LA

Nyt on sitten vihdoin 40+0 eli vauvan laskettu aika. Viime päivinä on kyllä supistellut ihan kivasti, mutta eiköhän tässä vielä se pari viikkoa mene.

Eilen oli ihan huippupäivä. Heräsin tosin väsyneenä ja huonovointisena (mulla on aina raskauspahoinvointia ensimmäiset 20 ja viimeiset 10 viikkoa), mutta tsemppasin ja lähdin kyläilemään ja sitterinhakureissulle. Sain ostettua ystävältä ihanan Baby Björnin sitterin, jollaisesta olen jo pitkään haaveillut. Kaverin lapset A ja M olivat taas kasvaneet. Sain leikkiä A:n kanssa ihanalla, puisella nukkekodilla ja syödä herkkuja. Ihme kyllä ehdittiin ihan rupetallakin, vaikka neidit toki vaativatkin oman aikansa, kuten vauvan ja taaperon kuuluu.

Samalla reissulla sain haettua Sellosta vauvalle vaunut. Olimme Miehen kanssa päättäneet, ettemme osta tuplia ja tarvitsemme rattaat, joissa on kunnon renkaat, täällä kun mennään pitkin hiekkateitä. Meillä on Emmaljungan City Crossit vm. 2004, joilla on kuskattu ensin Kääpää, sitten Kääpää sisaristuimessa ja Minikääpää pehmeässä kopassa, sitten molempia tarhaan, seuraavaksi Toukolaista ja nyt rattaat on korjattu nippusiteellä, mutta ovat edelleen kovassa käytössä, Mies vie niillä pojat tarhaan parin kilsan päähän. Eli siis vauvalle tarvittiin uudet. Ostin mustat Teutonian Timmyt hintaan 319 ja niihin menee juuri sopivasti tuo Emmaljungien pehmeä koppa. Kiitos vielä H asiantuntemuksesta!

Tulin kotiin hieman ennen Kääpää. Söin ja roudasin vauvantarvikkeet autosta, satoi ajoittain kaatamalla. Katsoimme Käävän läksyt, se oli ehtinyt tehdä kaikki matikan lisätehtävätkin, mutta oli sipaissut nollat ja ykköset niin vauhdilla, että arvelin vähän, että opelta tulee sanomista. Sillä oli kuulemma tullut kiire läksyjen kanssa, kun se oli muistanut ne iltiksessä juuri ennen kotiinlähtöä. No, hyvä että teki kuitenkin.

Sitten haimmekin pojat. Minikääpä söi banskun ja meni kanneltunnilleen, heitin muut kotiin ja söimme makaronilaatikot, lähdin hakemaan Miniäistä kanteleesta ja sitten koitti viikon odotetuin heti: Aslan oli luvannut tarjota Miniäiselle jätskit. Ne juoksivat kauppaan, loikkasivat pakastealtaaseen, nappasivat vadelmamehujäät ja säntäsivät kassalle. Ja sitten seurasi puoli tuntia silkkaa hassuttelua ja pippelijuttuja.

Heitin onnellisen Minikäävän kotiin dinonpoikasensa luo: Heurekasta ostettu dino kuoriutui munasta sunnuntaina ja on nyt jatkanut vielä muutaman päivän kasvamistaan. Nyt se on otettu jo vedestä pois ja yritän kuumeisesti selvittää sen lajia. Dino on ruumiinrakenteeltaan aika jämäkkä, matalat, tukevat jalat ja päässä sellainen luumuodostuma, jolla voi puskea. Anyone? Minikääpä meni lauantai-iltana todella jännittyneenä nukkumaan ja pyysi meitä herättämään sen, jos dinon pää näkyy. Miniäinen sai nukkua rauhassa, kuten mekin tämän ihmisvauvamme suhteen.

Miehelle sattui muuten hauska juttu tässä viime viikolla. Facebookhan arpoo satunnaisesti näytille joitain albumeita omalle seinälle. Miehelle se oli arponut seinäkuvan vastasyntyneestä Toukolaisesta. Miehen kaveri tietenkin bongasi vauvakuvan ja onnitteli meitä lämpimästi. Mies huomasi töissä ollessaan onnittelut Facebookissa ja meni ihan paniikkiin: joko se minun vauvani syntyi? Oliko se siis vaimo, joka yritti soittaa äsken, kun en ehtinyt vastaamaan? Kävikö vaimo tosiaan jo synnyttämässä ja vielä kahdestaan korvatulehduksesta kärsivän Toukolaisen kanssa?

No, ei siis vielä Taimi-Topiasta. Mies parka, pitänee nyttemmin puhelimensa jatkuvasti äänet päällä ja korvan juuressa.

Hm. Minun piti aloittaa bloggaus lauantaista ja edetä sitten kronologisesti tähän päivään. No, viimeistelen ensin maanantain. Eli jätskitreffien jälkeen toin pojan kotiin ja suuntasin taas Selloon. Tapasin ystäväni M:n ja kävimme kahvilla Buffossa, varasimme Toukolaiselle Molo Kidsin Grasshopperin sovitusta varten, haahuilimme ja kävimme katsomassa Tom Hanksin käsikirjoittaman, ohjaamaan ja näyttelemän Larry Crownen. Täytyy sanoa, että kovasti oli mies nähnyt vaivaa päästäkseen pussaamaan Julia Robertsia. En ole varma, ryhtyisinkö samaan (ainakaan enää) Ethan Hawken vuoksi.

Ilta oli kyllä oikein onnistunut ja tulin kotiin hyväntuulisena. Ai niin, tavattuamme kysyi ystäväni: "Käytättekö sieniä?" Minulle ei tullut mieleenkään ruuanlaitto, vaan ajattelin erilaisia huumaustarkoituksia. Saimme purkillisen suppilovahveroita ja ihan ruokaa me niistä laitetaan. Mies oli tahollaan törmännyt julisteeseen, jossa kysyttiin: "Tunnetteko sieniä" ja Miehelle tuli heti mieleen Kääpä, Minikääpä ja Toukolainen.

Ja sitten se lauantai. Aloitimme Karakalliopäiviltä. Torilla oli kunnon hulinat ja Touko toikkaroi ympäriinsä väsyneenä, lippis silmillään ja nautti silminnähden hulinasta. Käävät pääsivät pomppulinnaan ja saivat uuden palapelin eurolla. Eri tahot jakoivat nameja ja niillä oli hyvä aloittaa karkkipäivän vietto.

Seuraavaksi suuntasimme Myrtsiin kaverin tupareihin. Kolme pientä koiraa ja lisää herkkuja. Mukavaa rupattelua ja sitten kotiin. Jätimme pojat, yhden pihalle tikkaripussin kanssa ja kaksi päikkäreille, ja suuntasimme Käävän kanssa Selloon. Tarvitsimme juhlakengät ja mustan boleron. 50 % löytyi, hienot, mustat juhlakengät, joten saatoimme jatkaa humpsuttelua. Ostimme kolmelle käävälle lelulahjat, jotka ne saavat tullessan triplaisosiskoksi, tuplaisoveljeksi ja isoveljeksi. Käävälle löytyi synttärikutsuja ja aarteenetsintäpalkinnot synttäreille, violetit sammarit ja kissapaita ja ruokaakin saimme. Mutta parasta kaikesta: Kääpä pääsi partioon! Se oli ollut meidän molempien harras toive ja nyt Kääpä siis aloittaa Siiseloissa viikon päästä tiistaina! Törmäsimme ihan sattumalta johonkin partiolaisten kojuun ja paikalle asteli vieläpä juuri tuon lähilippukunnan sudariasioista vastaava henkilö, joka paljastui itseasiassa tänään kaverini pikkuveljeksi. Mutta nyt on siis meillä uusi, innokas partiolainen. Eikä itseasiassa sudari vaan "kolkka". Outoa.

Sunnuntaina oli leikkipäivä. Pihan lapset olivat rampanneet kukin vuorollaan seuraamassa Minikäävän dinon kuoriutumista ja sunnuntaiksi oli luvattu, että lapset saavat kutsua kavereita myös kylään. Meillä olikin kotileikeissä yhdeksän lasta ja myöhemmin vielä Minikäävän ystävänä Sara ja Käävän ystävänä Petra. Sunnuntai-iltana oli kolmen päivän 24/7-kääpäputki takana ja itsellä oli kaikkensa antanut olo. Ihana oli lähettää ne maanantaina tarha- ja koulutielle.

Dinot

Olipas aamu! Pojat heräsivat tuttuun tapaan ennen seiskaa, vaikka niillä oli vapaapäivä tarhasta. Kääpäkin heräsi omatoimisesti hyvissä ajoin ja sitten se kähinä alkoikin. Ne katsoivat ensin lastenohjelmia ihan nätisti, mutta sitten alkoi sellainen pieni vierustoverin härnäys. Aloin olla jo ihan raivoissani, mutta onneksi sain Käävän lähetettyä koulutielle klo 8.50. Veljet kävivät antamassa halit vielä ovella ja Toukolainen huikkasi "Moikka kuuta!" Sinne se meni vaaleanpunainen lippis päässään. Lippa on tietenkin taivutettu suoraksi.

