Äidiksi kasvamassa

Äidiksi kasvaminen on ollut minulle harvinaisen haasteellista, vaikka olen aina tiennyt haluavani äidiksi.

Valmistuin 1999, 23-vuotiaana, diplomi-insinööriksi, ja kirjoitin silloisen poikaystäväni pikkusiskon ystävänikirjaan unelmien kohdalle

-Oma perhe
-Oma koti
-Mielekäs työ.

Nyt minulla on ne kaikki. Mutta ei se helppoa ole ollut.

Aloimme seurustella Miehen kanssa vuonna 2001. Me molemmat haaveilimme jo silloin suurperheestä. Mies ajatteli hankkivansa meille pikkubussin. Minä ajattelin, että lapsia voisi olla neljä, Mies kymmenen.

Menimme naimisiin 2002. Kärtin R-kiskalta Vauva-lehtiä, siis yhteisesti luettavaksi. Ystävillemme syntyi lapsi. Ja toisillekin. Miksei jo meillekin?

Lopulta päädyimme lukemaan "Suurta vauvakirjaa", toim. Leeni Peltonen, ja saimme seurata, miten Pilkku kasvoi viikko viikolta. Anopilta saimme joululahjaksi Jane Symonsin "Vauva tilauksessa" ja siitäkin opimme lisää. Olin aika perillä synnytyksestä ja vauvanhoidosta, ainakin noin teoriassa.

Kesäkuun puolessa välissä olin katsomassa sairaalassa vastasyntynyttä ison mahani kanssa. Vielä silloinkin olin epäuskoinen - me ei saada vauvaa ikinä.

Vaikka saatiinhan me, 29.6.2004. Löysimme marketista Tracy Hoggin "Opi kuuntelemaan vauvaasi" ja luimme sitä kuin Raamattua.

Kun Kääpä oli 1,5 v., saimme seuraavan yksilön ja luulimme olevamme kaikenoppineita. Mutta Tracy Hogg ei selkeästi tuntenut tätä vauvaa! Minä kirjoitin teoreettisen filosofian seminaaritöitä, kuskasin Kääpää yliopiston lapsiparkkiin, istuin luennoilla ja ihmettelin, miksei se nuku.

En ollut koskaan ennen kokenut samanlaista väsymystä kuin kääpäin ollessa 0 ja 1. Vaikka olihan siitä puhuttu ja olimme yrittäneet siihen etukäteen varautuakin. Talvi Minikäävän kanssa oli suloista sumua, kevät ääretöntä väsymystä ja kesä aika ihanaa aikaa, loikoilimme usein pienten kanssa viltillä Pusulassa.

Ja sitten alkoivat työt, elokuussa 2006. Mies jäi kotiin ja minä ryhdyin reissuhommiin. Se oli ihan hullua aikaa. Ennen sitä luulin voimieni olevan loppumattomat, mutta eihän kenelläkään ole voimia äärettömästi.

Säikähdin, syystäkin, tuota kokemustani. Mutta toisaalta oli hyvä havaita, ettei yksin tarvitse ehtiä ja tehdä kaikkea. Samalla huomasin arvojeni olleen vinksallaan - työ oli mennyt perheen edelle.

Seuraavat pari vuotta oli sitten totuttelua tarha-arkeen: kaksi Leppäkerttua ja IT-konsultin töitä. Edelleen ajoittaista väsymystä, mutta yhä useammin valon pilkahduksia.

Muistan aina, miten kevätaurinko lämmitti istuessani kalliolla työpäivän jälkeen. Leppäkertut leikkivät lätäkössä ja minä luotin Reimatecciin.

Mutta vähitellen alkoi herätä haave kolmannesta lapsesta. Ja se olikin se vaikein päätös. Mietin omaa jaksamistani. Ja ideaalilapsilukua: pienenä nukkekodin perheessä oli kaksi lasta, Mari ja Mikko. Mutta että kolmas lapsi, tähän härdelliin!

Pelkäsin myös. Kaikkea mahdollista.

Erityisesti pelkäsin keskenmenoa. Sitä, että kun olemme vakaan harkinnan jälkeen päättäneet, että NYT on lapsen aika, joutuisimme pettymään. Että MINUN suunnitelmani ei toteutuisikaan. Minun, joka aina niin hyvin suunnittelen, organisoin ja aikataulutan kaiken - töissä, kotona, elämässä.

Luin Keijo Rainerman kirjasen "Pois pelko!" moneen otteeseen, ennen kuin uskalsimme. Ja muutaman kuukauden ehdimme haaveilla Paavosta.

Kunnes sitten ultrassa viikolla 11+5 kävi ilmi, että Paavo oli nukkunut pois jo monta viikkoa sitten. Kohdussa ei kasvanutkaan enää ketään, pois vaan turha solumassa, siivouksen aika.

Surimme Paavon menetystä. Kävelin ympäri Ymmerstaa ja tunsin itseni tyhmäksi - surin alkion menetystä.

Mutta niin vain elämä jatkui.

Lopulta maltoin vähän pysähtyä ja ihmetellä, mitä olen saanut: kaksi mahtavaa lasta, hyvän koulutuksen ja työn, ihanan miehen. Miksi en ole kiitollinen vaan haluan aina lisää?

Luin Tytti Issakaisen "Sinussa minä kasvoin", aivan ihania runoja, ja fiilistelin vihdoin äitiyttä. Niin, minusta oli kaiken tämän hässäkän keskellä tullut äiti, ja vieläpä kaksi kertaa! Miten en ollut sitä aiemmin huomannut?

Tajusin vähitellen, että lasten syntymä on samanlainen myllerrys muillekin. Luin "Elämän ruuhkavuodet", toim. Kirsi Hiilamo ja ymmärsin, ettei se helppoa ole kellään. Myöhemmin löysin myös toisen mielenkiintoisen kirjan, "Anna käsi", toim. Mari Leppänen ja Katja Hyry, joka auttoi ymmärtämään, että ihmisen valinnat ja päätökset ovat aina yhtä vaikeita, oli ympäröivä yhteiskunta tai yhteisö minkälainen tahansa.

Minulle vaikeita asioita olivat lasten ja työn yhdistäminen ja lapsiluvusta päättäminen. Pidin työstäni, mutta yhteiskunnassa oli vallalla käsitys, että lapset olisi hyvä hoitaa kolmivuotiaaksi kotona. Ja pidin työstäni, mutta haaveilin suurperheestä.

Lopulta tuli oikea hetki Toukolaisen saapua maailmaan, kevätvauva vm 2009 oli niin suuri toiveiden täyttymys, ettei tosikaan.

Olin miltei vuoden lasten kanssa kotona. Kävimme vihdoin avoimessa päiväkodissa (aiemmin en ollut tajunnut sen olevan myös minunlaiselleni äidille), asukaspuistoissa, perhekerhoissa ja nautimme subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta 2-3 kertaa viikossa 5-7 tunnin ajan.

Kun lapset kasvoivat, huomasimme, että niitä piti alkaa kasvattaa. Enää ei riittänyt, että itkuun reagoi, vaan piti miettiä vähän suurempia linjoja. Onneksi löysimme Saara Kinnusen. "Anna mun olla lapsi" on kirja, johon on kiteytetty monia meille tärkeitä juttuja. Mutta koska itseluottamuksemme isinä ja äiteinä on kasvanut, emme lue Saaraa kuin Raamattua, poimimme vain sen, mikä toimii meillä.

Ja suureksi iloksemme olemme saaneet joukkoomme vielä neljännenkin käävän, pienen Taimiston, joka näyttää ilmetyltä isältään, pieneltä myyrältä.

Taimin suhteen emme ole enää kovasti yrittäneet laittaa häntä mihinkään muottiin. Kääpää hoidettiin vauvakuiskaajan tahtiin, Minikääpääkin yritettiin, mutta Toukolainen roikkui mukana milloin fudiskentän laidalla, milloin perhekerhoissa. Taimikin aloitti viuluharrastuksen muutaman päivän iässä.

Mutta että olenko nyt sitten kasvanut äidiksi?

Kasvamassa, sanoisin.

Raivausta

Eilen olimme luistelemassa ja pulkkamäessä. Tässä ihan meidän lähellä on muutama hyvä mäki ja oikein hyvä luistinrata, valaistukin vielä. Kääpä luistelee jo ihan hyvin ja Minikääpäkin oli oppinut luistemaan ihan kelvosti. Se pysyy pystyssä ja pääsee eteenpäinkin, ensi kerralla pitää sitten opetella kunnon potkuja. Ihmeeksemme Toukolainenkin pysyi pystyssä. Se jaksoi luistella yhtä pitkään kuin veljensäkin.

Aamupäivällä leivoimme kääpäin kanssa sämpylöitä ja suklaapikkuleipiä. Lapsilla oli kiva leikki saunalla. Otimme Piiskut (K, K, T) vs. Myyrät (K, K, T) päiväunikisat ja Piiskut voittivat. Hyvä me!

Iltapäivällä alkoikin sitten raivaus.

1. Ensin imuroimme hieman
2. Sitten raivasimme kodinhoitohuoneen
3. Seuraavaksi purimme kuusen ja laitoimme joulukoristeet pois
4. Sitten imuroimme lisää
5. Ja vaihdoimme kaikille lakanat
6. Lopuksi raivasin vaatehuoneen. Nyt sinne mahtuvat mukavasti Taimiston vaatteetkin.

Illalla voi sitten lukea.

Poikien kanssa kahlaamme Risto Räppääjiä. Saimme juuri luettua Nelli Nuudelipään ja nyt on menossa Pakastaja Elvi. Kääpä luki juuri Harry Potter ja Puoliverinen prinssi ja nyt sillä on meneillään Kuoleman varjelukset. Mies lukee Tuntematonta Jeesusta. Minä sain juuri valmiiksi Antti Hyryn Kevättä ja syksyä ja nyt aloitin Uunin.

Huomiselle on luvassa lisää raivausta:

1. Käävän huone - Lego-rakennukset ovat jääneet muiden leikkien jalkoihin.
2. Portaiden alus - suljettavan oven takana on ihan oikeat tavarat, mutta pitää vain siirtää niitä hieman.
3. Joulukortit ja -askartelut seiniltä, talviset saavat vielä jäädä.

Minikääpä sai juuri siivottua oman huoneensa ja Toukolaisen huone onkin pysynyt tosi siistinä.

Illalla menemmekin sitten juhlimaan Papan ja P:n kihlajaisia.

Loistavaa Uutta vuotta kaikille!

Vuosi 2012

Kirjoitan tässä joutessani nyt vielä vuosipostauksenkin. Vuosi on aika simppeli, olen kelannut sitä niin moneen otteeseen.

Tammikuu. Minä aloitin työt, Mies jäi kääpäin kanssa kotiin. Kääpä oli ekalla ja Minikääpä ja Toukolainen 100 % kotipoikina. Taimisto oli pieni myyrä eikä kaivannut muuta kuin syliä ja maitoa. Isomummu siunattiin Hietaniemen vanhassa kappelissa ja muistotilaisuus pidettiin Perhossa. Minikääpä täytti kuusi vuotta ja juhlittiin taas moneen otteeseen.

Helmikuu. Jatkoin töitäni tutulla asiakkaalla. Kävin työhaastattelussa. Äiti joutui yllättäen sairaalaan, ensin Peijakseen, sitten Katriinaan. Vietimme hiihtoloman viikolla 8, olimme paljon Katriinassa, mutta näimme myös Robinin ja kävimme  HopLopissa. Kääpä esiintyi Karatalolla ja soitti mm. Karvamadon ja Tömistystä.

Maaliskuu. Aloitin uudessa työpaikassa, uudella asiakkaalla ja uudessa projektissa. Olimme paljon Mummin luona. Mummi kuoli. Mummi siunattiin Hämeenkylän kirkossa ja muistotilaisuus pidettiin M:n ja L:n luona. Toukolainen täytti kolme vuotta ja juhlittiin taas moneen otteeseen.

Huhtikuu. Työt jatkuvat, projekti on varsin hektinen. Kirjoitan elämäni ensimmäisen perunkirjan ja hoidan kuolinpesän asioita. Käävät kasvavat, on kevät.

Toukokuu. Töitä ja lapsia. Kääpä pitää kaverisynttärit, kesäbileet, ja saa kutsua kaikki luokan ja pihan likat. Lapsia on 19, mutta meno varsin rauhallista. Kääpä esiintyi Sellosalissa.

Kesäkuu. Kävimme Herzogien kanssa Muumimaassa ja oman perheen kesken Särkänniemessä. Kääpä täyttää kahdeksan vuotta. Juhlimme Pusulassa.

Heinäkuu. Loma. Mökkeilyä Pusulassa, lungia oloa. Odilampi ja uudet uimapatjat.

Elokuu. Töihin taas. Minikäävän eskari alkaa. Lintsillä. Mun nielurisaleikkaus. Miehen ajokortti ja töihinpaluu.

Syyskuu. Töitä/tarhaa/eskaria/koulua - arkea. Taisku-Paisku 1 v ja Vaari 60 v. Taimia juhlittiin kotona ja Vaaria Pusulan mökillä.

Lokakuu. Halloween ja pyhäinpäivä. Taimin ärhäkkä enterorokko - 1,5 viikkoa poissa tarhasta. Pieni oppi siinä samalla sitten kävelemään, varsin varmasti jo. 1,5 viikkoa sumplimista ja sovittelua: sairas lapsi ja 2*100 % työt - tämä ala.

Marraskuu. Kääpä esiintyi taas. Vietiin vanhaan tarhaan, eskariin, kouluun ja puistoon lahjat. 11 pakettia. Sen aamun muistan aina: lunta tuiskutti ja kuskattiin lapsia eri pisteisiin. Minikäävän luokka oli lähdossä tonttupolulle ja hoitajat olivat hermostuneita.

Joulukuu. Muutto. Uusi tarha, eskari ja koulu. Uudet lapset ja uudet opet. Uusi koti. Kolari. Ja työt, ne vaan jatkuu samanlaisena aina ja aina. Ja vihdoin - loma. Ansaittu ja tarpeeseen tuleva. Joulu.

Iltakävely

Toissapäivänä ulkoiltiin. Pihaan oli tehty valtava jättiläishiiri ja siinä leikittiin, vaikka vähän ripsi.

Illalla jätin Miehen laittelemaan Taimistoa unille ja lähdin kolmen kanssa kävelylle. Mentiin lähileikkipuistoon ja huomattiin, että siinähän on jää. Voisi tulla luistelemaankin.

Vein Toukan kotiin kierroksen jälkeen ja lähdin kahden isoimman kanssa vielä yhdelle. Kävelimme Vuoriharjuntietä, kuljimme koko Pirttitien päästä päähän ja bongasimme Käävän ystävän isovanhempien talon.

