No nyt se Mummukin, lasten isomummo, sitten kuoli. Nukkui kuulemma rauhallisesti pois. Meidän piti mennä Tapaninpäivänä sitä katsomaan, mutta ei sitten menty sen myrskyn takia. Ja sitten sainkin sen angiinan. Ja Vaari ja M kertoivat, miten Mummu oli pitkästä aikaa oikein pirteä, joten ei yhtään tajuttu pitää kiirettä.
No, nyt ei mennä enää katsomaan Mummua Haagaan vaan tavataan ehkä sitten joskus Taivaan kodissa.
Juuri äsken posteja hakiessani mietin Mummua, että miten se Ouluun muutto menikään. Mummu oli kotoisin rajan takaa Karjalasta, Värtsilästä, ja aloitti koulun Oulussa mutta muutti sitten vuoden jälkeen Helsinkiin. Mummu oli syntynyt 1929, joten muutto lienee ollut vuonna 1936. Ei kai silloin enää evakkoon lähdetty vai lähdettiinkö?
Nyt ei voi enää kysyä, vaikka ei se Mummu olisi enää muistanutkaan. Jouluna se oli kertonut Vaarille, että me ollaan kaikki köyhiä ja että se ei pitänyt jostain miehestä. Niin vain se oli tainnut Mummu jo palata nuoruusvuosiinsa, eli niitä uudelleen.
Kesällä näin Mummun viimeksi, eikä Mummu nyt sitten ehtinyt nähdä Taimia. Silloin kesällä joimme synttärikahvit, kun Mummu täytti 82. Kääpä oli tuolloin mukana ja vielä syksyllä Kääpä ja Minikääpä kävivät Mummua moikkaamassa M:n ja L:n kanssa ja vievät sen vähän ulkoilemaankin.
Pieni ja hentoinen se Mummu kyllä jo olikin, jäseniä kolotti sen osteoporoosin vuoksi ja moni kremppa vaivasi, joten ehkä parempi näin. Lepää rauhassa, Mummu.
Friday, December 30, 2011
Thursday, December 29, 2011
Vuoden 2011 yhteenvetoa
Tämä vuosi oli omalta kannaltani varsin monimuotoinen mutta myös rankahko, mahtuihan mukaan ystävän ja anopin hautajaiset mutta myös yksi raskaus, synnytys ja syntymä.
01-02/2011
Tammi-helmikuun olin vielä lasten kanssa kotona. Kääpä oli eskarissa ja Mies vei sen töihin mennessään, sillä eskari alkoi 8.15. Minä laitoin pojat valmiiksi ja lähdimme heti perään, sillä Minikäävän kerho alkoi 9.00 ja meiltä on sinne matkaa. Siitä me sitten jatkoimme Toukolaisen kanssa puistoon ja söimme lounaan siellä. Sitten pitikin kiiruhtaa hakemaan Minikääpää, koska kerho loppui 12.00 ja kerhosta eskariin piti hoputtaa Minikääpää, jotta ehdittiin sinne klo 12.15.
Ihan älytöntä aikaa! No, tunnin ehdimme olla Toukolaisen kanssa puistossa kaksistaan, mikä oli mukavaa, mutta lounaan jälkeen tuli aina kiire. En näe mitään järkeä tällaisessa kerhoilussa, ainakaan jos lapsia on useampi. Kamala kiire ihan turhan takia, samalla vaivalla olisin vienyt ne tarhaan ja mennyt itse töihin. Mutta tulipa kokeiltua tällaista perinteisempää hoitovapaata kerhoiluineen.
Maanantai oli sentään lungimpi päivä, kun Minikäävällä ei ollut kerhoa. Perjantaisin olimme usein kolmistaan Karakallion perhekerhossa, kun kerhon vetäjä oli usein sairaana ja varakerho olisi ollut päiväkodissa. Ja torstaisin puistossa oli muskarihetki, meidän lempparimme. Iltapäivisin olimme usein koko porukka kotona tai sitten ajoimme Myrtsiin avoimeen päiväkotiin.
No, siitkäkin selvittiin ja hiihtolomalla pääsimmekin sitten aloittamaan päiväkotiin tutustumisen. Kääpä oli mukana, kun eskaria ei ollut. Jonain päivänä A otti Käävän ja Miniäisen hoitoon I:n ja R:n kanssa, jotta pääsimme tarhaan kahdestaan Toukolaisen kanssa, sillä tuolle pikku-ukolle tarhailu oli ihan uutta, kun taas Minikääpähän oli siinä jo ihan konkari, vaikkakin tarha oli uusi.
03-06/2011
Maaliskuun alusta alkoi sitten työ, tarha ja sairastelut. Minulla oli flunssa, poskiontelontulehdus, angiina ja poskiontelontulehdus ja käävillä mitä milloinkin. Toukolaisella varsinkin oli niitä korvatulehduksia.
Minulla oli töissä mukava projekti ja sikäli kaikki sujui hyvin. Aamuisin teimme aina pienen kierroksen; ensin Kääpä eskariin Rastaalaan, sitten pojat tarhaan Viherkallioon, Mies töihin Karaporttiin ja lopulta minä vielä radan toiselle puolelle toimistolle. Kuulostaa pahalta, mutta koko reissuun meni vain vähän reilu puoli tuntia. Ja sitten illalla sama toiseen suuntaan.
Aamut olivat yllätävän sujuvia, sillä pistimme illalla vaatteet valmiiksi lattialle pinoihin, joista käävät pukivat ne lastenohjelmia katsoessaan. Illalla palasimme Pikkukakkosen aikoihin, ja toinen teki ruokaa ja toinen oli lasten kanssa.
07/2011
Heinäkuun lomailimme. Emme matkustaneet minnekään, mutta käväisimme sentään Pusulassa mökillä ja teimme reissut Lintsille ja SeaLifeen. Ja rannoillakin ehdimme lojua, Pitkäjärvellä ja Odilammella nyt ainakin. Kiva kesä, tosin helteet tuntuivat tuskaisilta mahan kanssa.
08-11/2011
Elokuussa alkoi poikien tarha neljänä päivänä viikossa. Me saimme olla pari viikkoa Käävän kanssa kahden ennen koulun alkua. Kävimme kahvilla ja shoppailimme repun, penaalin, kynät ja kumit. Mukavaa aikaa! Olinkin ollut viimeksi Käävän kanssa kahdestaan lapsen ollessa alle 1,5.
Koulun alku ei jännittänyt ihan niin paljoa, kun eskari oli ollut samalla koululla. Mutta jännitti se silti. Luokalle tuli 23 lasta ja ope vaikutti heti kättelyssä oikein mukavalta. Läksyä tuli heti ekana päivänä.
Kääpä aloitti iltapäiväkerhon, ja tuli kotiin vähän kolmen jälkeen. Teimme läksyt ja sitten Käävälläkin koitti vapaus.
Syyskuun puolessa välissä saimme seuraksemme Taimiston. Synnytys käynnistettiin viikolla 42+0. Edellisen päivän ramppasimme Jorvissa Miehen kanssa, sillä supistuksia oli ollut jo pitkään ja yritimme vauhdittaa niitä, mutta ei se vauva vaan halunnut syntyä. No, saimmepa olla kahdestaan kahdeksan tuntia ja käytyä läpi vuoden aikana kertyneitä asioita.
Se olikin tämän vuoden ainoa kahdenkeskeinen aika, joten ei ihme, että parisuhde on ollut välillä kovilla. Onneksi elämä helpotti, kun vauva syntyi.
Marraskuun alussa pojilla jäi vielä yksi tarhapäivä pois, joten ne tarhailivat maanantaista keskiviikkoon. Saimme siis edelleen olla Taimiston kanssa kuusi tuntia kahdestaan kolmena päivänä viikossa, mikä teki oikein hyvää symbioosillemme. Ja minä sain vähän luettua ja ehdin nähdä ystäviänikin. Oikein hyvä sijoitus, varsinkin kun pojillakin oli tarhassa kavereita ja kaikki sujui hyvin.
Loka-marraskuun isoja juttuja oli myös poikien putkitus. Toukolaiselle laitettiin putket lokakuun lopussa ja Minikäävälle marraskuun lopussa. Toukolaisellahan oli aina se märkivät korvatulehdus ja Miniäiselle oli kehittynyt liimakorva. Kävin poikien kanssa putkitusten jälkitarkastuksessa jouluviikolla ja kummallakin oli putket hienosti paikoillaan ja avoinna. Ja on niistä ollut kyllä apuakin.
Perjantaisin kävimme Tuomarilan perhekerhossa fiilistelemässä, siellähän kävimme aina Ymmersta-aikoinamme. Puistoon sen sijaan emme juuri ehtineet, mutta perjantaisin söimme siellä usein lounaan.
Mies päätti, ettei kotiaikanaan tarhaa lapsia, joten irtisamoimme hoitopaikat marraskuun loppuun, sillä päiväkoti oli välipäivät kiinni eikä joulukuulle olisi osunut kuin kahdeksan tarhapäivää. Ja minä halusin myös osallistua poikien kanssa kaikkiin joulurientoihin.
12/2011
Joulukuu olikin kiireinen. Olimme Nukketeatteri Sampon esityksessä, Minikäävän kanneltunnilla ja muskarin joulukonsertissa, Käävän viulukonsertissa, puiston puurojuhlassa ja Käävän lupauksenantotilaisuudessa itsenäisyyspäivänä. Ja minä sairastin koko joulukuun: ehdin kärvistellä 1,5 viikkoa nielutulehduksen kanssa, kunnes sain kurkkupaiseen, enkä oikein pystynyt syömään viikkoon ja nyt sain sitten vielä angiinan.
Onneksi sentään jouluna olimme kaikki terveinä ja juhlimme aattoa taas täällä meillä. Jo kolmas joulu tässä väliaikaiskodissamme Laaksolahdessa.
Eli näin pääpiirteissään sujui vuosi 2011. Vuosi 2012 tuo tullessaan uusia tuulia, sillä minä menen töihin ja Mies jää kotiin. Odotamme molemmat uusia pestejämme ja itse asiassa juuri tänään on vika himapäiväni ja miehellä vika duunipäivä. Se oli sitten siinä se.
01-02/2011
Tammi-helmikuun olin vielä lasten kanssa kotona. Kääpä oli eskarissa ja Mies vei sen töihin mennessään, sillä eskari alkoi 8.15. Minä laitoin pojat valmiiksi ja lähdimme heti perään, sillä Minikäävän kerho alkoi 9.00 ja meiltä on sinne matkaa. Siitä me sitten jatkoimme Toukolaisen kanssa puistoon ja söimme lounaan siellä. Sitten pitikin kiiruhtaa hakemaan Minikääpää, koska kerho loppui 12.00 ja kerhosta eskariin piti hoputtaa Minikääpää, jotta ehdittiin sinne klo 12.15.
