Olimme kutsuneet kylään Suomessa asuvan saksalaisperheen ja Saksassa asuvan suomalaisperheen. Englantia, suomea ja saksaa puhuttiin iloisesti sekaisin ja kahdeksan lasta saivat toisistaan leikkiseuraa.
Ruokahuolto sujui jouhevasti: ensin syötiin välipalat, myöhemmin portaittain illallinen ja iltapalaakin oli vielä tarjolla. L ja F lähtivät neljän lapsen kanssa luistelemaan ja minä jäin töihin vauvalaan. Toukolainen oli ihmeissään: "Vauvoja on!" Onneksi Mies saapui pian ja otti hoitoonsa kahdeksankuisen Petra-vauvan, minä tein ruokaa Jennifer lahkeessani ja Touko hoivasi pieniä parhaansa mukaan.
Lasten leikit sujuivat käsittämättömän hyvin. Pikkuinen Jennifer tosin kieri kertaalleen portaat alas, mutta haavereilta vältyttiin.
Me kaikki aikuiset olemme töissä IT-alalla. Saksalaisperheen mielestä Suomessa elämä on paljon rennompaa ja suomalaisperhe puolestaan koki elämän Saksassa rennommaksi. Heittäessäni kavereita kotiin yritimme pohtia syitä. Ehkä kyse on kilpavarustelusta. Kotimaassa tulee helposti vertailtua omaa tilannetta ikätovereihin. Minäkin olen aika ajoin sitä mieltä, että kaikilla ystävilläni on jo omakotitalo, mutta kun Miehen pyynnöstä listasin näitä ystäviä paperille, löytyi nimiä muutama hassu. Ei niin, että omakotitalo olisi se ihmisen isoin unelma, mutta materiaa on helppo vertailla. Minä erotan kerrostalon, rivitalon ja omakotitalon ja olen jopa tietoinen eri asuinaluiden hintaeroista, mutta en tiedä, onko jonkun pusero ostettu Henkka Maukasta vai hm... no jostain hienosta liikkeestä kumminkin. En erota kalliita ja halpoja vaatteita, kelloja, autoja enkä varsinkaan taidetta. Mutta minä haluaisin lapsille omat huoneet sitten joskus. Niinpä pidän materialistisesti onnellisena perhettä, jolla on omistusasunnossa n+2 huonetta, jossa n on lasten määrä. Oikea onni on sitten jotakin muuta.
Mutta tosiaan, jos asuu vieraassa kulttuurissa vieraiden ihmisten keskellä, voi ehkä enemmän keskittyä siihen omaan elämään ja omiin valintoihin. Ja se helpottaa kummasti.
Hiihtolomalla on tapahtunut muutakin. Tiistaina Kääpä oli ystävällään ja me poikien kanssa reilu tunti päiväkodissa. Kävin ruokakaupassa lasten odottaessa autossa. Kun palasin, esitettiin viaton kysymys: "Eikö tänään ole tiistai?" "Oon..." vastasin epäröiden. "Eikös meidän pitänyt mennä tiistaina HopLoppiin?"
Kello oli tuolloin 13.30 ja meillä oli tarjouskuponki, jolla kaksi lasta pääsee yhden hinnalla sisään ennen kahta. HopLop oli lisäksi muuttanut jonnekin Käävän fudiskoulun lähelle. No, lupasin yrittää ehtiä. Saavuimme kulmille, mutta kylttiä ei näkynyt missään. Olin jo luovuttamaisillani, kunnes Kääpä huomasi tutun logon ja ehdimme: 13.55 sisään HopLoppiin, 11 euroa koko remmiltä. Ei paha. Isot säntäsivät saman tien matkaan ja Toukolainenkin halusi seikkailla kaikkein hurjimmissa vehkeissä. Tulipa siis itsekin kuntoiltua. Toukolainen sanoi ensimmäisen kokonaisen lauseensa: "Missä on Paapo?" Reilu kaksi tuntia oli ihan passeli aika ja sitten olikin jo aika hakea Mies töistä. Söimme kotona ja se rontti karkasi vielä oman illan viettoon: osti Sellosta ulkoisen kovalevyn valokuville ja lapsille uudet Ninjago-Legot. Minä sain Geisha-patukan, ihana mies!
Keskiviikkona Kääpä ja Minikääpä jäivät Isatoun luokse leikkimään ja me menimme Toukon kanssa päiväkotiin kahdestaan. Saas nähdä, miten hoidon aloitus sujuu, kun tämä harjoittelu jäi vähän pannukakuksi. Torstaina emme menneet ollenkaan Toukolaisen flunssan ja päiväkodin vatsataudin takia ja perjantaina kumpikaan omahoitaja ei ollut paikalla. No, maanantaina on vielä uusi yritys ja tiistaina alkaa tositoimet.