Lapset olivat jo vähän huolissaan, että ollaanko me eksytty, mutta ei oltu. Pian tultiinkin tuttuun risteykseen ja käävätkin osasivat kotiin. Käävät lauloivat:

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie 
On toinen maailma on hämäräinen tie 
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää 
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää 

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan 
Sen tiet ja talot puut on lumipuvussaan 

Joku jää katsomaan, kuka lentää noin 
Itsekin hämmästyn kun lentää voin 

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain 
On kuu niin sininen mun lentomatkallain 

Kuutamoon liukenee portaat pilvien 
Liukenen itsekin ja leijailen 

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen 
On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen

Reissu

Eilen hoidettiin vähän hommeleita. Matkustettiin Minikäävän kanssa kahdella junalla ja neljällä bussilla ja saatiin (vihdoin) tyhjennettyä vanha asunto, palautettua avaimet, hoidettua pankkiasioita, ostettua uusi kalenteri ja ties mitä muuta. Kuskasin työkaluja ympäri Espoota ja oltiin molemmat ihan puhki, kun päästiin kotiin.

Kyllä se yksityisautoilu on tietyissä tilanteissa ihan mielekästä.

Auto on ollut nyt kaksi viikkoa Veholla, eikä olla kuultu vieläkään mitään valmistumisarviota. Ihme touhua.

Eilinen oli kyllä oikein mainio päivä, Minikääpä oli mukavaa reissuseuraa. Harjoiteltiin vähän lukemista (suu, kuu, muu, muu-mi, mum-mi, mum-mo), rupateltiin niitä näitä ja Minikääpä puuhasteli: se väritti mustalla tussilla Metro-lehden sanaristikkoa, piirsi Nordean esitteen ihmisille viiksiä, joi pankin odotustilan juoma-automaatista vettä. Reippaasti se käveli pitkätkin matkat ja söi Raxissa pizzaa, lihapullia ja jätskiä ja välipalaksi Arnoldsin donitsin. Ja vielä muutaman keksin bussimatkoilla.

Ihana, ihana ukko <3 p="p">
Ette muuten ikinä usko! Arvatkaa, mikä on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana kiukutuksen aihe numero yksi? No ne keltaiset muovimatot. Eilen käydessämme vanhassa kodissa oli joka huoneeseen kannettu pino parkettia. Siis parkettia! Asokodit pistää kämppään parketit ja maalaa seinätkin.

Ja me elettiin kolme vuotta niillä muovimatoilla ja maalattiinkin itse.

Miksi? Miksi? Ollaanko me vaan niin tyhmiä vai hyväntahtoisia hölmöjä?

Rauhoituin keskusteltuani Minikäävän kanssa.

-Ai siis mikä niinku on parketti?
-No sellanen ku meillä on uudessa kodissa.
-No mutta eihän siitä sitten mitään haittaa ole. Meillä on parketti ja vanhaan kotiin tulee parketti.

Minikääpä oli iloinen muuttavan perheen puolesta.

Voi Minikääpää. Minulla on vielä niin paljon opittavaa.

Onnea Jeesus / Saalis

Jouluaatto oli taas tapansa mukaan yhtä huisketta. Pojat heräilivät pitkin yötä kysyen, onko jo aamu. Lopulta annoin niille luvan nousta.

Lapset olivat laittaneet joulusukat paikoilleen. Meillä on usein käyneet tontut jättämässä pienet lahjat kuusen alle. Tänä jouluna tontut tekivätkin jekun ja jättivät pikku paketit vanhempien huoneeseen. Pojat saivat kaksi trash packiä ja namia, Käävällä oli pinnejä, pikkarit ja namia ja Taiskulle nappasin pussin, josta löytyi panta ja ihana, villainen hattu. Yhteisessä paketissa oli päällikkösuklaata. Kiitos Pasilan ja Kaivokselan tontuille!

Päivä oli luvattoman pitkä. Viiden maissa saapui A-sisko/kummi/täti/ystävä, ja pääsimme pöytään. Sen jälkeen lähdimme ulos katsastamaan, josko näkyisi tonttuja tai itse pukki.

Pieniä vilahduksia saattoikin näkyä, ja kulkusten kilinää kuultiin. Mutta voi ihmettä: kun saavuimme kotiin, oli kuusenalus täynnä paketteja! Minä luin nimiä ja Taimi kuskasi paketit vähän sinne sun tänne. Muutama paketti meni väärään osoitteeseen, mutta suunnilleen tällaiset lahjat käävät saivat:

Kääpä
-Harry Potter - legenda
-Harry Potter kuoleman varjelukset
-Jekut ja jäynät - pilailutarvikkeita
-Yllätys ällötys - taikatemppuja
-Virkattu pipo
-Kaksi kirjaa
-Lego Friends rumpusetti
-Lego Friends ratsastusleiri
-Yrren matikkapeli
-Essu
-Science-sarjan sähköhälytin
-Masulauta

Minikääpä
-Stiga
-One piece oloasu
-Trash Pack roska-auto
-Trash Pack lakaisukone
-Trash Pack 2 hahmoa
-Lego Ninjago pahiksen auto
-Lego Ninjago Jay
-Lego Monster Hunters muumio
-Lego Monster Hunters ihmissusi
-Essu
-2 farkut
-Lego Ninjago-paita
-Masulauta

Toukolainen
-Trash Pack roska-auto
-Trash Pack lakaisukone
-Trash Pack 2+8 hahmoa
-Lego Ninjago Colen kivipora
-Lego Ninjago Slithra
-Lego Monster Hunters suohirviö
-Lego Monster Hunters vampyyri
-Poro
-2 Risto Räppääjää
-2 tehtäväkirjaa
-2 farkut
-Lego Ninjago-paita
-Masulauta

Taimisto
-Hattu
-Oppimishauva
-Pilvimekko ja seepra
-Jippii-levy ja Tuubi-Raamattu
-Lammas
-Lego Duplo Tikru ja Nasu
-Lego Duplo iso eläintarha
-Masulauta

Kiitos kaikille joulupukin apulaisille! Minä ja Mies ei toivottu mitään, kun saatiin vihdoin tämä koti, mutta saatiinpa silti:

-Afrikan tähti koko perheelle
-Rikkaimuri (oikein superylläri, kiitos!)

Koska meillä ei ole autoa, emme päässeet edes kirkkoon. Onneksi sentään telkkarista saattoi katsoa vähän messua, jottei unohdu se synttärisankari.

Tänään ollaan kyllä otettu lungisti - rakenneltu Legoja ja pelailtu. Eilen otettiin Käävän kanssa erä Scrabblea ja tänään koko porukalla kierros Afrikan tähteä. Pieni Toukolainen voitti, Minikääpää  vähän kiukutti, kun me likat vietiin kaikki timangit.

Rauhallista joulua itse kullekin!

Joulunalushommia

Viime päiville on riittänyt mukavaa puuhaa.

Toukon ja Taimin tarhassa järjestettiin askarteluilta. Menin sinne kääpäin kanssa, niin Mies sai tehtyä vähän pidemmän päivän.

Askartelupisteitä oli yhteensä neljä, ja meidän käävät kiersivät kaikki useampaan otteeseen. Saatiinkin sitten uuteen kotiin joulukoristeiksi kynttilöitä, kuusia, tonttuja ja hienoja maalauksia.

Käävän luokka järjesti omat pikkujoulut. Mies oli siellä Toukon ja Taimin kanssa kuuntelemassa niiden esityksiä. Hienosti kuulemma sujui!

Minikäävän iltapäivähoidossa oli eilen joululauluilta glögeineen ja pipareineen. Me olimme Käävän kanssa yleisössä. Ehkä tämä joulufiilis tästä vielä nousee.

Aamulla pääsin koululle joulujuhliin. Oli Minikäävän vuoro esiintyä. Sen piti olla kuusi, mutta viime tipassa se oli saanut vaihdettua itselleen lyhdynkantajan roolin, kun ei ollut kuusiasuunsa tyytyväinen. Ihana oli esitys, metsäteemalla.

Sunnuntaina oli Käävän pikkujoulutuparit. Viisi likkaa sai aikaan aikamoisen vilskeen. Ohjelmassa oli aluksi piilosta ja herkuttelua. Sen jälkeen pukki jakoi lahjat ("onpas se pieni!"). Innostin lapset vielä Lego-rakennuskisaan ja lopuksi alettiin vähän lisää sillipiilosta. Ja niin vain hujahti 2,5 tuntia (no ei kyllä hujahtanut, ei).

Ja niin, kuten tuossa arvelinkin, sain sitten sen flunssan. Ja jotta saataisiin lisälystiä, ajoi Mies kolarin niin, ettei meillä ole nyt moneen viikkoon autoa. Mies, Touko ja Taimi eivät onneksi loukkaantuneet. Mutta kun asuu ilman autoa Tillinmäessä, tulee käveltyä monta kilsaa päivässä. Terveenä jees, kuumeisena ei jees.

Emme siis vietä joulua Muurlassa vaan Tillinmäessä. Ja nyt täytyy tosissaan uskoa siihen Joulupukkiin, meidän aikuistenkin. Ruuat sain sentään haettua lauantaina ja osan tilasin eilen Alepasta. Joulupukki hoitakoon loput.

Perjantai

Julkaisupäivä töissä, yllättävän rauhallinen sellainen. Tunnustelen oloani - ilmeisesti olen sen verran relannut, että pitkään tuloillaan olevan flunssa on vihdoin iskemässä. Sairastanen la-su ja maanantaina olen varmaankin taas pelikunnossa.

Hain Toukon ja Taimin tarhasta. Taimi oli ollut syliläinen ja nökötti rattaissa kahden peiton alla. Voi nössykkää! Toukolla oli ollut hyvä päivä, nyt se oli kiipeilemässä muiden kanssa. Hyvin on mennyt nämä kahdeksan tarhapäivää uusilla Sammakoilla. Touko käy kuulemma vähän haistelemassa kaikkia leikkejä, mutta Taimi sen sijaan kelpaa vauvaksi isompien leikkiin.

Seuraavaksi sitten Miniäinen eskarista ja Kääpä kirjastosta. Niilläkin on sujunut hienosti, Minikääpä on kuin kala vedessä. Käävällä oli aamulla pikkujoulujuhla ja Mies oli siellä kolmen pienimmän kanssa.

Tänään pitäisi olla T&T:n korvien jälkitarkastus. Kello on 16.30. Soitan Pikkujättiin ja saan meille ajan viideksi. Ajamme Tapiolaan. Toukolainen on superreipas ja Taisku-Paisku ei. Kummallakin on terveet korvat, jee!

Ihastelemme Stockan jouluikkunaa, syömme erilaisia täytettyjä leipiä ja kuuntelemme Lucia-kulkueen esittämiä joululauluja ruotsiksi. Tsekkaamme vielä leluosaston.

Hyvä perjantai. Selvittiin Pikkujätti-reissusta ilman lääkepussia. Viikonloppu alkakoon.

Tillinmäessä ja LOMA

Saimme Miehen kanssa molemmat perjantain vapaaksi, joten tässä vietellään ruhtinaallista neljän päivän lomaa. Minikääpä sanoi eilen, että tuntuu, ettei tämä loma lopu ikinä.

Paljon ollaan ehdittykin: ollaan makailtu olkkarin matolla (kun ei vielä ole niitä sohvia), juhlittu Itsenäisyyspäivää Kara-Karhujen kanssa, syöty herkullista uunilohta ystävän luona, shoppailtu Isossa Omenassa (ei Iso Omenassa, kuten Lauran mielestä piti sanoa), vietetty pikkujouluja ystäväperheen luona, oltu pulkkamäessä, lapset hiihtivätkin, ja tutustuttu vähän uusiin naapureihin. Niin, ja leivoimme myös pipareita ja torttuja.

Neljä kokonaista päivää on ihanan pitkä aika. Juuri passeli lomaksi.

Minikääpä raportoi juuri näkevänsä tontun. Eilen se hiippaili itse tonttupuvussa pihalla ja pihan pienet lapset olivat ihmeissään.

Viime viikko oli kyllä aika rankka. Kolme työpäivää, mutta uusi tarha, uusi eskari ja uusi koulu. Vietin maanantai- ja keskiviikkoaamupäivät Sammakoissa ja saatoin isommat eskariin ja kouluun. Hyvin tuntuisi alkaneen kunkin käävän elämä uusissa ympyröissä.

Nyt vielä kymmenen työpäivän rutistus ja sitten vietetäänkin joululomaa Muurlan mökillä. Mutta ehditään me olla kyllä täällä Tillinmäessäkin.

Eilen tultiin kylästä ja piipahdettiin Kivenlahden Tebskillä. Siitä tulee meidän uusi tukikohta. Ollaan vähitellen länsiespoolaistumassa.

Oi onnea

Saatiin sata tyhjää muuttolaatikkoa, vatsataudit ja korvatulehdukset.

Hoidin työt kunnialla, makasin koomassa lauantain ja pakkasimme apinanraivolla koko kodin laatikoihin sunnuntaina. Illalla sentään lepäsimme.

Eilen veimme Käävän kanssa tavaraa Fidaan ja divariin. Tänään on vielä toinen reissu, loput kirjat kirjaston kierrätyspisteeseen.

Mies purkaa sängyn, torstaina pakkaamme keittiön ystävän & kummin kanssa. Muuttopäiväksi on lupautunut ihanan paljon ihmisiä ja ensi viikollekin saamme purkuapua. Kiitos!

Tänään sain tehdä etätöitä, kun Minikääpä vielä sairasti. Onnea on viettää päivä kahdestaan kuusivuotiaan kanssa. Poika pilkkoo tomaatit ja kurkut, teemme lohipastasalaattia. Haemme kaupasta berliininmunkin välipalaksi. Pieni saa pillimehun, minä kahvia.

Olen nopea ja tehokas, saan keskittyä töihini ja toinen rakentaa kotia roskishemmoille.

Miniäinen pääsi illalla HopLop-synttäreille ja kolme muuta mussuttaa sipsejä sohvalla. Saa nähdä, kelpaako sohva huomenna Kierrätyskeskukselle. Myös sänky lähtee, ja patjat. Ja isot olkkarin matot.

Uuteen elämään ei tule tunkkaisia nukkamattoja vaan kiiltävä puulattia. Ihana, ihana parketti ja ulkona oikea metsä.

Syysruokia

Olen tyhjentänyt kuivakaappeja ja pakastinta muuton vuoksi. On ollut jännittävää keksiä ruokia kotoa löytyvistä aineksista. Olen ollut jo pian pari viikkoa aamuvuorossa, joten minun kontolleni on jäänyt illallisen valmistus. Perussettiä meillä tarha/eskari/koulu/työpivän jälkeen on

1. Jauhelihakastike (tomaattipohjainen tai ruskea kastike) ja pasta

2. Uunilohi + kerma/ruokasoosi + kasvikset uunissa

3. Nakit/kalapuikot + ranskikset/röstiperunat/lohkoperunat/ritiläperunat

4. Kanafilesuikaleet + tikka masala / kerma / tomaattikastike / thai curry + riisi

5. Pinaattiletut

Ja kasviksina sitten jäävuorisalaattia, miniluumutomaattia, suippopaprikaa (sitä saa nyt edullisesti), pikkuporkkanoita, kurkkua tai tomaattia. Ruoka valmistuu aina puolessa tunnissa.

Mutta nyt olen tehnyt vähän eksoottisempiakin virityksiä:

-Linssipadan, johon laitoin paketin punaisia linssejä, valkosipuli, yrttimaustettua tomaattimurskaa ja lenkkimakkara. Linssit kannattaa laittaa edellisenä iltana likoomaan, jotta ruoka valmistuu ripeästi. Keitin linssit ja paistoin samalla pannulla valkosipulilla maustetut makkarakuutiot. Kaadoin pannuun linssit, makkaran, lisäsin tomaattimurskan ja lämmitin. Valmista alle puolen tunnin.

