Minä sain graduni palautettua ja Mies uuden työpaikan. Kaksi lisähässäkkää aiheuttanutta asiaa on nyt hoidettu. Tosi huojentunut olo, kirjoittelinhan gradua tämän kaiken muun härdellin ohella puolisen vuotta milloin missäkin: kentän laidalla, Hoplopissa, Rushissa, sohvan nurkassa.
Tämä viikonloppu oli mukava vaikkakin täynnä puuhaa. Perjantaina juhlimme kolmevuotiasta Oivuskaa Vaarin ja M:n kanssa. O sai lahjaksi kukan siemeniä, dinojunakirjoja ja jättipussin vaahtiksia. Onnellinen ukko! Lauantaina lähdin lasten kanssa koululle tempauspäivään. Pääsin katsomaan Toukon luokan nukketeatteriesitykset, kävimme taimimyynnissä ja temppuradalla ja sitten lähdinkin K:n kanssa peliin. Eka aluesarjapeli päättyi tasuriin. Tytöillä paljon paikkoja, ei vaan menny sisään. Vastustaja johti 0-2, mutta onneksi tytöt saivat tasoitettua.
Tulimme kotiin, vaihdoin vaatteet ja nappasin kyytiin Kaapukan, A:n ja R:n. Vein ne Temppikseen M:n synttäreille ja hain sitten Lintuvaarasta työkaverin. Meillä oli KIKY-päivä. Näin tuttuja ja ruokakin oli hyvää. Ajoin sieltä kaverin nelikymppisille. Oli ihana nähdä tuttuja ja jutella - töistä, asunnoista ja keski-ikäisyydestä.
Tänään saimme vieraaksemme J-kummin, O:n ja A-kummin. Ihan huippua! Söimme herkkuja ja pienet ajelivat fillareilla. T sai synttärilahjaksi viiksiä, marmorikuulia ja munan, josta kuorituu dino.
Meillä taitaa olla tänä kesänä 4-5 futaria. T menee futiskouluun, T palaa talvitauolta Haukkoihin, K jatkaa ja Kaapukka aloittaa futiksen. Kävimme tänään ostamassa nappiksia, saimme kahdet kolmen hinnalla - hyvä nappistenostopäivä! Mies kävi puolestaan lasten kanssa puutarhaostoksilla. Ne istuttaa kukkasia ja yrttejä.
K&K on kentällä pelaamassa fudista, ne on molemmat ihan täpinöissään. Meillä oli K:n kanssa mahtava Ruotsin reissu. Tytöt olivat Nackassa Saltsboo IF:n järjestämässä kutsuturnauksessa. EPS nappasi kultaa sekä kilpa että haastesarjassa. Voi sitä riemua!
Reissuun mahtui suuria tunteita - iloa ja onnistumisia mutta myös pettymyksiä. Oli ihana seurata tyttöjen hassuttelua ja kuunnella niiden kanssa gangsta rappia. Niillä on tosi hyvä henki. Ne katseli valtavia pokaaleja ja hyvin päättäväisesti totesivat, että nää me viedään Espooseen, molemmat. Ja niin siinä sitten kävikin. Neljä reissupäivää, tiukkoja matseja, suloisia tyttöjä, buffaruokaa laivalla ja äärimmäisen hyvää turnausruokaa. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan!
Töissä on ollut aika haipakkaa helmi-maaliskuu, mutta nyt huhtikuussa on alkanut jo vähän helpottaa. Teen vielä vähän kouluhommia ja sitten toukokuun jälkeen aloitan kesäloman koulujutuista.
Muakin vähän houkuttais taas se fudis. Mutta saa nähdä. Nyt on Taimilla, Toukolla ja Kaapolla kahdet treenit ja K:lla kolmet viikossa ja pelit ja turnaukset siihen päälle. Jos saadaan tämä paketti toimimaan, niin minäkin voin harkita harrastusta. Muuten mennään uiden ja lenkkeillen.
Sunday, April 23, 2017
Saturday, April 01, 2017
Vaari ja Pappa
Perjantaina Toukolaisemme täytti 8 vuotta. Veimme toki aamiaisen sänkyyn, ja lahjaksi tuli kaivan toivottu Ninjago-luola. Synttärilahjapyörä oli annettu jo aiemmin.
