Dinot

Olipas aamu! Pojat heräsivat tuttuun tapaan ennen seiskaa, vaikka niillä oli vapaapäivä tarhasta. Kääpäkin heräsi omatoimisesti hyvissä ajoin ja sitten se kähinä alkoikin. Ne katsoivat ensin lastenohjelmia ihan nätisti, mutta sitten alkoi sellainen pieni vierustoverin härnäys. Aloin olla jo ihan raivoissani, mutta onneksi sain Käävän lähetettyä koulutielle klo 8.50. Veljet kävivät antamassa halit vielä ovella ja Toukolainen huikkasi "Moikka kuuta!" Sinne se meni vaaleanpunainen lippis päässään. Lippa on tietenkin taivutettu suoraksi.

Me jäimme poikain kanssa kotiin känisemään. Luulin, että pojista olisi ihanaa, kun saisi nysvätä kerrankin rauhassa kotona, mutta ei, ne jatkoivat kähinää kahdestaan. Lopulta sain ne usutettua askartelupuuhiin, mutta Toukolainen olisi edelleen halunnut vain liimata eli maalata. Siihen en suostunut, sillä meillä oli kuitenkin kohtuutiukka aikataulu. Aamupalat oli syöty, mutta lounas piti saada ajoissa pöytään, jotta Toukolainen ehtisi nukkua edes hetken ennen reissuiltapäivää.

Menin Toukan kanssa tunniksi unille ja Minikääpä rakenteli sillä aikaa pahvilaatikoista majaa. Välillä se piipahti lohduttamassa kunnon raivarit saanutta veljeään, joka ei siis vain halunnut mennä mukkumaan, kuten se itse asian ilmaisee. Veikka toi hylkeen ja angry birdsin, eli pingviinin, ja mekin saimme juteltua Toukon kanssa siitä, miten joskus harmittaa oikein tosi, tosi paljon. Niin paljon, että voi hyvin kieriskellä puolisen tuntia lattialla ja huutaa. Voi Märkä-Simoa! Mutta kyllä tuo Toukolaisen uhma on sikäli helpompaa nyt kuin vuosi sitten, kun asiasta voi keskustella jälkeenpäin ja muutenkin se luovuttaa hitusen nopeammin ja kiipeää syliin. Ihme raivopää meille on tullutkin!

No, me laitoimme Miniäisen kanssa itsemme kuntoon, poika oli jo aiemmin tehnyt kaikille eväät. Menin herättämään Toukoa. Ajattelin vain nopeasti vaihtaa vaipan, mutta yllätys oli melkoinen, kun vaipasta plumpsahti lattialle hieno kakka. Saimme vähän siivotakin sitten. Huomasin myös, että vaippa oli muuten ihan kuiva ja houkuttelin pienen hikipäämiehen pöntölle. Siinä se sitten tärisi ja piti minusta kiinni unenpöpperöisenä. Mutta pissa tuli lopulta!

Myöhästyimme Käävän noudosta tämän episodin vuoksi viisi minuuttia, mutta se ei onneksi haitannut. Kurvasimme Heurekan parkkikselle juuri samaan aikaan ystäviemme kanssa ja lapset tervehtivät toisiaan halailemalla. Olimme siis liikenteessä Herzogien kanssa.

Ensin juostiin dinot läpi. Ne liikkuivat ja karjuivat, mutta pienimmätkin tutustuivat niihin varsin luottavaisesti. Seuraavaksi aikaa vietettiin Arkkimedeen ruuvissa ja sitten vesileikeissä padon parissa. Söimme eväät ja lapset saivat myös leikkiä arkeologeja. Lopulta kaikki halusivat palata vielä vesileikkeihin ja tällä kertaa kaikki saivat ottaa jopa kengät pois. Toukokin kyykki vaippa vedessä kiviä etsimässä. Juuri silloin, kun isoimmat viisi olivat hajaantuneet sinne tänne vesielementtiin, tuli Jenniferiltä kakka ja minä sain jäädä vahtimaan noita viittä.

