Ei-kääpää

Täällä kirjoittelee henkisesti hyväkuntoinen, mutta fyysisesti varsin raihnainen rentoutuja. Fyysinen raihanani on eräs niskanikama, joka tuntuu siltä, kuin joku olisi tunkenut sen läpi sukkapuikon. Yrittänen saada hierojan huomiselle.

Eli siis vietimme Miehen kanssa kahden viikonlopun Siuntiossa. Ulkoilimme kuulaassa syyssäässä. Oioimme peltojen poikki kivikirkolle ja kirkonkylän tonttien rakentamistilannetta tarkistamaan. Sängystä löytyikin sitten iso kasa heinää, sitä oli jopa sukkien sisällä. Ei meistä olisi landeiksi.

Lauantai-iltana ryhdistäydyimme ja suoritimme pakollisen uintikeikan. Myös höyrysauna oli ihana. Kun tarvittavat liikunnat oli hoidettu pois alta, keskityimme loppuajan herkutteluun ja rötväämiseen. Näin söimme:

-Pe ilta: Lommilan mäkki, kevätrullia, katkiksia ja kanawrap, jätskiä.
-La aamu: Buffet-aamiainen, jonka jälkeen tarvittiin aikaa sulatteluun.
-La ap: Siirsimme ateriaa nauttimalla pientä caffelassa, valitsin valtaisan anjovisleivän. Sulattelua.
-La lounas: Ajoimme kylille Varubodeniin, sain ihanan rasvaisen metsästäjänleikkeen lohkoperunoilla. Pienet unet.
-La ilta: Joskus kasin kieppeillä söimme, sain merianturaa lohitäytteellä, ja se oli hyvää se.
-Su aamu: Buffet-aamiainen
-Su lounas: Lommilan mäkki, nugetteja ja katkiksia, jätskiä.

Täytynee mennä vaateostoksille tässä alkuviikosta, tai palkata personal trainer. Kumpikohan tulisi edullisemmaksi? Kansantaloudellisesti ajatellen varmaankin tuo jälkimmäinen.

Kääpää

Ollaan touhuttu aika paljon kääpäin kanssa ja silloinhan niitä mahtavia juttuja kuuleekin. Tässä osa.


Minikääpää:

Kirja humpsahti inhottavasti muiden kirjojen taakse hyllyssä ja sadattelin kuin vanha merimies: Voi pylly!
Alaston Minikääpä nousee pontevasti seisomaan ja kiistää heti: Ei oo pylly mä!

Loikoilin eilen selälläni, jolloin luokseni kömpi pieni miniäinen.
-Aako ulla ähän?
-Tule vain.
Minikääpä pötkötti mahallaan päälläni.
-Itä ulla on uutta?
-Ei mitään.
-Avaa uu!
Lapsi kurkottuu ihan lähelle, vajaan sentin päähän suusta.
-Pahalta haiti.

Minikääpä väittää myös, että sillä on "ito ippeli". Se osaa pissata seisaallaan pitäen itse pippelistä (ja itse asiassa koko systeemistä) kiinni. Päiväkodissa ne oli olleet ihan ihmeissään, eikä ollut haitannut, vaikka pissaa oli mennyt vähän vaippapaketeillekin. Ei pitäisi häiritä pissaavaa poikaa.

Kääpää:

-Äiti, päiväkodissa puhuttiin ja telkkaristakin minä näin, että on olemassa sellainen maa, jossa kuolee ihmisiä.
Juteltiin sitten pakolaisista ja muusta ja korostin, että se maa on tosi kaukana. Onpa.

-Taivaan Isä, anna minulle oma lapsi sitten kun olen aikuinen. Aamen.


Olemme kyläilleet viime aikoina paljon, kun ei ole ollut mitään pakollisia harrastusrientoja. Olimme naapuritalossa U:n ja S:n luona riehumassa ja jatkuvasti sai pelätä, että joku tulee pää edellä yläsängystä alas. Hauskaa oli ja kaikki kolme lasta kävivät ihan ylikierroksilla.

Saimme myös ystäväperheen ex tempore visiitille ja se kyllä piristi. Viisi lasta sai aikaan samanlaisen vilskeen kuin nuo kaksikin, joten kai niitä meille useampikin sopisi.

Sunnuntaina kävimme sitten moikkaamassa pientä Elsaa, lasten kuusi viikkoa vanhaa serkkua. Oli se kyllä pieni ja söi vaan koko ajan. Hui. Lapset olivat ihan innoissaan ja tuijottivat ruokailevaa vauvaa koko illan. Herkuteltiin omenapiiraalla ja donitseilla ja pappa laittoi matkaan vielä ison rasian valkoviinimarjoja. Niitä me ollaan nyt sitten naposteltu alkuviikko.