Me jäimme poikain kanssa kotiin känisemään. Luulin, että pojista olisi ihanaa, kun saisi nysvätä kerrankin rauhassa kotona, mutta ei, ne jatkoivat kähinää kahdestaan. Lopulta sain ne usutettua askartelupuuhiin, mutta Toukolainen olisi edelleen halunnut vain liimata eli maalata. Siihen en suostunut, sillä meillä oli kuitenkin kohtuutiukka aikataulu. Aamupalat oli syöty, mutta lounas piti saada ajoissa pöytään, jotta Toukolainen ehtisi nukkua edes hetken ennen reissuiltapäivää.

Menin Toukan kanssa tunniksi unille ja Minikääpä rakenteli sillä aikaa pahvilaatikoista majaa. Välillä se piipahti lohduttamassa kunnon raivarit saanutta veljeään, joka ei siis vain halunnut mennä mukkumaan, kuten se itse asian ilmaisee. Veikka toi hylkeen ja angry birdsin, eli pingviinin, ja mekin saimme juteltua Toukon kanssa siitä, miten joskus harmittaa oikein tosi, tosi paljon. Niin paljon, että voi hyvin kieriskellä puolisen tuntia lattialla ja huutaa. Voi Märkä-Simoa! Mutta kyllä tuo Toukolaisen uhma on sikäli helpompaa nyt kuin vuosi sitten, kun asiasta voi keskustella jälkeenpäin ja muutenkin se luovuttaa hitusen nopeammin ja kiipeää syliin. Ihme raivopää meille on tullutkin!

No, me laitoimme Miniäisen kanssa itsemme kuntoon, poika oli jo aiemmin tehnyt kaikille eväät. Menin herättämään Toukoa. Ajattelin vain nopeasti vaihtaa vaipan, mutta yllätys oli melkoinen, kun vaipasta plumpsahti lattialle hieno kakka. Saimme vähän siivotakin sitten. Huomasin myös, että vaippa oli muuten ihan kuiva ja houkuttelin pienen hikipäämiehen pöntölle. Siinä se sitten tärisi ja piti minusta kiinni unenpöpperöisenä. Mutta pissa tuli lopulta!

Myöhästyimme Käävän noudosta tämän episodin vuoksi viisi minuuttia, mutta se ei onneksi haitannut. Kurvasimme Heurekan parkkikselle juuri samaan aikaan ystäviemme kanssa ja lapset tervehtivät toisiaan halailemalla. Olimme siis liikenteessä Herzogien kanssa.

Ensin juostiin dinot läpi. Ne liikkuivat ja karjuivat, mutta pienimmätkin tutustuivat niihin varsin luottavaisesti. Seuraavaksi aikaa vietettiin Arkkimedeen ruuvissa ja sitten vesileikeissä padon parissa. Söimme eväät ja lapset saivat myös leikkiä arkeologeja. Lopulta kaikki halusivat palata vielä vesileikkeihin ja tällä kertaa kaikki saivat ottaa jopa kengät pois. Toukokin kyykki vaippa vedessä kiviä etsimässä. Juuri silloin, kun isoimmat viisi olivat hajaantuneet sinne tänne vesielementtiin, tuli Jenniferiltä kakka ja minä sain jäädä vahtimaan noita viittä.

Saimme lopulta kaikki lapset suht koht kuivana sisätiloihin. Herzogit joutuivat lähtemään urheilukouluun, mutta meillä oli vielä reilu puolisen tuntia aikaa. Ehdimme tehdä jokaiselle oman kolikon ja Kääpä ja Minikääpä pääsivät kuukävelemään. Lapset kuuntelivat myös eri kieliä ja hämmästelivät ilmassa leijailevaa maapalloa sekä sitä heiluria, joka on ihan ekana Heurekaan mentäessä. Ehdimme vielä lelukauppaan. Minikääpä valitsi dinosauruksen munan, ja nyt odotellaan poikasen kuoriutumista. Toukolainen otti onnellisen näköisen punaisen dinon ja Kääpä sellaisen kumisen piikkipallon. Lisäksi Kääpä löysi meille puisen taulun, johon merkitään päivämäärä, kuukausi, vuodenaika, kellonaika ja sää. Yllätykseksemme Miniäinen osasi laittaa kellon ihan kohdilleen, kun kuuli, että se on yhdeksän. Täytyy ruveta tarkkailemaan tuota lasta, se tuntuu oppivan salaa vaikka mitä.

Eilenkin oli aika hässäkkäpäivä. Toukolainen oli köhinyt yöllä ja arvelin, että sillä on kurkunpäätulehdus. Se jäi siis kaverikseni kotiin ja menimme yhdessä neuvolaan kuuntelemaan T-T:n sydänääniä. Neuvola oli 9.45 Perkkaalla ja olin rohkeasti varannut Toukolaiselle vielä lekurin Myrtsiin klo 10.30. Ehdimme hyvin, vaikka neuvolantäti oli myöhässä. Ja hyvä, että varasin ajan, sillä Toukolaisen toisessa korvassa oli märkivä tulehdus. Sillä on nyt liimakorvaepäily päällä ja jos tilanne on samanlainen edelleen neljän viikon kuluttua, päästään vihdoin putkitukseen. Kävimme vielä apteekissa, Mäkkärissä ja ostamassa minulle kalenterin.

Illalla isommilla olikin sitten vielä ohjelmaa. Kääpä oli kutsuttu naapurin 8-vuotissynttäreille ja minä lähdin Miniäisen kanssa puvunsovitusreissulle ja poikien (ja aikuisten) iltaa viettämään. Minikääpä, T ja T leikkivät tosi nätisti ja me saimme ensin herkutella aikuisten kesken terassilla. Seuraavaan kattaukseen laitoimme lapset ja siirryimme itse olkkariin. Mainio ilta ja Minikääpä sai nyt tosi hienon liituraitapuvun Mummon hautajaisiin. Ja molemmat pojat juhlakengät. Nappasimme vielä lisää kenkiä mukaan kotimatkalla toisilta kavereilta ja nyt on kenkäpulmat hetkeksi taas ratkenneet. Paitsi että Käävälle pitää ostaa vielä juhlakengät ja sovittaa mekko. Mies kävikin tänään parturissa, joten enää pitää leikkuuttaa poikien tukat ja nypityttää minulta kulmat.

Saavuimme kotiin puoli ysin maissa. Sohvalla vaikeroi ylensyönyt Kääpä. Se oli ottanut kaikkein suurimman kakunpalan, kaksi isoa donitsia ja sitten niitä minidonitseja ja juonut kaksi lasillista limua. Siis 115-senttinen, 20-kiloinen lapsi! Ei ihme, että olo oli vähän tukala. Juhlat olivat sujuneet kuulemma hienosti. Ja Miniäinenkin oli ihan täpinöissään poikien illastaan.

Hip hei, vuorokausi vaihtui, joten rv 39+4! Pitäisi mennä mukkumaan, mutta en vain halua. Syön mieluummin muutaman kovan sammakkokarkin.

Koulua ja tarhaa

Käävällä oli ihan mahtava leikki iltiksessä Pinjan kanssa. Ne oli kaksostytöt, joiden vanhemmat oli eronnu. Äiti löysi kuitenkin uuden miehen ja lähti sen kanssa risteilylle häämatkalle. Kääpä ei oikein tiennyt, mikä on risteily, eikä ollut ensin varma, olivatko vanhemmat eronneet vai adoptoineet, ne kun menevät hänellä kuulemma aina sekaisin. No, se perheen uusi isä joka tapauksessa peruutti tyttöjen fudistreenit, kun sen mielestä lasten piti mieluummin harrastaa balettia ja karatea. Leikkiin kuului myös uskaliaampia osioita, mm.jotain kissojen hukkumisia/hukuttamisia, mutta niistä ei voinut puhua.

Käävän koulu on lähtenyt kaikin puolin hienosti käyntiin. Nyt jo huomaa, että open auktoriteettiasema on jälleen kerran äitiä korkeampi. Niillä tulee aina läksyksi matikasta puolikas sivullinen kotitehtäväosiosta. Kerran tuolla puolikkaalla sivulla olikin kaksi tehtävää. Kääpä ei uskaltanut tehdä sitä toista, sillä opettaja oli puhunut jotain sellaista, ettei ylimääräisiä tehtäviä pidä tehdä. Asia selvisi tänään vanhempainillassa: ope oli kieltänyt tekemästä satunnaisia tehtäviä sieltä täältä kirjasta ja oli selittänyt, että on tarkoituksemukaista, että kaikki tekevät samoja hommia.

