Vierumäki

Pian sataa lunta,
pehmeää kuin unta.
Talven valtakunta
meitä odottaa.

Pakkasherra varpaillaan
hiipii yli maan.
Sirottelee huurretta
lumikoristaan.

Jäätyy järven pinnat,
syntyy lyhdyt, linnat.
Riemu täyttää rinnat.
Talvi tulla saa.

Tämä laulu kaikui autossa avatessani oven. Pääsimme vihdoin matkaan kohti Vierumäkeä.

Perjantai oli ollut hyvä päivä. Kello 15.00, kun 7,5 tuntia oli tullut täyteen, päätin lähteä töistä tarhalle, kerrankin ajoissa. Kohtasin kaksi iloista kääpää ja rohkenimme jopa kirjastolle noutamaan Toukolaisen Satudiplomia. Se kannatti, sillä Nanna sai ojentaa diplomin maailman polleimmalle käävälle. Se oli kuunnellut ja kommentoinut kokonaiset kymmenen satua. Nyt oli syytäkin olla tyytyväinen.

Haimme Miniäisen ja säntäsimme kotiin ruuanlaittoon. Kohtasimme siellä fudislikan, jonka kanssa söimme vähjän etukäteen ja suuntasimme treeneihin. Lapsi treenasi ja minä luin kirkkohissaa. Illalla sitten pantiin kamoja kasaan: luistimet, liukurit, pyyhkeet, uikkarit. Lapset Taimistoa lukuun ottamatta pakkasivat itse lelunsa ja vaihtovaatteensa.

Lounaan jälkeen lauantaina lähdimme matkaan. Olimme Vierumäellä kolmen aikaan, ja koska muut mökkeilijät olivat juuri silloin hiihtämässä ja jäällä, päätimme mennä ensin uimaan. Rakastamme Vierumäen uimahallia! Siellä on paljon uimaleluja lapsille, + 35 asteen lämpötila, iso terapia-allas, hyvä lastenallas ja poreallas. Viihdyimme altaalla lauantaina reilun tunnin ja sunnuntaina vielä kahden tunnin session. Mies jäi sunnuntaina Taimin kanssa päikkäreille.

Bongasimme altaassa myös Minikäävän kohtalotoverin: jollain tytölläkin oli juuttunut toinen yläykkösen maitohammas kahden kasvaneen rautahampaan väliin, niin että yläetuhammas on ihan kolon keskimmäisenä. Rupesin nauramaan, kun näin tytön ja näytin altaan reunalla keikkuvaa Miniäistä, jolla on samanlainen sinnikäs hammas. Toivotaan, että molemmat saavat vaihdettua maitohampaansa Hammaskeijun tuomaan kolikkoon.

Lauantai-iltana paistoimme makkaraa, saunoimme ja katsoimme Putousta. Sunnuntaina  lähdimme heti aamiaisen jälkeen järven jäälle luistelemaan. Taimilla oli kylmä ja se vain juoksi ja istui pulkassa, mutta muut luistelivat niin, että jää kumisi. Kääpä lähti vielä E:n kanssa pitkälle lenkille järven toiseen päähän ja takaisin.

Hyvin se jo liikkuu niillä hokkareilla. Kerran kävimme Tapiolassa luistelemassa ja Kääpä pyllähteli useamman kerran, kun oli ensimmäistä kertaa jäällä uusilla hokkareillaan, mutta nyt se meni jo kuin vanha tekijä. Minikääpä luistelee myös ihan sujuvasti ja Toukolainenkin tassutteli eteenpäin. Nyt oli sikäli helppoa pysyä tolpillaan, että jään päällä oli pieni pakkaslumikerros.

Olimme tosiaan kavereiden vieraana miehen työpaikan mökillä. 3,5 vuotta aiemmin, kesäkuussa 2010, olimme naapurimökillä, joka oli silloin TKP:n. Se olikin rankka reissu, sillä minulla oli juuri päättynyt projekti ja lääkiksen pääsykokeet olivat ohi ja olin varsin puhki. Hyvin kyllä uinti, ulkoilu ja tennis auttoi ja elämä meni taas eteenpäin. Nyt olimme huomattavasti energisempiä.