Ihan älytöntä aikaa! No, tunnin ehdimme olla Toukolaisen kanssa puistossa kaksistaan, mikä oli mukavaa, mutta lounaan jälkeen tuli aina kiire. En näe mitään järkeä tällaisessa kerhoilussa, ainakaan jos lapsia on useampi. Kamala kiire ihan turhan takia, samalla vaivalla olisin vienyt ne tarhaan ja mennyt itse töihin. Mutta tulipa kokeiltua tällaista perinteisempää hoitovapaata kerhoiluineen.
Maanantai oli sentään lungimpi päivä, kun Minikäävällä ei ollut kerhoa. Perjantaisin olimme usein kolmistaan Karakallion perhekerhossa, kun kerhon vetäjä oli usein sairaana ja varakerho olisi ollut päiväkodissa. Ja torstaisin puistossa oli muskarihetki, meidän lempparimme. Iltapäivisin olimme usein koko porukka kotona tai sitten ajoimme Myrtsiin avoimeen päiväkotiin.
No, siitkäkin selvittiin ja hiihtolomalla pääsimmekin sitten aloittamaan päiväkotiin tutustumisen. Kääpä oli mukana, kun eskaria ei ollut. Jonain päivänä A otti Käävän ja Miniäisen hoitoon I:n ja R:n kanssa, jotta pääsimme tarhaan kahdestaan Toukolaisen kanssa, sillä tuolle pikku-ukolle tarhailu oli ihan uutta, kun taas Minikääpähän oli siinä jo ihan konkari, vaikkakin tarha oli uusi.
03-06/2011
Maaliskuun alusta alkoi sitten työ, tarha ja sairastelut. Minulla oli flunssa, poskiontelontulehdus, angiina ja poskiontelontulehdus ja käävillä mitä milloinkin. Toukolaisella varsinkin oli niitä korvatulehduksia.
Minulla oli töissä mukava projekti ja sikäli kaikki sujui hyvin. Aamuisin teimme aina pienen kierroksen; ensin Kääpä eskariin Rastaalaan, sitten pojat tarhaan Viherkallioon, Mies töihin Karaporttiin ja lopulta minä vielä radan toiselle puolelle toimistolle. Kuulostaa pahalta, mutta koko reissuun meni vain vähän reilu puoli tuntia. Ja sitten illalla sama toiseen suuntaan.
Aamut olivat yllätävän sujuvia, sillä pistimme illalla vaatteet valmiiksi lattialle pinoihin, joista käävät pukivat ne lastenohjelmia katsoessaan. Illalla palasimme Pikkukakkosen aikoihin, ja toinen teki ruokaa ja toinen oli lasten kanssa.
07/2011
Heinäkuun lomailimme. Emme matkustaneet minnekään, mutta käväisimme sentään Pusulassa mökillä ja teimme reissut Lintsille ja SeaLifeen. Ja rannoillakin ehdimme lojua, Pitkäjärvellä ja Odilammella nyt ainakin. Kiva kesä, tosin helteet tuntuivat tuskaisilta mahan kanssa.
08-11/2011
Elokuussa alkoi poikien tarha neljänä päivänä viikossa. Me saimme olla pari viikkoa Käävän kanssa kahden ennen koulun alkua. Kävimme kahvilla ja shoppailimme repun, penaalin, kynät ja kumit. Mukavaa aikaa! Olinkin ollut viimeksi Käävän kanssa kahdestaan lapsen ollessa alle 1,5.
Koulun alku ei jännittänyt ihan niin paljoa, kun eskari oli ollut samalla koululla. Mutta jännitti se silti. Luokalle tuli 23 lasta ja ope vaikutti heti kättelyssä oikein mukavalta. Läksyä tuli heti ekana päivänä.
Kääpä aloitti iltapäiväkerhon, ja tuli kotiin vähän kolmen jälkeen. Teimme läksyt ja sitten Käävälläkin koitti vapaus.
Syyskuun puolessa välissä saimme seuraksemme Taimiston. Synnytys käynnistettiin viikolla 42+0. Edellisen päivän ramppasimme Jorvissa Miehen kanssa, sillä supistuksia oli ollut jo pitkään ja yritimme vauhdittaa niitä, mutta ei se vauva vaan halunnut syntyä. No, saimmepa olla kahdestaan kahdeksan tuntia ja käytyä läpi vuoden aikana kertyneitä asioita.
Se olikin tämän vuoden ainoa kahdenkeskeinen aika, joten ei ihme, että parisuhde on ollut välillä kovilla. Onneksi elämä helpotti, kun vauva syntyi.
Marraskuun alussa pojilla jäi vielä yksi tarhapäivä pois, joten ne tarhailivat maanantaista keskiviikkoon. Saimme siis edelleen olla Taimiston kanssa kuusi tuntia kahdestaan kolmena päivänä viikossa, mikä teki oikein hyvää symbioosillemme. Ja minä sain vähän luettua ja ehdin nähdä ystäviänikin. Oikein hyvä sijoitus, varsinkin kun pojillakin oli tarhassa kavereita ja kaikki sujui hyvin.
Loka-marraskuun isoja juttuja oli myös poikien putkitus. Toukolaiselle laitettiin putket lokakuun lopussa ja Minikäävälle marraskuun lopussa. Toukolaisellahan oli aina se märkivät korvatulehdus ja Miniäiselle oli kehittynyt liimakorva. Kävin poikien kanssa putkitusten jälkitarkastuksessa jouluviikolla ja kummallakin oli putket hienosti paikoillaan ja avoinna. Ja on niistä ollut kyllä apuakin.
Perjantaisin kävimme Tuomarilan perhekerhossa fiilistelemässä, siellähän kävimme aina Ymmersta-aikoinamme. Puistoon sen sijaan emme juuri ehtineet, mutta perjantaisin söimme siellä usein lounaan.
Mies päätti, ettei kotiaikanaan tarhaa lapsia, joten irtisamoimme hoitopaikat marraskuun loppuun, sillä päiväkoti oli välipäivät kiinni eikä joulukuulle olisi osunut kuin kahdeksan tarhapäivää. Ja minä halusin myös osallistua poikien kanssa kaikkiin joulurientoihin.
12/2011
Joulukuu olikin kiireinen. Olimme Nukketeatteri Sampon esityksessä, Minikäävän kanneltunnilla ja muskarin joulukonsertissa, Käävän viulukonsertissa, puiston puurojuhlassa ja Käävän lupauksenantotilaisuudessa itsenäisyyspäivänä. Ja minä sairastin koko joulukuun: ehdin kärvistellä 1,5 viikkoa nielutulehduksen kanssa, kunnes sain kurkkupaiseen, enkä oikein pystynyt syömään viikkoon ja nyt sain sitten vielä angiinan.
Onneksi sentään jouluna olimme kaikki terveinä ja juhlimme aattoa taas täällä meillä. Jo kolmas joulu tässä väliaikaiskodissamme Laaksolahdessa.
Eli näin pääpiirteissään sujui vuosi 2011. Vuosi 2012 tuo tullessaan uusia tuulia, sillä minä menen töihin ja Mies jää kotiin. Odotamme molemmat uusia pestejämme ja itse asiassa juuri tänään on vika himapäiväni ja miehellä vika duunipäivä. Se oli sitten siinä se.
Sunday, December 25, 2011
Kääpälän joulu
Tätä joulua stressasin enemmän kuin koskaan, mikä on hassua, sillä kerrankin oli aikaa tehdä kaikki valmistelut hyvissä ajoin. Olen pitkin syksyä ostanut lahjoja jemmaan ja ruokakaupassakin kävin jo viime sunnuntaina, jotain hain tosin vielä torstaina.
Mehän olemme viettäneet viimeiset kahdeksan joulua meillä. Kaikki ovat olleet aina tervetulleita, mutta silti paikalle on saapunut vain minun sukuani. Tällä kertaa veljeni oli jo aaton Torniossa, kun parina viime vuotena se on lähtenyt ajamaan vasta aattoyönä. Isomummokin on niin huonossa kunnossa, ettei se pääse sieltä hoivakodista mihinkään.
Käävät olivatkin vähän pettyneitä, kun meille oli tulossa vain kolme vierasta, Mummi, Vaari ja A-sisko/kummi/täti, mutta onhan meitäkin toki jo kuusi. Kovasti ne yrittivät houkutella M-kummia, Pappaa ja Mikkoa mukaan joulunviettoon, mutta hyvät hulinat me saatiin aikaan yhdeksänkin hengen voimin. Oli hyvä, että aikuisia oli viisi, niin aina yksi hoiti Taimistoa ja neljä muuta laitteli lasten leluja kuntoon.
Itse asiassa tänä jouluna tontut olivat jo varsin varhain liikkeellä. Jo aatonaattona joulusukkiin oli ilmestynyt suklaapukit ja kuusenpallot. Pukit sai syödä heti, mutta pallot säästettiin kuuseen.
Kääpä, Minikääpä ja Toukolainen pääsivätkin kuusenhakureissulle Vaarin kanssa. Kuusi haettiin tuosta vierestä ja olikin aika ainutlaatuinen, sellainen tosi tuuhea ja kapea. Laitoin kynttilät ja tähdet jo aatonaattoiltana, jotta lapset pääsevät koristelemaan kuusta heti aattoaamuna.
Kääpiä jännitti kovasti ja Miniäinen heräsikin jo neljältä. Se kävi kurkkaamassa olkkarissa ja näki, miten kuusen alla odotti tonttujen tuomat suklaapukit ja neljä lahjaa, yksi per kääpä. Joulusukkiin oli äiti laittanut vielä piparminttutangot kuuseen ripustettaviksi.
Seiskalta annettiin lupa nousta ja Mies sai olla aamuvuorossa. Poikien tonttupaketeista tuli kummastakin neljä Morbsia, sellaisia pieniä avaruusolioita ja Kääpä sai sormiskeittejä. Pikkuinen Taimi sai M-kummin paketista mollamaijan, jolla on rapiseva hame ja pieniä renkaita, joihin tarttua. Sillä Taimi tykkääkin leikkiä.
Usein olemme käyneet aattona kirkossa, mutta nyt skippasimme sen ja sen sijaan saunoimme ja leivoimme piparit. Käävän kanssa teimme vielä pari pellillistä torttuja. Yllättävän leppoisasti aatto kuluikin kahteen asti. Vieraat saapuivat puoli viiden maissa, ja iltapäivällä oli jo vähän jouduttu turvautumaan telkkarin aattotarjontaan. Pojilla oli kyllä kivat leikit Duploilla ja Morbseilla. Aatonaattona ja aattona ne tekivät kumpanakin yhden lumiukon sateen sulatettaviksi.
