Vappu

Aattona lähdin hyvissä ajoin töistä, mutta niin vaan jouduin kääntymään takaisin ja ipanat odottivat päiväkodin pihassa. Puoli viideksi pääsin tarhalle ja suuntasimme sitten saman tien vappupallojen ostoon. Kääpä valitsi sellaisen, jossa Puh ja Tikru painivat ja Minikääpä halusi ehdottomasti pienen merirosvopallon. Se oli omastaan tosi ylpeä, mutta Kääpää valinta painoi vielä pitkään. Se ilmoitti moneen otteeseen, että päästää pallon taivaan tuuliin. Kai sitä harmitti, ettei palloa saanut ottaa mukaan kaupungille (ajatelkaa: tuplarattaat, täysi juna, 2- ja 3-vuotiaat ja vielä bonuksena kaksi vappupalloa ees taas reissaamassa) eikä edes lähimetsään. Mietimme myös, surettiko sitä viime vapun Ihaa-pallo, joka jäi junan oven väliin ja karkasi maailmalle.

Mies oli vapun kuumeessa, mutta siitä huolimatta pääsimme Jippii-konserttiin keskustaan. Oli ihan huippua: Kääpä joraili innoissaan ja Minikääpä sippasi syliini. Oli ihan mahtava reissu!

Perjantai olikin sitten ulkoilupäivä. Olimme viisi tuntia naapuripihassa. Kääpä rakensi elämänsä ensimmäisen majan. Se raahasi parimetrisiä puita pitkin metsiä ja rakensi majaansa urhoollisesti, vaikka maja näyttikin Saran mielestä ihan padolta. Aluksi maja oli Käävän ja ystävänsä Adelen, mutta iltapäivällä Sara ja Veeti (koululainen!) auttoivat Kääpää majan teossa. Ette usko, miten tohkeissaan Kääpä oli, kun sai leikkiä niin isojen kanssa. Sara totesi:

-Me olemme vähän niin kuin Kanervan palvelijoita. Nytkin minä haen astioita, jotta ne voivat hörpätä seepransa kanssa teet.

Lauantaina teimme sitten suursiivouksen. Minä olin tehnyt aiemmin inventaarin verkkokellarissa ja nyt oli vaatehuoneen vuoro. Otin kaikki tavarat pois, heitin jotain roskiin ja ängin ne sitten takaisin. Mies imuroi ja pesi lattiat ja yhdessä laitoimme vielä pihan kuntoon. Siirsimme laudat lattialta, lakaisimme alla olevat laatat ja pesimme laudat ja pöytäryhmän. Ei vaan meinaa tuo siitepöly millään irrota. Tein inventaaria myös askartelukaapissa. Kävin läpi ison pinon kääpäin piirustuksia ja yritin lajitella niitä säästettäviin ja pois laitettaviin. Ei ole helppoa hommaa, kun mistään ei raaskisi luopua. Nyt keksin, että kootaan niistä nippu vielä mummille ja loput vaan sitten pois.

Meillä on ihan valtavasti kaikkea roinaa, mutta aika vähän sellaista, mistä voisi luopua. Nyt heitin julmasti roskiin neljännellä luokalla tekemäni pehmopupun, ala-asteella saadun kissan sekä muutaman rikkinäisen kilpikonnalampun. Enempään en pystynyt. Olin toisaalta valtavan huojentunut, ettemme tarvitse mitään uutta, kun meillä on jo kaikki tarpeellinen.

No, sunnuntaina suuntasimmekin sitten Selloon shoppailemaan. Ostimme tosin vain tarpeellisia asioita, Käävälle kesäkengät, päiväkotiin kaksi valkoista tyynyliinaa, ruokaa ja kaasugrillin. Sitten pyörimme ympäri Espoota ja Kauniaisia etsimässä grilliin kaasua, mutta sitä emme saaneet. No, eipä ole grillikään vielä kasassa, sillä tulimme kasilta kotiin ja suuntasimme saunaan. Iltapalaksi oli sitten patonkia ja pullaa, kun pakasteet ehtivät sulaa reissun venyessä.

Minikäävän fillariin piti ostaa myös uusi sisäkumi. Toivottavasti oli siitä kyse. Miniäinen sai tosiaan pomoni pojan vanhan fillarin ja osasi heti ajaa sillä. Ukolla ei ole lähellekään kaikkia hampaita, tukkaa ei senkään vertaa, sanoja muutama, mutta sinnikkäästi se vaan sotki. Kun ylämäkeen ajo oli hieman rankempaa, kun ei takapyörässä ollut ilmaa, se välillä talutti ja jatkoi sitten polkemista.

-Apua äiti! (työnnän)
-Ite ajaa! (työntää käteni pois vihaisena)

Nyt sitten pitäisi orientoitua näihin töihin, mikä ei ole helppoa, kun on 16 päivästä ollut kolmena töissä. Tahtoo kotiäidiksi! Siis kilttien lapsien ja aurinkoisten päivien kotiäidiksi.