Äidiksi kasvamassa

Äidiksi kasvaminen on ollut minulle harvinaisen haasteellista, vaikka olen aina tiennyt haluavani äidiksi.

Valmistuin 1999, 23-vuotiaana, diplomi-insinööriksi, ja kirjoitin silloisen poikaystäväni pikkusiskon ystävänikirjaan unelmien kohdalle

-Oma perhe
-Oma koti
-Mielekäs työ.

Nyt minulla on ne kaikki. Mutta ei se helppoa ole ollut.

Aloimme seurustella Miehen kanssa vuonna 2001. Me molemmat haaveilimme jo silloin suurperheestä. Mies ajatteli hankkivansa meille pikkubussin. Minä ajattelin, että lapsia voisi olla neljä, Mies kymmenen.

Menimme naimisiin 2002. Kärtin R-kiskalta Vauva-lehtiä, siis yhteisesti luettavaksi. Ystävillemme syntyi lapsi. Ja toisillekin. Miksei jo meillekin?

Lopulta päädyimme lukemaan "Suurta vauvakirjaa", toim. Leeni Peltonen, ja saimme seurata, miten Pilkku kasvoi viikko viikolta. Anopilta saimme joululahjaksi Jane Symonsin "Vauva tilauksessa" ja siitäkin opimme lisää. Olin aika perillä synnytyksestä ja vauvanhoidosta, ainakin noin teoriassa.

Kesäkuun puolessa välissä olin katsomassa sairaalassa vastasyntynyttä ison mahani kanssa. Vielä silloinkin olin epäuskoinen - me ei saada vauvaa ikinä.

Vaikka saatiinhan me, 29.6.2004. Löysimme marketista Tracy Hoggin "Opi kuuntelemaan vauvaasi" ja luimme sitä kuin Raamattua.

Kun Kääpä oli 1,5 v., saimme seuraavan yksilön ja luulimme olevamme kaikenoppineita. Mutta Tracy Hogg ei selkeästi tuntenut tätä vauvaa! Minä kirjoitin teoreettisen filosofian seminaaritöitä, kuskasin Kääpää yliopiston lapsiparkkiin, istuin luennoilla ja ihmettelin, miksei se nuku.

En ollut koskaan ennen kokenut samanlaista väsymystä kuin kääpäin ollessa 0 ja 1. Vaikka olihan siitä puhuttu ja olimme yrittäneet siihen etukäteen varautuakin. Talvi Minikäävän kanssa oli suloista sumua, kevät ääretöntä väsymystä ja kesä aika ihanaa aikaa, loikoilimme usein pienten kanssa viltillä Pusulassa.

Ja sitten alkoivat työt, elokuussa 2006. Mies jäi kotiin ja minä ryhdyin reissuhommiin. Se oli ihan hullua aikaa. Ennen sitä luulin voimieni olevan loppumattomat, mutta eihän kenelläkään ole voimia äärettömästi.

Säikähdin, syystäkin, tuota kokemustani. Mutta toisaalta oli hyvä havaita, ettei yksin tarvitse ehtiä ja tehdä kaikkea. Samalla huomasin arvojeni olleen vinksallaan - työ oli mennyt perheen edelle.

Seuraavat pari vuotta oli sitten totuttelua tarha-arkeen: kaksi Leppäkerttua ja IT-konsultin töitä. Edelleen ajoittaista väsymystä, mutta yhä useammin valon pilkahduksia.

Muistan aina, miten kevätaurinko lämmitti istuessani kalliolla työpäivän jälkeen. Leppäkertut leikkivät lätäkössä ja minä luotin Reimatecciin.

Mutta vähitellen alkoi herätä haave kolmannesta lapsesta. Ja se olikin se vaikein päätös. Mietin omaa jaksamistani. Ja ideaalilapsilukua: pienenä nukkekodin perheessä oli kaksi lasta, Mari ja Mikko. Mutta että kolmas lapsi, tähän härdelliin!

Pelkäsin myös. Kaikkea mahdollista.