Sain muuten Toukolaisen tukankin leikattua! Käävät olivat oikein hienoina uusissa vaatteissaan.
Glögien jälkiin siirryttiin ruokapöytään. Meidän jouluun kuuluu aina sama satsi, mutta listaan ruuat nyt vielä kertaalleen tähän:
-kinkku (Vaarin paistama)
-rosolli (A:n tekemä)
-italiansalaatti, sienisalaatti, perunasalaatti
-hillosipuli
-herneet
-sipuli- ja sinappisilli
-graavilohi
-perunat
-lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot
-kotijuusto
-tytinä eli lihahyytelö
Minä siis haen muut kaupasta, mutta kinkun paistaa aina Vaari ja rosollin tekee Anne. Yhtenä jouluna meillä oli kaupan rosollia ja se ei kyllä ollut mistään kotoisin. Sen sijaan laatikoista saan ihan kelvollisia tuunaamalla ne siirapilla ja kermalla. Ennen laatikot teki aina mummo, siis lasten isomummo, mutta harmiksemme emme saaneet siirrettyä taitoa meille jälkipolville. Lanttu- ja porkkanalaatikosta vielä ehkä selviäisin, mutta Mummun soppalooraa en saa kyllä millään tehtyä. Sen pitää olla sellaista tosi makeaa ja juoksevaa. Yhtenä jouluna yritin ja sain aikaiseksi lähinnä perunamuussia. Seuraavana jouluna tuunasin sitten kaupan lootan ja se oli Mummunkin mielestä ihan kelvollista. Samaten kotijuustoa olen yrittänyt, mutta parhaimmaksi olen todennut sen, mitä saa valmiina Karakallion Alepasta.
No niin saatiin taas syötyä. Lounaaksi meillä on jouluruokia ja päivälliselle mennään Vaarin ja M:n luo Pakilaan. Samalla reissulla käymme sitten Maunulassa haudoilla ja ehkä Isomummoakin moikkaamassa Haagassa. Minun toinen vaarini on haudattu Hietaniemeen, mutta sinne tuskin lähdemme suhaamaan.
Ja sitten taas siihen aattoon. Pukki saapui kuuden maissa. Olimme harjoitelleet Käävän johdolla laulamaan "Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki" ja se sujuikin ihan nappiin. Pukki sai syliinsä haisuli-Taimin. Miten meidän vauva tekeekin aina juuri silloin niskakakat, kun pitää istua papin tai Joulupukin sylissä? No, kaikesta huolimatta vauva oli tyytyväinen, taapero ja leikki-ikäinen innostuneita ja koululainenkin varsin vakuuttunut pukin aitoudesta. Kyseessähän oli siis naapurin Jaakko, jonka luona Mies oli heittänyt vastaavan keikan aiemmin aattona. Miehen ensiesiintyminen kyseisessä roolissa. Meillä oli kyllä itse asiassa kaksikin pukkia, sillä Minikääpä vetäisi myös päälleen pukin releet. Kivoja kuvia saatiin kahdesta Joulupukista, tytöistä ja Toukolaisesta.
Ja sitten se joulun tärkein juttu, lahjat, vaikka Minikääpä väittikin Käävän viuluopelle, että tärkeintä joulussa on Jeesus.
Listasin eilen lahjat ja kehtaan ne ehkä tähän postatakin. Minusta ne ovat mitä parhainta ajankuvaa. Ja niin, ei tämä ainakaan ollut se lamajoulu, jota kovasti pelättiin.
Taimi
-Papalta nalle
-H-kummilta mekko ja kerho/tarhatossut
-H- ja S-kummeilta lapaset ja sukat
-M-kummilta mollamaija
-A:lta joulukirje
-Meiltä Reinot
-Lammas
-Pinottava torni
-Ensimmäinen sanakirja
-Sukkahousut
-Tunika + legginsit
Touko
-R-kummilta 2 ötökkää + rataa
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-M-kummilta Löytöpingviini -kirja
-Vaarilta traktori + perävaunu
-Vaarilta makuupussi (oli alunperin Käävälle)
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä 2 ötökkää siltataistelussa
-5 Gormitia
-4 Morbsia
-Vanttu -kirja
-Ainon vuosi -kirja
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Housut ja paita
-Hanskat
-Bingo-peli
-Puiset ripustettavat vaatteet
-Käävältä Hot Wheels -auto
Minikääpä
-M-kummilta lasten maailmankartasto
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-Vaarilta makuupussi ja alusta
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä Gormitien alttari
-5 Gormitia (ja lisäksi yksi uusi ilmestyi jostain)
-4 Morbsia
-Kunnaksen Kauhujen kirja
-Kunnaksen Seitsemän tätiä ja aarre
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Piparkakkupoikapuku
-Ritariasu
-Housut ja paita
-Hanskat
-Suomi-palapeli
-Paperilennokkisetti
-Käävältä Gogo-pussi
Kääpä
-Papalta kauko-ohjattava jeeppi
-Vaarilta makuualusta
-A:lta joulukirje
-M:lta otsalamppu
-Meiltä Squinkies ostari/huvipuisto
-Squinkies-paketti
-Baby Born potkuhousut ja kissatarroja
-Baby Born body
-Ella ja Pate rock-kirja
-Reuhurinne-kirja
-Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä
-Seitsemän koiraveljestä -taulu
-Tunika + legginssit
-Yökkäri
-Gogo-pussi
-Unicefin palapeli (yhteiseksi isin kanssa)
Ihanat lahjat! Minikääpä oli ihan onnessaan ja suikkasi suukonkin nukkumaan mennessään. Toukolainen oli yllättävän rauhallinen. Sillä oli kädessä karkkipussi, kaulassa otsalamppu ja ne narulle ripustettavat vaatteet ja se ohjaisi ötököitään varmoin ottein. Lelut ja hanskat se kasasi traktorin lavalle ja ajeli sillä. Vaarillahan on maalla traktori, jolla se roudaa metsästä kaatuneita puita. Kääpä oli ihan innoissaan kauko-ohjattavastaan ja loppuillan se leikki niillä Squinkieseillään. Oli se vielä pukenut Peipparilleenkin, Kaislalle, ne uudet vaatteet ja laittanut vauvansa hoitopisteeseen nukkumaan. Ja uuden Ellankin se oli aloittanut. Pojat ottivat kaikki lahjat sänkyihinsä ja leikkivät niin kauan, kunnes silmät eivät pysyneet enää auki.
Tänään ne saavat laittaa uudet vaatteet päälle, kun lähdetään reissuun. Minäkin saan laittaa uudet sukat, jotka sain Kääpä-tontulta. Sain samalta tontulta myös täytelakupussin ja suklaalevyn, joten olin kyllä ollut todella kiltti! Mieheltä sain Taimin Kalevalan lapsikorun ja nyt minulla on koko satsi. Sain myös Sosuli-mukin töihin, koska näytän kuulemma ihan siltä Sosulilta. Totta se on - käykääpä kurkkaamassa mukista erityisesti se kuva, jossa Sosuli tuijottaa yökkärissään takkatulta. Ja vielä sain kolme pussia Taffelin suolapähkinä-rusina-suklaasekoitusta, johon ihastuin keskiviikkona M&M:n luona. Vaarilta, Merjalta ja Papalta saimme myös paketit: kynttilämaljoja, suklaarasioita ja kauniita koristeita. Mies sai minulta Wagner-palapelin ja palapelimaton, retkiriippumaton, Potter DVD:t ja lautapelin. Niin, ja lapset saivat vielä yhteiseksi soitinsetin M:lta ja T:lta.
Olin kerrankin tyytyväinen Miehen lahjoihin. Lasten lahjojen kanssa meinasi tulla kriisi, mutta jätimme muutamia juttuja antamatta ja nyt kunkin satsi oli vielä ihan kohtuullinen. Mutta olen kyllä vankkumaton materialisti ja olen sitä mieltä, että lasten elämään kuuluvat lelut. Leikki-ikä on kuitenkin niin lyhyt. Olen tosi iloinen 2-, 5- ja 7-vuotiaistamme, jotka leikkivät aamusta iltaan. Vapaa leikki on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeää, joten minusta on suorastaan aikuisten velvollisuus buustata leikkiä sopivilla lelulahjoilla.
Minikääpä sai juuri valmiiksi kodin Angry Birdseille, siihen tarvittiin joulukalenteri ja vähän lisäpahvia. Toukolaisen pivviinit reissaavat enimmäkseen sillä traktorillaan, nyt on tosin menossa ötökköleikit. Mutta nyt on pakko mennä syömään, ettei Mies hermostu. Tänään saammekin syödä siellä Squinkiesin ostarilla.
P.S. Niistä joulukirjeistä piti vielä laittaa. Eli A oli kirjoittanut kullekin lapselle kirjeen Joulupukilta. Kirjeessä kuvailtiin lapsen luonteenpiirteitä ja maalailtiin tulevaisuudenkuvia ja mikä parasta, luvattiin ottaa kolme isointa yökylään! Saavat pakata mukaan otsalamppunsa ja muutamia leluja ja napata makuupussit kainaloon, seikkailu Veräjämäessä odottaa! Jos vielä saataisiin vaikka Pappa hoitamaan Taimia muutamaksi tunniksi, niin meillähän olisi ihan oma leffailta Miehen kanssa, Selloon ehtii helposti.
Taimi ottaa tuossa ilmakylpyjä isoveljien hellässä hoidossa. Minikääpä on pujotellut sen jalkoihin renkaita sen uudesta lelusta ja nyt ne esittelee siskolleen Gormitejaan.
P.S. 2 Gormitin salaisuus selvisi! Yksi yllätys-Gormiti tuli sen maailmankartaston mukana :)
Mehän olemme viettäneet viimeiset kahdeksan joulua meillä. Kaikki ovat olleet aina tervetulleita, mutta silti paikalle on saapunut vain minun sukuani. Tällä kertaa veljeni oli jo aaton Torniossa, kun parina viime vuotena se on lähtenyt ajamaan vasta aattoyönä. Isomummokin on niin huonossa kunnossa, ettei se pääse sieltä hoivakodista mihinkään.
Käävät olivatkin vähän pettyneitä, kun meille oli tulossa vain kolme vierasta, Mummi, Vaari ja A-sisko/kummi/täti, mutta onhan meitäkin toki jo kuusi. Kovasti ne yrittivät houkutella M-kummia, Pappaa ja Mikkoa mukaan joulunviettoon, mutta hyvät hulinat me saatiin aikaan yhdeksänkin hengen voimin. Oli hyvä, että aikuisia oli viisi, niin aina yksi hoiti Taimistoa ja neljä muuta laitteli lasten leluja kuntoon.