Saimme tiistaina ja keskiviikkona lounaan Anun luona, mikä tuntui ihanalta. Toisen tekemä makkarasoppa ja spagetti on niin paljon parempaa kuin itsetehty. Hämmästyksekseni lapset tykkäsivät täysjyväspagetista ja syödäänkin nyt jatkossa sitten pelkästään sitä.
Torstaina Kääpä ja Minikääpä pääsivät vielä ystävän synttäreille. Minä livahdin shoppailemaan (pieni pyörremyrsky ja ruokakaupasta juustoja) ja sain vielä päälle kinkkupiirakkaa ja ihanaa juustokakkua synttäreillä. Käävällä oli suuri päivä, se pääsi vielä viettämään leffailtaa Mummon kanssa. Niiden piti käydä jo leffassa katsomassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras, mutta nyt se on meillä DVD:nä. Kääpä toi leffan ja Mummo lupasi hoitaa popparit ja tehdä lounaaksi Käävän herkkua makaronilaatikkoa. Pian pitäisi lapsen kotiutua. Se oli laittanut sähköpostilla meille hyvät yöt.
Kääpä on alkanut kirjoitella. Eilen se mesetti isin kanssa ja hämmästykseksemme se kirjoittaa lähes virheettömästi koneella, kun taas käsin jää helposti kirjaimia pois. Täytyykin antaa sen kirjoitella tietsikalla tarinoita. Itse asiassa eskariope siitä puhuikin, se on oikein jokin tutkimussuuntakin: kun lapsi kirjoittaa koneella, ei tarvitse keskittyä hienomotoriseen suoritukseen vaan kone tekee sen lapsen puolesta. Tällöin saa paremmin kaikki äänteet kirjattua.
Meillä oli eilen Minikäävän kanssa salakerho, tosin Toukokin sai tulla mukaan isoveljen suostumuksella. Tutkittiin yhdessä Muumien maailmankartastoa, sillä kotimatkalla tuli puhetta eri maista. Keskusteltiin, mistä kukakin on kotisin ja missä kukin ystävistämme on asunut. Minikääpä muisti, että Sami on asunut Australiassa.
-Muistatkos, kuka asuu Saksassa?
-Munamies?
Friday, February 25, 2011
Monday, February 21, 2011
Taapero ja Aarteenetsijä
Tällä viikolla harjoitellaan päiväkotielämää. Tänään oltiin reilu tunti ja hyvin tuntui Toukolainen viihtyvän. Hetki oltiin Käävän ja Minikäävän kanssa poissakin, kun käytiin piipahtamassa isoveikan ryhmässä.
Touko-raasu on vaan vähän nuhainen ja nyt jännätään, iskeekö päälle kunnon räkis vai selvitäänkö säikähdyksellä. Toukolainen ehti jo vähän kärhämäksi, kun se nukahti autoon ja otti sitten pienet tirsat. Sain sen kuitenkin tainnutettua kunnon unille rapsuttelemalla päätä. Saas nähdä, toimiiko ensi kerralla.
Eilen juhlittiin Miehen 19-vuotiasta pikkuveljeä ja käytiin piipahtamassa myös Isomummon luona. Sillä on taas käsi paketissa, mutta kovasti se ilahtui meidän tulosta. Mummon ja Papan luona saatiin herkkumahat täyteen ja paluumatkalla haettiin vielä murkinaa nostalgiselta Lassilan Heseltä. Tai siellä ja viereisellä bensiksellä me sunnuntaikahviteltiin Miehen kanssa seurusteluaikoina. Käveltiin aina käsi kädessä sinne ja takaisin :)
Illalla huitaisin sitten hampparini ja pyyhälsin kaverin luo. Meillä oli tiedossa leffailta, käytiin katsomassa Rabbit hole. Paljon poppareita ja kokista ja leffakin oli ihan bueno.
Kääpä pääsee torstaina Mummolle yökylään. Se pakkasi aamulla kimpsut ja kampsut kasaan ja on nyt koko päivän kuljeskellut reppu selässä. Ja nyt on vasta maanantai! Ne meinaa syödä Käävän herkkua makaronilaatikkoa ja katsoa sitten Risto Räppääjän ja polkupyörävarkaan. Ja poppareita pitää tietty olla.
Käävät ovat leikkineet koko päivän Minikäävän uudella dinolla, jonka se sai Matteuksen synttäreiltä. Se kasvoi ensin vedessä isoksi ja nyt ne ovat adoptoineet sen orpolapsen. Kääpä sai muistikirjan, johon se kirjoittaa unisatuja Kaapojen ja Kanervien maasta. Se selitti, että näin säästämme rahaa, kun ei tarvitse ostaa uusia kirjoja.
Eilen heräsin vähän outoon leikkiin. Minikääpä selitti Käävälle:
-Äiti soitti, että maailmamme tuhoutuu. Aikakoneella pääsee avaruuteen!
Ja sinne ne sitten menivät.