Samasta syystä Kääpä ei ollut uskaltanut tehdä lisätehtäviä, mutta tänään rohkaisin sitä ja se tekikin tässä sohvalla kaikki tähän mennessä tulleet (yhtä lukuunottamatta, koska se aavisteli, että ope oli saattanut kieltää sen tekemisen). Näytin omasta ekan syksyn matikankirjastani, joka löytyi keväällä Pusulasta, että minäkin tein aina kaikki lisikset, koska tykkäsin matikasta ja olin hyvä siinä.

Tänään olikin läksyjen suhteen dramaattinen päivä: niitä oli tullut kahdesta eri kirjasta! Matikan lisäksi oli pitänyt tehdä kaksi riviä a-kirjainta. Ne harjoittelee heti tekstausta, mikä on ihan hyvä, kun eskarissa jo käytiin läpi tikkukirjaimet.

Meillä oli kyllä Käävän kanssa oikein ihana iltapäivä. Kääpä tuli koulusta kolmen jälkeen, katsottiin taas läpi läksyt ja reissarit ja lapsi teki vielä sitä matikkaa. Sen jälkeen se halusi soitella vähän pianoa. Ei oltukaan soitettu pitkään aikaan, mutta nyt ajattelin, että voitaisiin tässä meidän iltapäiväsessiossa vähän soittaa, jos Kääpä haluaa. Nyt en ole enää huolissani Käävän harrastuksista: meillä on oma matikkakerho ja pianotunnit ja illalla ne meni isin kanssa vielä fudikseen. Pojat piti ottaa mukaan, kun koululla oli vanhempainilta.

Tutustuin yhteen uuteen äitiin, joten ilta oli oikein onnistunut. Se oli tiedustellut vanhempainillassa matikan lisähommia ja kävi ilmi, että myös sen tytön vamhemmat olivat molemmat IT-alalla. Tuntuu, että se on täällä Espoossa tyypillisin vanhempien ammattikombinaatio.

Pihassa tuli tällä viikolla vähän riitaa, kun L ja S rikkoivat vahingossa Käävän kengän. Kääpä oli juossut kilpaa Emman kanssa ja sen kenkä oli pudonnut. L ja S nappasivat kengän maasta, ja kun kumpikaan ei antanut periksi, kengän remmi napsahti poikki. Lähdin selvittämään asiaa ja lapset aloittivat heti kyselyn: "Oliko silminnäkijöitä?" Niillä on koulussa toteutettu vertaissovittelun periaatetta, opin tänään vanhempainillassa.

Minikääpä ja Toukolainen viihtyvät edelleen hyvin päiväkodissa. Miniäinen leikkii Aslanin ja joskus Samun kanssa ja Toukolaisenkin ne ottavat leikkiin mukaan. Touko oli leikkinyt myös Aslanin pikkusiskon Lucyn kanssa. Illalla se suunnitteli, että se tekee kakkuja uuden omahoitajansa Hannamarin kanssa ja niin ne olivat kuulemma tehneetkin. Ja ihmeiden ihme: Touko oli tuntenut olonsa niin kotoisaksi, että oli tehnyt tarhassa oikein kakankin. Kaikki hoitajat olivat silminnähden innostuneita.

Harrastuksista vielä

Aina näin alkusyksystä ovat tapetilla lasten harrastusasiat, ja niistä vähän illalla juttelimmekin.

Meille on tärkeintä, että lapsista kasvaa luovia ja hyvän itseluottamuksen omaavia aikuisia, jotka uskaltavat tavoitella omia unelmiaan. Uskon, että leikkiminen sekä omien sisarusten että pihan lasten kanssa on omiaan hiomaan sekä sosiaalisia taitoja että auttamaan lapsia löytämään sisäisiä voimavarojaan ja persoonallisuutensa eri puolia.

Lapsi tarvitsee toki ohjattuja, strukturoitujakin asioita elämäänsä. Näitä tulee automaattisesti kodin ja päiväkodin rutiineista ja myöhemmin sitten eskarista ja koulusta.

Mutta tarvitseeko lapsi näiden lisäksi vielä aikuisen ohjaamia harrastuksia, joissa taputetaan, juostaan tai piirretään käskystä, ohjeen mukaan?

Meillä on ollut tähän asti yhden harrastuksen periaate. Viime vuonna Kääpä soitti kannelta ja me kävimme Minikäävän kanssa taekwondossa ja tälle vuodelle on siis luvassa fudista isoimmalle ja tuota kannelta viskarikäävälle.

Molempia on kerta viikkoon, ei siis mitään kovin kunnianhimoista. Ja nyt sitten tuntuu, että kaikkien muiden lapset harrastavat taitoluistelua, balettia ja viulun soittoa ja ovat ihan ikäryhmänsä parhaimmistoa noissa lajeissaan. Meidän käävät sen sijaan jahtaa täällä kotona Gormiteja ja rymyää pihalla. Koska ne ovat jo 5 ja 7, ei niistä koskaan tule huippuja missään urheilulajissa tai musiikissa, mutta emme me sellaisesta kyllä koskaan haaveilleetkaan.

Haluamme tarjota lapsille kiireettömän, rauhallisen lapsuuden, jossa on aikaa leikille ja haaveilulle. Isompana ehtii sitten vielä vaikka mitä, vaikkei nyt ihan maailman huippua missään lajissa tavoittaisikaan. Kaikenlaista voi harrastella ja uskon, että kukin kääpä on saanut roppakaupalla lahjoja niin, että kullekin löytyy sitten aikanaan sopiva ammatti. Ja se itseluottamus auttaa pistämään arvoja järjestykseen, ettei tarvitse tavoitella muiden kanssa omakotitaloa, kahta lasta, Volvoa ja kultaista noutajaa. Tärkeintä on löytää oma polkunsa.

Syksyn aloitus

Nyt on rv 39+0 ja nykylukkarini on seuraava.

Ma-to

7.00 Herätys, aamutoimet, lapsille vaatteet, Käävälle aamupala
7.30 Poikien lähtö tarhaan/töihin
7.50/8.50 Käävän lähtö kouluun
8.30-9.30 Tenttiin lukua (sosiaaliturva, lakisääteinen tapaturma)
9.30-10 Vauvan tarina

Lounas, päikkärit/neuvola/kauppa/kotihommia, välipala

15.10 Kääpä saapuu. Läksyjen tarkistus, reissuvihot
16.00 Poikien nouto

Päivällinen, Pikku Kakkonen, leikit, iltatoimet

Pe

9.15-13.15 Käävän koulu, pojilla vapaapäivä
10-13 Perhekerho ja lounas puistossa
Iltapäivällä retki tai reissu

Ma: Minikäävän kannel 16.50-17.50, sitä ennen päivällinen piknikkinä/Mäkistä/pizzeriassa
Ke: Käävän fudis 17.30-18.30

Ihan kivalta vaikuttaa meidän syksy. Käävän fudisaika vielä vaihtuu ja kuvioon saattaa tulla mukaan partio. Ja itse haluaisin vihdoin liittyä siihen Elixiaan vauvan synnyttyä. Ajattelin, että voisin ehkä käydä vauvan kanssa salilla kerran-pari viikossa, yhtenä iltana jossain jumpassa ja kerran vielä viikonloppuna. Mutta katsotaan nyt ensin, millaisen tapauksen saamme. Jos se ei nuku koskaan ja huutaa vaan, jää jumpat aika vähiin.

Eilen alkoi tosiaan se Miniäisen kannel. Se haluaa kovasti oppia soittamaan jotain soitinta ja laulamisestakin lapsi tykkää. Kävimme ensin Käävän kanssa kaupassa ostamassa eväät (muille kolmioleipiä ja Käävälle nakkeja, banskut, korvapuusteja ja pillimehut/laittikokis/energiajuoma) ja sitten haimme ukot. Pidimme piknikin Karakalliossa, lähellä muskaria.

Lähdimme muskariin Minikäävän kanssa ja törmäsimme matkalla Aslanin pikkusiskoon ja -veljeen. Ajattelin, että olisipa kiva pyytää Aslania Minikäävän muskarikaveriksi. No, kun pääsimme muskariin, yllätys oli melkoinen, kun Aslan olikin jo siellä! Pojat halasivat, nauroivat ja kävivät yhdessä käsipesulla. Ne menivät vierekkäin istumaan ja kikattivat vain. Ihanat ukkelit!

Vaklasimme poikia Aslanin äidin Jingin kanssa ja hyvin se näytti sujuvan. Pojat lauloivat, taputtivat, soittivat eri rytmisoittimia ja sitä kanneltakin. Open mukaan ne olivat myös vähän hassutelleet, mutta ehkä ne ensi kerralla malttavat paremmin rauhoittua.

Aslan halusi antaa Minikäävälle vielä aarteen, sellaisen kolikon, jossa on laavanväkeä ja Minikääpä oli onnensa kukkuloilla. Se käveli koko loppuillan aarre kädessään ja nukkui se vieressään. Ihanat ystävykset! Aslan ehdotti vielä jätskille menoa, mutta sen me jouduimme siirtämään ensi viikkoon, sillä meillä oli tiedossa divarireissu.

