Vierumäki

Pian sataa lunta,
pehmeää kuin unta.
Talven valtakunta
meitä odottaa.

Pakkasherra varpaillaan
hiipii yli maan.
Sirottelee huurretta
lumikoristaan.

Jäätyy järven pinnat,
syntyy lyhdyt, linnat.
Riemu täyttää rinnat.
Talvi tulla saa.

Tämä laulu kaikui autossa avatessani oven. Pääsimme vihdoin matkaan kohti Vierumäkeä.

Perjantai oli ollut hyvä päivä. Kello 15.00, kun 7,5 tuntia oli tullut täyteen, päätin lähteä töistä tarhalle, kerrankin ajoissa. Kohtasin kaksi iloista kääpää ja rohkenimme jopa kirjastolle noutamaan Toukolaisen Satudiplomia. Se kannatti, sillä Nanna sai ojentaa diplomin maailman polleimmalle käävälle. Se oli kuunnellut ja kommentoinut kokonaiset kymmenen satua. Nyt oli syytäkin olla tyytyväinen.

Haimme Miniäisen ja säntäsimme kotiin ruuanlaittoon. Kohtasimme siellä fudislikan, jonka kanssa söimme vähjän etukäteen ja suuntasimme treeneihin. Lapsi treenasi ja minä luin kirkkohissaa. Illalla sitten pantiin kamoja kasaan: luistimet, liukurit, pyyhkeet, uikkarit. Lapset Taimistoa lukuun ottamatta pakkasivat itse lelunsa ja vaihtovaatteensa.

Lounaan jälkeen lauantaina lähdimme matkaan. Olimme Vierumäellä kolmen aikaan, ja koska muut mökkeilijät olivat juuri silloin hiihtämässä ja jäällä, päätimme mennä ensin uimaan. Rakastamme Vierumäen uimahallia! Siellä on paljon uimaleluja lapsille, + 35 asteen lämpötila, iso terapia-allas, hyvä lastenallas ja poreallas. Viihdyimme altaalla lauantaina reilun tunnin ja sunnuntaina vielä kahden tunnin session. Mies jäi sunnuntaina Taimin kanssa päikkäreille.

Bongasimme altaassa myös Minikäävän kohtalotoverin: jollain tytölläkin oli juuttunut toinen yläykkösen maitohammas kahden kasvaneen rautahampaan väliin, niin että yläetuhammas on ihan kolon keskimmäisenä. Rupesin nauramaan, kun näin tytön ja näytin altaan reunalla keikkuvaa Miniäistä, jolla on samanlainen sinnikäs hammas. Toivotaan, että molemmat saavat vaihdettua maitohampaansa Hammaskeijun tuomaan kolikkoon.

Lauantai-iltana paistoimme makkaraa, saunoimme ja katsoimme Putousta. Sunnuntaina  lähdimme heti aamiaisen jälkeen järven jäälle luistelemaan. Taimilla oli kylmä ja se vain juoksi ja istui pulkassa, mutta muut luistelivat niin, että jää kumisi. Kääpä lähti vielä E:n kanssa pitkälle lenkille järven toiseen päähän ja takaisin.

Hyvin se jo liikkuu niillä hokkareilla. Kerran kävimme Tapiolassa luistelemassa ja Kääpä pyllähteli useamman kerran, kun oli ensimmäistä kertaa jäällä uusilla hokkareillaan, mutta nyt se meni jo kuin vanha tekijä. Minikääpä luistelee myös ihan sujuvasti ja Toukolainenkin tassutteli eteenpäin. Nyt oli sikäli helppoa pysyä tolpillaan, että jään päällä oli pieni pakkaslumikerros.

Olimme tosiaan kavereiden vieraana miehen työpaikan mökillä. 3,5 vuotta aiemmin, kesäkuussa 2010, olimme naapurimökillä, joka oli silloin TKP:n. Se olikin rankka reissu, sillä minulla oli juuri päättynyt projekti ja lääkiksen pääsykokeet olivat ohi ja olin varsin puhki. Hyvin kyllä uinti, ulkoilu ja tennis auttoi ja elämä meni taas eteenpäin. Nyt olimme huomattavasti energisempiä.

Niin, nyt olisi sitten edessä kahdeksan viikon työrupeama, jonka jälkeen alamme päätoimisesti orientoitua Karpalon tuloon. Meille pitäisi huhti-toukokuun vaihteessa saapua viides kääpäläinen, pikkuruinen Karpalo. Käävät ovat ihan innoissaan ja pieni Taimikin muistaa monta kertaa päivässä: "Äidin masussa on Paapalo-vauva".

Tulee kyllä tarpeeseen tuo pieni äitiyslomapätkä ennen vauvan syntymää. Tässä elämäntilanteessa, kun aikuiset ovat töissä, keskimmäiset koulussa, pienimmät tarhassa ja illat kuskataan harrastuksiin, ei elämä pyöri ihan vain tämän oman navan ympärillä. Nyt onneksi maha on kasvanut ja potkut tuntuvat monta kertaa päivässä, joten enää Karpaloa ei noin vain unohda.

Vauva saapunee siis aikataulun mukaisesti, LA 22.4, rv 42+0 käynnistykseen synnärille ja seuraavana päivänä kotiin pikkukäävän kanssa, mutta sitä ennen pitäisi hankkia enää auto, kaukalo, telakka, ratasosa, ehkä jotain vaatetta ja paljon pikkukrääsää. Rattaisiin saimme pehmeän kantokopan, pinniksen saamme kavereilta ja muukin varmasti lutviutuu.