Touko-raasu on vaan vähän nuhainen ja nyt jännätään, iskeekö päälle kunnon räkis vai selvitäänkö säikähdyksellä. Toukolainen ehti jo vähän kärhämäksi, kun se nukahti autoon ja otti sitten pienet tirsat. Sain sen kuitenkin tainnutettua kunnon unille rapsuttelemalla päätä. Saas nähdä, toimiiko ensi kerralla.
Eilen juhlittiin Miehen 19-vuotiasta pikkuveljeä ja käytiin piipahtamassa myös Isomummon luona. Sillä on taas käsi paketissa, mutta kovasti se ilahtui meidän tulosta. Mummon ja Papan luona saatiin herkkumahat täyteen ja paluumatkalla haettiin vielä murkinaa nostalgiselta Lassilan Heseltä. Tai siellä ja viereisellä bensiksellä me sunnuntaikahviteltiin Miehen kanssa seurusteluaikoina. Käveltiin aina käsi kädessä sinne ja takaisin :)
Illalla huitaisin sitten hampparini ja pyyhälsin kaverin luo. Meillä oli tiedossa leffailta, käytiin katsomassa Rabbit hole. Paljon poppareita ja kokista ja leffakin oli ihan bueno.
Kääpä pääsee torstaina Mummolle yökylään. Se pakkasi aamulla kimpsut ja kampsut kasaan ja on nyt koko päivän kuljeskellut reppu selässä. Ja nyt on vasta maanantai! Ne meinaa syödä Käävän herkkua makaronilaatikkoa ja katsoa sitten Risto Räppääjän ja polkupyörävarkaan. Ja poppareita pitää tietty olla.
Käävät ovat leikkineet koko päivän Minikäävän uudella dinolla, jonka se sai Matteuksen synttäreiltä. Se kasvoi ensin vedessä isoksi ja nyt ne ovat adoptoineet sen orpolapsen. Kääpä sai muistikirjan, johon se kirjoittaa unisatuja Kaapojen ja Kanervien maasta. Se selitti, että näin säästämme rahaa, kun ei tarvitse ostaa uusia kirjoja.
Eilen heräsin vähän outoon leikkiin. Minikääpä selitti Käävälle:
-Äiti soitti, että maailmamme tuhoutuu. Aikakoneella pääsee avaruuteen!
Ja sinne ne sitten menivät.
Wednesday, February 16, 2011
Arkea
Vietettiin tiistaina hummailupäivää. Käytiin Hämpyn Mäksyssä, Myrtsin avoimessa päiväkodissa ja lopuksi Myyrmannissa ostamassa Käävän ystävälle ja Minikäävän kerho-ohjaajalle lahjat. Minä olin pahaäiti, sillä en suostunut ostamaan kahta punaista Ninjago-ukkoa. Yhden olisin ostanut, mutta kun siitä ei päästy sopuun, kumpikin jäi ostamatta.
Kun kaikki lelukaupat oli käyty läpi (lahja löytyi jo ensimmäisestä), mentiin eläinkauppaan. Käävät jonottivat ensin ja pian tiskin takaa kurkisti kaksi pientä päätä.
-Kuinka paljon massaa kääpiöpaata-agamat?
-Anteeksi?
-Kuinka paljon maksaa kääpiöparta-agamat?
-369.
-Oh-hoh! Melkein yhtä paljon kuin sähköauto!
Kävimme vielä divarissa ja minä löysin meille kirjan Emilia ja kaksoset, josta pidimme pienenä veikan ja siskon kanssa tosi paljon. Kaksi euroa ei ollut paha hinta. Luin sen lapsille, Toukolainenkin malttoi kuunnella koko sadun alusta loppuun, ja kaikki halusivat mennä heti leikkimään sitä kylpyyn.
Eilen saimme vihdoin siivottua. Olemme imuroineet alakertaa aina silloin tällöin, mutta yläkerta on jotenkin vain jäänyt ja jäänyt. Nyt Mies imuroi alakerran ja me laitoimme sillä aikaa puhtaat pyykit kaappiin ja levitimme uudet ja järkkäilimme kaiken imurointivalmiiksi. Minä impparoin sitten vielä yläkerran ja Mies antoi lapsille iltapalat ja pesi hampaat.
Meillä oli siis hilettä joka paikassa. Yhtenä yönä Mies löysi sängysrä 1-vuotiaan kimaltavan otuksen. Touko oli löytänyt isompien hilepurkit ja tutustunut niihin. Se raasu syljeskeli hilettä vielä aamullakin. Päivällä saimme sitten vieraiksi lasten ystävän Iidan, Toukon kummit ja vieläpä yhden vauva. Yllättäen lapset sitten ryhtyivät hilehommiin ja hilettä olikin sitten joka paikassa. Luulin tosiaan jo takavarikoineeni hileet, mutten kuitenkaan kaikkia neljää purkkia. No, nyt on hileet takavarikossa ja kaikki kynät myös. Minikääpä sai kyllä lahjaksi uusia kyniä, mutta niitä se pitää Toukolaisen ulottumattomissa. Vaikka kyllä se Minikääpäkin oli kynäkiellossa: Touko piirsi lattiaan ja seinään ja Miniäinen seinään. Vieläkään en ole kokeillut, lähtisivätkö ne jollain tökötillä irti.