Erityisesti pelkäsin keskenmenoa. Sitä, että kun olemme vakaan harkinnan jälkeen päättäneet, että NYT on lapsen aika, joutuisimme pettymään. Että MINUN suunnitelmani ei toteutuisikaan. Minun, joka aina niin hyvin suunnittelen, organisoin ja aikataulutan kaiken - töissä, kotona, elämässä.

Luin Keijo Rainerman kirjasen "Pois pelko!" moneen otteeseen, ennen kuin uskalsimme. Ja muutaman kuukauden ehdimme haaveilla Paavosta.

Kunnes sitten ultrassa viikolla 11+5 kävi ilmi, että Paavo oli nukkunut pois jo monta viikkoa sitten. Kohdussa ei kasvanutkaan enää ketään, pois vaan turha solumassa, siivouksen aika.

Surimme Paavon menetystä. Kävelin ympäri Ymmerstaa ja tunsin itseni tyhmäksi - surin alkion menetystä.

Mutta niin vain elämä jatkui.

Lopulta maltoin vähän pysähtyä ja ihmetellä, mitä olen saanut: kaksi mahtavaa lasta, hyvän koulutuksen ja työn, ihanan miehen. Miksi en ole kiitollinen vaan haluan aina lisää?

Luin Tytti Issakaisen "Sinussa minä kasvoin", aivan ihania runoja, ja fiilistelin vihdoin äitiyttä. Niin, minusta oli kaiken tämän hässäkän keskellä tullut äiti, ja vieläpä kaksi kertaa! Miten en ollut sitä aiemmin huomannut?

Tajusin vähitellen, että lasten syntymä on samanlainen myllerrys muillekin. Luin "Elämän ruuhkavuodet", toim. Kirsi Hiilamo ja ymmärsin, ettei se helppoa ole kellään. Myöhemmin löysin myös toisen mielenkiintoisen kirjan, "Anna käsi", toim. Mari Leppänen ja Katja Hyry, joka auttoi ymmärtämään, että ihmisen valinnat ja päätökset ovat aina yhtä vaikeita, oli ympäröivä yhteiskunta tai yhteisö minkälainen tahansa.

Minulle vaikeita asioita olivat lasten ja työn yhdistäminen ja lapsiluvusta päättäminen. Pidin työstäni, mutta yhteiskunnassa oli vallalla käsitys, että lapset olisi hyvä hoitaa kolmivuotiaaksi kotona. Ja pidin työstäni, mutta haaveilin suurperheestä.

Lopulta tuli oikea hetki Toukolaisen saapua maailmaan, kevätvauva vm 2009 oli niin suuri toiveiden täyttymys, ettei tosikaan.

Olin miltei vuoden lasten kanssa kotona. Kävimme vihdoin avoimessa päiväkodissa (aiemmin en ollut tajunnut sen olevan myös minunlaiselleni äidille), asukaspuistoissa, perhekerhoissa ja nautimme subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta 2-3 kertaa viikossa 5-7 tunnin ajan.

Kun lapset kasvoivat, huomasimme, että niitä piti alkaa kasvattaa. Enää ei riittänyt, että itkuun reagoi, vaan piti miettiä vähän suurempia linjoja. Onneksi löysimme Saara Kinnusen. "Anna mun olla lapsi" on kirja, johon on kiteytetty monia meille tärkeitä juttuja. Mutta koska itseluottamuksemme isinä ja äiteinä on kasvanut, emme lue Saaraa kuin Raamattua, poimimme vain sen, mikä toimii meillä.

Ja suureksi iloksemme olemme saaneet joukkoomme vielä neljännenkin käävän, pienen Taimiston, joka näyttää ilmetyltä isältään, pieneltä myyrältä.

Taimin suhteen emme ole enää kovasti yrittäneet laittaa häntä mihinkään muottiin. Kääpää hoidettiin vauvakuiskaajan tahtiin, Minikääpääkin yritettiin, mutta Toukolainen roikkui mukana milloin fudiskentän laidalla, milloin perhekerhoissa. Taimikin aloitti viuluharrastuksen muutaman päivän iässä.

