Pieni Karpalomme saapui aivan yllättäen jo rv 40+5 ja täytti tänään kokonaiset kuusi päivää. Ensimmäiset päivät vauvan kanssa ovat olleet juuri niin sumuisia kuin aina ennenkin: suunnattomasti onnea ja väsynyttä hihitystä. Klassikko on toki aina se, kun poikavauva pissaa päälle. Myös hieman hienostuneempaa huumoria on harrastettu:
-Äiti, ...
-Äiti on nyt vessassa!
-Ja minä olen tässä juttelemassa!
-Laitoin Karpalolle lyhythihaisen bodyn. Olisiko tähän päälle jotain boleroa?
Minikääpä & Taisku:
-Leikitään poneilla!
-Ai poneilla... No. Otetaan ensin yksi poni.
-Minä voin harjata siltä huikset!
Ja se synnytys:
Perjantaina oli Käävän treenit ja jäätiin siihen sitten vielä pelaamaan vähän fudista. Tiukkoja vetoja, Kääpä torjui. Minikääpä vietti iltaa ystävänsä Empun luona. Lauantaina oli K&K:lla koulupäivä ja lähdimme sinne kävellen perässä T&T:n kanssa. Isommat saivat mennä fillareilla edeltä. Kääpä vetikin lipat tuossa pihassa ja sen käsi oli kipeä ja turvonnut, muuten ei käynyt mitään, vaikka fillari lensi selän päälle. Tai no, polvet oli vähän auki, mutta Kääpä totesi, että ne on sen tyypilliset kesäpolvet.
Koululla meistä otettiin perhekuva, lapsille oli temppurata ja saimme makeita ja suolaisia herkkuja, grillimakkaraakin. Näimme Minikäävän tekemän aluksen, kävin Miniäisen kanssa onnenpyörässä ja ostin sille sen valitseman timanttirannekorun. Kävelimme kotiin aurinkoisessa säässä ja Toukolainen sai poimia monta desiä leskenlehtiä, muutaman valkovuokonkin. Onnellinen poika sai vielä isosiskolta kevätsuukonkin. Tulimme omalle terdelle jätskeille.
Kääpä jätti viulun väliin sen käden takia, mutta discosynttäreille se sen sijaan pääsi. Shoppailimme kaverille lahjan ja vein sen bileisiin. Pojilla oli kaverina naapurin Jaakko ja ne maalasivat yhdessä. Jaakko maalasi Karpalolle sateenkaaren.
Supisteli hieman ja viiden maissa kellottelin supistuksia tunnin. Tulivat harvakseltaan, 8-10 minuutin välein ja hiipuivat sitten. Jossain vaiheessa ne taas palasivat ja kävin pariin otteeseen suihkussa ja otin Panadolia. Söimme iltapalaksi vaniljajätskiä ja mansikoita, laitoimme lapset nukkumaan ja Mies teki ohjelmoinnin harkkatöitä.
Minä mietin niitä supistuksia. Kellottelin taas tunnin joskus kymmenen maissa, mies koodasi. Ajattelin, että annan sen koodata rauhassa, DL oli sunnuntaina. Puolen yön jälkeen se sai vikan tehtävän submitattua ja ilmoitti lähtevänsä nukkumaan. "Valvo vielä vartti, katsotaan, tuleeko vielä muutama supistus". Miestä väsytti, mutta se jäi tuoliin nuokkumaan. Supistuksia tuli harvakseltaan, 7-8 minuutin välein ja minuakin toki väsytti. Viluttikin, ja Mies toi sohvalle peiton. Yhden maissa päätin, että lähdetään käymään Jorvissa, ihan varuiksi vain.
Mies lähti herättämään naapurin K:ta, joka oli lupautunut auttamaan (KIITOS vielä kerran!), minä petasin sängyn, kurkkasin lapset ja laittelin vähän tavaroita paikoilleen. Sanoin naapurille, että saattaa olla väärä hälytys, mutta mennään nyt varuiksi. Varttia yli yksi lähdimme matkaan ja 01.27 kirjauduimme synnytysosastolle.
Oltiinkin jo puolivälissä synnytystä - ihmeiden ihme! - ja pääsimme käyrien jälkeen saliin. Sain spinaalin, joka ei tosin oikein onnistunut, mutta ilokaasun kanssa pärjäsin hyvin. Kätilö pisti vielä pudendaalin, joka oli ihan unelma: ponnistusvaihe oli täysin kivuton. 3.03 syntyi suloinen pieni mies, rakas Karpalomme. Se söi jo salissa ja viideltä pääsimme osastolle. Mies lähti kotiin ja vei K&K:n partiolaisten kohtaamiseen seiskaksi. Pappa ja P, jotka olivat tulleet paikalle vahtivuoroon puoli kolmeksi, pääsivät kotiin. Me jäimme Karpalon kanssa köllimään koko päiväksi.
Viiden aikaan tulikin sitten säpinää, kun sisarukset tulivat katsomaan Karpaloa. Mies oli kertonut K&K:lle uutiset heti aamusta ja ne lähtivät tosi iloisina Lintsi-reissulleen. T&T:n kanssa ne olivat katsoneet Karpalo-kuvat läpi ja pienemmätkin olivat ihan täpinöissään. Ei ihme, että kaikki halusivat ottaa Karpalon syliin ensimmäisenä, Kääpä otti tosin jalosti neljännen vuoron. Ensin Karpalon sai Toukolainen, sitten pikkuinen Taisku, kolmantena Minikääpä ja neljäntensä nelinkertainen isosisko Kääpä. Ja saimme vieraaksemme vielä Vaarin, jolle lastenlapsi oli kuudes.
Maanantaina pääsimme jo aamupäivällä lääkärintarkastukseen ja kaikki oli kunnossa. Iltapäivällä kuulokoekin meni läpi, kun korvat olivat sen verran kuivuneet ja iltapäivällä Mies, Toukolainen ja Taimisto hakivat meidät kotiin. Nappasimme matkalta mukaan Minikäävän, Kääpä odotti jo kotona.
Tervetuloa kotiin, pikkuinen Karpalo, kylläpä sinua oltiinkin odotettu!
Synnytyksen kesto: 1,5 h
Poika 4330 g, 52 cm, 10/10.
