Nyt on kahlattu kymmenen viikkoa superkiireistä arkea läpi ja on aika tehdä vähän yhteenvetoa.
Vietimme tyttöjen sukulaissynttärit ja juhlimme kymmenen tuntia. Meillä oli kerrankin melkein tyhjä viikonloppu ja päätimme käyttää sen juhlimiseen. Tulimme viideltä Kaapon pelistä ja samaan aikaan saapuivatkin ensimmäiset vieraamme, Taimin H-kummi, R, A ja M. Sitten saapuivat H- ja S-kummit sekä P ja P ja vielä yllättäen veljeni perhe M, L, L ja L. Siinä olikin sitten hulinaa kylliksi! Lapset poimivat pihalla mustikoita sillä seurauksella, että tyttöjen sukkikset olivat ihan sinisiä. Sain pitää L-vauvaa paljon sylissä, suloinen yksilö!
Sunnuntaina jatkoimme juhlimista. Paikalle saapui Kaapon M-kummi ja Kanervan S-kummi sekä Taimin M-kummi. Ja sitten Kanervan J-kummi ja Vaari, M, Pappa ja A-sisko/kummi/täti. Juhlimme yhdestä kahdeksaan. Vieraat tulivat limittäin, joten ehti kerrankin jutella kaikkien kanssa.
Taimin kaverisynttärit juhlittiin myös. Meille saapui 13 vierasta pihasta, eskarista ja vanhasta päiväkodista. Synttärit sujuivat hyvin: lahjat avattiin, herkut syötiin ja aarteet etsittiin.
30.8 pääsimme juhlimaan isäni 65-vuotissynttäreitä. Juhlat oli keskiviikkoiltana Pakilassa ja tunnelma oli oikein leppoisa. M oli kerrankin tilannut ja ostanut kaiken valmiina ja tilaa jäi juhlimiselle. Paikalla olivat kaikki eli A ja M+L+L+L ja T.
Seuraavaksi juhlittiinkin sitten L-vauvan ristiäisiä. Kaste oli Hyvän paimenen kirkossa ja siitä siirryimme sitten veljeni kotiin Pakilaan. Veljeni perhe asui vuoden Abu Dhabissa, mutta vaikka serkukset olivat nähneet vähän harvemmin, lähtivät leikit heti sujumaan.
Perheleiri Hvittorpissa oli tämän syksyn henkireikä. Pääsimme pariksi päiväksi valmiiseen pöytäään, ei tarvinnut siivota eikä pyykätä vaan jäi aikaa lasten kanssa leikkimiseen ja askarteluun.
Pääsin myös ystäväni H:n polttareihin. Olipa ihan mahtava päivä! Olimme ensin kolme tuntia Yrjönkadun uimahallissa, samassa paikassa, jossa omat polttarini olivat 15 vuotta sitten. Saunoimme, uimme ja joimme skumppaa. Siirryimme sitten kreikkalaiseen ravintolaan syömään - ihan älyttömän hyvää ruokaa. Olimme vuonna 2005 Kallen ja Kanervan kanssa Kreikassa ja minä ja Kalle teimme häämatkan Kyprokselle 2002. Muistin, miten paljon rakastankaan kreikkalaista ruokaa ja varasin meille Kreikan reissun ensi kesäksi.
Töissä on ollut koko ajan holtiton kiire. Kiire alkoi jo mennä ihan överiksi, mutta onneksi sain itselleni vähän apuja tähän pahimpaan härdelliin. Pidän nyt kaksi päivää syyslomaa ja vihdoin on sellainen olo, että työ alkaa olla ihan balanssissa. Sitä on paljon, mutta työkuorma on hallittavissa ilman suurempia sydämentykytyksiä.