Itse asiassa tänä jouluna tontut olivat jo varsin varhain liikkeellä. Jo aatonaattona joulusukkiin oli ilmestynyt suklaapukit ja kuusenpallot. Pukit sai syödä heti, mutta pallot säästettiin kuuseen.
Kääpä, Minikääpä ja Toukolainen pääsivätkin kuusenhakureissulle Vaarin kanssa. Kuusi haettiin tuosta vierestä ja olikin aika ainutlaatuinen, sellainen tosi tuuhea ja kapea. Laitoin kynttilät ja tähdet jo aatonaattoiltana, jotta lapset pääsevät koristelemaan kuusta heti aattoaamuna.
Kääpiä jännitti kovasti ja Miniäinen heräsikin jo neljältä. Se kävi kurkkaamassa olkkarissa ja näki, miten kuusen alla odotti tonttujen tuomat suklaapukit ja neljä lahjaa, yksi per kääpä. Joulusukkiin oli äiti laittanut vielä piparminttutangot kuuseen ripustettaviksi.
Seiskalta annettiin lupa nousta ja Mies sai olla aamuvuorossa. Poikien tonttupaketeista tuli kummastakin neljä Morbsia, sellaisia pieniä avaruusolioita ja Kääpä sai sormiskeittejä. Pikkuinen Taimi sai M-kummin paketista mollamaijan, jolla on rapiseva hame ja pieniä renkaita, joihin tarttua. Sillä Taimi tykkääkin leikkiä.
Usein olemme käyneet aattona kirkossa, mutta nyt skippasimme sen ja sen sijaan saunoimme ja leivoimme piparit. Käävän kanssa teimme vielä pari pellillistä torttuja. Yllättävän leppoisasti aatto kuluikin kahteen asti. Vieraat saapuivat puoli viiden maissa, ja iltapäivällä oli jo vähän jouduttu turvautumaan telkkarin aattotarjontaan. Pojilla oli kyllä kivat leikit Duploilla ja Morbseilla. Aatonaattona ja aattona ne tekivät kumpanakin yhden lumiukon sateen sulatettaviksi.
Sain muuten Toukolaisen tukankin leikattua! Käävät olivat oikein hienoina uusissa vaatteissaan.
Glögien jälkiin siirryttiin ruokapöytään. Meidän jouluun kuuluu aina sama satsi, mutta listaan ruuat nyt vielä kertaalleen tähän:
-kinkku (Vaarin paistama)
-rosolli (A:n tekemä)
-italiansalaatti, sienisalaatti, perunasalaatti
-hillosipuli
-herneet
-sipuli- ja sinappisilli
-graavilohi
-perunat
-lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot
-kotijuusto
-tytinä eli lihahyytelö
Minä siis haen muut kaupasta, mutta kinkun paistaa aina Vaari ja rosollin tekee Anne. Yhtenä jouluna meillä oli kaupan rosollia ja se ei kyllä ollut mistään kotoisin. Sen sijaan laatikoista saan ihan kelvollisia tuunaamalla ne siirapilla ja kermalla. Ennen laatikot teki aina mummo, siis lasten isomummo, mutta harmiksemme emme saaneet siirrettyä taitoa meille jälkipolville. Lanttu- ja porkkanalaatikosta vielä ehkä selviäisin, mutta Mummun soppalooraa en saa kyllä millään tehtyä. Sen pitää olla sellaista tosi makeaa ja juoksevaa. Yhtenä jouluna yritin ja sain aikaiseksi lähinnä perunamuussia. Seuraavana jouluna tuunasin sitten kaupan lootan ja se oli Mummunkin mielestä ihan kelvollista. Samaten kotijuustoa olen yrittänyt, mutta parhaimmaksi olen todennut sen, mitä saa valmiina Karakallion Alepasta.
No niin saatiin taas syötyä. Lounaaksi meillä on jouluruokia ja päivälliselle mennään Vaarin ja M:n luo Pakilaan. Samalla reissulla käymme sitten Maunulassa haudoilla ja ehkä Isomummoakin moikkaamassa Haagassa. Minun toinen vaarini on haudattu Hietaniemeen, mutta sinne tuskin lähdemme suhaamaan.
Ja sitten taas siihen aattoon. Pukki saapui kuuden maissa. Olimme harjoitelleet Käävän johdolla laulamaan "Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki" ja se sujuikin ihan nappiin. Pukki sai syliinsä haisuli-Taimin. Miten meidän vauva tekeekin aina juuri silloin niskakakat, kun pitää istua papin tai Joulupukin sylissä? No, kaikesta huolimatta vauva oli tyytyväinen, taapero ja leikki-ikäinen innostuneita ja koululainenkin varsin vakuuttunut pukin aitoudesta. Kyseessähän oli siis naapurin Jaakko, jonka luona Mies oli heittänyt vastaavan keikan aiemmin aattona. Miehen ensiesiintyminen kyseisessä roolissa. Meillä oli kyllä itse asiassa kaksikin pukkia, sillä Minikääpä vetäisi myös päälleen pukin releet. Kivoja kuvia saatiin kahdesta Joulupukista, tytöistä ja Toukolaisesta.
Ja sitten se joulun tärkein juttu, lahjat, vaikka Minikääpä väittikin Käävän viuluopelle, että tärkeintä joulussa on Jeesus.
Listasin eilen lahjat ja kehtaan ne ehkä tähän postatakin. Minusta ne ovat mitä parhainta ajankuvaa. Ja niin, ei tämä ainakaan ollut se lamajoulu, jota kovasti pelättiin.
Taimi
-Papalta nalle
-H-kummilta mekko ja kerho/tarhatossut
-H- ja S-kummeilta lapaset ja sukat
-M-kummilta mollamaija
-A:lta joulukirje
-Meiltä Reinot
-Lammas
-Pinottava torni
-Ensimmäinen sanakirja
-Sukkahousut
-Tunika + legginsit
Touko
-R-kummilta 2 ötökkää + rataa
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-M-kummilta Löytöpingviini -kirja
-Vaarilta traktori + perävaunu
-Vaarilta makuupussi (oli alunperin Käävälle)
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä 2 ötökkää siltataistelussa
-5 Gormitia
-4 Morbsia
-Vanttu -kirja
-Ainon vuosi -kirja
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Housut ja paita
-Hanskat
-Bingo-peli
-Puiset ripustettavat vaatteet
-Käävältä Hot Wheels -auto
Minikääpä
-M-kummilta lasten maailmankartasto
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-Vaarilta makuupussi ja alusta
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä Gormitien alttari
-5 Gormitia (ja lisäksi yksi uusi ilmestyi jostain)
-4 Morbsia
-Kunnaksen Kauhujen kirja
-Kunnaksen Seitsemän tätiä ja aarre
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Piparkakkupoikapuku
-Ritariasu
-Housut ja paita
-Hanskat
-Suomi-palapeli
-Paperilennokkisetti
-Käävältä Gogo-pussi
Kääpä
-Papalta kauko-ohjattava jeeppi
-Vaarilta makuualusta
-A:lta joulukirje
-M:lta otsalamppu
-Meiltä Squinkies ostari/huvipuisto
-Squinkies-paketti
-Baby Born potkuhousut ja kissatarroja
-Baby Born body
-Ella ja Pate rock-kirja
-Reuhurinne-kirja
-Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä
-Seitsemän koiraveljestä -taulu
-Tunika + legginssit
-Yökkäri
-Gogo-pussi
-Unicefin palapeli (yhteiseksi isin kanssa)
Ihanat lahjat! Minikääpä oli ihan onnessaan ja suikkasi suukonkin nukkumaan mennessään. Toukolainen oli yllättävän rauhallinen. Sillä oli kädessä karkkipussi, kaulassa otsalamppu ja ne narulle ripustettavat vaatteet ja se ohjaisi ötököitään varmoin ottein. Lelut ja hanskat se kasasi traktorin lavalle ja ajeli sillä. Vaarillahan on maalla traktori, jolla se roudaa metsästä kaatuneita puita. Kääpä oli ihan innoissaan kauko-ohjattavastaan ja loppuillan se leikki niillä Squinkieseillään. Oli se vielä pukenut Peipparilleenkin, Kaislalle, ne uudet vaatteet ja laittanut vauvansa hoitopisteeseen nukkumaan. Ja uuden Ellankin se oli aloittanut. Pojat ottivat kaikki lahjat sänkyihinsä ja leikkivät niin kauan, kunnes silmät eivät pysyneet enää auki.
Tänään ne saavat laittaa uudet vaatteet päälle, kun lähdetään reissuun. Minäkin saan laittaa uudet sukat, jotka sain Kääpä-tontulta. Sain samalta tontulta myös täytelakupussin ja suklaalevyn, joten olin kyllä ollut todella kiltti! Mieheltä sain Taimin Kalevalan lapsikorun ja nyt minulla on koko satsi. Sain myös Sosuli-mukin töihin, koska näytän kuulemma ihan siltä Sosulilta. Totta se on - käykääpä kurkkaamassa mukista erityisesti se kuva, jossa Sosuli tuijottaa yökkärissään takkatulta. Ja vielä sain kolme pussia Taffelin suolapähkinä-rusina-suklaasekoitusta, johon ihastuin keskiviikkona M&M:n luona. Vaarilta, Merjalta ja Papalta saimme myös paketit: kynttilämaljoja, suklaarasioita ja kauniita koristeita. Mies sai minulta Wagner-palapelin ja palapelimaton, retkiriippumaton, Potter DVD:t ja lautapelin. Niin, ja lapset saivat vielä yhteiseksi soitinsetin M:lta ja T:lta.
Olin kerrankin tyytyväinen Miehen lahjoihin. Lasten lahjojen kanssa meinasi tulla kriisi, mutta jätimme muutamia juttuja antamatta ja nyt kunkin satsi oli vielä ihan kohtuullinen. Mutta olen kyllä vankkumaton materialisti ja olen sitä mieltä, että lasten elämään kuuluvat lelut. Leikki-ikä on kuitenkin niin lyhyt. Olen tosi iloinen 2-, 5- ja 7-vuotiaistamme, jotka leikkivät aamusta iltaan. Vapaa leikki on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeää, joten minusta on suorastaan aikuisten velvollisuus buustata leikkiä sopivilla lelulahjoilla.
Minikääpä sai juuri valmiiksi kodin Angry Birdseille, siihen tarvittiin joulukalenteri ja vähän lisäpahvia. Toukolaisen pivviinit reissaavat enimmäkseen sillä traktorillaan, nyt on tosin menossa ötökköleikit. Mutta nyt on pakko mennä syömään, ettei Mies hermostu. Tänään saammekin syödä siellä Squinkiesin ostarilla.
