Liityin Facebookkiin 31.10.2007. En mitenkään etujoukoissa, mutta ajat sitten kuitenkin. Siihen aikaan statuspäivitykset olivat muotoa “xx is duunissa” tai “xx relaa”. Paljonhan olen kirjoittanut asioita Kääpälään, mutta nyt ryhdistäydyin ja napsin talteen kaikki kääpäin sanomat jutut. Oli hauska selata statukset nykyhetkestä sinne vuoden 2007 loppuun. Elämä tuntuu olevan pelkästään kotiin jäämistä, tarhapaikkojen hakua ja saamista ja töihin paluuta. Välillä sitten käydään uimahallissa, HopLopissa ja vaihdetaan asuntoa. Mutta tässä siis ne kääpäin jutut:
03/2014
Touko: Taimi, sitten kun sinulla on karvat, sinäkin saat omia lapsia.
19.3.2014
Toukolle ei meinannut lohikiusaus upota, mutta se kuvitteli, että ruoka oli sen synttärikakku, jonka se söi salaa, ja sai syötyä koko satsin.
19.11.2013
Kanerva: Hei äiti, nykyään ei enää sanota "ei todellakaan" vaan "ei tod."!
20.9.2013
Touko: Sitten kun me ollaan kaikki kasvettu isoiksi ja karvaisiksi, meidän perheessä ei ole enää lapsia.
8.9.2013
Minä: Lähteekö pojat pyhäkouluun?
Touko: Ai tehäänkö siellä pipareita?
Minä: Ei, siellä puhutaan Jeesuksesta.
Touko: No sit mä en lähe.
3.6.2013
Minä: Otitko sen piirustuksen mukaan?
Touko: En. Jätin sen tarhaan muistoksi, kun kuolen.
Minä: Et sinä vielä kuole, vasta sitten, kun olet vanha, vanha mies.
Touko: Vanhat näkee lentäviä autoja.
11.5.2013
Taimin eka lause: "Anna nakki!"
15.1.2013
Kanerva: Jos mun pitäis nyt valita joku ammatti, jossa mä toimisin kuukauden ja johon mulla ei ois koulutusta, mä oisin lääkäri, koska sen homman mä jo osaan aika hyvin.
12.11.2012
Illan viritys: linssipata. Paketillinen punaisia linssejä, valkosipuli, yrteillä maustettua tomaattimurskaa ja lenkkimakkara. Lapset käyvät kannustamassa: "Mä otan TOSI vähän".
19.6.2012
"Sä oot tuhma, typerä pissa!" totesi Touko Jenniferille, kun ystävä halusi lainata lelua.
31.5.2012
-Hei äiti, alotitko sä karkkipäivän jo nyt!
-Eeen...
-Tänne on pudonnu yks nami. Se on tuolla tietsikan alla!
Jäin siis kiinni verekseltään, 3-vuotias salapoliisi (Touko) oli ovelampi.
19.2.2012
Kaapo: Mä aion säästää paljo rahaa. Aina ku mä nään kotona maassa rahan, mä nappaan sen tänne lompakkoon.
30.12.2011
Käävät leikkii kotia. Äiti menee töihin ja tuo pojat vahingossa sairaana tarhaan. Se on juuri lounaalla ravintolassa, kun saa puhelun, että pojat pitää hakea kotiin. Kanerva: Voihan vauva kuitenkin jäädä koko päiväksi tarhaan?"
22.12.2011
"Minä olin ulkona kiltisti ja nyt joulupukki tuo patikkia."
15.12.2011
"Äiti, sä saat varmaan tosi paljon lahjoja, kun sä oot ollu niin kiltti."
25.8.2011
Kurkunpäätulehduspotilas => "Tevetamppi tuvee!" Kohta neuvolaan + lekuriin tsekkaamaan varuiksi korvat.
15.7.2011
Ja te (jopa Kalle!) missaatte tämän: Karva-Kanerva, HeviGormitti ja Touko-Toukka räpäyttävät "Pienissä häissä".
13.5.2011
-Äiti, sinä olet pukeutunut tänään seepraksi!
-Joo, lainasin yhdeltä seeprakaverilta tätä, kun se pukeutuu tänään hevoseksi.
-Ai. Kuka se on?
29.4.2011
Kuumeinen 6-vuotias: "Mä en malta odottaa, että prinsessa saapuu!" Minun, joka on kasvanut Tiinojen ja Viisikoiden parissa, on vaikea ymmärtää tätä touhua.
3.4.2011
Kaapo 5 v. oli alusvaatekutsuilla: "Äiti, ne mustat alusvaatteet oli kyllä hienoimmat. Niistä ei näy niin paljon ihoa."
29.3.2011
Kaapon Mini Zhu Zhu Pets joutui muuttamaan isompaan kotiin, koska niiden isi ja äiti osti liikaa leluja eikä ne mahtunu enää niiden pieneen kotiin.
20.2.2011
"Äiti soitti, että maailmamme tuhoutuu. Aikakoneella pääsee avaruuteen."
4.2.2011
"Mä rakastan mun veljeä niin paljon, että ma annan sen pomppia mun mahan päällä"
1.12.2010
9 luukkua avattu. "Avaa, avaa!" sanoo Touko edelleen.
3.12.2010
Kanerva arvelee, että isä-lapsi-leirin yllätysvieras on Taivaan Isä. Saas nähdä, onko.
19.11.2010
Kanerva: Äiti, onko isi vai joku sun palvelija?
20.9.2010
Kanerva: Äiti, mä en haluis olla isona sellanen kaunis nainen vaan samanlainen kuin sinä!
13.9.2010
Kaapo pukeutuu Darth Mauliksi, tarvitaan kolme vilttiä, huivi ja kypärä. "Äiti, mä oon pimeän puolella, koska mä en näe mitään!"
27.5.2010
"Äiti, tässä kukkakimpussa on sinä ja sun työkaverit. Nyt sun ei tuu niitä ikävä."
5.1.2010
"Friisilä on liian kallista meille." Kanerva 5 v.
16.11.2009
"Vankilassa on paremmat ruuat kuin kotona, mutta siellä täytyy syödä aina kaikki."
9.10.2009
"Äiti, mulla on nääkä." "Äiti laittaa ihan kohta ruuan." "No, mä voin syödä vaikka tätä peittoo."
5.9.2010
3-vuotias Kaapo kertoi, että ne muuttaa Iinan kanssa isoon kotiin, Iina saa vauvan ja sitte ne hoitaa sitä yhdessä.
31.8.2009
Kanervan jalkapallokoulu ohi, huh. Touko istui syöttiksessä ja söi ekaa kertaa puuroa. Kaapolla on raaka (=arka) pippeli, kun se ei malta pyyhkiä. Käävät kasvaa.
4.6.2009
Kanervan ja Kaapon palikkakaupungin pahikset suunnittelee murtokeikkaa, jossa murretaan jalka.
12.2.2009
oppi, että koirapakaroinen = makuupussi (Kaapon kielellä)
8.12.2008
Olen Kanervan mukaan "sydän, enkeli, kukka, rusetti"
12.11.2008
Sain pienilltä posteljooneilta salaisia kirjeitä, joissa lukee "IKEA”.
Monday, March 31, 2014
Saturday, March 29, 2014
Evakkoviikko
Viikolla 12 olimme evakossa lattiaremontin vuoksi. Evakkoviikon myötä alkoi myös äitiyslomani, jota olikin jo odotettu. Muuten olen ollut ihan ok, mutta olen nukkunut hyvin katkonaisesti. Yleensä herään kahden ja neljän välillä enkä saa enää unta ennen kellon soittoa 6.30, joten kovin lyhyiksi jäivät yöt.