Meidän arki-iltoja jäsentää lasten harrastukset. Fudiksen kesäkausi päättyi nyt. Kesäkaudella meillä oli Kanervalla, Kaapolla ja Toukolla fudista seitsemät treenit viikossa, mutta vain kolmena päivänä. Tiistaisin kaikilla kolmella, torstaina Kanervalla ja Toukolla ja perjantaina Kanervalla ja Kaapolla. Nyt vähän kauhulla odotan talvikautta, kun treeniajat ja -paikat menee kokonaan uusiksi. Kesäkaudella treenit on Espoonlahdessa, mutta talvikaudella milloin missäkin. Saa nähdä, miten selvitään. Toukon ja Taimin temppikset on maanantaisin, molempien ryhmät samaan aikaan. Taimilla telinetramppa 2 ja Toukolla 3. Partio on ma, ti ja ke. Kaapo käy aina maanantaisin ja Touko keskiviikkoisin, Kanervalla menee fudis ja partio päällekkäin. Saa nähdä, tuoko talvikausi siihen muutosta.
Elo-syyskuu on fudiksessa aina se kaikkein kiireisin. Meidän lapsilla oli viisi turnausta: Toukolla Espoon liigan lopputurnaus ja Espoonlahti Cup, Kaapolla KyIF-turnaus ja Espoonlahti Cup, Kanervalla SPL-turnaus. Kaksi oli EPSin järjestestämiä, joka tarkoitti, että minä vietin seitsemän tuntia turnaustoimistossa ja Kalle seitsemän tuntia liikenteenohjaajana. Oiva ja Taimi pääsivät kannustajiksi Kaapon turnaukseen. Siitä jäikin hyvät muistot: alueella oli etanoita, joiden kanssa lapset puuhailivat kaksi päivää. Poikien pelit sujuivat vaihtelevasti, mutta minä olin onnellinen: istuin skeittirampin päällä. Lapset leikkivät, pojat lämppäsivät ja minä kuuntelin Klamydian Pyyntö-biisiä.
mulla yksi pyyntö ois
älä vie lapsuuttani pois
anna mun nauttia aika tää
vaikka tieni murheita tois
enkä paras missään ois
anna elää täyttä elämää
Turnausten lisäksi kaikilla kolmella pelaajalla on ollut keskimäärin peli per viikko. Tällä viikolla pääsimme aloittamaan vähän uutta, sillä Touko halusi kokeilla tanssia. Kävimme kokeilemassa showtanssituntia ja lapsi oli kuin kala vedessä. Nyt on syysloma aikaa miettiä, haluaako käydä kokeilemassa vielä uudestaan. Ope, ryhmä ja tunti vaikuttivat kyllä ihan huipuilta.
Kanerva pääsi vähän kokeilemaan näyttelijän työtä, sillä ranskalainen kuvausryhmä tuli tekemään Saunalahden koulusta dokumenttia. Kanerva ja sen kaveri H valittiin pääosiin. Kun kuivauspöhinä oli päällä, pölähti ranskalainen kuvausryhmä meille. Kanervaa kuvattiin neljä päivää koulussa. Haastatteluissa kysymykset esitettiin englanniksi, mutta vastata sai suomeksi, ja tulkki käänsi vastaukset sitten ranskaksi. Kanerva haaveilee näyttelijän hommista ja tällä hetkellä tavoitteena on Kallion ilmaisutaidon lukio.
Syksy on lapsiperheessä kiireinen kahdesta syystä. Ensinnäkin siihen kasautuu aina kaikki metatyöt: harrastusilmot, meilit ja vanhempainillat, erilaisten lomakkeiden ja lappujen täytöt sun muut. Meillä meni näin:
-Kalle hoiti Kanervan ja Toukon keskustelut
-Katja hoiti Kaapon ja Taimin keskustelut
-Kanervan, Kaapon ja Taimin oikomishoidot
-Taimin, Oivan ja Kaapon hammaslääkärit
-Kaapon kontrollikäynti Jorvissa
-Koulun, eskarin, tarhan ja fudiksen vanhempainillat (8 kpl). Osa tuli yllättäen ja osa jäi, suurimpaan osaan kuitenkin päästiin.