Lauantaina saimme Vaarin ja M:n meille kylään. Joimme kakkukahvit ja lapset kertoivat kuulumisensa. Haaveissa on yhteinen Korkeasaaren reissu keväämmällä, ja sitä mökkeilyä odottavat toki kaikki kahden kesän remonttitauon jälkeen.
Viikko sitten lauantaina meillä oli ihmeellinen päivä. Pappa oli lupautunut ottamaan 1-3 lasta hoitoon. Kääpä oli partioretkellä Luukissa perjantaista sunnuntaihin, joten meillä oli lapsia vain neljä. Järkkäsimme pojille leffaillan, K&T saivat naapurin R:n vielä kaveriksi. Ne olivat pyöräilleet kaupalle ja ostaneet monta tölkkiä limua ja katsoneet Muurahaismiehen.
Me sen sijaan pakkasimme Oivan ja Taimin autoon ja päästimme ne Papan olkkariin kuudelta. Pienet vilkuttivat meille ja lähtivät hommiinsa, autoleikkejä ja Muumeja, M:kin oli käynyt. Neljän tunnin kuluttua, kymmenen aikaan, palasimme Pasilaan. Juhlistimme ensin Papan synttäreitä ja kannoimme sen jälkeen sohville nukahtaneet kääpäläiset autoon. Saimme siirrettyä ne omiin sänkyihinsä.
Miten me käytimme nelituntisemme? Kävimme katsomassa leffan Tom of Finland, jonka on ohjannut lempiohjaajani Dome Karukoski. Leffa olikin ihan huippu ja vei ajatukset pois oman navan ympärillä pyörivästä arjesta. Käyskentelimme myös hetken keskustassa. Kylläpä Helsinki on muuttunut 20 vuodessa! En tuntenut enää Helsinkiä omakseni, vaikka kantakaupunkiasumisesta haaveilenkin.
Ehkä suuntaamme sitten joskus Krunikan sijaan sinne Alppilan suuntaan.
Lauantaina saimme Vaarin ja M:n meille kylään. Joimme kakkukahvit ja lapset kertoivat kuulumisensa. Haaveissa on yhteinen Korkeasaaren reissu keväämmällä, ja sitä mökkeilyä odottavat toki kaikki kahden kesän remonttitauon jälkeen.
Viikko sitten lauantaina meillä oli ihmeellinen päivä. Pappa oli lupautunut ottamaan 1-3 lasta hoitoon. Kääpä oli partioretkellä Luukissa perjantaista sunnuntaihin, joten meillä oli lapsia vain neljä. Järkkäsimme pojille leffaillan, K&T saivat naapurin R:n vielä kaveriksi. Ne olivat pyöräilleet kaupalle ja ostaneet monta tölkkiä limua ja katsoneet Muurahaismiehen.
Me sen sijaan pakkasimme Oivan ja Taimin autoon ja päästimme ne Papan olkkariin kuudelta. Pienet vilkuttivat meille ja lähtivät hommiinsa, autoleikkejä ja Muumeja, M:kin oli käynyt. Neljän tunnin kuluttua, kymmenen aikaan, palasimme Pasilaan. Juhlistimme ensin Papan synttäreitä ja kannoimme sen jälkeen sohville nukahtaneet kääpäläiset autoon. Saimme siirrettyä ne omiin sänkyihinsä.
Miten me käytimme nelituntisemme? Kävimme katsomassa leffan Tom of Finland, jonka on ohjannut lempiohjaajani Dome Karukoski. Leffa olikin ihan huippu ja vei ajatukset pois oman navan ympärillä pyörivästä arjesta. Käyskentelimme myös hetken keskustassa. Kylläpä Helsinki on muuttunut 20 vuodessa! En tuntenut enää Helsinkiä omakseni, vaikka kantakaupunkiasumisesta haaveilenkin.
Ehkä suuntaamme sitten joskus Krunikan sijaan sinne Alppilan suuntaan.