Pääsin viime viikolla myös shoppailemaan ystäväni kanssa. Oli ihan mahtavaa. Mentiin ensin kiinalaiseen, mutta koska minä olin vetänyt pohjiksi ison salaatin ja ystävä hampparin, ei ruoka oikein uponnut mutta shoppailtiin sitten senkin edestä. Löydettiin jopa ihan uusia kauppoja Sellosta, mikä on jo todellinen ihme, sillä niin intensiivisesti siellä on tullut toisinaan oleiltua.

Kääpä sai kyläkutsun tarhakaverilleen. Täytyy se tässä organisoida. Muutenkin tuntuu, että elämä pitäisi keskittää Ymmerstaan. Ei sitä arkisin ehdi eikä jaksa reissata muualle ja täällä Yyssä asuu kuitenkin koko joukko kääpäin kavereita vanhempineen.

Vaikka on käävissä kyllä toisilleenkin leikkikavereita. Viimeksi ne oli poliisit Kling ja Klang. Illalla löysin sitten rivin vangittuja nukkeja matkasängystä. Keskusteltiin siitä, miten lapset ei voi joutua vankilaan, aikuiset rosvot vain. Ja siitä, että rosvo ei halua tulla meidän kotiin silloin, kun me olemme kotona, sillä muuten poliisi vie rosvon vankilaan ja sitä rosvo ei halua. Kaikesta tästä keskustelusta huolimatta Kääpä pelkää kuollakseen, että rosvo rikkoo ikkunan eikä poliisi ehdi paikalle.

Omaa aikaa ja herkuttelua

Saimme lapset viikonlopuksi, siis oikein kahdeksi yöksi, siskolleni hoitoon. Mies oli perjantai-illan töissä, joten varauduin omaan iltaan Pasilan aseman K-kaupan kautta. Ostin illaksi muutaman lehden ja naposteltavaksi goudaa ja viinirypäleitä sekä tapas-keksejä. Jätskiä löytyikin pakkasesta. Ruuaksi sain niin niin herkkua seuraavan reseptin mukaisesti:

450 g aurajuustokanafilesuikaleita
paprika
iso rasia herkkusieniä

Paistetaan kanat melkein valmiiksi, joukkoon paprika melko isoina paloina ja lopuksi puolikkaat herkkusienet. Nautitaan miniluumutomaattien, jääsalaatin ja tzatzikin (miten lie kirjoitetaankin) kanssa. Jams. Mies ei siihen koskenut, joten sain mättää sitä sitten useammallakin aterialla, eilen illalla söin viimeisen erän.

Perjantai-illan vietin tosiaan lueskellen ja lauantaina lähdimme sitten muutaman koneellisen jälkeen Selloon. Hengailimme siellä viisi tuntia, kävimme tosin pariin otteeseen syömässä. Ostimme pinon kirjoja ja telttapussin. Illalla skippasimme kaverin bileet, mies katsoi Ramboa ja minä luin.

Sunnuntaina odottelimme jo malttamattomana kääpäin saapumista. Niillä oli ollut hyvä reissu, olivat päässeet puistoonkin Amandan, siskon kaverin lapsen, kanssa. Sunnuntaina pyöräiltiin ja lähdimme vielä lasten kanssa naapuripihaan ihan illasta. Pihassa olivat Sara, Eetu, Sameli, Joni, Joona, Jaakko, Jenna, Veera, Joonatan, Alexander, Kanerva ja Kaapo vanhempineen, joten lapsilla piisasi leikki- ja aikuisilla juttuseuraa.

Maanantai olikin sitten vaikea. Minikääpä sanoi heti herättyään "Annea ikävä" ja loppuaika sitten hoettiinkin "Ei Äiväkotiin! Ei Äiväkotiin!". Sinne se oli siskoineen kuitenkin tuupattava, joten lähdin töihin vähän surkein mielin.

Tänään lapsilla oli sen sijaan hyvä aamu. Kääpä löysi heti alkumatkasta madon, ja molemmat kulkivat koko matkan silmät loistaen mato Käävän kädessä.

Otettiin muutes siivooja, kun ei tuolle imuroinnille meinaa löytyä aikaa eikä energiaa. Saas nähdä, millainen tämä firma on. Edellisellä oli nimittäin "vaikeuksia rekrytoida imurointitaitoista henkilökuntaa". Samat resursointipulmat ne taitavat siis olla alalla kuin alalla. Lamaa odotellessa.

Vaatteita ja vattuja

Meillä olikin tiistaina oikein seikkailupäivä. Kääpä oli tehnyt päiväkodissa kartan, ja sen avulla lähdimme suunnistamaan lähimetsään. Kääpä tutki tärkeänä karttaansa ja valitsi kaikkein tiheimmät pöheiköt. Me yritimme Minikäävän kanssa pysyä perässä, mutta se ei ollut helppoa, minä kun olen suuri ja Minikääpä vielä hitusen hutera.