Loma alkoikin mukavasti synttärijuhlintojen merkeissä. Käävällä oli ensin Emilian tempputemmellyssynttärit ja sen jälkeen lähdimme koko porukka kummipojan 2-vuotiskemuihin. Juhlittiinkin oikein pitkän kaavan mukaan, sillä lapset leikkivät nätisti ja aikuisilla riitti juteltavaa.
Lähetti kävi tuomassa meille avaimet hotellihuoneeseen ja vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä huomasin, että avaimet olivat tosiaan vain yhteen kahden hengen huoneeseen. Meille oli luvattu kaksi vierekkäistä huonetta läheisestä huoneistohotellissa. Huoneissa oli kaksi sänkyä ja nojatuoli, josta sai vuoteen lapselle. Oli ilmeistä, ettemme me kuusi mahtuisi viikoksi yhteen huoneeseen.
No, aamusta alkoi sitten asian selvittely. Laitoimme viestejä YIT:lle, mutta eihän sieltä saa tietenkään ketään kiinni. Forenomilla on viikonloppupäivystys ja selvittelimme asiaa. Kävi ilmi, että koko huoneistohotelli oli täyteen buukattu. Forenom esitti vaihtoehdoiksi seuraavaa:
-Osalle perhettä etsitään majoitus muualta
-Osa perhettä majoittuu 29.3 alkaen, sillä silloin oli YIT:llä varaus
-Kaikki majoittuvat Herttoniemenrantaan
Hei haloo Forenom! Ihan järjettömiä vaihtoehtoja! Olin ihan raivoissani ja kiukuttelin lapsille. Asia selvisi vasta maanantaina aamupäivällä. Kävi ilmi, että Forenom oli kyllä varannut kaksi huonetta, mutta lähettifirma toimittanut vain yhdet avaimet. Pääsimme siis onnellisesti evakkoon maanantai-illasta, kuten oli suunniteltu.
Niemi haki alakerran huonekalut ja tavarat maanantaina, olimme paikalla Minikäävän kanssa juuri, kun pianoa kannettiin. Samana päivänä revittiin parketti ja aloitettiin lattian tasoitus. Kääpä hengaili vielä maanantai-iltapäivästä kämpillä J:n ja R:n kanssa ja näimme valetun lattian. Tiistaina vielä vähän paikkailtiin ja keskiviikkona kävimme hakemassa Käävän futsal-kenkiä ja näimme, miten parkettia asennettiin.
Samaan aikaan toisaalla me nautimme evakkoelämästä. Maanantaina oli Käävän fudis Esport Areenalla. Pelailimme siellä pienempien kanssa ja söimme perinteisen Hese-aterian päivälliseksi. Minä otan yleensä jokirapu-katkarapu-salaatiin, joka on ihan ok.
Tiistaina minulla oli koulupäivä. Mies lähti aikaisin töihin, jotta ehtisi hoitamaan iltapäivän kuskaukset. Ja niin vauhdikkaasti, että otti mukaansa molemmat auton avaimet. Me jäimme lasten kanssa nuolemaan näppejämme, mutta tajusimme onneksi tilata taksin. Kääpä ehti miltei ajoissa kouluun, Minikääpä shakkiinsa ja pienimmätkin ehtivät aamupalalle. Tilataksilla reissaaminen oli kääville todellinen elämys ensimmäisen evakkoyön päälle.
Eivätkä elämykset siihen päättyneet. Mies oli ostanut meille iltaruuaksi hampurilaiset. Minä lämmitin omille joukoilleni, Piiskuille (minä, Kääpä ja Toukolainen), hampparit ja mies joukoilleen, Myyrille (Mies, Minikääpä ja Taimisto). Toukoa nauratti ihan ääneen mikroaaltouuni, jossa hampurilaiset pyörivät. Taimi oli nauranut naapurihuoneessa samalle asialle. Kummallekin mikro oli aivan uusi tuttavuus, eletään kuin amissit.
Me lähdimme isompien kanssa vielä partioon, Mies jäi pienten kanssa kämpille. Minulla onkin ollut nyt neljä kertaa putkeen partion vetovastuu, teemoina on ollut seuraavaa:
1) Oma partiopolkuni
2) B-P:n tarina ja kertomus Pyhästä Yrjöstä
3) Kimin tarina ja Kimin kokeita, näkö ja tunto
4) Säähavaintojen läpikäyntejä, kimin kokeista haju ja kuulo
Keskiviikkona hoitelin asioita. Sain katsastusajan samalle päivälle ja yllätyksekseni auto meni läpi, nastat tosin eivät ja rekkarikilven valo pitää vaihtaa. Vähän kyllä jännitti, sillä Hondamme on jo 7-vuotias, mutta mittarissa on kilsoja tosin vasta 82000. Kun Karpalo syntyy, emme enää mahdu tuohon 6-paikkaiseen autoon. Olemme miettineet vaihtoehtoina kakkosauton hankintaa, auton vaihtoa 7-paikkaiseen tila-autoon tai jopa pikkubussiin. Suunnitelmia rajoittaa rahan, ja ajankin puute. Hankintalistallamme ovat:
-Yhtiölainan maksu elokuussa: tästä en halua tinkiä
-Kirjahylly: ladoimme kirjat keoksi ns. väliaikaisratkaisun päälle ja menemme nyt sillä
-Auto / auton vaihto: palaamme asiaan, kun Karpalo on syntynyt
-Läppäri: joskus
-Olkkarin seinään tapetti: ehkä lomilla
-Jousipyssy: ehkä lomilla (Käävän ja Miehen haave)
-Karpalolle rattaat+kaukalo+telakka: saimme vanhan kaukalon takaisin, joten akuutti kriisi on ohi.
-Kesärenkaat ja talvirenkaat tai kitkat
Kun jonkin hankinnan saa tehtyä, on listalle ilmestynyt jo taas kolme uutta. Nyt toki tarvitsisi käydä läpi lenkkarit ja välikausivaatteet. Näyttää siltä, että akuuteimmat ovat Toukolaisen välikausihousut ja Käävän lenkkarit. Nyt se kävi vetäisemässä naapurin kanssa viiden kilsan juoksulenkin karvavuoratuissa skeittikengissään, ei ehkä ihan optimit.
No mutta evakkoon - kumman materialistikseksi tässä muuttuu suurperhettä pyörittäessään ja Kehysriihen ratkaisutkin saavat aivan pois raiteilta.
Keskiviikkona ja torstaina Käävällä olin ysin aamu, joten pääsimme Tebskille kahville kahdestaan. Keskiviikkoiltana menin lasten kanssa uimahalliin. Minikääpä oli oppinut uimaan selkäkroolia 50 m, ja se piti tietenkin nähdä. Miniäinen näytti myös muutaman hypyn. Viikottaiset uintireissut ovat tehneet Minikäävälle hyvää: elokuussa se ei osannut uida lainkaan ja nyt se on jo päässyt isoon altaaseen. Oli se kyllä aika liikkis, kun se kroolasi ison altaan päästä päähän, pieni 114-senttinen ukkeli, kädetkin ihan tikut vielä.
Uintireissu oli kyllä aika rankka. Taimi ei aluksi halunnut tulla veteen ollenkaan, Kääpä ja Toukolainen olivat jäässä ja lähtivät aiemmin pois (Kääpä olikin sitten perjantain kuumeessa), ja Taimisto innostui uimisesta ihan vasta loppumetreillä. Minikääpä oli iso poika ja oli itsekseen miesten pukkarissa. T&T selittivät tohkeissaan kaikille, miten Karpalo leikkii äidin masussa napanuoralla.