-Tänään tein jauhelihasienipiirakan, sillä löysin kaapista säilykesieniä ja pakastimesta valmiin piirakkapohjan. Pistin eilen sulamaan otetun taikinan vuokaan, ruskistin jauhelihan, lisäsin sekaan sienet ja kippasin pohjan päälle. Tein ja maustoin munamaidon ja kaadoin päälle. Uunissa puolisen tuntia. Onneksi Minikääpä väritti, Toukolainen treenasi taas kirjaimia ja Taimi hääräsi kahvipaketin kanssa. Kääpäkin tuli hyväntuulisena kaveriltaan ja soitteli viulunsa.

-Eilen söimme iltapalaksi jätskiä, mansikoita ja punaviinimarjoja. Tänään meinaan tehdä lopuista marjoista kiisselin.

Punaviiniä

Rakastan punaviiniä! Sellaista pyöreää, pehmeää ja täyteläistä. Mausteista, ei marjamehumaista.

Viime viikko olikin oikea punaviiniviikko. Keskiviikkona join lasilliseni Työeläkepäivillä. Tapasin nykyisiä ja entisiä työkavereita ja kuuntelin ajatuksia herättäviä alustuksia. Juhana Vartiaisesta tuli heti idolini.

Torstaina menin koko poppoon kanssa musiikkiopistolle, sillä hinta sille, että sain keskiviikkona mennä sekä aamuvuoroon että iltarientoihin, oli torstain vienti ja haku. Haimme Alepasta eväät ja nautimme ulkona kolmioleipiä, munariisipasteijoita, pillimehuja - ja -kaakaoita. Musiikkiopistolla jatkoimme vielä satsumoilla ja suklaapikkuleivillä. Kääpä meni tunneilleen ilman aikuista ja minä jäin aulaan kolmikon kanssa. Viuluopen mielestä Taisku näytti ihan pieneltä Mieheltä.

Mies saapui ja piipahdin Karatalon puolella. Siellä olikin yllättäen taidenäyttelyn avajaiset. Pienet saivat Doris-keksejä ja pähkinöitä ja minä punaviinilasilliseni. Taimisto tassutteli näyttelytilassa.

Punaviiniputki jatkui lauantaina Syksyn sävelen merkeissä. Siemailin viiniä ja nautin elämästäni. Hullumminkin voisi olla.

Mainio viikonloppu

Viime viikko oli varsin rankka: Taimin enterorokko jatkui ja jatkui ja Toukolainen oli kovassa kuumeessa. Molemmat aikuiset saivat tehdä puolikkaan työviikon mutta toki täydet työt.

Mutta eiköhän tämä taas tästä. Käävän koulu sujuu edelleen hienosti ja puistossa ne tekee Harry Potter -hommia. Minikääpä on saanut ystävikseen muita villikoita ja niillä on alituiseen jotain pientä nahinaa. Toivotaan, että meno vähän rauhottuu.

Taisku paisku papana oppi sitten kunnolla kävelemään saikkunsa aikana. Tarhassa oltiin hämmästyneitä, kun pieni eukko käveli. Ja olihan se outoa minustakin, kun eilen hain lapsia ja pieni typsy käveli vastaan talvikamppeissaan. Se oli aika mietteliään oloinen ja luulen, että koko tarha näytti nyt ihan uudelta, kun perspektiivi oli muuttunut.

Toukolaisella oli ollut vähän vaisu päivä. Se oli piirrellyt ja tehnyt kirjoitushommia, mutta luulen, että reilun viikon tauon jälkeen on vähän hankala päästä leikkeihin mukaan.

No, pian se tarha sitten vaihtuukin. Meidän hemposta tulee sammakko ja hippiäisestä toukka. Ne aloittaa joulukuun alussa Saunalahden maaeläimissä. Vesivaihtoehtona olisi ollut valas ja ilmassa meteoriitit ja pyrstötähdet.

Kääpä ja Minikääpä vaihtavat Saunalahden kouluun. Miniäinen saa opekseen Merjan ja Kääpä Jennin. Perjantaina päästään tutustumaan tiloihin ja luokkiin. Ehkä äidinkin stressi vähän helpottaa sen jälkeen.

Mutta nyt vihdoin siihen viikonloppuun. Tein ensin töitä 7-12, säntäsin kotiin ja vedimme päivän scrumin yhdessä Toukon ja Taimin kanssa. Mies oli töissä iltapäivän. Mies saapui kuuden maissa ja seitsemäksi lähdimme konserttiin Käävän kanssa. Sellosalissa oli Joustenlaulu. Ihan ensin esiintyi open orkesteri ja sitten mahtavia solisteja. Kääpään teki suuren vaikutuksen pieni kiinalainen poika, joka soitti hienon dueton opettajansa kanssa.

Lauantaina olin aamuvuorossa ja sain jakaa namipäivänameiksi loput kummituskarkit ja laivalta ostetut Hubba Bubbat. Puoli yhdeksältä suuntasin kohti Soukkaa ja vietin aamupäivän kappelissa. Se tekikin hyvää, sillä sain vähän kelailtua mennyttä. Huomasin nimittäin, että tasan kolme vuotta aiemmin aloitin lääkiksen valmennuskurssin, siis 10.11.2009.

Toukolainen oli silloin vauva ja luin sohvalla Toukon ryömiessä Galenoksen päällä. Uusi alku kiehtoi. Muistan aina, miten kurvasin ensimmäisen kerran jäähallin parkkikselle. Ruska oli komeimmillaan ja ihastelin suuria vaahteria. Kävelin Markkinointi-instituutille ja mietin, että tuleeko minusta nyt tosiaan sitten lääkäri.

No ei tullut, ei. Minusta tuli tietojärjestelmäkonsultti, joka on erikoistunut keskuskonejärjestelmien siirtoon Java-ympäristöön. Ja mikäpäs siinä.

Viikonloppu jatkui lungisti: saavuin kotiin, pojat lähtivät kaupungille, heitin Käävän Jessin synttäreille ja lähdin Taiskun kanssa Ikeaan. Söimme kala-alkupaloja, sienitäytteisiä lettuja, kahvia ja prinsessaleivoksen. Löysimme Toukolle ja Taimille verhot ja haimme siskon synttäreiltä.

Illalla vain olimme.

No ei vaiskaan, ei se ole mahdollista. Olin ostannut sipsejä ja Mies latasi leffan. Minä luin ja tein varmaankin kotihommia, osa katsoi leffaa ja pienimmät hääräsivät omiaan.

Sunnuntaina oli isänpäivä. K&K hakivat Hesarin ja veimme aamiaisen (nakkia, pekonia ja muna, sämpylä, kahvia ja tiramisua) ja lahjat Miehelle sänkyyn. Kääpä oli ahkeroinut ja tehnyt neljä lahjaa, Miniäinen antoi possun ja T&T saivat korttinsa ja lahjansa tarhasta maanantaina.

Iltapäivästä kyläilimme:

1) Vaarin ja Merjan luo onnittelemaan & herkuttelemaan
2) A.n luo hiiriä, Vesaa ja Mattia, katsomaan
3) M:n ja L:n luo tanssimaan & herkuttelemaan
4) Papan ja Päivin luo onnittelemaan & herkuttelemaan.

Sunnuntai-iltana onnellinen perhe söi ruisleipää keittiön pöydän ääressä. 

Ruotsin laiva, Marrasmarkkinat ja Halloween-juhlat

Viikonlopulle olikin luvassa mukavaa ohjelmaa.

Perjantaina Miniäinen sai kylään ystävänsä Onnin. Onni ja Emil ovat Miniäisen eskaribestikset. Tytöistä kivoin on Aura, mutta sen sijaan Vilman kanssa ne on pussanneet.

Lauantai alkoi Käävän ja Minikäävän Unicef-kävelyllä. Kumpikin keräsi kuusi tarraa ja sponsorit, eli minä ja Mies, köyhtyivät yhteensä kuusikymppiä. Hyvää työtä lapset!

Klo 11 menimme Toukolaisen kanssa koululle, keräsimme Käävän ja Miniäisen mukaan ja aloitimme Marrasmarkkinat. Ensin kokeilimme 2D:n onnenpyörää ja voitimme ison kasan karkkia, poppareita ja myös tavara-aarteita.

Seuraavaksi suuntasimme onkimaan. Lisää aarteita ja kirjabongaus: kirppispöydältä löytyi uudenveroinen Marikki kahdella eurolla!

Nyt meillä onkin sitten meneillään Pohjoismaisen lastenkirjallisuuden projekti. Mäkkäristä on nimittäin saanut taas kirjoja ja Ruotsin matkamme innosti lukemaan vihdoin Astrid Lingrenit. Kun Veljeni Leijonamieli ja Marikki on luettu, teemme reissun Junibackeniin ystäväperheemme kanssa.

Mutta siis Marrasmarkkinat olivat aika hulinaa ja illalle oli luvassa vielä ohjelmaa: Kaapo pääsi Aslanin luo ja minä lasten talvivaateostoksille Käävän kanssa, Kääpä tosin päivysti eläin- ja fudiskaupoissa ja käväisi sovittamassa vain pyydettäessä.

Kun ostokset oli tehty, hain vielä Toukolaisen ja lähdimme Gongeille kylään. Lapset kiipeilivät kattoon ja pomppivat sängyllä eli normisettiä.

Sunnuntaina suuntasimme Saunalahteen. Saimme kavereiksi Gongit ja osallistuimme Halloween-hulinoihin. T&T olivat pukeutuneet tiikereiksi ja K&K olivat demoni ja noita. Noista kemuista saimme saaliiksemme heijastimia, lakuja, tarroja, pienen vatupassin, kaulanauhan, pelipaidan ja Toukolaiselle passelin anti age -käsivoiteen. Kun K&K voittivat vielä ison nallen ja koiran naamiaisista, meillä alkaakin olla mukavasti pakattavaa muuttoa varten.

Sillä mehän muutamme Tillinmäkeen joulukuussa.

Saunalahdesta ajoimme Friisilän Mäksyyn, sieltä Rastaalaan äänestämään ja kotona kohtasimme jo ruotsalaistuneen S-kummin. Oli mukava nähdä ja ehdittiinhän me hyvin herkutellakin.

Niin, me kävimme tosiaan Ruotsissa muutama viikko sitten. Saimme seuraksemme A:n, A:n ja R:n. Kuuden hengen lapsikatraan kanssa oli luonnollisesti varsin leppoisa reissu. Itse asiassa kyseessä oli 75 % osalta ensimmäinen ulkomaanmatka. Kääpähän on ollut Kreikassa vuonna 2005, mutta muille reissu oli ensimmäinen.

Laivalla oli lapsille paljon ohjelmaa. Perjantai-iltana pääsimme heti buffettiin ja Miniäinen sai maistaa mustekalaa. Herkut maistuivat kaikille. Lauantai- ja sunnuntaiaamuina söimme myös buffetissa. Uskomatonta, miten vähän formaatti on muuttunut sitten 80-luvun!

Ja hytitkin olivat entisellään. Saimme laivan kaksi viimeistä hyttiä, C4-hytit kakkoskannelta :) Ensi kerralla osaa sitten arvostaa ylempien kansien hyttejä. Tilan puolesta C-luokka oli ihan jees, mutta hankaluuksia tuotti rattaiden ja kaikkien lasten sullominen hissiin. Ja toki muu jengi ördesi enemmän tai vähemmän.

Lauantaina piipahdimme Stokiksessa. Kävimme BR-lelukaupassa shoppailemassa ja ostimme Halloween-asuja, roskishemmoja, ponin ja petsejä. Illalla pikkuruinen demoni säikytteli humalaisia ja krapulaisia ja noita ja vampyyri osallistuivat ristikkokisaan.

Minä sain viettää iltaa kolmen isoimman lapsen kanssa. Joimme Ville Viikinki -drinksut ja söimme jädet. Meillä oli palkintolipukkeita, sillä Minikääpä voitti limbokisan ja Kääpä ja Minikääpä piirustuskilpailun. Miniäinen piirsi syksyinen metsän ja Kääpä laivan ja majakan. Kääpä valitsi aiheensa sillä perusteella, ettei ollutkaan koskaan ennen piirtänyt laivaa.

Minä olin kuvitellut, että laivan Tax Free vetäisi kääpiä enemmänkin puoleensa, mutta eihän se ollutkaan niin. Totesimme työkaverini kanssa, että nykymarketissa on isompi namivalikoima, joten karkkipussien seassa valtelu on tämän päivän mukuloille ihan perussettiä.

Mutta nyt tänne minun Pohjoismaisen lastenkirjallisuuden tarinatupaan tupsahti Toukolainen, joten aloitan sadun. Olipa kerran...

Elossa!

Moni varmaan jo luuli, että Kääpälä on kuollut ja kuopattu, mutta ei. Kyllä minä vielä kirjoitan, sillä se on paras tapa nähdä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Kun istuu kymmenen tuntia päivästä töissä, ei suinkaan unohda sitä, että Mies ja käävät ovat ne elämän tärkeimmät asiat vaan sen, miten mahtavia tyyppejä nuo kaikki viisi ovat. Unohtaa kaksihampaisen ilmeet ja eleet, unohtaa eskarilaisen isouden ja käävän näsäviisauden. Unohtaa Hempon hellyyden.

Mutta nyt koetan kärsivällisesti kirjata taas kaiken ylös, sillä selatessaan tätä Kääpälää myöhemmin huomaa, ettei elämä ollutkaan töihin-tarhaan-kotiin, vaan naurua, halauksia, muksahduksia ja raivareita.

Ja nyt sitten kurotaan umpeen viimeiset 1,5 kuukautta. Keskityn viikonloppuihin, sillä niissä on enemmän tapahtumia. Arjesta sen verran, että Kääpä edistyy viulussaan mukavasti, aloitti Lepassa fudiksen ja jatkaa partiossa Siiseleissä. Minun tavoitteenani on käydä Kaapukan kanssa mahdollisimman usein uimassa, ja Toukolaisen otan mukaan myös.

Kaapon paras ystävä eskarissa on Onni. Ne pelaa paljon fudista Karakallion stadikalla ja tekee myös mielellään muovailuhommia. Käävällä on oma Harry Potter -kerho ja se askartelee puistossa Harry Potter -kamaa. Toukkiksesta on tullut yksi Hempoista ja Taisku on edelleen pienin, mutta nyt jo muutaman askeleen ottava, Hippiäinen.

Onni on ollut kerran meillä ja Miniäinen kerran Onnilla.

Minun ainoa harrastukseni on edelleen Ystävä ja sunnuntaikävelyt. Mutta siinä nyt on harrastusta kerrakseen 36-vuotiaalle neljän lapsen uraäidille. Tai työäidille, piti kirjoittaa, mutta näin YT-neuvotteluiden aikaan on yritettävä edes esittää uraäitiä.

Mutta nyt kahvia. Olen vasta syyskuun alussa, joten kuittaan viikon 36 sanomalla, että olimme L&L:n häissä Kallion kirkossa ja Seurasaaren ravintolassa. Hyvät häät oli!