Kaapon Jorvi-käynnillä selvisi, että lapsi on kengät jalassa 140 cm, mikä tarkoittaa, että pääsy kaikkiin Lintsin laitteisiin on auki. Syyskuulle sattui lämmin viikko ja koska sunnuntaina oli Lintsillä vieläpä vierailijoina Lakko ja Herba, päätin, että nyt mennään. Kaapon ystävä R lähti myös mukaan. Meille meinasin ensin käydä köpelösti, sillä Lintsin mitan mukaan 140 ei olisikaan ollut vielä täynnä, mutta onneksi R keksi, että niiden kannattaa kokeilla kenkien vaihtoa. Niin pojat sitten tekivätkin ja se kannatti, sillä saimme vaadittavan 140-leiman käteen. Kävimme Ukossa kolme kertaa, Raketissa kolme kertaa, Kehrässä, Kieputtimessa, Magiassa, Vekkulassa (elämmämme vikaa kertaa) ja Vuoristoradassa (Lakon ja Herban kanssa) sekä monissa muissa laitteissa. Oli ihan huippu päivä!
Meillä elämää helpottaa, että koulussa, eskarissa ja tarhassa sujuu hyvin. Kanerva on ryhtynyt isoksi, vastuulliseksi yläkoululaiseksi, Kaapo hoitaa vitosluokan kouluhommat hienosti, Toukolla sujuu koulu ja kavereita on löytynyt ja Taimi tykkää eskaristaan ja on saanut ystäviä. Oivalla on tarhassa muutaman pojan porukka, ja niillä on ihan mahtavia leikkejä.
Toiseksi syksyyn kuuluu sairastelut. Itse olin pitkään puolikuntoinen ja kun lopulta menin lekuriin, diagnosoitiin korva- ja poskiontelontulehdukset. Alkoi olla huippaava olo, kun kaikki röörit oli tukossa. Lapset ovat sairastelleet myös, kaikki ovat olleet kahteen otteeseen kipeinä syksyn aikana. Kun on itse sairaana, pitää joko tehdä työt kipenä tai sitten pitää saikkua ja tehdä tuplatyöt, kun on taas terve. Ja kun lapset sairastavat, pitää joko tehdä etätöitä ja hoitaa sairaita lapsia tai sitten siirtää sen päivän työt seuraavaan päivään. Mieluummin tekee vaan, vaikka vieressä olisi kuuma kekäle.
Jääkaapin hajoaminen ja siitä aiheutunut keittiön vesivahinko, joka on edelleen vaiheessa, on ollut syksymme suurin koetinkivi. Lattia on nyt kuivattu, mutta pitäisi laittaa uusi parketti tai laatat eikä osata päättää, kumpi, eikä asia etene. Meillä oli taloyhtiön kesäjuhlat, joiden jälkeisenä aamuna Oiba huomasi, että lattia on rikki. Parketti oli kuprulla. Soitin vakuutusyhtiöön ja isännöitsijälle. Meni kaksi viikkoa, ennen kuin saimme Master Kuivauksen paikalle ja sitten meillä hurisikin kuivuri kaksi viikkoa. Sitten meni taas aikaa, kunnes lattia oli korjattu. Ja sitten taas aikaa, ennen kuin se saatiin hiottua. Jokainen työ piti tilata erikseen. Mutta nyt olisi enää se pinnoitus. Mies haluaisi ostaa auton ja minä matkoja, eikä kumpaakaan kiinnosta tämä keittiö. Muuten sillä ei olisikaan hoppu, mutta meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, saamme sen vasta sitten, kun lattia on pinnoitettu. Nyt ollaan oltu 1,5 kuukautta ilman, mikä tarkoittaa kertakäyttöastioita ja käsitiskiä.