Olimme siis vihdoin saaneet vähän karsittua kirjojamme. Auton takaboksi oli ollut kuukauden täynnä kirjanyssäköitä ja nyt kannoimme sinne vielä muutaman laatikollisen lehtiä. Minä olin pakannut kasseihin Enni Mustosia, joita en sitten kuitenkaan saanut luettua ja ne kelpasivat divariin. Yhden Virve Sammalkorven ne ottivat, mutta kaksi muuta ei kelvannut. Ja joitain hömppäromaaneja meni kaupaksi. Mies teki uroteon ja luopui haikein mielin rakkaista Rekyyleistään ja minä vein kirjaston kierrätyspisteeseen Vauva-lehdet, Kaks Plussat ja Meidän Perheet. Jotain suomenkielisiä fantasiakirjoja otettiin ihan divariin, mutta ehkä 80 % kirjoista päätyi sinne kirjastoon. Ja jotain veimme ihan rodeenkin, ikivanhoja taidekirjoja, vanhoja venäjän oppikirjoja ja ATK-kirjallisuutta. Ja minun orgaanisen kemian oppikirjani, jonka olin ostanut käytettynä opiskelijakirjastosta. Mutta nyt omistamme kuution vähemmän materiaa ja olo on hitusen kevyempi.

Haaveilen taas kompaktista kaupunkikodista, johon voisimme mahtua ilman turhaa tavaraa. Mutta katsotaan nyt, mihin tästä päädytään. Ekan luokan Kääpä käy joka tapauksessa tuossa Rastaalassa.

Divarin ja kirjaston jälkeen kävimme vielä ruokaostoksilla ja Kääpä valitsi ystävälleen synttärilahjaksi keiju-Barbien. Törmäsimme Käävän vanhaan eskariopeen ja rupattelimme hetken. Kääpää vähän jännitti. Iltapalaksi haimme juustohampparit ja kotiin ajoimme kaatosateessa.

Illalla olimme koko remmi ihan superväsyneitä, mutta uni ei meinannut tulla kenellekään. Lopulta käävät kuukahtivat. Mielessä pyöri tuhat asiaa, mutta väsymykseltä ei saanut oikein juteltua. Tänään on onneksi koti-ilta.

Taikatemppu

Käävällä on taikurinhattu päässään ja kädessään kolme miekkaa. Se tunkee yhden kerrallaan pahvilaatikkoon, jossa on Minikääpä.

Kolmannen miekan kohdalla laatikosta kuuluu "piip piip!" ja Kääpä avaa ylpeänä laatikon: "Se kuoli!"

Siivouspäivä ja leffailta

Hirveä hedari! Tajusin juuri, etten juonut eilen ollenkaan kahvia, sillä maito oli lopussa, ja hedari alkoi jo yöllä. Perjantaina neuvolassa kerroin nukkuneeni oikein hyvin. Toki ramppaan vessassa tunnin välein, mutta olen nukahtanut aina helposti uudelleen. No, nyt se sitten muuttui ja olen kukkunut kaksi yötä. Onneksi nyt on viikonloppu ja sain nukkua aamulla pitkään Miehen hoitaessa aamuvuoron. Nyt yritän häätää hedaria kahvilla ja kokiksellla, Kääpä ja Miniäinen harjoittelevat sirkusesityksiä ja Mies ja Toukolainen ovat päikkäreillä. Aamulla käävillä oli mahtava leikki. Ne pelastivat maapallon auringon sammumiselta tappamalla Gormiteja. Niillä oli mukana muutama koira ja välillä ne piipahtivat toimistolla. Gormiteja oli siroteltu ympäri huushollia, eikä niihin saanut koskea, sillä ne olisivat purreet.

Eilen oli supertehokas ja loistava päivä. Tai minä en ollut yhtään tehokas heti herättyäni, mutta Mies oli saanut pikkuhiisit siivouspuuhiin. Ne keräsivät omia lelujaan ja minä aloin autella tuossa puuhassa. Mies imuroi ja pesi keittiön ja vessan lattiat. Kääpä jatkoi karkkihelmipalkalla ja jynssäsi puoli tuntia keittiön alakaappien ovia. Kääpä ja Miniäinen tienasivat vielä yhdet karkkihelmet tyhjentämällä ja täyttämällä olkkarin hyllyn ja pyyhkimällä pölyt siitä ja pianosta. Ahkerat käävät!

Me saimme vihdoin torstaina koottua Taimi-Topiaan lipaston. Ja sitten pääsinkin pesemään vauvanvaatetta. Kävin perjantaina läpi kaikki kääpäin vanhat vaatteet ja sorttailin niitä lipaston laatikoihin. Tänään saan sitten laittaa vielä nuo äitiyspakkauksesta tulleet paikoilleen. Käävät etsivät kaikki vauvalelut ja laittoivat ne lipaston alimpaan laatikkoon. Petasin jo pedinkin siihen pahvilaatikkoon. Pinnis on yläkerrassa, ei tosin vielä koottuna, ja tuon pahvilaatikon ajattelin pitää alakerrassa, jotta on joku paikka, mihin vauvan voi läntätä. Laatikko kiehtoi kääpiä ja jokainen kävi vuorotellen kokeilemassa vauvana oloa.

Tehtyämme suursiivouksen ja Toukolaisen herättyä unilta lähdimme Makuuniin ja kauppaan. Käävät saivat namipäivänaminsa ja vuokrasimme leffan, Alvin ja pikkuoravat 2. Aloitimme leffaillan päivällisellä: pojille pizzaa, minulle maalaisperunasalaatti ja Käävälle makaronilaatikkoa. Sitten ne namit ja jenkkityylisiä makeita poppareita. Huh. Tulipa syötyä iltapala samalla.

Olin jotenkin ihan mielettömän onnellinen tuolla reissullamme. Vaelsimme karavaanina: Mies työnsi edellä tyhjiä rattaita, Kääpä kulki seuraavana vauva vaunuissaan, Minikääpä loipotti pitkin metsiä rausku kädessään ja Toukolainen meni perässä vaaleanpunaisten aurinkolasiensa kanssa. Se jaksoi kävellä reippaasti koko matkan! Minulla oli turkoosi, froteinen kesämekkoni, joka oli vähän kittana viime kesänä, mutta nyt mahan kanssa jostain syystä ihan sopiva. Kun valkkailin irtokarkkeja Makuunissa, melkein itketti: meillä on kaikki niin hyvin.

Koulun aloitusta ja vauvan odotusta

Me luemme edelleen Käävän kanssa aina tiistaisin vauvan kuulumiset, kun raskausviikko vaihtuu. Vauva on jo aika jötkäle, olisikohan ollut 3200 g. Tulin juuri neuvolasta ja maha oli jo alkanut kutistua - vauva on siis hilautunut alaspäin ja päätä tuskin enää tuntui. Saamme siis perinteisen puikulapään, jonka naama on ihan alalaidassa. Kääpähän oli sellainen aikoinaan, sillä se oli valmiusasemissa miltei kokonaisen kuukauden, kunnes se sitten lopulta häädettiin viikolla 42+0.

Minikääpä oli eilen kuin ihan oikea isi. Se teki ensin täyden työpäivän tarhassa ja kotiin tultuaan nappasi vauvansa ja syötti sen. Sitten se tiskasi vauvan astiat ja alkoi kokoamaan lipastoa kanssani uusimmalle tulokkaalle. Siitä saa joku vielä hyvän miehen. Ja on se kova pussaamaankin, nyt on jo ties monesko leidi kierrossa. 1-vuotiaasta oli Iina, kerhoissa sitten Malla, Linda ja Iiris ja nyt rakkain on oman pihan Sara.

Toukolainen odottaa myös kovasti vauvaa. Se laittaa käden mahalleni ja toteaa "vauva jumppaa". Kerran se toi masuvauvalle Gormitinkin, Deloksen. Ja päiväkodissa se puhuu vauvasta.

Iso maha kiinnostaa myös muita lapsia. Hain tiistaina Kääpää koulusta, kun vastaan säntäsi tuore eskaripoika. Se taputti mahaani ja kysyi silmät pyöreinä: "siis tuleeko tuolta sinun mahastasi siis sellainen ihan oikea vauva?" Päiväkodin Islaa on maha ihmetyttänyt jo viime keväästä. "Siis miten teillä on noin paljon lapsia? Ja vielä tuolta mahasta tulee lisää! Sitten teillä on kyllä tosi paljon lapsia! Miksi teillä on niin paljon lapsia?" No, onhan neljä lasta toki moderni suurperhe, mutta silti. Jostain syystä meidän kaveripiirissä kolme lasta on aika standardi, jos niitä lapsia nyt ylipäätään on siunaantunut, ja tunnemme monia neli- ja viisilapsisiakin perheitä. Kuusi alkaisi olla jo minullekin aika monta.

