Kyllä meillä on ihan huippumukulat. Vaikka välillä onkin ihan kamalaa, kun toinen käävistä kiukuttelee ja toinen karjuu. Mutta pääasiassa ovat oikein mainioita.
Nyt on vihdoin alkanut tapahtua myös minikäävälle: ukko kääntyy selältä mahalleen (tai no, kääntyi jo kuukausi sitten, mutta tämä kirjoittelu on vain jotenkin jäänyt), leikkii leluilla ja yrittää edetä mittarimatona. Peruuttamalla pääsee kyllä liikkeelle ja jumittaa sitten jossain nojatuolin alla. Muisteltiin just miehen kanssa, kun kääpä oli samanlainen.
Meidän käävät kääntyi sitten päivälleen samana päivänä, varsinaisia klooneja siis. Olin ihan superväsynyt ja nuokuin hiekkiksen reunalla. Valittelin muille vanhemmille, että olipas rassaava yö, kun äijä heräili tunnin välein. Iloitsin kuitenkin siitä, että toinen odotti ruokaa terhakkaasti etunojassa. Vasta iltapäivällä tajusin, että jos kerran vauvan laittaa sänkyyn selälleen ja sen ottaa sieltä mahalleen, niin kääntyähän se osaa.
Minikääpä myös nauraa räkättää, kun sille antaa suukkoja poskiin ja masuun. Ihana ukko.
Huh. Tulipas kirjoitettua kerrankin myös minikäävästä, kun yleensä vaan kerron noita Kajen juttuja. Mutta nyt niihin. Käävän elokuvamaku on kehittynyt siten, että ensin tsiigattiin Teletappeja, sitten siirryttiin Maisaan ja nyt sitten tuijotetaan Franklineja. Franklin on sellainen avulias kilpikonna ja joka tarinassa on noin eskarilaisille suunnattu opetus. Kääpä ei varmaankaan juuri niistä opetuksista välitä, mutta on hauskaa, että Franklin-kieli siirtyy puheeseen. Kas tässä:
"Jalkapallo hävinny. Kutsutaan sitä! Missä olet jalkapallo?" Välillä kyllä huhuillaan myös etanaa ja lepakkoa. "Missä ihmeessä on lompakko? Kaje essii."
Oi ihanaa, nyt tajusin, miksi näitä lapsia hommataan. Mies hieroi hartioitani aamulla. Kääpä tuli myös myöhemmin hieromaan. "Hieroa äitiä." Ja toinen syy: kääpä tietää, ettei pienet voi ottaa namia, mutta "Antaa namia äidille!". Eilen tosin pussi oli siirretty kääpävarmaan paikkaan pöydälle, mutta sinnehän kääpä sitten kiipesi, tuoli keikkasi ja taas on kuhmu.
Oltiin sunnuntaina käävän kanssa kahdestaan shoppailemassa. Pari kertaa ollaan käyty likkojen kesken ja joka kerta reissu päättyy siihen, että käävällä on kakka housussa eikä vaihtovaippaa ole mukana. No kummiski, odotettiin sitten junaa. "Kaje ite kävelee". Käveli sitten aikataulujen alle ja tuijotti niitä. "Kuusi minuuttia, kuusi minuuttia. Missä se juna viipyy?"
Oltiin menossa kerhoon. "Ulkona saa huutaa." (pienellä äänellä) "Paapaapaa."
"Yks kivi mukaan. Kaje heittää pois. Yks kivi mukaan. Nostaa. Painava." (kääpä yrittää nostaan itseään suurempaa kiveä) "Apua äiti, auttamaan!"
Käävän kummi on tulossa pian kylään. Kääpä suunnitteli: "Heittää jalkapallon Annelle. Hakee pallon." (asettaa sen olkkarin lattialle) "Odottamaan siihen."
Tässä vielä vähän reaaliaikaista jutustelua. "Täältä otetaan jätskit. Antaa jätskiä Annelle. Lentokone lentää korkeelle. Syöttötuolille odottamaan siks aikaa. Nyt siivottu. Jäätelöt esiin tuolta. Avataan se. Anne antaa jätskiä Kajelle. Siihen istumaan, hyvään paikaan. Missä viipyä Anne. Kestää kauan. Ei kestä kauaa. Faaraon kissa Kaje. Hassu kissan tassu Kaje. Kissan tassu Kaje. Syöttötuoliin Anne nostaa. Anne nostaa syöttötuoliin. Menee Kaje syöttötuoliin. Pääsee. Haloo. Isi töissä. Anne tulee nyt. Kaje keinumaan pääsee vauvakeinuun. Tutti pois. Huiskaa Kaje. Jätskiä saadaan. "
Jokainen voi tahollaan pohtia, kannattaako meillä kyläillä vaiko ei.