P.S. Niistä joulukirjeistä piti vielä laittaa. Eli A oli kirjoittanut kullekin lapselle kirjeen Joulupukilta. Kirjeessä kuvailtiin lapsen luonteenpiirteitä ja maalailtiin tulevaisuudenkuvia ja mikä parasta, luvattiin ottaa kolme isointa yökylään! Saavat pakata mukaan otsalamppunsa ja muutamia leluja ja napata makuupussit kainaloon, seikkailu Veräjämäessä odottaa! Jos vielä saataisiin vaikka Pappa hoitamaan Taimia muutamaksi tunniksi, niin meillähän olisi ihan oma leffailta Miehen kanssa, Selloon ehtii helposti.
Taimi ottaa tuossa ilmakylpyjä isoveljien hellässä hoidossa. Minikääpä on pujotellut sen jalkoihin renkaita sen uudesta lelusta ja nyt ne esittelee siskolleen Gormitejaan.
P.S. 2 Gormitin salaisuus selvisi! Yksi yllätys-Gormiti tuli sen maailmankartaston mukana :)
Thursday, December 22, 2011
Kaksi yötä!
No nyt alkoi sitten Käävälläkin loma. Oltiin tänään Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa koululla. Lapset esittivät runon ja saivat tokarinsa. Käävän oma oli oikein hieno, kuinkas muuten.
Olen tänään laiskotellut, vaikka tietenkin pitäisi puuhastella kaikenlaista. No, tulee se joulu joka tapauksessa. Illalla käyn kyllä kaupassa ja sitten pitää hakea kuusi. Vielä on epävarmaa, lähteekö Vaari Pusulaan kuusimettälle, mutta ilmeisesti ei. Onneksi tuossa vieressä on kuusenmyyntipiste, mutta on oman metsän kuusi aina tietenkin parempi.
Harrastukset loppuivat pääosin viime viikolla, tällä viikolla oli enää Käävän partion nyyttärit. Sinne sai viedä oman vanhan lelun lahjaksi. Kääpä vei Pieksamäeltä ostetun koiran (mun tulee sitä ikävä!) ja sai ponin. Ne oli mässyttäneet tunnin putkeen ja sain saaliiksi onnellisen Siiselin.
Partion aikana ehdin käyttää pojat putkikontrollissa Pikkujätissä. Molemmilla oli putket kunnossa, ihana juttu! Kesällä sitten vasta uudestaan.
Eilen kyläiltiin. Mies kävi ensin viemässä kummitytön paketin (vihdoin ollaan saatu sellainen!) ja sitten mentiin kavereille. Niillä on 3- ja 5-vuotiaat käävät ja nyt ne on koko perhe muuttamassa Amsterdamiin. Kiva oli nähdä ja eiköhän ne vielä takaisinkin tule.
Maanantaina kyläitiin myös. Nyt mukana oli 2+3+4 eli yhdeksän lasta ja kaikkien hämmästykseksi leikit sujuivat mitä mainioimmin. Saimme katsella tanssiesityksiä, herkutella ja lörpötellä.
Eilen saimme myös odotetun vieraan, kun Miniäisen M-kummi tuli kyläilemään. Käävät innostuivat nytkin esiintymään ja herkkuina saimme Hattivatti-pipareita ja kroisantteja.
Ollaan kyllä oltu tosi väsyneitä tällä viikolla koko remmi. Eilen jäpitin ulkona jonkin aikaa, että pojat pääsivät pulkkamäkeen mutta edes raitis ilma ja kahvi ei poista tätä tokkuraa. No, onneksi tämä elo on nyt aika leppoisaa eikä ihmeellisyyksiin tarvitse venyä.
Pian syödään: lohta, perunasipulisekoitusta ja parsakaalia ja uuni tekee kaiken työn! Minä lusikoin päälle vain purkillisen kermahässäkkää, siis sitä, missä kokki ojentaa sille naiselle maistiaista jääkaapista, tiedättekö?
Olen tänään laiskotellut, vaikka tietenkin pitäisi puuhastella kaikenlaista. No, tulee se joulu joka tapauksessa. Illalla käyn kyllä kaupassa ja sitten pitää hakea kuusi. Vielä on epävarmaa, lähteekö Vaari Pusulaan kuusimettälle, mutta ilmeisesti ei. Onneksi tuossa vieressä on kuusenmyyntipiste, mutta on oman metsän kuusi aina tietenkin parempi.
Harrastukset loppuivat pääosin viime viikolla, tällä viikolla oli enää Käävän partion nyyttärit. Sinne sai viedä oman vanhan lelun lahjaksi. Kääpä vei Pieksamäeltä ostetun koiran (mun tulee sitä ikävä!) ja sai ponin. Ne oli mässyttäneet tunnin putkeen ja sain saaliiksi onnellisen Siiselin.
Partion aikana ehdin käyttää pojat putkikontrollissa Pikkujätissä. Molemmilla oli putket kunnossa, ihana juttu! Kesällä sitten vasta uudestaan.
Eilen kyläiltiin. Mies kävi ensin viemässä kummitytön paketin (vihdoin ollaan saatu sellainen!) ja sitten mentiin kavereille. Niillä on 3- ja 5-vuotiaat käävät ja nyt ne on koko perhe muuttamassa Amsterdamiin. Kiva oli nähdä ja eiköhän ne vielä takaisinkin tule.
Maanantaina kyläitiin myös. Nyt mukana oli 2+3+4 eli yhdeksän lasta ja kaikkien hämmästykseksi leikit sujuivat mitä mainioimmin. Saimme katsella tanssiesityksiä, herkutella ja lörpötellä.
Eilen saimme myös odotetun vieraan, kun Miniäisen M-kummi tuli kyläilemään. Käävät innostuivat nytkin esiintymään ja herkkuina saimme Hattivatti-pipareita ja kroisantteja.
Ollaan kyllä oltu tosi väsyneitä tällä viikolla koko remmi. Eilen jäpitin ulkona jonkin aikaa, että pojat pääsivät pulkkamäkeen mutta edes raitis ilma ja kahvi ei poista tätä tokkuraa. No, onneksi tämä elo on nyt aika leppoisaa eikä ihmeellisyyksiin tarvitse venyä.
Pian syödään: lohta, perunasipulisekoitusta ja parsakaalia ja uuni tekee kaiken työn! Minä lusikoin päälle vain purkillisen kermahässäkkää, siis sitä, missä kokki ojentaa sille naiselle maistiaista jääkaapista, tiedättekö?
Thursday, December 15, 2011
Joulunalusaikoja
Nyt onkin tapahtunut niin paljon kaikkea, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Taimi tuossa huutelee vieressä, joten ei tulle pitkä postaus.
Portaita alas leijaili juuri kaksi lappua tontulta, joissa kyseltiin joululahjatoiveita. Tärkein on tietenkin se asunto, mutta yritin nyt pitäytyä vähän pienemmän kaliiberin hankinnoissa.
Kääpä on tosiaan päättänyt avustaa Joulupukkia. Se sai tänään idean, kun Taimin uusi tuttipullo hajosi, kun minä ääliö jätin sen rattaiden alakoriin pistäessäni ne kasaan. Kääpä mutisi salaperäisenä tonttuhommistaan.
Tänään olikin paljon jouluista tapahtumaa. Me olimme ensin Taimin ja poikien kanssa puiston joulujuhlassa. Saimme laulaa, riisipuuroa ja sekametelisoppaa ja lopuksi pojat tekivät vielä kuusenkoristeita. Sitten kauppaan, Käävän läksyt ja viulu ja pian sitten koko remmi matkaan. Miehellä on parhaillaan pikkujoulut, joten pääsin Käävän viulutunneille Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa. Olosuhteisiin nähden meni hyvin, mitä nyt Miniäinen kupsahti päälleen tuolilta.
Käävällä oli illalla vielä koulun joulujuhlat, mutta koska ekaluokkalaiset eivät esiintyneen, me muut leivoimme sillä välin joulutorttuja. Kääpä ja Miniäinen taisivat kumpainenkin vetäistä viisi, mikä on ihan hyvin 20- ja 15-kiloisille.
Tällä viikolla olen todella saanut nauttia noista kääpäläisistäni. Maanantaina pääsimme koko porukka Minikäävän kanneltunnille ja kuulimme, miten se soittaa "tikka puuta koputtaa, jänö laukkaa laputtaa, myyrä kolosta kurkistaa, hiiri juosta kirskuttaa". Orava siinä tekee jotain myös, mutta sitä en koskaan muista. Runokin lausuttiin:
Tonttu kiertää kartanoa
Tonttu kiertää kartanoa
Kurkistaa ikkunasta
Kurkistaa akkunasta
Kuuntelee
Kuulostelee
Painaa ovikelloa
Ring rong
Vääntää ovenkahvasta
Kipittelee rappusia kellariin asti
Saman runon sekä Porolaulun Minikääpä esitti meille Korkeasaaressa sunnuntaina. Lojuimme säkkituoleissa ja lapset esiintyivät. Kääpä lauloi Arkajalan, Toukolainen Hämähäkin ja M-serkku lausui Staikussa oppimiaan runoja. Hienoja esityksiä olivat kaikki!
Reissu oli muutoinkin onnistunut. Kissaeläimet olivat oikein valppaina ja testin mukaan minä olen Aasian leijona ja Mies ilves. Viihdyimme myös pitkään trooppisissa olosuhteissa. M-serkku kärräsi Toukolaista koko reissun ja Toukolainen oli onnessaan, kun sai olla pieni. Minulle ehdoton kohokohta oli kamelin juoksu. Ne luulivat saavansa ruokaa auton lähestyessä aitausta ja äityivät villiin juoksuun. Oletteko nähneet? Se oli ihan mahtavaa!
Treffasimme Mustikkamaalla kymmeneltä ja jouduimme lähtemään kiireellä puoli kolmelta, sillä Kääpä oli kutsuttu pikkujouluihin. Olimme tietenkin unohtaneet lahjan kotiin, joten se valitsi viemisiksi tiikerin. Kolme tuntia se sitten hippaloi muiden likkojen kanssa ja tuli kotiin silmät loistaen.
Tiistaina minä pääsin naisten saunailtaan ja nautin neljä tuntia aikuisseurasta. Joulumuori toi minulle Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian ja juuri sen olinkin halunnut lukea. Kiitos!
