippelin ja pimpin. Käävän haaveena on myös mennä naimisiin isin kanssa ja saada poikavauva, jonka nimi on Kaapo. Eikös tämä olekin joku ihan normaali kehitysvaihe, eikös olekin? Minikääpä sen sijaan hipsuttelee vain prinsessahameessaan. Sai olla kaupassa hameella ja oli niin ylpeä. Maalla hame sen sijaan piti ottaa pois, kun se ei oikein sopinut niihin pihahommiin. Mutta paluumatkalle pistettiin taas röyhelöt päälle. Kylläpä mies ilostui, kun löysi palattuamme hikisen, kiukkuisen, vastaheränneen prinsessamekkoisen Miniäisen, jolle kelpasi vain äiti.

Niin joo, on se Minikääpä vielä vähän vauva. Se nukahti lauantaina riippukeinuun ja iloitsimme isomummon ja siskon kanssa, että ukko saa otettua siinä päikkärit, kun ei olisi muuten malttanut mennä unille lainkaan. Ihastelimme ukkelia ja huikkasin vaarillekin, että Kaapo nukkuu keinussa. No, vartin päästä se samainen vaari surrutteli ruohonleikkurinsa kanssa keinulle, ajoi nurtsin alta ja hyvä ettei päältä, heilutteli ja kieputteli keinua. Tuli sitten hämmästyneenä kertomaan, että ai, se Kaapo olikin tuolla keinussa! Siihen se Miniäinen sitten tietysti heräsi ja oli ihan pihalla. Se tuhisi puolisen tuntia sylissäni peppu pystyssä ja kurkkasi aina välillä ympärilleen ja mietti, missä ihmeessä me oikein ollaan. Lopulta se lähti siskon perään autoleikkeihin.

Sunnuntaina sitten palailtiin, syötiin ja nukuttiin päikkärit. Unien jälkeen lähdettiin pihalle pyöräilemään ja iltaruualle ABC:lle. Syötiin hampparit ja käävät pääsivät leikkipaikalle. Myös ruokaa saatiin, joten uusi viikko voi taas alkaa.