Arjen kiireitä, ystäviä ja reissuhaaveita
Arki on ollut aika haipakkaa, sillä aloitin helmikuussa uusissa hommissa, samassa firmassa tosin, ja hommaa on ollut ihan riittämiin. Helmi-maaliskuu on ollut horroria, ja huhtikuukin varmaan vielä on, mutta sitten pitäisi helpottaa. Saan gradun palautettua huhtikuussa ja toukokuussa teen vähän kouluhommia, mutta en mitään graduun verrattavaa rutistusta. Aloitin semmassa syksyllä, rykäisin aiheen kasaan ja olen kirjoitellut sitä pikku hiljaa tässä talven kuluessa. Tavoitteena oli kirjoittaa kymmenen sivua kuussa ja nyt alkaa olla homma paketissa.
Lasten harrastusten suhteen on ollut varsin kiireistä. K, T ja T kävivät syksyn kiekkokoulua, mutta lopetimme sen jouluksi. Nyt keväällä lätkää jatkoi K ja myös isoin K innostui. Niinpä meidän harrastuskuviot on olleet nyt keväällä tälläiset:
-fudis*1 (T aloittaa nyt huhtikuussa talvitauon jälkeen)
-lätkä*2
-uinti*2
-partio*3+1
-telinevoikka*4
Jumpat on nyt kahdessa satsissa, partiot kolmena päivinä, fudista on kolmet treenit ja pelit päälle. Mutta joo, kesäkausi on melkeen hankalampi, kun treenien lisäksi on kahden pelit. K myös miettii fudiksen aloittamista ja itsekin haaveilen taas pallon perässä juoksemisesta talvitauon jälkeen.
Talven omiin liikuntoihin olen ihan tyytyväinen. Olen lumilautaillut lasten kanssa, vesijuossut Taimin uimakoulun aikaan, leikkinyt ulkoleikkejä keskiviikkoisin partiossa ja käynyt sunnuntaisin chiball-jumpassa.
Eniten kaipaan tässä arjen huiskeessa ystäviä. Niitä olen saanut nähdä muutamaan otteeseen. Ensinnäkin sain pidettyä hyvin pienimuotoiset nelikymppiset, mutta aion kyllä juhlia isommin vielä myöhemmin. Ystävän nelikymppisiä juhlimme italialaisessa ravintolassa. Mies oli K:n kanssa turnausreissulla Pajulahdessa, ja minä suhasin Ogelista Tillinmäkeen ja Tillinmäestä Kalasatamaan saadakseni nähdä synttärisankari H:n, S:n ja M:n ja samalla sain ruokittua omat avecini Oivan, Taimin, Toukon ja Kaapon. Ihana ilta, kiitos!
Vähän rauhallisemmissa merkeissä tapasimme H:n ja O:n heidän uudessa kodissaan Alppilassa. Ihana asunto, sellaiseen minäkin haluan sitten, kun lapset on lähteneet, tai ehkä muutaman voisin ottaa mukaan vielä sinnekin. Saimme herkullisen lounaan: lihapullia, muussia ja mozzarellasalaattia. Ja jälkkäriksi suussasulavaa mansikkapannacottaa. Kylläpäs oli hyvää! Vierailun lopuksi pääsimme ihailemaan maisemia Helsingin kattojen yli ja Lintsi-haaveilutkin aloitimme. Kohta on kesä!
Pääsimme myös kummipoikamme synttäreille. Ihmeiden ihme, 5+4+2 lasta oli kerrallaan terveitä ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia lapsista ja töistä. Näillä synttäreillä on aina ihan mielettömän hyvät tarjoilut, joten muutama tunti herkkupöydän ääressä kului joutuisasti.
Teimme myös hautajaisreissun Joutsaan. Lähdimme ajamaan perjantaina kohti Hartolaa. Yövyimme Linnahotellissa, puimme aamulla hautajaisvaatteet ja ajoimme Joutsaan isomummon hautajaisiin. Isomummoa sanottiin pikkumummoksi. Hautajaiset menivät hyvin ja oli ihana nähdä Miehen sukulaisia, mutta muuten reissu oli raskas. Mummo oli jo vanha, 92-vuotias, mutta silti surin. Meidän lasten viimeinen mummo kuoli. Oma mummini kuoli ollessani 5, toinen mummoni kuoli viisi vuotta sitten samassa rytäkässä, jossa menetin myös äitini ja anoppini. Nyt meidän lapsilla on pappa ja vaari. Suvun naiset on alttarin sillä puolen, joka ei näy.
