Leppäkertut

Kai se on vaan myönnettävä, että nyt on sitten arki alkanut ja näillä eväillä olisi sitten porskutettava kohti seuraavaa kesää. Vähän haikeat fiilikset mutta toisaalta ihanaa saada taas elämä ruotuun. Aloitan vähän jopa harrastuksiakin ja olen päättänyt, että lauantai on Sello-päivä ja siitä ei tingitä.

Koska töissä ja matkalla ollaan klo 7-16, pitäisi aikaa jäädä myös ystäville ja kotihommille. Mutta katsotaan nyt. Nämä ekat työviikot ollaan ainakin oltu niin puolikuolleita, että hyvä kun ollaan saatu lapset ruokittua ja puhdasta vaatetta päälle. Mutta ei kai arjen sen kummempaa tarvitse ollakaan? Mies tosin on ollut häkellyttävän reipas, ne tekee käävän kanssa mielikuvitusmatkoja joka ilta ties minne, esimerkiksi kuuhun.

Kääpä: Mikä voisi olla meidän auto?
Mies: No vaikka sohva?
Kääpä: Ei kun minun sänkyni on tänään meidän auto.
Mies: Mutta eikös se sänky ole meidän raketti?
Kääpä: Isi, sänky oli EILEN meidän raketti, TÄNÄÄN se on auto!

Minä sen sijaan olen vähän outsideri. Kyselin Käävältä päivän tarhakuulumisia.
Kääpä: En kerro sinulle. Se on minun oma salaisuuteni.

Päivän paras hetki on kyllä ehdottomasti se, kun saadaan käävät kotiin. Molemmat juoksevat kirkuen portille ja kiipeävät syliin. Minikääpä esittelee Isoa Pyörää, jolla on taas ajellut. Käävällä on jälleen kerran mennyt vähän kakkaa/pissaa housuun ja sitten se hakee ylpeänä likapyykkipussin lokerostaan. Ihme tyyppi. No, kai tämä on taas jokin ohimenevä vaihe. Päiväkodissa on kuulemma aloittanut paljon uusia pottailijoita, joten kai Kääpäkin haluaa taas vähän opetella.

Eilen oli Kääpäläisen nimpparit. Kääpä riemuitsi, kun muisti pysytellä sängyssään koko laulun ajan. Oli niin polleena päiväkodissa, kun sai onnitteluja. "Täältä tulee se nimpparilikka!" Ylläriksi oli varattu palapeli, jonka sankari sai kotiin päästyämme. Kerrankin se lapsi käveli reippaasti autolta kotiin - heti kun alkoi tahmaamaan, muistutin kotona odottavasta yllätyksestä ja johan tuli vipinää kinttuihin.

Tälle päivälle odotetaan nimpparivieraita: kummit ja mummi lupasivat tulla marjapiirakalle. Kunpa vaan tulisivat ajoissa, niin saisi rauhassa kokkailla kun kummit hoitavat lapsia. Miehellä on tänään oma ilta. Minä se olenkin liehunut jo kaksi iltaa putkeen, joten hyvää tekee tuo oma aika miehellekin. Tämä "liehuminen" on toki suhteellinen käsite. Pikkulapsiperheessä jo kauppareissu ilman lapsia lasketaan "liehumiseksi", jostain kahvittelukeikasta nyt puhumattakaan.

Mutta sellaisia. Saas nähdä, saanko tänään kuulla päivän kuulumiset vai onko ilmassa vain salaisuuksia :)

Käävän jorinoita

Pakko kirjata joitain kesäjuttuja ylös, ettei vallan unohdu.

Kääpä: Isona minä kaffatan oikein iiisot tissit!
Mies: Ai mitä varten?
Kääpä: No sitten minä saan omat linssikat!

Kääpä: Sitten kun minä menen kouluun, muutan omaan kotiin ja isi ja äiti voi tulla minun luokse kylään.
Minä: Ei sinun vielä silloin tarvitse muuttaa, kyllä isi ja äiti sinua silloin vielä hoitaa.
Kääpä: No minä voin sitten muuttaa tähän samaan taloon, toiseen kerrokseen.

Kääpä: (Mökkiterassilla eli junassa) Minä menen kouluun reppu selässä. Ensin vien lapsen hoitoon ja sitten jatkan junalla Pasilaan kouluun.

Koululeikkiä jatkettiin muutama päivä. Reppu oli täynnä pehmoeläimiä, joihin olisi pitänyt kirjoittaa tussilla nimet. Oli kätevää, että koulu oli juuri Pasilassa, koska sinne pääsee hyvin junalla.

Kääpä: (Saunassa) Mitenkäs teillä on molemmilla karvaset peput?

Kääpä: (Autossa) Osaako Taivaan Isä lentää?

Minikääpä: Äiti. Äiti. Tööt-tööt! Vene!