Torstaina oli taas minun koulupäiväni ja Miehen haku. Söimme Lippulaivan Mäkkärissä ja veimme Miniäisen kaverinsa V:n synttäreille Tillinmäkeen. Ulkona oli oikein kunnon lumimyrsky, tiistaina oli satanut rakeita. Ihme viikko!
Perjantain vietimme Käävän kanssa sairastuvalla. Kääpä katseli super Nannyjä ja minä ompelin partiolaisille 29 merkkiä. Mikä uroteko! Nyt on kaikkien huivit ja sudareiden paidat kunnossa. Minikäävällä on edessä vielä kaksi sudarivuotta, mutta Kääpä siirtyy syksyllä seikkailijoihin.
Illalla pääsimme vihdoin kotiin. Mies olikin mennyt vielä evakkoasunnolle, mikä hämmästytti erityisesti Taimia. Lähdimme pienimmän likan kanssa hakemaan Miestä ja tavaroita kotiin. Taimi kuskasi sekä oman että isoveikan Muumi-laukun tärkeänä. Juhlimme kotiinpaluuta katsomalla Salama Seepran ja syömällä sipsejä.
Viikonloppuna pääsin poikain kanssa Soukan kappelille Onnenpäiviin. Törsäsimme 20 euroa suomalaisen saattohoidon hyväksi ja saimme vastineeksi seuraavaa:
-4 ongintaa
-1 vesipajatso
-2 narunvetoa
-3 makkaraa ja mehua
-3 isoa muurinpohjalettua, hilloa ja kermavaahtoa
-heppahalauksia (vain Minikääpä)
-2 pomppulinnakäyntiä
-2 peliluolakäyntiä
-2 kasvomaalausta
-2 lastenhoitoa
Haimme muun porukan ja jatkoimme matkaa Papan 65-vuotispäiville Pasilaan. Notkuimme siellä iltaan asti, tulimme kotiin, söimme nuudeleita ja nukahdimme.
Sunnuntaina seurasimme aamusta, miten lapset rakensivat takapihalle ihan mahtavan majan. Kääpä ja Minikääpä kuskasivat kahdestaan valtavia puunrunkoja matkojenkin takaa. Käävän harkkojen jälkeen tarjoilimme majassa Kaijan omenista tehtyä piirakkaa, joka upposikin hyvin. Täytyykin taas tehdä omenasosetta pakkaseen, siitä tulee niin näppärästi piirakka. Tiedostan olevani pikemminkin piirakka- kuin kakkuihminen.
Mutta siinäpä se oli, Kääpälän evakkoviikko Herran vuonna 2014.
Loma alkoikin mukavasti synttärijuhlintojen merkeissä. Käävällä oli ensin Emilian tempputemmellyssynttärit ja sen jälkeen lähdimme koko porukka kummipojan 2-vuotiskemuihin. Juhlittiinkin oikein pitkän kaavan mukaan, sillä lapset leikkivät nätisti ja aikuisilla riitti juteltavaa.
Lähetti kävi tuomassa meille avaimet hotellihuoneeseen ja vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä huomasin, että avaimet olivat tosiaan vain yhteen kahden hengen huoneeseen. Meille oli luvattu kaksi vierekkäistä huonetta läheisestä huoneistohotellissa. Huoneissa oli kaksi sänkyä ja nojatuoli, josta sai vuoteen lapselle. Oli ilmeistä, ettemme me kuusi mahtuisi viikoksi yhteen huoneeseen.
No, aamusta alkoi sitten asian selvittely. Laitoimme viestejä YIT:lle, mutta eihän sieltä saa tietenkään ketään kiinni. Forenomilla on viikonloppupäivystys ja selvittelimme asiaa. Kävi ilmi, että koko huoneistohotelli oli täyteen buukattu. Forenom esitti vaihtoehdoiksi seuraavaa:
-Osalle perhettä etsitään majoitus muualta
-Osa perhettä majoittuu 29.3 alkaen, sillä silloin oli YIT:llä varaus
-Kaikki majoittuvat Herttoniemenrantaan
Hei haloo Forenom! Ihan järjettömiä vaihtoehtoja! Olin ihan raivoissani ja kiukuttelin lapsille. Asia selvisi vasta maanantaina aamupäivällä. Kävi ilmi, että Forenom oli kyllä varannut kaksi huonetta, mutta lähettifirma toimittanut vain yhdet avaimet. Pääsimme siis onnellisesti evakkoon maanantai-illasta, kuten oli suunniteltu.
Niemi haki alakerran huonekalut ja tavarat maanantaina, olimme paikalla Minikäävän kanssa juuri, kun pianoa kannettiin. Samana päivänä revittiin parketti ja aloitettiin lattian tasoitus. Kääpä hengaili vielä maanantai-iltapäivästä kämpillä J:n ja R:n kanssa ja näimme valetun lattian. Tiistaina vielä vähän paikkailtiin ja keskiviikkona kävimme hakemassa Käävän futsal-kenkiä ja näimme, miten parkettia asennettiin.
Samaan aikaan toisaalla me nautimme evakkoelämästä. Maanantaina oli Käävän fudis Esport Areenalla. Pelailimme siellä pienempien kanssa ja söimme perinteisen Hese-aterian päivälliseksi. Minä otan yleensä jokirapu-katkarapu-salaatiin, joka on ihan ok.
Tiistaina minulla oli koulupäivä. Mies lähti aikaisin töihin, jotta ehtisi hoitamaan iltapäivän kuskaukset. Ja niin vauhdikkaasti, että otti mukaansa molemmat auton avaimet. Me jäimme lasten kanssa nuolemaan näppejämme, mutta tajusimme onneksi tilata taksin. Kääpä ehti miltei ajoissa kouluun, Minikääpä shakkiinsa ja pienimmätkin ehtivät aamupalalle. Tilataksilla reissaaminen oli kääville todellinen elämys ensimmäisen evakkoyön päälle.
Eivätkä elämykset siihen päättyneet. Mies oli ostanut meille iltaruuaksi hampurilaiset. Minä lämmitin omille joukoilleni, Piiskuille (minä, Kääpä ja Toukolainen), hampparit ja mies joukoilleen, Myyrille (Mies, Minikääpä ja Taimisto). Toukoa nauratti ihan ääneen mikroaaltouuni, jossa hampurilaiset pyörivät. Taimi oli nauranut naapurihuoneessa samalle asialle. Kummallekin mikro oli aivan uusi tuttavuus, eletään kuin amissit.