Mutta että olenko nyt sitten kasvanut äidiksi?

Kasvamassa, sanoisin.

Raivausta

Eilen olimme luistelemassa ja pulkkamäessä. Tässä ihan meidän lähellä on muutama hyvä mäki ja oikein hyvä luistinrata, valaistukin vielä. Kääpä luistelee jo ihan hyvin ja Minikääpäkin oli oppinut luistemaan ihan kelvosti. Se pysyy pystyssä ja pääsee eteenpäinkin, ensi kerralla pitää sitten opetella kunnon potkuja. Ihmeeksemme Toukolainenkin pysyi pystyssä. Se jaksoi luistella yhtä pitkään kuin veljensäkin.

Aamupäivällä leivoimme kääpäin kanssa sämpylöitä ja suklaapikkuleipiä. Lapsilla oli kiva leikki saunalla. Otimme Piiskut (K, K, T) vs. Myyrät (K, K, T) päiväunikisat ja Piiskut voittivat. Hyvä me!

Iltapäivällä alkoikin sitten raivaus.

1. Ensin imuroimme hieman
2. Sitten raivasimme kodinhoitohuoneen
3. Seuraavaksi purimme kuusen ja laitoimme joulukoristeet pois
4. Sitten imuroimme lisää
5. Ja vaihdoimme kaikille lakanat
6. Lopuksi raivasin vaatehuoneen. Nyt sinne mahtuvat mukavasti Taimiston vaatteetkin.

Illalla voi sitten lukea.

Poikien kanssa kahlaamme Risto Räppääjiä. Saimme juuri luettua Nelli Nuudelipään ja nyt on menossa Pakastaja Elvi. Kääpä luki juuri Harry Potter ja Puoliverinen prinssi ja nyt sillä on meneillään Kuoleman varjelukset. Mies lukee Tuntematonta Jeesusta. Minä sain juuri valmiiksi Antti Hyryn Kevättä ja syksyä ja nyt aloitin Uunin.

Huomiselle on luvassa lisää raivausta:

1. Käävän huone - Lego-rakennukset ovat jääneet muiden leikkien jalkoihin.
2. Portaiden alus - suljettavan oven takana on ihan oikeat tavarat, mutta pitää vain siirtää niitä hieman.
3. Joulukortit ja -askartelut seiniltä, talviset saavat vielä jäädä.

Minikääpä sai juuri siivottua oman huoneensa ja Toukolaisen huone onkin pysynyt tosi siistinä.

Illalla menemmekin sitten juhlimaan Papan ja P:n kihlajaisia.

Loistavaa Uutta vuotta kaikille!

Vuosi 2012

Kirjoitan tässä joutessani nyt vielä vuosipostauksenkin. Vuosi on aika simppeli, olen kelannut sitä niin moneen otteeseen.

Tammikuu. Minä aloitin työt, Mies jäi kääpäin kanssa kotiin. Kääpä oli ekalla ja Minikääpä ja Toukolainen 100 % kotipoikina. Taimisto oli pieni myyrä eikä kaivannut muuta kuin syliä ja maitoa. Isomummu siunattiin Hietaniemen vanhassa kappelissa ja muistotilaisuus pidettiin Perhossa. Minikääpä täytti kuusi vuotta ja juhlittiin taas moneen otteeseen.

Helmikuu. Jatkoin töitäni tutulla asiakkaalla. Kävin työhaastattelussa. Äiti joutui yllättäen sairaalaan, ensin Peijakseen, sitten Katriinaan. Vietimme hiihtoloman viikolla 8, olimme paljon Katriinassa, mutta näimme myös Robinin ja kävimme  HopLopissa. Kääpä esiintyi Karatalolla ja soitti mm. Karvamadon ja Tömistystä.

Maaliskuu. Aloitin uudessa työpaikassa, uudella asiakkaalla ja uudessa projektissa. Olimme paljon Mummin luona. Mummi kuoli. Mummi siunattiin Hämeenkylän kirkossa ja muistotilaisuus pidettiin M:n ja L:n luona. Toukolainen täytti kolme vuotta ja juhlittiin taas moneen otteeseen.