Saimme lopulta kaikki lapset suht koht kuivana sisätiloihin. Herzogit joutuivat lähtemään urheilukouluun, mutta meillä oli vielä reilu puolisen tuntia aikaa. Ehdimme tehdä jokaiselle oman kolikon ja Kääpä ja Minikääpä pääsivät kuukävelemään. Lapset kuuntelivat myös eri kieliä ja hämmästelivät ilmassa leijailevaa maapalloa sekä sitä heiluria, joka on ihan ekana Heurekaan mentäessä. Ehdimme vielä lelukauppaan. Minikääpä valitsi dinosauruksen munan, ja nyt odotellaan poikasen kuoriutumista. Toukolainen otti onnellisen näköisen punaisen dinon ja Kääpä sellaisen kumisen piikkipallon. Lisäksi Kääpä löysi meille puisen taulun, johon merkitään päivämäärä, kuukausi, vuodenaika, kellonaika ja sää. Yllätykseksemme Miniäinen osasi laittaa kellon ihan kohdilleen, kun kuuli, että se on yhdeksän. Täytyy ruveta tarkkailemaan tuota lasta, se tuntuu oppivan salaa vaikka mitä.

Eilenkin oli aika hässäkkäpäivä. Toukolainen oli köhinyt yöllä ja arvelin, että sillä on kurkunpäätulehdus. Se jäi siis kaverikseni kotiin ja menimme yhdessä neuvolaan kuuntelemaan T-T:n sydänääniä. Neuvola oli 9.45 Perkkaalla ja olin rohkeasti varannut Toukolaiselle vielä lekurin Myrtsiin klo 10.30. Ehdimme hyvin, vaikka neuvolantäti oli myöhässä. Ja hyvä, että varasin ajan, sillä Toukolaisen toisessa korvassa oli märkivä tulehdus. Sillä on nyt liimakorvaepäily päällä ja jos tilanne on samanlainen edelleen neljän viikon kuluttua, päästään vihdoin putkitukseen. Kävimme vielä apteekissa, Mäkkärissä ja ostamassa minulle kalenterin.

Illalla isommilla olikin sitten vielä ohjelmaa. Kääpä oli kutsuttu naapurin 8-vuotissynttäreille ja minä lähdin Miniäisen kanssa puvunsovitusreissulle ja poikien (ja aikuisten) iltaa viettämään. Minikääpä, T ja T leikkivät tosi nätisti ja me saimme ensin herkutella aikuisten kesken terassilla. Seuraavaan kattaukseen laitoimme lapset ja siirryimme itse olkkariin. Mainio ilta ja Minikääpä sai nyt tosi hienon liituraitapuvun Mummon hautajaisiin. Ja molemmat pojat juhlakengät. Nappasimme vielä lisää kenkiä mukaan kotimatkalla toisilta kavereilta ja nyt on kenkäpulmat hetkeksi taas ratkenneet. Paitsi että Käävälle pitää ostaa vielä juhlakengät ja sovittaa mekko. Mies kävikin tänään parturissa, joten enää pitää leikkuuttaa poikien tukat ja nypityttää minulta kulmat.

Saavuimme kotiin puoli ysin maissa. Sohvalla vaikeroi ylensyönyt Kääpä. Se oli ottanut kaikkein suurimman kakunpalan, kaksi isoa donitsia ja sitten niitä minidonitseja ja juonut kaksi lasillista limua. Siis 115-senttinen, 20-kiloinen lapsi! Ei ihme, että olo oli vähän tukala. Juhlat olivat sujuneet kuulemma hienosti. Ja Miniäinenkin oli ihan täpinöissään poikien illastaan.

Hip hei, vuorokausi vaihtui, joten rv 39+4! Pitäisi mennä mukkumaan, mutta en vain halua. Syön mieluummin muutaman kovan sammakkokarkin.