Niin, tänään on Käävän neljäs koulupäivä. Valmistauduimme asiaan maanantai-iltana käymällä Lepuskin kirkossa. Siellä oli ekaluokkalaisten siunaustilaisuus. Minikääpäkin halusi siunauksen, ja niin menimme alttarille koko remmi. Kääpä sai siunauksensa koulutielle ja Toukolainen ja Minikääpä tarhatielle. Lopuksi Kääpä sai "Taas uuden!" lasten Raamatun ja kaikki käävät jätskit. Aikuisille oli kahvia ja pullaa. Tupa oli ihan täynnä eikä autoa meinannut saada parkkiin. Mies ihmetteli, että miten koko Espoo on pamahtanut juuri tänään uskoon.

Tiistaina se sitten alkoi. Saatoin Käävän ja otin paljon kuvia: ensin koko porukka ennen poikien lähtöä, sitten Kääpä eteisessä reppu selässä, seuraavaksi kuva koulumatkalta, metsätieltä, sitten koulun pihan räpsyjä: Kääpä ja kaverit Isatou, Saimi, Karla, Emma ja Linnea. Seuraavaksi jonokuvia ja lopulta Kääpä pulpetissaan. Se istuu ihan keskellä luokkaa, joten voi siinä kätevästi säpistä vähän kaikkien kanssa.

Niille tuli lägejä jo heti ekana päivänä. Piti piirtää rasteja ja ympyröitä. Saimi oli tulkinnut, että "mahdollisimman huolellisesti", kun taas Kääpä teki ne "mahdollisimman nopeasti". Se laski huoneessaan "seitsemän, kuusi, viisi, ... , nolla! Valmista!" Tarkistin läksyt ja päällystimme uudet kirjat, aapisen ja työkirjan. Aapisen takakanteen tuli harmillisen paljon ilmakuplia, mitä lie sekundamuovia, mutta muuten meni ihan nappiin. Me täyttelimme Miehen kanssa lappuja ja tutustuimme kahteen reissariin, koulun ja iltapäiväkerhon.

Keskiviikkona Kääpä halusi vielä, että vien ja haen, mutta nyt parina päivänä se on mennyt ihan itse. Eilen se soitti, kun oli päässyt koulun pihalle, kuten oli sovittu, mutta tänään ei tarvinnut soitella. Tosin yritin itse vielä soittaa, montakin kertaa, mutta ei Kääpä vastannut. Arvelin, että sen reppu on läjässä muiden reppujen kanssa ja neiti itse alkaa joko hippaa tai on kiippiksessä. Lohduttauduin ajatuksella, että jos se on jäänyt auton alle, niin eiköhän äidille ilmoiteta aika ensimmäisten joukossa.

Nyt muina päivinä Kääpä on tehnyt läksynsä, joita tulee tosiaan joka päivä, valmiiksi jo iltiksessä. Se tulee kotiin kolmelta, jolloin katsomme läksyt ja reissarit tässä sohvalla. Kääpä ei jaksa kertoa päivästään, mutta siltä pitää kuulemma kysellä, että mitä ne teki ja mitä niillä oli ruokana. No, minä kyselen ja Kääpä vastailee lyhyesti. Aina se on kyllä tullut kotiin ihan täpinöissään ja kaikki päivät ovat olleet ainakin tähän asti kivoja.

Kääpä mietti eilen autossa, että kumman veljen se ottaisi kouluun mukaan, jos saisi ottaa yhden sisaruksen. Toukolaista se ei ottaisi, koska siltä pitäisi vaihtaa vaipat ja Minikäävän pärjäämistäkin se epäili: "Sua voisi ruveta itkettämään, kun me syödään ruoka niin myöhään!"

Itsevarmuudesta

Istuimme Käävän kanssa autossa matkalla hakemaan poikia. Käävällä oli sylissään nuken hoitolaukku.

-Äiti, minun housuilleni valuu vettä!
-No voisikohan se nuken tuttipullo siellä hoitolaukussa falskata?
-Ei se voi olla se, laitoin sen pystyasentoon.
-No pitäisikö sinun kuitenkin tarkistaa, että jos se on vaikka kaatunut?
-Ei, ei se voi olla se. Äiti, sitä vettä valuu vaan lisää!

*****

-Oho. No oli se kaatunu.

Lisää ihmisiä

Vietimme viimeisen kahden viikon aikana paljon aikaa Käävän kanssa. Ja buukkasimme kalenterin mahdollisimman täyteen erilaisia tapaamisia, sillä pidämme rupattelusta.

1) Tiistaina kävivät siis Pappa ja M. Käävät olivat ihan innoissaan ja pojat esittelivät tietenkin Gormitinsa ja kaikki lapset uudet huoneensa. Pappa antoi kullanarvoiden elämänohjeen: taskussa kannattaa pitää aina kaupan hedelmäpussia, sillä jos on sateella kävelyllä, sinne voi sujauttaa lompakon ja kännykän. Minigrip-pussi olisi toki vieläkin parempi.

2) Keskiviikkona pojilla olikin vapaapäivä tarhasta. Menimme kyläilemään vanhalla mammaraamisporukalla ja paikalla oli viisi äitiä ja 14 lasta, vaikka kaksi lasta uupuikin: {L,A,L,E,H,P},{M,M,V},{S,D,K},{P,R,L} ja {K,K,K,T}. Onneksi talo on valtava, ja lapset hajaantuivat ylös, alas ja ulos. Toukolainen oli täpinöissään valtavasta Pet Shop -kokoelmasta ja Kääpä & Minikääpä harjoittelivat kattoon kiipeämistä tankoa pitkin. Myös tramppa oli suosittu ja leikkimökissä saattoi hoitaa heppoja. Ruokana oli jauhelihakeittoa, leipiä ja kasviksia ja herkkujakin saatiin välipalaksi. Kylläpä oli mukava päivä! Söimme iltaruuan pikaisesti ja heitimme Miehen ja Käävän vielä fudistreeneihin. Kääpä teki taas yhden maalin ja niiden jengi voitti. Pari oli kyllä aika sippi saavuttuaan, ne oli kävelleet kentältä kotiin.

3) Torstaina oli seuraavat tärskyt. Tapasimme Sellossa H:n, A:n ja M:n. Kääpä lahjoitti pikkulikoille vanhan Pop Onz -lelunsa ja M nautti palojen heittelemisestä. A oli niin iso likka ja Kääpä vanui tuolissaan ja vaikutti jo vähän teiniksiltä. Minä otin lohitäytteiset uuniperunat ja Kääpä Dallas-pullan. Lounaaksi likka söi vielä myöhemmin Hese-aterian ja saimme puuttuvan Bamse DVD:n. H toi T-T:lle ihanat, pehmoiset ruskea-kelta-oranssit sukkikset, enkä malta odottaa, että saan vetäistä ne vauvalle jalkaan. Vähän pitää vielä kasvaa, vauva lienee nyt 40 cm ja sukkikset on kokoa 62/68. Yritimme etsiä Käävän synttäreille kaverilahjoja, mutta ei oikein keksitty mitään.

4) Ajoimme Suvelaan ja veimme M:lle lääkismatskut. Tarkoitus oli kahvitella, mutta perhe oli syysflunssassa, joten suuntasimme Ikeaan. Otimme hodarit ja limut ja löysimme Käävän huoneeseen verhot. Ei turha keikka siis.

5) Haimme pojat ja menimme kylään Herzogeille. Paikalla oli seitsemän lasta, joista viidellä oli takanaan tarhapäivä. Meno oli aika villiä. Kaksi lasta reissasi pyörällisillä laudoilla ja muutama matkusti päällä tai roikkui perässä. Toukolainen ihastui vauvaan: "Kato äiti, hoidan vauvaa!" ja hengasi sen kanssa melkein koko illan. S loihti meille päivällisenkin ja vaikka meininki oli aika levotonta, ainakin meidän käävät söivät oikein hyvin, nugetit, perunapallot ja hedelmät upposivat.

6) Perjantaikin oli reissupäivä. Kävimme ensin neuvolassa ja kaikki oli kondiksessa. Painoakaan ei ollut nyt tullut, tämä + 8 kg sopisi minulle mainiosti. Tuleva triplaisosisko sai vielä kerran kuulla vauvan sydänäänet, sillä seuraavien neuvolareissujen aikaan se lienee koulussa. Kääpä piirsi Isomummolle ja unohti piirustuspöydälle kännykkänsä. Koska aikataulu oli tiukka, saimme haettua sen vasta maanantaina.

7) Ajoimme neuvolasta suoraan Stockan parkkihalliin ja myöhästyimme kiusallisesti vartin. H oli onneksi saanut aikansa kulumaan shoppailemalla E:lle tyynyn. Siirryimme taas herkkujen ääreen, Kääpä otti Berliinin munkin ja minä jo tutuksi tulleen vuohenjuustoleivän, jota piristää viikunahilloke. H on myös mahakas ja puhuimme tietenkin synnytyksistä, konsultin urasta ja asunnoista. Kääpä löysi T-T:lle helistinapinan, joka rimmaa hyvin niiden sukkisten kanssa. Ostimme vielä Isomummolle lahjaksi suklaata ja ajoimme Haagaan.