Huhtikuu. Työt jatkuvat, projekti on varsin hektinen. Kirjoitan elämäni ensimmäisen perunkirjan ja hoidan kuolinpesän asioita. Käävät kasvavat, on kevät.

Toukokuu. Töitä ja lapsia. Kääpä pitää kaverisynttärit, kesäbileet, ja saa kutsua kaikki luokan ja pihan likat. Lapsia on 19, mutta meno varsin rauhallista. Kääpä esiintyi Sellosalissa.

Kesäkuu. Kävimme Herzogien kanssa Muumimaassa ja oman perheen kesken Särkänniemessä. Kääpä täyttää kahdeksan vuotta. Juhlimme Pusulassa.

Heinäkuu. Loma. Mökkeilyä Pusulassa, lungia oloa. Odilampi ja uudet uimapatjat.

Elokuu. Töihin taas. Minikäävän eskari alkaa. Lintsillä. Mun nielurisaleikkaus. Miehen ajokortti ja töihinpaluu.

Syyskuu. Töitä/tarhaa/eskaria/koulua - arkea. Taisku-Paisku 1 v ja Vaari 60 v. Taimia juhlittiin kotona ja Vaaria Pusulan mökillä.

Lokakuu. Halloween ja pyhäinpäivä. Taimin ärhäkkä enterorokko - 1,5 viikkoa poissa tarhasta. Pieni oppi siinä samalla sitten kävelemään, varsin varmasti jo. 1,5 viikkoa sumplimista ja sovittelua: sairas lapsi ja 2*100 % työt - tämä ala.

Marraskuu. Kääpä esiintyi taas. Vietiin vanhaan tarhaan, eskariin, kouluun ja puistoon lahjat. 11 pakettia. Sen aamun muistan aina: lunta tuiskutti ja kuskattiin lapsia eri pisteisiin. Minikäävän luokka oli lähdossä tonttupolulle ja hoitajat olivat hermostuneita.

Joulukuu. Muutto. Uusi tarha, eskari ja koulu. Uudet lapset ja uudet opet. Uusi koti. Kolari. Ja työt, ne vaan jatkuu samanlaisena aina ja aina. Ja vihdoin - loma. Ansaittu ja tarpeeseen tuleva. Joulu.

Iltakävely

Toissapäivänä ulkoiltiin. Pihaan oli tehty valtava jättiläishiiri ja siinä leikittiin, vaikka vähän ripsi.

Illalla jätin Miehen laittelemaan Taimistoa unille ja lähdin kolmen kanssa kävelylle. Mentiin lähileikkipuistoon ja huomattiin, että siinähän on jää. Voisi tulla luistelemaankin.

Vein Toukan kotiin kierroksen jälkeen ja lähdin kahden isoimman kanssa vielä yhdelle. Kävelimme Vuoriharjuntietä, kuljimme koko Pirttitien päästä päähän ja bongasimme Käävän ystävän isovanhempien talon.

Lapset olivat jo vähän huolissaan, että ollaanko me eksytty, mutta ei oltu. Pian tultiinkin tuttuun risteykseen ja käävätkin osasivat kotiin. Käävät lauloivat:

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie 
On toinen maailma on hämäräinen tie 
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää 
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää 

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan 
Sen tiet ja talot puut on lumipuvussaan 

Joku jää katsomaan, kuka lentää noin 
Itsekin hämmästyn kun lentää voin 

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain 
On kuu niin sininen mun lentomatkallain 

Kuutamoon liukenee portaat pilvien 
Liukenen itsekin ja leijailen 

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen 
On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen

Reissu

Eilen hoidettiin vähän hommeleita. Matkustettiin Minikäävän kanssa kahdella junalla ja neljällä bussilla ja saatiin (vihdoin) tyhjennettyä vanha asunto, palautettua avaimet, hoidettua pankkiasioita, ostettua uusi kalenteri ja ties mitä muuta. Kuskasin työkaluja ympäri Espoota ja oltiin molemmat ihan puhki, kun päästiin kotiin.