Mutta itse vierailu oli oikein onnistunut. Lapset leikkivät vauvaa lukuunottamatta keskenään ja aikuiset saivat rauhassa jutella.
Viime perjantaina olimme kylässä Käävän eskarikaverilla. Ollaan aina perjantaisin kylässä joko heillä tai meillä. Homejuustoista on kehittynyt traditio ja sen päälle syödään vielä muita herkkuja. Ihania iltapäiviä nuo ovat olleetkin ja nyt paistoi oikein aurinkokin. Noita hetkiä tulen kyllä kaipaamaan sitten työelämässä. Myös näihin kyläilyihin kuuluu se, että lapset vauvaa lukuunottamatta leikkivät yläkerrassa ja aikuiset saavat jutella rauhassa.
Tänään mennään vikaa kertaa Toukolaisen kanssa muskariin ja huomenna on viimeinen perhekerhopäivä. Tippa silmässä lauleskelen kerholaulua "käsi kädessä vielä heti, tässä yhdessä lauletaan..." ja pian onkin aika tuupata se kaikkein pikkuisinkin 8,5 tunniksi päivässä Espoon kaupungin huollettavaksi. Miten se hapsutukka pärjää?
Äsken tuossa pöydällä pötkötteli sinnikäs sienipaita, joka hoki "kuukkaa". Lopulta hellyin ja annoin jo toisen ja nyt on sama ukko taas tuossa vieressä vaikeroimassa. Äh, se on taas alkanut niellä ne purkkansa. Mutta nyt en enää anna periksi! Kähisköön.
Eilen samainen herra teki siskon huoneesta löydön: "Miimit! Miimit!" se hihkui ja tuli luokseni Muumipapan, Nuuskamuikkusen, Mörön ja Hattivattien, "Tattien" kanssa. Kääpä yritti myöhemmin ruokapöydässä opettaa Toukoa sanomaan "Hattivatti". Minikääpä puolusti Toukoa ja sanoi painokkaasti: "No nyt ei Toukon tarvitse enää opetella, ei se halua. Se on opetellut jo ihan tarpeeksi!" Vasta silloin tajusin, että tuolta Minikäävästäkin taitaa tuntua, kun sen puhumisia korjaillaan jatkuvasti ja kehotetaan yrittämään ärrää. Minikääpä varmistaakin aina kaikista kirjoista, että "eihän tästä vain opi mitään?" Kehen lie tullut.
Kun kaikki lelukaupat oli käyty läpi (lahja löytyi jo ensimmäisestä), mentiin eläinkauppaan. Käävät jonottivat ensin ja pian tiskin takaa kurkisti kaksi pientä päätä.
-Kuinka paljon massaa kääpiöpaata-agamat?
-Anteeksi?
-Kuinka paljon maksaa kääpiöparta-agamat?
-369.
-Oh-hoh! Melkein yhtä paljon kuin sähköauto!
Kävimme vielä divarissa ja minä löysin meille kirjan Emilia ja kaksoset, josta pidimme pienenä veikan ja siskon kanssa tosi paljon. Kaksi euroa ei ollut paha hinta. Luin sen lapsille, Toukolainenkin malttoi kuunnella koko sadun alusta loppuun, ja kaikki halusivat mennä heti leikkimään sitä kylpyyn.
Eilen saimme vihdoin siivottua. Olemme imuroineet alakertaa aina silloin tällöin, mutta yläkerta on jotenkin vain jäänyt ja jäänyt. Nyt Mies imuroi alakerran ja me laitoimme sillä aikaa puhtaat pyykit kaappiin ja levitimme uudet ja järkkäilimme kaiken imurointivalmiiksi. Minä impparoin sitten vielä yläkerran ja Mies antoi lapsille iltapalat ja pesi hampaat.
Meillä oli siis hilettä joka paikassa. Yhtenä yönä Mies löysi sängysrä 1-vuotiaan kimaltavan otuksen. Touko oli löytänyt isompien hilepurkit ja tutustunut niihin. Se raasu syljeskeli hilettä vielä aamullakin. Päivällä saimme sitten vieraiksi lasten ystävän Iidan, Toukon kummit ja vieläpä yhden vauva. Yllättäen lapset sitten ryhtyivät hilehommiin ja hilettä olikin sitten joka paikassa. Luulin tosiaan jo takavarikoineeni hileet, mutten kuitenkaan kaikkia neljää purkkia. No, nyt on hileet takavarikossa ja kaikki kynät myös. Minikääpä sai kyllä lahjaksi uusia kyniä, mutta niitä se pitää Toukolaisen ulottumattomissa. Vaikka kyllä se Minikääpäkin oli kynäkiellossa: Touko piirsi lattiaan ja seinään ja Miniäinen seinään. Vieläkään en ole kokeillut, lähtisivätkö ne jollain tökötillä irti.