Kun Mies ja K olivat turnausreissullaan, minä pääsin muiden lasten kanssa Soukan kappelille Onnenpäivään. Tämä oli minun ja Toukon viiden Onnenpäivä. 2013 ja 2014 olimme ihan kahdestaan, 2015 otimme mukaan Kaapon, 2016 olimme taas kahdestaan ja nyt isommalla porukalla: Oiva, Taimi, Touko, Kaapo ja Kaapon kaveri R pääsivät viettämään keväistä päivää kappelille. Ohjelmassa oli tuttuun tapaan ongintaa, pomppulinna, nukketeatteri, arpajaiset, kasvomaalausta, makkaraa ja lettuja hillolla ja kermavaahdolla sekä partiolaisten piste, jossa sai koota trangiaa, tehdä merimiessolmun ja sahata. Hienosti sujui meidän reissu ja tulimme ilmapallojen kanssa kotiin.
Pääsin vielä muutamaan otteeseen Peurikselle. Kävimme Taimin kanssa iltamäessä. Taimi tulee hienosti mäet alas ja pääsee teleskoopilla itse ja ankkurilla kaverin kanssa. Kaapon kanssa teimme päiväreissun. Laskimme kaikki rinteet moneen kertaan ja minä sain nähdä talven aikana opitut lautailutemput. Tämän talven K&K laskivat laudoilla ja T&T suksilla. Saas nähdä, miten mennään ensi kausi. K&K tekivät molemmat vielä reissut Peurikselle koulun kanssa ja nyt voi hyvillä mielin sanoa, että kausi on paketissa.
Meillä oli tälle kaudelle kaksi kausaria ja kymppikerran lippu. Peuriksella olisi voinut olla vielä vähän enemmänkin, mutta tämä harrastuspaletti on sellainen, ettei tyhjiä hetkiä ole liikaa. Mutta siihen olen tyytyväinen, että aina kun olen saanut yhdenkin lapsen kaveriksi, olen ajanut rinteeseen, sinne on vartin matka. Ja vielä iloisempi olen siitä, että sain vihdoin tehtyä sen Rukan reissun.
Ruka on minulle niin rakas paikka. Ensi talvena haluaisin matkustaa Alpeille, mutta silti olisi ihanaa tehdä myös se Rukan reissu. Kunpa saisimme Vaarin ja Merjan kaveriksi, ja A mukaan myös. M, L, L + vauva asuvat vielä vuoden Abu Dhabissa, mutta ehkä niillä olisi saumat talvilomaan? No, kesällä meidän pitäisi nähdä Pusulan mökillä.
Pusulan mökin remontti on vihdoin valmis. Mökkeilyä hankaloittaa, että siellä on nyt abudhabilaisten tavarat. Ja lisäksi kahden remonttivuoden aikana vanha mökki pääsi homehtumaan, sillä rännistä oli mennyt seinän väliin vettä. No, siellä täytyy sitten aloittaa uusi mökkiprojekti heti perään. Mutta minkäs teet. Joka tapauksessa ensi kesänä päästään uimaan Vaarin rantaan.
Mökkeilyn lisäksi haaveilemme vaelluksesta. Ajattelimme aloittaa Etelä-Suomesta, pieni reissu Nuuksioon ja toinen vaikka Liesjärven kansallispuistoon. Toisaalta se Lappi olisi kyllä niin ihana! Mutta ehkä sinne voi mennä sitten ensi kesänä. Oivuskakin on sitten reilun vuoden päästä jo neljä ja jaksaa painaa tunturissa vaikka kuinka.
Mutta apua, seitsemän hengen vaellusvarusteissa onkin sitten investoitavaa. Mutta ehkä saappailla pärjää, ja makuupusseja voisi saada lainaksikin. Rinkkoja meillä on neljä, niitä tarvitaan ehkä lisää. Ja toinen teltta pitää hankkia.
Toisaalta olen kyllä haaveillut siitä AI-rantalomastakin, ja siellä Abu Dhabissa pitäisi käydä, mutta se reissu jää syksyyn.
Eli näin:
-Kesä 2017: mökkeilyä ja vaellusta
-Syksy 2017: Abu Dhabi
-Talvi 2018: Alpit
-Kevät 2018: Ruka
-Kesä 2018: Lappi
Mies on luvannut viedä koululaiset Roomaan. Ja Etelä-Saksaankin haluaisimme. Pitäisi olla enemmän aikaa, isompi budjetti ja joku, joka tykkää järkkäillä reissuja seitsemälle.