Kyllä se yksityisautoilu on tietyissä tilanteissa ihan mielekästä.

Auto on ollut nyt kaksi viikkoa Veholla, eikä olla kuultu vieläkään mitään valmistumisarviota. Ihme touhua.

Eilinen oli kyllä oikein mainio päivä, Minikääpä oli mukavaa reissuseuraa. Harjoiteltiin vähän lukemista (suu, kuu, muu, muu-mi, mum-mi, mum-mo), rupateltiin niitä näitä ja Minikääpä puuhasteli: se väritti mustalla tussilla Metro-lehden sanaristikkoa, piirsi Nordean esitteen ihmisille viiksiä, joi pankin odotustilan juoma-automaatista vettä. Reippaasti se käveli pitkätkin matkat ja söi Raxissa pizzaa, lihapullia ja jätskiä ja välipalaksi Arnoldsin donitsin. Ja vielä muutaman keksin bussimatkoilla.

Ihana, ihana ukko <3 p="p">
Ette muuten ikinä usko! Arvatkaa, mikä on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana kiukutuksen aihe numero yksi? No ne keltaiset muovimatot. Eilen käydessämme vanhassa kodissa oli joka huoneeseen kannettu pino parkettia. Siis parkettia! Asokodit pistää kämppään parketit ja maalaa seinätkin.

Ja me elettiin kolme vuotta niillä muovimatoilla ja maalattiinkin itse.

Miksi? Miksi? Ollaanko me vaan niin tyhmiä vai hyväntahtoisia hölmöjä?

Rauhoituin keskusteltuani Minikäävän kanssa.

-Ai siis mikä niinku on parketti?
-No sellanen ku meillä on uudessa kodissa.
-No mutta eihän siitä sitten mitään haittaa ole. Meillä on parketti ja vanhaan kotiin tulee parketti.

Minikääpä oli iloinen muuttavan perheen puolesta.

Voi Minikääpää. Minulla on vielä niin paljon opittavaa.

Onnea Jeesus / Saalis

Jouluaatto oli taas tapansa mukaan yhtä huisketta. Pojat heräilivät pitkin yötä kysyen, onko jo aamu. Lopulta annoin niille luvan nousta.

Lapset olivat laittaneet joulusukat paikoilleen. Meillä on usein käyneet tontut jättämässä pienet lahjat kuusen alle. Tänä jouluna tontut tekivätkin jekun ja jättivät pikku paketit vanhempien huoneeseen. Pojat saivat kaksi trash packiä ja namia, Käävällä oli pinnejä, pikkarit ja namia ja Taiskulle nappasin pussin, josta löytyi panta ja ihana, villainen hattu. Yhteisessä paketissa oli päällikkösuklaata. Kiitos Pasilan ja Kaivokselan tontuille!

Päivä oli luvattoman pitkä. Viiden maissa saapui A-sisko/kummi/täti/ystävä, ja pääsimme pöytään. Sen jälkeen lähdimme ulos katsastamaan, josko näkyisi tonttuja tai itse pukki.

Pieniä vilahduksia saattoikin näkyä, ja kulkusten kilinää kuultiin. Mutta voi ihmettä: kun saavuimme kotiin, oli kuusenalus täynnä paketteja! Minä luin nimiä ja Taimi kuskasi paketit vähän sinne sun tänne. Muutama paketti meni väärään osoitteeseen, mutta suunnilleen tällaiset lahjat käävät saivat:

Kääpä
-Harry Potter - legenda
-Harry Potter kuoleman varjelukset
-Jekut ja jäynät - pilailutarvikkeita
-Yllätys ällötys - taikatemppuja
-Virkattu pipo
-Kaksi kirjaa
-Lego Friends rumpusetti
-Lego Friends ratsastusleiri
-Yrren matikkapeli
-Essu
-Science-sarjan sähköhälytin
-Masulauta