Sunnuntaina oli Käävän fudis, minä kävin pikku-ukkojen kanssa uimassa ja piipahdimme ystäväperheemme luona, joka on hommannut unelmakämpän Yystä. Seuraavana päivänä saimme vieraita Uusmäestä. Heillä on siellä unelmakämppä myös. Vierailu oli kyllä oikein mukava ja leppoisa. Kuusi lasta leikkivät sopuisasti, mikä on aina pieni ihme.

Syksyyn liittyvät myös olennaisena osana vanhempainillat. Aloitin Käävän luokasta, siirryimme koulun saliin ja kotiin lähtiessä käväisin vielä Minikäävän luokassa. Ope siellä järkkäili pulpetteja, halasi ja oli iloinen, että oli saanut uuden pienen Saarelan luokkaansa. Minikääpä on kuulemma kohtalaisen villi tapaus ja kynäotetta pitää treenata.

Minä pääsin Käävän ja Mies Minikäävän avoimiin oviin. Minä pelasin Käävän ja Villen kanssa tunnin matikkapeliä. Mikään ei rentouta paremmin kuin kakkosluokkalaisten kanssa pelaaminen, sillä siinä ei saa herpaantua hetkeksikään, sillä vastustajalla on koko ajan sata lasissa.

Leivoin viikolla marja- ja kinkkupiirakoita ja kakun, ja lauantaina pääsimmekin sitten juhlimaan Taisku-Paiskua. Pikkuinen oli juhlistaan innoissaan, sai kermakakkua ja tanssi kaikki onnittelubiisinsä. Lahjaksi lapsi sai

-Duplon leivossetin, hamahelmitöitä ja onnittelukortteja meiltä
-Mustan juhlamekon ja prinsessakruunun H&S-kummeilta
-Sydämen muotoisen korurasian H-kummilta
-Duplon Tuhkimo-setin kurpitsavaunuineen M-kummilta
-Fuksian väriset toppahanskat Papalta

Ja niin, aloitin lenkkeilyn! Meillä on sellainen systeemi, että minulla on kaksi viikkoa autoa ja sitten taas Miehellä kaksi viikkoa. Ja lasten kuskaus on niin, että joka toinen viikko minä vien ja Mies hakee ja sitten vaihdetaan. Jos kuljen julkisilla, saan hyvää hyötyliikuntaa: tarhalle on kilsa ylämäkeä ja junalta töihin tulee 20 min lenkki. Mutta kun kuljen autolla, juoksen oman lenkkini. Joka ilta. Ellei sitten olen korvatulehdusta, kuten nyt.

Katsotaan, kuinka käy. Kivempi olisi kyllä käydä salilla tai jossain sisäliikuntajutussa, mutta voi olla, että jää vain haaveeksi.

Viikko 38 oli aika kamala töissä. Perjantaina kolmen aikaan sain viestin, että viikonloppuleirille olisi pari paikkaa peruutuksen vuoksi. Neljän aikaan päätin, että menemme Käävän ja Minikäävän kanssa. Mies jäi kotiin pienten kanssa ja minä otin vähän etäisyyttä arkeen. Se oli oikea ratkaisu se.

Sunnuntaina saimme vielä vieraaksemme U.n ja S:n Yystä. Niille tulee jouluvauva ja sain pistää kaukalon kiertoon.

Ja sitten asuntoasiat: kytistelimme pitkään kuutta huonetta Lintumetsästä, kunnes varasimme neliön Arabianrannasta. Hylkäsimme sen ja päätimme muuttaa Leppävaaraan, mutta nyt meillä on varaus kämppään Tillinmäessä. Luoja yksin tietää, missä asumme ensi vuonna.

Mutta tuo Tillinmäki on nyt vetänyt meitä puoleensa useampana viikonloppuna. Launataina 29.9 kävimme hengaamassa pihalla ja katsomassa koulua. Sunnuntaina kävimme kämpässä sisällä ja kaikki vaikutti oikein passelilta. Seuraavana sunnuntaina Käävällä oli Pinkki, partioskaba, Saunalahdessa. Tarha-, eskari- ja koulupaikatkin meillä on ja nyt puuttuu enää uskallus ja allekirjoitukset. Tai sitten se ei ole meidän paikka ollenkaan.

Mutta joo, 5.10 minulla oli LOMA. K&K meni kouluun ja eskariin ja minä T&T:n kanssa perhekerhoon. Söimme lounaan kerhon päätteeksi ja haimme isot. Ensin hengasimme 1,5 tuntia työpaikallani läppäriä noutassa ja sitten pääsimme HopLoppiin. Istuin lattialle ja päästin käävät valloilleen. Taimi tykkäsi kiikata ja kolme muuta hyppivät, heiluivat ja kiipesivät ihan omaehtoisesti. Ja minä sain vain olla - olla hyvä äiti, joka on tuonut lapset HopLoppiin.

Olemme muuten olleet tosi tyytyväisiä Hippiäisen ja Hempon hoitoon. Niillä on jumppaa, käden taitoja ja musiikkia sekä joka toinen viikko etiikkakasvatusta. Satumetsän väellä menee myös hienosti, ja Kisu Pikkukuu vie jo toisen kääpäläisemme mukaan seikkailuun. Koivet kattoon, kaviot ristiin, harja hauskaan huiskeeseen!

Viikolla 41 pääsin Benjam's bistroon syömään yksikköpäivän merkeissä. Viikon sisään osui myös kolme korvatulehdusta: sunnuntaina Taimin, tiistaina minun ja torstaina sitten Toukon. Pari viikko sitten Käävällä oli ilmeisesti jokin rokko. Ei sille kuumetta noussut, mutta jotain täpliä tuli ja meni. Epäilimme parvorokkoa, mutta tiedä noista.

Toukolaisella oli toinen putki irronnut ja toinen irtoamaisillaan, joten syksyn ohjelmaan kuulunee putkitus.

Ja nyt vihdoin viime viikonloppu.

Perjantaina olimme kaikki aika poikki. Olin tehnyt yhden ekstrapäivän töitä viidessä päivässä, ja se on minulle paljon. Joten perjantain ohjelmassa ei ollut ihmeitä. Lauantaina sain nukkua pitkään, käävät söivät namia ja herättyäni lähdin Miniäisen kanssa Lidliin. Vein tavaraa Fidaan ja lopulta raivasimme koko kämpän.

Sunnuntaina kävimme kirkossa/pyhiksessä ja tapasimme Papan naisystävän. Oikein mukavalta vaikutti! Saimme vieraaksemme A-siskoni, kävimme Tillinmäessä ja Saunalahdessa tarhan pihalla ja pääsin vielä lenkille R-ystävän kanssa.

Siinä sitä olikin viikonloppua kerrakseen. Nyt ainoastaan kolme päivää duunia ja sitten syyslomalle. Lähdemme Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Ruotsiin. Suuri maailma, täältä me tulemme!

Arkea ja juhlaa

Nyt on kolme viikkoa täysipäiväistä tarhailua ja töitä takana. Mies on saanut projektin ja minä jatkan omassani. Taimilla on mennyt hyvin Hippiäisissä ja Toukolla Hempoissa. Minikäävän eskari on alkanut lupaavasti ja Käävän koulu jatkuu saman luokan kanssa. Meiltä on pöllitty fillari tuosta ikkunan alta ja Kääpä hävittänyt uuden, kalliin lippiksensä.

Vuoroilloin laitamme lapsille vaatteet valmiiksi ja vuoroviikoin viemme ja haemme. Ensi viikolla minulla on vientiviikko ja meinaan ladata iltaisin kahvinkin valmiiksi. Minulla on takana yksi vientiviikko ja kaksi hakua ja se vienti oli kyllä aika kamala. Herätään kyllä hyvissä ajoin, mutta silti aika jotenkin humpsahtaa ja lopulta saa jännätä, ehtivätkö kaikki aamupalalle, Kääpä nyt syö tietenkin kotona.


Mutta mahtuu tähän elämään juhlaankin.

Viime lauantaina juhlimme Vaarin kuusikymppisiä Pusulassa. Tarjolla oli savustettua lohta, palvilihaa, graavilohta, erilaisia salaatteja, kanttarellikastiketta ja jälkkäriksi mansikka-, suklaa-, valkosuklaa- ja mustikkakakkuja. Illalla ne oli vielä grillanneet, mutta me lähdimme lasten kanssa kotiin puoli ysin hujakoilla. Mies ajoi matkan mennen tullen.

Niin, Miehellä on tosiaan ajokortti! En voi vieläkään uskoa asiaa todeksi. Lapset olivat ihan täpinöissään ja Minikääpä oli eskaripäivänsä aikana miettinyt, miten isin ajokoe menee. Ja hyvinhän se meni, ekalla läpi kirjallisista ja inssistä. Ostimme ylläriksi TSH-Legon Mordorin kaivokset, kukkia ja hampurilaisia.

Viime viikolla pääsimme vihdoin myös Lintsille. Menimme torstaina töiden, tarhan, eskarin ja koulun jälkeen. Ilma oli todella kaunis, sellainen syyskesän helmi, ja jonoja ei juurikaan ollut. Kääpä sai ensimmäistä kertaa 120-senttisten rannekkeen ja pääsimme Vuoristorataan, Ketjukaruselliin ja ennen kaikkea Kehrään, entiseen Enterpriseen, joka menee pää alaspäin. Toukolainen oli siitä ihan täpinöissään ja selitti aamulla tarhassa, että ”meidän Raava pääsi sellaseen laitteeseen, joka pyöri ja pyöri ja pyöri ja Raavan pää meni alaspäin näin”.

Toukolaisen oma suosikki oli Hepat ja mikään ei ole niin liikkistä kuin ratsastaa pienen ukon kanssa hepoilla toista kierrosta ja kuulla, miten toinen laulaa Ihhahhaata pienellä äänellään.

Minikäävän mielestä paras (ja pelottavin) oli Linnunrata. Taisku pääsi Vankkuriin ja Panoraamaan, hihkui ja heilutteli jalkojaan ja käsiään. Lintsitypsy, äitiinsä tullut. Hattaraa ja popparia ja päälle metrilakuja.

Tänään mennään kavereiden häihin. Pojat pääsee Papalle yöksi ja A-siskoni tulee hoitamaan tyttöjä meille. Kaikille on varattu Käävän valkkaamia sipsejä ja Angry Birds -limut. Meinaan laittaa aamua odottamaan kaksi vihreää Ninjagoa ja yhden punaisen Angry Birds -pallon. Meillä on lelupäivä, kun vihreät ninjat ovat vihdoin saapuneet.   Onnilla, Minikäävän ystävällä, sellainen jo olikin. Onni oli meillä eilen leikkimässä ja hienosti sujui leikit. Hyvin ne malttoivat syödäkin, lankkuperunoita, kepakkoja, pikkuporkkanoita ja kurkkua. Iltapalaksi lapset söivät pannaria ja koko porukka oli naama hillossa.   Minä olen löytänyt rahkan ja ananasmurskan. Syön rahkaa myös omenasoseen kanssa. Pitkään olen etsinyt itselleni sopivaa iltapalaa. En ole oikein leipäihmisiä ja aamuinen paahdettu ruispala on ihan riittävästi. Mutta tuo rahka on ihan huippu: ei tule yöllä nälkä, tulee syötyä protskuja ja maitotuotteita ja ananasmurska tuo raikkautta ja poistaa nestettä.   Tykkään kyllä hyvästä ruuasta, mutta olen ruuan suhteen aika pragmaattinen - pitää syödä, että nälkä pysyy poissa. Väsymystä sen sijaan pidän loitolla irtokarkeilla ja se on vakavampi juttu se.   Mutta joo, eiköhän tämä elämä aika lungiksi muutu nyt, kun kaikki VTS-tentitkin on tehty ja elämänsisällöksi jää lapset, työ ja harrastukset. Minikääpä lopetti nyt kanteleen ja mietimme jotain liikuntajuttua tilalle. Minua huvittaisi taekwondo ja Mies haluaisi miekkailla Miniäisen kanssa. Kääpä jatkaa viulua ja partiota mutta aloittaa nyt huomenna fudiksen Lepassa. Touko ja Taimi eivät harrasta, mutta onneksi tarhassa lauletaan paljon. Lisäksi niillä on etiikkakasvatusta joka toinen keskiviikko, Hippiäisillä ja Hempoilla erikseen.   Minulla tuli nyt täyteen puoli vuotta uudessa duunissa ja projektissa. Ihan jees. Vauhdilla on mennyt tämäkin pätkä. Kesästä on enää jäljellä to do -lista seinällä:   1. Pusula (helatorstaiviikonloppu)  2. Muumimaa 3. Särkkis 4. Juhanus  5. Juhlat Pusulassa (Kääpä 8 v.)
6. Moksi   Nyt kun Lintsikin on suoritettu, voidaan kesä 2012 kuitata valmiiksi.

Mun päivä 23.8

Herätys 6.30

Töissä 7.30
Kotiin 15.30

Tarhalla 16.10
-Musiikkimaalauksen ihastelua. Lähtö.
-Likoamassa olevan paidan haku. Lähtö.
-Pissalla käynti. Lähtö.

Eskarilla 16.30
-Saatiin Mies ja Minikääpä matkaan
-Autolle kävely, lasten pakkaus, Mies kauppaan
-Auton tankkaus
-Muut kotiin, Kääpä, viulu ja nuotit mukaan

Musiikkiopistolla 17.05
-Kolmioleivät, kynsien leikkuu, viulutunti

Kotiin 18.00
-Mies, Minikääpä, Toukolainen ja Taisku mukaan

Parturissa 18.15
-Viisi tukanleikkuuta ja yhdet kulmat, läksyjen tarkistus, iltapala

Kotona 20.00
-Hammaspyykit ja käävät sänkyyn
-Kirjan päällystys, vaatteet huomiseksi (Mies), Käävän rinkan pakkaus

Tarha, eskari, koulu

No nyt se on sitten alkanut, ihan oikea arki.

Mies vie Käävän kouluun, Minikäävän koululle eskariin ja Hippiäisen ja Hempon tarhaan. Ysin aamuina Kääpä menee itse. Koulun jälkeen se menee sitten asukaspuistoon.

Minä lähden töihin 6.45 ja haen neljän jälkeen kääpäläiset. Ensin T&T:n tarhasta, sitten Miniäisen eskarista ja Kääpä onkin kotona, kun saavumme. Seuraavaksi Pikku Kakkonen ja päivällinen ja mahdolliset harrastukset. Käävällä on partio tiistaina ja viulu torstaina. Minikäävän ilmoitin kanteleeseen maanantaiksi, mutta taidammekin nyt jättää sen pois. Miniäinen on niin väsynyt iltaisin ja leikkii mielellään pihakavereiden kanssa. Ajattelin, että voisimme mennä taas taekwondoon yhdessä.

Minä olin Me&i-kutsuilla ja tilasin itselleni paljon vaatteita ja lapsillekin jotain. Mutta parasta oli, että pääsin reissuun ilmaan kääpiä, vaikka olin luvannut ottaa kaikki halukkaat mukaan.