Me lähdimme isompien kanssa vielä partioon, Mies jäi pienten kanssa kämpille. Minulla onkin ollut nyt neljä kertaa putkeen partion vetovastuu, teemoina on ollut seuraavaa:
1) Oma partiopolkuni
2) B-P:n tarina ja kertomus Pyhästä Yrjöstä
3) Kimin tarina ja Kimin kokeita, näkö ja tunto
4) Säähavaintojen läpikäyntejä, kimin kokeista haju ja kuulo
Keskiviikkona hoitelin asioita. Sain katsastusajan samalle päivälle ja yllätyksekseni auto meni läpi, nastat tosin eivät ja rekkarikilven valo pitää vaihtaa. Vähän kyllä jännitti, sillä Hondamme on jo 7-vuotias, mutta mittarissa on kilsoja tosin vasta 82000. Kun Karpalo syntyy, emme enää mahdu tuohon 6-paikkaiseen autoon. Olemme miettineet vaihtoehtoina kakkosauton hankintaa, auton vaihtoa 7-paikkaiseen tila-autoon tai jopa pikkubussiin. Suunnitelmia rajoittaa rahan, ja ajankin puute. Hankintalistallamme ovat:
-Yhtiölainan maksu elokuussa: tästä en halua tinkiä
-Kirjahylly: ladoimme kirjat keoksi ns. väliaikaisratkaisun päälle ja menemme nyt sillä
-Auto / auton vaihto: palaamme asiaan, kun Karpalo on syntynyt
-Läppäri: joskus
-Olkkarin seinään tapetti: ehkä lomilla
-Jousipyssy: ehkä lomilla (Käävän ja Miehen haave)
-Karpalolle rattaat+kaukalo+telakka: saimme vanhan kaukalon takaisin, joten akuutti kriisi on ohi.
-Kesärenkaat ja talvirenkaat tai kitkat
Kun jonkin hankinnan saa tehtyä, on listalle ilmestynyt jo taas kolme uutta. Nyt toki tarvitsisi käydä läpi lenkkarit ja välikausivaatteet. Näyttää siltä, että akuuteimmat ovat Toukolaisen välikausihousut ja Käävän lenkkarit. Nyt se kävi vetäisemässä naapurin kanssa viiden kilsan juoksulenkin karvavuoratuissa skeittikengissään, ei ehkä ihan optimit.
No mutta evakkoon - kumman materialistikseksi tässä muuttuu suurperhettä pyörittäessään ja Kehysriihen ratkaisutkin saavat aivan pois raiteilta.
Keskiviikkona ja torstaina Käävällä olin ysin aamu, joten pääsimme Tebskille kahville kahdestaan. Keskiviikkoiltana menin lasten kanssa uimahalliin. Minikääpä oli oppinut uimaan selkäkroolia 50 m, ja se piti tietenkin nähdä. Miniäinen näytti myös muutaman hypyn. Viikottaiset uintireissut ovat tehneet Minikäävälle hyvää: elokuussa se ei osannut uida lainkaan ja nyt se on jo päässyt isoon altaaseen. Oli se kyllä aika liikkis, kun se kroolasi ison altaan päästä päähän, pieni 114-senttinen ukkeli, kädetkin ihan tikut vielä.
Uintireissu oli kyllä aika rankka. Taimi ei aluksi halunnut tulla veteen ollenkaan, Kääpä ja Toukolainen olivat jäässä ja lähtivät aiemmin pois (Kääpä olikin sitten perjantain kuumeessa), ja Taimisto innostui uimisesta ihan vasta loppumetreillä. Minikääpä oli iso poika ja oli itsekseen miesten pukkarissa. T&T selittivät tohkeissaan kaikille, miten Karpalo leikkii äidin masussa napanuoralla.
Torstaina oli taas minun koulupäiväni ja Miehen haku. Söimme Lippulaivan Mäkkärissä ja veimme Miniäisen kaverinsa V:n synttäreille Tillinmäkeen. Ulkona oli oikein kunnon lumimyrsky, tiistaina oli satanut rakeita. Ihme viikko!
Perjantain vietimme Käävän kanssa sairastuvalla. Kääpä katseli super Nannyjä ja minä ompelin partiolaisille 29 merkkiä. Mikä uroteko! Nyt on kaikkien huivit ja sudareiden paidat kunnossa. Minikäävällä on edessä vielä kaksi sudarivuotta, mutta Kääpä siirtyy syksyllä seikkailijoihin.
Illalla pääsimme vihdoin kotiin. Mies olikin mennyt vielä evakkoasunnolle, mikä hämmästytti erityisesti Taimia. Lähdimme pienimmän likan kanssa hakemaan Miestä ja tavaroita kotiin. Taimi kuskasi sekä oman että isoveikan Muumi-laukun tärkeänä. Juhlimme kotiinpaluuta katsomalla Salama Seepran ja syömällä sipsejä.
Viikonloppuna pääsin poikain kanssa Soukan kappelille Onnenpäiviin. Törsäsimme 20 euroa suomalaisen saattohoidon hyväksi ja saimme vastineeksi seuraavaa:
-4 ongintaa
-1 vesipajatso
-2 narunvetoa
-3 makkaraa ja mehua
-3 isoa muurinpohjalettua, hilloa ja kermavaahtoa
-heppahalauksia (vain Minikääpä)
-2 pomppulinnakäyntiä
-2 peliluolakäyntiä
-2 kasvomaalausta
-2 lastenhoitoa
Haimme muun porukan ja jatkoimme matkaa Papan 65-vuotispäiville Pasilaan. Notkuimme siellä iltaan asti, tulimme kotiin, söimme nuudeleita ja nukahdimme.
Sunnuntaina seurasimme aamusta, miten lapset rakensivat takapihalle ihan mahtavan majan. Kääpä ja Minikääpä kuskasivat kahdestaan valtavia puunrunkoja matkojenkin takaa. Käävän harkkojen jälkeen tarjoilimme majassa Kaijan omenista tehtyä piirakkaa, joka upposikin hyvin. Täytyykin taas tehdä omenasosetta pakkaseen, siitä tulee niin näppärästi piirakka. Tiedostan olevani pikemminkin piirakka- kuin kakkuihminen.
Mutta siinäpä se oli, Kääpälän evakkoviikko Herran vuonna 2014.
Saturday, March 08, 2014
Teologiaa
Aloitin siis uskonnonfilosofian maisteriohjelmassa. Maisteriopintojen lisäksi joudun tekemään 60 op esitietoja. Nyt olen tehnyt verkkokursseina
-Eksegetiikan perusopinnot 5 op
-Uskontotieteen perusopinnot 5 op ja
-Kirkkohistorian perusopinnot 5 op.
Seuraavana on vuorossa
-Systemaattisen teologian näkökulmia A (luentokurssi) 5 op ja
-Käytännöllisen teologian perusopinnot (verkkokurssi) 5 op.
Kirjatentteinä pitää tehdä
-Eksegetiikan aineopinnot 5 op
-Uskontotieteen aineopinnot 5 op
-Kirkkohistorian aineopinnot 5 op
-Käytännöllisen teologian aineopinnot 5 op ja
-Systemaattisen teologian näkökulmia B 5 op.
Ja sokerina pohjalla
-Kreikka/heprea 10 op.
Eli on tässä vielä työsarkaa, ennen kuin pääsen edes varsinaisiin maisteriopintoihin käsiksi. Kun esitiedot on suoritettu, voi dekaanilta anoa lupaa opinto-oikeuden siirtämiseksi pappispuolelle.
Mutta sinänsä näillä opinnoilla ei ole hoppu - olen aina opiskellut tosi ripeästi, mutta nyt aion hidastella. Olen nyt 38-vuotias ja ehkä viisikymppisenä voisin siirtyä IT-alalta papin hommiin, ellei sitten jotain muuta mielenkiintoista ilmaannu. Mutta nyt on kiva vain opiskella. Keskityn harkkatöissäni itseäni kiinnostaviin aiheisiin ja kaikenkaikkiaan opinnot ovat tuntuneet oikein antoisilta. Ja nyt vauvavuoteen ne ovat se minun oma juttuni, jota aina kaipaan kotiympyröissä.
-Eksegetiikan perusopinnot 5 op
-Uskontotieteen perusopinnot 5 op ja
-Kirkkohistorian perusopinnot 5 op.