Mun opinnot. Vikan tentin tein 29.6 eli Kanervan synttäreinä. Luin kaks viikkoa ihan sikana. Sitten pidin lomaa opinnoista ja elokuussa aloin suunnitella syksyn opintoja. Kaikki olikin mennyt uusiksi, kun tutkintorakenne oli muuttunut. Tein ensin uuden kurssin TYK-451 soveltavia opintoja ja nyt on menossa SOV-460, kahden kuukauden työharjoittelu. Saan tehdä sen onneksi omassa työssäni, sillä työnkuvani on muuttunut merkittävästi vastikään, kun olen siirtynyt projektipäällikön tehtävistä esimiestehtäviin ja liiketoimintavastuuseen. Huomasin, että minulla on 48 op jatko-opintokokonaisuus strategisesta johtamisesta ja polymeeritelnologiasta ja saan sen vapaavalintaisiin. Suoritettavasti jäi sitten enää yksi pääainekurssi. Valitsin oman professorini kurssin Kärsimys, pahuus ja kuolema. Kurssi oli todella antoisa! Sain esseen palautettua toissapäivänä, joten nyt on sekin sitten tehty. Harjoitteluraporttia jo aloitin, ja kun harjoittelu sitten päättyy marraskuun lopussa, voin pyytää tutkintotodistusta. Sitten olen DI, KTM, HuK, FM ja TM.
Nyt on jopa vähän haikea olo - olikohan 12.10.2017 elämäni viimeinen yliopistoluento? Aloitin opinnot syksyllä 1995. Vaihdoin koulua yliopistolta TKK:lle 1996 ja valmistuin dippainssiksi 1999. Sen jälkeen olen ollut päätoimisesti töissä ja opiskellut työn ohessa, milloin mitäkin. Kun Kanerva ja Kaapo olivat pieniä, opiskelin teoreettista filosofiaa, sosiaalipsykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta. Touko-vauvan aikana luin pääsykokeisiin, mutta en päässyt sisään lääkikseen. Taimi-vauvan aikana tein VTS-tutkinnon ja Oiva-vauvan aikana olen lukenut tätä teologiaa. Dippatyön kirjoitin 1999 ihan päätoimisesti, tein tosin samalla jatko-opintokursseja sekä kemian laitetekniikkaa. Tietojenkäsittelytieteen gradun tein työn ohessa 2007 - työskentelin silloin palvelupäällikkönä Arekissa, Kauppiksen gradun kirjoitin ollessani töissä yliopistolla bioinformatiikan tutkijana ja nyt tämän neljännen tein tämän johtajahomman ohella. Aloitin kirjoittamisen syksyllä 2016, jolloin vedin yhtä projektia ja myin toista, ja helmikuussa alkoikin sitten tämä uusi pesti.
Nyt on vähän sellainen olo, että joku pätkä elämästä alkaa olla paketissa ja uutta alkua pitäisi miettiä.
Haluan jatkaa työssäni johtajana. En halua aloittaa uusia opintoja - teoreettisen filosofian HuK olisi kyllä kiva jossain välissä upgreidata maisteriksi. Minulla on tehty perus-, aine- ja syventävät opinnot sekä sivuaineet, vain gradu puuttuu, mutta tutkintovaatimukset ovat muuttuneet niin moneen kertaan, etten yhtään tiedä, mitä joutuisin siihen suorittamaan.
Reissuja on tiedossa:
-Huomenna lähden koululaisten kanssa kolmeksi päiväksi Pusulaan kalastamaan
-Sudareilla on Halloween-redu ja koko lippukunnalla jouluredu
-Pian lähdemme Kanervan kanssa Lontooseen Harry Potter -reissulle
-Talvella haluaisin Rukalle
-Keväällä menemme Kaapon jengin kanssa Barcelonaan
-Menen ehkä teologian nestoreiden matkalle Sveitsiin
-Kesällä menemme koko perhe Kreikkaan: huoneesta käynti uima-altaaseen, hotellin yhteydessä vesipuisto, AI ja sitä kreikkalaista ruokaa
Työn suhteen pitäisi saavuttaa tasapaino. Tavoitteenani olisi työskennellä 37,5 tuntia viikossa ja saada hommat hoidettua. En tiedä, onko se nykyisessä työnkuvassani utopiaa.
Haluaisin nähdä enemmän ystäviäni. Ja vesijuosta/uida enemmän. Ja talvella tietty lautailla. Ehkä saan käytettyä opinnoista vapautuvan ajan ystäviin ja liikkumiseen.