Toukolainen askarteli eilen tarhassa porkkanan. Se oli värittänyt vihreällä ja oranssilla oikean puolen ja nurjalla puolella oli musta-valkoinen haamuporkkana. Voi että, miten ylpeänä Touko porkkanaa esitteli!
Se oli leikannutkin sen ihan itse Tuulan kanssa.

Taisku-Paiskua ei saa syöttää enää yhtään. Eilen se pisteli chili con carnea lusikalla ja viispiikkisellä, pavut se mukelsi suusta pois. Spagetti oli maistunut kaikille niin tarhassa, töissä, eskarissa kuin koulussakin. Minä sain sushia, jee. Tässä on ihan lähellä kiva pieni sushipaikka ja sinne meinaan suunnata lounaalle aina, kun joku vaan lähtee kaveriksi.

Mutta nyt paltsuun.

Nielurisaleikkausaikoja

Kesä näyttää jatkuvan, hyvä niin. Aamu alkoi mukavasti, sillä Toukolainen selitti makkarissa:
“Minä tein Legoista taikajuomia. Kun taikajuomaa laittaa äidin masuun, sieltä tulee uusi Taimi-vauva. Ja sitten tulee uusi Touko-vauva. Ja sitten minä leikin niiden kanssa.” Ihana ukko.

Minikääpä oli käynyt uimakoulunsa, alkeisjatkokurssin Myrtsissä, ja menimme sen kunniaksi jätskeille Spice Iceen. Minä otin pienen pyörremyrskyn ja pojat valitsivat peikot. Piipahdimme ensin Stadiumissa ja löysimmekin Käävälle uikkarit. Käväisimme vielä H&M:ssä ja saimme Toukolaiselle Nemo-uikkarit ja Minikääpä valitsi itselleen muutamat tummat, kapeat farkut ja kaksi T-paitaa. Kuljimme vauvaosaston ohi kassoille ja Minikääpä hihkaisi:

“Oiiii! Ostetaan Taimillekin uusia vaatteita!”

Ihanat shoppailukaverit :) Taiskulle olisi ollut tarjolla samanlaiset farkut kuin Minikäävällä, mutta en raaskinut ostaa niitä ja ajattelin tosin myös, että pillifarkut voisivat olla Lintusissa epäkäytännölliset.

Minikääpä oppi aika hienosti sukeltamaan ja etsimään aarteita. Se sai pepun pohjaan asti. Löllökellunnasta se piti, kunhan ymmärsi ensin pitää kellunnassa suun kiinni. Liut ovat vielä vähän vaikeita ja Minikääpä on vähän arka vedessä. Mutta nyt pitää ehdottomasti järjestää pian uusi yhteinen uintireissu, niin lapsi pääsee näyttämään taitonsa.

Ai niin, ja tärkein meinasi unohtua: Minikääpä on oppinut ärrän! Keväällä harjoiteltiin d-juttuja, ärräkoulun jälkeen pikkuärrää ja nyt sitten loppukesällä se tapahtui, ärrä alkoi pärähdellä sanoissa. Nyt se pärisee tuolla pihassa ja sanonkin sitä omaksi pärinäpojakseni :) Kyllä nyt kelpaa aloittaa eskari, kun ärrä on löytynyt!
Touko ja Taimi ovat nyt sitten aloittaneet tarhailunsa. Ekalla viikolla ne olivat kolmena päivänä miehen kanssa, ja itse asiassa kahtena päivänä minäkin saavuin paikalle töistä päästyäni.

Ensimmäisen kerran kurkatessani ovelta näin Toukolaisen pyörivän keltaisessa traktoripaidassaan ja Taimiston jäpittävän tyytyväisenä penkistä tukea ottaen. Toisen kerran tullessani Toukolainen oli Minikäävän kanssa pienessä mökissä möyrimässä ja Taimi harjaili palloja.

Tällä viikolla harjoiteltiin sitten ilman aikuista. Tiistaista perjantaisin ne olivat aina muutaman tunnin kerrallaan ja nukkuivat pari kertaa päikkäritkin. Touko ei käytä päikkäreillä univaippaa ja Taimi syö itse! Mies tuli välipala-aikaan paikalle ja Taimi pisteli tyytyväisenä puuroa käsissään kaksi lusikkaa.

Toukon ryhmä on Hempot, niitä on seitsemän kolmevuotiasta ja Taimin Hippiäiset. Hippiäisiä on 12 ja hoitajia kolme. Toukon pikkusisko on “se, jolla on pienin tukka”. Taimi on ryhmä nuorin ja ainoa kaksihampainen.

Kotona typsy on siirtynyt ihan kotiruokiin: kalapuikkoja, nakkeja, kanacurrya ja sen sellaista.

Minä olen saikulla. Minulta leikattiin maanantaina nielurisat ja nyt loikoilen lääkkeiden turruttamana. On tämä kyllä aika kurjalistoa: jos lääkkeitä ottaa tarpeeksi, on ihan tokkurassa ja nukkuu melkein vuorokauden ympäri. Jos niitä ottaa vähän vähemmän, ei se auta kipuun ja on ihan tuskaa olla hereillä. No, kaksi viikkoa ja sitten tämä on ohi.

Kääpä oli PäPan suurleirillä, Sarasteella, ja tykkäsi kovasti. Kotiin palasi likainen, onnellinen lapsi, jolla oli mukanaan rinkallinen märkiä ja metsäisiä vaatteita. Mies oli leirillä vierailupäivänä ja sanoi sen olleen koko kesän paras päivä. Ne oli kiertäneet kaikki laaksot läpi ja herkutelleetkin. Minä ulkoilin muiden lasten kanssa tässä omassa pihassa ja Toukolainen tiskasi pihalla kaikki hiekkalelut.

Minikäävällä on ollut mukavaa: ensin se pääsi yökylään Annelle ja nyt vielä Papalle. Annen kanssa ne oli käyneet katsomassa liskoja ja hummaileet ja papalla se oli perinteisesti saunakaverina. Oli ne käyneet myös Stadikalla.

Ja me, ette usko: pääsimme häihin! Kääpä oli leirillä ja muut kolme siskollani hoidossa. Saimme syödä hyvää ruokaa ja jutella rauhassa. Kyllä kelpasi. Taimisto ei ollut syönyt, juonut eikä nukkunut, mutta muuten niillä oli mennyt hyvin. Yöksi haimme ipanat kotiin.

Seuraavia häitä juhlitaankin jo ihan kohta. Toivottavasti saamme silloinkin lapset ripoteltua hoitoon jonnekin. Mutta toiveikkaita olemme – onhan meillä maailman kultaisimmat ipanat.

Tänään olikin muuten mukava ilta: Gongin perhe tuli kylään ja lapsia oli yhteensä seitsemän. Ulkoiltiin ensin, sitten tultiin syömään ja loppuilta leikittiin ja soitettiin pianoa. Pojilla on kovasti yhteisiä suunnitelmia: ensi kerralla Minikääpä menee itse ystävän luo leikkimään, sitten mennään uimahalliin ja A tulee meille yöksi. Ovat ne kyllä niin mahtavat ystävykset – tänäänkin nauroivat kolme tuntia putkeen!

Kesäloman 32 päivää

Vuoden 2012 lomat on taas lusittu. Nopeasti se hujahti, mutta kiva oli palata töihinkin. Koska olen laiskotellut bloggailun suhteen, täytynee aloittaa juhannuksesta.


Aloitimme juhannuksenvieton Pusulassa. Koko aatto oli yhtä raatamista: kuskasimme kokkoon puita, vaari haki kääpäin kanssa meijut, pihaa piti tietenkin vähän laittaa ja sen sellaista. Vaari keikkui traktorin kanssa rannassa ja kuskasi puita. Se kannatti, sillä kokko oli huomattavasti komeampi kuin vastarannalla.

Juhannuspäivänä lähdimme vielä Muurlaan kavereiden mökille, mutta kolmatta kohdetta emme sentään juhannusviikonlopuksi haalineet, kuten viime vuonna. Muurlassa oli kymmenen lasta ja noin 15 aikuista, joten vilskettä riitti, mutta juhannuksenvietto sujui kuitenkin kaikin puolin lungisti.
Seuraavana perjantaina saimmekin sitten juhlia Kääpää. Aamulla veimme lahjat sänkyyn. Paras lahja oli tietenkin Miniäisen tekemä ritsa, jonka lisäksi typsy sai Heroica-pelin, kokkaussetin uusimman Ella-kirjan, kertotaulukirjan ja keltaisen rokkipaidan.

Keittiössä odotti sitten perinteinen tarjotin täynnä herkkuja. Kyllä Käävän kelpasi täyttää kahdeksan vuotta!

Minä lähdin töihin, tein illalla täytekakun ja ajoimme mökille. Lauantaina aloitimme juhlat ja paikalle oli kutsuttu mökkinaapurit A ja U, tietenkin V ja M, sekä kummit A, J ja S. Nautimme ensin kakkukahvit pihalla ja sen jälkeen tutustuimme kummitustaloon ja Käävän ja Miniäisen ravintolaan. Kummitustalo oli pelottava ja annokset herkullisia. Kääpä sai pelata fudistakin riittävästi, joten juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet.

S-kummi oli käynyt Englannissa Harri Potterin talossa ja toi sieltä Käävälle lahjaksi T-paidan. Sen innoittamana Kääpä ahmaisi ensimmäisen Potterinsa ja nyt on menossa toka. Koukuttavia kirjoja, myönnetään. Itse luin aikoinaan neljä ekaa, mutta viidennen ostimme enkuksi ja siihen tyssäsi minun Potteri-urani. Täytyy lukea loput kolme kirjaa nyt Käävän kanssa yhdessä. Meillä on tavoitteena myös kimppalukea TSH. Mies on se toki lukenut, mutta minä en. Vielä saa Kääpä kyllä kasvaa hetken.

Ja sitten ne kesäloman 32 päivää:


1 Juhlat Pusulassa

2 Uintia, saunomista, grillausta Pusulassa

3 Kummipojalle vaatetta, siskon luona vadelmapiirakalla ja M:n nimpparijuhlat

4 Minikääpän, M:n, V:n ja M:n kanssa uimassa Keski-Espoon uimahallissa

5 Samassa hallissa Käävän ja Toukolaisen kanssa. Papan ja M:n luona kylässä, ajelulla Arabianrannassa ja siskon luona piipahtamassa.

6 Minikäävän kummipäivä M:n kanssa. Lelukaupoissa ja Haltialassa. Ukkeli sai kokisjäähilejuomaa, Ninjagon, uuden fillarin (löytö Kantsun Prismasta) ja poseerata ainoana lapsena kahden aikuisen räpsiessä kuvia lapsesta ja lampaista. Törmäsimme myös Uusmäkeen muuttaviin.

7 Sisko kylässä. Pari kontillista kamaa Fidalle. Illalla lähtö Moksiin kavereiden mökille.

8 Lasten kanssa Moksissa, Taisku Kallen kanssa kotona. M pelasi Toukolaisen ja M:n kanssa fudista ja K&K ja I söivät saunatuvalla grilliherkkuja Harri Potterin kanssa.

9 Ajoimme Moksista vielä Pusulaan. Kääpä jäi sinne siskon kanssa.

10 Kotona! Lueskelua ja raivausta.

11 Poikien kanssa Jumbossa Ninjago-ostoksilla. Varattiin meille asunto!

12 Raivaus jatkuu: vaatteet, kirjat, pelit. Illalla Pusulaan raivausta pakoon.

13 Pusulassa (eli grillausta, saunomista ja uimista). Lounas Loukussa.

14 Taisku 10 kk. Neuvolassa, snagariruokaa lounaaksi, Kääpä kummipäivää viettämään A:n ja J:n kanssa. Ne shoppailivat Käävälle skeittikengät ja _aidon- lippikset ja kruunasivat päivän Lintsillä.

15 Kävelyllä, Karakalliosta namipäivänamit ja limut.

16 Piirakoita vadelmista, punaisista viinimarjoista ja mustista torvisienistä sadepäivän iloksi. Illalla R:n kanssa kävelyllä.

17 Käävän A-kaveri meillä. Pidin lapsille kesäkoulua, pojatkin pääsivät mukaan. Illalla kuskattiin lipasto uuteen kotiin.

18 Kääpä leipoi mokkapaloja.

19 Lasten kanssa Ikeassa ja sieltä sitten Pusulaan naisten reissulle.

20 Kirkkokonsertissa Taiskun kanssa.

21 Treffit poikien kanssa Loukussa, E-serkun nelivuotissynttärit. Annoin miehelle Taiskun ja sain vaihtarina Miniäisen.

22 Kärkölän kyläjuhlat. Kääpä voitti Mölkky-ottelun ja valitsi palkinnoksi donitsin. Minikääpä sai kaksi pullollista limua.

23 Kotona taas: kirkko ja kävelyllä. Törmättiin Minikäävän A-ystävään, joka oli palannut Kiinasta. Yhdessä tarhan pihalla, illalla työkaveri A piipahtamassa ja lenkki R:n kanssa.

24 Minikäävän kanssa M-kummilla. Saimme eksoottisia herkkuja ja Minikääpä eskaritehtäviä. Illalla S:n, J:n ja M:n kanssa moikkaamassa vaellusystävää Seppoa, joka on toiminut viimeiset kymmenen vuotta kullankaivajana Lemmenjoella. Ihana oli nähdä!

25 Sellossa hummailemassa. Ostettiin vähän koulu/eskarivaatetta ja mustekalauimapatjat.

26 Odilammella uimassa ja ystävien taloa ihastelemassa. Saatiin I ja A kylään, I uskalsi jäädä yöksikin.

27 A, L, Q ja J Viherkallion asukaspuistossa piknikillä. Kääpä osasi kiivetä viisi metriä tankoa pitkin ja pojat saivat leikkiä yhdessä. Taiskukin maisteli vähän käpyjä.

28 Siskon ja K&K:n kanssa shoppailemassa Tarjoustalossa (mahtava paikka!) ja Papan yllätysvierailu fillarilla. Illalla Muurlaan.

29 Juhlittiin M:n synttäreitä Muurlassa ja ystävien hääpäivää Lohjalla.

30 Muurlasta kotiin, illalla Odilammella uimassa R.n ja lasten kanssa.

31 Minikäävän uimakoulu, Käävän kanssa uimassa. Kääpä ui 25 m! K&K yökylään A&I:lle.

32 Päiväkodissa kirjoittamassa hoitosopparit, K&K yökylästä ja Miniäinen J-ystävälle Lepsämään leikkimään, illalla uimakoulu ja minulla uimakavereina Kääpä ja Toukkis.


Mutta, siinäpä se, kesäloma vuosimallia 2012. Syys- ja talvilomia odotellessa.

Supersoppaa

Sain uuden inspiksen ruuanlaittoon, kun ystäväperheemme muuttaa Saksaan ja toi luoksemme mahtavan yrtti- ja maustekokoelmansa. Pääsemme myös kokeilemaan erilaisia aamu- ja iltahammastahnoja, erilaisia hoivaavia teelaatuja ja rasvoja joka riesaan. Ihan mahtavaa!

Tein tästä innostuneena toissapäivänä ison kattilallisen jauhelihasoppaa. Jääkaapissa oli 400 g naudan jauhelihaa ja saimme lahjoituksena

-paljon sipulia
-paljon valkosipulia
-keittojuureksia pakasteena ja kuivattuna
-litran tomaattimehua ja
-Provencen yrttejä ja oreganoa.