Mutta itse vierailu oli oikein onnistunut. Lapset leikkivät vauvaa lukuunottamatta keskenään ja aikuiset saivat rauhassa jutella.
Viime perjantaina olimme kylässä Käävän eskarikaverilla. Ollaan aina perjantaisin kylässä joko heillä tai meillä. Homejuustoista on kehittynyt traditio ja sen päälle syödään vielä muita herkkuja. Ihania iltapäiviä nuo ovat olleetkin ja nyt paistoi oikein aurinkokin. Noita hetkiä tulen kyllä kaipaamaan sitten työelämässä. Myös näihin kyläilyihin kuuluu se, että lapset vauvaa lukuunottamatta leikkivät yläkerrassa ja aikuiset saavat jutella rauhassa.
Tänään mennään vikaa kertaa Toukolaisen kanssa muskariin ja huomenna on viimeinen perhekerhopäivä. Tippa silmässä lauleskelen kerholaulua "käsi kädessä vielä heti, tässä yhdessä lauletaan..." ja pian onkin aika tuupata se kaikkein pikkuisinkin 8,5 tunniksi päivässä Espoon kaupungin huollettavaksi. Miten se hapsutukka pärjää?
Äsken tuossa pöydällä pötkötteli sinnikäs sienipaita, joka hoki "kuukkaa". Lopulta hellyin ja annoin jo toisen ja nyt on sama ukko taas tuossa vieressä vaikeroimassa. Äh, se on taas alkanut niellä ne purkkansa. Mutta nyt en enää anna periksi! Kähisköön.
Eilen samainen herra teki siskon huoneesta löydön: "Miimit! Miimit!" se hihkui ja tuli luokseni Muumipapan, Nuuskamuikkusen, Mörön ja Hattivattien, "Tattien" kanssa. Kääpä yritti myöhemmin ruokapöydässä opettaa Toukoa sanomaan "Hattivatti". Minikääpä puolusti Toukoa ja sanoi painokkaasti: "No nyt ei Toukon tarvitse enää opetella, ei se halua. Se on opetellut jo ihan tarpeeksi!" Vasta silloin tajusin, että tuolta Minikäävästäkin taitaa tuntua, kun sen puhumisia korjaillaan jatkuvasti ja kehotetaan yrittämään ärrää. Minikääpä varmistaakin aina kaikista kirjoista, että "eihän tästä vain opi mitään?" Kehen lie tullut.
Monday, February 14, 2011
Paljon kaikkea
Piti oikein luntata, koska olen viimeksi kirjoittanut: 2.1! Nyt pitäisi sitten raportoida parin viikon tapahtumat noin vain. No, ei kun hommiin.
Viikonloppu oli mukava. Perjantaina vietimme Minikäävän kuudensia ja viimeisiä 5-vuotissynttäreitä. Nyt mukaan oli kutsuttu kavereita Ymmerstan ajoilta, Hilla (ballerina), Helmi (pupu), Veera (keiju), Aada (prinsessa) ja Iina (prinsessa). Juhlat oli villit mutta hauskat. Minikääpä oli Spiderman, Kääpä Ihmeperheen Esa ja Toukolainen tiikeri. Lopuksi saimme vielä muutaman äidin kakulle ja rupattelemaan. Oikein mainio alku viikonlopulle!
Lauantaina lähdin isojen kanssa talviriehaan Ymmerstaan. Oli paloauto, makkaraa, pullaa ja pillimehua ja mäenlaskua. Viron orpolapsille sai viedä vaatteita ja leluja. Veimme Käävän vanhan talvihaalarin ja molemmat lapset lahjoittivat yhden pehmon. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja! Heti kun kurvattiin Ymmerstaan ("Ymmersta on pieni mutta kiva", totesi Minikääpä jälleen"), iski todellinen koti-ikävä. Kyllä siellä oli hyvä asua pienten kääpäin kanssa!
Sunnuntaina lykkäsin lapset Laaksolahteen pyhäkouluun ja menin itse messuun. Niillä oli ollut siellä kuulemma oikea hyrskyn myrsky, mutta mikäs siinä. Edellisenä sunnuntaina kävimme Minikäävän kanssa Leppävaarassa perhemessussa ja syömässä kanakeittoa ja lettuja. Miniäisellä oli mukana edellispäivän synttärilahjoiksi saadut hämähäkki ja moottoripyörä. Ihanan rauhallista oli olla vain kahdestaan!