Seuraavana on vuorossa
-Systemaattisen teologian näkökulmia A (luentokurssi) 5 op ja
-Käytännöllisen teologian perusopinnot (verkkokurssi) 5 op.
Kirjatentteinä pitää tehdä
-Eksegetiikan aineopinnot 5 op
-Uskontotieteen aineopinnot 5 op
-Kirkkohistorian aineopinnot 5 op
-Käytännöllisen teologian aineopinnot 5 op ja
-Systemaattisen teologian näkökulmia B 5 op.
Ja sokerina pohjalla
-Kreikka/heprea 10 op.
Eli on tässä vielä työsarkaa, ennen kuin pääsen edes varsinaisiin maisteriopintoihin käsiksi. Kun esitiedot on suoritettu, voi dekaanilta anoa lupaa opinto-oikeuden siirtämiseksi pappispuolelle.
Mutta sinänsä näillä opinnoilla ei ole hoppu - olen aina opiskellut tosi ripeästi, mutta nyt aion hidastella. Olen nyt 38-vuotias ja ehkä viisikymppisenä voisin siirtyä IT-alalta papin hommiin, ellei sitten jotain muuta mielenkiintoista ilmaannu. Mutta nyt on kiva vain opiskella. Keskityn harkkatöissäni itseäni kiinnostaviin aiheisiin ja kaikenkaikkiaan opinnot ovat tuntuneet oikein antoisilta. Ja nyt vauvavuoteen ne ovat se minun oma juttuni, jota aina kaipaan kotiympyröissä.
Lautailua ja laskettelua
Kävimme hakemassa Käävän kanssa mun vanhat laskettelukamppeet Pakilasta. Hienot Head-sukset 80-90-luvun vaihteesta ja vielä vanhemmat Blizzardin sauvat. Monotkin mahtuivat ihmeekseni vielä jalkaan! Muutenhan olen lautaillut viimeiset 23 vuotta, mutta nyt tämän mahan kanssa en uskaltautunut snoukkaamaan, kun siinä menee kuitenkin helpommin rähmälleen kuin suksilla.
Minikääpä sai Joulupukilta skimbamonot ja ostimme lisäksi kypärän ja sauvat. Käävälle Joulupukki toi laudan ja siteet, joten kaupasta tarvittiin vain kypärä. Laseja meillä olikin jostain syystä, joten niitä ei tarvittu. Minikääpä sai työkaveriltani 110-senttiset sukset, mutta ostimme tästä Tillinmäestä vielä 90-senttiset, joilla olikin mukava aloittaa.
Kerran kävimme testaamassa tässä Tillinmäessä. Kääpä pääsi aika hienosti laudalla alas ja Minikääpä pysyi tietysti suksillaan. Siispä Serenaan!
Aloitin Käävästä. Serenassa on kaksi ilmaista lastenhissiä, jotka riittivät meille mainiosti. Kääpä oppi menemään teleskoopilla, aluksi niin, että piti hissiä kainalossa ja lopulta se oppi laittamaan somman myös jalkojen väliin. Naruhissi olikin sitten jo hankalampi laudan kanssa ja rinnekin vähän jyrkempi.
Oli niin paluu lapsuuteen -fiilis! Aloitin itse pienenä laskettelun isin kanssa Peuranmaalla. Kävimme aluksi myös muissa lähiseudun rinteissä ja joksikin lomaksi vuokrasimme mökim Himokselta. Isi sai mummun ja vaarin puhuttua ympäri ja ne ostivatkin hienon kelohuvilan Rukalta. Siellä olimmekin sitten varsin tiiviisti kaikki talvilomat kymmenen vuoden ajan. Itsenäisyyspäivänä, jouluna, pääsiäisenä ja vappuna. Ensin oli juppikausi ja ihmiset hienoissa neonvärisissä vaatteissaan, sitten taas lama-aika ja koko keskus melko tyhjä ja lopulta taas väkeä rinteissä talouden piristyessä.
15-vuotiaana vaihdoin sukset lautaan ja sen koomin en ole juuri suksiin koskenut, paitsi nyt, tämän vitosen loppuraskaudessa. Ja toki minä niillä suksilla pysyn, kun olen koko ikäni rinteitä kolunnut. Mutta miten saada 8- ja 9-vuotiaat innostumaan asiasta, joka on itselleni niin rakas?
Näemmä helposti. Kun saimme Käävän rinteen päälle, se suhahtikin ihan itsekseen alas, ja uudestaan. Äitiä ei tarvittu, mutta laskin kuitenkin sen perässä, kun olin ne suksetkin hommannut. Söimme lounaaksi huippuhyvää hampurilaista ja ranskalaisia ja välipalaksi Kääpäläinen valitsi pullan.
Muutaman viikon kuluttua oli sama reissu edessä Minikäävän kanssa. Suksilla hissillä meno oli tietenkin helpompaa, ja toki alas tuleminen myös. Minikääpä tykkäsi enemmän naruhissistä ja sen vähän jyrkemmästä rinteestä, sillä siinä sai jo kunnon vauhdit. Naruhissillä meno mahan kanssa on jo astetta haastavampaa, mutta sinnikkäästi roikuin. Rinteissä oli onneksi molemilla kerroilla niin vähän väkeä, ettei tarvinnut pelätä, että joku kaistapää laskee päälle. Kauhistuneena kyllä luin jälkeenpäin, miten laskettelua ei missään nimessä suositella raskaana oleville, istukka irtoaa kuulemma helposti. No, onneksi ei irronnut.
Minikäävänkin kanssa valitsimme hampurilaiset ja ranskikset ja kävimme lopuksi syömässä vielä laskiaispullat Lahnuksen Shellillä. Oli kyllä ihan mahtavaa viettää aikaa kahdestaan Minikäävän kanssa. Sen silmät loisti ja se hoki vaan koko ajan, miten kivaa laskettelu on ja huomasitko äiti, miten hienosti laskin ja oliko Kanerva yhtä hyvä kuin minä. Ekaluokkalaiset harvahampaat on niin liikkiksiä :)
Nyt paistaa jo kevätaurinko ja edelleen houkuttaisi lähteä rinteeseen. Serenan lastenrinteet on nyt koluttu, mutta en oikein uskalla tämän mahan kanssa ihan sinne huipulle asti. Peuranmaa houkuttaisi, mutta en ehkä ihan uskalla päästää K&K:ta kahdestaan. Ehkä Mies lähtisi niille kaveriksi? Meillä on muutenkin yhteiset sukset.
Kääpäläinen kävi jo poikaystävänsä kanssa lautailemassa ystävänpäivänä. Poikaystävän isi ja äiti olivat mukana eivätkä päästäneet niitä muualle kuin lastenrinteeseen. Hyvä niin, sillä Käävän itseluottamus ja taidot eivät ehkä ole ihan vielä linjassa.
Mutta kaikenkaikkiaan olen nyt tyytyväinen ja ensi talvena on sitten Toukolaisen vuoro. Ehkä pääsisimme jopa sinne Rukalle, nuoruuteni rinteisiin.
Minikääpä sai Joulupukilta skimbamonot ja ostimme lisäksi kypärän ja sauvat. Käävälle Joulupukki toi laudan ja siteet, joten kaupasta tarvittiin vain kypärä. Laseja meillä olikin jostain syystä, joten niitä ei tarvittu. Minikääpä sai työkaveriltani 110-senttiset sukset, mutta ostimme tästä Tillinmäestä vielä 90-senttiset, joilla olikin mukava aloittaa.
