Elossa!

Moni varmaan jo luuli, että Kääpälä on kuollut ja kuopattu, mutta ei. Kyllä minä vielä kirjoitan, sillä se on paras tapa nähdä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Kun istuu kymmenen tuntia päivästä töissä, ei suinkaan unohda sitä, että Mies ja käävät ovat ne elämän tärkeimmät asiat vaan sen, miten mahtavia tyyppejä nuo kaikki viisi ovat. Unohtaa kaksihampaisen ilmeet ja eleet, unohtaa eskarilaisen isouden ja käävän näsäviisauden. Unohtaa Hempon hellyyden.

Mutta nyt koetan kärsivällisesti kirjata taas kaiken ylös, sillä selatessaan tätä Kääpälää myöhemmin huomaa, ettei elämä ollutkaan töihin-tarhaan-kotiin, vaan naurua, halauksia, muksahduksia ja raivareita.

Ja nyt sitten kurotaan umpeen viimeiset 1,5 kuukautta. Keskityn viikonloppuihin, sillä niissä on enemmän tapahtumia. Arjesta sen verran, että Kääpä edistyy viulussaan mukavasti, aloitti Lepassa fudiksen ja jatkaa partiossa Siiseleissä. Minun tavoitteenani on käydä Kaapukan kanssa mahdollisimman usein uimassa, ja Toukolaisen otan mukaan myös.

Kaapon paras ystävä eskarissa on Onni. Ne pelaa paljon fudista Karakallion stadikalla ja tekee myös mielellään muovailuhommia. Käävällä on oma Harry Potter -kerho ja se askartelee puistossa Harry Potter -kamaa. Toukkiksesta on tullut yksi Hempoista ja Taisku on edelleen pienin, mutta nyt jo muutaman askeleen ottava, Hippiäinen.

Onni on ollut kerran meillä ja Miniäinen kerran Onnilla.

Minun ainoa harrastukseni on edelleen Ystävä ja sunnuntaikävelyt. Mutta siinä nyt on harrastusta kerrakseen 36-vuotiaalle neljän lapsen uraäidille. Tai työäidille, piti kirjoittaa, mutta näin YT-neuvotteluiden aikaan on yritettävä edes esittää uraäitiä.

Mutta nyt kahvia. Olen vasta syyskuun alussa, joten kuittaan viikon 36 sanomalla, että olimme L&L:n häissä Kallion kirkossa ja Seurasaaren ravintolassa. Hyvät häät oli!

Sunnuntaina oli Käävän fudis, minä kävin pikku-ukkojen kanssa uimassa ja piipahdimme ystäväperheemme luona, joka on hommannut unelmakämpän Yystä. Seuraavana päivänä saimme vieraita Uusmäestä. Heillä on siellä unelmakämppä myös. Vierailu oli kyllä oikein mukava ja leppoisa. Kuusi lasta leikkivät sopuisasti, mikä on aina pieni ihme.

Syksyyn liittyvät myös olennaisena osana vanhempainillat. Aloitin Käävän luokasta, siirryimme koulun saliin ja kotiin lähtiessä käväisin vielä Minikäävän luokassa. Ope siellä järkkäili pulpetteja, halasi ja oli iloinen, että oli saanut uuden pienen Saarelan luokkaansa. Minikääpä on kuulemma kohtalaisen villi tapaus ja kynäotetta pitää treenata.

Minä pääsin Käävän ja Mies Minikäävän avoimiin oviin. Minä pelasin Käävän ja Villen kanssa tunnin matikkapeliä. Mikään ei rentouta paremmin kuin kakkosluokkalaisten kanssa pelaaminen, sillä siinä ei saa herpaantua hetkeksikään, sillä vastustajalla on koko ajan sata lasissa.

Leivoin viikolla marja- ja kinkkupiirakoita ja kakun, ja lauantaina pääsimmekin sitten juhlimaan Taisku-Paiskua. Pikkuinen oli juhlistaan innoissaan, sai kermakakkua ja tanssi kaikki onnittelubiisinsä. Lahjaksi lapsi sai

-Duplon leivossetin, hamahelmitöitä ja onnittelukortteja meiltä
-Mustan juhlamekon ja prinsessakruunun H&S-kummeilta
-Sydämen muotoisen korurasian H-kummilta
-Duplon Tuhkimo-setin kurpitsavaunuineen M-kummilta
-Fuksian väriset toppahanskat Papalta

Ja niin, aloitin lenkkeilyn! Meillä on sellainen systeemi, että minulla on kaksi viikkoa autoa ja sitten taas Miehellä kaksi viikkoa. Ja lasten kuskaus on niin, että joka toinen viikko minä vien ja Mies hakee ja sitten vaihdetaan. Jos kuljen julkisilla, saan hyvää hyötyliikuntaa: tarhalle on kilsa ylämäkeä ja junalta töihin tulee 20 min lenkki. Mutta kun kuljen autolla, juoksen oman lenkkini. Joka ilta. Ellei sitten olen korvatulehdusta, kuten nyt.