Tosiaan viikko sitten perjantaina meillä juhlivat kerhokaverit Isabella (prinsessa), Iiris (prinsessa), Matteus (merirosvo) ja Roope (Batman). Kerholapset käyttäytyivät oikein mallikkaasti ja Mieskin ihmetteli, miten ne olivatkin niin hyväkäytöksisiä. Isabellaa huoletti, kun se ei ollut muistanut tuoda vieraille lahjoja, mutta Iiris lohdutti, että vain sankarille täytyy. Näissä juhlissa sankari esiintyi Batmaninä.
Viime viikolla pääsimme vihdoin kaikkien pankki-, neuvola- ja tarha-asioiden hoitamisten jälkeen normiarkeen eli puistoon ja perhekerhoon. Mukavaa oli ja pieni haikeuskin alkoi nousta pintaan - tämähän on nyt viimeinen kotiviikko ennen päiväkotiharjoittelua ja töihinpaluuta.
Olemme hummailleet Toukolaisen kanssa myös aika paljon Sellossa. Se on sellaista hupia, mihin ei juuri ole sitten työ-tarharumbassa aikaa. Miltei joka päivä söimme lounaan jossain ulkona - Wrong Noodle Bar (Toukolle kelpaavat tosin vain leipäkuutiot), Subway (Touko söin Activiaa), Hese. Ja välipalojakin on ulkoistettu ihan kiitettävästi vohvelibaariin.
Minikäävällä oli paljon 5-vuotishulinoita: neuvola KeHu-testeineen, neuvolalääkäri ja labrakäynti verikokeineen, parturi ja kuvaus. Miniäisestä otettiin kerrankin kuvat roolivaatteet päällä, Spidermaninä, mikä oli hyvä juttu, sillä kotona ukko on aina joko kalsareissa ja darth Vaderina/Obi-wan Kenobina/Spidermanina/Batmanina tai vielä ihmeemmissä viritelmissä.
Viikonloppu oli mukava. Perjantaina vietimme Minikäävän kuudensia ja viimeisiä 5-vuotissynttäreitä. Nyt mukaan oli kutsuttu kavereita Ymmerstan ajoilta, Hilla (ballerina), Helmi (pupu), Veera (keiju), Aada (prinsessa) ja Iina (prinsessa). Juhlat oli villit mutta hauskat. Minikääpä oli Spiderman, Kääpä Ihmeperheen Esa ja Toukolainen tiikeri. Lopuksi saimme vielä muutaman äidin kakulle ja rupattelemaan. Oikein mainio alku viikonlopulle!
Lauantaina lähdin isojen kanssa talviriehaan Ymmerstaan. Oli paloauto, makkaraa, pullaa ja pillimehua ja mäenlaskua. Viron orpolapsille sai viedä vaatteita ja leluja. Veimme Käävän vanhan talvihaalarin ja molemmat lapset lahjoittivat yhden pehmon. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja! Heti kun kurvattiin Ymmerstaan ("Ymmersta on pieni mutta kiva", totesi Minikääpä jälleen"), iski todellinen koti-ikävä. Kyllä siellä oli hyvä asua pienten kääpäin kanssa!
Sunnuntaina lykkäsin lapset Laaksolahteen pyhäkouluun ja menin itse messuun. Niillä oli ollut siellä kuulemma oikea hyrskyn myrsky, mutta mikäs siinä. Edellisenä sunnuntaina kävimme Minikäävän kanssa Leppävaarassa perhemessussa ja syömässä kanakeittoa ja lettuja. Miniäisellä oli mukana edellispäivän synttärilahjoiksi saadut hämähäkki ja moottoripyörä. Ihanan rauhallista oli olla vain kahdestaan!
Tosiaan viikko sitten perjantaina meillä juhlivat kerhokaverit Isabella (prinsessa), Iiris (prinsessa), Matteus (merirosvo) ja Roope (Batman). Kerholapset käyttäytyivät oikein mallikkaasti ja Mieskin ihmetteli, miten ne olivatkin niin hyväkäytöksisiä. Isabellaa huoletti, kun se ei ollut muistanut tuoda vieraille lahjoja, mutta Iiris lohdutti, että vain sankarille täytyy. Näissä juhlissa sankari esiintyi Batmaninä.
Viime viikolla pääsimme vihdoin kaikkien pankki-, neuvola- ja tarha-asioiden hoitamisten jälkeen normiarkeen eli puistoon ja perhekerhoon. Mukavaa oli ja pieni haikeuskin alkoi nousta pintaan - tämähän on nyt viimeinen kotiviikko ennen päiväkotiharjoittelua ja töihinpaluuta.
Olemme hummailleet Toukolaisen kanssa myös aika paljon Sellossa. Se on sellaista hupia, mihin ei juuri ole sitten työ-tarharumbassa aikaa. Miltei joka päivä söimme lounaan jossain ulkona - Wrong Noodle Bar (Toukolle kelpaavat tosin vain leipäkuutiot), Subway (Touko söin Activiaa), Hese. Ja välipalojakin on ulkoistettu ihan kiitettävästi vohvelibaariin.