Kerran kävimme testaamassa tässä Tillinmäessä. Kääpä pääsi aika hienosti laudalla alas ja Minikääpä pysyi tietysti suksillaan. Siispä Serenaan!
Aloitin Käävästä. Serenassa on kaksi ilmaista lastenhissiä, jotka riittivät meille mainiosti. Kääpä oppi menemään teleskoopilla, aluksi niin, että piti hissiä kainalossa ja lopulta se oppi laittamaan somman myös jalkojen väliin. Naruhissi olikin sitten jo hankalampi laudan kanssa ja rinnekin vähän jyrkempi.
Oli niin paluu lapsuuteen -fiilis! Aloitin itse pienenä laskettelun isin kanssa Peuranmaalla. Kävimme aluksi myös muissa lähiseudun rinteissä ja joksikin lomaksi vuokrasimme mökim Himokselta. Isi sai mummun ja vaarin puhuttua ympäri ja ne ostivatkin hienon kelohuvilan Rukalta. Siellä olimmekin sitten varsin tiiviisti kaikki talvilomat kymmenen vuoden ajan. Itsenäisyyspäivänä, jouluna, pääsiäisenä ja vappuna. Ensin oli juppikausi ja ihmiset hienoissa neonvärisissä vaatteissaan, sitten taas lama-aika ja koko keskus melko tyhjä ja lopulta taas väkeä rinteissä talouden piristyessä.
15-vuotiaana vaihdoin sukset lautaan ja sen koomin en ole juuri suksiin koskenut, paitsi nyt, tämän vitosen loppuraskaudessa. Ja toki minä niillä suksilla pysyn, kun olen koko ikäni rinteitä kolunnut. Mutta miten saada 8- ja 9-vuotiaat innostumaan asiasta, joka on itselleni niin rakas?
Näemmä helposti. Kun saimme Käävän rinteen päälle, se suhahtikin ihan itsekseen alas, ja uudestaan. Äitiä ei tarvittu, mutta laskin kuitenkin sen perässä, kun olin ne suksetkin hommannut. Söimme lounaaksi huippuhyvää hampurilaista ja ranskalaisia ja välipalaksi Kääpäläinen valitsi pullan.
Muutaman viikon kuluttua oli sama reissu edessä Minikäävän kanssa. Suksilla hissillä meno oli tietenkin helpompaa, ja toki alas tuleminen myös. Minikääpä tykkäsi enemmän naruhissistä ja sen vähän jyrkemmästä rinteestä, sillä siinä sai jo kunnon vauhdit. Naruhissillä meno mahan kanssa on jo astetta haastavampaa, mutta sinnikkäästi roikuin. Rinteissä oli onneksi molemilla kerroilla niin vähän väkeä, ettei tarvinnut pelätä, että joku kaistapää laskee päälle. Kauhistuneena kyllä luin jälkeenpäin, miten laskettelua ei missään nimessä suositella raskaana oleville, istukka irtoaa kuulemma helposti. No, onneksi ei irronnut.
Minikäävänkin kanssa valitsimme hampurilaiset ja ranskikset ja kävimme lopuksi syömässä vielä laskiaispullat Lahnuksen Shellillä. Oli kyllä ihan mahtavaa viettää aikaa kahdestaan Minikäävän kanssa. Sen silmät loisti ja se hoki vaan koko ajan, miten kivaa laskettelu on ja huomasitko äiti, miten hienosti laskin ja oliko Kanerva yhtä hyvä kuin minä. Ekaluokkalaiset harvahampaat on niin liikkiksiä :)
Nyt paistaa jo kevätaurinko ja edelleen houkuttaisi lähteä rinteeseen. Serenan lastenrinteet on nyt koluttu, mutta en oikein uskalla tämän mahan kanssa ihan sinne huipulle asti. Peuranmaa houkuttaisi, mutta en ehkä ihan uskalla päästää K&K:ta kahdestaan. Ehkä Mies lähtisi niille kaveriksi? Meillä on muutenkin yhteiset sukset.
Kääpäläinen kävi jo poikaystävänsä kanssa lautailemassa ystävänpäivänä. Poikaystävän isi ja äiti olivat mukana eivätkä päästäneet niitä muualle kuin lastenrinteeseen. Hyvä niin, sillä Käävän itseluottamus ja taidot eivät ehkä ole ihan vielä linjassa.
Mutta kaikenkaikkiaan olen nyt tyytyväinen ja ensi talvena on sitten Toukolaisen vuoro. Ehkä pääsisimme jopa sinne Rukalle, nuoruuteni rinteisiin.
Leiriläisiä ja kotijoukkoja
Minä yritän orientoitua vähitellen tähän kotieloon. Ensi viikko on vielä töitä, mutta sen jälkeen alkaa äitiysloma. Todennäköisesti seitsemän viikkoa ilman vauvaa ja sitten taas monta viikkoa vauvan kanssa. Ja tokihan tässä on tämä muu porukka myös.
Olen aloittanut orientoitumisen tutusta perhekerhosta pitämällä muutamana perjantaina saldovapaan. Touko ja Taimi tykkäävät kovasti kerhoilusta ja minä myös. Ilokseni kerhossa on paljon vanhoja tuttuja, vaikken ole siellä kahteen vuoteen käynyt. Monta mahakastakin löytyy.
Kerhon myötä ajauduin myös paneelikeskusteluun Suvelan kappelille. Meitä oli kolme äitiä keskustelemassa kuluttamisesta. Oma teesini oli kultainen keskitie - en kannata kerskakulutusta, mutta toisaalta saan hyvän mielen lastenvaatekutsuilta, joten ostan mielelläni muutaman kerran vuodessa ylihintaisia kutsuvaatteita ihan vain siitä ilosta, että saan tehtyä tarpeellisia hankintoja lapsille, pääsen lärpättämään tuttujen kanssa ja lopuksi saa vielä kahvia. Keskustelu ei valitettavasti edennyt lastenvaatteisiin, vaan puhuttiin lähinnä reissuista ja kännyköistä. Mehän emme juuri reissaa ja elektroniikankaan suhteen emme ole mitään pioneereja. Mutta hyvä keskustelu siitä silti syntyi, vaikka me kaikki äidit olimmekin aika lailla samoilla linjoilla. Lopuksi sai kirjoittaa rukousaiheita ja listasin nämä:
1) että Touko saisi oman ystävän
2) että kirkkohissan tentti menisi hyvin - tai läpi, lisäsi pappi
3) että synnytys menisi hyvin ja vauva olisi terve
4) että pääsisimme lentomatkalle.
Seuraava hurskas halusikin sitten heti minun jälkeeni rukoilla Ukrainan tilanteen puolesta ja tyrskähdin. Minä ajattelen lomareissua ja muut maailman rauhaa!
Viikolla 8 koululaiset leireilivät, sillä meillä aikuisilla ei ollut lomaa. Vein Käävän ja Miniäisen Kiljavalle. Menomatkalla Minikääpä kysyi, että tuleeko sinne Karhunpentuja - ei tule, kyseessä ei ole partioleiri, ja Kääpä kapinoi edelleen, se ei olisi halunnut mennä leirille vaan notkua yksin, tai Minikäävän kanssa, kotona.