Niin, nyt olisi sitten edessä kahdeksan viikon työrupeama, jonka jälkeen alamme päätoimisesti orientoitua Karpalon tuloon. Meille pitäisi huhti-toukokuun vaihteessa saapua viides kääpäläinen, pikkuruinen Karpalo. Käävät ovat ihan innoissaan ja pieni Taimikin muistaa monta kertaa päivässä: "Äidin masussa on Paapalo-vauva".

Tulee kyllä tarpeeseen tuo pieni äitiyslomapätkä ennen vauvan syntymää. Tässä elämäntilanteessa, kun aikuiset ovat töissä, keskimmäiset koulussa, pienimmät tarhassa ja illat kuskataan harrastuksiin, ei elämä pyöri ihan vain tämän oman navan ympärillä. Nyt onneksi maha on kasvanut ja potkut tuntuvat monta kertaa päivässä, joten enää Karpaloa ei noin vain unohda.

Vauva saapunee siis aikataulun mukaisesti, LA 22.4, rv 42+0 käynnistykseen synnärille ja seuraavana päivänä kotiin pikkukäävän kanssa, mutta sitä ennen pitäisi hankkia enää auto, kaukalo, telakka, ratasosa, ehkä jotain vaatetta ja paljon pikkukrääsää. Rattaisiin saimme pehmeän kantokopan, pinniksen saamme kavereilta ja muukin varmasti lutviutuu.

Minikääpä 8 v.

Meille oli lähetetty salaoven rakennusohje. Kääpä on koko illan miettinyt asiaa. Aluksi se kysyi, saako kirjahyllyn kiinnittää oveen ja suuttui, kun argumentoin, miksi se ei käy. Autoin kyllä eteenpäin miettimällä kevyempää ratkaisua ja Kääpä keksi, että alle voisi laittaa pyörät. Se otti kovasti mittoja ja nyt saimme tosiaan uuden, vaatekaappia hyödyntävän salaovivaihtoehdon luettavaksemme.

Niin, Kääpä lukee Kääpälää. Yritän silti kirjoittaa mahdollisimman avoimesti Kääpälän tapahtumista.

Mieskin luki tänään Taivaslaulun ja piti siitä kovasti. On jotenkin meidän henkinen se pariskunta, joten sikäli henkilöhahmojen tilanteeseen oli molempien helppo eläytyä.

Päivän isoin juttu on tietenkin synttäripoika Minikääpä, joka täytti kokonaiset kahdeksan vuotta. Veimme sille lahjat ja aamiaisen vuoteeseen ja se halusi syödä sängyssä. Tarjolla oli

-munia, pekonia ja nakkeja Käävän paistamina
-viinirypäleitä, banaania ja pikkusiskon kuorima mandariini
-vanukasta
-suklaavohveleita
-croissant
-kokista.

Välissä se juhli naapurin J:n synttäreitä ja illalla jatkoimme vielä kakulla, pikkukorvapuusteilla ja donitseilla. Nyt on sokerikiintiö täysi (tai no, söin vähän pähkinäjätskiä, kun teki mieli jotain suolaista).

Haimme eilen fudistreenien jälkeen Käävän kanssa lahjat ja herkut, Mies hoiti osuutensa työmatkalla.

Minikääpä sai meiltä

-SpyNet laseransalangat
-Infinity-pelin
-Neljä Zombie Cityn zombieta (tämä oli puskista tullut ylläritoive)
-Limavessanpöntön
-Neljän suora -pelin

Ja voi sitä lasta! Se oli niin odottanut erityisesti niitä herkkuja sänkyyn ja oli koko aamun ihan täpinöissään. Se iloitsi jokaisesta lahjasta, esitteli niitä kaikille ja antoi myös muiden leikkiä uusilla jutuilla. Jatkoi ne kyllä eilistä Trash Pack -leikkiäänkin.