Minikäävällä oli paljon 5-vuotishulinoita: neuvola KeHu-testeineen, neuvolalääkäri ja labrakäynti verikokeineen, parturi ja kuvaus. Miniäisestä otettiin kerrankin kuvat roolivaatteet päällä, Spidermaninä, mikä oli hyvä juttu, sillä kotona ukko on aina joko kalsareissa ja darth Vaderina/Obi-wan Kenobina/Spidermanina/Batmanina tai vielä ihmeemmissä viritelmissä.
Tuesday, February 01, 2011
Uusi vauva
Meillä tulee Miehen kanssa keväällä kymmenen vuotta seurustelua täyteen. Kerroin tänään autossa lapsille, miten me ihastuimme, pussasimme, menimme kihloihin ja sitten naimisiin. Kääpää tietenkin hihitytti se pussaus. Kääpä arveli, että teimme häihin ainakin 12 kakkua ja jotain sellaista se taisi ollakin. Oli lihapullia (kiitokset vielä kaasoille), lohirullia, salaatteja ja paistia. Ja sydänpulliakin leivottiin aika satsi.
Vihkiminen tapahti Temppeliaukion kirkossa, häitä juhlittiin Käpylän työväentalolla ja jatkoille menimme vielä Vaakunaan. Kerroin, että valvoimme tosi myöhään.
-Ai ihanko keskiyöhön asti?
-Vielä pidempään, melkein aamuun asti.
-No sittenhän te ehditte nukkua vain muutaman tunnin.
-Nii-in. Söimme aamupalan hotellissa ja lähdimme taksilla kotiin.
-Miten teillä oli tuon kaiken jälkeen varaa vielä daksiin?
Minun pieni, järkevä kultani.
Tänään oli kyllä kaikin puolin mainio päivä. Aamulla sain mukavan tekstiviestin ystävältäni, joka päätti jatkaa hoitovapaata vielä jonkin tovin. Hyvä ratkaisu! Sitten veimme Minikäävän kerhoonsa ja sinne sa katosi kinoksiin muiden lasten kanssa. Jututin pientä Niiloa, joka on ihan uusi kerhossa eikä vielä uskaltanut muiden mukaan.
Olin ajatellut, että pitäisi mennä puistoon, mutta suuntasimme silti Selloon. Auton ikkunasta näin ystäväni, joka oli menossa samaan suuntaan ja saimme sovittua lounastreffit.
Ihastelimme uutuus-Legoja ja löysimme uudelle vauvalle pienet, punaiset valaskumpparit. Lounaan söimme itse asiassa kahdesti, kun ei ollut hoppu.
Sitten Miniäinen kerhosta ja Kääpä eskarista ja kohti kampaamoa/parturia. Käävät saivat uudet tukat (paitsi Toukolainen, jonka nukkatukkaa säästelen vielä 2-vuotiskubaan) ja valtavasti nameja. Kampaaja on ihana, sillä on pienissä purnukoissa erilaisia nameja joita lapset saavat sitten syödä, kun tukat on leikattu. Toukokin sai namia, kun antoi kammata hiuksensa. sen seurauksena koko paita oli ihan musta lakusta ja joukossa oli hitunen suklaata.
Touko ihastui kampaajan koiraan ja peuhasi sen kanssa koko ajan. Minikääpääkään koirat eivät enää pelota, sillä ystävämme Ivan on käyttäynyt häntä kohtaan erittäin moitteettomasti ja antanut näin mallin siitä, että suurin osa koirista on ihan salonkikelpoisia yksilöitä eikä mitään naamannuolijoita, joita Miniäinen pelkää.
Seuraavaksi menimme naapurin Vohveli-baariin hakemaan vielä yhden vauvalahjan ja rotinoita. Käävät olivat saaneet kampaajalta lopuksi vielä rusina-askit ja nyt sitten Vohvelista vielä pingviinitarrat. Minä ostin kaikille tikkunekut, joista ne oli haaveillut pitkään. Voi sitä riemua!
Ja sitten nuuskuttelemaan vauvaa. Lapset riisuivat ulkovaatteet ja pesivät kädet ja ryhmittyivät sitten puolikaareen vauvan ympärille. Kaikki ihmettelivät pikkuruista viikon ikäistä vauvaa ja jokainen sai paijata varovasti. Vauva oli kyllä todella kaunis, suu ihan supussa ja kädet niin pienet. Touko ei olisi lähtenyt vauvan luota mihinkään vaan päivysti siinä tiiviisti.
Tikkunekkuhankinta oli virhe, sillä Touko ei tietenkään malttanut syödä namia pöydän ääressä vaan toikkaroi sinne tänne tahmatassuineen. Vauvan isä sai pestä kädet pariin kertaan ja onnistui lopulta nappaamaan tikkarin lapselta ilman huutoa. Siinä on kelpo isä uudelle vauvalle, ei voi muuta sanoa!