Keskiviikkona olikin sitten Käävän vuoro esiintyä. Se soitti open kanssa duettona Nallemarssin ja open säestyksellä Kukon, siis "kukko kiekuu punaheltta kanatarhan aidalla". Kääpää jännitti keskiviikkona ihan mielettömästi ja se oli varma, ettei se osaa yhtään mitään. Mutta kuulemma lavalle päästyään jännitys katosi. Molemmat kappaleet menivät hienosti. Matineassa soittivat kaikki open oppilaat ja törmäsin vanhaan luokkakaveriinikin. Kääpä ja Minikääpä oli esityksistä ihan fiiliksissä ja Kääpään teki erityisesti vaikutuksen vibrato. Sitä minä en koskaan ehtinyt oppia. Enkä asemanvaihtoja. Vähän houkuttaisi hommata Iloiset viuluniekat 3-5 ja jatkaa siitä, mihin joskus jäin, mutta toisaalta ei niiden viuluvihkojen mukana tule ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Joten ehkä minä nyt sitten harrastan töitä ja lapsia.
Viime viikosta vielä. Se kurkkupaiseeni poistettiin maanantaina ja tiistaina olin vielä aika heikossa hapessa. Keskiviikkona kävimme katsomassa sen "Joulu tulla jollottaa" ja torstaina tapasimme eläkkeelle jääneen työtoverini Sellossa. Briiffasin häntä lelumaailman saloista ja luulen, että jos josku kyllästyn IT-konsultin hommaan, voin siirtyä suvereenisti lelukonsultiksi.
Perjantaina oli vuorossa perhekerhon joulujuhla. Joululauluja, riisipuuroa ja pipareita. Ja mikä parasta, yllätyspussit lapsille! Torstaina ja perjantaina pystyin jo auttavasti puhumaan, joten elämä oli sikäli helpompaa. Lauantaina söinkin jo lähes normaalisti.
Kääpä sai perjantaina kavereikseen Helmin ja Veeran luokaltaan. Ne leikkivät kaikki koulua, pojatkin pääsivät mukaan. Opettajan tärkein tehtävä on ilmeisesti jakaa tarroja. Kääpä oli ensin opettajana, mutta kokeili myös oppilaan roolia. Lapsi oli näreissään, kun sai tehtävistään vain pienen, eikä edes keskikokoista tarraa, mutta opettaja selitti kärsivällisesti syyt siihen.
Illalla saimme vielä vieraiksi saksalaisen ystäväperheemme, joka oli lähdossä lomiksi Saksaan ja meillä oli pientä joululahjabusinesta. Lapset saivat rinkeleitä, kuusikakkua ja suklaatikkareita ja säntäilivät ympäriinsä. Frank sai Taimilta mahtavat käkätykset.
Mutta näin siis kuluvat päivät Kääpälässä. Elämä on välillä kiireistä, mutta kokonaisuudessaan kaikin puolin antoisaa. En päivääkään vaihtaisi pois.
Portaita alas leijaili juuri kaksi lappua tontulta, joissa kyseltiin joululahjatoiveita. Tärkein on tietenkin se asunto, mutta yritin nyt pitäytyä vähän pienemmän kaliiberin hankinnoissa.
Kääpä on tosiaan päättänyt avustaa Joulupukkia. Se sai tänään idean, kun Taimin uusi tuttipullo hajosi, kun minä ääliö jätin sen rattaiden alakoriin pistäessäni ne kasaan. Kääpä mutisi salaperäisenä tonttuhommistaan.
Tänään olikin paljon jouluista tapahtumaa. Me olimme ensin Taimin ja poikien kanssa puiston joulujuhlassa. Saimme laulaa, riisipuuroa ja sekametelisoppaa ja lopuksi pojat tekivät vielä kuusenkoristeita. Sitten kauppaan, Käävän läksyt ja viulu ja pian sitten koko remmi matkaan. Miehellä on parhaillaan pikkujoulut, joten pääsin Käävän viulutunneille Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa. Olosuhteisiin nähden meni hyvin, mitä nyt Miniäinen kupsahti päälleen tuolilta.
Käävällä oli illalla vielä koulun joulujuhlat, mutta koska ekaluokkalaiset eivät esiintyneen, me muut leivoimme sillä välin joulutorttuja. Kääpä ja Miniäinen taisivat kumpainenkin vetäistä viisi, mikä on ihan hyvin 20- ja 15-kiloisille.
Tällä viikolla olen todella saanut nauttia noista kääpäläisistäni. Maanantaina pääsimme koko porukka Minikäävän kanneltunnille ja kuulimme, miten se soittaa "tikka puuta koputtaa, jänö laukkaa laputtaa, myyrä kolosta kurkistaa, hiiri juosta kirskuttaa". Orava siinä tekee jotain myös, mutta sitä en koskaan muista. Runokin lausuttiin:
Tonttu kiertää kartanoa
Tonttu kiertää kartanoa
Kurkistaa ikkunasta
Kurkistaa akkunasta
Kuuntelee
Kuulostelee
Painaa ovikelloa
Ring rong
Vääntää ovenkahvasta
Kipittelee rappusia kellariin asti
Saman runon sekä Porolaulun Minikääpä esitti meille Korkeasaaressa sunnuntaina. Lojuimme säkkituoleissa ja lapset esiintyivät. Kääpä lauloi Arkajalan, Toukolainen Hämähäkin ja M-serkku lausui Staikussa oppimiaan runoja. Hienoja esityksiä olivat kaikki!
Reissu oli muutoinkin onnistunut. Kissaeläimet olivat oikein valppaina ja testin mukaan minä olen Aasian leijona ja Mies ilves. Viihdyimme myös pitkään trooppisissa olosuhteissa. M-serkku kärräsi Toukolaista koko reissun ja Toukolainen oli onnessaan, kun sai olla pieni. Minulle ehdoton kohokohta oli kamelin juoksu. Ne luulivat saavansa ruokaa auton lähestyessä aitausta ja äityivät villiin juoksuun. Oletteko nähneet? Se oli ihan mahtavaa!
Treffasimme Mustikkamaalla kymmeneltä ja jouduimme lähtemään kiireellä puoli kolmelta, sillä Kääpä oli kutsuttu pikkujouluihin. Olimme tietenkin unohtaneet lahjan kotiin, joten se valitsi viemisiksi tiikerin. Kolme tuntia se sitten hippaloi muiden likkojen kanssa ja tuli kotiin silmät loistaen.
Tiistaina minä pääsin naisten saunailtaan ja nautin neljä tuntia aikuisseurasta. Joulumuori toi minulle Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian ja juuri sen olinkin halunnut lukea. Kiitos!
Keskiviikkona olikin sitten Käävän vuoro esiintyä. Se soitti open kanssa duettona Nallemarssin ja open säestyksellä Kukon, siis "kukko kiekuu punaheltta kanatarhan aidalla". Kääpää jännitti keskiviikkona ihan mielettömästi ja se oli varma, ettei se osaa yhtään mitään. Mutta kuulemma lavalle päästyään jännitys katosi. Molemmat kappaleet menivät hienosti. Matineassa soittivat kaikki open oppilaat ja törmäsin vanhaan luokkakaveriinikin. Kääpä ja Minikääpä oli esityksistä ihan fiiliksissä ja Kääpään teki erityisesti vaikutuksen vibrato. Sitä minä en koskaan ehtinyt oppia. Enkä asemanvaihtoja. Vähän houkuttaisi hommata Iloiset viuluniekat 3-5 ja jatkaa siitä, mihin joskus jäin, mutta toisaalta ei niiden viuluvihkojen mukana tule ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Joten ehkä minä nyt sitten harrastan töitä ja lapsia.
Viime viikosta vielä. Se kurkkupaiseeni poistettiin maanantaina ja tiistaina olin vielä aika heikossa hapessa. Keskiviikkona kävimme katsomassa sen "Joulu tulla jollottaa" ja torstaina tapasimme eläkkeelle jääneen työtoverini Sellossa. Briiffasin häntä lelumaailman saloista ja luulen, että jos josku kyllästyn IT-konsultin hommaan, voin siirtyä suvereenisti lelukonsultiksi.
Perjantaina oli vuorossa perhekerhon joulujuhla. Joululauluja, riisipuuroa ja pipareita. Ja mikä parasta, yllätyspussit lapsille! Torstaina ja perjantaina pystyin jo auttavasti puhumaan, joten elämä oli sikäli helpompaa. Lauantaina söinkin jo lähes normaalisti.
Kääpä sai perjantaina kavereikseen Helmin ja Veeran luokaltaan. Ne leikkivät kaikki koulua, pojatkin pääsivät mukaan. Opettajan tärkein tehtävä on ilmeisesti jakaa tarroja. Kääpä oli ensin opettajana, mutta kokeili myös oppilaan roolia. Lapsi oli näreissään, kun sai tehtävistään vain pienen, eikä edes keskikokoista tarraa, mutta opettaja selitti kärsivällisesti syyt siihen.
Illalla saimme vielä vieraiksi saksalaisen ystäväperheemme, joka oli lähdossä lomiksi Saksaan ja meillä oli pientä joululahjabusinesta. Lapset saivat rinkeleitä, kuusikakkua ja suklaatikkareita ja säntäilivät ympäriinsä. Frank sai Taimilta mahtavat käkätykset.
Mutta näin siis kuluvat päivät Kääpälässä. Elämä on välillä kiireistä, mutta kokonaisuudessaan kaikin puolin antoisaa. En päivääkään vaihtaisi pois.
Thursday, December 08, 2011
Isi on uimakakku
Hassuttelimme ruokapöydässä jotain ja Touko jatkoi: "Isi on uimakakku!" Minulle tuli vastustamaton tarve piirtää vedessä pelokkaana pärskivä kermakakku. Kääpä jatkoi kirjoittamalla kokonaisen tarinan Uimakakusta ja Kultsi-kalasta.
Viime aikoina on leikitty myös paljon koulua. Välillä oppilaina olivat Tassu-koira ja Tonttu Tomera, joille Kääpä teki pikkuruiset matikankirjat ja muut tarvittavat vehkeet. Eilen oppilaiksi kelpasivat taas veljet ja nyt koko Käävän huone on luokkana.
Minikääpä on kunnostautunut vaatesuunnittelijana. Eilen se teki kankaasta Taimille pikkuisen tonttuhameen ja itselleen raidallisen asukokonaisuuden. Taimin hamekankaan alkuperää emme keksineet, mutta raitakangas on jämäpala Käävän verhoista.
Eilen olimme poikien ja Taimiston kanssa Sellossa tapaamassa eläkkeelle jäänyttä työkaveriani. Minä sai Smoothien ja pojat suklaadonitsit. Kävimme myös parissa lelukaupassa haaveilemassa. Saimme hankittua myös muutaman vaatteen: Käävälle collegeasu ja farkut, pojille trikoopaidat ja kummitytölle neuletakki joululahjaksi. Eilen olikin eka päivä, kun pystyin puhumaan, vaikken ihan kunnolla vielä. Illalla oli sitten viulutunti, vika kerta ennen Käävän esitystä.