Minullakin oli mahtava päivä: pääsin vapauteen! Vapautta onkin ollut viime aikoina tarjolla runsain mitoin:

1) 12.11  Miehen kanssa kahdestaan Tallinnassa
2) 6.12    Yksin salilla ja leffassa (Vi är bäst!)
3) 2.1      Kavereiden kanssa leffassa (Hobitti 2)
4) 4.1      Yksin partion kevätkauden suunnittelukokouksessa, Kierrätyskeskuksessa ja Ikeassa

Eikä tämä ole edes sarkasmia vaan aitoa iloa!

Toukolaista harmitti eilen kovasti, sillä Mies joutui kieltämään hölmöilyn:

-Tyhmä isi kakka peppu pissa pippeli pimppi!

Tajusin, että juuri siltä minustakin tuntui Miehen ilmoittaessa sunnuntai-iltana, että maanantaina hänellä on työpäivä eikä yhteistä lomaa, kuten oli puhuttu. Kommunikaatiokatkos, minun puolellani, mutta harmitti silti. Ja pystyin niin samastumaan 4-vuotiaan vuodatukseen. Nyt olen jo asian kanssa sinut, eikä Mies ole enää ihan niin kakkapeppupissapippelipimppi, mutta vähän ehkä kuitenkin, ainakin välillä, tänään vain kultakeijuperhonensydän.

Uusi vuosi unohtui...

Huomasin, että olin hypännyt kokonaan uudenvuoden yli.

Se sujui varsin perinteisesti, tai no, olin ensin lasten kanssa HopLopissa koko päivän. Meillä oli rasiassa eväänä keksejä, myslipatukoita ja pähkinöitä ja iltapäivällä söimme myöhäisen lounaan Hesessä. Otin itse katkarapujokirapusalaatin, joka oli yllättävän hyvä. Lopuksi lapset saivat vielä jätskiannokset.

Maanantaina olimme tehneet kauppareissun. K&K olivat naapurin A:lla kylässä ja saimme Miehen kanssa kauppa-avuksi T&T:n. Kauppa oli yllättäen tupaten täynnä eikä meille riittänyt edes ostoskärryjä. Niinpä sitten kiskoimme kolmea koria perässämme, yksi oli aikuisella, yksi Toukolaisella ja yksi Taimistolla. Urheasti ne raahasivat ostoksensa kaupan halki eikä kukaan edes töninyt tai tuuppinut pieniä vaan saivat sen sijaan ystävällisiä kommentteja aikuisilta. Hyvä T&T!

Ja sitten se uusivuosi. Söimme kotona vähän savulohta, perunaa, nakkeja ja perunasalaattia ja jatkoimme vielä myöhemmin naapuriin hodareille. Aikuiset saivat herkullista, hyvin hautunutta lihapataa.

Seitsemän jälkeen lähdimme läheiselle kentälle katsomaan raketteja. Naapurin V ja L olivat aika kauhuissaan, kuten myös meidän Kääpä (edelleen) ja naapurin A ja E. Sen sijaan Miniäinen ja Toukolainen nauttivat, kuten naapurin isoveli A. Taimi-pieni nukahti rattaisiin räiskeen ollessa kovimmillaan.

Tulimme omaan pihaan polttelemaan vielä tähtisädetikkuja, Taimi jatkoi uniaan. Saimme sisällä vielä sipsejä ja valoimme tinat. Kymmeneltä oli yhdellä naapurilla iloutulitus, ja K&K kävivät katsomassa sen E:n ja A:n kanssa, Toukolainen pistettiin unille keijusadun saattelemana. Isommat valvoivat puoli yhteen, mutta ulos niitä ei enää puoliltaöin päästetty, ehkä ensi vuonna sitten.

Me sinnittelimme Miehen kanssa yllättävän pitkään, oma rytmini on ihan lomamoodissa. Mies sai sen sijaan lomaa vain yhden päivän ja on tehnyt urheasti töitä meidän muiden lomaillessa. Mutta onneksi nyt koittaa yhteinen kolmen päivän lomaputki!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Mietin, että pitäisikö tässä oikein kerrata edellisvuotta, mutta en aio: mitään kovin ihmeitä ei tapahtunut, vain sellaista hyvää perusarkea. Sitä samaa toivon myös vuodelta 2014.