Katsotaan, kuinka käy. Kivempi olisi kyllä käydä salilla tai jossain sisäliikuntajutussa, mutta voi olla, että jää vain haaveeksi.

Viikko 38 oli aika kamala töissä. Perjantaina kolmen aikaan sain viestin, että viikonloppuleirille olisi pari paikkaa peruutuksen vuoksi. Neljän aikaan päätin, että menemme Käävän ja Minikäävän kanssa. Mies jäi kotiin pienten kanssa ja minä otin vähän etäisyyttä arkeen. Se oli oikea ratkaisu se.

Sunnuntaina saimme vielä vieraaksemme U.n ja S:n Yystä. Niille tulee jouluvauva ja sain pistää kaukalon kiertoon.

Ja sitten asuntoasiat: kytistelimme pitkään kuutta huonetta Lintumetsästä, kunnes varasimme neliön Arabianrannasta. Hylkäsimme sen ja päätimme muuttaa Leppävaaraan, mutta nyt meillä on varaus kämppään Tillinmäessä. Luoja yksin tietää, missä asumme ensi vuonna.

Mutta tuo Tillinmäki on nyt vetänyt meitä puoleensa useampana viikonloppuna. Launataina 29.9 kävimme hengaamassa pihalla ja katsomassa koulua. Sunnuntaina kävimme kämpässä sisällä ja kaikki vaikutti oikein passelilta. Seuraavana sunnuntaina Käävällä oli Pinkki, partioskaba, Saunalahdessa. Tarha-, eskari- ja koulupaikatkin meillä on ja nyt puuttuu enää uskallus ja allekirjoitukset. Tai sitten se ei ole meidän paikka ollenkaan.

Mutta joo, 5.10 minulla oli LOMA. K&K meni kouluun ja eskariin ja minä T&T:n kanssa perhekerhoon. Söimme lounaan kerhon päätteeksi ja haimme isot. Ensin hengasimme 1,5 tuntia työpaikallani läppäriä noutassa ja sitten pääsimme HopLoppiin. Istuin lattialle ja päästin käävät valloilleen. Taimi tykkäsi kiikata ja kolme muuta hyppivät, heiluivat ja kiipesivät ihan omaehtoisesti. Ja minä sain vain olla - olla hyvä äiti, joka on tuonut lapset HopLoppiin.

Olemme muuten olleet tosi tyytyväisiä Hippiäisen ja Hempon hoitoon. Niillä on jumppaa, käden taitoja ja musiikkia sekä joka toinen viikko etiikkakasvatusta. Satumetsän väellä menee myös hienosti, ja Kisu Pikkukuu vie jo toisen kääpäläisemme mukaan seikkailuun. Koivet kattoon, kaviot ristiin, harja hauskaan huiskeeseen!

Viikolla 41 pääsin Benjam's bistroon syömään yksikköpäivän merkeissä. Viikon sisään osui myös kolme korvatulehdusta: sunnuntaina Taimin, tiistaina minun ja torstaina sitten Toukon. Pari viikko sitten Käävällä oli ilmeisesti jokin rokko. Ei sille kuumetta noussut, mutta jotain täpliä tuli ja meni. Epäilimme parvorokkoa, mutta tiedä noista.

Toukolaisella oli toinen putki irronnut ja toinen irtoamaisillaan, joten syksyn ohjelmaan kuulunee putkitus.

Ja nyt vihdoin viime viikonloppu.

Perjantaina olimme kaikki aika poikki. Olin tehnyt yhden ekstrapäivän töitä viidessä päivässä, ja se on minulle paljon. Joten perjantain ohjelmassa ei ollut ihmeitä. Lauantaina sain nukkua pitkään, käävät söivät namia ja herättyäni lähdin Miniäisen kanssa Lidliin. Vein tavaraa Fidaan ja lopulta raivasimme koko kämpän.

Sunnuntaina kävimme kirkossa/pyhiksessä ja tapasimme Papan naisystävän. Oikein mukavalta vaikutti! Saimme vieraaksemme A-siskoni, kävimme Tillinmäessä ja Saunalahdessa tarhan pihalla ja pääsin vielä lenkille R-ystävän kanssa.

Siinä sitä olikin viikonloppua kerrakseen. Nyt ainoastaan kolme päivää duunia ja sitten syyslomalle. Lähdemme Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Ruotsiin. Suuri maailma, täältä me tulemme!