Nyt ollaan lähdössä perhekerhon joulujuhlaan. Hyvällä tsägällä voin jopa vähän laulaa!
Tylsin Kääpälän kuuluminen on tällä hetkellä se, että Taimi ei suostu enää juomaan rintamaitoa. Se oli miltei koko maanantain pulloruokinnalla, kun minä olin siellä paiseenpoistossa. Vielä tiistaina se suostui juomaan rintakumista mutta nyt ei enää siitäkään. Maitoa tietenkin olisi varastossa vaikka millä mitalla ja olen vähän pulassa. No, ei karjuvaa vauvaa väkisin saa syömään (kokeiltu on), joten ei tässä auta kun lopetella imetystä. Helpottaahan se toki töihinpaluuta, mutta jään kuitenkin kauas tavoitteestani, joka oli 6 kk. Ja harmittaa vähän sekin, että sinnittelin sen imetyksen kanssa kuumehuuruissani. Silloin olisin varmaan lopettanut, jos olisin tiennyt, että hommaa stoppaa tähän.
Mutta joo, (6 + 6 + 9 + 3) kk imetystä olis sitte mun suoritus. Ehkä semmonen cum laude approbatur.
Viime aikoina on leikitty myös paljon koulua. Välillä oppilaina olivat Tassu-koira ja Tonttu Tomera, joille Kääpä teki pikkuruiset matikankirjat ja muut tarvittavat vehkeet. Eilen oppilaiksi kelpasivat taas veljet ja nyt koko Käävän huone on luokkana.
Minikääpä on kunnostautunut vaatesuunnittelijana. Eilen se teki kankaasta Taimille pikkuisen tonttuhameen ja itselleen raidallisen asukokonaisuuden. Taimin hamekankaan alkuperää emme keksineet, mutta raitakangas on jämäpala Käävän verhoista.
Eilen olimme poikien ja Taimiston kanssa Sellossa tapaamassa eläkkeelle jäänyttä työkaveriani. Minä sai Smoothien ja pojat suklaadonitsit. Kävimme myös parissa lelukaupassa haaveilemassa. Saimme hankittua myös muutaman vaatteen: Käävälle collegeasu ja farkut, pojille trikoopaidat ja kummitytölle neuletakki joululahjaksi. Eilen olikin eka päivä, kun pystyin puhumaan, vaikken ihan kunnolla vielä. Illalla oli sitten viulutunti, vika kerta ennen Käävän esitystä.
Nyt ollaan lähdössä perhekerhon joulujuhlaan. Hyvällä tsägällä voin jopa vähän laulaa!
Tylsin Kääpälän kuuluminen on tällä hetkellä se, että Taimi ei suostu enää juomaan rintamaitoa. Se oli miltei koko maanantain pulloruokinnalla, kun minä olin siellä paiseenpoistossa. Vielä tiistaina se suostui juomaan rintakumista mutta nyt ei enää siitäkään. Maitoa tietenkin olisi varastossa vaikka millä mitalla ja olen vähän pulassa. No, ei karjuvaa vauvaa väkisin saa syömään (kokeiltu on), joten ei tässä auta kun lopetella imetystä. Helpottaahan se toki töihinpaluuta, mutta jään kuitenkin kauas tavoitteestani, joka oli 6 kk. Ja harmittaa vähän sekin, että sinnittelin sen imetyksen kanssa kuumehuuruissani. Silloin olisin varmaan lopettanut, jos olisin tiennyt, että hommaa stoppaa tähän.
Mutta joo, (6 + 6 + 9 + 3) kk imetystä olis sitte mun suoritus. Ehkä semmonen cum laude approbatur.
Wednesday, December 07, 2011
Tapiola-salissa ja Karakappelissa
Nyt oli Minikäävän vuoro esiintyä tonttuna Tapiola-salissa, vuosi sitten näimme Käävän samalla asialla.
Miniäinen oli ihan täpinöissään esityksestään ja pakkasi itse reppuunsa harmaat housut, punaisen paidan, tossut ja tonttulakin.
Olimme jopa ajoissa paikalla. Toukolainen oli aluksi vähän kärhämä, mutta innostui sitten ja Taimikin heräsi jossain vaiheessa seuraamaan esitystä. Kääpä katsoi kriittisin silmin touhua.
Saimme kuulla monta jouluista laulua: Tuiki tuiki tähtönen, Porolaulu, Revontulilaulu, Kyllähän ne kärryt keikkaa ja muita ihania. Minikääpää jännitti etukäteen, mutta lavalla se keskittyi täysillä omaan esitykseensä ja oli tosi suloinen.
Minikääpä oli Matteuksen pari, ja jossain vaiheessa pojat eksyivät oman opensa ryhmästä. Miniäinen löysi tiensä takaisin, mutta Matteus jäi istumaan toiseen porukkaan. Esiintymässä olivat siis kaikki Juvenalian muskarilaiset.
Minikäävällä oli uusi tukkakin. Mies ajeli oman ja Miniäisen tukan itsenäisyyspäivänä. Meillä piipahti silloinkin vieraita, kun M ja L kävivät hakemassa unohtuneet muistikorttinsa. M meinasi jumahtaa tyystin pöydän ääreen, sillä esillä oli D&D The Legend of Drizzt.
Päivällä oli muutakin mukavaa, sillä kävimme katsomassa nukketeatteri Sampon Joulu tulla jollottaa. Se oli aivan ihana esitys! Taimikin jatksoi tapittaa sen alusta loppuun ja pojat jorasivat lavan edessä. Ostin meille muistoksi CD:n ja sitä jo eilen kuunneltiinkin.
Eilen oli myös merkittävä päivä, Käävän lupauksenanto. Se meni Karakappeliin jo kymmeneksi treenaamaan, me muut saavuimme parin tunnin kuluttua perässä. Harmikseni en voinut laulaa (hyvä kun pysyin pystyssä), mutta nautin tunnelmasta sitäkin enemmän. Taimi seurasi taas koko session ja pojatkin katselivat kiinnostuneina lippujen saapumista ja valojen vannomista. Lupauksen annettuaan kolkat (sudarit) lauloivat:
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kun hän tulee parveen tyttö vallaton
Sillä lailla alkaa polku partion
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Ahkerasti kulkee parvi illoissaan
Kolkkahuudon oppii lain ja tunnuksen
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Kääpä oli treenannut sitä kotona ja lauloi silmät loistaen. Päällään sillä oli tummansininen plyysimekko ja Miehen 27-vuotias partiovillapaita.
Miniäinen oli ihan täpinöissään esityksestään ja pakkasi itse reppuunsa harmaat housut, punaisen paidan, tossut ja tonttulakin.
Olimme jopa ajoissa paikalla. Toukolainen oli aluksi vähän kärhämä, mutta innostui sitten ja Taimikin heräsi jossain vaiheessa seuraamaan esitystä. Kääpä katsoi kriittisin silmin touhua.
Saimme kuulla monta jouluista laulua: Tuiki tuiki tähtönen, Porolaulu, Revontulilaulu, Kyllähän ne kärryt keikkaa ja muita ihania. Minikääpää jännitti etukäteen, mutta lavalla se keskittyi täysillä omaan esitykseensä ja oli tosi suloinen.
Minikääpä oli Matteuksen pari, ja jossain vaiheessa pojat eksyivät oman opensa ryhmästä. Miniäinen löysi tiensä takaisin, mutta Matteus jäi istumaan toiseen porukkaan. Esiintymässä olivat siis kaikki Juvenalian muskarilaiset.
Minikäävällä oli uusi tukkakin. Mies ajeli oman ja Miniäisen tukan itsenäisyyspäivänä. Meillä piipahti silloinkin vieraita, kun M ja L kävivät hakemassa unohtuneet muistikorttinsa. M meinasi jumahtaa tyystin pöydän ääreen, sillä esillä oli D&D The Legend of Drizzt.
Päivällä oli muutakin mukavaa, sillä kävimme katsomassa nukketeatteri Sampon Joulu tulla jollottaa. Se oli aivan ihana esitys! Taimikin jatksoi tapittaa sen alusta loppuun ja pojat jorasivat lavan edessä. Ostin meille muistoksi CD:n ja sitä jo eilen kuunneltiinkin.
Eilen oli myös merkittävä päivä, Käävän lupauksenanto. Se meni Karakappeliin jo kymmeneksi treenaamaan, me muut saavuimme parin tunnin kuluttua perässä. Harmikseni en voinut laulaa (hyvä kun pysyin pystyssä), mutta nautin tunnelmasta sitäkin enemmän. Taimi seurasi taas koko session ja pojatkin katselivat kiinnostuneina lippujen saapumista ja valojen vannomista. Lupauksen annettuaan kolkat (sudarit) lauloivat:
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kun hän tulee parveen tyttö vallaton
Sillä lailla alkaa polku partion
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Ahkerasti kulkee parvi illoissaan
Kolkkahuudon oppii lain ja tunnuksen
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Kääpä oli treenannut sitä kotona ja lauloi silmät loistaen. Päällään sillä oli tummansininen plyysimekko ja Miehen 27-vuotias partiovillapaita.
Monday, December 05, 2011
Sananlaskuja
Mieluummin sitä lapsen synnyttää kuin kurkkupaiseen poistattaa.
Jos haluat laihtua ja opetella kuuntelemaan muita (etkä aina itse lärpätä suuna päänä), hanki kurkkupaise.
Mutta joo, juuri kun sitä luuli selviävänsä hengissä, sai kymmenen päivän nielutulehduksen, joka huipentui kurkkupaiseeseen. Nyt se on sitten poistettu, pikku pyörtymisin, ja keskityn huilaamaan täällä Kääpälässä. Saas nähdä, miten viikon saikku sujuu näissä ympyröissä.
Jos haluat laihtua ja opetella kuuntelemaan muita (etkä aina itse lärpätä suuna päänä), hanki kurkkupaise.
Mutta joo, juuri kun sitä luuli selviävänsä hengissä, sai kymmenen päivän nielutulehduksen, joka huipentui kurkkupaiseeseen. Nyt se on sitten poistettu, pikku pyörtymisin, ja keskityn huilaamaan täällä Kääpälässä. Saas nähdä, miten viikon saikku sujuu näissä ympyröissä.
Sunday, December 04, 2011
Glims
Olimme perjantaina poikien ja Taimiston kanssa perhekerhon retkellä Glimsin talomuseossa. Se olikin tämän taudin suhteen vähän parempi päivä, pystyi jopa vähän juttelemaan H:n kanssa.
Saavuimme Glimsille kymmeneltä. Aloitimme tuvasta, jossa kerrottiin 1800-luvun lopun jouluperinteistä. Meno oli aika levotonta, kun sai istua penkillä vierekkäin kavereiden kanssa.