Lasten harrastusten suhteen on ollut varsin kiireistä. K, T ja T kävivät syksyn kiekkokoulua, mutta lopetimme sen jouluksi. Nyt keväällä lätkää jatkoi K ja myös isoin K innostui. Niinpä meidän harrastuskuviot on olleet nyt keväällä tälläiset:
-fudis*1 (T aloittaa nyt huhtikuussa talvitauon jälkeen)
-lätkä*2
-uinti*2
-partio*3+1
-telinevoikka*4
Jumpat on nyt kahdessa satsissa, partiot kolmena päivinä, fudista on kolmet treenit ja pelit päälle. Mutta joo, kesäkausi on melkeen hankalampi, kun treenien lisäksi on kahden pelit. K myös miettii fudiksen aloittamista ja itsekin haaveilen taas pallon perässä juoksemisesta talvitauon jälkeen.
Talven omiin liikuntoihin olen ihan tyytyväinen. Olen lumilautaillut lasten kanssa, vesijuossut Taimin uimakoulun aikaan, leikkinyt ulkoleikkejä keskiviikkoisin partiossa ja käynyt sunnuntaisin chiball-jumpassa.
Eniten kaipaan tässä arjen huiskeessa ystäviä. Niitä olen saanut nähdä muutamaan otteeseen. Ensinnäkin sain pidettyä hyvin pienimuotoiset nelikymppiset, mutta aion kyllä juhlia isommin vielä myöhemmin. Ystävän nelikymppisiä juhlimme italialaisessa ravintolassa. Mies oli K:n kanssa turnausreissulla Pajulahdessa, ja minä suhasin Ogelista Tillinmäkeen ja Tillinmäestä Kalasatamaan saadakseni nähdä synttärisankari H:n, S:n ja M:n ja samalla sain ruokittua omat avecini Oivan, Taimin, Toukon ja Kaapon. Ihana ilta, kiitos!
Vähän rauhallisemmissa merkeissä tapasimme H:n ja O:n heidän uudessa kodissaan Alppilassa. Ihana asunto, sellaiseen minäkin haluan sitten, kun lapset on lähteneet, tai ehkä muutaman voisin ottaa mukaan vielä sinnekin. Saimme herkullisen lounaan: lihapullia, muussia ja mozzarellasalaattia. Ja jälkkäriksi suussasulavaa mansikkapannacottaa. Kylläpäs oli hyvää! Vierailun lopuksi pääsimme ihailemaan maisemia Helsingin kattojen yli ja Lintsi-haaveilutkin aloitimme. Kohta on kesä!
Pääsimme myös kummipoikamme synttäreille. Ihmeiden ihme, 5+4+2 lasta oli kerrallaan terveitä ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia lapsista ja töistä. Näillä synttäreillä on aina ihan mielettömän hyvät tarjoilut, joten muutama tunti herkkupöydän ääressä kului joutuisasti.
Teimme myös hautajaisreissun Joutsaan. Lähdimme ajamaan perjantaina kohti Hartolaa. Yövyimme Linnahotellissa, puimme aamulla hautajaisvaatteet ja ajoimme Joutsaan isomummon hautajaisiin. Isomummoa sanottiin pikkumummoksi. Hautajaiset menivät hyvin ja oli ihana nähdä Miehen sukulaisia, mutta muuten reissu oli raskas. Mummo oli jo vanha, 92-vuotias, mutta silti surin. Meidän lasten viimeinen mummo kuoli. Oma mummini kuoli ollessani 5, toinen mummoni kuoli viisi vuotta sitten samassa rytäkässä, jossa menetin myös äitini ja anoppini. Nyt meidän lapsilla on pappa ja vaari. Suvun naiset on alttarin sillä puolen, joka ei näy.
