Uusi vauva

Meillä tulee Miehen kanssa keväällä kymmenen vuotta seurustelua täyteen. Kerroin tänään autossa lapsille, miten me ihastuimme, pussasimme, menimme kihloihin ja sitten naimisiin. Kääpää tietenkin hihitytti se pussaus. Kääpä arveli, että teimme häihin ainakin 12 kakkua ja jotain sellaista se taisi ollakin. Oli lihapullia (kiitokset vielä kaasoille), lohirullia, salaatteja ja paistia. Ja sydänpulliakin leivottiin aika satsi.

Vihkiminen tapahti Temppeliaukion kirkossa, häitä juhlittiin Käpylän työväentalolla ja jatkoille menimme vielä Vaakunaan. Kerroin, että valvoimme tosi myöhään.

-Ai ihanko keskiyöhön asti?
-Vielä pidempään, melkein aamuun asti.
-No sittenhän te ehditte nukkua vain muutaman tunnin.
-Nii-in. Söimme aamupalan hotellissa ja lähdimme taksilla kotiin.
-Miten teillä oli tuon kaiken jälkeen varaa vielä daksiin?

Minun pieni, järkevä kultani.

Tänään oli kyllä kaikin puolin mainio päivä. Aamulla sain mukavan tekstiviestin ystävältäni, joka päätti jatkaa hoitovapaata vielä jonkin tovin. Hyvä ratkaisu! Sitten veimme Minikäävän kerhoonsa ja sinne sa katosi kinoksiin muiden lasten kanssa. Jututin pientä Niiloa, joka on ihan uusi kerhossa eikä vielä uskaltanut muiden mukaan.

Olin ajatellut, että pitäisi mennä puistoon, mutta suuntasimme silti Selloon. Auton ikkunasta näin ystäväni, joka oli menossa samaan suuntaan ja saimme sovittua lounastreffit.

Ihastelimme uutuus-Legoja ja löysimme uudelle vauvalle pienet, punaiset valaskumpparit. Lounaan söimme itse asiassa kahdesti, kun ei ollut hoppu.

Sitten Miniäinen kerhosta ja Kääpä eskarista ja kohti kampaamoa/parturia. Käävät saivat uudet tukat (paitsi Toukolainen, jonka nukkatukkaa säästelen vielä 2-vuotiskubaan) ja valtavasti nameja. Kampaaja on ihana, sillä on pienissä purnukoissa erilaisia nameja joita lapset saavat sitten syödä, kun tukat on leikattu. Toukokin sai namia, kun antoi kammata hiuksensa. sen seurauksena koko paita oli ihan musta lakusta ja joukossa oli hitunen suklaata.

Touko ihastui kampaajan koiraan ja peuhasi sen kanssa koko ajan. Minikääpääkään koirat eivät enää pelota, sillä ystävämme Ivan on käyttäynyt häntä kohtaan erittäin moitteettomasti ja antanut näin mallin siitä, että suurin osa koirista on ihan salonkikelpoisia yksilöitä eikä mitään naamannuolijoita, joita Miniäinen pelkää.

Seuraavaksi menimme naapurin Vohveli-baariin hakemaan vielä yhden vauvalahjan ja rotinoita. Käävät olivat saaneet kampaajalta lopuksi vielä rusina-askit ja nyt sitten Vohvelista vielä pingviinitarrat. Minä ostin kaikille tikkunekut, joista ne oli haaveillut pitkään. Voi sitä riemua!

Ja sitten nuuskuttelemaan vauvaa. Lapset riisuivat ulkovaatteet ja pesivät kädet ja ryhmittyivät sitten puolikaareen vauvan ympärille. Kaikki ihmettelivät pikkuruista viikon ikäistä vauvaa ja jokainen sai paijata varovasti. Vauva oli kyllä todella kaunis, suu ihan supussa ja kädet niin pienet. Touko ei olisi lähtenyt vauvan luota mihinkään vaan päivysti siinä tiiviisti.

Tikkunekkuhankinta oli virhe, sillä Touko ei tietenkään malttanut syödä namia pöydän ääressä vaan toikkaroi sinne tänne tahmatassuineen. Vauvan isä sai pestä kädet pariin kertaan ja onnistui lopulta nappaamaan tikkarin lapselta ilman huutoa. Siinä on kelpo isä uudelle vauvalle, ei voi muuta sanoa!

Lapset saivat toki lisää herkkuja ja lopuksi kuskasin sokerilla kyllästetyt lapset vielä leluostoksille. Touko sai eläinlääkärin ja pupun, Duploja siis, Kääpä vihdoin uuden Buzzin vääränmallisen ja rikkoutuneen tilalle ja Miniäinen Batman-puvun.

Matkalla puhuttiin vielä vauvasta. Kääpä mietti, mitkä ovat yleisimpiä tytön nimiä, enkä osannut oikein antaa vinkkejä. Minikääpä arveli, että vauvan nimeksi tulee Pupu.