Leikkiä

Pojilla oli tarhasta vapaata perjantaina ja koko remmi leikki kolme päivää putkeen nukeilla. Kääpä jatkoi vielä tänään itsekseen. Ihanaa, miten hyvin Toukolainenkin pääsi mukaan leikkiin ja hoivasi vauvoja kuin kokeneempikin isä.

Ensin ne vei nuket telttaretkelle. Minikääpä selitti, että näitä nukkeja vähän pelottais, mut tää sanois, et isä suojelee teitä.

Miniäistähän pelotti jo telttailu pihalla eikä se sitten uskaltanut lähteä Miehen ja Käävän kanssa Nuuksioon. Mutta ensi kesänä se meinaa mennä.

Nukeille rakennettiin myös pahvista Vekkula, Miniäisen lempilaite Lintsillä, ja välillä ne kävivät vanhempineen Käävän uudessa pyörivässä tuolissa karusellissa.

Vauvoja syötettiin ja juotettiin ja kaikkia kuutta kuskattiin nukenvaunuissa. Välillä Kääpä teki muutaman lapsen kanssa kävelylenkin pihalla. Pari telttaa piti tietenkin pystyttää. Aluksi pihalla oli yksi teltta ja nyt on kaksi tuossa olkkarin matolla. Ja se Vekkula on leikkihuoneessa, mutta sen saa sentään onneksi jemmaan liukuoven taakse.

Koska vauvat olivat juoneet runsaasti, tuli pian tarvetta vaipoille. Kääpä lähetti Miniäisen yläkertaan pyytämään Toukon vaippoja. Kieltäydyin antamasta, ne kun ovat nukeille ihan liian isoja. "No, annetaan sitten vaan näiden vauvojen pissailla pitkin lattioita!" puuskahti närkästynyt Kääpä. Hellyin ja heitin niille yläkerrasta Taimi-Topiaan vaippoja, kuusi kappaletta, vaippa per vauva.

Tänään isät olivat töissä tarhassa ja Kääpä hoiti yhtä vauvaa kotona. Se teki samalla tietsikalla töitä yläkerrassa ja minä vakuutin sen olevan ihan ok, onhan äitikin aina opiskellut tai käynyt töissä vauvojen hoidon ohella.

Kerroimme tosiaan lauantaiaamuna lapsille Mummon kuolemasta. Vähän aiheesta keskusteltiin päivänkin mittaan, mutta vasta illalla Käävälle iski suuri suru. Se oli piirtänyt kuvan, jossa ne poimii Mummon kanssa kukkia käsi kädessä. Mummon paidassa on Kääpä ja Käävän paidassa Mummo. Laitoimme piirustuksen keittiön ikkunaan Mummon kuvan ja kynttilän lähelle. Vieressä on vielä Miniäisen poimimia kukkia.

Ja sitten tuli itku. Kääpä itki ihan mielettömästi ja rutisti lujaa. Juttelimme vielä vähän ja sitten uni jo tulikin. Sunnuntaina Mies oli jutellut Käävän kanssa ja uni tuli jo helpommin. Mies kertoi, että kun olimme viimeisen kerran Mummon luona lasten kanssa, Mummo oli sanonut Käävälle, että jos ei enää tavata, niin Mummo menee sinne Taivaan isän luo. Ja niinhän se Mummo sitten menikin.

Miniäinen ei ole itkenyt eikä puhunut asiasta, mutta se on nyt muutamana iltana katsonut valokuvia. Monissa Minikääpä istuu Mummon sylissä. Mies arvelee, että Miniäisen pitää ensin sulatella asiaa muutama päivä.

Ja Toukolainen, voi Toukolaista. Vaikea sanoa, mitä se miettii, mutta ihan onnelliselta ukkelilta se edelleen vaikuttaa. Ehkä Touko osaa meistä ottaa Mummon muuton Pasilasta Taivaan kotiin kaikkein luontevimmin. Syntymä ja kuolema ovat osa elämää, vaikka me isot ihmiset ainakin tuon jälkimmäisen niin mieluusti unohtaisimme.

Me likat tehtiin tänään kyllä ihan hommiakin. Roudattiin kaikki meidän Akkarit ja lautapelit Käävän huoneen kaapista poikien huoneeseen ja sieltä sitten Käävän vaatteet sen oman huoneen kaappiin. Yllättävän paljon tavaraa tuollainen peruskomero vetää. Vaikka kuljetusmatkaa ei ollut kuin nimeksi, sain ihan kiitettävät liitoskivut. No, onhan viikkoja sentään jo 37+0, joten kai tässä alkaa vähitellen raihnautumaan.

Katsottiin myös Käävän tarhakansio läpi Leppäkertuista eskariin. 2-vuotiaana se aloitti päiväkotiuransa ja muisteli entistä bestistään Leppiksistä: "se Joonas oli kyllä oikea itkupilli!" Ajatella, edes Leppäkertuissa ei saa enää itkeä, Seeproista nyt puhumattakaan. Ja minä kun itkin vielä koulussakin, kun pissasin uimahallin lattialle. Ja Jappe itki neljännellä, kun oli taas unohtanut mantsan kirjan kotiin. Voi meitä itkupillejä.