Eilen hoidettiin vähän hommeleita. Matkustettiin Minikäävän kanssa kahdella junalla ja neljällä bussilla ja saatiin (vihdoin) tyhjennettyä vanha asunto, palautettua avaimet, hoidettua pankkiasioita, ostettua uusi kalenteri ja ties mitä muuta. Kuskasin työkaluja ympäri Espoota ja oltiin molemmat ihan puhki, kun päästiin kotiin.
Kyllä se yksityisautoilu on tietyissä tilanteissa ihan mielekästä.
Auto on ollut nyt kaksi viikkoa Veholla, eikä olla kuultu vieläkään mitään valmistumisarviota. Ihme touhua.
Eilinen oli kyllä oikein mainio päivä, Minikääpä oli mukavaa reissuseuraa. Harjoiteltiin vähän lukemista (suu, kuu, muu, muu-mi, mum-mi, mum-mo), rupateltiin niitä näitä ja Minikääpä puuhasteli: se väritti mustalla tussilla Metro-lehden sanaristikkoa, piirsi Nordean esitteen ihmisille viiksiä, joi pankin odotustilan juoma-automaatista vettä. Reippaasti se käveli pitkätkin matkat ja söi Raxissa pizzaa, lihapullia ja jätskiä ja välipalaksi Arnoldsin donitsin. Ja vielä muutaman keksin bussimatkoilla.
Ihana, ihana ukko <3 p="p">
Ette muuten ikinä usko! Arvatkaa, mikä on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana kiukutuksen aihe numero yksi? No ne keltaiset muovimatot. Eilen käydessämme vanhassa kodissa oli joka huoneeseen kannettu pino parkettia. Siis parkettia! Asokodit pistää kämppään parketit ja maalaa seinätkin.
Ja me elettiin kolme vuotta niillä muovimatoilla ja maalattiinkin itse.
Miksi? Miksi? Ollaanko me vaan niin tyhmiä vai hyväntahtoisia hölmöjä?
Rauhoituin keskusteltuani Minikäävän kanssa.
-Ai siis mikä niinku on parketti?
-No sellanen ku meillä on uudessa kodissa.
-No mutta eihän siitä sitten mitään haittaa ole. Meillä on parketti ja vanhaan kotiin tulee parketti.
Minikääpä oli iloinen muuttavan perheen puolesta.
Voi Minikääpää. Minulla on vielä niin paljon opittavaa.
No comments:
Post a Comment