No, arpa oli heitetty ja leiri alkoi. Ensin ne kantoivat rinkkansa, itsensä kokoiset, lipan alle ja sitten siirryttiinkin lipun nostoon. K&K valitsivat loossiryhmän, jossa oli aikomuksena musisoida, pelailla fudista ja syödä. Kääpää kiinnosti kaksi ensimmäistä, mutta kolmas ei niinkään. Lauantaina haimme koko porukalla leiriläiset kotiin ja hyvinhän ne olivat viihtyneet. Vikana iltana oli ollut disko, mutta kumpikaan meidän lapsista ei ollut tanssinut hitaita. Hyvä niin, sillä Kääpä on varattu ja Minikäävälläkin taitaa olla muutakin tyttö kiikarissa täällä kotinurkilla. Söimme lounaan Kiljavalla, kalapuikkoja ja muussia, ja saimme lopulta leiriläiset kotiin.
Viikko olikin ollut kummallinen, kun kotona oli vain kaksi pienintä. Touko ja Taimi pelasivat shakkia ja yhtenä iltana teimme reissun Lippulaivaan. Ketään ei tarvinnut kuskata harrastuksiin, ei ollut läksyjen tarkistamista eikä 9-vuotiaan kiukkuilua. Vain kaksi pientä pallopäätä. Varsinkin Toukolle teki hyvää saada erityishuomiota aikuisilta, ja sitähän oli tarjolla paljon, sillä kummallakin lapsella oli oma aikuinen.
Touko oppi seisomaan päällään ja Taimikin hurvitteli pukeutumalla prinsessaksi. Taimilla on ollut myös viime aikoina monasti asiaa:
-Isi, minä haluaisin kertoa sinulle vitsin!
-No?
-Kanervalta, Kaapolta ja Toukolta pääsi paukku!
-Isi, minä haluaisin kertoa sinulle vitsin!
-No?
-Kakka! (ja kikatus päälle)
Olen aloittanut orientoitumisen tutusta perhekerhosta pitämällä muutamana perjantaina saldovapaan. Touko ja Taimi tykkäävät kovasti kerhoilusta ja minä myös. Ilokseni kerhossa on paljon vanhoja tuttuja, vaikken ole siellä kahteen vuoteen käynyt. Monta mahakastakin löytyy.
Kerhon myötä ajauduin myös paneelikeskusteluun Suvelan kappelille. Meitä oli kolme äitiä keskustelemassa kuluttamisesta. Oma teesini oli kultainen keskitie - en kannata kerskakulutusta, mutta toisaalta saan hyvän mielen lastenvaatekutsuilta, joten ostan mielelläni muutaman kerran vuodessa ylihintaisia kutsuvaatteita ihan vain siitä ilosta, että saan tehtyä tarpeellisia hankintoja lapsille, pääsen lärpättämään tuttujen kanssa ja lopuksi saa vielä kahvia. Keskustelu ei valitettavasti edennyt lastenvaatteisiin, vaan puhuttiin lähinnä reissuista ja kännyköistä. Mehän emme juuri reissaa ja elektroniikankaan suhteen emme ole mitään pioneereja. Mutta hyvä keskustelu siitä silti syntyi, vaikka me kaikki äidit olimmekin aika lailla samoilla linjoilla. Lopuksi sai kirjoittaa rukousaiheita ja listasin nämä:
1) että Touko saisi oman ystävän
2) että kirkkohissan tentti menisi hyvin - tai läpi, lisäsi pappi
3) että synnytys menisi hyvin ja vauva olisi terve
4) että pääsisimme lentomatkalle.
Seuraava hurskas halusikin sitten heti minun jälkeeni rukoilla Ukrainan tilanteen puolesta ja tyrskähdin. Minä ajattelen lomareissua ja muut maailman rauhaa!
Viikolla 8 koululaiset leireilivät, sillä meillä aikuisilla ei ollut lomaa. Vein Käävän ja Miniäisen Kiljavalle. Menomatkalla Minikääpä kysyi, että tuleeko sinne Karhunpentuja - ei tule, kyseessä ei ole partioleiri, ja Kääpä kapinoi edelleen, se ei olisi halunnut mennä leirille vaan notkua yksin, tai Minikäävän kanssa, kotona.
No, arpa oli heitetty ja leiri alkoi. Ensin ne kantoivat rinkkansa, itsensä kokoiset, lipan alle ja sitten siirryttiinkin lipun nostoon. K&K valitsivat loossiryhmän, jossa oli aikomuksena musisoida, pelailla fudista ja syödä. Kääpää kiinnosti kaksi ensimmäistä, mutta kolmas ei niinkään. Lauantaina haimme koko porukalla leiriläiset kotiin ja hyvinhän ne olivat viihtyneet. Vikana iltana oli ollut disko, mutta kumpikaan meidän lapsista ei ollut tanssinut hitaita. Hyvä niin, sillä Kääpä on varattu ja Minikäävälläkin taitaa olla muutakin tyttö kiikarissa täällä kotinurkilla. Söimme lounaan Kiljavalla, kalapuikkoja ja muussia, ja saimme lopulta leiriläiset kotiin.
Viikko olikin ollut kummallinen, kun kotona oli vain kaksi pienintä. Touko ja Taimi pelasivat shakkia ja yhtenä iltana teimme reissun Lippulaivaan. Ketään ei tarvinnut kuskata harrastuksiin, ei ollut läksyjen tarkistamista eikä 9-vuotiaan kiukkuilua. Vain kaksi pientä pallopäätä. Varsinkin Toukolle teki hyvää saada erityishuomiota aikuisilta, ja sitähän oli tarjolla paljon, sillä kummallakin lapsella oli oma aikuinen.
Touko oppi seisomaan päällään ja Taimikin hurvitteli pukeutumalla prinsessaksi. Taimilla on ollut myös viime aikoina monasti asiaa:
-Isi, minä haluaisin kertoa sinulle vitsin!
-No?
-Kanervalta, Kaapolta ja Toukolta pääsi paukku!
-Isi, minä haluaisin kertoa sinulle vitsin!
-No?
-Kakka! (ja kikatus päälle)
Mun syndet
5.2 juhlittiin perinteisin menoin.
Sain aamiaisen ja lahjat sänkyyn. Lahjat sentään muistan vielä, mutta aamiainen piti luntata kuvista.
Paketeista kuoriutui
-Lego Pilvikäen palatsi
-Katja Kallion Säkenöivät hetket pikkukirjana
-Tyttöjen valitsemat Playmobil prisessa ja prinssi
-Poikien valitsema Muumipeikko-muki
-Cheekin Timantit on ikuisia - sen voimin on yhtä projektia vedetty kunniakkaasti. Varsinkin väsyneenä luukutan Cheekiä ja saan erilaisia Exceleitä täyteltyä. Tunnin-parin päästä työt sujuvat jo ilman douppausta.
Aamupalatarjottimella oli
-Maitokahvia
-Vuohenjuustoa (Mies ei vieläkään muista, että se syödään yleensä lämmitettynä) ja TUC-keksejä
-Verkkomelonia
-Kinkkuleipää
-Pikkunakkeja ja häränsilmä
-Pullavaa ja suklaatäytekeksejä
-Mansikkarahkaa
-Veriappelsiinituoremehua
Töiden jälkeen nautimme kakkukahvit (vaaleanpunaista prinsessakakkua) ja sitten livahdinkin ystävän Me&i-kutsuille. Iltapalaksi saimme vielä vihreää prinsessakakkua, joten onni oli täydellinen.
Kiitokset jälleen Mies ja käävät! Seuraavaksi aamiainen katetaankin 5-vuotiaalle Toukolaiselle.
Sain aamiaisen ja lahjat sänkyyn. Lahjat sentään muistan vielä, mutta aamiainen piti luntata kuvista.