Keitto oli oikein maukasta. Seuraavaksi meinaan kokeilla erilaisia muffineja, sillä saimme aromeja ja kuorrutteita. Ja jälkkäriksi teen puddingeja, kun aineksia on monta pussillista.

Viime viikonloppuna oltiin Särkänniemessä ekaa kertaa lasten kanssa. Kääpä pääsi 120-senttisenä aika hurjiin vehkeisiin, Hurrikaaniin ja Ilmaveiviin (=ketjukaruselli) ja 105-senttinen Minikääpäkin pääsi kokeilemaan Viikinkiä. Lintsillä siinä on rajana 120, mutta täällä pääsi pienemmätkin.

Päivä oli kyllä ihan mahtava. Angry Birds -puisto tarjosi hurjahkoja laitteita myös Toukolaiselle ja lopuksi saatiin kunnon ruokaakin. Ees taas Tampereelle ei ole mikään unelmajuttu, mutta hyvin se meni.

Edellisenä viikonloppuna oltiin sen sijaan Muumimaailmassa. Kaksi päivää siellä riekuttuamme ajoin aika lailla mittari kaakossa koko matkan kotiin. Mutta oli se kyllä hieno viikonloppu! Yövyttiin mökissä leirintäalueella, lapset saivat riekkua ja aikuiset grillailla ja katsoa fudista/hörppiä Amarettoa. Maistelimme myös munalikööriä suklaashottilaseista.

Minikääpä oli onnessaan Nipsun kohtaamisesta. Se leikki Nipsun kanssa, jutteli sille ja tutkaili yhdessä karttaa. Kääpä, joka ei alunperin ollut mitenkään innoissaan koko reissusta, istuskeli Muumitalon kaiteella ja jutteli mukavia Pikku Myyn ja Vilijonkan kanssa. Toukolainen pelkäsi yli kaikein Haisulia, ja siitä olikin, sillä Haisuli säikytti pahanpäiväisesti sekä minut että Sandyn.

Reissuja lukuunottamatta arki on rullanut normaalisti. Olemme iloineet T&T:n tarhapaikoista ja erityisesti tiedosta, että lapset pääsevät samaan ryhmään, Lintusiin. Sekin helpottaa arkea kummasti, kun saa pienimmät samaan paikkaan ja erityisesti ryhmään sopeutumista alkusyksystä.

Koulujen loputtua Kääpä lähti leirille. Se oli Ryttylässä pari yötä ja tykkäsi kovasti. Minä vein Kääpäläisen leirille ja pääsimme samalla reissulla vähän shoppailemaankin Riihimäen ABC:lle. Taiskun S-kummi toi tytön muiden likkojen kanssa pois.

Seuraavalla viikolla lapsi pääsi ystävänsä A:n kanssa leikkipuistoon Pasilaan ja tähän meidän asukaspuistoon. Yhtenä päivänä ne leikkivät tässä meillä. Minikääpä puolestaan kaveerasi meidän pihan J:n kanssa, Bayblade ja Ninjago-leikit sujuivat pojilla mukavasti.

Yhtenä päivänä saimme myös vieraita oikein Helsingistä asti, kun H, E ja E tulivat meille leikkimään. Vietimme piknikkiä kotona hieman sateisen päivän vuoksi, mutta sujui se niinkin.

Taiskulainen on kyllä aika taituri. Seitsenkuisena se nousi pystyyn ja otti askeleita ja nyt kahdeksankuisena ovat löytyneet ensimmäiset sanat, äiti ja isi. Tai no, "hei" se sanoi jo aiemmin. Erityisesti meitä ilahduttaa "es". Kääpäläinen osoitteli pienenä kaikki esineitä ja kyseli "Es? Es?" ja kerroimme aina kunkin esineen nimen. Nyt Taimisto sanoo myös es ja luulee sitä varmaan oikeaksi sanaksi, kun se meitä niin ilahduttaa.

Pääsimme myös viettämään naisten iltaa. Minulla tosin oli vahvistuksena Kääpä, Minikääpä, Toukolainen ja Taimisto, mutta siis melkein ilman lapsia pääsin liikenteeseen. Oli mukava nähdä kohtalotovereita!

Kerroinko jo kevätjuhlista? Kääpä sai tosiaan tokarinsa, oikein hienon sellaisen, ja pääsimme kääpäin serkun lakkiaisiin. Samana iltana vietimme vielä samaisen Saksaan muuttavan ystäväperheen läksiäisiä. Ikävä tulee, mutta onneksi Ulm on kohtuullisen lähellä. Suunnittelemme jo reissua syksyksi.

Illalla saimme vielä perheen lapset hoitoon. Seitsemän väsynyttä kääpää ja kaksi väsynyttä aikuista oli ihan hilpeä yhdistelmä, mutta oikein hienosti kaikki sujui. Touko ja J leikkivät suhteellisen sopuisasti, vaikka lelujen lainaamisessa on aina omat haasteensa. "Olet tyhmä, typerä pissa", totesi Touko J:lle, mutta onneksi sekään ei aiheuttanut suurempaa draamaa. Kaapolainen sai syöttää J:lle loput murot ja oli ihan otettu. Kääpä, Miniäinen, B ja F huitelivat pihalla ja loppuillasta kaikki hiljentyivät Franklinin ääreen.

Tänään on Minikäävän unelmapäivä: mennään ostamaan uudet Ninjagot. Minikääpä sai Ninjagoja 5-vuotislahjaksi, mutta nyt ne ovat taas in ja olemme luvanneet täydentää sarjaa muutamalla ukolla. Kääpä ei halua Ninjagoja vaan rahaa. Raukka säästää vieläkin siihen sähköautoonsa, jota emme siis ole ostamassa. Silti pohdin jatkuvasti, että pitäisikö se auto sittenkin hommata, kun Kääpä on siitä jo kaksi vuotta haaveillut. Traumatisoituuko lapseni, jos ei saa toteuttaa unelmiaan?

Salapoliisi

Elämä on taas ollut aika haipakkaa. Koska tällä viikolla oli pitkästä aikaa vapaita iltoja, sain hoidettua paljon asioita: kävin uudestaan pankissa ja sain vihdoin kuolinilmoituksen maksettua, tilasin meistä kuvia (Toukolainen 3 v., Minikääpä 6 v., Taisku 6 kk ja koko perhe), vein Sorttiasemalle tavaraa (rikkoutuneita kodinkoneita, maalipurkkeja ja sen sellaista) ja sain käytettyä auton vaurioarviossa.

Keskiviikkona oli Käävän kevätjuhlaesitys. Niillä oli sirkusteema ja Kääpä oli leopardi. Lapset lauloivat "Katsokaa siskuskulkuetta" ja hienosti meni. Sain nähdä koko esityksen ja erityisen liikuttunut olin esityksestä, jossa vitosluokan pojat esittivät erilaisia pallotemppuja.

Eilen oli jännittävä päivä: käävillä oli pääsykokeet. Käävän piti pyrkiä musiikkiopiston puolelle ja Minikäävän musiikkivalmennukseen. Käävällä on vielä kaksi pyrkimiskertaa jäljellä, joten sinänsä ei mitään paniikkia. Ihan hyvin koe kuitenkin meni, Kääpä soitti ja lauloi puhtaasti. Minikäävälläkin meni ihan hienosti, mutta  tuskin pääsee vielä eskarivuodeksi sisään. Miniäinen haluaisi nimittäin soittaa nokkahuilua. Kävimme viikko sitten soitinpolulla ja nyt oli Minikäävän vuoro käydä kaikki soittimet läpi. Hienosti se töräytti saksofonia, käyrätorvea, vetopasuunaa ja fagottiakin ja toki kävimme kokeilemassa kaikkia jousisoittimia. Mutta nokkahuilu oli mieluisin.

Taimille on tapahtunut paljon! Se on saanut ensimmäisen hampaan (ja on ollut kyllä tosi itkuinen monta yötä putkeen) ja oppinut kiipeämään portaat. Se kapuaa ehkä neljännelle askelmalle ja seisoskelee siinä sitten kuin mikäkin maailman omistaja. Taimi myös konttaa sujuvasti ja jorisee samalla itsekseen (pa-pa-pa-pa...).
Eilen Ikeassa tapasin murisijan: kun hommat eivät suju suunnitelmien mukaan, Taimi murahtaa eikä enää pelkästään itke.

Meillä olikin eilen aika leppoisa hetki Ikeassa. Kävimme ensin Veholla ja vein sitten pojat Ikean lapsiparkkiin. Toukolainen pääsi ensimmäistä ja oli niin polleana. Minikääpä tosin kanteli, että veikka ei ollut osannut käyttäytyä vaan oli heittänyt pallomeren palloja. No, hoitajien mielestä kaikki sujui kuitenkin hyvin.

Sillä aikaa me kävimme Taiskun kanssa kahvilla. Hörpin capuani ja syöttelin ystävälle sosetta. Sitetn kiersimme ylä- ja alakerrat läpi emmekä ostaneet muuta kuin namipäivänamit lauantaiksi.

Niin, ja sen meidän namipussin. Oli illalla ihan sippi ja kun Mies oli saanut lapset yläkertaan, otin pussin kaapista ja menin läppärin kanssa sohvalle. Pian portaita astelikin sitten kännykkäänsä etsivä kolmevuotias.

Lapsi katsoi minua tyrmistyneenä ja totesi:

-Hei äiti, alotitko sä karkkipäivän jo nyt!
-Eeen...
-Tänne on pudonnu yks nami. Se on tuolla tietsikan alla!
Ja niin siis jäin kiinni verekseltään, yövaippaan pukeutunut salapoliisi oli ovelampi.

Lomanen

Sain vihdoin pienen loman, jonka aloitin keskiviikkona Minikäävän kanssa ärräkoululla. Reissasimme Espoon keskukseen tekemään suujumppaa ja surisemaan. Sessio kesti tunnin ja olimme sen jälkeen niin puhki, että ansaitsimme Ikeasta hodarit ja kokikset.

Torstaina olikin sitten mökille lähtö. Pakkasin autoon Toukolaisen, Minikäävän, Käävän ja kamppeet ja ajoimme Pusulaan.

Homma lähtikin käyntiin lupaavasti: olin unohtanut puhelimen enkä löytänyt mökin avainta. No, lähdimme ajelemaan tietä pitkin ja Mänttärien kohdalla lykästi. Saimme voileipää ja donitseja ja sain Vaarin kiinni. Palasimme mökille ja avainkin löytyi. Löysimme myös loukusta hiiren. Jätin sen kuistinnurkalle kettua varten mutta lopulta irrotin otuksen ja hetin metsään - veli näet arveli, että kettu vie hiiren pyydyksineen kaikkineen ja sellainen muovimokkula ketun mahassa tuntui tympeältä ajatukselta.

Mökki oli vielä talviteloilla, joten vedet piti kantaa ja käydä ulkohuussissa. Toukolaisella oli oma potta mukana ja monet pissat saatiin sinne pyydystettyä. Parit kakat se teki housuun ja yhden pissan metsäänkin. Seuraavalla kerralla se pissasikin pottaan sitten seisaallaan.

Ekana iltana saunoimme ja kävimme vähän järvessä kahlaamassa, Kääpä ja Minikääpä heittivät talviturkitkin. Iltapalaksi saimme juustosämpylöitä ja sipsejä. Ostin menomatkalta Karkkilan ABC:lta vähän kaikenlaista ja ajattelin, että ruokahuollon pitää mökkioloissa olla mahdollisimman huoletonta.

Perjantaina paistoimme huvimajassa makkaraa. Kääpä ja Minikääpä loipottivat omiin hommiinsa mutta Toukolainen pitkästyi. Kehotin sen rantaan leikkimään veneillä.

Kun saavuin paikalle, pieni mies seisoi rannassa lahkeet märkinä ja katseli, kun veneet seilasivat pois. Kaksi saimme pelastettua mutta pieni vihreä paatti oli menetetty tapaus.

Käävät löysivät tällä reissulla Pilvimökin. Yövyimme siellä Vaarin, Mummin ja M-veikan kanssa, kun Uutta mökkiä ei vielä ollut. Lapset perustivat Pilvimökkiin ravintolan ja tarjoilivat herkullisia jäkälähampurilaisia, joissa oli höysteenä puolukanlehtiä ja rahkasammalta.

Perjantaina kävimme Loukussa jätskillä ja lauantaina lounaalla.

Lauantaina ajoimme kotiin, sillä taloyhtiössä oli talkoot. Koska Erittäin Tärkeä Pay Blade -hyrrä jäi mökille, jouduin ajamaan sinne vielä uudestaan ja jäämään yhdeksi yöksi. Kuuntelin aikani hiljaisuutta ja hakeuduin sitten Facebookiin.

Sunnuntaina kävimme pyhäkoulun kevätjuhlassa ja loppuajan nautimme auringosta pihalla. Toukolainen laittoi eteisessä lenkkareita jalkaan.

-Mä meen sinne pihaan tyttöjen luokse.
-Sä et voi oikeen yksin mennä.
-Sun kuuluu tulla perään mua.

Ja niin minä sitten teinkin.

 

VTS

Suoritan VTS-tutkintoa. Se on Finvan järjestämä vakuutusalaan liittyvä koulutus, joka koostuu kymmenestä tentistä. Minulla on nyt 8/10 plakkarissa ja tässä tulee jorinaa opiskelusta.

Toukokuu 2011
1) Työelämän kehittäminen

Aloitin VTS-opintoja kirjoja selailemalla jo 2007. Asia jäi kuitenkin vähän vaiheeseen, mutta tuli uudelleen ajankohtaiseksi maaliskuussa 2011 palatessani hoitovapaalta töihin. Töihinpaluu sujui aika leppoisasti: pääsin mukavaan projektiin ja lueskelin projektin ohessa strategisesta henkilöjohtamisesta. Kirjassa oli paljon tuttua asiaa, olenhan lukenut paljon työpsykologiaa, strategista johtamista, oppivaa organisaatiota ja sosiaalipsykologiaa. Luin kirjaa oikein fiiliksellä. Työpaikalla oli mukavasti sisustettu tiimityötila, johon katosin usein kirjani kanssa. Tentin kirjan toukokuussa ja tein vielä kesäkuun töitä ennen lomalle jäämistä.

Syyskuu 2011
2) Sosiaaliturva
3) Lakisääteinen tapaturmavakuutus

Seuraaviin tentteihin luin sitten kesäkuussa. Elo-syyskuulle jäi muutama päivä tehokasta peliaikaa ja sainkin kirjat luettua hyvin läpi. Suomen sosiaalitirvasta sai oikein hyvän läpileikkauksen ja lakari olikin tuttua kevään 2010 projektista. Tentin kirjat ison mahan kanssa juuri ennen synnytystä. Molemmat tentit menivät vieläpä oikein hienosti.

Tammikuu 2012
4) Vakuutusoppi
5) Vakuutustalous
6) Riskienhallinta
7) Vapaaehtoinen henkilövakuuttaminen

Tammikuulle kehkeytyi aika moinen pino. Aloitin lueskelun syksyn mittaan henkilövakuuttamisella, sillä se kirja minulta löytyikin. Hain töistä yhden riskienhallintakirjan mutta muut esimieheni tilasi minulle. Haimme ne Taimin kanssa pomoltani ja tuolla reissulla pikkuruinen Taimisto nukahti pomoni syliin.