8) Isomummo juhli tosiaan 82-vuotispäiviään. Hän oli varsin virkeä ja pisteli pari pullaa ja palan mansikkakakkua. Minä tapasin pitkästä aikaa setäni, tätini ja serkkuni ja M-veikkakin ehti lopulta paikalle. Isäni oli ilmoittanut ajan väärin, mutta onneksi olen lahopää ja muistin itse ilmoitetun alkamisajan pieleen, joten olimme Käävän kanssa paikalla juuri sopivasti. Isomummo yritti aluksi livohkaan pyörätuolillaan, mutta edusti sitten lopulta lähes tunnin. Kampaajallakin oli käyty ja Mummulle oli puettu hienot vaatteet. Veikalle se kertoi haluavansa maalle, mutta aika hankala sitä on nyt kuskailla, kun se on mennyt niin hentoiseksi.

Illalla laitoimme käävät sänkyihinsä. Minikääpä ei kuitenkaan saanut unta ja hiippaili alakertaan. Sitä suretti Mummo. Sen se kuiskasi niin hipihiljaa, ettei sanoista saanut selvää, mutta arvasin tietenkin, mistä oli kyse. Kerroin, miten tärkeä ja rakas Minikääpä oli Mummolle. Muisteltiin, miten Mummo piti monesti Kaapo-vauvaa sylissä ja miten monta kivaa juttua ne ehti tehdä 5,5 vuoden aikana. Ja nyt Mummo seuraa sieltä Taivaasta käsin viskaripojan puuhia ja iloitsee siitä, miten hienosti Miniäisen hommat sujuvat kotona ja tarhassa. Vihdoin uni tuli.

9) Viikko oli varsin puuhakas ja lauantain ohjelmaksi riitti onneksi naminhakureissu. Kävelimme Karakallioon ja käävät saivat ostaa Mummolta saamillaan namirahoilla karkkinsa itse. Pussit maksoivat 0,85-1,15, joten vielä saadaan monet namit niillä vitosilla. Aikuisetkin saivat pussinsa ja nautiskelimme karkeista ja auringosta. Kävelimme kotiin koulun pihan kautta. Toukolainenkin pääsi koululaisten kiippikseen ja selviytyi sieltä yllättävän ketterästi alaskin.

10) Sunnuntaina jatkoimme sosiaalista elämää kääpien serkun rippijuhlissa. Kirkko-osuus kesti 1,5 h ja se alkoi olla pojille vähän liikaa. Onneksi mukana oli Gormitit, keksit ja värityskirjat. Kääpä käyttäytyi oikein moitteettomasti ja veisasi kaikki virretkin. Minikääpä ojensi rippilapselle ruusun. Kakut ja piirakat olivat oikein mainioita. Minikääpä ihastui Fazerin sekalaisiin ja Toukolaiselle kuorittiin Kettu-karkkeja. Kääpä jutusteli taas kaikkien vieraiden kanssa ja joku nappasi sen ihan syliinkin.

11) Ajoimme kotiin Konalan kautta. Sinne olisi tulossa meille passeli kämppä. Kauaa emme voineet siellä pyöriä, sillä meille oli tulossa vieraita. M ja L saapuivatkin pian ja toivat Käävälle kirjan, johon se voi tallettaa koulumuistojaan sekä apinavihkon, jonka eno oli osoittanut Apina numero ykköselle. Me jäimme Miehen kanssa alas rötväämään ja muu remmi suuntasi yläkertaan ihailemaan uusia huoneita. Ne aloittikin sitten muistipelin (1. L, 2. K, 3. T (hieman avustettuna, lisäsi Kääpä), 4. M) ja me saimme juoda rauhassa kahvit.

12) Kaikki käävät olivat maanantain kotona. Aamupäivän ne leikkivät sheriffiä, kylvettivät Gormitit ja hoitivat vauvojaan. Kääpä ansoitti huoneensa poikien varalta. Ilmassa oli yleistä jännittyneisyyttä ja pientä nujakointia. Kääpä härnäsi poikia. Me nukuimme Toukolaisen kanssa päiksyt ja isommat katsoivat Toy Story kolmosen. Välipalan jälkeen lähdimme noutamaan Käävän kännykkää ja rusinaostoksille Selloon, sillä Miniäisen teki mieli rusinoita. Tarvittiin me kyllä maitoakin ja muuta ruokaa. Olin lisäksi luvannut haaveilureissun Prisman leluosastolle, mutta siitä tulikin ihan implementointia. Kääpä löysi vihdoin itselleen kesälomalelun - se keräsi ostoskoriinsa pari pakettia vaippoja, ruokaa, pari uutta tuttia ja tuttiketjun. Minä ostin Baby Borneille vähän soseita ja mehuja, Minikääpä valitsi seinää pitkin ryömivän otuksen ja Toukolainen hämähäkkipallon. Lapset pysyivät siis ihan kohtuudessa mutta minä en. Ostin vihdoin Toukolaiselle haaveilemani Pet Shop talon ja muutaman uuden otuksen. En kyllä vielä tiedä, koska ne avataan, sillä nyt käävillä on menossa nukkeleikit. Vauvat jäivät tarha- ja työpäivän ajaksi leikkimään nukkekodilla. Kääpä yritti saada minut hoitamaan vauvaansa päivän ajaksi ("Voisit samalla vähän harjoitella Taimi-Topiaan hoitoa!") mutta kieltäydyin. Meinaan ihan oikeasti lukea pariin työhöni liittyvään tenttiin, kunhan Kääpälä on ensin päivitetty.

Vieraita ja ystäviä

Aamulla satoi kaatamalla ja minä sain viedä pojat hoitoon. Miniäisen pulma ratkesi: törmättiin ovella Aslaniin, Lucyyn ja äitiin ja Minikääpä sai antaa vihdoin sen Gormitinsa. Pojat olivat ihan täpinöissään ja menivät yhdessä aamupalalle, vaikka Minikääpä olikin syönyt kotona puuroa ja banskun.

Toukolainen sen sijaan jäi lattialle kököttämään. Se ei osaa itse avata kenkiensä tarroja, ja olin pyytänyt Minikääpää auttamaan, mutta eihän se täpinöissään muistanut. Ensimmäinen harmitus tuli siis tuosta kenkäasiasta ja sitten vasta pommi räjähtikin: Toukolaisen vaatteita ei panna enää nallen kuvan kohdalle, vaan kilpikonnan, ja koko naulakkokin oli muuttanut ihan toiseen huoneeseen. Ei sellaista voi sulattaa heti aamusta! Lisäksi Toukolainen kyseli koko ajan, missä minun Gormitit on, kun näkin Aslanin saavan sen Bomboksen. No ei ollut Gormiteja ei.

Sitten menimme käsien pesulle. Potassa ei ollut enää nallea vaan kilpikonna, ja se järkytti entistä enemmän. Toukolaisen ei tarvinnut mennä aamupalalle, vaan se sai mennä leikkimään. Sinne se jäi huutamaan naama märkänä. Varsinainen Märkä-Simo.

Autossa oli käyty mielenkiintoinen keskustelu. Kerroin, että Pappa ja M tulevat illalla meille kylään. Kysyin, että joko niille on ehditty näyttää Gormiteja. Miniäinen kertoi näyttäneensä. Toukolainen lisäsi, että myös Mummolle pitää näyttää Gormiteja. Selitimme, että Mummolle ei voi enää näyttää Gormiteja, kun se on siellä Taivaan isän luona. Muistutin, että onneksi Mummo ehti nähdä videolta Gormitin synnyn. Juttelimme Taivaasta ja Minikääpä kysyi: "Miten pitkään minä olen täällä maapallolla?"

Tänään saamme siis vieraita, ja samoin oli viime perjantaina. Aamusta meille saapui A-sisko/kummi/täti ja toi lapsille tarrapuuhaa ja lehdet, pojille Pokemonit ja Käävälle Toy Storyn. Lapsilla oli ollut kova ikävä A:ta ja saimme ylpeänä esitellä uudistunutta kotiamme. Nyt leikkihuoneessa on kirjat ja nukkeleikit, poikien huoneessa Minikäävän työpiste, osa autoista ja junaradat ja Käävällä se koulupöytänsä.

Iltapäivällä saimme uusia vieraita: H, O ja V-vauva saapuivat, ja lahjojen kanssa myös. O oli tilannut WWF:ltä kaikille tutuille lapsille yllätysreput, joista löytyi lompakoita, penaaleita ja reissupyyhkeitä. Miniäinen sai hienon, valkoisen lippiksen ja mukisetin. Illalla se meni nukkumaan repun kanssa ja selitti minulle naama kiinni naamassa: "Eikö olekin kätevää: minulla on täällä repussa juomapullo ja mukit, niin ei tarvitse yöllä lähteä mihinkään, jos tulee jano!"

Leikkiä

Pojilla oli tarhasta vapaata perjantaina ja koko remmi leikki kolme päivää putkeen nukeilla. Kääpä jatkoi vielä tänään itsekseen. Ihanaa, miten hyvin Toukolainenkin pääsi mukaan leikkiin ja hoivasi vauvoja kuin kokeneempikin isä.