Minikääpä
-Stiga
-One piece oloasu
-Trash Pack roska-auto
-Trash Pack lakaisukone
-Trash Pack 2 hahmoa
-Lego Ninjago pahiksen auto
-Lego Ninjago Jay
-Lego Monster Hunters muumio
-Lego Monster Hunters ihmissusi
-Essu
-2 farkut
-Lego Ninjago-paita
-Masulauta

Toukolainen
-Trash Pack roska-auto
-Trash Pack lakaisukone
-Trash Pack 2+8 hahmoa
-Lego Ninjago Colen kivipora
-Lego Ninjago Slithra
-Lego Monster Hunters suohirviö
-Lego Monster Hunters vampyyri
-Poro
-2 Risto Räppääjää
-2 tehtäväkirjaa
-2 farkut
-Lego Ninjago-paita
-Masulauta

Taimisto
-Hattu
-Oppimishauva
-Pilvimekko ja seepra
-Jippii-levy ja Tuubi-Raamattu
-Lammas
-Lego Duplo Tikru ja Nasu
-Lego Duplo iso eläintarha
-Masulauta

Kiitos kaikille joulupukin apulaisille! Minä ja Mies ei toivottu mitään, kun saatiin vihdoin tämä koti, mutta saatiinpa silti:

-Afrikan tähti koko perheelle
-Rikkaimuri (oikein superylläri, kiitos!)

Koska meillä ei ole autoa, emme päässeet edes kirkkoon. Onneksi sentään telkkarista saattoi katsoa vähän messua, jottei unohdu se synttärisankari.

Tänään ollaan kyllä otettu lungisti - rakenneltu Legoja ja pelailtu. Eilen otettiin Käävän kanssa erä Scrabblea ja tänään koko porukalla kierros Afrikan tähteä. Pieni Toukolainen voitti, Minikääpää  vähän kiukutti, kun me likat vietiin kaikki timangit.

Rauhallista joulua itse kullekin!

Joulunalushommia

Viime päiville on riittänyt mukavaa puuhaa.

Toukon ja Taimin tarhassa järjestettiin askarteluilta. Menin sinne kääpäin kanssa, niin Mies sai tehtyä vähän pidemmän päivän.

Askartelupisteitä oli yhteensä neljä, ja meidän käävät kiersivät kaikki useampaan otteeseen. Saatiinkin sitten uuteen kotiin joulukoristeiksi kynttilöitä, kuusia, tonttuja ja hienoja maalauksia.

Käävän luokka järjesti omat pikkujoulut. Mies oli siellä Toukon ja Taimin kanssa kuuntelemassa niiden esityksiä. Hienosti kuulemma sujui!

Minikäävän iltapäivähoidossa oli eilen joululauluilta glögeineen ja pipareineen. Me olimme Käävän kanssa yleisössä. Ehkä tämä joulufiilis tästä vielä nousee.

Aamulla pääsin koululle joulujuhliin. Oli Minikäävän vuoro esiintyä. Sen piti olla kuusi, mutta viime tipassa se oli saanut vaihdettua itselleen lyhdynkantajan roolin, kun ei ollut kuusiasuunsa tyytyväinen. Ihana oli esitys, metsäteemalla.

Sunnuntaina oli Käävän pikkujoulutuparit. Viisi likkaa sai aikaan aikamoisen vilskeen. Ohjelmassa oli aluksi piilosta ja herkuttelua. Sen jälkeen pukki jakoi lahjat ("onpas se pieni!"). Innostin lapset vielä Lego-rakennuskisaan ja lopuksi alettiin vähän lisää sillipiilosta. Ja niin vain hujahti 2,5 tuntia (no ei kyllä hujahtanut, ei).

Ja niin, kuten tuossa arvelinkin, sain sitten sen flunssan. Ja jotta saataisiin lisälystiä, ajoi Mies kolarin niin, ettei meillä ole nyt moneen viikkoon autoa. Mies, Touko ja Taimi eivät onneksi loukkaantuneet. Mutta kun asuu ilman autoa Tillinmäessä, tulee käveltyä monta kilsaa päivässä. Terveenä jees, kuumeisena ei jees.