Kulttuuria ja kummeja

Pääsin eilen leffaan! Kävimme kaveriporukan kanssa katsomassa uuden Hobitin ja oli kyllä rentouttava reissu. Yllätyksekseni siinä seikkaili myös oma suosikkini Legolas.

Luin myös vihdoin sen Riikka Pulkkisen Vieraan loppuun. Raja, Totta ja Vieras ovat olleet kaikki hyviä kirjoja, ei mitään ihan ykkösiä mutta kaikin puolin jees lukukokemuksia. Edellinen kirjani kun oli se Taivaslaulu, niin siihen verrattuna Pulkkinen vaikutti vähän pliisulta. Myös Westön Kangastus38 oli hyvä, ja se taisikin olla edellinen lukemani romsku, jos koulukirjoja ei lasketa. Vieras ja Kangastus lähtivätkin nyt kiertoon seuraavalle lukutoukalle.

Kääpä luki pari päivää sitten Hobitin ja nyt on menossa Taru Sormusten herrasta. Hobitin se luki viidessä päivässä ja kai minukin nyt sitten vihdoin pitäisi. Pikkuveljeni yrittin saada minut koko lapsuuteni lukemaan noita Tolkieneja, mutten kiusallanikaan lukenut. Olen niin vankkumaton realisti, että olin satavarma, että fantasia ei uppoa, mutta näin vanhemmiten ei tarvitse enää olla niin mustavalkoinen.

Kävimme eilen lasten kanssa viemässä luistimet teroitukseen ja ostimme samalla reissulla Minikäävälle uudet. Marssimme ensin Intersportiin mutta kävi kuten ennenkin siinä liikkeessä: emme saaneet palvelua, vaikka asiakkaita oli alle kourallinen. No, koska kärsivällisyyteni ei riitä tällaisiin anti-asiakaspalvelutilaisuuksiin, marssimme Stadiumiin. Kymmenen minuutin vierailun aikana saimme ystävällistä kohteulua neljältä työntekijältä, saimme sopivat luistimet, Käävälle parit collarit ja jätettyä viidet luistimet teroitukseen. Jatkossa en enää edes yritä kokeilla muita liikkeitä, vaan käymme jatkossakin aina tuolla Stadiumissa: paras palvelu, parhaat valikoimat, edullisimmat hinnat.

Valkkasimme myös iltapäiväherkut ja naapurin J:lle lahjan. Mies oli kotona etätöissä ja pääsimme suoraan lounaspöytään. Tunnin päästä saapuivatkin sitten odotetut vieraat: Minikäävän M-kummi ja Käävän S-kummi. Käävät saivat höpsötellä rakkaiden aikuisten kanssa, me lymyilimme Miehen kanssa mieluiten alakerrassa. Minikääpä äjrjesti shown, jossa se tuli kaapista ulos joka kerta eri roolivaatteissa, M ja S saivat tutustua Furbyihin ja leikkiä Trash Packeillä (M kerää niitä myös) ja Minikääpä voitti S:n shakissa.

Tänään on vika päivä lasten kanssa viisistään ja sitten koittaakin kolme yhteistä päivää. Olin suunnitellut meille lauantaille retkeä Retkiaittaan partiomerkkiostoksille, mutta saimmekin tilattua ne netistä ja aikaa säästyy muuhun. Käävällä on fudis pe ja su ja turnaus maanantaina ja minä käyn suunnittelemassa partiokevään maanantaina, mutta muuten meillä ei ole mitään. Kiva olisi päästä luistelemaan, uimaan ja ehkä Huimalaankin, mutta katsotaan nyt, miten tunnit riittävät. Onneksi elämä ei päättyne 7.1 vaan jotain voi säästää myös töiden alkamisen jälkeiseen aikaan.