Ensin ne vei nuket telttaretkelle. Minikääpä selitti, että näitä nukkeja vähän pelottais, mut tää sanois, et isä suojelee teitä.

Miniäistähän pelotti jo telttailu pihalla eikä se sitten uskaltanut lähteä Miehen ja Käävän kanssa Nuuksioon. Mutta ensi kesänä se meinaa mennä.

Nukeille rakennettiin myös pahvista Vekkula, Miniäisen lempilaite Lintsillä, ja välillä ne kävivät vanhempineen Käävän uudessa pyörivässä tuolissa karusellissa.

Vauvoja syötettiin ja juotettiin ja kaikkia kuutta kuskattiin nukenvaunuissa. Välillä Kääpä teki muutaman lapsen kanssa kävelylenkin pihalla. Pari telttaa piti tietenkin pystyttää. Aluksi pihalla oli yksi teltta ja nyt on kaksi tuossa olkkarin matolla. Ja se Vekkula on leikkihuoneessa, mutta sen saa sentään onneksi jemmaan liukuoven taakse.

Koska vauvat olivat juoneet runsaasti, tuli pian tarvetta vaipoille. Kääpä lähetti Miniäisen yläkertaan pyytämään Toukon vaippoja. Kieltäydyin antamasta, ne kun ovat nukeille ihan liian isoja. "No, annetaan sitten vaan näiden vauvojen pissailla pitkin lattioita!" puuskahti närkästynyt Kääpä. Hellyin ja heitin niille yläkerrasta Taimi-Topiaan vaippoja, kuusi kappaletta, vaippa per vauva.

Tänään isät olivat töissä tarhassa ja Kääpä hoiti yhtä vauvaa kotona. Se teki samalla tietsikalla töitä yläkerrassa ja minä vakuutin sen olevan ihan ok, onhan äitikin aina opiskellut tai käynyt töissä vauvojen hoidon ohella.

Kerroimme tosiaan lauantaiaamuna lapsille Mummon kuolemasta. Vähän aiheesta keskusteltiin päivänkin mittaan, mutta vasta illalla Käävälle iski suuri suru. Se oli piirtänyt kuvan, jossa ne poimii Mummon kanssa kukkia käsi kädessä. Mummon paidassa on Kääpä ja Käävän paidassa Mummo. Laitoimme piirustuksen keittiön ikkunaan Mummon kuvan ja kynttilän lähelle. Vieressä on vielä Miniäisen poimimia kukkia.

Ja sitten tuli itku. Kääpä itki ihan mielettömästi ja rutisti lujaa. Juttelimme vielä vähän ja sitten uni jo tulikin. Sunnuntaina Mies oli jutellut Käävän kanssa ja uni tuli jo helpommin. Mies kertoi, että kun olimme viimeisen kerran Mummon luona lasten kanssa, Mummo oli sanonut Käävälle, että jos ei enää tavata, niin Mummo menee sinne Taivaan isän luo. Ja niinhän se Mummo sitten menikin.

Miniäinen ei ole itkenyt eikä puhunut asiasta, mutta se on nyt muutamana iltana katsonut valokuvia. Monissa Minikääpä istuu Mummon sylissä. Mies arvelee, että Miniäisen pitää ensin sulatella asiaa muutama päivä.

Ja Toukolainen, voi Toukolaista. Vaikea sanoa, mitä se miettii, mutta ihan onnelliselta ukkelilta se edelleen vaikuttaa. Ehkä Touko osaa meistä ottaa Mummon muuton Pasilasta Taivaan kotiin kaikkein luontevimmin. Syntymä ja kuolema ovat osa elämää, vaikka me isot ihmiset ainakin tuon jälkimmäisen niin mieluusti unohtaisimme.

Me likat tehtiin tänään kyllä ihan hommiakin. Roudattiin kaikki meidän Akkarit ja lautapelit Käävän huoneen kaapista poikien huoneeseen ja sieltä sitten Käävän vaatteet sen oman huoneen kaappiin. Yllättävän paljon tavaraa tuollainen peruskomero vetää. Vaikka kuljetusmatkaa ei ollut kuin nimeksi, sain ihan kiitettävät liitoskivut. No, onhan viikkoja sentään jo 37+0, joten kai tässä alkaa vähitellen raihnautumaan.

Katsottiin myös Käävän tarhakansio läpi Leppäkertuista eskariin. 2-vuotiaana se aloitti päiväkotiuransa ja muisteli entistä bestistään Leppiksistä: "se Joonas oli kyllä oikea itkupilli!" Ajatella, edes Leppäkertuissa ei saa enää itkeä, Seeproista nyt puhumattakaan. Ja minä kun itkin vielä koulussakin, kun pissasin uimahallin lattialle. Ja Jappe itki neljännellä, kun oli taas unohtanut mantsan kirjan kotiin. Voi meitä itkupillejä.

Suru

Miehen äiti on poissa. Mies oli äitinsä luona sunnuntaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina. Loppuvaiheessa Mummo ei jaksanut enää puhua, syödä eikä juoda. Mies kertoi kuitenkin arjestamme Kääpälässä, siitä arjesta, josta Mummo oli aina niin kovin kiinnostunut.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä 6.8.2011 Pappa soitti suruviestin. Mummo oli nukkunut pois, rauhallisesti ja levollisesti. Itkimme yöllä yhdessä Miehen kanssa ja aamulla kerroimme lapsille. Sytytimme Mummon kuvan eteen kynttilän.

Kääpä ei voi ymmärtää, miksi Mummon piti lähteä jo nyt. Minikääpää lohduttaa ajatus siitä, että Taivaassa ei tule pipejä vaikka pelaisi jalkapalloa, sillä kun on niitä pipejä tänä kesänä piisannut. Toukolaiselle selitimme, että Mummo ei asu enää Pasilassa vaan on muuttanut Taivaan kotiin. Minusta tuntuu erityisen surulliselta se, ettei Mummo ehtinyt nähdä Taimi-Topiasta. No, kahdeksan lastenlastaan sentään. Mies on murheen murtama - oma äiti on poissa.

Ehdimme onneksi nähdä Mummoa paljon vielä loppuvaiheessa. Kävimme katsomassa Mummoa Terhokodissa sunnuntaina 17.7. Mummo oli vielä silloin ihan oma itsensä ja jutteli kääpäin kanssa. Käävät katsoivat kaloja ja keinuivat puutarhakeinussa. Veimme kuvan kääpien vikasta tarha-aamusta ja ekasta lomapäivästä, jossa koko porukka kylpee paljussa. Mummon oloa helpotti, kun vatsasta saatiin poistettua nestettä.

Kyläilimme kotona Pasilassa sunnuntaina 24.7. Käävät säntäsivät heti Mummon sängylle ja pötköttelivät siinä kaikki rivissä ja pulisivat omiaan. Mummon masua piti varoa, sillä se oli kipeä. Katsoimme videoita Toukolaisen potkulautailusta, Gormitin synnystä ja kääpäin HeviGormiti-esityksistä. Ehdimme jutella kotiprojektista, Käävän kouluun menosta ja poikien tarhan aloituksesta.

Mummon olo huononi aika äkkiä, ja torstaina Mies ja Pappa tilasivat ambulanssin. Mummo vietiin Haartmanin sairaalaan. Viikko sitten lauantaina 30.7 olimme sairaalassa ja silloinkin Mummo rupatteli vielä lasten kanssa. Kerroin, että jos vauva on tyttö, siitä tulee Taimi Leena Linnea, toinen nimi Mummon mukaan. Tippa helpotti Mummon oloa ja vierailumme kesti yli puoli tuntia. Silloin kyllä jo huomasi, että Mummo on pikku hiljaa lipumassa pois tästä maailmasta.

Ei Mummon kuolema yllätyksenä tullut. Mummo sairasti haimasyöpää neljä vuotta, mutta ei kuolemaan silti osaa varautua.

Mummo ehti 59 vuodessa paljon: sai kolme komeaa poikaa, valmistui erikoissairaanhoitajaksi ja toimi osastonhoitajana. Mummo asui Englannissa, Saksassa ja Liettuassa ja reissasi muutenkin paljon Papan kanssa. Ja silti Mummolla oli aina aikaa lapsille ja lastenlapsille. Monet mansikat ja mustikat poimittiin Mummon kanssa Joutsan mökillä.

Miehellä oli hyvä äiti, minulla hyvä anoppi ja lapsilla hyvä mummo. Nyt ei Mies ole enää iltoja äitinsä luona, mutta äiti on päässyt Isänsä luo. Lepää rauhassa.

Levyraati

Unohdin postata tulokset, mutta tässä noin suunnilleen:

1. Arttu Wiskari: Mökkitie 15 p.
2. Hevisaurus: Jee Hevisaurus 14 p.
3. Jare & VilleGalle feat. Märkä Simo: Häissä 13 p.
3. Samuli Edelman: Jumala loi 13 p.
4. Munamies: Pomppufiilis 12 p.
4. Muumi: Pikku Myyn haaveet 12 p.