Marras-joulukuussa sain luettua hieman, mutta aika paljon päntättävää jäi vielä tammikuulle. Palasin töihin vuoden alusta ja käytin ensimmäiset 1,5 viikkoa lukemiseen. Itse tentit menivätkin sitten aika haipakkaa: tiistaina oli tentit klo 9-11, 12-14 ja 15-17 ja keskiviikkona klo 12-14. Kuin ihmeen kaupalla kaikki menivät läpi. Viimeistä paperia palautin kädet täristen - tässäkö tämä nyt sitten oli.

Toukokuu 2012
8) Työeläke

Nyt toukokuussa kävin tenttimässä työeläkkeen. Se on minulle aika tuttu aihe mutta hyvää teki taas käydä kokonaisuus läpi.

Nyt on sitten vielä yksi tenttikerta jäljellä, pitää lukea vähän markkinointia ja vastuuvakuuttamista. Mutta sitä ennen on pitkä, kuuma kesä.

Äitienpäivä 2012

Olin varannut jo illalla itselleni lukemista - Työeläke odotti tyynyllä.

Aamulla heräsin normiaikaan seiskan maissa ja aloitin luku-urakan.

Käävät heräsivät pikkuhiljaa ja alkoivat Miehen johdolla valmistella äitienpäiväyllätystä. Pekonia paistettiin. Kääpä ja Minikääpä lähtivät hakemaan valkovuokkoja.

Luin tunnin ja lepäilin sitten hieman. Pian portaissa kuuluikin "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..."

Sain neljä aivan ihanaa korttia:

1) Taimilta nallekortin
2) Toukon korttiin oli piirretty hamstreita
3) Minikäävän kortissa oli keltaisia kukkia ja
4) Kääpä oli tehnyt kasvikortin.

Lahjojakin sain neljä:

1) Kääpä oli tehnyt pannunalusen
2) Minikäävältä sain Fingerporin
3) Toukolainen antoi magokuorintavoiteen, mansikkakäsidesin ja käsivoidetta ja
4) Taiskulta sain Primadonna-mukin ja Sosuli-lautasen.

Voi ihanaa Miestä, joka oli taas organisoinut koko jutun! <3 Lapsetkin malttoivat aika hyvin pitää salaisuuden, sillä vain kerran minulta kysyttiin, onko meillä jo kaikki Muumi-astiat. Mutta paljon salaisuuksia säilyi ihan sunnuntaille asti.

Seuraavaksi sänkyyn tuotiin tarjotin ja Hesari. Sain

-paistettua pekonia, pikkunakkeja ja häränsilmän
-viinirypäleitä
-vuohenjuustoa
-toffeevanukasta
-suklaamuffineja
-mehua ja
-maitokahvia

Kyllä kelpasi! Luin Hesarin mutta valitettavasti myös Työeläkettä.

Sain aika hyvin lueskeltua päivän mittaan. Iltapäivällä lähdimme hautuumaalle ja veimme Mummin ja Mummon haudoille valkovuokkokimput. Nyt äitejä juhlitaan sitten näin.

Ai niin, olen unohtanut raportoida taitoja:

-Taimi oppi seitsemänkuisena konttaamaan, seisomaan tukea vasten ja ottamaan askelia tukea vasten. Se nöpöttää aina tuossa sohvan reunalla ja pyrkii syliin.
-Touko oppi kolmivuotiaana kuivaksi. Nyt se on pihallakin kalsaripoika. Yöksi ja pidemmille reissuille laitetaan vielä vaippa.

Ja arvatkaas mitä: me saatiin tarhapaikat! T&T pääsevät tuohon lähipäiväkotiin elokuun alusta. Niillä on pari viikkoa aikaa harjoitella ja sitten alkaa arki: ensin Minikääpä ja Kääpä eskariin ja kouluun ja siitä sitten vielä muutama sata metriä tarhalle. Taimisto Lintusiin ja Toukolainen ehkä Kivitaskuihin tai minne lie. Syksy, täältä tullaan!

Viikko elämästäni

Jopas onkin ollut vuosi: anoppi kuoli, esikoinen aloitti koulun, vauva syntyi, mummo kuoli, palasin töihin, vaihdoin duunipaikkaa, äiti kuoli. Olin äsken Taimiston kanssa vaunulenkillä ja tajusin, että taidettiin kaikesta huolimatta selvitä, hengissä ja täyspäisinä.

Kevät on tosiaan tullut jäädäkseen. Aamulla töihin ajellessani huomasin, että puissa on lehdet. Mistä ne oikein tupsahtivat?

Tuntuu, että ihmisetkin ovat heränneet eloon talven jälkeen. Piha on täynnä mukuloita ja energiaa riittää myös ystävien tapaamiseen.

Viime viikonloppuna saimme vieraiksemme Taimin kummit. Lapsia oli 4+4. Kuusi isointa, 2-, 3-, 4-, 6-, 7- ja 7-vuotiaat, huitelivat omissa touhuissaan ja vauvat olivat välillä miesten syleissä kuuntelemassa iPadeista ja välillä naisten syleissä lastenvaatteita lajittelemassa.

Sunnuntaina kävimme kummikirkossa. Toukolainen sai oman ihanan kumminsa mukaan ja seuraa riitti muutenkin, sillä E-ystävä tuli paikalle lastensa kanssa. Vietimmekin sitten loppupäivän Martsarissa, sillä jauhelihasopasta riitti kaikille. Illalla pääsin taas R:n kanssa maailmanparannuskävelylle.

Maanantaina pääsimme kuuntelemaan, mitä Minikääpä oli oppinut kevätlukukauden aikana kanneltunneillaan. Hienostihan se soitteli ja lauloikin. Teki mieli ottaa koko setti videolle, mutta välillä maltoin vain kuunnella ja katsella. Ihaniahan ne ovat, kuusivuotiaat musikantit.

Tiistaina hummailin - meillä oli perunkirjoitustreffit S:n kanssa. Hörpimme yhdet Teerenpelissä ja sain monta kirjekuorta postitettua. Kävimme Mäksyssä ja kävelimme kimpassa Ruohikseen. Hain Kääpäläisen partiosta ja Me&I-vaatteet postista. Veimme ilmoitustauluille mainoksia koulun kevätriehasta. Illalla parsin vielä Käävän esityshametta ja ajattelin, että olipas päivä.

Keskiviikkona pääsimme taas konserttiin. Kääpä esitti "Kehtolaulun" ja "Kaksi kananpoikaa". Kyllä oli hieno esitys ja Kääpä suloinen.

Torstaiaamuna lähdimmekin Käävän kanssa kahdestaan kouluun, sillä meidät äidit oli kutsuttu juhlimaan. Saimme vihreät drinksut ja keksejä ja pian esitys alkoikin. Ensin kuulimme Äitiräpin, sitten Keväiset metsät ja lopuksi vielä hienon runon. Me äidit huomasimme karaistuneemme: kukaan ei poistunut naama aivan märkänä kuten eskarin kevätjuhlista, jolloin lapset lauloivat "Hiirilimpun, kukkakimpun nyyttiin pakkaan, selkään nakkaan. Minä lähden maailmalle, suuren taivaan alle!"

Säntäsin töistä viulutunneille, jonne Kääpä oli mennyt itse kävellen ja sieltä jatkoimme sitten kevätriehaan. Olin lupautunut hodarihommiin ja sain pakata sämpylöitä ja nakkeja 1,5 tuntia. Se kannatti, sillä saimme vanhempainyhdistykselle reilut 400 euroa kasaan. Lapset saivat huidella pihalla eri toimintapisteissä ja Mieskin tuli paikalle pilvihattuisen Toukolaisen ja pienen, vaaleanpunaisen Taiskun kanssa. Käävät söivät antaumuksella hodareita ja mokkapaloja ja huuhtoivat ne alas pillimehulla. Oi mitä elämää.

Ajoimme sieltä vielä töihin Käävän ja Minikäävän kanssa. Lapset piirtelivät ja minä tein tunnin duunia. Oli kyllä varsin kaikkensa antanut olo, kun kotiin pääsi.

Nyt viikonloppuna on onneksi lungimpaa. Minun pitää kuulemma huomenna nukkua pitkään, jotta käävät ehtivät poimimaan valkovuokkoja. Minikääpä kyseli myös hieman vihjaavasti, että onko meillä kaikki Muumi-astiat. Mitä lie ovat keksineet...

Ehdottomasti parhaan äitienpäivälahjan sain kyllä jo tänään: Mies ja käävät olivat monta tuntia poissa Sello-reissullaan ja sain rauhassa laittaa huushollia järjestykseen. Kun kaikki oli valmista, hörpin teetä ja lueskelin KuELin mukaisista eläke-eduista. Huvinsa kullakin.

Kevättä jälleen

Olen näköjään rytmittynyt. Aloitin työt Taimin jälkeen 1.1.2012 ja siitä lähtien minulla on ollut kello soimassa arkiaamuisin 6.30. En todellakaan ole mikään aamuihminen, mutta minusta on mukava käydä töissä 7-15. Sitten jää vielä pitkä kääpäläilta.

Heräsin nytkin sitten kuuden pintaan, mikä oli hyvä, sillä sain hoideltua perunkirjoitusasioita ennen kääpäin heräämistä. Nyt tarvitaan enää uskottujen miesten allekirjoitukset ja muutaman kirjekuoren postitus, sitten se on toivottavasti siinä.

On tämä kyllä ollut rankka kevät: uuden työ aloitus, vauva talossa, äidin kuolema siihen liityvine suruineen ja käytännön toimineen. Olen soittanut kymmeniä puheluita mutta nyt on hautajaiset, uurnanlasku ja äidin asunnon tyhjennys saatu hoidettua. Ja se perunkirjoituskin melkein.

Olen surrut aika tehokkaasti. Varsinkin maaliskuussa jos sain hetkenkin omaa aikaa, aloin itkeä. Useimmiten yksin autossa. Nyt mietin äitiä yleensä aamuisin ja iltaisin. Päivän puuhat vievät yleensä mennessään ja Kääpälässä riittää huisketta aamu seitsemästä ilta kymmeneen.

Nyt lapset nukkuvat toivottavasti vähän pidempään. Isommat saivat olla viikonlopun kunniaksi ysiin asti ulkona ja Toukolainen puolestaan ei nukkunut päikkäreitä.

Meillä olikin eilen vieraita, Taiskun yhdet kummit neljine lapsineen. Kahdeksan lasta hoitui neljän aikuisen voimin yllättävän leppoisasti. Välillä vauvat olivat miehillä, jotka puhuivat iPadeista ja välillä naisilla, jotka puhuivat asunnoista ja lastenvaatteista. Saimme myös vaihdettua isot säkilliset vaatetta, Pyry-vauvalle poikavaatteita ja Taimi-vauvalle tyttövaatteita.

Minun on muuten pitkään pitänyt listata Toukolaisen 3-vuotislahjat ylös, joten teen sen nyt.

-Meiltä Brio junarataa pari settiä ja liikkuva veturi
-Papalta ja M-kummilta Duplo leijonankuljetusauto
-Vaarilta potkulauta
-A:lta Hexbug ötökkä, Bakugan-avaimenperä, Angry Bird -limua ja namia
-M&L:tä lihansyöjäkasvi
-S&M-kummeilta ja I&M-ystäviltä Lapanen sateenvarjo ja ruokailuvälineet ja Musiikkimatka-kirja
-R-kummilta Brio konttien lastausasema
-E-ystävältä Brio kaasuntankkausrata
-A-ystävältä iso Hexbug-ötökkä
-R-ystävältä autokirja
-A&M-ystäviltä Tatun ja Patun outo unikirja
-V-ystävältä Bakugan

Kyllä nyt aarteita riittää! Kolmivuotiaiden maailma on vaan niin ihana, se on siinä taaperon ja leikki-ikäisen välimaastossa. Välillä leikit ovat tosi realistisia eikä nukkekodin yläkertaan voi mennä ilman tikapuita ja välillä taas ollaan Minjoja ja kuljetaan Pikkujätti-huivi kaulalla miekka selässä.

Olen suorittanut neljä kääpäpistettä:

1) Vein pojat perhekerhon vappunaamiaisiin. Toukolainen oli tiikeri ja Miniäinen pukeutui Obi van Kenobin viittaan ja itse tekemäänsä päähineeseen. Näimme myös mm. pikkukarhun (P), kummituksen (H), Lumikin (P), iloisen tädin (H), Peppi Pitkätossun, Supermiehen, velhon ja ritarin.
2) Vein kaikki neljä askartelemaan Lasten kappeli Arkkiin (ansaitsin samalla myös miespisteen). Teimme lammasmaiseman, kummikutsuja ja pojat askartelivat vauvat kastemekoissaan. Tänään menemmekin sitten kummikirkkoon.
3) Ostin vappupallot Sellosta (Minikäävällä musta, Käävällä keltainen ja Taimilla punainen Angru Bird, Toukolla possu).
4) Vein kolme isointa Jippii-konserttiin ja ostin matkalta suihkuserpentiinit kaikille.

Viime keskiviikkona otin kolme isointa autoon ja ajoimme Me&I-kutsuille. Kääpä valitsi itselleen shortsit ja T-paidan ja Minikääpä shortsit, collegetakin ja T-paidan ja Toukolaiselle tilasin keltaisen traktoripaidan ja turkoosin pilvihatun. Sain eilen käytyä kääpäin vaatteet läpi ja ihan hyvä, että tilasin. Kolmen käävän kesävaatteet ovat mahtuneet nyt kaksi kesää, mutta tälle kesälle on pakko hankkia jotain uuttakin. Olen muuten eronnut D&J-kerhosta ainakin toistaiseksi, joten siltäkään suunnalta ei tule kätevästi vaatepaketteja postilaatikkoon. Täytyy metsästää itse.

Eilen saimme vihdoin vapunvieton päätökseen, sillä söimme loput tippaleivät ja minidonitsit iltapalaksi. Eilinen elettiin kyllä muutenkin miltei pelkillä herkuilla. Aamupalaksi oli sentään vielä mehukeittoa ja jugurttia ja lounaaksi Tikka Masalaa, mutta välipala/illallinen/iltapala koostuikin sitten yrttivoipatongista, sipseistä, jätskistä ja noista vappuherkuista. No, uppoaapa ruisleipä tänään taas paremmin.

Vappu

Maanantaina töistä tullessani nappasin kolme isointa lasta autoon ja lähdimme vappupallo-ostoksille. Menimme ensin Cittariin ja kauhuksemme huomasimme, että kaikki Angry Birds -pallot olivat loppu. No, sitten Prismaan ja sama homma sielläkin. Onneksi minulla oli plan B ja säntäsimme BR-leluihin ja sieltähän niitä löytyi. Kääpä sai keltaisen, Minikääpä mustan ja Taisku punaisen linnun ja Toukolainen valitsi possun.