Meille kerrottiin, miten tuvan lattialle tuotiin olkia ja leikittiin erilaisia joululeikkejä. Pitääkin lukea nyt Koiramäen lapsia, kun miljöö oli ihan vastaava.
Seuravaksi lähdimme kahville ja pullalle, lapsille oli sydänpiparit ja mehua. Kun herkut oli syöty, pinkaisivat kaverukset läheiseen omenapuuhun. En tiedä, miten sallittua se oli, mutta annoimme niiden kiivetä hetken. Taimi nukkui rattaissaan ja saimme kumpikin H:n kanssa saaliiksemme kolme tosi kuraista lasta.
H:n tiimeineen poistui, mutta me jäimme vielä jatkamaan. Kurkimme tallit ja aitat läpi. Kävimme vielä uudestaan tuvassa, jossa bongasimme uuden oppaan. Pojat kuuntelivat keskittyneinä, kun opas näytti, miten tontut tulivat lattialuukusta, "alta sillan", sillä lattiaa kutsuttiin sillaksi. Ne hiippailivat tietenkin syömään joulupöydän herkkuja: puuroa, juustoa, leipää ja olutta.
Kun olimme käyneet kaikki rakennukset kerran läpi, Minikääpä halusi päästä vielä uudestaan talliin. Se varmisti vielä, että olivathan tontut sellaisia punaisia. Eikä reissu ollut turha: heinien seasta kurkki tonttu! Minä en ollut sitä ekalla kerralla huomannut, mutta lasten silmät ovat näköjään parempia tonttubongareita.
Kävimme vielä hoitamassa pankkiasioita koko remmin kanssa ja tulimme samoihin aikoihin kotiin Käävän kanssa. Hyvä perjantai ja onneksi reissu tuli tehyä, ei ihan niin paljoa harmittanut maata sängyn pohjalla koko viikonloppua.
Paitsi sunnuntai-iltana oli pakko vähän ryhdistäytyä, sillä saimme vieraaksemme Senegalista palanneet M:n ja L:n. Meille oli iso pussillinen tuliaisia: erilaisia pähkinöitä, apinanleipäpuun hedelmää, voidetta, marjoja, joista saa tehtyä mehua ja peli. Muutama päivä kuluukin rattoisasti Afrikan herkkuja maistellen. Saimme nähdä myös kuvia, joten jälleen kävi niin, että maailma tuli tänne meille Espooseen.
Saavuimme Glimsille kymmeneltä. Aloitimme tuvasta, jossa kerrottiin 1800-luvun lopun jouluperinteistä. Meno oli aika levotonta, kun sai istua penkillä vierekkäin kavereiden kanssa.
Meille kerrottiin, miten tuvan lattialle tuotiin olkia ja leikittiin erilaisia joululeikkejä. Pitääkin lukea nyt Koiramäen lapsia, kun miljöö oli ihan vastaava.
Seuravaksi lähdimme kahville ja pullalle, lapsille oli sydänpiparit ja mehua. Kun herkut oli syöty, pinkaisivat kaverukset läheiseen omenapuuhun. En tiedä, miten sallittua se oli, mutta annoimme niiden kiivetä hetken. Taimi nukkui rattaissaan ja saimme kumpikin H:n kanssa saaliiksemme kolme tosi kuraista lasta.
H:n tiimeineen poistui, mutta me jäimme vielä jatkamaan. Kurkimme tallit ja aitat läpi. Kävimme vielä uudestaan tuvassa, jossa bongasimme uuden oppaan. Pojat kuuntelivat keskittyneinä, kun opas näytti, miten tontut tulivat lattialuukusta, "alta sillan", sillä lattiaa kutsuttiin sillaksi. Ne hiippailivat tietenkin syömään joulupöydän herkkuja: puuroa, juustoa, leipää ja olutta.
Kun olimme käyneet kaikki rakennukset kerran läpi, Minikääpä halusi päästä vielä uudestaan talliin. Se varmisti vielä, että olivathan tontut sellaisia punaisia. Eikä reissu ollut turha: heinien seasta kurkki tonttu! Minä en ollut sitä ekalla kerralla huomannut, mutta lasten silmät ovat näköjään parempia tonttubongareita.
Kävimme vielä hoitamassa pankkiasioita koko remmin kanssa ja tulimme samoihin aikoihin kotiin Käävän kanssa. Hyvä perjantai ja onneksi reissu tuli tehyä, ei ihan niin paljoa harmittanut maata sängyn pohjalla koko viikonloppua.
Paitsi sunnuntai-iltana oli pakko vähän ryhdistäytyä, sillä saimme vieraaksemme Senegalista palanneet M:n ja L:n. Meille oli iso pussillinen tuliaisia: erilaisia pähkinöitä, apinanleipäpuun hedelmää, voidetta, marjoja, joista saa tehtyä mehua ja peli. Muutama päivä kuluukin rattoisasti Afrikan herkkuja maistellen. Saimme nähdä myös kuvia, joten jälleen kävi niin, että maailma tuli tänne meille Espooseen.
Saturday, December 03, 2011
Ei oo todellista!
Saako valittaa? Nyt pyörähti käyntiin yhdeksäs tautipäivä, eli yhdeksän päivää kuumeessa ja kova kurkkukipu päälle. Ja silmät nyt tietty rähmii. Olen jo käyttänyt pari pakkausta Minikäävän ja Toukolaisen putkitussilmätippoja, joten nyt täytyy kärvistellä ilman. Jospa huomiseksi pääsisi taas lääkäriin, vaikka mitäpä tälle voi.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun kipu ei pysy poissa noilla särkylääkkeillä, joita ei edes saisi syödä, kun imettää ja kivun vuoksi ei pysty kunnolla syömään eikä puhumaan. Muutama päivä sitten tilanne vaikutti niin hyvältä, että söin jopa Englannin lakuja, mutta nyt kurkkukipu siirtyi toiselle puolelle ja on kahta kauheampi. Ja korva on siis kipeä myös.
Noin. Nyt tuli valitusta oikein kahden kappaleen verran. Mutta onneksi Mies on ihana ja käävät myös. Taimisto on oikea hymytyttö ja onnistuin saamaan jopa pienen pätkän naurua videolle. Mies katsoi videota ja ihmetteli, mikä suhina siitä kuuluu. Asia ratkesi, kun selitin videolla Toukolaiselle, että äiti kutittaa Taimia, jotta se nauraisi. Ei ole helppoa saada kaksikuista nauramaan käskystä!
Niistä poikien saamista korteista piti vielä laittaa, että Minikäävän dinosauruskortin oli piirtänyt Aarteiden Laura ja Toukolaisen kortissa, jonka Hannamari oli tehnyt, oli Nasu, Nalle Puh ja taivaalla tähtiä ja banaani.
Ollaan saatu myös mukavaa kummipostia. Minikäävän M-kummi muisti sitä SPR:n kalenterilla ja Taimistolle pstilaatikkoon kolahti enkelijoulukalenteri H-kummilta. Isommat käävät saavat avata sen Taimille vuorotellen. Kiitokset ihanista kalentereista!
Minä puolestani sain urakkani päätökseen. Tein valokuvakirjan kääpäin, siis kaikkien neljän, vauva-ajoista, niistä ihan ensimmäisistä viikoista. Nyt olen selaillut kirjaa ja lukenut runoja. Tytti Issakaisen "Sinussa minä kasvoin" ja Taimin M-kummilta saama Anna-Mari Kaskisen "Enkeleitä matkallesi" ovat varmoja itkettäjiä. Olo on haikea vaikkakin epäuskoinen - tässäkö tämä oli? Tässäkö nyt ovat ne käävät, jotka meidän on määrä kasvattaa kohti aikuisuutta?
Mutta nyt kun on ollut itse sairaana, ei juuri fiilistele vaan tarpoo eteenpäin tässä suossa. Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan. Lapsille ruokaa, kaupasta jotain, soittotunnille, läksyjen harjoittelua, unta aina kuin mahdollista. Parasetamolia ja ibuprofeiinia, kassikaupalla. Voi Luoja, eikö tämä tauti olisi jo tässä?
Ei siinä muuten mitään, mutta kun kipu ei pysy poissa noilla särkylääkkeillä, joita ei edes saisi syödä, kun imettää ja kivun vuoksi ei pysty kunnolla syömään eikä puhumaan. Muutama päivä sitten tilanne vaikutti niin hyvältä, että söin jopa Englannin lakuja, mutta nyt kurkkukipu siirtyi toiselle puolelle ja on kahta kauheampi. Ja korva on siis kipeä myös.
Noin. Nyt tuli valitusta oikein kahden kappaleen verran. Mutta onneksi Mies on ihana ja käävät myös. Taimisto on oikea hymytyttö ja onnistuin saamaan jopa pienen pätkän naurua videolle. Mies katsoi videota ja ihmetteli, mikä suhina siitä kuuluu. Asia ratkesi, kun selitin videolla Toukolaiselle, että äiti kutittaa Taimia, jotta se nauraisi. Ei ole helppoa saada kaksikuista nauramaan käskystä!
Niistä poikien saamista korteista piti vielä laittaa, että Minikäävän dinosauruskortin oli piirtänyt Aarteiden Laura ja Toukolaisen kortissa, jonka Hannamari oli tehnyt, oli Nasu, Nalle Puh ja taivaalla tähtiä ja banaani.
Ollaan saatu myös mukavaa kummipostia. Minikäävän M-kummi muisti sitä SPR:n kalenterilla ja Taimistolle pstilaatikkoon kolahti enkelijoulukalenteri H-kummilta. Isommat käävät saavat avata sen Taimille vuorotellen. Kiitokset ihanista kalentereista!
Minä puolestani sain urakkani päätökseen. Tein valokuvakirjan kääpäin, siis kaikkien neljän, vauva-ajoista, niistä ihan ensimmäisistä viikoista. Nyt olen selaillut kirjaa ja lukenut runoja. Tytti Issakaisen "Sinussa minä kasvoin" ja Taimin M-kummilta saama Anna-Mari Kaskisen "Enkeleitä matkallesi" ovat varmoja itkettäjiä. Olo on haikea vaikkakin epäuskoinen - tässäkö tämä oli? Tässäkö nyt ovat ne käävät, jotka meidän on määrä kasvattaa kohti aikuisuutta?
Mutta nyt kun on ollut itse sairaana, ei juuri fiilistele vaan tarpoo eteenpäin tässä suossa. Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan. Lapsille ruokaa, kaupasta jotain, soittotunnille, läksyjen harjoittelua, unta aina kuin mahdollista. Parasetamolia ja ibuprofeiinia, kassikaupalla. Voi Luoja, eikö tämä tauti olisi jo tässä?
Subscribe to:
Posts (Atom)