Toukolainen antoi kaikille biiseille kolme leppäkerttua, muilla oli vähän enemmän hajontaa. Pienissä häissä olisi tullut jaetulle ykkössijalle, ellen olisi antanut yhtä kerttua. Yksi kerttu meni minulta myös Munamiehelle, en voi näet sietää tuota Pomppufiilistä ja minun epäonnekseni kaikki pihan lapset rallattelevat sitä aina hyväntuulisina. Aikuisten suosikki oli myös Jumala loi, mutta se ei saanut suurta suosiota lasten keskuudessa.

Pojilla alkoi tarha maanantaina ja me olemme olleet kahden likkojen kesken. Ihan mahtavaa! Tosin juuri nyt meillä on Käävän ystävänä naapurin Markus. Ne ovat ikävöineet toisiaan koko kesän, mutta onneksi on vihdoin elokuu, ja Markus on taas isänsä luona. Nyt ne pelaa jotain Lego-peliä X-boxilla ja Markus selittää juonta yksityiskohtaisesti.

Toukolainen on ollut tarhassa kuin kotonaan ja Minikäävän onneksi paras ystävä Aslan aloitti myös maanantaina. Eilen tarhan pihassa Aslanilla oli kourallinen pieniä, kauniita, valkoisia helmiä.

-Tässä sinulle, Kaapo!
-Mistä sinä sait nuo?
-Tuosta aikuisesta.

Jee: saimme pikkuparven ja siihen kuuluvan patjan myytyä ja nyt ne on noudettukin! Mies sai nyt Käävän koulupöydän kasattua ja seuraavana on vuorossa Taimi-Topiaan lipasto ja pinnis. Lipasto on uusi, mutta pinniksessä ovat nukkuneet kaikki käävät. Koska pinnis maksoi vuonna 2004 39 euroa, on unien hinnaksi tullut sellainen kymppi per kääpä, kun inflaatiota ei huomioida. Ihan kohtuullista. Ja kun ne on kasattu, pääsen penkomaan vauvanvaatteita ja pesemään äitiyspakkauksellisen. Sain juuri kuulla, että kaverini on laittanut T-T:lle talteen ihanat raitasukkikset - sellaiset, jotka oikein korostavat pulleita makkarajalkoja.

Oltiin eilen Käävän 7-vuotiskuvauksessa. Käävästä otettiin monta kuvaa, joissa se viheltää :) Kääpä osaa vieheltää ulospäin ja pihan Ville sisäänpäin, ja ne on keskustelleet siitä, kumpi on oikea tapa. Nyt Kääpä on opetellut varmuuden vuoksi myös sisäänpäinvihellyksen.

Samalla reissulla hommattiin kynät, kumit, penaali ja koulureppu. Ne se näytti ihan ensimmäiseksi Markukselle. Olimme suunnitelleet ostavamme auringonkeltaisen Fjällrävenin, mutta kotiin tultiin punaisen Lego-kissarepun kanssa. No, ehtii sitä kettureppua käyttää sitten myöhemminkin.

Illalla lähdimme vielä reissuun koko remmi. Mies kävi katsomassa äitiään sairaalassa ja me muut hengasimme Rokkimäkissä. En muistanutkaan, että siellä oli niin hyvä leikkipaikka. Illalla suuntasimme vielä kaupungille syömään ystävien kanssa. Voin suositella Toscaninia: hyvä, lapsiystävällinen palvelu ja runsaat, maukkaat annokset. Minä söin antipastolautasen, Mies pastarullan ja käävät saivat lajitelman italialaisia jäätelöitä, olimmehan jo iltapalassa.

Paluumatkalla kuljimme paitojen alitse - oletteko huomanneet nyt kesällä Yrjönkadun ja Lönkan risteykseen ripustetut paidat? Kääpä bongasi myös muutaman bodyn. Yhden virheen teimme: piipahdimme vielä 20.30 Stockan leluosastolla. Käävällä oli omat rahat mukana, mutta emme antaneet sen ostaa viime tingassa löytynyttä agenttisettiä. Toukolainen oli tyytyväinen kahden euron Hot Wheels -autoonsa ("Mun oma Hottiilsauto"), mutta Minikääpä olisi tietenkin halunnut juuri samanlaisen, eikä duplikaattia ollut. Miniäistä ei lohduttanut aluksi edes se, että nyt Metamorfoosi-kokoelmamme on täydellinen: puuttuva Laavanväen johtaja löytyi! Kääpä sai samasta paketista Mimeticuksen, Toukolainen Ampiaismiehen ja yhden Bomboksen Miniäinen haluaisi antaa Aslanille, jos Aslanin äiti vain antaa luvan.

Kesärientoja

Mies aloitti työt keskiviikkona, mutta me muut jatkoimme vielä viime viikon lomailua. Keskiviikkona olimme siellä HopLopissa ja Tapiolan altaalla ja torstaina olikin sitten kiva tehdä kotihommia reissupäivän jälkeen. Tai no kotihommia ja kotihommia, meillähän on sitä huoneiden vaihtoa meneillään. Mies oli edellisiltana roudannut loput kirjat ja Lundiat alakertaan, joten minun hommakseni jäi niiden kasaaminen ja kirjojen nostelu hyllyyn. Leikki/kirjastohuone on nyt matonvaihtoa vaille valmis. Ja vähän pitää vielä jotain papereita käydä läpi.

Perjantaina lähdimmekin sitten heti aamusta uudestaan Tapiolaan Herzogien kanssa. Olimme ensin liikennekaupungissa ja käävillä oli kivaa yhdessä. Kääpä polki, ja kyydissä oli kerrallaan kolme muuta, aluksi Miniäinen, Benjamin ja Florian, mutta pääsi Toukolainen ja Jenniferkin välillä kyytiin.

Sitten oli taas luvassa piknik Aslakin eväillä ja uintia, kuinkas muuten. Lapset seikkailivat kalliolla ja me saimme rupatella rauhassa. Mutta aika villiä meno oli, onneksi ei tullut ruumiita.

Mies vietti torstai-illan äitinsä luona Pasilassa ja me muut vietimme koti-iltaa. Lauantaina kävimme katsomassa Mummoa koko remmi ja lähdimme sitten Muurlaan, Mies ja Toukolainen jäivät kotipojiksi.

Muurlassa olikin ihan kunnon meno ja meininki, lauantaina lapsia oli 12 ja sunnuntaina kymmenen. Juhlimme synttäreitä herkkuja syöden, ja luvassa oli lisää uimista ja saunomistakin. Illalla saunovia lapsia oli kymmenen, ja ryhmittäydyimme niin, että yksi aikuisista istui saunassa, toinen pesi jokaisen pesuhuoneeseen tulijan ja kolmas päivysti ulkona uimareita. Ja kaikki pysyivät jälleen hengissä!

Lapsilla oli lauantaina ja sunnuntaina joku ihan mahtava leikki, ne menivät pyssyjen kanssa pitkin metsiä ja aina välillä otettiin vankeja ja käytiin salamajassa. L marssitti pienempiä jonossa ja kuulemma kaikki olivat hyviksiä, paitsi että yhden piti olla välillä pahis. Synttärisankari haaveilikin isosta metsätontista, jonne lapset voisivat kadota.

Saunoimme kymmeneen ja lapset nukkuivat yhdeltätoista. Aikuiset saivat valvoa pari tuntia pidempään. Aamulla alakerrassa oli kolme aamuvirkkua palapelintekijää, Kääpä ja Miniäinen mukaanlukien, mutta muu porukka heräsi vasta siihen, kun V huomasi kymmeneltä pihassa vieraita, jotka eivät päässeet sisään ovien ollessa lukossa.

Me lähdimme neljän aikaan ajelemaan kohti toisia synttärijuhlia, joita vietettiin piknikin muodossa Myrtsissä. Saimme mukaan vielä Toukolaisen ja Mies lähti taas sairaalaan äitiään katsomaan. Herkut oli katettu ulos, mutta kääpiä kiinnosti herkkujakin enemmän karuselli, jossa ne roikkuivat villisti käsiensä varassa. Toukolainenkin halusi aina mukaan ja hoiperteli sitten tokkuraisena pitkin pihaa.

Nyt vietetään tyttöjen päivää kahden Käävän kanssa, sillä pojilla alkoi tarha. Olemmekin ahkeroineet, ja nyt alkaa Käävänkin huone olla huonekalujen kasaamista vaille valmis. Vielä pitää myös roudata tavaraa alakertaan ja järkätä kaikki paikoilleen. Ja muuttaa Käävän vaatekaapin ja pelikaapin paikkaa. Joten hommaa riittää. Tiistaina vielä Käävän 7-vuotiskuvaukseen ja keskiviikkona pääsemmekin sitten yhdessä neuvolaan.

Mutta nyt välipalaa ja ukkelien nouto!