Paketeista kuoriutui
-Lego Pilvikäen palatsi
-Katja Kallion Säkenöivät hetket pikkukirjana
-Tyttöjen valitsemat Playmobil prisessa ja prinssi
-Poikien valitsema Muumipeikko-muki
-Cheekin Timantit on ikuisia - sen voimin on yhtä projektia vedetty kunniakkaasti. Varsinkin väsyneenä luukutan Cheekiä ja saan erilaisia Exceleitä täyteltyä. Tunnin-parin päästä työt sujuvat jo ilman douppausta.
Aamupalatarjottimella oli
-Maitokahvia
-Vuohenjuustoa (Mies ei vieläkään muista, että se syödään yleensä lämmitettynä) ja TUC-keksejä
-Verkkomelonia
-Kinkkuleipää
-Pikkunakkeja ja häränsilmä
-Pullavaa ja suklaatäytekeksejä
-Mansikkarahkaa
-Veriappelsiinituoremehua
Töiden jälkeen nautimme kakkukahvit (vaaleanpunaista prinsessakakkua) ja sitten livahdinkin ystävän Me&i-kutsuille. Iltapalaksi saimme vielä vihreää prinsessakakkua, joten onni oli täydellinen.
Kiitokset jälleen Mies ja käävät! Seuraavaksi aamiainen katetaankin 5-vuotiaalle Toukolaiselle.
What a week!
ma Kirkkohissan verkkotentti. Olin ihan puhki duunipäivän jälkeen, mutta ei auttanut, kolmen tunnin verkkotentti kutsui. Kysymykset olivat niinkin triviaaleja, että piti selittää, milloin ja miten kristinusko oli levinnyt kullekin maanosalle ja toisessa kysymyksessä piti kertoa, kuka oli kirkon ylimmässä johdossa milläkin aikakaudella. Kirkkohissassa yhdistyy mun kaksi heikointa lenkkiä, hissa ja ussa ja nyt tuohon ekaan kysymykseen oli saatu sotkettua myös kolmas hankaluuteni, mantsa. Luin niistä kaikista vain yhden kurssin lukiossa ja sen kyllä huomaa. No, kunpa nyt menisi läpi. Harkkatyöstä sain täydet, joten läpipääsy riittäisi.
ti Viulu ja partio. Partiossa meillä muisteltiin partiopolkua, sillä suurin osa sudareista siirtyy syksyllä seikkailijoihin. Lisäksi siivosimme kolon. Partion jälkeen haimme vielä kotoa Miehen, Toukon ja Taimin ja suuntasimme markettiin, sillä vessasta paloi loisteputki, kahvinkeitin oli rikki ja keskiviikolle ja torstaille oli luvassa vieraita. Saimme ostokset tehtyä ja herkut hankittua ja söimme iltapalaksi kinuskijätskit Ompussa.
ke Minikäävän kaverisynttärit. 1,5 tuntia huisketta ja hulinaa. Vieraita oli 6 ja omia 4, ihan maksimimäärä 8-vuotiaita. Minikääpä sai kivoja lahjoja ja herkkupöydässäkin viihdyttiin. Pissakakkajutut olivat kaikkien suosiossa, kuinkas muuten. Me Miehen kanssa yritettiin olla kuulematta. Lopuksi oli tietenkin aarteenetsintä kahdelle joukkueelle. Miniäinen oli valinnut leluiksi vitossarjan vessanpönttö Trash Packit.
to POMPdeLUX-kutsut. Sain koko joukon naapureita ja yhden kaukaisemmankin ystävän ihastelemaan lastenvaatteita. Niissä olikin ihastelemista: kolme rekillistä toinen toistaan mahtavampia vaatteita. Tein hyviä hankintoja: Käävälle kuoritakki, mekko ristiäisiin + hiuskoristeet, Minikäävälle kuoritakki ja ulkkarit, housut ja tankkitoppi, Toukolaiselle fudispaita ja Taimistolle vaikka mitä: tyllihame, sukkiksia, paita ja mekko ristiäisiin. Mies oli sillä aikaa kääpäin kanssa Lippulaivassa.
pe Fudista ja autopesu. Mietin jo, oliko hyvä idea viettää perjantai-iltaa autopesujonossa, mutta kun vihdoin pääsimme pesuun, tajusin, että oli se. Isommat hihkuivat ja Taimia vähän pelotti, mutta saimme hupia koko rahan edestä. Edellisellä kerralla livahdin autopesuun yksin ja siitä jäi vähän syyllinen olo.
la Tänään ei ole mitään! Lapset toikkaroivat tuossa takapihan metsässä namipäivänameja etsien. Kääpä ideoi leikin ja Mies kävi piilottamassa herkut. Nyt ne saavat syödä naminsakin ulkona keväisessä auringonpaisteessa. Taimisto nukkuu ja kotona on hetken hiljaista, kuuluu vain astianpesukoneen humpsutus.
ti Viulu ja partio. Partiossa meillä muisteltiin partiopolkua, sillä suurin osa sudareista siirtyy syksyllä seikkailijoihin. Lisäksi siivosimme kolon. Partion jälkeen haimme vielä kotoa Miehen, Toukon ja Taimin ja suuntasimme markettiin, sillä vessasta paloi loisteputki, kahvinkeitin oli rikki ja keskiviikolle ja torstaille oli luvassa vieraita. Saimme ostokset tehtyä ja herkut hankittua ja söimme iltapalaksi kinuskijätskit Ompussa.
ke Minikäävän kaverisynttärit. 1,5 tuntia huisketta ja hulinaa. Vieraita oli 6 ja omia 4, ihan maksimimäärä 8-vuotiaita. Minikääpä sai kivoja lahjoja ja herkkupöydässäkin viihdyttiin. Pissakakkajutut olivat kaikkien suosiossa, kuinkas muuten. Me Miehen kanssa yritettiin olla kuulematta. Lopuksi oli tietenkin aarteenetsintä kahdelle joukkueelle. Miniäinen oli valinnut leluiksi vitossarjan vessanpönttö Trash Packit.
to POMPdeLUX-kutsut. Sain koko joukon naapureita ja yhden kaukaisemmankin ystävän ihastelemaan lastenvaatteita. Niissä olikin ihastelemista: kolme rekillistä toinen toistaan mahtavampia vaatteita. Tein hyviä hankintoja: Käävälle kuoritakki, mekko ristiäisiin + hiuskoristeet, Minikäävälle kuoritakki ja ulkkarit, housut ja tankkitoppi, Toukolaiselle fudispaita ja Taimistolle vaikka mitä: tyllihame, sukkiksia, paita ja mekko ristiäisiin. Mies oli sillä aikaa kääpäin kanssa Lippulaivassa.
pe Fudista ja autopesu. Mietin jo, oliko hyvä idea viettää perjantai-iltaa autopesujonossa, mutta kun vihdoin pääsimme pesuun, tajusin, että oli se. Isommat hihkuivat ja Taimia vähän pelotti, mutta saimme hupia koko rahan edestä. Edellisellä kerralla livahdin autopesuun yksin ja siitä jäi vähän syyllinen olo.
la Tänään ei ole mitään! Lapset toikkaroivat tuossa takapihan metsässä namipäivänameja etsien. Kääpä ideoi leikin ja Mies kävi piilottamassa herkut. Nyt ne saavat syödä naminsakin ulkona keväisessä auringonpaisteessa. Taimisto nukkuu ja kotona on hetken hiljaista, kuuluu vain astianpesukoneen humpsutus.
Subscribe to:
Posts (Atom)