Kun Mies ja K olivat turnausreissullaan, minä pääsin muiden lasten kanssa Soukan kappelille Onnenpäivään. Tämä oli minun ja Toukon viiden Onnenpäivä. 2013 ja 2014 olimme ihan kahdestaan, 2015 otimme mukaan Kaapon, 2016 olimme taas kahdestaan ja nyt isommalla porukalla: Oiva, Taimi, Touko, Kaapo ja Kaapon kaveri R pääsivät viettämään keväistä päivää kappelille. Ohjelmassa oli tuttuun tapaan ongintaa, pomppulinna, nukketeatteri, arpajaiset, kasvomaalausta, makkaraa ja lettuja hillolla ja kermavaahdolla sekä partiolaisten piste, jossa sai koota trangiaa, tehdä merimiessolmun ja sahata. Hienosti sujui meidän reissu ja tulimme ilmapallojen kanssa kotiin.
Pääsin vielä muutamaan otteeseen Peurikselle. Kävimme Taimin kanssa iltamäessä. Taimi tulee hienosti mäet alas ja pääsee teleskoopilla itse ja ankkurilla kaverin kanssa. Kaapon kanssa teimme päiväreissun. Laskimme kaikki rinteet moneen kertaan ja minä sain nähdä talven aikana opitut lautailutemput. Tämän talven K&K laskivat laudoilla ja T&T suksilla. Saas nähdä, miten mennään ensi kausi. K&K tekivät molemmat vielä reissut Peurikselle koulun kanssa ja nyt voi hyvillä mielin sanoa, että kausi on paketissa.
Meillä oli tälle kaudelle kaksi kausaria ja kymppikerran lippu. Peuriksella olisi voinut olla vielä vähän enemmänkin, mutta tämä harrastuspaletti on sellainen, ettei tyhjiä hetkiä ole liikaa. Mutta siihen olen tyytyväinen, että aina kun olen saanut yhdenkin lapsen kaveriksi, olen ajanut rinteeseen, sinne on vartin matka. Ja vielä iloisempi olen siitä, että sain vihdoin tehtyä sen Rukan reissun.
Ruka on minulle niin rakas paikka. Ensi talvena haluaisin matkustaa Alpeille, mutta silti olisi ihanaa tehdä myös se Rukan reissu. Kunpa saisimme Vaarin ja Merjan kaveriksi, ja A mukaan myös. M, L, L + vauva asuvat vielä vuoden Abu Dhabissa, mutta ehkä niillä olisi saumat talvilomaan? No, kesällä meidän pitäisi nähdä Pusulan mökillä.
Pusulan mökin remontti on vihdoin valmis. Mökkeilyä hankaloittaa, että siellä on nyt abudhabilaisten tavarat. Ja lisäksi kahden remonttivuoden aikana vanha mökki pääsi homehtumaan, sillä rännistä oli mennyt seinän väliin vettä. No, siellä täytyy sitten aloittaa uusi mökkiprojekti heti perään. Mutta minkäs teet. Joka tapauksessa ensi kesänä päästään uimaan Vaarin rantaan.
Mökkeilyn lisäksi haaveilemme vaelluksesta. Ajattelimme aloittaa Etelä-Suomesta, pieni reissu Nuuksioon ja toinen vaikka Liesjärven kansallispuistoon. Toisaalta se Lappi olisi kyllä niin ihana! Mutta ehkä sinne voi mennä sitten ensi kesänä. Oivuskakin on sitten reilun vuoden päästä jo neljä ja jaksaa painaa tunturissa vaikka kuinka.
Mutta apua, seitsemän hengen vaellusvarusteissa onkin sitten investoitavaa. Mutta ehkä saappailla pärjää, ja makuupusseja voisi saada lainaksikin. Rinkkoja meillä on neljä, niitä tarvitaan ehkä lisää. Ja toinen teltta pitää hankkia.
Toisaalta olen kyllä haaveillut siitä AI-rantalomastakin, ja siellä Abu Dhabissa pitäisi käydä, mutta se reissu jää syksyyn.
Eli näin:
-Kesä 2017: mökkeilyä ja vaellusta
-Syksy 2017: Abu Dhabi
-Talvi 2018: Alpit
-Kevät 2018: Ruka
-Kesä 2018: Lappi
Mies on luvannut viedä koululaiset Roomaan. Ja Etelä-Saksaankin haluaisimme. Pitäisi olla enemmän aikaa, isompi budjetti ja joku, joka tykkää järkkäillä reissuja seitsemälle.
Subscribe to:
Posts (Atom)