Ja sitten kanneltunnille. Minikääpä olikin siellä kahden open kanssa ja ne olivat harjoitelleet lallatuksia ja taputuksia pääsykoetta varten. Menemme Minikäävän kanssa soitinpolulle ja jos sieltä löytyy oma soitin, saa miniäinen pyrkiä musiikkivalmennukseen jo tänä keväänä. Muuten jatketaan kannelta. Käävänkin pitää pyrkiä musiikkivalmennuksesta opiston puolelle, mutta sitä saa sentään kokeilla kolmasti. Pääsykoe on aika vaikea, joten en kyllä usko, että Kääpäläinen vielä tänä vuonna pääsee, mutta hyvä se on kokeilla.

Pihassa olikin sitten oikein kunnon vappubileet. Kääpä ja Miniäinenkin hippaloivat siellä vaikka kuinka myöhään. Tiistaiaamuna oli kuitenkin herätys ennen seiskaa ja jo kahdeksalta vedimme simaa ja tippaleipää. Lounas syötiin omassa pihassa. Saimme nakkeja, sieni- ja perunasalaattia, pikkuporkkanoita, salaattia, lihapullia ja donitseja. Ja kahvia aikuisille ja simaa kaikille. Taimi istui myös piknikillä omassa syöttiksessään ja nautiskeli muutaman rusinan.
Kahdelta lähdimme kaupungille Käävän, Minikäävän ja Toukolaisen kanssa. Tuomiokirkossa oli tänäkin vappuna Jippii-konsertti. Viimeksi taisimme olla siellä joskun Miniäisen ollessa taapero. Muistan, että lapsi nukahti silloin syliin kesken biisin. Kääpä sen sijaan biletti. Nyt kaikki kolme olivat aika lailla ihmisiksi, sillä meillä oli eväänä kaksi tuplapalapussia ja jokaisella vielä omat namipussit. Ja juomana Fantaa. Ostimme kaikki Lepuskista ärrältä lähtissämme, koskaanhan ei tiedä, saako sieltä Helsingistä niitä tuttuja makuja, joihin on tottunut.

Olemme muuten miettineet Leppävaaraan muuttoa. Minua kiehtoisi kirjaston, Elixian, musiikkiopiston ja leffateatterin läheisyys eikä sekää olisi pahitteeksi, että lähellä on pari isoa markettia ja lastenvaatekaupat. Lisäksi pääsisimme julkisilla töihin kätevästi melkein minne vain. Mutta katsotaan nyt. Uudiskohteet Lepuskissa on susikalliita mutta toisaalta alueelta löytyy hyvin vuokrakämppiä. Mutta sitten on toki aina se jännääminen tarhapaikoista.

Emme muuten vieläkään tiedä syksyn tarhapaikoista. Meillä on vain yksi päiväkoti kävelyetäisyydellä ja sinnekin on kuitenkin kilsan matka. Meillä kun on vain yksi kortti ja yksi auto, niin meidän olisi aika lailla pakko saada lapset tuohon, muuten joutuu Taiskukin olemaan tarhassa kymmenen tuntia päivässä, jos siis minä veisin ja hakisin. Mutta toivoa siis vielä on.

Viime viikolla teimme retken Karakallioon. Käävillä oli kevättä rinnassa. Kaksi pienintä matkusti omissa rattaissaan ja kaksi isointa loipotti pitkin metsiä. Välillä ne pysähtyivät heitelläkseen lippiksiä ilmaan tai kiivetäkseen puuhun.

Illalla kaipasin omaa aikaa ja vetädyin meidän makkariin. Päätin rakentaa Playmobi-kaupungin. Kalustin nukkekodin, rakensin maatilan ja eläintarhan ja tein talon nurkalle keijupoukaman. Iltapalapöydässä kerroin lapsille, että olen löytänyt autioituneen kaupungin, josta kaikki ihmiset ovat lähteneet ja pyysin kääviltä apua kaupungin uudelleenasuttamisessa. Minikääpä arveli, että kaupunkiin oli tullut hometta ja ihmiset olivat joutuneet lähtemään sen takia. Mies pesi kääviltä hampaat ja ne pääsivät yläkertaan yksi kerrallaan. Toukolainen aloitti heti leikin, jossa isi, äiti ja Touko kuljettavat kukkia ympäriinsä pienellä autollaan. Minikääpä ja Kääpäkin uppoutuivat saman tien leikkiin. Keijupoukaman portille asetettiin siivet tytöille ja pojille, jotka ne voivat pukea astuessaan keijumaahan. Vain lapset näkivät keijut, vaikka ne asuivat ihan talon nurkalla.

Jonkin aikaa leikittyämme Minikääpä kysyi jännittyneenä: -Äiti, koska me lähdemme sinne autiokaupunkiin?

Juhlaa

Tänään illalla juhlimme vielä kertaalleen kolmevuotiasta Toukolaista, ja sitten onkin juhlat tällä erää juhlittu. Seuraavat synttärit ovat vasta toukokuussa, jolloin Kääpä saa kutsua kavereitaan ja sitten kesäkuussa juhlitaan Kääpää Pusulassa. Siitä onkin pitkä aika syyskuuhun, jolloin meiltä katoaa vauva ja saamme oman taaperon.

Teimme eilen Toukon viidennen kolmivuotissynttärikakun. Ensin söimme Mikko-kummin ja Papan kanssa L:n tekemää valkosuklaakakkua, sitten Vaarin luona Sacher-kakkua, lauantaina meillä oli poikien perinteinen angry Birds -kakku, sunnuntaina Toukkis sai koristella kakkunsa itse nonparelleilla ja eilen sitten väsäsimme puolilta öin vielä yhden kissakakun, sillä Touko halusi tänäkin vuonna sellaisen. Sitä kelpaa Toukon pienten ystävien maistella.

Minulla on tänään kurssipäivä, oikein mukavaa vaihtelua tähän projektissa puurtamiseen.

Viikonloppuna tosiaan juhlimme. Perjantaina hain ensin herkut Cittarista ja törmäsin samalla vanhaan työtoveriin. Lauantaina saimme vieraiksi Toukolaisen kolme kummia, tädin ja enon vaimoineen ja sunnuntaina vielä Taimin kummit ja kolme Toukon ystävää. Olimme jopa hetken auringossa koko porukka. Ja minä pääsin illalla taas maailmanparannuslenkilleni.

Ihanaa, että Toukkiksella on pieniä ystäviä <3 Touko puhuu niistä "minun ystävinäni". Ja tänään vihdoin "minun ystävä Aava" näkee Toukon potan, jossa on ehkä sata tarraa hienosti pottaan tehdyistä pissoista ja kakoista. Osa tarroista on tosin ansaittu viekkaudella ja vääryydellä, mutta kumminkin. Touko odottaa kovasti, että saa näyttää pottansa, koska Aavankin potta oli kuorrutettu tarroilla. Saa nähdä, onko Aava jo ilman vaippaa.

Toukolla on tälle kesälle kaksi tavoitetta:

1) Oppia olemaan päivisin ilman vaippaa ja
2) Oppia ajamaan pyörällä.

Minullakin on kaksi tavoitetta.

1) Selvitä hengissä ja
2) Selvitä hengissä.

Lupaamme raportoida edistymisestä viikottain ja käydä menneen, tulevan ja huolemme läpi päivittäisissä scrummipaltsuissa.

Maanantaille olikin sitten vähän tiukempi rutistus. Tein töitä 10 h ja roudasin siskon kanssa äidin tavaroita 5 h. Ihan kivasti tuli uni sitten illalla.

Eilen oli taas 10 h työpäivä, mutta illaksi oli onneksi vähän mukavampaa puuhaa. Kävimme syömässä vanhojen työtovereiden kanssa Farangissa ja ruoka oli kyllä oikein erinomaista! Tässä meidän valitsema setti, voin suositella!

*****************

VIHERSIMPUKKA, PAAHDETTU KOOKOS DRESSING
thai basilikaa, merileväkaviaaria

CHA PLU LEHTEÄ JA GRILLATTUA FARANGIN MAKKARAA
palmusokeri maapähkinä dressing, kurkkua

SUOLAPOSSUA, TIIKERIRAPUJA JA BANAANINKUKKAA
salaatti tuoreesta banaaninkukasta, thai-basilikaa, rapeaa sipulia, tamarind-lime dressing

RAPEAA POSSUA, VIHREÄÄ MANGOSALAATTIA
palmusokerikaramellia, vihreä ‘nahm jim’

MORNING GLORY, RAPEAA ‘SUOLA&PIPPURI’ TOFUA
vesikrassia, paksoita, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua

PAISTETTUA KAMPASIMPUKKAA KUORESSAAN
vihreää currya, kookoskermaa, merileväkaviaaria

‘SOUTHERN STYLE CURRYA’, HAUDUTETTUA KARITSAA
eteläthaimaalainen kookos curry, limelehteä, korianteria

THAI JASMIINIRIISIÄ ‘HOLA HOLA 3′
thai tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, inkivääriä, vanilja-kookoskermalientä, persikka-litsi sorbettia

‘TARU TAO’
banaanikakkua, manteli satay, ‘layer cake’, karamellisoitua banaanikreemiä, tamarind jäätelöä

********************

Minä leikin, että asun kantakaupungissa ja kävelin Ruohiksesta Töölöön. Kyllä minä niin haluaisin helsinkiläiseksi taas! Eilen tosin soitti välittäjä ja kertoi, että uudiskohdetta, johon meillä on nimivaraus, aletaan nyt tosissaan rakentaa. Täytynee tässä pohtia, mitä sen kanssa tekee. Se nimittäin tietäisi kymmenen vuoden espoolaisuutta. Saisimme sentään liikkua vapaasti ja piipahtaa välillä Helsingissä ystävien ja sukulaisten luona.

Kääpälän pääsiäinen

Vihdoin koitti kauan kaivattu pääsiäisloma.

Aloitimme sen mahtavasti: matkustimme Otskiin ystäviemme luo, söimme hyvää kanapastaa, rakensimme ulos majaa ja söimme vielä iltapuuron yhdessä ja joimme ulkoilun päätteeksi kuumaa kaakaota. Koolla oli kahdeksan lasta ja neljä aikuista, joten ilta eteni varsin leppoisasti.

Siitä oli hyvä aloittaa lomatunnelmat. Perjantaina juhlimme vaarin luona kolmevuotiasta Toukolaista. Vaari meinasi ostaa lahjaksi rullaluistimet, mutta päätyi sitten onneksi lopulta potkulautaan. Saimme ihanaa Sacher-kakkua välipalaksi ja päivällisen nautiskelimmekin sitten Puksun Mäksyssä.

Mäksy-valikoimamme on uudistunut. Kun Vaari ja A-sisko asuivat Hämpyssä, kävimme usein Hämpyn Mäksyssä. Nyt sisko asuu Ogelissa, joten käymme usein tuolla Puksussa ja duunini on nykyään Pitskussa, joten monasti Papalta Pasilasta ajellessamme päädymme tuonne Pitskuun.

Mutta Mäkki-ruokaa syömme siltikin vain äärimmäisessä hädässä.

No mutta se loma. Perjantaina kävimme siis Vaarin luona Pakilassa ja katsastimme samalla reissulla hautuumaan. Mummi haudataan samalle hautausmaalle Mummon kanssa.

Perjantai-iltana sain idean: mitäs jos muuttaisimme lähiökeskustaan koulun, tarhan, kaupan, asukaspuiston, musiikkiopiston ja partiokolon keskelle. Asunto olisi toki ahdas, 77 neliötä ja kolme huonetta, mutta se motivoi minua koko huushollin inventaariin.

Itse asiassa koko homma lähti erittäin viattomasta ajatuksesta: mitäs jos yhdistäisin kaikki retkeilykamppeet (telttaa, rinkkoja, makuupusseja ja -alustoja lukuunottamatta) yhteen isoon smarttiboksiin. Ja toiseen ajattelin laittaa luistimet ja monot. Minulla ei ollut noita laatikoita tyhjänä, mutta kuin ihmeen kaupalla niitä ilmestyi ne tarvittavat kaksi, kun lopetin kestovaippalaatikon ja yhdistin kaksi askartelulaatikkoa. Siispä retkeilykamojen läpikäynti, niin ja niiden luistinten, ja tietenkin kestovaippojen. Ja ulkovaatteiden. Ja lelujen.

Roudasimme lopulta viisi jätesäkillistä tavaraa ulos, onneksi suurin osa sentään kiertoon. Mutta niin, nyt kun lisälapsia ei ole enää luvassa, pitää kaikki tavara pistää eteenpäin, kun se jää meille tarpeettomaksi.

No, en silti ole varma, mahtuisimmeko me siihen lähiökolmioon, kun yhdestä sellaisesta olemme pari vuotta sitten päässeet pois. Nyt meillä onkin sitten uutena virityksenä 5 h asunto.

Kunnes sitten ystävä lähetti linkkejä neljälle lapselle suunnitelluista kerrossänkyratkaisuista...

Raivauslauantai päättyi leppoisaan leffailtaan. Sunnuntaina kävin A:n ja maanantaina R:n kanssa kävelyllä. Myös Jeesus mahtui pääsiäiseemme: kävin sunnuntaina kirkossa ja maanantaina lasten kanssa narsissimessussa. Narsissin sai A, jonka luona kyläilimme vielä maanantai-iltana.

Kyläily on kyllä parasta: ei tarvitse miettiä, peseekö tummat vai vaaleat tai että pitäisi taas pistää puhtaat astiat kaappiin. Saa vaan röhnöttää ja rupatella niitä näitä.

Hautajaiset ja synttärit

Perjantaina oli Mummin hautajaiset. Kirkko oli kaunis ja päivä aurinkoinen. Valitsin valkoisen arkun ja päälle liljakimpun. Lauloimme päivä vain ja hetki kerrallansa ja Herra kädelläsi, lopuksi kanttori esitti On kaupunki jossain tuolla. Hyvästelimme äidin, Mummin, anopin, siskon, tädin ja ystävän. Muistotilaisuus pidettiin veikan ja L:n luona.

Olo oli haikea mutta helpottunutkin ja tänään on ollut tyhjä olo. Kuolema on niin lopullista.

Mutta onneksi elämä jatkuu Kääpälässä. Aamulla juhlimme 3-vuotiasta Toukoa, söimme herkkuaamupalaa ja avasimme patikit. Toukka sai Brion junarataa ja kaksi liikkuvaa veturia. Pappa ja Mikko kävivät myöhemmin ja toivat lahjaksi Duploja, kuorma-auton ja leijonan.

Sisko tuli meille yöksi ja teimme aamupäivällä pienen lenkin isojen likkojen kanssa, Kääpäkin pääsi siis mukaan. Yritimme bongata leskenlehtiä mutta ei niitä vielä ollut täällä Espoossa, vaikka kaveri Helsingissä oli ensimmäiset jo nähnytkin.

Teimme virpomisvitsoja mutta urakka jatkuu vielä huomenna. Vietimme Duplo-päivää, potkulautailimme ja pyöräilimme ja ihmeiden ihme: Minikääpäkin oppi ajamaan ilman appareita! Koko viime kesän se ajeli niin, ettei apparit osuneet maahan, mutta se ei silti antanut irrottaa niitä vielä. No, nyt se sitten viilettää pitkin pihaa onnesta soikeena. Toukolainen potkuttelee laudallaan pihaa ympäri.

Huomenna sitten virvotaan ja kauppareissukin pitää tehdä. Kevät on täällä!