Emme siis vietä joulua Muurlassa vaan Tillinmäessä. Ja nyt täytyy tosissaan uskoa siihen Joulupukkiin, meidän aikuistenkin. Ruuat sain sentään haettua lauantaina ja osan tilasin eilen Alepasta. Joulupukki hoitakoon loput.

Perjantai

Julkaisupäivä töissä, yllättävän rauhallinen sellainen. Tunnustelen oloani - ilmeisesti olen sen verran relannut, että pitkään tuloillaan olevan flunssa on vihdoin iskemässä. Sairastanen la-su ja maanantaina olen varmaankin taas pelikunnossa.

Hain Toukon ja Taimin tarhasta. Taimi oli ollut syliläinen ja nökötti rattaissa kahden peiton alla. Voi nössykkää! Toukolla oli ollut hyvä päivä, nyt se oli kiipeilemässä muiden kanssa. Hyvin on mennyt nämä kahdeksan tarhapäivää uusilla Sammakoilla. Touko käy kuulemma vähän haistelemassa kaikkia leikkejä, mutta Taimi sen sijaan kelpaa vauvaksi isompien leikkiin.

Seuraavaksi sitten Miniäinen eskarista ja Kääpä kirjastosta. Niilläkin on sujunut hienosti, Minikääpä on kuin kala vedessä. Käävällä oli aamulla pikkujoulujuhla ja Mies oli siellä kolmen pienimmän kanssa.

Tänään pitäisi olla T&T:n korvien jälkitarkastus. Kello on 16.30. Soitan Pikkujättiin ja saan meille ajan viideksi. Ajamme Tapiolaan. Toukolainen on superreipas ja Taisku-Paisku ei. Kummallakin on terveet korvat, jee!

Ihastelemme Stockan jouluikkunaa, syömme erilaisia täytettyjä leipiä ja kuuntelemme Lucia-kulkueen esittämiä joululauluja ruotsiksi. Tsekkaamme vielä leluosaston.

Hyvä perjantai. Selvittiin Pikkujätti-reissusta ilman lääkepussia. Viikonloppu alkakoon.

Tillinmäessä ja LOMA

Saimme Miehen kanssa molemmat perjantain vapaaksi, joten tässä vietellään ruhtinaallista neljän päivän lomaa. Minikääpä sanoi eilen, että tuntuu, ettei tämä loma lopu ikinä.

Paljon ollaan ehdittykin: ollaan makailtu olkkarin matolla (kun ei vielä ole niitä sohvia), juhlittu Itsenäisyyspäivää Kara-Karhujen kanssa, syöty herkullista uunilohta ystävän luona, shoppailtu Isossa Omenassa (ei Iso Omenassa, kuten Lauran mielestä piti sanoa), vietetty pikkujouluja ystäväperheen luona, oltu pulkkamäessä, lapset hiihtivätkin, ja tutustuttu vähän uusiin naapureihin. Niin, ja leivoimme myös pipareita ja torttuja.

Neljä kokonaista päivää on ihanan pitkä aika. Juuri passeli lomaksi.

Minikääpä raportoi juuri näkevänsä tontun. Eilen se hiippaili itse tonttupuvussa pihalla ja pihan pienet lapset olivat ihmeissään.

Viime viikko oli kyllä aika rankka. Kolme työpäivää, mutta uusi tarha, uusi eskari ja uusi koulu. Vietin maanantai- ja keskiviikkoaamupäivät Sammakoissa ja saatoin isommat eskariin ja kouluun. Hyvin tuntuisi alkaneen kunkin käävän elämä uusissa ympyröissä.

Nyt vielä kymmenen työpäivän rutistus ja sitten vietetäänkin joululomaa Muurlan mökillä. Mutta ehditään me olla kyllä täällä Tillinmäessäkin.

Eilen tultiin kylästä ja piipahdettiin Kivenlahden Tebskillä. Siitä tulee meidän uusi tukikohta. Ollaan vähitellen länsiespoolaistumassa.