Seikkailu kannatti, sillä löysimme valtavasti vattuja. Keräsin kääville kourallisen. Puskettuamme yhden puskan läpi päädyimme mansikkapaikalle, pienelle aukiolle, jolta löysimme muutaman mehevän metsämansikan.

Olimme ihan puhki seikkailun päätteeksi, mutta onneksi metsästä kotiovelle oli vain kolmisen metriä. Eläköön lähiöt!

Keskiviikkona saimme vieraita. Kääpäin päiväkotikaveri äiteineen tuli visiitille valtavan vaatekassillisen kanssa. Lapset leikkivät majaleikkiä kolme tuntia putkeen ja me aikuiset saimme lärpätellä ihan rauhassa. Ja Kääpä sai hyllyt täyteen ihania syysvaatteita. Suurkiitokset vielä!

Torstaina Käävät halusivat jälleen vadelmaan ja saivat tällä kertaa houkuteltua sinne Miehen. Mies oli ihan sippi, mutta lähti silti. Hetken päästä kolme naurusuuta palasi kippojen kanssa. Kääpä oli poiminut vadelmia myös minulle, muttei sitten raaskinutkaan jakaa marjoja. No, minulle riitti kolme marjaa vallan mainiosti.

Illalla Kääpää itketti. Lapset on menossa viikonlopuksi Annen luo, jota ne aina odottavat kovasti, mutta nyt Käävällä oli jo etukäteen kova ikävä äitiä.

-Kun äiti sinä tuoksutkin niin hyvälle! Sinä olet niin ihana ja rakas! Minä voisin aina vaan haistella sinua!

Kääpä itkeskeli pari tuntia ja käytiin aina sitä vuoron perään lohduttelemassa. Sovittiin, että Kääpä voi soitella äidille ja tulee sitten kotiin, jos ikävä kasvaa liian suureksi. Luulen kyllä, että kun Annelle on päästy ja touhut aloitettu, unohtuu ikäväajatukset saman tien. Minikääpä kuunteli tarkkaavaisena ja huudahti ennen nukahtamistaan:

-Ikävä äitiä! Ikävä isiä! Ikävä Annea!

Siinä sitä on ikävöimistä kerrakseen.

Äiti valvoo, Kääpä pelkää ja Minikääpä ylistää

Huh huh, olen kyllä ihan sippi. Menin nukkumaan 22.30. Klo 01 Käävän jalkoja särki, villasukka toiseen jalkaan ja 10 ml särkylääkettä. Pissatus, ei tulosta. Klo 02 Minikääpä itkeskeli. Yritän herättää Miestä, joka ei mukamas kuullut mitään. Sanoin, että saa sitten vaihtaa lakanat, jos kyseessä oli pissahätä. Klo 03 Minikääpä itkee kylmissään pissalammikossa. Mies menee paikalle ja tiuskii Miniäiselle, joka istuu potalla ilman vaatteita. Patistan Miehen nukkumaan, vaihdan vaatteet ja lakanat ja peittelen Minikäävän. Kääpä haluaa juotavaa ja juo. Klo 04.30 Kääpää itkettää. Pissatan, mutta ei saalista. Klo 06.00 kello soi.

Käävän kanssa käytiin illalla seuraava keskustelu:
-Äitii, mua pelottaa!
-Mikä sinua pelottaa?
-No että rosvot tulee meidän kotiin.
-Ovet on kyllä lukossa, ei rosvot pääse tänne.
-Entä ikkunat?
-Myös ikkunat on lukossa.
-No entä jos rosvo rikkoo ikkunan vasaralla?
-Ei rosvo niin tekisi. Poliisi tulisi heti ja veisi rosvon vankilaan, ja sinne rosvot eivät halua.
-Ai niinkö?
-Jep. Ja nyt hyviä öitä. Ei mitään hätää, isi ja äiti on tässä ihan lähellä.

Minikäävästä on kehkeytynyt varsinainen junamies. Se leikkii jatkuvasti junaradalla, puuhailee iptkiä aikoja itsekseen ja lauleskelee samalla:

|:Uu-maa-laa
unnia unnia!:|

|:Ylittyt hellaa:|

|:Unnia, unnia
littutteellee:|

Ja jottei menisi ihan hihhuliksi, laulaa Miniäinen myös "Ennä, ennä, eppääeettu". Meillä on tosiaan kaksi Jippii-levyä ja yksi levy avioliittoleiriltä, ja jostain syystä se on napannut niistä juuri nuo osiot. Varsinainen Pyry Paavali siis.

Ja näitä kaikkia siis hoetaan leikin tiimellyksessä, kun kukaan ei ole kuulemassa.