Lapset saivat toki lisää herkkuja ja lopuksi kuskasin sokerilla kyllästetyt lapset vielä leluostoksille. Touko sai eläinlääkärin ja pupun, Duploja siis, Kääpä vihdoin uuden Buzzin vääränmallisen ja rikkoutuneen tilalle ja Miniäinen Batman-puvun.
Matkalla puhuttiin vielä vauvasta. Kääpä mietti, mitkä ovat yleisimpiä tytön nimiä, enkä osannut oikein antaa vinkkejä. Minikääpä arveli, että vauvan nimeksi tulee Pupu.
Vihkiminen tapahti Temppeliaukion kirkossa, häitä juhlittiin Käpylän työväentalolla ja jatkoille menimme vielä Vaakunaan. Kerroin, että valvoimme tosi myöhään.
-Ai ihanko keskiyöhön asti?
-Vielä pidempään, melkein aamuun asti.
-No sittenhän te ehditte nukkua vain muutaman tunnin.
-Nii-in. Söimme aamupalan hotellissa ja lähdimme taksilla kotiin.
-Miten teillä oli tuon kaiken jälkeen varaa vielä daksiin?
Minun pieni, järkevä kultani.
Tänään oli kyllä kaikin puolin mainio päivä. Aamulla sain mukavan tekstiviestin ystävältäni, joka päätti jatkaa hoitovapaata vielä jonkin tovin. Hyvä ratkaisu! Sitten veimme Minikäävän kerhoonsa ja sinne sa katosi kinoksiin muiden lasten kanssa. Jututin pientä Niiloa, joka on ihan uusi kerhossa eikä vielä uskaltanut muiden mukaan.
Olin ajatellut, että pitäisi mennä puistoon, mutta suuntasimme silti Selloon. Auton ikkunasta näin ystäväni, joka oli menossa samaan suuntaan ja saimme sovittua lounastreffit.
Ihastelimme uutuus-Legoja ja löysimme uudelle vauvalle pienet, punaiset valaskumpparit. Lounaan söimme itse asiassa kahdesti, kun ei ollut hoppu.
Sitten Miniäinen kerhosta ja Kääpä eskarista ja kohti kampaamoa/parturia. Käävät saivat uudet tukat (paitsi Toukolainen, jonka nukkatukkaa säästelen vielä 2-vuotiskubaan) ja valtavasti nameja. Kampaaja on ihana, sillä on pienissä purnukoissa erilaisia nameja joita lapset saavat sitten syödä, kun tukat on leikattu. Toukokin sai namia, kun antoi kammata hiuksensa. sen seurauksena koko paita oli ihan musta lakusta ja joukossa oli hitunen suklaata.
Touko ihastui kampaajan koiraan ja peuhasi sen kanssa koko ajan. Minikääpääkään koirat eivät enää pelota, sillä ystävämme Ivan on käyttäynyt häntä kohtaan erittäin moitteettomasti ja antanut näin mallin siitä, että suurin osa koirista on ihan salonkikelpoisia yksilöitä eikä mitään naamannuolijoita, joita Miniäinen pelkää.
Seuraavaksi menimme naapurin Vohveli-baariin hakemaan vielä yhden vauvalahjan ja rotinoita. Käävät olivat saaneet kampaajalta lopuksi vielä rusina-askit ja nyt sitten Vohvelista vielä pingviinitarrat. Minä ostin kaikille tikkunekut, joista ne oli haaveillut pitkään. Voi sitä riemua!
Ja sitten nuuskuttelemaan vauvaa. Lapset riisuivat ulkovaatteet ja pesivät kädet ja ryhmittyivät sitten puolikaareen vauvan ympärille. Kaikki ihmettelivät pikkuruista viikon ikäistä vauvaa ja jokainen sai paijata varovasti. Vauva oli kyllä todella kaunis, suu ihan supussa ja kädet niin pienet. Touko ei olisi lähtenyt vauvan luota mihinkään vaan päivysti siinä tiiviisti.
Tikkunekkuhankinta oli virhe, sillä Touko ei tietenkään malttanut syödä namia pöydän ääressä vaan toikkaroi sinne tänne tahmatassuineen. Vauvan isä sai pestä kädet pariin kertaan ja onnistui lopulta nappaamaan tikkarin lapselta ilman huutoa. Siinä on kelpo isä uudelle vauvalle, ei voi muuta sanoa!
Lapset saivat toki lisää herkkuja ja lopuksi kuskasin sokerilla kyllästetyt lapset vielä leluostoksille. Touko sai eläinlääkärin ja pupun, Duploja siis, Kääpä vihdoin uuden Buzzin vääränmallisen ja rikkoutuneen tilalle ja Miniäinen Batman-puvun.
Matkalla puhuttiin vielä vauvasta. Kääpä mietti, mitkä ovat yleisimpiä tytön nimiä, enkä osannut oikein antaa vinkkejä. Minikääpä arveli, että vauvan nimeksi tulee Pupu.
Subscribe to:
Posts (Atom)